Language of document :

Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

SGL Carbon AG:n 20.2.2004

Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(asia T-68/04)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

SGL Carbon AG, Wiesbaden (Saksa), on nostanut 20.2.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajina ovat asianajajat Martin Klussmann ja Andreas von Bonin.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

- kumoaa kantajaa koskevin osin komission 3.12.2003 tekemän riidanalaisen päätöksen K(2003) 4457 lopull.

- vaihtoehtoisesti pienentää kantajalle riidanalaisessa päätöksessä määrättyä sakkoa

- velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Riidanalaisessa päätöksessä komissio määräsi kantajalle 23 640 000 euron suuruisen sakon, koska tämä oli osallistumalla lukuisiin sopimuksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin elektronisten ja mekaanisten hiili- ja grafiittituotteiden alalla rikkonut EY 81 artiklan 1 kohtaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa.

Kanteensa tueksi kantaja väittää ensinnäkin, että sakon perusmäärä on määritetty virheellisesti. Kantaja väittää myös, ettei komissio ole ottanut huomioon asetuksen N:o 17/621 15 artiklan 2 kohdassa asetettua 10 prosentin ylärajaa sakoille, kun se on määrännyt useampia yksittäisiä määriä, joiden summa on yli 10 prosenttia konserniliikevaihdosta. Kantaja on kärsinyt vääryyttä myös sen vuoksi, että 10 prosentin ylärajaa on sovellettu perusteettomasti toisen yrityksen hyväksi, joka kuuluu samaan konserniin kolmannen yrityksen kanssa. Kantajan mukaan komissio ei myöskään ole antanut oikealla tavalla arvoa kantajan yhteistyölle ja sikäli pienentänyt sakon määrää liian vähän sekä arvioinut pelotevaikutuksen sakon määräämisen yhteydessä väärin. Kantaja korostaa edelleen, että komissio on kantajan kannalta epäoikeudenmukaisella tavalla jättänyt arvioimatta kantajan maksukyvyn sakon suuruutta määrittäessään. Lopuksi kantaja riitauttaa vielä riidanalaisessa päätöksessä määrätyt viivästyskorot.

____________

1 - Asetus N:o 17, Perustamissopimuksen [81] ja [82] artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus (EYVL 1962, 13, s. 204).