Language of document :

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil d’État (Ranska) on esittänyt 7.3.2024 – WebGroup Czech Republic, a.s. ja NKL Associates s.r.o. v. Ministre de la Culture ja Premier ministre

(Asia C-188/24, WebGroup Czech Republic ja NKL Associates)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil d’État

Pääasian asianosaiset

Kantajat: WebGroup Czech Republic, a.s. ja NKL Associates s. r. o.

Vastaajat: Ministre de la Culture ja Premier ministre

Muut osapuolet: Osez le féminisme !, Le mouvement du Nid ja Les effronté-E-S

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko ensinnäkin katsottava, että rikosoikeuden säännökset, erityisesti yleiset ja abstraktit säännökset, joissa tietyt menettelytavat määritellään rangaistaviksi teoiksi, joiden perusteella voidaan panna vireille rikosoikeudellinen menettely, kuuluvat 8.6.2000 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2000/31/EY1 ”yhteensovitettuun alaan”, jos niitä voidaan soveltaa sekä tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajan että minkä tahansa muun luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön käyttäytymiseen, vai onko katsottava, että koska direktiivin ainoana tarkoituksena on yhdenmukaistaa tiettyjä tällaisia palveluja koskevia oikeudellisia näkökohtia yhdenmukaistamatta rikosoikeuden alaa sellaisenaan ja koska siinä säädetään ainoastaan palveluihin sovellettavista vaatimuksista, tällaisia rikosoikeudellisia säännöksiä ei voida pitää vaatimuksina, joita sovelletaan kyseisellä direktiivillä ”yhteensovitettuun alaan” kuuluvien tietoyhteiskunnan palvelujen saatavuuteen ja tällaisten palvelujen tarjoamiseen liittyvään toimintaan? Kuuluvatko erityisesti rikosoikeudelliset säännökset, joiden tarkoituksena on varmistaa alaikäisten suojelu, tähän ”yhteensovitettuun alaan”?

Onko katsottava, että verkkoviestintäpalvelujen tarjoajien velvoittaminen ottamaan käyttöön ratkaisuja, joiden tarkoituksena on estää alaikäisten pääsy niiden levittämiin pornografisiin sisältöihin, kuuluu direktiivillä 2000/31/EY – jolla yhdenmukaistetaan ainoastaan tiettyjä kyseisten palvelujen oikeudellisia näkökohtia – ”yhteensovitettuun alaan”, kun taas silloin, kun tämä velvoite koskee tietoyhteiskunnan palvelun tarjoamiseen liittyvää toimintaa, siltä osin kuin se koskee palvelun tarjoajan käyttäytymistä tai palvelun laatua tai sisältöä, se ei kuitenkaan koske palvelun tarjoajien sijoittautumista, kaupallista viestintää, sähköisessä muodossa tehtäviä sopimuksia, välittäjien vastuuta koskevaa järjestelmää, käytännesääntöjä, tuomioistuinten ulkopuolella tapahtuvaa riitojen ratkaisemista, oikeussuojakeinoja ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä eikä siten mitään niistä asioista, joita säännellään II luvun yhdenmukaistamissäännöksillä?

Jos edellisiin kysymyksiin vastataan myöntävästi, miten on sovitettava yhteen direktiivistä 2000/31/EY johtuvat vaatimukset ja vaatimukset, jotka johtuvat perusoikeuksien suojelusta Euroopan unionissa, erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 1 ja 24 artiklassa sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 8 artiklassa taattujen ihmisarvon ja lapsen edun ensisijaisen huomioon ottamisen suojaamisesta, kun näiden oikeuksien tehokasta suojaa ei ilmeisesti voida varmistaa pelkästään toteuttamalla yksittäisiä toimenpiteitä tietyn palvelun osalta? Onko olemassa unionin oikeuden yleinen periaate, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat erityisesti kiireellisissä tapauksissa toteuttaa tietyn palveluntarjoajien ryhmän osalta toimenpiteitä, joita alaikäisten suojeleminen heidän ihmisarvonsa ja koskemattomuutensa loukkaamiselta edellyttää – myös silloin, kun nämä toimenpiteet ovat yleisiä ja abstrakteja – ja poiketa tarvittaessa direktiivin 2000/31/EY soveltamisalaan kuuluvien palveluntarjoajien osalta direktiivissä säädetystä periaatteesta, jonka mukaan niiden kotivaltion on säänneltävä näitä palveluja?

____________

1 Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8.6.2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY (”Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä”) (EYVL 2000, L 178, s. 1).