Asiat T‑389/10 ja T‑419/10

(julkaistu otteina)

Siderurgica Latina Martin SpA (SLM)

ja

Ori Martin SA

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Jänneteräksen eurooppalaiset markkinat – Hintojen vahvistaminen, markkinoiden jakaminen ja arkaluonteisten kaupallisten tietojen vaihtaminen – Päätös, jossa todetaan SEUT 101 artiklan rikkominen – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä, monitahoinen ja jatkettu rikkominen – Vanhentuminen – Sakkojen määrän laskennasta annetut vuoden 2006 suuntaviivat – Se, että emoyhtiön katsotaan olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta – Oikeasuhteisuus – Rangaistusten ja seuraamusten yksilöllisyyden periaate – Täysi harkintavalta 

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 15.7.2015

1.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Vanhentumisaika kilpailua koskevissa menettelyissä – Alkamisajankohta – Jatkuva tai jatkettu rikkominen – Rikkomisen päättymispäivä – Vanhentumisen katkeaminen – Tietojensaantipyyntö – Ulottuvuus

(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 25 artikla)

2.      Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Kielto soveltaa rikoslainsäädäntöä taannehtivasti – Soveltamisala – Kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi määrättävät sakot kuuluvat tämän kiellon soveltamisalaan – Tämän kiellon mahdollinen rikkominen sen vuoksi, että sakkoja laskemisesta annettuja suuntaviivoja on sovellettu kilpailusääntöjen rikkomiseen, joka on tapahtunut ennen suuntaviivojen antamista – Suuntaviivoissa tehtyjen muutosten ennakoitavuus – Kieltoa ei ole rikottu

(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannot 98/C 9/03 ja 2006/C 210/02)

3.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusmäärän vahvistaminen – Myyntien arvon määrittäminen – Laskeminen kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuvien yritysten asianomaisella maantieteellisellä alueella suorittamien myyntien arvon perusteella

(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 13 kohta)

4.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission antamissa suuntaviivoissa määritelty laskentamenetelmä – Seuraamuksen yksilöllistäminen sakon suuruuden määrittämisen eri vaiheissa

(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 22, 27, 29, 36 ja 37 kohta)

5.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusmäärän vahvistaminen – Rikkomisen vakavuus – Osallistumismaksu – Huomioon otettavat seikat – Edellytystä seuraamuksen yksilöllistämisestä perusmäärän määrittämisen alkuvaiheessa ei ole

(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 19–23 ja 25 kohta)

6.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission on esitettävä näyttö kilpailusääntöjen rikkomisesta ja sen kestosta – Näyttövelvollisuuden laajuus – Komission huomioon ottamilta todisteilta edellytetty täsmällisyys – Todisteiden kokonaisuus – Tuomioistuinvalvonta – Ulottuvuus – Päätös, joka jättää epäilyksiä tuomioistuimelle – Syyttömyysolettaman periaatteen noudattaminen

(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)

7.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusmäärän muuttaminen – Lieventävät seikat – Suuntaviivoihin sisältyvien seikkojen viitteellisyys

(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohta)

8.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusmäärän mukauttaminen – Lieventävät seikat – Yrityksen rikkomiseen osallistumisen lyhyt kesto – Huomioon ottaminen – Rajat

(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohta)

9.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusmäärän mukauttaminen – Lieventävät seikat – Kartellissa sovitusta poikkeava toiminta – Vähäinen osallistuminen rikkomiseen – Edellytykset

(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohdan kolmas alakohta)

10.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Suhteellisuusperiaatteen ja rangaistusten yksilöllisyyden periaatteen noudattaminen – Edellytys seuraamuksen yksilöllistämisestä kunkin yrityksen rikkomiseen osallistumisen perusteella – Riittämätön yksilöllistäminen – Seuraukset

(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)

11.    Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission velvollisuudet – Toimiminen kohtuullisessa ajassa – Kohtuullisen ajan noudattamatta jättämisestä aiheutuvat seuraukset – Päätöksen, jossa rikkominen todetaan, kumoaminen menettelyn liiallisen keston vuoksi – Edellytys – Kyseessä olevien yritysten puolustautumisoikeuksien loukkaaminen

(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)

12.    Kilpailu – Unionin kilpailusäännöt – Rikkomiset – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Taloudellinen kokonaisuus – Arviointiperusteet – Olettama, jonka mukaan emoyhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa kokonaan omistamissaan tytäryhtiöissä – Kumottavuus – Huomioon ottaminen rangaistusten yksilöllisyyttä koskevaa periaatetta kunnioittaen

(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)

13.    Kilpailu – Unionin kilpailusäännöt – Rikkomiset – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Taloudellinen kokonaisuus – Arviointiperusteet – Olettama, jonka mukaan emoyhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa kokonaan omistamissaan tytäryhtiöissä – Kumottavuus – Unionissa yhtiöoikeudesta johtuvaa rajoitetun vastuun periaatetta ei ole loukattu

(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)

14.    Kumoamiskanne – Tutkittavaksi ottaminen – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Väitetiedoksiannon adressaattina oleva yritys, joka ei ole kiistänyt tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja hallinnollisen menettelyn kuluessa – Kanneoikeuden käyttöä ei ole rajoitettu

(SEUT 6 artiklan 1 kohta; SEUT 101 artikla ja SEUT 263 artiklan neljäs alakohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla)

15.    Kilpailu – Unionin kilpailusäännöt – Rikkomiset – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Taloudellinen kokonaisuus – Arviointiperusteet – Olettama, jonka mukaan emoyhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa kokonaan omistamissaan tytäryhtiöissä – Kyseisen olettaman kumoamaan pyrkivän yhtiön näyttöä koskevat velvollisuudet – Olettaman kumoamiseen riittämättömät seikat

(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)

16.    Kilpailu – Unionin kilpailusäännöt – Rikkomiset – Sakot – Tahallisesti tai tuottamuksellisesti tehty rikkominen – Yrityksen joutuminen vastuuseen elintensä menettelystä – Vastuun syntymisen edellytykset

(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artikla)

17.    Kumoamiskanne – Kannekelpoiset toimet – Käsite – Toimi, jolla on sitovia oikeusvaikutuksia – Komissio ei ole ottanut minkäänlaista kantaa yrityksen vaatimukseen, jonka mukaan sille on maksettava korkoa sen alkuperäisen päätöksen perusteella jo maksaman sakon ylimääräisestä osasta ennen sen palauttamista toisen muutospäätöksen perusteella – Toimivallan puuttuminen

(SEUT 261 ja SEUT 263 artikla; neuvoston asetus N:o 1/2003)

18.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Unionin tuomioistuimien täysi harkintavalta – Ulottuvuus – Suhteellisuusperiaatteen vastaisesti määrätyn sakon määrän alentaminen – Rangaistusten yksilöllisyyttä koskevan periaatteen huomioon ottaminen

(SEUT 261 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta ja 31 artikla)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 76–81 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 92–107 ja 109 kohta)

3.      Kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävien sakkojen suuruutta määritettäessä, kun kyse on yhtenä kokonaisuutena pidettävästä rikkomisesta sellaisen monitahoisen rikkomisen merkityksessä, johon on koottu yhteen useita sopimuksia ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja eri markkinoilla, joilla kilpailusääntöjen rikkojat eivät ole kaikki läsnä tai voivat olla vain osittain tietoisia kokonaissuunnitelmasta, seuraamukset on vahvistettava tapauskohtaisesti kyseessä olevien yritysten menettelyn ja ominaispiirteiden perusteella.

Kun siis yhtäältä määritetään sakon määrä ottaen huomioon yrityksen rikkomisen vakavuus ja kesto, sellaisessa valtiossa toteutuneen myynnin arvoa, joka ei ollut tämän yrityksen läsnä ollessa käytyjen keskustelujen kohteena, ei voida ottaa huomioon mainitun yrityksen kartelliin osallistumisen koko keston ajalta.

Kun toisaalta määritetään sakon määrä ottaen huomioon mainitun yrityksen rikkomisen vakavuus ja kesto silloin, jos tiettyjen jäsenvaltioiden markkinoista on käyty keskusteluja tämän yrityksen ollessa läsnä, sellaisissa valtioissa toteutuneen myynnin arvoa, joissa yritys ei ollut alun perin edustettuna erityisesti siksi, ettei sillä ollut lupaa pitää niissä tuotteitaan kaupan, ei voida tässä yhteydessä ottaa huomioon kyseisen yrityksen kartelliin osallistumisen koko keston ajalta.

Näin ollen on niin, että kun yritys on osallistunut yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen vasta myöhäisessä vaiheessa ja asteittain ja kun sen osallistuminen on rajoittunut ensin lähinnä jonkin jäsenvaltion markkinoita koskeviin järjestelyihin, komission tehtävänä on ottaa sakon määrää laskiessaan huomioon, ettei kyseisellä yrityksellä ollut ennen tiettyä päivää hyväksyntiä, jotka oikeuttivat sen myymään tuotteita muissa jäsenvaltioissa ennen tiettyä päivämäärää, ja ettei ollut seikkoja, joiden perusteella mainitun yrityksen voitiin katsoa osallistuneen kartelliin ennen kokouksiin osallistumista.

(ks. 140, 174, 178 ja 327 kohta)

4.      Yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen asiayhteydessä suhteellisuusperiaate edellyttää, että komission asettama sakko vahvistetaan oikeassa suhteessa seikkoihin, jotka on otettava huomioon sekä rikkomisen objektiivisen vakavuuden arvioimiseksi sellaisenaan että sakotetun yrityksen rikkomiseen osallistumisen suhteellisen vakavuuden arvioimiseksi.

Komission on erityisesti varmistettava sakkojen yksilöllisyys rikkomiseen nähden ottaen huomioon kunkin rikkojan erityistilanne.  Käytännössä seuraamuksen yksilöllistäminen rikkomiseen nähden voidaan toteuttaa sakon suuruuden määrittämisen eri vaiheissa.

Ensinnäkin komissio voi tunnustaa yrityksen rikkomiseen osallistumisen erityisyyden arvioidessaan yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen objektiivista vakavuutta asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 22 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Toiseksi komissio voi tunnustaa yrityksen rikkomiseen osallistumisen erityisyyden arvioidessaan vuoden 2006 suuntaviivojen 29 kohdassa mainittuja lieventäviä seikkoja kaikki merkitykselliset seikat huomioon ottavan kokonaisarvioinnin perusteella (ks. vuoden 2006 suuntaviivojen 27 kohta).

Kolmanneksi komissio voi tunnustaa yrityksen rikkomiseen osallistumisen erityisyyden sen vaiheen, jossa arvioidaan rikkomisen objektiivista vakavuutta tai kyseessä olevien yritysten mainitsemia lieventäviä seikkoja, jälkeisessä vaiheessa. Suuntaviivojen 36 kohdassa todetaan siten, että komissio voi tietyissä tapauksissa määrätä symbolisen sakon ja että se voi myös, kuten näiden suuntaviivojen 37 kohdassa todetaan, tiettyyn tilanteeseen liittyvien erityispiirteiden vuoksi poiketa esitetyistä yleisistä sakon määrän laskentamenetelmistä.

(ks. 141–146 ja 314 kohta)

5.      Kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävien sakkojen perusmäärän suuruutta määritettäessä seikat, jotka on otettava huomioon rikkomisen vakavuuden arvioimiseksi, samoin kuin ne seikat, joiden perusteella komissio katsoo aiheelliseksi sisällyttää sakkoon rikkomisen kestosta riippumattoman määrän sen estämiseksi, että yritykset päättävät aloittaa laittoman toiminnan, koskevat rikkomista yleisesti. Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa esitetyn yleisen menettelyn osalta komissio mukauttaa perusmäärää vasta myöhemmässä vaiheessa ottaakseen huomioon mahdolliset lieventävät seikat, kuten kunkin yrityksen yksilöllinen rooli. Kun komissio ottaa siten huomioon suuntaviivojen 22 kohdassa esimerkinomaisesti mainitut neljä seikkaa, sitä ei voida moittia siitä, että se katsoo aiheelliseksi sisällyttää sakon perusmäärään rikkomisen kestosta riippumattoman määrän. Siltä osin kuin seikat, jotka liittyvät myynnin arvon osuuden määrittämisessä rikkomisen vakavuuden arvioimiseksi huomioon otetun osuuden tutkimiseen perustelujen kannalta, pätevät myös siltä osin kuin on kyse ennalta ehkäisevän lisäsumman määrittämiseksi huomioon otetun osuuden perustelujen arvioinnista, pelkkä viittaus vakavuuden arvioinnissa käytettyjen tekijöiden analysointiin riittää perusteluksi lisäsummassa käytetyn myynnin arvon osuudesta.

(ks. 186, 193 ja 261–264 kohta)

6.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 215–219, 223–227, 233, 240–249 ja 251 kohta)

7.      Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 29 kohdassa ainoastaan esitetään esimerkinomaisesti eikä tyhjentävästi tiettyjä mahdollisesti huomioon otettavia lieventäviä seikkoja, kuten siinä käytetystä ilmauksesta ”seuraavia” ilmenee.

(ks. 271 kohta)

8.      SEUT 101 artiklan rikkomisesta määrättävien sakkojen suuruutta määritettäessä rikkomiseen osallistumisen lyhyt kesto on seikka, joka otetaan huomioon jo määritettäessä sakon perusmäärää, jossa otetaan huomioon kunkin yrityksen rikkomiseen osallistumisen kesto.

Vaikka siis on mahdollista, että joissakin tapauksissa huomattava ero kyseessä olevien eri yritysten osallistumisen kestossa voidaan ottaa huomioon lieventävänä seikkana, näin ei ole tapauksessa, jossa yrityksen osallistuminen rikkomiseen on kestoltaan riittävän merkityksellinen.

(ks. 283 ja 285 kohta)

9.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 287, 288 ja 297–300 kohta)

10.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 314–320, 323, 324 ja 326–328 kohta)

11.    Hallinnollisten menettelyjen yhteydessä kilpailun alalla menettelyn keston kohtuullisuutta on arvioitava kunkin asian ominaispiirteiden perusteella ja erityisesti ottaen huomioon kulloinenkin asiayhteys, se, kuinka asianosaiset ovat toimineet menettelyn aikana, se, mikä merkitys asialla on asianomaisille eri yrityksille, asian monitahoisuus ja tarvittaessa komission mahdollisesti toimittamat tiedot tai selvitykset hallinnollisen menettelyn aikana toteutetuista tutkimuksista.

Tällaisen menettelyn pituus saattaa selittyä useilla seikoilla. Tällaisia seikkoja saattavat olla erityisesti kartellin kesto, sen erityisen laaja maantieteellinen ulottuvuus, kartellin maantieteellinen ja ajallinen organisointi, pidettyjen kokousten määrä, kyseessä olevien yritysten määrä, sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevien hakemusten määrä ja tarkastusten aikana annettujen tai saatujen ja eri kielillä laadittujen asiakirjojen, jotka komission on pitänyt tutkia, erityisen suuri määrä, ylimääräiset tietopyynnöt, joita komission on pitänyt esittää kyseessä oleville eri yhtiöille kartellia koskevan ymmärryksen kehittyessä, väitetiedoksiantojen vastaanottajien määrä, työkielten määrä sekä maksukykyä koskevat eri pyynnöt.

Mikäli hallinnollisen menettelyn pituudella loukataan kohtuullisen käsittelyajan periaatetta, tästä rikkomisesta voi aiheutua kahdenlaisia seuraamuksia. Yhtäältä kun kohtuullisen käsittelyajan periaatteen loukkaaminen on vaikuttanut menettelyn lopputulokseen, tällainen loukkaaminen on omiaan aiheuttamaan riidanalaisen päätöksen kumoamisen. Kilpailusääntöjä sovellettaessa kohtuullisen ajan ylittyminen voi olla kumoamisperuste vain silloin, kun kyse on päätöksestä, jossa on todettu kilpailusääntöjen rikkomiset, ja kun on näytetty toteen, että tätä periaatetta loukkaamalla on vaarannettu kyseessä olevien yritysten puolustautumisoikeudet. Tätä erityistapausta lukuun ottamatta ratkaisun tekemistä kohtuullisessa ajassa koskevan velvoitteen noudattamatta jättäminen ei vaikuta asetuksen N:o 1/2003 mukaisen hallinnollisen menettelyn pätevyyteen. Koska puolustautumisoikeuksien kunnioittamisella on olennainen merkitys kilpailupolitiikan alaan kuuluvissa hallinnollisissa menettelyissä, on kuitenkin vältettävä se, että nämä oikeudet voisivat korjaamattomalla tavalla vaarantua tutkintavaiheen liiallisen keston takia ja että tämä kesto voisi estää sellaisten todisteiden esittämisen, joilla pyritään osoittamaan vääräksi sellaisten kilpailukäyttäytymisten olemassaolo, joista kyseessä olevat yritykset joutuvat vastuuseen. Tästä syystä puolustautumisoikeuksien käyttämistä koskevan mahdollisen esteen tutkimista ei pidä rajoittaa siihen samaan vaiheeseen, jossa näillä oikeuksilla on täysi oikeusvaikutus, eli hallinnollisen menettelyn toiseen vaiheeseen. Puolustautumisoikeuksien tehokkuuden mahdollisen heikkenemisen alkusyyn arvioinnin on ulotuttava koko tähän menettelyyn siten, että se koskee sen kokonaiskestoa.

Toisaalta kun kohtuullisen keston ylittäminen ei vaikuta menettelyn lopputulokseen, tällaisen ylittämisen vuoksi unionin tuomioistuimet voivat käyttäen täyttä harkintavaltaa korvata hallinnollisen menettelyn kohtuullisen keston ylittymisestä aiheutuneen loukkaamisen alentamalla mahdollisesti määrätyn sakon määrää.

(ks. 336, 338–342, 354 ja 355 kohta)

12.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 372–384, 386 ja 387 kohta)

13.    Voidakseen saattaa emoyhtiön vastuuseen tytäryhtiön rikkomisesta kilpailun alalla komissio voi vedota ratkaisevan vaikutusvallan tosiasiallista käyttämistä koskevaan olettamaan ottaen huomioon, että emoyhtiö omistaa rikkomukseen syyllistyneen tytäryhtiön kokonaan tai lähes kokonaan, eikä sen tarvitse vedota tältä osin muihin seikkoihin.

Komissio ei loukkaa unionissa yhtiöoikeudesta johtuvaa rajoitetun vastuun periaatetta katsoessaan emoyhtiön olevan yhteisvastuussa. Yhtiöiden rajoitetun vastuun tarkoituksena on nimittäin lähinnä vahvistaa niiden taloudellinen enimmäisvastuu eikä estää sitä, että kilpailusääntöjen rikkomiseen syyllistyneelle yritykselle määrätään seuraamuksia sen muodostavien oikeussubjektien, erityisesti rikkomiseen syyllistyneen yhtiön ja sen emoyhtiön, kautta etenkin, jos emoyhtiö omistaa tytäryhtiönsä lähes kokonaan, sekä sitä, ettei yritys voi kumota ratkaisevan vaikutusvallan tosiasiallista käyttämistä tytäryhtiössä koskevaa olettamaa.

(ks. 385 ja 388 kohta)

14.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 391–393 kohta)

15.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 394–400 ja 407–409 kohta)

16.    Kilpailusääntöjen rikkomisen alalla se, että yrityksen katsotaan olevan vastuussa SEUT 101 artiklan rikkomisesta, ei edellytä sitä, että yhtiömiehet tai ylimmät johtajat ovat syyllistyneet kilpailusääntöjen rikkomiseen, tai edes sitä, että he ovat olleet siitä tietoisia; riittävää on se, että rikkomukseen on syyllistynyt sellainen henkilö, jolla on oikeus toimia yrityksen lukuun.

Kun yhteistoimintajärjestelyssä olevat tytäryhtiön edustajat on pätevästi valtuutettu tekemään sitoumuksia yrityksen puolesta, se, ettei heillä ole mitään tehtävää emoyhtiössä, on merkityksetöntä, koska heidät on valtuutettu tekemään sitoumuksia rikkomiseen osallistuneen tytäryhtiön puolesta. Sillä, että kyseiset henkilöt toimivat itsenäisesti, ei voida vapauttaa tytäryhtiötä eikä näin ollen myöskään emoyhtiötä vastuusta.

(ks. 410 ja 411 kohta)

17.    Kun komissio ei ole ottanut minkäänlaista kantaa yrityksen vaatimukseen, jonka mukaan sille on maksettava korkoa sen alkuperäisen päätöksen perusteella jo maksaman sakon ylimääräisestä osasta ennen sen palauttamista muutospäätöksen perusteella, unionin tuomioistuimet eivät näin ollen ole toimivaltaisia lausumaan kyseisen yrityksen tältä osin muutospäätöstä koskevissa huomautuksissaan esittämistä määräyksen antamista koskevista vaatimuksista, koska tällainen toimivalta ei johdu erityisesti SEUT 263 artiklasta tai SEUT 261 artiklasta, luettuna yhdessä asetuksen N:o 1/2003 31 artiklan kanssa.

Näin on erityisesti silloin, kun muutospäätöksessä, jossa alennettiin yritykselle määrätyn sakon määrää, ei käsitellä liikaa maksetun määrän palauttamista korkoineen, jos asianosainen vaatii sitä, kun kyseinen yritys ei ole jättänyt tätä koskevaa hakemusta komissiolle ja kun komissio ei ole ottanut kantaa tällaiseen vaatimukseen kyseiselle yritykselle mahdollisesti vastaisessa toimessa.

(ks. 428–430 kohta)

18.    Unionin tuomioistuimille asetuksen N:o 1/2003 31 artiklassa SEUT 261 artiklan mukaisesti annettu täysi harkintavalta, joka merkitsee enemmän kuin pelkkää kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättyjen sakkojen laillisuusvalvontaa, jota harjoitettaessa voidaan vain hylätä kumoamiskanne tai kumota kanteen kohteena oleva toimi, tarkoittaa sitä, että tuomioistuin voi korvata komission arvioinnin omalla arvioinnillaan ja siis muuttaa riidanalaista toimea jopa silloin, kun sitä ei kumota, ja myös ottaa huomioon kaikki tosiseikat muuttaakseen esimerkiksi sakon määrää silloin, kun sen käsiteltäväksi saatetaan kysymys sakon määrästä.

Kun unionin tuomioistuimet vahvistavat sakon määrän, kyseessä ei ole mikään täsmällinen aritmeettinen laskutoimitus. Unionin tuomioistuimet eivät myöskään ole sidottuja komission laskutoimituksiin eivätkä suuntaviivoihin silloin, kun ne käyttävät täyttä harkintavaltaansa, vaan niiden on suoritettava oma arviointinsa ottaen huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat. Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohdasta seuraa, että määritettäessä osallistumisesta yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen määrättävän sakon suuruutta on otettava huomioon sekä rikkomisen vakavuus että sen kesto, ja rangaistusten yksilöllisyyden periaatteen mukaan seuraamuksessa on otettava huomioon kunkin rikkojan tilanne suhteessa rikkomiseen. Näin on oltava erityisesti silloin, kun kyseessä on komission riidanalaisessa päätöksessä määrittelemän kaltainen monitahoinen ja pitkäkestoinen rikkominen, jolle on ominaista osallistujien heterogeenisuus.

(ks. 432, 436 ja 437 kohta)