EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(kolmas jaosto)
8 päivänä heinäkuuta 2015 (*)
Henkilöstö – ACERin henkilöstö – Sopimussuhteinen toimihenkilö – Työsopimuksen uusimatta jättäminen – Kumoamiskanne – Kanteen tutkittavaksi ottaminen – ACERin yleisten täytäntöönpanosäännösten 6 artiklan 2 kohtaa koskeva lainvastaisuusväite muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 85 artiklan 1 kohdan nojalla – Vahingonkorvauskanne – Irtisanomisaika – Henkinen kärsimys – Vahingonkorvaus
Asiassa F‑34/14,
jossa on kyse SEUT 270 artiklaan perustuvasta kanteesta,
DP, Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston entinen sopimussuhteinen toimihenkilö, kotipaikka Idrija (Slovenia), edustajanaan asianajaja S. Pappas,
kantajana,
vastaan
Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto (ACER), asiamiehinään P. Martinet ja S. Vaona, avustajinaan asianajajat D. Waelbroeck ja A. Duron,
vastaajana,
VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Van Raepenbusch sekä tuomarit M. I. Rofes i Pujol ja E. Perillo (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies P. Cullen,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 4.3.2015 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
1 DP vaatii virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 11.4.2014 saapuneella kannekirjelmällä virkamiestuomioistunta yhtäältä kumoamaan Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER tai jäljempänä virasto) johtajan 20.12.2013 tekemän päätöksen, jolla hänen työsopimuksensa jätettiin uusimatta, ja toisaalta velvoittamaan ACERin maksamaan hänelle 10 000 euroa korvauksena väitetystä henkisestä kärsimyksestä.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
2 Asiaa koskevat oikeussäännöt ovat ensiksi Euroopan unionin muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen, sellaisena kuin niitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä palvelussuhteen ehdot), 3 a artiklassa ja 85 artiklan 1 kohdassa.
3 Toiseksi [ACERin] perustamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 713/2009 (EUVL L 211, s. 1) 28 artiklassa, jonka otsikko on ˮHenkilöstöˮ, säädetään seuraavaa:
ˮ1. Viraston henkilöstöön, mukaan lukien sen johtaja, sovelletaan [Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavia] henkilöstösääntöjä, palvelussuhteen ehtoja ja Euroopan unionin toimielimien näiden henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi yhteisesti antamia sääntöjä.
2. Johtokunta antaa yhteisymmärryksessä [Euroopan] komission kanssa tarvittavat soveltamissäännöt [Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien] henkilöstösääntöjen 110 artiklassa edellytettyjen järjestelyjen mukaisesti.
– –ˮ
4 Lisäksi sopimussuhteisten toimihenkilöiden palvelukseenottomenettelyä ja työsuhdetta ACERissa koskevien yleisten täytäntöönpanosäännösten antamisesta 1.6.2011 tehdyn ACERin johtokunnan päätöksen N:o 2011/11 (jäljempänä yleiset täytäntöönpanosäännökset) 6 artiklassa, jonka otsikko on ˮTyösopimusten kestoˮ, säädetään seuraavaa:
ˮ1. [Palvelussuhteen ehtojen 3 a artiklassa tarkoitetut sopimussuhteiset toimihenkilöt] voidaan ottaa palvelukseen – kun on kyse heidän ensimmäisestä työsopimuksestaan – vähintään kolmen kuukauden ja enintään viiden vuoden määräajaksi.
2. Tehtäväryhmissä II, III ja IV työsopimukset uusitaan vähintään kolmen kuukauden ja enintään viiden vuoden [määräajaksi]. Keskeytyksettä tapahtuva toinen uusiminen, joka johtaa toistaiseksi voimassa olevaan työsopimukseen, voidaan myöntää vain, jos kahden ensimmäisen työsopimuksen yhteenlaskettu kesto on vähintään viisi vuotta.
– –ˮ
5 Lopuksi työsopimusten uusimisesta ennen niiden päättymistä 28.5.2013 tehdyn ACERin johtajan päätöksen N:o 2013/11 (jäljempänä päätös N:o 2013/11) 2 artiklan kolmannessa kohdassa säädetään, että ˮsellaisen sopimussuhteisen toimihenkilön osalta, joka on hoitanut tehtäviään määräaikaisen työsopimuksen nojalla yli vuoden ajan muttei yli [kolmea] vuotta, päätös työsopimuksen uusimisesta on tehtävä ja siitä on ilmoitettava viimeistään [kolme] kuukautta ennen kyseisen työsopimuksen päättymistäˮ.
Tosiseikat
6 Kantaja otettiin ACERin palvelukseen 1.1.2011 palvelussuhteen ehtojen 3 a artiklan mukaisesti sopimussuhteiksi toimihenkilöksi tehtäväryhmään II, palkkaluokkaan 5 ja palkkatasolle 1. Työsopimus tehtiin yhdeksi vuodeksi 31.12.2011 saakka, ja lisäsopimuksen johdosta se uusittiin ensimmäisen kerran kahdeksi vuodeksi 31.12.2013 saakka.
7 Kantaja ilmoitti 15.3.2013 päivätyllä sähköpostiviestillään ACERin henkilöstöyksikölle (jäljempänä henkilöstöyksikkö) olevansa kiinnostunut työsopimuksen toisesta uusimisesta. Tästä ilmoitettiin myös ACERin työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen ominaisuudessa toimivalle ACERin johtajalle.
8 Kantaja sai 1.10.2013 henkilöstöyksiköltä sähköpostiviestin, jossa ilmoitettiin, että ˮ[hänen] työsopimuksensa uusimismenettely oli käynnissäˮ ja että ACERin johtaja ˮallekirjoittaisi asiakirjat [seuraavana päivänä]ˮ, ja hänelle tarjottiin 2.10.2013 palvelussuhteen ehtojen 3 a artiklan mukaista sopimussuhteisen toimihenkilön työsopimusta 31.12.2013 päättyvää työsopimusta vastaavilla tehtäväryhmää, palkkaluokkaa ja palkkatasoa koskevilla ehdoilla kahden vuoden määräajaksi 1.1.2014 lukien.
9 Koska kantaja katsoi, ettei häntä sijoitettu uudessa työsopimuksessa oikealle palkkatasolle eikä uudella työsopimuksella uusittu hänen ensimmäistä työsopimustaan, kantaja ei allekirjoittanut sopimusta, ja hän pyysi 9.10.2013 henkilöstöyksikköä ˮkorjaamaanˮ sitä. Kantajan ja ACERin yksiköiden välisen sähköpostikirjeenvaihdon jälkeen ACERin johtaja ilmoitti kantajalle 31.10.2013 odottavansa henkilöstöyksikön kannanottoa ennen päätöksen tekemistä.
10 ACERin johtaja ilmoitti 11.11.2013 kantajalle, että henkilöstöyksikön ja ACERin oikeudellisen yksikön kanssa pidetyn kokouksen johdosta he tutkivat mahdollisuutta muuttaa lisäsopimusta, jolla ensimmäinen työsopimus oli uusittu kahdeksi vuodeksi, jotta sen kestoksi saataisiin neljä vuotta. Kantaja vastasi lähinnä, että hän luottaa viraston löytävän sovellettavan säännöstön mukaisen ratkaisun ja että hän toivoo saavansa pian ˮkorjatun version – – työsopimuksensa uusimisestaˮ.
11 Viraston oikeudellinen yksikkö kysyi 25.11.2013 päivätyllä sähköpostiviestillä Euroopan komission henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosastolta lähinnä, oliko käsiteltävän asian olosuhteissa kantajan työsopimuksen uusiminen mahdollista yleisten täytäntöönpanosäännösten 6 artiklan perusteella.
12 Komission henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosasto lähetti 27.11.2013 päivätyllä sähköpostiviestillä ˮSuhteet julkishallintoon, virastoihin ja hallintotoimistoihinˮ -yksikkönsä antaman lausunnon henkilöstöyksikölle. Kyseisessä oikeudellisessa lausunnossa tarkennettiin, ettei suunniteltu uusiminen ollut yleisten täytäntöönpanosäännösten 6 artiklan 2 kohdan mukainen, mutta että kyseinen säännös itsessään oli ristiriidassa palvelussuhteen ehtojen 85 artiklan 1 kohdan kanssa siltä osin kuin siinä ei säädetty poikkeamismahdollisuudesta. Lausunnossa todettin, että näissä olosuhteissa oli noudatettava tuomiossa komissio v. Petrilli (T‑143/09 P, EU:T:2010:531) esitettyä päättelyä ja katsottava, että ACERin työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen voi uusia kantajan työsopimuksen sillä edellytyksellä, että se ilmoittaa perusteet, joiden johdosta yksikön etu oikeuttaa käsiteltävän asian erityisissä olosuhteissa poikkeamaan yleisten täytäntöönpanosäännösten 6 artiklan 2 kohdasta. Lausunnossa todettiin myös, että yleisten täytäntöönpanosäännösten 6 artiklaa voidaan tämän jälkeen muuttaa, jotta siinä säädettäisiin poikkeamismahdollisuudesta ja tarvittaessa menettelyllisistä takeista.
13 ACERin johtokunnan kokouksen aikana 12.12.2013 ACERin johtaja kiinnitti jäsenten huomion siihen, että yleisten täytäntöönpanosäännösten 6 artiklan 2 kohta oli mahdollisesti ristiriidassa palvelussuhteen ehtojen kanssa. Kokouksen pöytäkirjasta ilmenee, että ACERin johtaja oli myös ilmoittanut johtokunnalle siitä, että ACERissa käsiteltiin tapausta, jossa sopimussuhteisen toimihenkilön työsopimus oli jo uusittu ensimmäisen kerran siten, ettei ensimmäisen työsopimuksen ja ensimmäisen uusimisen yhteenlaskettu kesto ollut viittä vuotta, jolloin työsopimusta ei näin ollen todennäköisesti voitaisi uusia toiseen kertaan.
14 Kantaja ilmoitti 19.12.2013 päivätyllä sähköpostiviestillä ACERin johtajalle lähinnä, että hän oli valmis allekirjoittamaan muutosehdotuksen ensimmäisen työsopimuksen lisäsopimukseen, jonka johdosta ensimmäisen uusimisen kesto pitenisi kahdesta neljään vuoteen. Hän totesi, ettei hän hyväksynyt kyseistä ratkaisua, muttei hänellä ollut vaihtoehtoja, jos hän haluaisi jatkaa työskentelyä virastossa.
15 ACERin johtaja ilmoitti kantajalle ACERin työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen ominaisuudessaan 20.12.2013 päivätyllä sähköpostiviestillä ja kirjatulla kirjeellä, jotka kantaja vastaanotti 20.12.2013 ja 23.12.2013, päätöksestään jättää kantajan työsopimus uusimatta (jäljempänä uusimatta jättämistä koskeva päätös). Hän korosti olevansa pahoillaan päätöksestä ja tarkensi, ettei hän ollut löytänyt oikeudellisesti tyydyttävää ratkaisua, kun otetaan huomioon palvelussuhteen ehtojen 85 artiklan 1 kohdan ja yleisten täytäntöönpanosäännösten 6 artiklan 2 kohdan säännökset. Uusimatta jättämistä koskevassa päätöksessä ei viitattu ˮSuhteet julkishallintoon, virastoihin ja hallintotoimistoihinˮ -yksikön lausuntoon, jonka komission henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosasto lähetti 27.11.2013 päivätyssä sähköpostiviestissä henkilöstöyksikölle.
16 Kantaja muistutti ACERin johtajaa 22.12.2013 päivätyllä sähköpostiviestillä luettelonomaisesti eri vaihtoehdoista, joita virasto oli peräkkäin harkinnut hänen työsopimuksensa uusimiseksi, ja totesi, että omasta puolestaan hän halusi ainoastaan jatkaa työskentelyä ACERissa (jäljempänä 22.12.2013 päivätty sähköpostiviesti).
17 ACERin johtaja ilmoitti jälleen kantajalle 23.12.2013 päivätyssä sähköpostiviestissään, että hän pahoitteli sitä, ettei hän ollut löytänyt ratkaisua kantajan työsopimuksen uusimiseksi ja, että yhdenkään tarkastelluista mahdollisuuksista ei katsottu olevan ˮriittävän kestävä ollakseen toteuttamiskelpoinenˮ.
18 Kantaja pyysi 30.12.2013 päivätyllä sähköpostiviestillä ACERin johtajaa lykkäämään uusimatta jättämistä koskevan päätöksen vaikutuksia ja vetosi aikomukseensa tehdä valitus, josta ilmenevät hänen asianajajansa perustelut, jotka tukevat hänen työsopimuksensa uusimista. Hän korosti myös, että uusimatta jättämistä koskeva päätös oli odottamaton ja että hän katsoi olevansa oikeutettu irtisanomisaikaan.
19 ACERin johtaja muistutti kantajaa 31.12.2013 päivätyllä sähköpostiviestillä siitä, ettei hänen työsopimuksensa uusimiseen ollut ˮoikeudellisesti kestävääˮ mahdollisuutta , kuitenkin vakuuttaen kantajalle, että ACERin henkilöstöyksikkö ja oikeudellinen yksikkö tutkisivat tilanteen uudelleen ja että kantajalle ilmoitettaisiin mahdollisesta myönteisestä ratkaisusta.
20 Kantaja ilmoitti ACERin johtajalle 3.1.2014 päivätyllä sähköpostiviestillä, että hänen tilannettaan uudelleen tutkittaessa oli otettava huomioon hyvän hallinnon periaate, Euroopan unionin virkamiehiin 1.1.2014 alkaen sovellettavissa uusissa henkilöstösäännöissä virastoille annettu mahdollisuus poiketa komission antamista yleisistä täytäntöönpanosäännöksistä, normihierarkian periaate, palvelussuhteen ehtojen 85 artiklan 1 kohdan sanamuodon selkeys ja lopuksi yleisten täytäntöönpanosäännösten 6 artiklan ja palvelussuhteen ehtojen 85 artiklan välinen ristiriita (jäljempänä 3.1.2014 päivätty sähköpostiviesti). Hän korosti lisäksi, että siitä huolimatta, että hän oli ilmoittanut olevansa kiinnostunut työsopimuksensa uusimisesta yhdeksän kuukautta ennen sen päättymistä, hänellä oli ollut vain kahden arkipäivän irtisanomisaika sen jälkeen, kun uusimatta jättämistä koskevasta päätöksestä oli ilmoitettu.
21 ACERin johtaja ilmoitti samana päivänä eli 3.1.2014 kantajalle, että kantajan kyseisenä päivänä päivätty sähköpostiviesti oli lähetetty ACERin henkilöstöyksikölle ja oikeudelliselle yksikölle ja että hän olisi yhteydessä kantajaan, kun hän olisi saanut yksikköjen vastaukset.
22 ACERin johtaja ilmoitti kantajalle 13.1.2014 päivätyllä sähköpostiviestillä, että hän oli ACERin henkilöstöyksikön ja oikeudellisen yksikön avustuksella tutkinut uudelleen kantajan tilanteen ottaen huomioon 3.1.2014 päivätystä sähköpostiviestistä ilmenevät perustelut, mutta kyseiset lisäperustelut eivät muodostaneet sellaista oikeudellista perustaa, että hän olisi voinut uusia työsopimuksen (jäljempänä 13.1.2014 tehty päätös). Hän tarkensi, etteivät palvelussuhteen ehtojen 85 artikla ja yleisten täytäntöönpanosäännösten 6 artikla olleet ristiriidassa keskenään, että yleiset täytäntöönpanosäännökset oli ennen niiden antamista hyväksytetty komission oikeudellisella yksiköllä, joka ei vastustanut tai kommentoinut mitenkään asiaa tältä osin, ja että palvelussuhteen ehtojen 85 artiklan ja yleisten täytäntöönpanosäännösten 6 artiklan soveltaminen yhdessä ei jättänyt hänelle vaihtoehtoja nyt käsiteltävässä asiassa.
Asianosaisten vaatimukset
23 Kantaja vaatii, että virkamiestuomioistuin
– kumoaa uusimatta jättämistä koskevan päätöksen
– velvoittaa ACERin maksamaan hänelle 10 000 euroa korvauksena henkisestä kärsimyksestä, jota hän katsoo itselleen aiheutuneen ja
– velvoittaa ACERin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
24 ACER vaatii, että virkamiestuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta
– toissijaisesti hylkää kanteen perusteettomana ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Kanteen tutkittavaksi ottaminen
Asianosaisten lausumat
25 ACERin mukaan kannetta ei ole nostettu Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilösääntöjen, sellaisena kuin niitä sovellettiin ennen Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja [palvelussuhteen ehtojen] muuttamisesta 22.10.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1023/2013 (jäljempänä henkilöstösäännöt) voimaantuloa, 91 artiklan 3 kohdassa säädetyssä määräajassa. Kantajan 22.12.2013 päivätty sähköpostiviesti tai jopa hänen 19.12.2013 päivätty sähköpostiviestinsä tulisi katsoa henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi valitukseksi uusimatta jättämistä koskevasta päätöksestä. ACER vastasi valitukseen sähköpostiviestillä seuraavana päivänä eli 23.12.2013. Kantajan myöhemmissä, 30.12.2013 ja 3.1.2014 päivätyissä sähköpostiviesteissä ainoastaan toistetaan alkuperäinen valitus. Niillä kahdella päätöksellä, joilla kyseisiin viesteihin vastattiin, siis vain vahvistetaan 23.12.2013 päivätystä sähköpostiviestistä ilmenevä päätös.
26 Koska kanteen nostamisen määräaika oli ACERin mukaan alkanut kulua 23.12.2013, 11.4.2014 nostettu kanne nostettiin liian myöhään.
27 Kantaja katsoo, että kanne on otettava tutkittavaksi. Hänen neuvonantajansa pyysi istunnon aikana saada esittää uuden asiakirjan, joka tukee kanteen tutkittavaksi ottamista.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
28 On muistettava, että kantajan ACERin työsopimusten tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle ennen kanteen nostamista osoittamien kirjeiden tai kirjelmien täsmällinen oikeudellinen luonnehdinta kuuluu yksinomaan tuomioistuimen toimivaltaan (ks. vastaavasti tuomio Politi v. Euroopan koulutussäätiö, C‑154/99 P, EU:C:2000:354, 16 kohta).
29 Kirje, jossa virkamies ei nimenomaisesti vaadi kyseisen päätöksen peruuttamista mutta jossa hän tuo selvästi esiin, että hän haluaa riitauttaa hänelle vastaisen päätöksen, on henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valitus. Toimen sisältö on tässä yhteydessä tärkeämpi kuin muoto (tuomio Mendes v. komissio, F‑125/11, EU:F:2013:35, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
30 Nyt käsiteltävässä asiassa on ensiksi huomattava, että kantaja toi selvästi esiin vasta 3.1.2014 päivätyssä sähköpostiviestissä, että hän haluaa riitauttaa uusimatta jättämistä koskevan päätöksen, jonka hän pyysi ˮtutkimaan uudelleenˮ vedoten useaan yksityiskohtaiseen perusteeseen (ks. tämän tuomion 20 kohta). Kantajan 3.1.2014 päivätty sähköpostiviesti on siis katsottava henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi valitukseksi.
31 Lisäksi on todettava, että 3.1.2014 päivätyssä sähköpostiviestissä kantaja esitti väitteitä, joita ei ollut 19.12.2013 eikä 22.12.2013 päivätyissä sähköpostiviesteissä ja jotka koskivat erityisesti yleisten täytäntöönpanosäännösten 6 artiklan 2 kohdan ja palvelussuhteen ehtojen 85 artiklan välistä ristiriitaa sekä normihierarkian periaatteen loukkaamista. Näin ollen ACERin johtaja vastasi ACERin työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen ominaisuudessa näihin väitteisiin ensimmäistä kertaa vasta 13.1.2014 tekemässä päätöksessään. Joka tapauksessa kanteen nostamisen määräaika alkoi kulua sinä päivänä, kun valitukseksi katsottavaan 3.1.2014 päivättyyn sähköpostiviestiin vastauksena tehdystä päätöksestä ilmoitettiin eli 13.1.2014 (ks. peräkkäisten valitusten tutkittavaksi ottamisesta tuomio Ghignone ym. v neuvosto, T‑44/97, EU:T:2000:258, 39 kohta; tuomio Collotte v. komissio, F‑58/07, EU:F:2008:170, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio D’Agostino v. komissio, F‑93/12, EU:F:2013:155, 30 kohta, josta on vireillä valitus unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T‑670/13 P). Kantajan 11.4.2014 nostamaa kannetta ei näin ollen nostettu liian myöhään.
32 Tästä seuraa, että ACERin väite prosessinedellytysten puuttumisesta, joka perustuu siihen, että kanne nostettiin liian myöhään, on perusteeton ja se on hylättävä, eikä kantajan pyynnöstä esittää uutta näyttöä ole tarpeen lausua.
Vaatimukset uusimatta jättämistä koskevan päätöksen kumoamisesta
33 Kumoamisvaatimustensa tueksi kantaja esitti kannekirjelmässään ensisijaisen kanneperusteen, jonka mukaan yleisten täytäntöönpanosäännösten 6 artiklan 2 kohta on ristiriidassa palvelussuhteen ehtojen 85 artiklan 1 kohdan kanssa, ja toissijaisen kanneperusteen, joka perustuu uusimatta jättämistä koskevan päätöksen virheellisiin perusteluihin.
34 Kantajan neuvonantaja kuitenkin ilmoitti istunnon aikana luopuvansa toissijaisesta kanneperusteesta.
35 Näin ollen on tarpeen lausua ainoasta kanneperusteesta, jonka mukaan yleisten täytäntöönpanosäännösten 6 artiklan 2 kohta on ristiriidassa palvelussuhteen ehtojen 85 artiklan 1 kohdan kanssa.
Asianosaisten lausumat
36 Kantaja väittää, että yleisten täytäntöönpanosäännösten 6 artiklan 2 kohta, johon uusimatta jättämistä koskeva päätös perustuu, on ristiriidassa palvelussuhteen ehtojen 85 artiklan 1 kohdan kanssa.
37 Ensiksi kantaja toteaa, että yleisten täytäntöönpanosäännösten 6 artiklan 2 kohta, jonka mukaan ACERin työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen voi uusia työsopimuksen toiseen kertaan vain sillä ehdolla, että kaksi ensimmäistä sopimusta kattavat vähintään viiden vuoden ajanjakson, muodostaa poikkeuksen palvelussuhteen ehtojen 85 artiklan 1 kohdassa säädettyyn mahdollisuuteen uusia sopimussuhteisen toimihenkilön työsopimus toiseen kertaan. Yleisten täytäntöönpanosäännösten 6 artiklan 2 kohdassa rajoitetaan palvelussuhteen ehtojen 85 artiklan 1 kohdan soveltamisalaa asettamalla työsopimuksen toiselle uusimiselle ehto, josta ei säädetä palvelussuhteen ehdoissa eli se, että asianomainen henkilö olisi työskennellyt ACERissa vähintään viiden vuoden ajan.
38 Tällainen poikkeus on lainvastainen, kun otetaan huomioon normihierarkia ja se, että palvelussuhteen ehtojen 85 artiklan 1 kohdan säännökset ovat selkeitä, tyhjentäviä ja tarkkoja eivätkä ne jätä hallinnolle minkäänlaista harkintavaltaa katsoa, ettei tiettyjä työsopimuksia voitaisi uusia toiseen kertaan. Yleisten täytäntöönpanosäännösten 6 artiklan 2 kohta johtaisi siihen, että ACER voisi estää työsopimuksen uusimisen toistaiseksi ehdottamalla toimihenkilölle mielivaltaisesti ensimmäistä sopimusta ja ensimmäistä uusimista, joiden yhteenlaskettu kesto on vaadittua viiden vuoden kestoa lyhyempi.
39 Toiseksi kantaja toteaa, että jos yleisten täytäntöönpanosäännösten 6 artiklan 2 kohtaa on tulkittava niin, ettei sillä poiketa mahdollisuudesta uusia työsopimus toiseen kertaan, vaan säännöstä, jonka mukaan työsopimus voidaan uusia toiseen kertaan vain toistaiseksi, sen olisi myös katsottava olevan ristiriidassa palvelussuhteen ehtojen 85 artiklan 1 kohdan kanssa.
40 Tältä osin kantaja väittää tuomioon Scheefer v. parlamentti (F‑105/09, EU:F:2011:41, 51 ja 53–55 kohta) vedoten, että sääntö, joka koskee työsopimuksen toista uusimista toistaiseksi, olisi otettu käyttöön työsuhteen pysyvyyden turvaamiseksi, mikä on Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY (EYVL L 175, s. 43) ja sen liitteenä olevan 18.3.1999 tehdyn määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen perustavanlaatuinen tavoite. Palvelussuhteen ehtojen 85 artiklan 1 kohtaa tulisi siis tulkita siten, että sen laaja soveltamisala turvataan, koska sen tavoitteena on estää hallintoa väärinkäyttämästä toimivaltaansa tekemällä peräkkäisiä määräaikaisia työsopimuksia.
41 Lopuksi kantajan neuvonantaja väitti istunnon aikana, että yleiset täytäntöönpanosäännökset oli annettu kuulematta ACERin henkilöstökomiteaa ja että niitä ei oltu julkaistu asianmukaisesti.
42 ACER puolestaan vaatii kanneperusteen hylkäämistä väittäen, että yleisten täytäntöönpanosäännösten 6 artiklan 2 kohta ei ole ristiriidassa palvelussuhteen ehtojen 85 artiklan 1 kohdan kanssa ja että näin ollen uusimatta jättämistä koskevassa päätöksessä ei ole oikeudellista virhettä.
43 Ensiksi ACER väittää, että tuomion komissio v. Macchia (T‑368/12 P, EU:T:2014:266, 60 kohta), joka on nyt käsiteltävässä asiassa merkityksellinen analogisesti, mukaan palvelussuhteen ehtojen 85 artiklan 1 kohtaa ei voida tulkita siten, että sen tavoitteena olisi taata sopimussuhteisten toimihenkilöiden työsuhteen pysyvyys.
44 Toiseksi ACER väittää oikeuskäytännön mukaan olevan niin, että sopimussuhteisella toimihenkilöllä, jolla on määräaikainen työsopimus, ei pääsääntöisesti ole minkäänlaista oikeutta saada työsopimustaan uusittua, koska työsopimuksen uusiminen on pelkkä mahdollisuus, mikä edellyttää, että se on yksikön edun mukaista. Hallinnolla on laaja harkintavalta työsopimusten uusimisessa. Toimielimen ja sopimussuhteisen toimihenkilön välisen työsuhteen kesto määräytyy osapuolten välillä tehdyn sopimuksen mukaisesti.
45 Ellei tämä näin ollen johda määräaikaisten työsopimusten väärinkäyttöön, työsopimusten uusimiselle voidaan asettaa edellytyksiä. ACER oli asettanut kyseisen työsopimuksen uusimisen edellytykset yleisten täytäntöönpanosäännösten avulla, joissa täsmennetään avoimesti ne kriteerit, joihin uusimispäätökset perustuvat. Yleiset täytäntöönpanosäännökset ˮtäydentävätˮ palvelussuhteen ehtojen 85 artiklan 1 kohtaa ja ovat ˮjohdonmukaisiaˮ siihen nähden.
46 Kolmanneksi yleisten täytäntöönpanosäännösten 6 artiklan 2 kohdassa seurataan komission vuonna 2011 ehdottamaa mallia yhtäältä toimihenkilöitä koskevan säännöstön yhdenmukaistamiseksi ja toisaalta ˮsopimussuhteisten toimihenkilöiden ja väliaikaisten toimihenkilöiden kohtelun symmetrianˮ turvaamiseksi, jotta vältettäisiin se, että sopimussuhteiset toimihenkilöt eivät voisi saada toistaiseksi voimassa olevaa työsopimusta lyhyemmässä ajassa kuin väliaikaiset toimihenkilöt samassa virastossa. Komissio oli lisäksi tukenut ACERin täytäntöönpanoasetusta.
47 Lisäksi ACER toteaa, ettei se ole voinut täysin noudattaa päätöksessä N:o 2013/11 esitettyä menettelyä, koska ˮperustavanlaatuinen ennalta asetettu kriteeri eli uusimiskelpoisuusˮ ei täyttynyt nyt käsiteltävässä asiassa.
48 Lopuksi ACER väitti istunnon aikana, että kantajan neuvonantajan kyseisen istunnon aikana esittämät väitteet, jotka koskivat sitä, ettei ACERin henkilöstökomiteaa kuultu ennen yleisten täytäntöönpanosäännösten antamista ja sitä, ettei yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä oltu julkaistu, ovat uusia, ja näin ollen niiden tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
49 Uusimatta jättämistä koskevan päätöksen kumoamisvaatimusten tueksi kantaja esittää väitteen yleisten täytäntöönpanosäännösten 6 artiklan 2 kohdan lainvastaisuudesta palvelussuhteen ehtojen 85 artiklan 1 kohtaan nähden.
50 Palvelussuhteen ehtojen 85 artiklan 1 kohdan mukaan ˮ[palvelussuhteen ehtojen] 3 a artiklassa tarkoitetun sopimussuhteisen toimihenkilön työsopimus voidaan tehdä määräajaksi, jonka pituus voi olla kolmesta kuukaudesta viiteen vuoteen. Sopimus voidaan uusia vain kerran enintään viiden vuoden määräajaksi. Ensimmäinen sopimus ja ensimmäinen uusiminen on tehtävä yhteensä vähintään kuudeksi kuukaudeksi tehtäväryhmässä I tai vähintään yhdeksäksi kuukaudeksi muissa tehtäväryhmissä. Tämän jälkeen palvelussuhde voidaan uusia vain toistaiseksi. – –ˮ
51 Kuten ACER perustellusti väittää, on muistettava, että vaikka palvelussuhteen ehtojen 85 artiklan 1 kohdassa säädetään mahdollisuudesta uusia työsopimus toisen kerran, kyseessä ei ole asianomaiselle myönnetty oikeus tai takuu työsuhteen tietystä pysyvyydestä, vaan ACERin työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen arvioitavaksi jätetty mahdollisuus. Oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, että toimielimillä on laaja harkintavalta sen suhteen, kuinka ne organisoivat yksikkönsä niille uskottujen tehtävien mukaisesti, ja sen suhteen, kuinka ne näiden tehtävien hoitamiseksi määräävät palveluksessaan olevan henkilöstön asemapaikat, edellyttäen kuitenkin, että tämä asemapaikkaan määrääminen tapahtuu yksikön edun mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio komissio v. Petrilli, EU:T:2010:531, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio komissio v. Macchia, EU:T:2014:266, 49 ja 60 kohta).
52 Yleisten täytäntöönpanosäännösten 6 artiklan 2 kohdassa asetetaan kuitenkin sen edellytykseksi, että työsopimus uusitaan toisen kerran toistaiseksi, että ensimmäisen työsopimuksen ja sen ensimmäisen uusimisen yhteenlaskettu kesto on vähintään viisi vuotta. Jos tämä edellytys ei täyty, uusiminen pyynnöstä tai jopa viran puolesta on väistämättä poissuljettu.
53 Toimielimellä tai virastolla on toimivalta antaa yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä, joilla pyritään täydentämään tai panemaan täytäntöön henkilöstösääntöjen tai palvelussuhteen ehtojen ylemmäntasoiset tai sitovat säännökset, koska toimivaltainen viranomainen ei voi toimia lainvastaisella tavalla muun muassa antamalla säännöksiä, joiden soveltaminen olisi henkilöstösääntöjen säännösten tavoitteiden vastaista tai tekisi tyhjäksi niiden tehokkaan vaikutuksen, eikä se voi jättää noudattamatta yleisiä oikeusperiaatteita, kuten hyvän hallinnon periaatetta, yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja luottamuksensuojan periaatetta (ks. vastaavasti tuomio komissio v. Petrilli, EU:T:2010:531, 35 kohta oikeyskäytäntöviittauksineen).
54 Oikeuskäytännöstä ilmenee nimittäin, että henkilöstösääntöjen 110 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla annetuilla yleisillä täytäntöönpanosäännöksillä voidaan vahvistaa kriteerejä, joilla ohjataan hallintoa sen harkintavallan käytössä tai joilla täsmennetään henkilöstösääntöjen epäselvien säännösten sisältöä. Ei kuitenkaan ole lainmukaista että niillä kavennetaan, henkilöstösäännöissä olevaa selkeää termiä täsmentämällä, henkilöstösääntöjen tai muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen soveltamisalaa tai vahvistetaan sääntöjä, joilla poiketaan ylemmäntasoisista säännöksistä kuten henkilöstösääntöjen tai muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen säännöksistä tai yleisistä oikeusperiaatteista (tuomio Brems v. neuvosto, T‑75/89, EU:T:1990:88, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio Ianniello v. komissio, T‑308/04, EU:T:2007:347, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
55 Tuomiossa Brems vastaan neuvosto (EU:T:1990:88, 30 kohta) Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin siis totesi henkilöstösääntöjen liitteen IV 2 artiklan 4 kohdan yleisten täytäntöönpanosäännösten antamisesta 15.3.1976 tehdyn neuvoston päätöksen 3 ja 7 artiklat lainvastaisiksi sillä perusteella, että kyseisessä 3 ja 7 artiklassa oli henkilöstösääntöjen liitteen VII 2 artiklan 4 kohdassa olevaa termiä ˮhenkilöˮ täsmentämään pyrkimällä asetettu huollettavana olevaan lapseen rinnastettaviin henkilöihin sovellettavia vähimmäis- ja enimmäisikärajoja, ja niissä oli tällä tavoin suljettu viran puolesta henkilöstösääntöjen liitteen VII 2 artiklan 4 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle asetettujen ikärajojen väliin jäävät henkilöt eväämällä näin nimittävältä viranomaiselta mahdollisuuden käyttää harkintavaltaansa jokaisessa yksittäistapauksessa.
56 Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että yleisten täytäntöönpanosäännösten 6 artiklan 2 kohdassa rajoitetaan palvelussuhteen ehtojen 85 artiklan 1 kohdan soveltamisalaa siltä osin kuin siinä otetaan käyttöön lisäedellytys, jota sovelletaan palvelussuhteen ehtojen 3 a artiklassa tarkoitettuun sopimussuhteisen toimihenkilön työsopimuksen uusimiseen, josta ei säädetä palvelussuhteen ehdoissa ja joka on esteenä hallinnolle myönnetyn harkintavallan käyttämiselle ilman, että tällainen rajoittaminen on objektiivisesti perusteltua yksikön edun vuoksi. ACERin yleisesti sovellettavalla sisäisellä päätöksellä, kuten yleisillä täytäntöönpanosäännöksillä, ei kuitenkaan voida laillisesti rajoittaa henkilöstösäännöissä tai palvelussuhteen ehdoissa säädetyn nimenomaisen säännön soveltamisalaa paitsi, jos ACERilla on tätä varten nimenomainen valtuutus (ks. vastaavasti tuomio komissio v. Petrilli, EU:T:2010:531, 31 ja 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
57 Lisäksi ACERin esittämiä väitteitä, jotka koskevat yleisten täytäntöönpanosäännösten antamisen tavoitteita, ei voida hyväksyä.
58 Ensiksi on todettava, ettei tarpeella yhdenmukaistaa virastojen ja komission käytäntöjä sopimussuhteisten toimihenkilöiden palvelukseen ottamisen ja työsuhteen osalta eikä tarpeella turvata väliaikaisten toimihenkilöiden ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden ˮsymmetrinenˮ kohtelu siltä osin kuin on kyse vaadittavan palvelusajan kestosta toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen saamiseksi – olettaen, että nämä tarpeet näytetään toteen – voida perustella normihierarkian periaatteen loukkaamista.
59 Toiseksi sillä, että yleisten täytäntöönpanosäännösten 6 artiklan 2 kohdan säännökset ovat identtisiä sopimussuhteisten toimihenkilöiden palvelukseen ottamista ja työsuhdetta komissiossa säänteleviä menettelyjä koskevista yleisistä täytäntöönpanosäännöksistä 7.4.2004 tehdyn komission päätöksen K(2014) 1313 6 artiklan säännösten kanssa, ei voida perustella sitä, että työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen automaattisesti kieltäytyy käyttämästä harkintavaltaansa sopimussuhteisen toimihenkilön työsopimuksen uusimisen yhteydessä. Lisäksi on huomattava, että komission palvelussuhteen ehtojen 3 a ja 3 b artiklan nojalla palkkaamien sopimussuhteisten toimihenkilöiden työsuhteen ehtoja sääntelevän palvelussuhteen ehtojen 79 artiklan 2 kohdan yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä koskevan 2.3.2011 tehdyn komission päätöksen K(2011) 1264, joka tehtiin ennen yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä, 6 artiklassa ei enää säädetä ensimmmäisen työsopimuksen ja sen ensimmäisen uusimisen vähimmäiskestoa koskevasta edellytyksestä, jotta työsopimus voitaisiin uusia toiseen kertaan.
60 Lopuksi ACER väittää vielä vastineessaan, että ˮvirasto suunnitteli sisäisesti mahdollisuutta käyttää jotakin poikkeuksellisen kohtelun muotoaˮ, mutta nyt käsiteltävässä asiassa ˮ[kantajan] arvioinnit vuosilta 2011 ja 2012 eivät antaneet tarpeeksi näyttöä poikkeuksellisen hyvästä suorituksesta, jolla olisi voitu perustella poikkeaminen sovellettavasta säännöksestäˮ.
61 Tällaisella perustelulla ei voida vastata esitettyyn lainvastaisuusväitteeseen siltä osin kuin yleisten täytäntöönpanosäännösten 6 artiklan 2 kohdassa ei säädetä poikkeuksesta edellytykseen, jonka mukaan ensimmäisen työsopimuksen ja sen ensimmäisen uusimisen yhteenlasketun keston on oltava viisi vuotta.
62 Joka tapauksessa aineistosta ja erityisesti uusimatta jättämistä koskevasta päätöksestä ilmenee, että ACER kieltäytyi uusimasta kantajan työsopimusta ainoastaan sillä perusteella, että nyt käsiteltävässä asiassa yleisten täytäntöönpanosäännösten 6 artiklan 2 kohdassa säädetty edellytys, jonka mukaan ensimmäisen työsopimuksen ja sen ensimmäisen uusimisen yhteenlasketun keston olisi pitänyt olla vähintään viisi vuotta, ei täyttynyt.
63 Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että vaikka hallinto voi henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa säädetyssä muutoksenhakukeinojen järjestelmässä valituksen nimenomaisesti hylätessään muuttaa perusteluja, joiden nojalla se toteutti riidanalaisen toimen, tällainen muutos ei ole mahdollinen sen jälkeen, kun riidanalaisesta toimesta on nostettu kanne virkamiestuomioistuimessa. Hallinto ei myöskään saa käsittelyn kuluessa korvata alkuperäistä virheellistä perustelua täysin uudella perustelulla (tuomio Allen v. komissio, F‑23/10, EU:F:2011:162, 98 kohta).
64 Virkamiestuomioistuin ei siis voi uusimatta jättämistä koskevan päätöksen laillisuusvalvonnan yhteydessä ottaa huomioon uusimatta jättämistä koskevan päätöksen perusteluja, jotka liittyvät kantajan suoritukseen ja jotka on tuotu esiin ensimmäistä kertaa käsittelyn kuluessa.
65 Tämän lisäksi virkamiestuomioistuin huomauttaa, että kyseinen perustelu on selvästi ristiriidassa asiakirjojen kanssa, joista käy ilmi, että virasto oli useaan otteeseen ilmaissut toiveensa säilyttää työsuhteensa kantajaan.
66 Kaiken edellä todetun ja erityisesti edellä tämän tuomion 53–56 kohdassa mainitun oikeuskäytännön valossa on hyväksyttävä yleisten täytäntöönpanosäännösten 6 artiklan 2 kohtaa koskeva lainvastaisuusväite ja kumottava uusimatta jättämistä koskeva päätös, eikä kantajan neuvonantajan istunnossa esittämistä kahdesta uudesta väitteestä ole tarpeen lausua.
Vahingonkorvausvaatimukset
Asianosaisten lausumat
67 Kantaja katsoo, että hänelle on aiheutunut merkittävää henkistä kärsimystä, joka ei korjaudu uusimatta jättämistä koskevan päätöksen kumoamisella, koska ACER teki uusimatta jättämistä koskevan päätöksen myöhässä ja ilmoitti siitä myöhässä päätöksen N:o 2013/11 2 artiklan, jossa säädetään tätä koskevasta kolmen kuukauden määräajasta ennen voimassa olevan sopimuksen päättymistä, vastaisesti.
68 Kantaja väittää, että uusimatta jättämistä koskevasta päätöksestä ilmoitettiin hänelle vasta 20.12.2013 eli muutamaa päivää ennen hänen työsopimuksensa päättymistä 31.12.2013, vaikka hänelle oli lokakuusta lähtien jatkuvasti vakuuteltu, että asiaan löydettäisiin ratkaisu ja että hänen työsopimuksensa uusittaisiin. Tästä viivästymisestä johtuva turvattomuus ja psykologinen paine olivat muodostuneet sellaisiksi, että kantaja oli valmistautunut hyväksymään 19.12.2013 tehdyn tarjouksen, jonka hän tiesi olevan lainvastainen ja pitkällä tähtäimellä hänen etujensa vastainen. Hänen työsopimuksensa uusimisen viivästyminen siis moninkertaisti uusimatta jättämistä koskevan päätöksen kielteiset vaikutukset. Kun kantajalle ilmoitettiin kyseisestä päätöksestä, hänelle kehittyi akuutti stressireaktio, joka diagnosoitiin 23.12.2013.
69 Kantaja vaatii virkamiestuomioistuinta määräämään kohtuullisen korvauksen hänelle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä. Kantajan mukaan 10 000 euroa olisi asianmukainen summa.
70 ACER myöntää, ettei päätöstä N:o 2013/11 noudatettu nyt käsiteltävässä asiassa, mutta vaatii vahingonkorvausvaatimusten hylkäämistä. Se toteaa ensiksi, ettei kantaja ole esittänyt minkäänlaista näyttöä terveydentilaansa koskevien väitteiden tueksi, ja joka tapauksessa uusimatta jättämistä koskevan päätöksen tekemisen viivästymisen ja kantajan terveydentilan heikentymisen välistä syy-yhteyttä ei ole osoitettu.
71 Toiseksi ACER väittää, ettei työsopimuksen uusiminen ole oikeus ja että kantaja tiesi ensimmäisen lisäsopimuksen tekemisestä vuonna 2011 lähtien, ettei hänen työsopimustaan voida uusia toiseen kertaan, koska yleisten täytäntöönpanosäännösten 6 artiklan 2 kohdan edellytys ei täyty. Virasto oli kiinnittänyt kantajan huomion hänen työsopimuksensa uusimiseen liittyviin oikeudellisiin ongelmiin.
72 Kolmanneksi ACER katsoo noudattaneensa huolellisuusvelvoitettaan, kun se oli etsinyt lokakuun ja joulukuun 2013 välisenä aikana oikeudellisesti hyväksyttävää ratkaisua säilyttää kantajan työsuhde olemalla huolellinen ja osoittamalla ymmärrystä kantajaa kohtaan.
73 Toissijaisesti ACER katsoo, että korvausta olisi pienennettävä, kun otetaan huomioon, että kantaja oli ollut työttömänä vain kolme kuukautta ennenkuin hänet oli otettu uudelleen Euroopan unionin neuvoston palvelukseen vähintäänkin vastaavaan asemaan, mikä hänellä oli ACERissa. Lisäksi kantaja oli saanut useita työtarjouksia muilta unionin toimielimiltä hänen viimeisten työskentelykuukausiensa aikana ACERissa ja hänellä oli ollut mahdollisuus pienentää niitä kielteisiä vaikutuksia tai jopa poistaa ne, joita hänen ACERin kanssa olevan sopimussuhteen päättymisestä aiheutui.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
74 Päätöksen N:o 2013/11 2 artiklan kolmannen kohdan mukaan silloin, kun toimihenkilö on hoitanut tehtäviään määräaikaisen työsopimuksen nojalla yli vuoden ja alle kolmen vuoden ajan, päätös työsopimuksen uusimisesta on tehtävä ja siitä on ilmoitettava viimeistään kolme kuukautta ennen kyseisen työsopimuksen päättymistä.
75 Nyt käsiteltävässä asiassa on selvää, että uusimatta jättämistä koskevasta päätöksestä ilmoitettiin kantajalle 20.12.2013 eli vain yksitoista päivää ennen hänen työsopimuksensa päättymistä 31.12.2013, mikä oli näin ollen räikeällä tavalla ristiriidassa päätöksen N:o 2013/11 2 artiklan kolmannen kohdan kanssa.
76 Lisäksi on todettava, että vaikka päätös N:o 2013/11 tehtiin 28.5.2013, on kuitenkin niin, että yleisten täytäntöönpanosäännösten 6 artiklan 2 kohta, jolla työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen perusteli uusimatta jättämistä koskevaa päätöstä, oli voimassa 1.6.2011 alkaen. ACERilla, jota kantaja oli muistuttanut yli yhdeksän kuukautta ennen hänen työsopimuksensa päättymistä, oli siis ollut tarpeeksi aikaa etsiä ratkaisu kantajan työsopimuksen pidentämiseksi eikä sen olisi ollut pakko ylittää päätöksen tekemiselle asetettua määräaikaa.
77 Näin ollen on todettava, että ACER teki virheen, joka voi johtaa oikeuteen saada vahingonkorvausta.
78 Lisäksi on todettava, että toisin kuin ACER väittää, kantaja on osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että hänelle aiheutui henkistä kärsimystä epävarmuudesta, joka leimasi hänen työelämäänsä hänen työsopimuksensa viimeisinä kuukausina, koska päätöstä hänen työsuhteensa jatkosta ACERin kanssa ei ollut tehty, ja että uusimatta jättämistä koskevan päätöksen tekemisen viivästymisen ja henkisen kärsimyksen välillä oli syy-yhteys.
79 Lisäksi se, että kantaja oli ryhtynyt etsimään työpaikkaa ja että hän oli saanut useita työtarjouksia ja kieltäytynyt niistä niiden viimeisten kuukausien aikana, jolloin hän oli ollut viraston palveluksessa, tukevat sitä, että hänen ammatillinen suorituksensa oli hyvää tasoa ja kuvastavat näin ollen sitä epävarmuuden tilaa, johon ACER oli hänet asettanut.
80 Lopuksi on todettava, että kantaja on osoittanut, että uusimatta jättämistä koskevan päätöksen kumoaminen ei ollut riittävä korvaus henkisestä kärsimyksestä, kun otetaan huomioon erityisesti se, ettei ACER noudattanut päätöksen N:o 2013/11 2 artiklan kolmatta kohtaa.
81 Näin ollen vahingonkorvausvaatimukset on hyväksyttävä, ja ACER on velvoitettava maksamaan kantajalle vahingonkorvausta kohtuulliseksi arvioitu määrä 7 000 euroa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niitä toimenpiteitä, jotka ACERin on toteutettava uusimatta jättämistä koskevan päätöksen kumoamisen jälkeen.
Oikeudenkäyntikulut
82 Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 101 artiklassa määrätään, että jollei työjärjestyksen II osaston 8 luvun muista määräyksistä muuta johdu, asianosainen, joka häviää asian, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Saman työjärjestyksen 102 artiklan 1 kohdan nojalla kohtuuden niin vaatiessa virkamiestuomioistuin voi päättää, että hävinnyt asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan mutta tämä velvoitetaan korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut vain osittain tai että tätä ei lainkaan velvoiteta korvaamaan oikeudenkäyntikuluja.
83 Tässä tuomiossa esitetyistä perusteista seuraa, että ACER on hävinnyt asian. Lisäksi kantaja on nimenomaisesti vaatinut, että ACER velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Koska nyt käsiteltävän asian olosuhteet eivät oikeuta soveltamaan työjärjestyksen 102 artiklan 1 kohdan määräyksiä, ACERin on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston johtajan 20.12.2013 tekemä päätös, jolla kieltäydyttiin uusimasta DP:n työsopimus, kumotaan.
2) Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto velvoitetaan maksamaan DP:lle 7 000 euroa.
3) Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan DP:n oikeudenkäyntikulut.
Van Raepenbusch | Rofes i Pujol | Perillo |
Julistettiin Luxemburgissa 8 päivänä heinäkuuta 2015.
W. Hakenberg | | S. Van Raepenbusch |