YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (viides jaosto)
29 päivänä tammikuuta 1998 (1)
Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu Euroopan yhtenäisasiakirja
Tulliasioitsija
Asiassa T-113/96,
Edouard Dubois et Fils, Ranskan oikeuden mukaan perustettu osakeyhtiö,
kotipaikka Roubaix (Ranska), edustajinaan asianajajat Pierre Ricard ja Alain
Crosson du Cormier, Pariisi, prosessiosoite Luxemburgissa c/o asianajotoimisto
Marc Feiler, 67 rue Ermesinde,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehet Guus
Houttuin ja Maria Cristina Giorgi, prosessiosoite Luxemburgissa c/o Euroopan
investointipankin lakiasiainosaston johtaja Alessandro Morbilli, 100 boulevard
Konrad Adenauer,
ja
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja Hendrik
van Lier ja oikeudellisen yksikön virkamies Fernando Castillo de la Torre,
prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de
la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
jossa kantaja EY:n perustamissopimuksen 178 ja 215 artiklan perusteella
nostamassaan vahingonkorvauskanteessa vaatii, että yhteisö velvoitetaan
korvaamaan vahinko, jonka kantaja väittää itselleen aiheutuneen siitä, että
sisämarkkinat toteutettiin Euroopan yhtenäisasiakirjan mukaisesti 1.1.1993 lähtien
ja siitä, ettei tuohon asti Ranskan alueella tulliasioitsijana toiminut kantaja tästä
syystä enää voinut harjoittaa toimintaansa,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. García-Valdecasas sekä tuomarit
J. Azizi ja M. Jaeger,
kirjaaja: hallintovirkamies J. Palacio Gonzalez,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 16.9.1997 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Kanteen perustana olevat tosiseikat ja sovellettavat säännökset
- 1.
- ETY:n perustamissopimusta täydennettiin 17.2.1986 Luxemburgissa ja 28.2.1986
Haagissa allekirjoitetun, 1.7.1987 voimaantulleen Euroopan yhtenäisasiakirjan
13 artiklalla, jolla siihen lisättiin 8 a artikla, josta Euroopan unionin
perustamissopimuksen g artiklan 9 kohdan nojalla tuli EY:n perustamissopimuksen
7 a artikla, ja jossa määrätään seuraavasti:
Yhteisö hyväksyy toimenpiteet, joiden tarkoituksena on toteuttaa sisämarkkinat
asteittain 31 päivänä joulukuuta 1992 päättyvän kauden kuluessa tämän artiklan
mukaisesti .
Sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden,
henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus taataan tämän sopimuksen
määräysten mukaisesti.
- 2.
- Koska sisämarkkinoiden toteuttaminen edellytti sisäisiä rajoja vailla olevan alueen
perustamista ETY:n jäsenvaltioiden välillä, fiskaaliset rajat ja yhteisön sisäiset
tullitarkastukset oli poistettava edellä mainitussa määräyksessä asetetun määräajan
päätyttyä, 1.1.1993 mennessä.
- 3.
- Sisämarkkinoiden toteuttaminen vaikutti huomattavasti eräiden sellaisten
taloudellisten toimintojen harjoittamiseen, jotka liittyivät välittömästi yhteisön
sisäisillä rajoilla toimitettuihin tulli- ja verotarkastuksiin.
- 4.
- Tästä syystä sisämarkkinoiden toteuttaminen koski erityisesti tulliasiamiehiä ja
-asioitsijoita eli henkilöitä, jotka täyttävät muiden puolesta vastiketta vastaan
tavaroiden rajanylityksen edellyttämät tullimuodollisuudet. Tulliasiamiehet täyttävät
nämä muodollisuudet toisen henkilön lukuun ja tämän nimissä. Tulliasioitsijat
täyttävät nämä muodollisuudet toisen henkilön lukuun, toimien kuitenkin omissa
nimissään.
- 5.
- Kuten tulliasiamiehen ja tulliasioitsija ammatin sopeuttamisesta sisämarkkinoille
annetusta komission tiedonannosta neuvostolle, Euroopan parlamentille ja talous-
ja sosiaalikomitealle (SEC (92) 887 lopull., jäljempänä komission tiedonanto)
ilmenee, sisämarkkinoiden toteuttamisesta tälle ammattiryhmälle aiheutuvien
sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten huomioon ottamiseksi ryhdyttiin useisiin
tukitoimenpiteisiin.
- 6.
- Jäsenvaltiot ovat olleet yhteistoiminnassa näissä ammateissa toimineiden
henkilöiden kanssa ja ehdottaneet usein sosiaalisia (varhennetun eläkkeen
myöntäminen, ammatillinen uudelleenkouluttautuminen, ansionmenetyksen
korvaaminen, liikkuvuusavustukset ja työnhaussa avustaminen) tai taloudellisia
toimenpiteitä (irtisanomiskorvausten verottomuus, arvonlisäveron tai yritystukien
maksuaikojen pidentäminen), vaikka nämä toimenpiteet onkin eri jäsenvaltioissa
toteutettu eri tavoin (komission tiedonanto, s. 1113, III kohta).
- 7.
- Sen jälkeen kun komissio vuonna 1991 laaditutti Euroopan sosiaalirahaston
rahoittaman tutkimuksen (komission tiedonanto, s. 611, II kohta), yhteisö päätti
kolmenlaisten toimenpiteiden toteuttamisesta.
- 8.
- Ensinnäkin Euroopan sosiaalirahasto rinnasti tulliasiamiehet ja -asioitsijat
pitkäaikaistyöttömiin ja toteutti tästä syystä toimenpiteitä, joilla pyrittiin
varmistamaan koulutusmahdollisuudet, avustaminen työnhaussa ja joitakin
erityistoimenpiteitä, kuten sosiaalirahaston rahoittamat interventiot, joilla pyrittiin
helpottamaan näiden ammatillista suuntautumista (komission tiedonanto, s. 1416,
IV.1. kohta).
- 9.
- Toiseksi Interreg -aloitteella tuettiin alan yritysten rakennemuutoksia, niiden
henkilöstön koulutusta ja uudelleenjärjestäytymistä, rajoilla sijaitsevien tavaroiden
käsittelyyn varattujen alueiden käyttötarkoituksen muuttamista ja kunnostamista
sekä korvaavien työpaikkojen perustamista (komission tiedonto, s. 16 ja 17,
kohta IV.2).
- 10.
- Kolmanneksi ja edellä mainittujen rakennerahastojen toimialaan kuuluvien
toimenpiteiden lisäksi ehdotettiin ja toteutettiin myös muita kuin näistä rahastoista
rahoitettuja toimenpiteitä. Näihin kuului tulliasiamiehen ja tulliasioitsijan ammatin
sopeuttamisesta sisämarkkinoille 17 päivänä joulukuuta 1992 annettu neuvoston
asetus (ETY) N:o 3904/92 (EYVL L 394, s. 1, jäljempänä asetus N:o 3904/92).
- 11.
- Ranskan oikeuden mukaan perustettu kantajaosakeyhtiö, jonka osakepääoma on
47 850 000 Ranskan frangia (FRF) , työllistää 1 400 työntekijää ja sillä on 40
sivukonttoria ja yhteistoimintayritystä. Sen pääasialliseen toimialaan kuuluvat
kuljetukset ja niihin liittyvät toiminnot ja ennen sisämarkkinoiden toteuttamista se
toimi valtuutettuna tulliasioitsijana kuudessatoista eri puolilla Ranskaa sijaitsevassa
toimipaikassa.
- 12.
- Kantaja esittää ryhtyneensä merkittäviin toimenpiteisiin toteuttaakseen
kehittämisstrategian, jolla toimintaa pyrittiin suuntaamaan muihin toimintoihin,
valmistautuakseen tulliasioitsijan toiminnan osalta sisämarkkinoiden toteuttamisen
vaikutuksiin 1.1.1993 lähtien.
- 13.
- Yhtiö hyötyi etenkin asetuksesta N:o 3904/92, jonka perusteella sille päätettiin
myöntää 100 000 ecun suuruinen avustus, jonka se käytti hankkiakseen
omistukseensa selvitystilassa olevan yhtiön (Société Adrien Martin, josta
myöhemmin tuli Adrien Martin International). Tämä hankinta oli osa strategiaa,
jolla kantajan harjoittamaa tulliasioitsijan toimintaa pyrittiin suuntaamaan muihin
toimintoihin, tässä tapauksessa yhteisön ulkopuolisista maista peräisin oleviin tai
sinne vietäviin tavaroihin liittyviin palveluihin.
- 14.
- Kantaja katsoo, että sen toiminta tulliasioitsijana päättyi käytännössä kokonaan ja
lopullisesti sisämarkkinoiden toteuduttua 1.1.1993 lähtien. Se katsoo, että sille on
tästä syystä aiheutunut 112 339 703 FRF suuruinen aineellinen vahinko.
Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset sekä niiden perustelut
- 15.
- Tässä tilanteessa kantaja nosti 24.7.1996 ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimessa nyt esillä olevan vahingonkorvauskanteen.
- 16.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (viides jaosto) päätti esittelevän tuomarin
kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ryhtymättä edeltäviin asian
selvittämistoimiin.
- 17.
- Asianosaisten vaatimukset ja niiden vastaukset ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin on kuultu 16.9.1997 pidetyssä
istunnossa.
- 18.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
toteaa vastaajien olevan EY:n perustamissopimuksen 215 artiklassa
tarkoitetuin tavoin vastuussa siitä vahingosta, joka on aiheutunut kantajan
harjoittamille tulliasioitsijan toiminnoille Euroopan yhtenäisasiakirjan
soveltamisesta eli siitä, että jäsenvaltiot perustivat tällä asiakirjalla 1.1.1993
lähtien sisäisiä rajoja vailla olevan alueen;
velvoittaa neuvoston ja komission yhteisvastuullisesti korvaamaan tämän
vahingon 112 339 702 FRF:lla,
velvoittaa neuvoston ja komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 19.
- Neuvosto vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
ensisijaisesti jättää kanteen tutkittavaksi ottamatta, koska edellytykset tähän
selvästi puuttuvat;
toissijaisesti hylkää kanteen perusteettomana;
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 20.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
jättää kanteen tutkimatta tai hylkää sen perusteettomana;
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Tutkittavaksi ottaminen
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 21.
- Vastaajat perustelevat kanteen tutkimatta jättämistä kolmella perusteella, joista
kahteen ensimmäiseen vetoavat komissio ja neuvosto ja kolmanteen neuvosto.
- 22.
- Ensimmäisessä tutkimatta jättämistä koskevassa perusteessaan vastaajat väittävät,
että kanteella pyritään saattamaan yhteisö vastuuseen vahingosta, joka on
aiheutunut jäsenvaltioiden välillä tehdystä perustamissopimuksesta. Vastaajat
muistuttavat oikeuskäytännöstä (asia 169/73, Compagnie Continentale France v.
neuvosto, tuomio 4.2.1975, Kok. 1975, s. 117, 16 kohta, ja yhdistetyt asiat 31/86 ja
35/86, LAISA ja CPC Espãna v. neuvosto, tuomio 28.4.1988, Kok. 1988, s. 2285,
1822 kohta), jonka perusteella kanteita, joissa vaaditaan jäsenvaltioiden välillä
tehdystä sopimuksesta tai perustamissopimuksista mahdollisesti aiheutuneiden
vahinkojen korvaamista, ei voida tutkia. Ne katsovat, että nyt esillä olevassa
kanteessa vaaditaan yhtenäisasiakirjan soveltamisesta aiheutuneen vahingon
korvaamista.
- 23.
- Toisessa tutkimatta jättämistä koskevassa perusteessaan vastaajat väittävät, että
koska kanteessa ei yksilöidä vahingon aiheuttanutta seikkaa, se ei täytä EY:n
tuomioistuimen perussäännön (jäljempänä tuomioistuimen perussääntö)
19 artiklassa ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen
44 artiklan 1 kohdan c kohdassa asetettua edellytystä. Oikeudenkäynnin kohdetta
ei niiden mukaan ole riittävästi yksilöity. Kanteen oikeudellinen perusta on
täsmennetty ainoastaan siltä osin kuin se perustuu yhtenäisasiakirjaan.
- 24.
- Kolmannessa kanteen tutkimatta jättämistä koskevassa perusteessaan neuvosto
väittää, että jäsenvaltiot ovat vastuussa väitetystä vahingosta. Jos kannetta on
tulkittava siten, että siinä väitetään yhteisön toimielinten syyllistyneen laiminlyöntiin,
se on jätettävä tutkimatta, koska vastuu väitetystä vahingosta kuuluu huomattavalta
osalta jäsenvaltioille sen vuoksi, että kanteen perustana olevan EY:n
perustamissopimuksen 215 artiklan toisen kohdan perusteella voidaan vedota vain
yhteisön toimielinten ja henkilöstön toiminnasta aiheutuvaan vastuuseen.
- 25.
- Kantaja katsoo ensimmäisen tutkimatta jättämistä koskevan perusteen osalta, että
vaikka kanteessa on kysymys yhtenäisasiakirjasta, se ei sellaisenaan ole kantajalle
aiheutuneen välittömän vahingon syy, vaan oikeusnormi, joka voimaantultuaan
asetti yhteisön toimielimille uusia toimintavelvoitteita, kuten erityisesti
velvollisuuden ryhtyä tulliasioitsijan ammatin kannalta asianmukaisiin korvaaviin ja
mukauttaviin toimenpiteisiin. Näitä toimenpiteitä ei ollut toteutettu joko ollenkaan
tai vain osa niistä oli toteutettu.
- 26.
- Kantaja katsoo, että toista tutkimatta jättämistä koskevaa perustetta ei voida ottaa
vakavasti. Vastaajat ovat kyenneet täysin yksilöimään sen vahinkoa aiheuttaneen
seikan, johon kantaja vetoaa, ja ne ovat pyrkineet osoittamaan vääriksi kaikki
kantajan esittämät perusteet.
- 27.
- Kantaja ei ota kantaa kolmanteen tutkimatta jättämistä koskevaan perusteeseen.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 28.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo sopivaksi käsitellä ensin toista
tutkimatta jättämistä koskevaa perustetta ja sitten ensimmäistä ja kolmatta
perustetta
Toinen tutkimatta jättämistä koskeva peruste
- 29.
- On muistutettava, että EY:n tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ensimmäisen
kohdan, jota sovelletaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen saman
perussäännön 46 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla, ja ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kanteessa
on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista
perusteista. Näiden mainintojen on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta
vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin voi tarvittaessa ratkaista kanteen tukeutumatta muihin tietoihin.
Oikeusvarmuuden ja hyvän oikeushallinnon takaamiseksi kanteen tutkittavaksi
ottamisen edellytyksenä on, että ne oleelliset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin
kantaja perustaa vaatimuksensa, ilmenevät ainakin yhteenvedonomaisesti mutta silti
yhdenmukaisesti ja ymmärrettävästi itse kanteen tekstistä (asia T-85/92, De Hoe v.
komissio, tuomio 28.4.1993, Kok. 1993, s. II-523, 20 kohta).
- 30.
- Jotta nämä edellytykset täyttyisivät, kanteesta, jossa vaaditaan yhteisön toimielimen
aiheuttamien vahinkojen korvaamista, on ilmettävä seikat, joiden perusteella
kantajan riitauttama toimielimen menettely voidaan yksilöidä, ja syyt, joiden nojalla
kantaja katsoo, että tämän menettelyn ja aiheutetuksi väitetyn vahingon välillä on
syy-yhteys, sekä vahingon laatu ja sen laajuus (asia T-387/94, Asia Motor France
ym. v. komissio, tuomio 18.9.1996, Kok. 1996, s. II-961, 107 kohta; asia T-195/95,
Guérin Automobiles v. komissio, tuomio 6.5.1997, Kok. 1997, s. II-679, 21 kohta,
ja asia T-38/96, Guérin Automobiles v. komissio, tuomio 10.7.1997, Kok. 1997,
s. II-1223, 42 kohta).
- 31.
- Nyt esillä olevassa asiassa on syytä todeta, että kanne täyttää nämä
vähimmäisedellytykset. Ei näet ole epäilystäkään siitä, etteikö kanteella pyrittäisi
saattamaan yhteisöä sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen ja saamaan näin
korvaus vahingosta, jonka kantaja väittää itselleen aiheutuneen siitä, että sen oli
lopetettava liikevarallisuuteen rinnastettavissa olevat tulliasioitsijan toiminnot, ja
vahingosta, joka kantajalle aiheutui tähän lopettamiseen liittyvistä poikkeuksellisista
kustannuksista. Kantajan mukaan yhteisö on vastuussa vahingosta, jonka kantaja
väittää kärsineensä tulliasioitsijan toiminnan päättymisestä yhteisön sisällä. Yhteisö
on kantajan mukaan aiheuttanut vahingon, koska se on yhtenäisasiakirjaa soveltaen
poistanut jäsenvaltioiden väliset fiskaaliset rajat ja tullirajat ja koska se on
laiminlyönyt ryhtyä sellaisiin korvaaviin toimenpiteisiin ja tukitoimenpiteisiin, jotka
ovat tarkoituksenmukaisia kyseisen ammattikunnan lakkauttamisesta aiheutuvien
vaikutusten lieventämiseksi.
- 32.
- Yhteisö on näin toimien kantajan mukaan loukannut yksityisten yhdenvertaisen
kohtelun periaatetta, toteuttanut pakkolunastamiseen rinnastettavissa olevan
toimenpiteen, joka perustaa korvauksensaantioikeuden, ja rikkonut riittävän
ilmeisellä tavalla yksityisiä suojaavia ylemmänasteisia oikeussääntöjä, eli
saavutettujen oikeuksien koskemattomuuden ja luottamuksensuojan periaatteita.
- 33.
- Toisin kuin vastaajat väittävät kanteessa täsmennetään siis riittävän selvästi
vahingon aiheuttanut seikka ja vaatimuksen oikeudellinen perusta, minkä vuoksi
tutkimatta jättämistä koskeva väite ei ole perusteltu.
Ensimmäinen ja kolmas tutkimatta jättämistä koskeva peruste
- 34.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että nämä kaksi tutkimatta
jättämistä koskevaa perustetta edellyttävät se selvittämistä, onko väitetty vahinko
jäsenvaltioiden vai yhteisön toimielinten aiheuttama. Ne viittaavat siis yhteisön
vastuun syntymisen välttämättömiin edellytyksiin, joiden mukaan tapahtuma, johon
vastuu perustuu ja tämän tapahtuman ja väitetyn vahingon välinen syy-yhteys on
kyettävä määrittämään. Näiden edellytysten selvittäminen liittyy pääasiaan.
Pääasia
- 35.
- Kantaja vetoaa kanteensa tueksi ensisijaisesti yhteisön tuottamuksesta
riippumattomaan vastuuseen ja toissijaisesti sen tuottamusvastuuseen.
Tuottamuksesta riippumaton vastuu
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 36.
- Kantaja esittää yhteisön tuottamuksesta riippumattomaan vastuuseen nojautuvan
ensisijaisen vaatimuksensa tueksi kaksi kanneperustetta.
- 37.
- Ensimmäinen kanneperuste nojautuu Ranskan hallinto-oikeudessa esiintyvään
periaatteeseen, jonka mukaan yksityisiä on kohdeltava yhdenvertaisesti niiden
oikeuksien ja velvollisuuksien osalta, joita niillä on julkiseen valtaan nähden (le
principe de rupture de l'égalité devant les charges publiques, jäljempänä yksityisten
yhdenvertaisen kohtelun periaate). Tämän teorian perusteella on kantajan mukaan
mahdollista suorittaa korvausta sellaiselle henkilölle, joka voi osoittaa kärsineensä
epätavallista, erityistä ja välitöntä vahinkoa, vaikka tämä vahinko ei ole aiheutunut
lainvastaisesta menettelystä. Kantaja katsoo, että yhtenäisasiakirjan soveltamisella
on kantajan osalta loukattu yksityisten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja että
kantaja on kärsinyt tästä syystä epätavallista, erityistä ja välitöntä vahinkoa. Tämän
kansainvälisen perustamissopimuksen soveltaminen on näet aiheuttanut sen, että
erityinen tulliasioitsijan toiminto on lakkautettu yhteisön sisäisessä kaupassa ja tästä
syystä sen, että kantaja on menettänyt peruuttamattomasti liikevarallisuuttaan ja
että sille on aiheutunut poikkeuksellisia kustannuksia sosiaalisista, teknisistä ja
hallinnollisista toiminnoista. Viitaten komission tiedonantoon (s. 1, kolmas kohta)
ja asetukseen N:o 3904/92, jonka johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa
todetaan, että yhteisön sisäisillä rajoilla toimitettavien tullimuodollisuuksien
poistamisella lakkautetaan äkillisesti tämän ammatin harjoittaminen yhteisön
sisällä, kantaja katsoo, että tätä välitöntä syy-seuraussuhdetta on vaikea kiistää.
- 38.
- Toinen kanneperuste nojautuu Saksan oikeudessa esiintyvään käsitteesen
pakkolunastukseen rinnastettava toimenpide. Kantaja katsoo tältä osin, että
yhtenäisasiakirjan soveltamista voidaan sen osalta pitää pakkolunastukseen
rinnastettavana toimenpiteenä. Se viittaa julkisasiamies Sir Gordon Slynnin asiassa
59/83, Biovilac v. ETY, 6.12.1984 esittämään ratkaisuehdotukseen (Kok. 1984,
s. 4057 ja 4091), jossa tämä toteaa, että vaikka yhteisöllä oli oikeus ryhtyä
pakkolunastukseen, omistajalla oli perusteltu syy saada korvausta; tällaista
korvausta voidaan siis myöntää sille 215 artiklan toiseen kohtaan perustuvan
kanteen yhteydessä. Kantaja päättelee, että tätä periaatetta voidaan soveltaa
siihen.
- 39.
- Vastaajien mukaan ensisijainen vaade ei ole perusteltu.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi
- 40.
- EY:n perustamissopimuksen 215 artiklan toisen kohdan mukaan yhteisö korvaa
toimielintensä ja henkilöstönsä tehtäviään suorittaessaan aiheuttaman vahigon
sopimussuhteen ulkopuolisen vastuunsa perusteella.
- 41.
- Yhteisön primäärioikeuteen kuuluu Euroopan hiili- ja teräsyhteisön, Euroopan
yhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimukset sekä ne
sopimukset, joilla näitä perustamissopimuksia on täydennetty tai muutettu, kuten
yleissopimus tietyistä Euroopan yhteisöille yhteisistä toimielimistä, uusien
jäsenvaltioiden liittymissopimukset, yhtenäisasiakirja ja Euroopan unionin
perustamissopimus. Jäsenvaltiot ovat tehneet nämä perustamissopimukset, joihin
yhtenäisasiakirjakin kuuluu, perustaakseen Euroopan yhteisöt tai muuttaakseen
niitä. Yhtenäisasiakirja ei siis ole yhteisön toimielinten eikä yhteisön henkilöstön
tehtäviään suorittaessaan toteuttama toimenpide. Yhteisön sopimussuhteen
ulkopuolinen vastuu ei tästä syystä voi perustua siihen (edellä 22 kohdassa mainittu
asiassa Compagnie Continentale France v. neuvosto annettu tuomio, tuomion
16 kohta, ja samassa kohdassa mainittu asiassa LAISA v. neuvosto annettu tuomio,
tuomion 1822 kohta). Lisäksi perustamissopimuksen 178 artikla ja 215 artiklan
toinen kohta, joissa määrätään yhteisön sopimussuhteen ulkopuolisesta vastuusta,
kuuluvat nekin primaarioikeuteen. Oikeussäännösten hierarkiasta aiheutuu, että
näitä määräyksiä ei voida soveltaa samantasoisiin säännöksiin, koska siitä ei ole
nimenomaisesti määrätty.
- 42.
- Ilman, että on tarpeen vastata kysymykseen, voiko yhteisön sopimussuhteen
ulkopuolinen vastuu yhteisön oikeuden mukaan perustua tuottamuksesta
riippumattomaan vastuuseen, riittää, kun nyt esillä olevassa asiassa todetaan, että
huolimatta kantajan vakuutuksista, joiden mukaan vahinko, jonka korvaamista se
vaatii, ei perustu yhtenäisasiakirjaan, vaan yhteisön toimielinten laiminlyöntiin,
kantaja pyrkii ensimmäisellä kanneperusteellaan tosiasiallisesti ja pääasiallisesti
perustamaan yhteisön vastuun yhtenäisasiakirjaan.
- 43.
- Kantajalle on voinut aiheutua epätavallista, erityistä ja välitöntä vahinkoa
yhteismarkkinoiden toteuttamisesta ja siihen liittyvästä tullirajojen poistamisesta,
millä kyseisen ammatin harjoittaminen tehtiin tosiasiallisesti mahdottomaksi, ja
sisämarkkinoiden toteuttamisella on voitu loukata myös yksityisten yhdenvertaisen
kohtelun periaatetta tai se on voinut olla pakkolunastamiseen rinnastettavissa oleva
toimenpide, mistä on ollut seurauksena, että nämä toiminnot ovat käytännössä
hävinneet kokonaan ja lopullisesti ja että tästä on aiheutunut tätä menetystä
vastaavia poikkeuksellisia toimintakustannuksia.
- 44.
- Tämä johtopäätös pitää sitäkin suuremmalla syyllä paikkansa, koska ensisijaisessa
vaatimuksessa katsotaan, että vahingon ja yhtenäisasiakirjaa soveltaen toteutetun
fiskaalisten rajojen ja tullirajojen poistamisen välillä on syy-yhteys.
- 45.
- Yhteisön tuottamuksesta riippumattomaan vastuuseen nojautuvan ensisijaisen
vaatimuksen tueksi esitetyt kanneperusteet perustuvat siis fiskaalisten rajojen ja
tullirajojen poistamiseen, jolla lakkautettiin yhteisön sisällä toimivien
tulliasioitsijoiden toiminnot. Tätä syy-yhteyttä ei myöskään ole kiistetty. Kantaja
vetoaa kanteessaan nimenomaisesti tähän syy-yhteyteen ja komissio on sen
myöntänyt ja neuvosto on todennut sen olemassaolon asetuksen N:o 3904/92
johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa, jonka mukaan yhteisön sisäisillä
rajoilla toimitettavien tullimuodollisuuksien poistamisella lakkautetaan äkillisesti
tämän ammatin harjoittaminen yhteisön sisällä.
- 46.
- Fiskaalisten rajojen ja tullirajojen poistaminen perustuu välittömästi
yhtenäisasiakirjan 13 artiklaan, josta on tullut EY:n perustamissopimuksen
7 a artikla, ja jossa määrätään, että sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole
sisäisiä rajoja. Fiskaalisten rajojen ja tullirajojen poistaminen on siis tämän
määräyksen välitön ja välttämätön seuraus. Tästä poistamisesta aiheutuneenvahingon välitön ja määräävä perusta on näin ollen yhtenäisasiakirjan 13 artikla.
Sitä vastoin ne yhteisön tai valtion toteuttamat toimenpiteet, jolla fiskaalisten
rajojen ja tullirajojen poistamisen perusteena ollut yhtenäisasiakirja pantiin
täytäntöön, eivät ole itsenäinen perusta väitetylle vahingolle.
- 47.
- Tästä seuraa, että yhteisön tuottamuksesta riippumattomaan vastuuseen
perustuvalla vaatimuksella pyritään saattamaan yhteisö vastuuseen vahingosta, joka
perustuu yhteisön primaarioikeuteen kuuluvaan yhtenäisasiakirjaan.
Yhtenäisasiakirja ei siis ole yhteisön toimielinten eikä yhteisön henkilöstön
tehtäviään suorittaessaan toteuttama toimi eikä yhteisön sopimussuhteen
ulkopuolinen vastuu tästä syystä voi syntyä sen perusteella.
- 48.
- Ensisijaista kanneperustetta, joka perustuu yhteisön tuottamuksesta
riippumattomaan vastuuseen, ei siis voida tutkia.
Tuottamusvastuu
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 49.
- Kantaja väittää tuottamusvastuuseen perustuvan toissijaisen kanneperusteensa
tueksi, että vastaajat ovat yhtenäisasiakirjaa soveltaessaan, sen vaikutusten varalta
toteutettuja toimenpiteitä tutkiessaan tai sen tiettyjä seurauksia valvoessaan
rikkoneet riittävän ilmeisesti yksityisiä suojaavia ylemmänasteisia oikeussääntöjä. Se
väittää tältä osin, että komission asetuksella N:o 3904/92 toteutetut korvaavat
toimenpiteet olivat riittämättömiä.
- 50.
- Ne yksityisiä suojaavat ylemmänasteiset oikeussäännöt, joita vastaajat ovat kantajan
mukaan rikkoneet, ovat saavutettujen oikeuksien koskemattomuuden ja
luottamuksensuojan periaatteet.
- 51.
- Kantaja korostaa, että tulliasioitsijoiden ammattiryhmä oli sellaisenaan hyväksytty
yhteisön oikeudessa niistä edellytyksistä, joiden täyttyessä henkilö voi tehdä tulli-ilmoituksen 12 päivänä joulukuuta 1985 annetussa neuvoston asetuksella (ETY)
N:o 3632/85 (EYVL L 350, s. 1, jäljempänä asetus N:o 3632/85). Tulliasioitsijoiden
ammattiryhmän saavutettuja oikeuksia ei yhteisön primaarioikeudessa ole asetettu
välittömästi kyseenalaisiksi. Ne on asetettu kyseenalaisiksi vain välillisesti yhteisön
johdetun oikeuden säännöksillä, joilla on muutettu muun muassa
arvonlisäveroilmoituksen tekemiseen liittyviä muodollisuuksia ja joiden seurauksena
tulliasioitsijan ammatti yhteisön sisäiseen kaupassa on tosiasiallisesti lakkautettu.
- 52.
- Kantaja katsoo, että luottamuksensuojan periaatetta on nyt esillä olevassa asiassa
loukattu kolmella tavalla. Ensiksikin kantajan perusoikeutta ammattinsa
harjoittamiseen on loukattu. Toiseksi tätä periaatetta on loukattu, koska sellaisia
siirtymävaiheen toimenpiteitä, joiden avulla tulliasioitsijoiden ammattikunta olisi
voinut valmistautua ja mukautua sisämarkkinoiden toteuttamisesta 1.1.1993 lähtien
seuraavaan uuteen tilanteeseen, ei ollut toteutettu. Tämä laiminlyönti on sitäkin
vakavampi kun otetaan huomioon, että ammattikunnalla oli ollut lakiin perustuva
velvollisuus jatkaa toimintaansa tähän päivämäärään saakka. Kolmanneksi yhteisön
toimielimet olivat laiminlyöneet ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin juuri tälle
ammattikunnalle aiheutuneen vahingon korvaamiseksi ja ne olivat näin jättäneet
ottamatta huomioon asianomaisten perustellut odotukset. Millään perusteella ei
nimittäin voida olettaa, että yhteisön toimielimet eivät toteuttaisi erityisiä korvaavia
toimenpiteitä ja tukitoimenpiteitä, kun ne ryhtyvät sisämarkkinoiden toteuttamisen
kannalta tarpeellisiin toimiin.
- 53.
- Vastaajat kiistävät toisen kanneperusteen perusteltavuuden.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 54.
- Aluksi on syytä muistuttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisön
sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntyedellytyksenä on se, että kantaja näyttää
toteen toimielimen riitautetun menettelyn lainvastaisuuden, vahingon syntymisen ja
menettelyn ja väitetyn vahingon välisen syy-yhteyden (asia 26/81, Oleifici
Mediterranei v. ETY, tuomio 29.9.1982, Kok. 1982, s. 3057, 16 kohta; yhdistetyt
asiat T-481/93 ja T-484/93, Exporteurs in Levende Varkens ym. v. komissio, tuomio
13.12.1995, Kok. 1995, s. II-2941, 80 kohta; asia T-175/94, International
Procurement Services v. komissio, tuomio 11.7.1996, Kok. 1996, s. II-729, 44 kohta;
asia T-336/94, Efisol v. komissio, tuomio 16.10.1996, Kok. 1996, s. II-1343, 30 kohta,
ja asia T-267/94, Oleifici Italiani v. komissio, tuomio 11.7.1997, Kok. 1997,
s. II-1239, 20 kohta).
- 55.
- Väitteet, jotka koskevat menettelyn lainvastaisuusedellytyksen täyttymistä, on syytä
todeta perusteettomiksi kahdesta syystä.
- 56.
- Ensinnäkin on muistutettava, että yhteisö on vastuussa yhteisön toimielinten
laiminlyönneistä vain, jos toimielimet ovat rikkoneet yhteisön säännöksestä johtuvaa
lakiin perustuvaa toimimisvelvollisuutta (asia C-146/91, KYDEP v. neuvosto ja
komissio, tuomio 15.9.1994, Kok. 1994, I-4199, 58 kohta, ja edellä kohdassa 54
mainittu asiassa Oleifici Italiani v. komissio annettu tuomio, tuomion 21 kohta).
- 57.
- Tästä syystä on kysyttävä, millä oikeudellisella perusteella ja miten yhteisöllä olisi
ollut velvollisuus korvata kantajalle aiheutunut vahinko. Tällainen velvollisuus ei
perustu itse yhtenäisasiakirjaan eikä mihinkään muuhunkaan yhteisön säädännäisen
oikeuden muodolliseen säännökseen. Nyt esillä olevassa asiassa ei myöskään ole
syytä pohtia, onko yhteisön oikeudessa mahdollisesti sellainen yleinen
oikeusperiaate, jonka mukaan yhteisöllä on velvollisuus korvata vahinko, joka
yksityiselle on aiheutunut pakkolunastustoimenpiteestä tai toimenpiteestä, jolla
rajoitetaan sen omistusoikeutta, ja jonka huomiotta jättämisestä seuraisi oikeus
nostaa EY:n perustamissopimuksen 215 artiklan toiseen kohtaan perustuva kanne.
Tällainen vahingonkorvausvelvollisuus voi syntyä vain yhteisöjen toimielinten
toteuttamien pakkolunastustoimenpiteiden perusteella, sillä yhteisöllä ei voi olla
velvollisuutta korvata sellaisista toimista aiheutunutta vahinkoa, joita se itse ei ole
toteuttanut. Kuten edellä on esitetty, yhteisön sisäisen tulliasioitsijan
ammattikunnan häviäminen on seurausta yhtenäisasiakirjasta, joka on
jäsenvaltioiden tekemä ja hyväksymä kansainvälinen perustamissopimus. Tästä
seuraa, että yhteisön vastuun syntymisedellytykset eivät täyty. Ei kuitenkaan ole
mahdotonta, että vahingonkorvausvelvollisuus saattaa joissakin tapauksissa syntyä
sen jäsenvaltion sisäisen oikeuden perusteella, jonka alueella yhteisön sisäinen
tulliasiamies tai -asioitsija harjoitti toimintojaan.
- 58.
- Toiseksi on syytä todeta, että vaikka lakiin perustuvaa toimimisvelvollisuutta
katsottaisiinkin loukatun nyt esillä olevassa asiassa, tällainen loukkaaminen ei voi
nyt kysymyksessä olevissa olosuhteissa milloinkaan olla perusta yhteisön vastuun
syntymiselle.
- 59.
- Tältä osin on syytä muistuttaa, että vaikka lainvastaisuusväite koskeekin
lainsäädäntötointa, yhteisö voi olla vastuussa ainoastaan, jos on osoitettu, että
ylemmäntasoista, yksityisiä suojaavaa oikeussääntöä on rikottu. Jos toimielin lisäksi
on toteuttanut lainsäädäntötoimen laajan harkintavaltansa perusteella, yhteisö on
vastuussa vain, jos rikkominen on kyllin selkeä ja vakava (ks. esimerkiksi asia 5/71,
Zuckerfabrik Schöeppenstedt v. neuvosto, tuomio 2.12.1971, Kok. 1971, s. 975,
11 kohta; yhdistetyt asiat 83/76, 94/76, 4777, 15/77 ja 40/77, HNL v. neuvosto ja
komissio, tuomio 25.5.1978, Kok. 1978, s. 1209, 6 kohta; yhdistetyt asiat C-104/89
ja C-37/90, Mulder ym. v. neuvosto ja komissio, tuomio 19.5.1992, Kok. 1992,
s. I-3061, 12 kohta; asia T-572/93, Odigitria v. neuvosto ja komissio, tuomio
6.7.1995, Kok. 1995, s. II-2025, 34 kohta, ja edellä kohdassa 54 mainitut, asiassa
Exporteurs in Levende Varkens ym. v. komissio annettu tuomio, tuomion 81 kohta
ja asiassa Oleifici Italiani v. komissio annettu tuomio, tuomion 22 kohta).
- 60.
- Näitä perusteita sovelletaan myös silloin, kun laiminlyönti perustuu tuottamukseen
(asia 50/86, Grands Moulins de Paris v. neuvosto ja komissio, tuomio 8.12.1987,
Kok. 1987, s. 4833, 9 ja 16 kohta, ja asia T-571/93, Lefebvre ym. v. komissio, tuomio
14.9.1995, Kok. 1995, s. II-2379, 39 kohta).
- 61.
- Koska nyt esillä olevassa kanteessa vaaditaan korvausta vahingosta, joka on
aiheutunut siitä, että toimenpiteet, joihin yhteisö on sisämarkkinoiden toteuttamisen
yhteydessä ryhtynyt tulliasioitsijoiden ammattikunnan hyväksi, ovat riittämättömiä,
kanne koskee selvästi lainsäädäntötoimia, joiden toteuttaminen edellyttää
talouspoliittisia valintoja ja joiden toteuttamisessa yhteisön toimielimillä on laaja
harkintavalta.
- 62.
- Tästä syystä on ensin tarkistettava, ovatko vastaajat jättäneet huomioon ottamatta
yksityisiä suojaavan ylemmänasteisen oikeussäännön, ja tämän jälkeen tarvittaessa,
onko tämä rikkominen riittävän ilmeinen.
- 63.
- Saavutettujen oikeuksien koskemattomuuden periaatteen osalta on syytä ensinnäkin
todeta, että kantajan mainitsemalla asetuksella N:o 3632/85 vain yhdenmukaistetaan
ne edellytykset, joiden täyttyessä henkilöllä on oikeus tehdä tulli-ilmoitus.
Asetuksessa todetaan, että edellytykset, joiden täyttyessä henkilöllä on oikeus tehdä
tulli-ilmoitus, vaihtelevat huomattavasti eri jäsenvaltioiden välillä muun muassa siltä
osin, kuin ne koskevat mahdollisuutta tehdä tulli-ilmoitus toisen lukuun (johdanto-osan toinen perustelukappale). Siinä todetaan edelleen, että joissakin jäsenvaltioissa
voimassaolevan lainsäädännön mukaan vain tietyt edellytykset täyttävillä henkilöillä
on oikeus harjoittaa ammattia, joka käsittää tulli-ilmoitusten tekemisen toisen
nimissä tai omissa nimissä toisen lukuun (johdanto-osan kuudes perustelukappale).
Asetuksessa täsmennetään ainoastaan, että näiden lainsäädäntöjen pysyttäminen
voimassa niiltä osin kuin niissä säännellään tietyn ammatin harjoittamisedellytyksiä
tai itse sen harjoittamista, ei ole tämän asetuksen vastaista (perusteluosan kuudes
perustelukappale).
- 64.
- Tästä seuraa, että asetuksella N:o 3632/85 ei millään tavoin pyritä määrittämään
tulliasiamiehen tai -asioitsijan ammatin harjoittamista yhteisön oikeudessa eikä sillä
pyritä muuttamaan jäsenvaltioissa voimassa olevia, näitä ammatteja koskevia
lainsäädäntöjä. Jos saavutettuja oikeuksia on, ne eivät perustu asetukseen
N:o 3632/85, vaan sellaisten jäsenvaltioiden asiaa koskeviin lainsäädäntöihin, jotka
allekirjoittamalla ja mahdollisesti ratifioimalla yhtenäisasiakirjan ovat saattaneet
nämä oikeudet kyseenalaisiksi. Tältä osin on syytä muistuttaa kantajan esittävän
olleensa Ranskassa ministeriön tullikoodeksin perusteella valtuuttama tulliasioitsija
ja että sillä oli ollut lupa harjoittaa valtuutetun tulliasioitsijan ammattia, jota on
viimeksi säännelty 24.12.1986 annetulla Ranskan asetuksella.
- 65.
- Tästä seuraa, että asetuksella N:o 3632/85 ei ole annettu kantajalle sellaista etua,
jota voitaisiin pitää saavutettuna oikeutena.
- 66.
- Toiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että silloin kun yhteisön
viranomaisilla on laaja harkintavalta, taloudelliset toimijat eivät voi perustellusti
vedota saavutettuun oikeuteen varmistaakseen sellaisen edun pysyttämisen, jonka
ne ovat saavuttaneet yhteisön säännöksen perusteella ja joka on kuulunut niille
tiettynä ajankohtana (ks. esimerkiksi asia 230/78, Eridania, tuomio 27.9.1979,
Kok. 1979, s. 2749, 22 kohta; edellä 38 kohdassa mainittu asiassa Biovilac v. ETY
annettu tuomio, tuomion 23 kohta; yhdistetyt asiat 133136/85, Rau v. BALM,
tuomio 21.5.1987, Kok. 1987, s. 2289, 18 kohta, ja asia C-69/89, Nakajima All
Precision v. neuvosto, tuomio 7.5.1991, Kok. 1991, s. I-2069, 119 kohta).
- 67.
- Tästä seuraa, että vaikka asetuksella N:o 3632/85 olisikin tosiasiallisesti myönnetty
erityinen asema tulliasiamiesten ja -asioitsijoiden ammattiryhmälle, kantaja ei voi
perustellusti vedota saavutetun oikeutensa koskemattomuuteen varmistaakseen
tämän aseman jatkumisen, koska yhteisön toimielimillä on oikeus mukauttaa
lainsäädäntöä tilanteen niin vaatiessa. Tämä toimielimillä oleva mukauttamisoikeus
on sitäkin selvempi nyt esillä olevassa asiassa, koska sisämarkkinoiden
toteuttaminen on yhteisön kehityksen kannalta perustavaa laatua oleva tavoite,
kuten asetuksen N:o 3904/92 johdanto-osan ensimmäisestä perustelukappaleesta
ilmenee.
- 68.
- Luottamuksensuojan periaatteen osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinmuistuttaa, että kaikilla toimijoilla, joille yhteisön hallinnon toiminnan vuoksi on
syntynyt perusteltuja odotuksia, on oikeus vedota luottamuksensuojan
periaatteeseen (ks. esimerkiksi edellä 54 kohdassa mainittu asiassa Exporteurs in
Levende Varkens ym. v. komissio annettu tuomio, tuomion 148 kohta).
Luottamuksensuojaan ei sitä vastoin voida vedota, jos hallinto ei ole antanut
täsmällisiä vakuutuksia (ks. esimerkiksi edellä 60 kohdassa mainittu asiassa
Lefebvre ym. v. komissio annettu tuomio, tuomion 72 kohta).
- 69.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että kantaja ei ole nyt esillä
olevassa asiassa esittänyt mitään sellaisia seikkoja, jotka osoittaisivat tai edes
viittaisivat siihen suuntaan, että sille olisi yhteisöjen toimielinten toiminnan vuoksi
syntynyt perusteltuja odotuksia, ja että toimielimet tulisivat toteuttamaan
asianmukaisia korvaavia ja mukauttavia toimenpiteitä.
- 70.
- Kantaja viittaa kanteessa ainoastaan koko ammattikunnan perusteltuihin
odotuksiin ja toteaa vastineessaan, että millään perusteella ei voitu olettaa, että
yhteisön toimielimet eivät sisämarkkinoiden toteuttamisen kannalta tarpeellisia
säädöksiä antaessaan toteuttaisi erityisiä korvaavia toimenpiteitä ja
tukitoimenpiteitä. Se ei siis ilmeisestikään kykene osoittamaan, että sille on
vastaajien menettelyn vuoksi syntynyt perusteltuja odotuksia esimerkiksi siitä,
etteivät nämä tulisi toteuttamaan sisämarkkinoiden toteuttamisen kannalta
tarpeellisia toimenpiteitä tai että nämä tulisivat toteuttamaan korvaavia
toimenpiteitä tai tukitoimenpiteitä.
- 71.
- Luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista koskeva väite ei siis ole perusteltu.
- 72.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin lisää, että kantajan väite, jonka mukaan
luottamuksensuojan periaatetta on loukattu loukkaamalla kantajan perusoikeutta
harjoittaa ammattiaan, ei myöskään ole perusteltu.
- 73.
- Perusoikeudet ovat olennainen osa niitä yleisiä oikeusperiaatteita, joiden
noudattamista yhteisöjen tuomioistuin valvoo. Valvoessaan näiden oikeuksien
toteutumista yhteisöjen tuomioistuimen on tukeuduttava jäsenvaltioille yhteisiin
valtiosääntöperinteisiin, minkä vuoksi yhteisössä ei voida sallia toimenpiteitä, jotka
olisivat ristiriidassa jäsenvaltioiden valtiosäännöissä tunnustettujen perusoikeuksien
kanssa. Myös kansainväliset ihmisoikeussopimukset, joiden tekemiseen jäsenvaltiot
ovat osallistuneet tai joihin ne ovat liittyneet, voivat antaa viitteitä, jotka on
aiheellista ottaa huomioon (asia 44/79, Hauer, tuomio 13.12.1979, Kok. 1979,
s. 3727, 15 kohta, ja asia 2/92, yhteisöjen tuomioistuimen lausunto 28.3.1996,
Kok. 1996, s. I-1759, 33 kohta).
- 74.
- Oikeus vapaaseen ammatinharjoittamiseen on eräs yhteisön oikeuden yleisistä
periaatteista. Se ei kuitenkaan ole absoluuttinen oikeus, vaan sitä sovellettaessa on
otettava huomioon sen yhteiskunnallinen tehtävä. Tästä seuraa, että vapaata
ammatinharjoittamisoikeutta voidaan rajoittaa edellyttäen, että nämä rajoitukset
ovat tosiasiallisesti perusteltuja yhteisön yleisen edun mukaisten päämäärien
saavuttamiseksi, ja että ne eivät tavoiteltujen päämäärien kannalta ole suhteettomia
ja kestämättömiä siten, että niillä puututaan taatun perusoikeuden olennaiseen
sisältöön (asia 265/87, Schräder, tuomio 11.7.1989, Kok. 1989, s. 2237, 15 kohta;
asia C-84/95, Bosphorus, tuomio 30.7.1996, Kok. 1996, s. I-3953, 21 kohta, ja asia
T-390/94, Schröder ym. v. komissio, tuomio 15.4.1997, Kok. 1997, s. II-504,
125 kohta).
- 75.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa nyt esillä olevassa asiassa, että
sisämarkkinoiden toteuttamisella ei vaaranneta kantajan yritystoimintaa tai vapautta
valita ammattinsa. Sillä ei vaikuteta välittömästi, vaan vain välillisesti, näihin
liittyvään oikeuteen, sillä tähän toteuttamiseen liittyvällä eräiden
tullimuodollisuuksien poistamisella on tiettyjä vaikutuksia kantajan yritystoiminnan
harjoittamismahdollisuuksiin ja vain tätä kautta kantajan ammatin harjoittamiseen.
On todettava, että sisämarkkinoiden toteuttaminen on selvästi yleisen edun
mukainen päämäärä. Kun tämä oleellinen päämäärä otetaan huomioon,
sisämarkkinoiden toteuttamisella ei perusteettomasti rajoiteta kyseisen
perusoikeuden käyttämistä.
- 76.
- Edellä esitetystä seuraa, että kantajan esille tuomia ylempiä oikeusperiaatteita ei
ole loukattu.
- 77.
- Lopuksi on syytä lisätä, että vaikka oletettaisiinkin, että korvaavien toimenpiteiden
ja tukitoimenpiteiden toteuttaminen on tuottamuksellisesti laiminlyöty, tällä ei
kuitenkaan selvästikään vakavalla ja ilmeisellä tavalla loukata kyseisiä periaatteita.
Vastaajilla on nimittäin sisämarkkinoiden toteuttamisen ja siitä mahdollisesti
aiheutuvien kielteisten vaikutusten huomioon ottamisen osalta laaja harkintavalta,
ja ne ovat asetuksella N:o 3904/92 toteuttaneet useita erilaisia toimenpiteitä. Tässä
asetuksessa täsmennetään lisäksi kuten johdanto-osan kahdeksannesta
perustelukappaleesta ilmenee , että nämä yhteisön toimenpiteet ovat ainoastaan
täydentäviä ja että niillä pyritään tukemaan jäsenvaltioiden ponnisteluita. Kuten
asetuksen N:o 3632/85 johdanto-osan kuudennesta perustelukappaleesta ilmenee,
tietyissä jäsenvaltioissa, kuten Ranskassa, oli olemassa erityisiä tulliasiamiehen ja
tulliasioitsijan ammattia koskevia säännöksiä, joihin yhteisön oikeudessa, tässä
tapauksessa asetuksessa N:o 3632/85, ei pyritty puuttumaan. Ilman, että
toissijaisuuskysymystä olisi tarpeen käsitellä, näyttää siis ilmeiseltä, että ennen
kaikkea kyseisten jäsenvaltioiden, jotka hyväksymällä yhtenäisasiakirjan aiheuttivat
väitetyn vahingon, olisi pitänyt ryhtyä mahdollisiin korvaaviin toimenpiteisiin tai
tukitoimenpiteisiin. Jäsenvaltioiden aseman kannalta arvioiden yhteisön toimintaa
on pidettävä riittävänä etenkin, jos katsotaan, että sillä oli velvollisuus toimia.
- 78.
- Tästä seuraa, että tuottamukselliseen vastuuseen perustuva toissijainen
kanneperuste on perusteeton. Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kanne on
hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
- 79.
- Työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian,
velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska
kantaja on hävinnyt asian ja koska neuvosto ja komissio ovat vaatineet
oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on velvoitettava korvaamaan ne.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(viides jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Kanne hylätään.
2) Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
García-ValdecasasAzizi
Jaeger
|
Julistettiin Luxemburgissa 29 päivänä tammikuuta 1998.
H. Jung
J. Azizi
kirjaaja
viidennen jaoston puheenjohtajan tehtäviä hoitava tuomari