Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sąd Rejonowy we Włocławku (Puola) on esittänyt 17.8.2023 – Rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajana on K.P
(asia C-530/23, Barało1 )
Oikeudenkäyntikieli: puola
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Sąd Rejonowy we Włocławku
Rikosoikeudenkäynnin asianosainen pääasiassa
K.P
Ennakkoratkaisukysymykset
Onko oikeusavusta rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyille ja syytetyille henkilöille ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä etsityille henkilöille 26.10.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (EU) 2016/19191 2 artiklan 1 kohdan b alakohtaa sekä 4 artiklan 5 kohtaa ja 9 artiklaa, luettuna yhdessä saman direktiivin johdanto-osan 18, 19, 24 ja 27 perustelukappaleen kanssa, luettuna yhdessä oikeudesta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä sekä oikeudesta saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle ja pitää vapaudenmenetyksen aikana yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin 22.10.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/48/EU2 3 artiklan 2 kohdan a ja c alakohdan sekä 3 artiklan 3 kohdan a alakohdan kanssa, sellaisena kuin se on tulkittuna haavoittuvassa asemassa olevia rikoksesta epäiltyjä ja syytettyjä koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä 27.11.2013 annetun komission suosituksen (2013/C 378/02)3 6, 7, 11 ja 13 kohdan sisällön mukaisesti, tulkittava siten, että niissä otetaan käyttöön suoraan vaikuttava ja ehdoton sääntö, jonka mukaan haavoittuvassa asemassa olevan henkilön kuulustelua ilman oikeudellisen avustajan läsnäoloa ei voida hyväksyä tilanteessa, jossa on olemassa objektiivisiin tosiseikkoihin perustuvat edellytykset oikeusavun antamiselle, kun samalla esitutkintaviranomainen jättää antamatta viran puolesta (myös hätäluonteista tai ensivaiheen) oikeusapua ilman aiheetonta viivästystä ja ennen kuin poliisi, toinen lainvalvontaviranomainen tai oikeusviranomainen kuulustelee kyseistä henkilöä [haavoittuvassa asemassa olevaa henkilöä in concreto] tai ennen yksittäisten tutkintatoimien tai todisteiden keräämistoimien toteuttamista?
Onko oikeusavusta rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyille ja syytetyille henkilöille ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä etsityille henkilöille 26.10.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (EU) 2016/1919 2 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 4 artiklan 5 kohtaa sekä 9 artiklaa yhdessä saman direktiivin johdanto-osan 18, 19, 24 ja 27 perustelukappaleen kanssa, luettuna yhdessä oikeusavusta rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyille ja syytetyille henkilöille ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä etsityille henkilöille 26.10.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/1919 1 artiklan 2 kohdan kanssa, sellaisena kuin se on tulkittuna haavoittuvassa asemassa olevia rikoksesta epäiltyjä ja syytettyjä koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä 27.11.2013 annetun komission suosituksen 6, 7, 11 ja 13 kohdan sisällön mukaisesti, siitä huolimatta, että on olemassa tosiseikkoihin perustuvat edellytykset haavoittuvuuden tunnistamiselle ilman viivästystä, tulkittava siten, että mahdollisen haavoittuvuuden havaitsemisen ja tunnustamisen laiminlyönti ja se, ettei arviointia henkilön mahdollisesta haavoittuvuudesta voida riitauttaa eikä hänelle ilman aiheetonta viivästystä anneta oikeudellista avustajaa viran puolesta, ei ole missään tapauksessa sallittua silloin, kun epäillään sellaista rikosta, josta voi seurata vankeusrangaistus, ja että olosuhteet, joiden vuoksi haavoittuvuuden tunnistaminen ja oikeudellisen avustajan antaminen viran puolesta on laiminlyöty, on nimenomaisesti mainittava lähtökohtaisesti valituskelpoisessa päätöksessä, jonka nojalla kuulustelu suoritetaan ilman oikeudellista avustajaa?
Onko oikeusavusta rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyille ja syytetyille henkilöille ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä etsityille henkilöille 26.10.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (EU) 2016/1919 2 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 4 artiklan 5 kohtaa sekä 9 artiklaa yhdessä saman direktiivin johdanto-osan 18, 19, 24 ja 27 perustelukappaleen kanssa, luettuna yhdessä oikeusavusta rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyille ja syytetyille henkilöille ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä etsityille henkilöille 26.10.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/1919 1 artiklan 2 kohdan kanssa, sellaisena kuin se on tulkittuna haavoittuvassa asemassa olevia rikoksesta epäiltyjä ja syytettyjä koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä 27.11.2013 annetun komission suosituksen 3 jakson 7 kohdan sisällön mukaisesti, tulkittava siten, että jos jäsenvaltio laiminlyö haavoittuvuusolettaman käyttöönoton rikosoikeudellisissa menettelyissä, tätä on tulkittava niin, että se estää epäiltyä käyttämästä niitä takuita, jotka annetaan oikeusavusta rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyille ja syytetyille henkilöille ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä etsityille henkilöille 26.10.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/1919 9 artiklassa, sellaisena kuin se on tulkittuna haavoittuvassa asemassa olevia rikoksesta epäiltyjä ja syytettyjä koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä 27.11.2013 annetun komission suosituksen 11 kohdan sisällön mukaisesti, ja näin ollen oikeusviranomaiset ovat tällaisessa tilanteessa velvollisia soveltamaan direktiivin säännöksiä suoraan?
Jos vähintään yhteen 1, 2 ja 3 kohdan kysymyksistä vastataan myöntävästi: onko molempien direktiivien edellä mainittuja säännöksiä tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaisille kansallisille säännöksille kuin
a) rikosprosessilain (Kodeks postępowania karnego) 301 §:n toinen virke, jonka mukaan epäiltyä kuulustellaan nimetyn oikeudellisen avustajan läsnä ollessa ainoastaan epäillyn pyynnöstä, eikä avustajan saapumatta jääminen epäillyn kuulusteluun estä kuulustelua
b) rikosprosessilain 79 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohta, joiden mukaan rikosoikeudellisessa menettelyssä syytetyllä (epäillyllä) on oltava oikeudellinen avustaja, jos on perusteltua epäillä, että häneltä puuttui teon aikana kyky ymmärtää kyseisen teon merkitys tai säädellä käyttäytymistään tai jos tämä kyky oli olennaisesti heikentynyt, ja jos on perusteltua epäillä, ettei hän mielenterveydellisen tilansa vuoksi kykene osallistumaan menettelyyn tai puolustautumaan itsenäisesti ja kohtuullisella tavalla?
5) Onko oikeudesta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä sekä oikeudesta saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle ja pitää vapaudenmenetyksen aikana yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin 22.10.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/48/EU 3 artiklan 2 kohdan a alakohtaa, luettuna yhdessä saman direktiivin 3 artiklan 3 kohdan b alakohdan kanssa, sekä unionin oikeuden ensisijaisuuden ja direktiivin välittömän oikeusvaikutuksen periaatetta tulkittava siten, että ne [velvoittavat] esitutkintaviranomaiset, tuomioistuimet ja muut valtion viranomaiset jättämään soveltamatta neljännessä kysymyksessä mainitun kaltaisia direktiivin vastaisia kansallisia säännöksiä ja näin ollen – täytäntöönpanolle asetetun määräajan päätyttyä – korvaamaan kansalliset säännökset edellä mainituilla suoraan sovellettavilla direktiivin säännöksillä?
6) Onko oikeusavusta rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyille ja syytetyille henkilöille ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä etsityille henkilöille 26.10.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (EU) 2016/1919 2 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 4 artiklan 5 kohtaa sekä 9 artiklaa, luettuna yhdessä saman direktiivin johdanto-osan 19, 24 ja 27 perustelukappaleen kanssa, tulkittava siten, että jos ei ole tehty oikeusavun viran puolesta antamista koskevaa päätöstä tai on laiminlyöty oikeusavun antamista viran puolesta henkilölle, joka on haavoittuvassa asemassa tai jota koskee haavoittuvassa asemassa olevia rikoksesta epäiltyjä ja syytettyjä koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä 27.11.2013 annetun komission suosituksen 3 jakson 7 kohdassa tarkoitettu haavoittuvuusolettama, ja kun poliisi tai muu lainvalvontaviranomainen on seuraavaksi suorittanut tutkintatoimia, joihin tämä henkilö on osallistunut, mukaan lukien toimia, joita ei voida toistaa tuomioistuimessa, kansallisella tuomioistuimella, jossa rikosoikeudellinen menettely on vireillä, sekä kaikilla muilla rikosoikeudelliseen menettelyyn osallistuvilla lainkäyttöviranomaisilla (eli esitutkintaviranomaisilla) on velvollisuus jättää soveltamatta neljännessä kysymyksessä mainitun kaltaisia direktiivin vastaisia kansallisia säännöksiä ja näin ollen – täytäntöönpanolle asetetun määräajan päätyttyä – korvata kansalliset säännökset edellä mainituilla suoraan sovellettavilla direktiivin säännöksillä[,] vaikka tämä henkilö on sen jälkeen, kun tutkintatoimet on saatettu päätökseen ja yleinen syyttäjä on toimittanut haastehakemuksen tuomioistuimeen, nimennyt itse valitsemansa oikeudellisen avustajan?
7) Onko oikeusavusta rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyille ja syytetyille henkilöille ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä etsityille henkilöille 26.10.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (EU) 2016/1919 2 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 4 artiklan 5 kohtaa sekä 9 artiklaa yhdessä saman direktiivin johdanto-osan 19, 24 ja 27 perustelukappaleen kanssa, luettuna yhdessä oikeusavusta rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyille ja syytetyille henkilöille ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä etsityille henkilöille 26.10.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/1919 1 artiklan 2 kohdan kanssa, sellaisena kuin se on tulkittuna haavoittuvassa asemassa olevia rikoksesta epäiltyjä ja syytettyjä koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä 27.11.2013 annetun komission suosituksen 6, 7, 11 ja 13 kohdassa, tulkittava siten, että jäsenvaltion on varmistettava, että epäillyn haavoittuvuus havaitaan ja tunnustetaan viipymättä ja että epäillyille ja syytetyille, joita koskee haavoittuvuusolettama tai jotka ovat haavoittuvassa asemassa, annetaan rikosoikeudellisessa menettelyssä viran puolesta oikeusapua, joka on luonteeltaan pakollista myös tilanteessa, jossa toimivaltainen viranomainen on jättänyt pyytämättä riippumatonta asiantuntijaa selvittämään, kuinka haavoittuvassa asemassa henkilö on, mitkä ovat hänen tarpeensa ja ovatko kaikki jo toteutetut tai suunnitellut henkilöä koskevat toimenpiteet asianmukaisia, kunnes riippumaton asiantuntija on tehnyt asianmukaisen arvioinnin?
8) Jos 7 kohdan kysymykseen vastataan myöntävästi: onko mainittuja direktiivin ja komission suosituksen säännöksiä tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaisille kansallisille säännöksille kuin rikosprosessilain 79 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohta, joiden mukaan rikosoikeudellisessa menettelyssä syytetyllä on oltava oikeudellinen avustaja vain, jos on perusteltua epäillä, että häneltä puuttui teon aikana kyky ymmärtää kyseisen teon merkitys tai säädellä käyttäytymistään tai jos tämä kyky oli olennaisesti heikentynyt, ja jos on perusteltua epäillä, ettei hän mielenterveydellisen tilansa vuoksi kykene osallistumaan menettelyyn tai puolustautumaan itsenäisesti ja kohtuullisella tavalla?
9) Onko oikeusavusta rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyille ja syytetyille henkilöille ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä etsityille henkilöille 26.10.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (EU) 2016/1919 2 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 4 artiklan 5 kohtaa sekä 9 artiklaa yhdessä saman direktiivin johdanto-osan 19, 24 ja 27 perustelukappaleen kanssa, luettuna yhdessä oikeusavusta rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyille ja syytetyille henkilöille ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä etsityille henkilöille 26.10.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (EU) 2016/1919 1 artiklan 2 kohdan kanssa, sellaisena kuin se on tulkittuna haavoittuvassa asemassa olevia rikoksesta epäiltyjä ja syytettyjä koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä 27.11.2013 annetun komission suosituksen 6, 7, 11 ja 13 kohdassa, sekä haavoittuvuusolettaman periaatetta tulkittava siten, että toimivaltaisten viranomaisten (syyttäjäviranomaisen, poliisin) on viimeistään ennen poliisin tai muun toimivaltaisen viranomaisen toimittamaa ensimmäistä kuulustelua viipymättä suoritettava toimenpiteitä epäillyn mahdollisen haavoittuvuuden havaitsemiseksi ja tunnustamiseksi rikosoikeudellisessa menettelyssä sekä varmistettava, että hänelle annetaan oikeusapua tai hätäluonteista (ensivaiheen) oikeusapua, ja lykättävä kuulustelua siihen asti, kunnes epäillylle annetaan oikeusapua viran puolesta tai hätäluonteista (ensivaiheen) oikeusapua?
10) Jos 9 kohdan kysymykseen vastataan myöntävästi: onko oikeusavusta rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyille ja syytetyille henkilöille ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä etsityille henkilöille 26.10.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (EU) 2016/1919 2 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 4 artiklan 5 kohtaa sekä 9 artiklaa yhdessä saman direktiivin johdanto-osan 19, 24 ja 27 perustelukappaleen kanssa, luettuna yhdessä oikeusavusta rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyille ja syytetyille henkilöille ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä etsityille henkilöille 26.10.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (EU) 2016/1919 1 artiklan 2 kohdan kanssa, sellaisena kuin se on tulkittuna haavoittuvassa asemassa olevia rikoksesta epäiltyjä ja syytettyjä koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä 27.11.2013 annetun komission suosituksen 6, 7, 11 ja 13 kohdassa, tulkittava siten, että siinä velvoitetaan jäsenvaltiot selvästi esittämään kansallisessa lainsäädännössään perusteet ja kriteerit, joiden nojalla voidaan poiketa siitä, että rikosoikeudellisessa menettelyssä toteutetaan viipymättä epäillyn mahdollisen haavoittuvuuden havaitseminen ja tunnustaminen ja hänelle annetaan oikeusapua tai hätäluonteista (ensivaiheen) oikeusapua, ja tällaisten poikkeusten olisi oltava oikeasuhteisia ja ajallisesti rajoitettuja eivätkä ne saisi vaarantaa menettelyn yleistä oikeudenmukaisuutta, minkä lisäksi niistä olisi annettava väliaikaisen poikkeuksen sallimista koskeva menettelyllinen päätös, joka lähtökohtaisesti antaisi asianosaiselle oikeuden vaatia kyseisen päätöksen saattamista tuomioistuimen arvioitavaksi?
11) Onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista kappaletta ja perusoikeuskirjan 47 artiklaa, luettuna yhdessä oikeudesta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä sekä oikeudesta saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle ja pitää vapaudenmenetyksen aikana yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin 22.10.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/48/EU 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 3 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdan kanssa, luettuna yhdessä oikeusavusta rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyille ja syytetyille henkilöille ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä etsityille henkilöille 26.10.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/1919 1 artiklan 2 kohdan ja johdanto-osan 27 perustelukappaleen kanssa sekä yhdessä saman direktiivin 8 artiklan kanssa, tulkittava siten, että jos menettelyyn osallistuva viranomainen on jättänyt antamatta oikeusapua eikä ole esittänyt syitä sille, että on jätetty tekemättä päätös oikeusavun antamisesta viran puolesta henkilölle, jota koskee (haavoittuvassa asemassa olevia rikoksesta epäiltyjä ja syytettyjä koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä 27.11.2013 annetun komission suosituksen 7 ja 11 kohdassa tarkoitettu) haavoittuvuusolettama tai joka on haavoittuvassa asemassa, tällaisella henkilöllä on oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon, jollaisena on pidettävä rikosprosessilain 344 a §:ssä tarkoitettua kansallista prosessioikeudellista instituutiota, joka määrää palauttamaan asian syyttäjälle, jotta
a) esitutkintaviranomainen voi toteuttaa rikosoikeudellisessa menettelyssä toimenpiteitä epäillyn haavoittuvuuden havaitsemiseksi ja tunnustamiseksi
b) epäilty voi neuvotella oikeudellisen avustajan kanssa ennen kuulustelun aloittamista
c) epäiltyä voidaan kuulustella oikeudellisen avustajan läsnä ollessa ja kuulustelu voidaan tallentaa audiovisuaalisesti
d) oikeudellinen avustaja voi tutustua menettelyasiakirjoihin ja haavoittuvassa asemassa oleva henkilö ja hänelle viran puolesta annettu tai epäillyn itsensä nimeämä asianajaja voivat esittää mahdollista todistusaineistoa?
12) Onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artiklaa yhdessä SEU 6 artiklan 1 kohdan ja 2 artiklan kanssa, luettuna yhdessä SEU 6 artiklan 3 kohdan ja Roomassa 4.11.1950 ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna pöytäkirjoilla 3, 5 ja 8 sekä täydennettynä pöytäkirjalla 2, 3 artiklan kanssa, sekä haavoittuvassa asemassa olevia rikoksesta epäiltyjä ja syytettyjä koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä 27.11.2013 annetun komission suosituksen 7 kohdassa tarkoitettua haavoittuvuusolettamaa tulkittava siten, että poliisin tai muun tutkintatoimien toteuttamiseen valtuutetun henkilön suorittama epäillyn kuulustelu, joka tapahtuu psykiatrisessa sairaalassa, ottamatta huomioon epävarmuustilaa ja erityisen rajoitetun sananvapauden ja henkisen puolustuskyvyttömyyden olosuhteissa sekä ilman asianajajaa, on epäinhimillistä kohtelua, joka aiheuttaa siten tällaisen kuulustelun pätemättömyyden, koska kyseisellä menettelytoimella rikotaan unionin perusoikeuksia?
13) Jos 12 kohdan kysymykseen vastataan myöntävästi: onko säännöksiä, joihin 12 kysymyksessä viitataan, tulkittava siten, että kansallisella tuomioistuimella, jossa on vireillä rikosoikeudellinen menettely, joka kuuluu oikeusavusta rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyille ja syytetyille henkilöille ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä etsityille henkilöille 26.10.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (EU) 2016/1919, luettuna yhdessä haavoittuvassa asemassa olevia rikoksesta epäiltyjä ja syytettyjä koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä 27.11.2013 annetun komission suosituksen 7 kohdan kanssa, soveltamisalaan ja oikeudesta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä sekä oikeudesta saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle ja pitää vapaudenmenetyksen aikana yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin 22.10.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/48/EU soveltamisalaan, sekä kaikilla muilla rikosoikeudelliseen menettelyyn osallistuvilla menettelytoimia toteuttavilla viranomaisilla on oikeus (tai velvollisuus) jättää soveltamatta direktiivin vastaisia kansallisia säännöksiä, erityisesti rikosprosessilain 168 a §:ä, ja näin ollen – täytäntöönpanolle asetetun määräajan päätyttyä – korvata kansalliset säännökset edellä mainituilla suoraan sovellettavilla direktiivin säännöksillä, vaikka tällainen henkilö on sen jälkeen, kun tutkintatoimet on saatettu päätökseen ja yleinen syyttäjä on toimittanut haastehakemuksen tuomioistuimeen, nimennyt itse valitsemansa oikeudellisen avustajan?
Onko oikeusavusta rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyille ja syytetyille henkilöille ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä etsityille henkilöille 26.10.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (EU) 2016/1919 2 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 4 artiklan 5 kohtaa sekä 9 artiklaa, luettuna yhdessä saman direktiivin johdanto-osan 19, 24, ja 27 perustelukappaleen kanssa, yhdessä oikeudesta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä sekä oikeudesta saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle ja pitää vapaudenmenetyksen aikana yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin 22.10.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/48/EU 3 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdan sekä 3 artiklan 3 kohdan b alakohdan kanssa, luettuna yhdessä SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen kappaleen kanssa, sekä Euroopan unionin oikeuden tehokkuusperiaatetta tulkittava siten, että syyttäjä on rikosasian esitutkintavaiheessa velvoitettu toimimaan kunnioittaen täysimääräisesti direktiiveissä 2016/1919 esitettyjä vaatimuksia, joilla on välitön vaikutus, ja siten varmistamaan, että mainittujen direktiivien nojalla suojattu epäilty tai syytetty saa menettelyssä tehokasta oikeussuojaa mistä hyvänsä seuraavasta ajankohdasta alkaen, sen mukaan mikä niistä on aikaisin:
a) ennen kuin poliisi tai muu tutkinta- tai oikeusviranomainen kuulustelee häntä
b) tutkinta- tai muiden toimivaltaisten viranomaisten suorittaessa tutkintatoimia tai muita todisteiden keräämistoimia 22.10.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/48/EU 3 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti
c) ilman aiheetonta viivästystä vapaudenmenetyksen (mikä tarkoittaa myös oleskelua psykiatrisessa sairaalassa) jälkeen, ja syyttäjän on tarvittaessa jätettävä huomioimatta mahdolliset ylemmänasteisten syyttäjien määräykset, jos hän on vakuuttunut siitä, että niiden noudattaminen heikentäisi sellaisen epäillyn tehokasta suojaa, jota koskee haavoittuvuusolettama, mukaan lukien hänen oikeuttaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin tai muuta oikeutta, josta säädetään direktiivissä 2016/1919 yhdessä direktiivin 2013/48/EU kanssa?
Jos 14 kohdan kysymykseen vastataan myöntävästi: onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, jossa määritellään tehokkaan oikeussuojan periaate, luettuna yhdessä SEU 2 artiklan kanssa, erityisesti yhdessä oikeusvaltioperiaatteen kanssa, sellaisena kuin sitä on tulkittu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä (ks. tuomio 27.5.2019, C 508/18), ja SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettua oikeuslaitoksen riippumattomuuden periaatetta, sellaisena kuin sitä on tulkittu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä (ks. tuomio 27.2.2018, Associação Sindical dos Juízes Portugueses, C 64/16, EU:C:2018:117), tulkittava siten, että nämä periaatteet ovat sen mahdollisuuden takia, että valtakunnansyyttäjä tai ylemmänasteiset syyttäjät voivat antaa alemmanasteisille syyttäjille sitovia määräyksiä, jotka velvoittavat heitä olemaan soveltamatta suoraan sovellettavia unionin oikeussääntöjä tai vaikeuttavat näiden sääntöjen soveltamista, esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, josta ilmenee, että syyttäjälaitos on riippuvainen toimeenpanoelimestä eli oikeusministeristä, ja esteenä sellaiselle kansalliselle sääntelylle, joka rajoittaa syyttäjälaitoksen riippumattomuutta unionin oikeuden soveltamisalalla, erityisesti
a) syyttäjälaitoksesta 28.1.2016 annetun lain (Ustawa z dnia 28 stycznia 2016 roku – Prawo o prokuraturze) 1 §:n 2 momentille, 3 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdalle ja 7 §:n 1–6 ja 8 momentille sekä 13 §:n 1 ja 2 momentille, joiden sisällöstä ilmenee, että oikeusministeri, joka on samalla valtakunnansyyttäjä ja syyttäjälaitoksen korkein viranhaltija, voi antaa alemmanasteisia syyttäjiä sitovia määräyksiä myös unionin oikeuden suoran soveltamisen rajoittamiseksi tai vaikeuttamiseksi?
____________
1 Tämän asian nimi on kuvitteellinen nimi. Se ei vastaa oikeudenkäynnin minkään asianosaisen todellista nimeä.
1 EUVL 2017, L 91, s. 40.
1 EUVL 2013, L 294, s. 1.
1 EUVL 2013, C 378, s. 8.