Asia C‑256/14

Lisboagás GDL – Sociedade Distribuidora de Gás Natural de Lisboa SA

vastaan

Autoridade Tributária e Aduaneira

(Tribunal Arbitral Tributárion (Centro de Arbitragem Administrativa – CAAD esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Arvonlisävero – Direktiivi 2006/112/EY – 9 artikla, 73 artikla, 78 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohta ja 79 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohta – Veron peruste – Maanalaisten alueiden käytöstä kannettavien kunnallisten maksujen, jotka kaasun jakeluverkon konsession haltijayhtiö on maksanut, määrän sisällyttäminen sen arvonlisäveron perusteeseen, jota sovelletaan palveluun, jonka kyseinen yhtiö suorittaa kaasun myynnistä vastaavalle yhtiölle

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 11.6.2015

1.        Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Kansallisen tuomioistuimen toimivalta – Ennakkoratkaisukysymyksen tarpeellisuus ja esitettyjen kysymysten merkityksellisyys – Kansallisen tuomioistuimen arviointi asiasta

(SEUT 267 artikla; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklan c alakohta)

2.        Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Veron peruste – Kaasun jakeluverkon konsession haltijayhtiön kaasun myynnistä vastaavalle yhtiölle suorittama palvelu – Konsession haltijayhtiön kunnille näiden kuntien julkisten alueiden käytöstä maksamien maksujen määrä kuuluu veron perusteeseen

(Neuvoston direktiivin 2006/112 9 artiklan 1 kohta, 73 artikla, 78 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohta ja 79 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohta)

1.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 24–26 kohta)

2.        Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112 9 artiklan 1 kohtaa, 73 artiklaa, 78 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohtaa ja 79 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että maksujen määrä, jonka kaasun jakeluverkon konsession haltijayhtiö maksaa kunnille näiden kuntien julkisten alueiden käytöstä ja jonka kyseinen yhtiö sitten vyöryttää edelleen toiselle yhtiölle, joka vastaa kaasun myynnistä ja joka vyöryttää sen edelleen lopullisille kuluttajille, on mainitun direktiivin 73 artiklan nojalla sisällytettävä sen arvonlisäveron perusteeseen, jota sovelletaan palveluun, jonka ensimmäinen näistä yhtiöistä suorittaa toisena mainitulle yhtiölle.

Kaasun myynnistä vastaavalle yhtiölle ei nimittäin vyörytetä näitä maksuja itsessään vaan julkisen alueen käytöstä perittävä hinta. Tämän johdosta näiden maksujen määrä on osa vastiketta, jonka kaasun jakeluverkon konsession haltijayhtiö saa palveluistaan kaasun myynnistä vastaavalta yhtiöltä, ja nämä palvelut ovat direktiivin 2006/112 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua liiketoimintaa.

(ks. 33, 34 ja 38 kohta sekä tuomiolauselma)