UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
16 päivänä lokakuuta 2014 (*)
Valtiontuet – Sähkö – Suosituimmuustariffit – Päätös aloittaa SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukainen menettely – Kumoamiskanne – Kannekelvoton toimi – Tukitoimenpide, joka toteutettiin kokonaan osittain päätöksen ajankohtaan ja osittain kanteen nostamisen ajankohtaan mennessä – Tutkimatta jättäminen
Asiassa T‑517/12,
Alro SA, kotipaikka Slatina (Romania), edustajinaan C. Quigley, QC, solicitor O. Bretz ja asianajaja S. Verschuur,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään É. Gippini Fournier ja T. Maxian Rusche,
vastaajana,
jossa on ensisijaisesti kyse vaatimuksesta kumota SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn aloittamisesta valtiontukiasiassa SA 33624 (2012/C) (ex 2011/NN) – Romania – Alro Slatina SA:han sovellettavat sähkön suosituimmuustariffit – 25.4.2012 tehty komission päätös C(2012) 2517 final ja toissijaisesti vaatimuksesta kumota päätös C(2012) 2517 final siltä osin kuin se koskee 1.1.2007 ja 31.12.2009 välistä ajanjaksoa,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Dittrich sekä tuomarit J. Schwarcz (esittelevä tuomari) ja V. Tomljenović,
kirjaaja: hallintovirkamies S. Spyropoulos,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 3.4.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantaja Alro SA on romanialainen alumiinintuottaja, joka teki 8.9.2005 julkisen yhtiön Hidroelectrica SA:n (jäljempänä toimittaja) kanssa pitkäaikaisen sopimuksen jatkuvasyöttöisestä sähköntoimituksesta 1.10.2005 ja 31.1.2013 väliseksi ajaksi. Kantaja osti 1.1.2006 alkaen kyseisen sopimuksen perusteella sähköä koko sille konsernille, johon se kuuluu Romaniassa.
2 Jatkuvasyöttöistä sähköntoimitusta koskevaan pitkäaikaiseen sopimukseen tehtiin 10.8.2012 mennessä 17 täydennystä (jäljempänä oletettu tukitoimenpide), joista 6.6.2006 allekirjoitetussa neljännessä täydennyksessä sovittiin uudesta sähkön hankintahinnan laskentakaavasta, jota sovellettiin 1.1.2007 ja 31.12.2009 välisenä aikana (jäljempänä muutettu vuoden 2005 sopimus). Seitsemästoista täydennys allekirjoitettiin 11.3.2010 ja sillä sovittiin 1.1.2010 lähtien sovellettavasta uudesta laskentakaavasta (jäljempänä vuoden 2010 sopimus).
3 Muutettuun vuoden 2005 sopimukseen sisältyneen laskentakaavan mukaan sähkön megawattitunnin (MWh) hinta oli indeksoitu toimittajan kustannuksiin, joiden keskeisiä osatekijöitä olivat työvoimakustannukset, toimintakustannukset ja velanhoitokustannukset, ja siinä otettiin huomioon inflaatio. Laskentakaavalla otettiin käyttöön kattohinta, velvollisuus käyttää maksuvaluuttana Romanian leitä (RON) ja velvollisuus maksaa kuuden kuukauden ostot etukäteen.
4 Vuoden 2010 sopimukseen sisältynyt laskentakaava, jolla korvattiin aikaisempi kaava, ei perustunut enää toimittajan tuotantokustannuksiin vaan alumiinin kurssiin London Metal Exchangessä (Lontoon metallipörssi), ja sillä poistettiin hintakatto, valittiin Yhdysvaltain dollari (USD) maksuvaluutaksi ja määrättiin velvollisuudesta maksaa sähköntoimitukset kuukaudeksi etukäteen.
5 Euroopan komissio aloitti Romanian lehdistössä julkaistujen tietojen vuoksi tammikuussa 2011 viran puolesta toimittajan ja kantajan välisiä suoria pitkäaikaisia sähköntoimitussopimuksia koskevan tutkinnan.
6 Komissio pyysi Romanialta tietoja edellä mainituista pitkäaikaisista sähköntoimitussopimuksista 16.2., 4.3. ja 14.4.2011 päivätyillä kirjeillä, joihin Romania vastasi 24.3, 16.5. ja 6.6.2011 päivätyillä kirjeillä. Komissio sai myös kantajan huomautukset 30.9. ja 9.11.2011 sekä 29.2. ja 8.3.2012 päivätyissä kirjeissä. Romanian ja kantajan edustajien kanssa järjestettiin myös kokouksia.
7 Komissio aloitti 25.4.2012 tekemällään päätöksellä C(2012) 2517 final SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukaisen muodollisen tutkintamenettelyn kantajalle ja muille sen konsernin, johon se kuuluu Romaniassa, jäsenille oletetun tukitoimenpiteen yhteydessä maksetusta uudesta tuesta yhtäältä 1.1.2007 ja 31.12.2009 välisellä ajanjaksolla ja toisaalta 1.1.2010 lähtien (jäljempänä riidanalainen päätös).
8 Komissio esitti riidanalaisen päätöksen 61 ja 152 perustelukappaleessa yhtäältä alustavan näkemyksen siitä, että oletettu tukitoimenpide oli SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki, joka annettiin sähköntoimituksissa sovellettavina suosituimmuustariffeina, jotka olivat saattaneet hyödyttää kantajaa ja muita sen konsernin, johon se kuului Romaniassa, jäseniä, ja toisaalta epävarmuutensa siitä, voitiinko tällaista tukea pitää perussopimuksen mukaisena, koska sillä vähennettiin yleishyödyllistä päämäärää tavoittelematta sellaisia käyttökustannuksia, jotka edunsaajat olisivat muuten joutuneet kantamaan kokonaisuudessaan.
9 Komissio katsoi riidanalaisen päätöksen 74–78 perustelukappaleessa, että oletettu tukitoimenpide merkitsi uutta tukea Romanian Euroopan unioniin liittymisestä eli 1.1.2007 alkaen. Se erotteli kaksi jaksoa eli ensinnäkin 1.1.2007 ja 1.1.2010 välisen jakson, jonka aikana sovellettiin muutettua vuoden 2005 sopimusta, ja toiseksi 1.1.2010 alkaneen, vuoden 2010 sopimuksen voimaantulon jälkeisen jakson.
Asian käsittely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset
10 Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 23.11.2012 toimittamallaan kannekirjelmällä nyt esillä olevan kanteen.
11 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– toissijaisesti kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin se koskee 1.1.2007 ja 31.12.2009 välistä ajanjaksoa
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
12 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
13 Kantaja pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 21.3.2013 jätetyllä kirjeellä unionin yleistä tuomioistuinta prosessinjohtotoimena vaatimaan komissiota esittämään asiakirjat, joihin se oli tukeutunut vastauksessaan.
14 Komissio esitti huomautuksensa kantajan pyytämästä prosessinjohtotoimesta unionin tuomioistuimen kirjaamoon 23.4.2013 jättämällään kirjeellä.
Oikeudellinen arviointi
Alustavia toteamuksia
15 Kantaja esittää kolme kanneperustetta, joilla se moittii komission arviointia siitä, että Romanian valtiota voidaan pitää vastuussa oletetusta tukitoimenpiteestä. Ensinnäkin kantaja väittää, että riidanalaiseen päätökseen sisältyy SEUT 107 artiklan 1 kohdan virheellistä soveltamista merkitsevä oikeudellinen virhe erityisesti sen vuoksi, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä asetettuja edellytyksiä tulkittiin virheellisesti. Toiseksi kantaja väittää, että riidanalaiseen päätökseen sisältyy ilmeinen arviointivirhe siltä osin kuin siinä sovellettiin unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön perustuvia kriteerejä. Kolmanneksi riidanlaista päätöstä ei ole sen mukaan asianmukaisesti perusteltu.
16 Komissio katsoo ensisijaisesti, että kanne on jätettävä tutkimatta, ja toissijaisesti, että se on perusteeton.
17 Komissio väittää kanteen tutkittavaksi ottamisesta, ettei sitä voida ottaa tutkittavaksi, koska kantajalla ei ole jo syntynyttä ja edelleen olemassa olevaa intressiä saada riidanalainen päätös kumotuksi, sillä oletetun tukitoimenpiteen toteuttaminen ei ollut käynnissä enää kanteen nostamisajankohtana. Se esittää myös, ettei kantaja ole esittänyt näyttöä henkilökohtaisesta jo syntyneestä ja edelleen olemassa olevasta intressistään saada mainittu päätös kumotuksi.
18 Aivan erityisesti on vastattava ensimmäiseen tutkimattajättämisperusteeseen, jolla olennaisilta osin kiistetään se, että riidanalainen päätös olisi SEUT 263 artiklassa tarkoitettu kannekelpoinen toimi, kun otetaan huomioon kyseisen tutkimattajättämisperusteen sisältämien oikeudellisen kysymysten luonne ja ulottuvuus.
Riidanalaisen päätöksen kannekelpoisuus
19 Komission mukaan kanne on jätettävä tutkimatta, koska kantajalla ei ole jo syntynyttä ja edelleen olemassa olevaa intressiä saada riidanalainen päätös kumotuksi sen vuoksi, ettei vuoden 2010 sopimuksen toteuttaminen ollut käynnissä enää kanteen nostamisajankohtana, koska se oli irtisanottu ja korvattu toimittajan maksukyvyttömyyden toteamisen jälkeen 10.8.2012 allekirjoitetulla 18. täydennyksellä, johon sisältyi uusia sopimusehtoja, jotka merkitsivät [SEUT 108] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 täytäntöönpanosta 21.4.2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 (EUVL L 140, s. 1) 4 artiklassa tarkoitettua tukeen tehtyä muutosta. Tällainen päätelmä koskee komission mukaan myös muutettua vuoden 2005 sopimusta, jonka vaikutukset lakkasivat silloin, kun vuoden 2010 sopimus tuli voimaan, ja johon perustuva tuki oli myönnetty ja suoritettu.
20 Kantajan mukaan kanne voidaan ottaa tutkittavaksi, sillä päätös muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta voidaan aina riitauttaa, jos komissio ja jäsenvaltio tai oletetun tukitoimenpiteen edunsaaja eivät ole yhtä mieltä sen täsmällisestä luonteesta eli siitä, onko kyseessä uusi tuki, voimassa oleva tuki vai tukea merkitsemätön toimenpide, olipa sen toteuttaminen käynnissä tai ei.
21 Lisäksi kantaja katsoo, että [SEUT 108] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1) 4 artiklan 4 kohdan tekstistä ilmenee, että riidanalainen päätös on itsessään kannekelpoinen, varsinkin koska kyse on kantajan mukaan muodollisesta päätöksestä, joka on SEUT 263 artiklan sanamuodon mukaan kannekelpoinen. Tällaisella päätöksellä voi kantajan mukaan olla oikeusvaikutuksia, kun otetaan huomioon mahdollisuus oikeudenkäyntiin kansallisessa tuomioistuimessa lainvastaiseksi oletetun tuen soveltamisen keskeyttämiseksi tai sen takaisinperimiseksi, sillä tuomioistuinta voidaan vaatia määräämään kaikki SEUT 108 artiklan 3 kohdan rikkomisen seuraukset.
22 Yhtäältä jäsenvaltioiden tai toimielinten nostamia kumoamiskanteita koskevasta vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että SEUT 263 artiklassa tarkoitettuja kannekelpoisina toimina pidetään muodostaan riippumatta kaikkia toimielinten toteuttamia toimenpiteitä, joilla pyritään saamaan aikaan sitovia oikeusvaikutuksia (tuomio 31.3.1971, komissio v. neuvosto, 22/70, Kok., s. 553, EU:C:1971:32, 42 kohta; tuomio 2.3.1994, parlamentti v. neuvosto, C-316/91, Kok., s. 55, EU:C:1994:76, 8 kohta ja tuomio 13.10.2011, Deutsche Post ja Saksa v. komissio, C‑463/10 P ja C‑475/10 P, Kok., s. I‑9639, EU:C:2011:656, 36 kohta). Oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että jäsenvaltio voi nostaa kumoamiskanteen toimesta, jolla on sitovia oikeusvaikutuksia, ilman, että sen tarvitsisi osoittaa oikeussuojan tarvetta (ks. tuomio Deutsche Post ja Saksa v. komissio, EU:C:2011:656, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
23 Lisäksi on muistutettava, että menettelyn kuluessa toteutetut toimenpiteet, joilla valmistellaan lopullista päätöstä, eivät lähtökohtaisesti ole toimia, joista voidaan nostaa kumoamiskanne (tuomio IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 10 kohta; tuomio Athinaïki Techniki v. komissio, C‑521/06 P, EU:C:2008:422, 42 kohta ja tuomio Deutsche Post ja Saksa v. komissio, EU:C:2011:656, 50 kohta). Menettelyn kuluessa toteutetut toimet, joita tässä tarkoitetaan, ovat ensi sijassa toimia, jotka ilmaisevat toimielimen väliaikaisen kannan (tuomio Deutsche Post ja Saksa v. komissio, EU:C:2011:656, 50 kohta; ks. myös vastaavasti tuomio IBM v. komissio, EU:C:1981:264, 20 kohta).
24 Oikeuskäytännössä on toistuvasti katsottu, että kun luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö nostaa kumoamiskanteen toimielimen toimesta, kumoamiskanne voidaan ottaa tutkittavaksi vain, jos tämän toimen sitovat oikeusvaikutukset voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi (tuomio IBM v. komissio, EU:C:1981:264, 9 kohta ja tuomio Deutsche Post ja Saksa v. komissio, EU:C:2011:656, 37 kohta).
25 On kuitenkin korostettava, että edellä 24 kohdassa mainittua oikeuskäytäntöä on kehitetty luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden unionin tuomioistuimissa sellaisista toimista nostamien kanteiden yhteydessä, jotka on osoitettu näille. Kun muu kuin etuoikeutettu kantaja nostaa kumoamiskanteen toimesta, jota ei ole osoitettu sille, vaatimus siitä, että riidanalaisen toimen sitovien oikeusvaikutusten on vaikutettava kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi, menee ainakin osittain päällekkäin SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa asetettujen vaatimusten kanssa (tuomio Deutsche Post ja Saksa v. komissio, EU:C:2011:656, 38 kohta).
26 Sen arvioimiseksi, onko riidanalainen päätös kannekelpoinen, on näin ollen tutkittava edellä 22 kohdassa mainitun oikeuskäytännön perusteella, onko se toimi, jolla on tarkoitus saada aikaan sitovia oikeusvaikutuksia (ks. vastaavasti tuomio Deutsche Post ja Saksa v. komissio, EU:C:2011:656, 40 kohta).
27 Toisaalta oikeuskäytännöstä ilmenee valtiontukea koskevan muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä, että jos komissio pitää toimenpidettä, jonka toteuttaminen on käynnissä, uutena tukena, tällaisella päätöksellä on itsenäisiä oikeusvaikutuksia erityisesti tarkasteltavana olevan toimenpiteen täytäntöönpanon lykkäämisen osalta (tuomio Italia v. komissio, C‑400/99, EU:C:2001:528, 62 kohta; tuomio Diputación Foral de Álava v. komissio, T-346/99–T-348/99, EU:T:2002:259, 33 kohta ja tuomio Alcoa Trasformazioni v. komissio, T-332/06, EU:T:2009:79, 35 kohta). Tämä johtopäätös on tehtävä siinä tapauksessa, että asianomaisen jäsenvaltion viranomaiset pitävät toimenpidettä, jonka toteuttaminen on käynnissä, voimassa olevana tukena, ja tämän lisäksi myös siinä tapauksessa, että kyseiset viranomaiset katsovat, että toimenpide, jota menettelyn aloittamisesta tehty päätös koskee, ei kuulu SEUT 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan (tuomio Diputación Foral de Álava v. komissio, EU:T:2002:259, 33 kohta ja tuomio Alcoa Trasformazioni v. komissio, EU:T:2009:79, 35 kohta).
28 Päätös aloittaa muodollinen tutkintamenettely sellaisen toimenpiteen osalta, jonka täytäntöönpano on jo aloitettu ja jonka komissio on määritellyt uudeksi tueksi, muuttaa välttämättä tarkasteltavana olevan toimenpiteen oikeudellista ulottuvuutta sekä siitä hyötyvien yritysten oikeudellista asemaa erityisesti toimenpiteen täytäntöönpanon jatkamisen osalta. Tällaisen päätöksen tekemiseen saakka jäsenvaltio, tuensaajayritykset ja muut taloudelliset toimijat voivat uskoa, että toimenpide toteutetaan sääntöjenmukaisesti joko yleisenä toimenpiteenä, joka ei kuulu SEUT 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, tai voimassa olevana tukena. Sitä vastoin tällaisen päätöksen tekemisen jälkeen tämän toimenpiteen laillisuudesta on ainakin vahvoja epäilyksiä, joiden takia jäsenvaltion on keskeytettävä toimenpiteen soveltaminen – tosin välitoimista päättävää tuomaria voidaan pyytää määräämään välitoimista –, koska muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen vuoksi ei ole mahdollista tehdä heti päätöstä, jossa tuki todettaisiin sisämarkkinoille soveltuvaksi ja jonka perusteella kyseisen toimenpiteen täytäntöönpanoa voitaisiin sääntöjenmukaisesti jatkaa. Tällaiseen päätökseen voitaisiin myös vedota kansallisessa tuomioistuimessa, jota vaaditaan määräämään kaikki SEUT 108 artiklan 3 kohdan viimeisen virkkeen rikkomisesta johtuvat seuraukset. Lopuksi on todettava, että tällainen päätös voi joka tapauksessa johtaa siihen, etteivät toimenpiteen edunsaajayritykset ota missään tapauksessa vastaan uusia tukimaksuja tai uusia etuuksia tai että ne tekevät niitä summia koskevan varauksen, jotka ovat tarpeen mahdollisia myöhempiä palautuksia varten. Myös liike-elämän toimijat ottavat suhteissaan tuensaajiin huomioon tuensaajien epävarman oikeudellisen ja taloudellisen tilanteen (tuomio Italia v. komissio, EU:C:2001:528, 59 kohta; tuomio Diputación Foral de Álava v. komissio, EU:T:2002:259, 34 kohta ja tuomio Alcoa Trasformazioni v. komissio, EU:T:2009:79, 36 kohta).
29 Edellä 27 ja 28 kohdassa mainitut itsenäiset oikeusvaikutukset on ymmärrettävä sitoviksi oikeusvaikutuksiksi, jotka perustuvat valmisteleviin tai menettelyn kuluessa toteutettuihin toimenpiteisiin, kuten nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaiseen päätökseen, joita vastaan kanne väitettyyn valtiontukeen liittyvän menettelyn päättämisestä tehtävästä päätöksestä ei voi taata riittävää oikeussuojaa oletetun tukitoimenpiteen edunsaajille (ks. vastaavasti tuomio Deutsche Post ja Saksa v. komissio, EU:C:2011:656, 54–56 kohta).
30 Näiden seikkojen valossa on ratkaistava, onko riidanalainen päätös toimi, jolla pyritään saamaan aikaan sitovia oikeusvaikutuksia, ja onko se näin ollen SEUT 263 artiklassa tarkoitettu kannekelpoinen toimi.
31 Komission väitteet perustuvat siihen pääperiaatteeseen, että päätös muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta on yleissäännön mukaan pelkkä valmisteleva toimenpide, jolla ei ole sitovia oikeusvaikutuksia ja joka ei voi vaikuttaa väitetyn tuen edunsaajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi. Komissio tunnustaa kuitenkin, että tällainen päätös on poikkeuksellisesti kannekelpoinen toimi, jos sen kohteena olevan toimenpiteen toteuttaminen on käynnissä. Komission mukaan muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevalla päätöksellä saadaan tällaisessa tapauksessa aikaan itsenäisiä oikeusvaikutuksia sen lykkäävän vaikutuksen vuoksi, sillä jäsenvaltion, jolle se on osoitettu, on keskeytettävä tuen soveltaminen.
32 Ensimmäiseksi on todettava, että komissio katsoi riidanalaisen päätöksen 74–79 perustelukappaleessa, että oletettu tukitoimenpide oli uusi tuki siltä osin kuin se perustui muutettuun vuoden 2005 sopimukseen ja vuoden 2010 sopimukseen (ks. edellä 9 kohta), ja mainitun päätöksen 145 perustelukappaleessa, että kyseiseen toimenpiteeseen oli ryhdytty uusina tukina pidettäviin tukiin sovellettavan SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaisten ilmoittamista ja täytäntöönpanokieltoa koskevien velvollisuuksien vastaisesti. Komissio muistutti riidanalaisen päätöksen päätösosassa Romaniaa siitä, että viimeksi mainitulla määräyksellä on lykkäävä vaikutus ja että asetuksen N:o 659/1999 14 artiklassa säädettiin, että kaikki lainvastaiset tuet voidaan periä takaisin edunsaajalta.
33 On syytä huomauttaa, että kantaja on ilmoittanut, ettei se riitauta unionin yleisessä tuomioistuimessa komission riidanalaisessa päätöksessä esittämää arviointia kahden erillisen sopimuksen eli muutetun vuoden 2005 sopimuksen ja vuoden 2010 sopimuksen olemassaolosta.
34 Toiseksi on korostettava, ettei unionin tuomioistuin tai unionin yleinen tuomioistuin ole tähän mennessä joutunut ottamaan kantaa siihen, voidaanko ottaa tutkittavaksi kumoamiskanne päätöksestä aloittaa muodollinen tutkintamenettely sellaisen toimenpiteen osalta, jonka toteuttaminen ei ollut käynnissä enää kyseisen päätöksen tekemisajankohtana tai mainitun kanteen nostamisajankohtana. Vaikka kantaja katsoo, että mikä tahansa muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskeva päätös voidaan riitauttaa unionin tuomioistuimissa, mahdollisuus nostaa kumoamiskanne riippuu todellisuudessa siitä, onko tällaisella päätöksellä edellä 29 kohdassa tarkoitettuja itsenäisiä oikeusvaikutuksia (tuomio Italia v. komissio, EU:C:2001:528, 62 kohta; tuomio Diputación Foral de Álava v. komissio, EU:T:2002:259, 33 kohta ja tuomio Alcoa Trasformazioni v. komissio, EU:T:2009:79, 35 kohta).
35 Tästä on katsottava, että päätöksellä aloittaa muodollinen tutkintamenettely on itsenäisiä oikeusvaikutuksia, jos sillä on siinä esitetyt toteamukset huomioon ottaen välitön, varma ja riittävän sitova vaikutus jäsenvaltioon, jolle se on osoitettu, ja tutkittavana olevan tukitoimenpiteen edunsaajaan tai edunsaajiin. Niinpä kyse on päätöksestä, jolla omasta vaikutuksestaan ja ilman, että komission tai muun viranomaisen muut toimenpiteet olisivat tarpeen, velvoitetaan jäsenvaltio, jolle se on osoitettu, ryhtymään yhteen tai useampaan toimenpiteeseen sen noudattamiseksi.
36 Näin on silloin, kun komissio päättää aloittaa sellaista tukitoimenpidettä, jonka toteuttaminen on aloitettu siitä ilmoittamatta ja jonka toteuttaminen on päätöksentekoajankohtana edelleen käynnissä, koskevan muodollisen tutkintamenettelyn. Tällaisessa tapauksessa tutkittavan toimenpiteen ulottuvuus välttämättä muuttuu, kun otetaan huomioon komission alustava toteamus siitä, että kyse on lainvastaisesta valtiontuesta, sillä se on pantu täytäntöön ilmoittamatta. Tällaisen arvioinnin, joka synnyttää merkittävän epäilyksen tutkittavan toimenpiteen lainmukaisuudesta, seurauksena jäsenvaltion, jolle päätös on osoitettu, on keskeytettävä kyseisen toimenpiteen soveltaminen (ks. vastaavasti tuomio Italia v. komissio, EU:C:2001:528, 59 kohta; tuomio Diputación Foral de Álava v. komissio, EU:T:2002:259, 34 kohta ja tuomio Alcoa Trasformazioni v. komissio, EU:T:2009:79, 36 kohta). Tällöin on kyse muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevan päätöksen välittömästä, varmasta ja riittävän sitovasta vaikutuksesta, sillä jäsenvaltion on keskeytettävä tutkittavan toimenpiteen soveltaminen yksin kyseisen päätöksen vaikutuksesta määrätäkseen komission mainitun toimenpiteen lainvastaisuudesta esittämistä alustavista toteamuksista johtuvat seuraukset.
37 Lisäksi unionin tuomioistuimet ovat todenneet, että silloin, kun komissio on aloittanut muodollisen tutkintamenettelyn toimenpiteestä, jonka toteuttaminen on käynnissä, kansallisten tuomioistuinten on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet mainitun toimenpiteen täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevan velvollisuuden mahdollisesta rikkomisesta aiheutuvien seurausten määräämiseksi (tuomio Deutsche Lufthansa, C-284/12, EU:C:2013:755, 42 kohta).
38 Kansalliset tuomioistuimet voivat tätä varten päättää keskeyttää kyseessä olevan toimenpiteen täytäntöönpanon ja määrätä jo maksetut määrät takaisin perittäviksi. Ne voivat myös määrätä väliaikaisia toimenpiteitä yhtäältä asianosaisten intressien suojaamiseksi ja toisaalta muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevan komission päätöksen tehokkaan vaikutuksen suojaamiseksi (tuomio Deutsche Lufthansa, EU:C:2013:755, 43 kohta).
39 Toisin kuin päätöksellä aloittaa sellaista toimenpidettä, jonka toteuttaminen on käynnissä, koskeva muodollinen tutkintamenettely, toimenpidettä, jonka toteuttaminen ei ole enää käynnissä, koskevalla tällaisella päätöksellä ei ole itsenäisiä oikeusvaikutuksia, koska sillä ei ole välitöntä, varmaa ja riittävän sitovaa vaikutusta jäsenvaltioon, jolle se on osoitettu, ja tutkittavan toimenpiteen edunsaajaan tai edunsaajiin.
40 Niinpä jäsenvaltion ei tarvitse tällaisen päätöksen perusteella ryhtyä toimiin edunsaajalle maksettujen tukien takaisinperimiseksi. Tästä on todettava, että asetuksessa N:o 659/1999 itsessään asetetaan komissiolle tiukat edellytykset silloin, kun se aikoo velvoittaa kyseessä olevan jäsenvaltion perimään tuen tilapäisesti takaisin. Asetuksen N:o 659/1999 11 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että asianomaisen toimenpiteen tukiluonteesta ei ole epäilyjä, että on tarpeen toimia pikaisesti ja että on olemassa vakava vaara siitä, että kilpailijalle aiheutuu huomattavaa ja korvaamatonta vahinkoa. Vaikka tällaiset edellytykset on asetettu sellaisen erillisen päätöksen tekemistä silmällä pitäen, jonka ulottuvuus eroaa muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevan päätöksen ulottuvuudesta, ne ovat osoituksia siitä, ettei adressaattina olevalla jäsenvaltiolla ole yksin viimeksi mainitun päätöksen perusteella yleistä velvollisuutta periä lainvastaisesti maksettuja tukia takaisin. Lisäksi asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan 1 kohdassa säädetään nimenomaisesti, että komissio ei saa sen jälkeen, kun se on tehnyt lopullisen päätöksen, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi, vaatia tuen takaisinperimistä, jos tämä olisi unionin lainsäädännön jonkin yleisen periaatteen vastaista.
41 Lisäksi oikeuskäytännössä on todettu yhtäältä, että kansallinen tuomioistuin ei ollut velvollinen määräämään SEUT 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti toteutettua tukea perittäväksi takaisin, kun komissio oli tehnyt lopullisen päätöksen, jolla mainitun tuen todettiin soveltuvan sisämarkkinoille SEUT 107 artiklassa tarkoitetulla tavalla, mutta se oli velvollinen määräämään tuensaajan maksamaan korkoa sääntöjenvastaisuuden ajalta (tuomio Centre dʼexportation du livre français, C-199/06, EU:C:2008:79, 55 kohta). Toisaalta silloin, kun kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä oleva asia koskee tuen takaisinperintää, kansallisen tuomioistuimen velvollisuus toteuttaa suojatoimenpiteitä on olemassa ainoastaan, jos ne edellytykset, joiden perusteella tällaiset toimenpiteet voidaan toteuttaa, ovat täyttyneet eli jos valtiontueksi luonnehdinnasta ei ole epäilyä, jos tukea ollaan juuri toteuttamassa tai se on toteutettu ja jos ei ole todettu sellaisia poikkeuksellisia olosuhteita, joiden johdosta takaisin periminen ei ole asianmukaista, ja muussa tapauksessa kansallisen tuomioistuimen on hylättävä hakemus (tuomio CELF ja ministre de la Culture et de la Communication, C-1/09, EU:C:2010:136, 36 kohta).
42 Edellä esitetyn perusteella ei voida katsoa, että päätöksellä aloittaa toimenpidettä, jonka toteuttaminen ei enää ole käynnissä, koskeva muodollinen tutkintamenettely saataisiin aikaan välitön, varma ja riittävän sitova vaikutus jäsenvaltioon sen velvoittamiseksi perimään lainvastaisesti suoritettu tuki takaisin.
43 Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevan päätöksen itsenäisten oikeusvaikutusten varmuudesta on todettava, että toisin kuin toimenpidettä, jonka toteuttaminen on käynnissä, koskevasta tällaisesta päätöksestä seuraava velvollisuus keskeyttää tutkittavan toimenpiteen soveltaminen, lainvastaisen tuen takaisinperintä voi yleissäännön mukaan seurata ainoastaan kansallisessa tuomioistuimessa käytävässä oikeudenkäynnissä, jonka lopputulos on luonnostaan epävarma sellaisten eri tekijöiden vuoksi, jotka kyseisen tuomioistuimen on otettava huomioon lainvastaisen tuen saajan velvoittamiseksi palauttamaan sen (ks. edellä 41 kohta).
44 Tämän jälkeen on todettava, että kaikista näistä seikoista seuraa, ettei päätöksellä aloittaa muodollinen tutkintamenettely toimenpiteestä, jonka toteuttaminen ei käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan muutetun vuoden 2005 sopimuksen tavoin enää ole käynnissä, ole itsenäisiä oikeusvaikutuksia eikä sillä näin ollen saada aikaan sitovia oikeusvaikutuksia. Niinpä kyse ei ole SEUT 263 artiklassa tarkoitetusta kannekelpoisesta toimesta.
45 Kolmanneksi on todettava, ettei päätelmä, jonka unionin yleinen tuomioistuin tekee edellä 44 kohdassa, voi päteä vuoden 2010 sopimukseen, jonka toteuttaminen oli käynnissä silloin, kun riidanalainen päätös tehtiin. On kuitenkin riidatonta, että vuoden 2010 sopimus on irtisanottu ja korvattu 10.8.2012 allekirjoitetulla 18. täydennyksellä, joka tuli voimaan taannehtivasti 1.1.2012. Koska nyt käsiteltävä kanne on nostettu unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 23.11.2012 jätetyllä kannekirjelmällä, on todettava, ettei oletetun tukitoimenpiteen toteuttaminen ollut enää käynnissä silloin, kun mainittu kanne nostettiin.
46 Tässä yhteydessä on todettava oikeuskäytännöstä ilmenevän, että kanteen tutkittavaksi ottamista on arvioitava ottamalla huomioon tilanne, joka vallitsi silloin kun kannekirjelmä jätettiin (tuomio Bensider ym. v. komissio, 50/84, EU:C:1984:365, 8 kohta ja tuomio Espanja v. neuvosto, C-61/96, C-132/97, C‑45/98, C-27/99, C-81/00 ja C-22/01, EU:C:2002:230, 23 kohta).
47 Siltä osin kuin riidanalainen päätös koskee vuoden 2010 sopimusta, siitä ei enää seuraa itsenäisiä oikeusvaikutuksia eikä sillä näin ollen saada aikaan sitovia oikeusvaikutuksia. Tämän vuoksi riidanalainen päätös ei ollut kannekelpoinen toimi enää kanteen nostamisajankohtana.
48 Neljänneksi on todettava, ettei kantajan eri väitteillä voida kyseenalaistaa edellä 44 ja 47 kohdassa tehtyjä päätelmiä.
49 Ensinnäkin kantaja vetoaa asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 4 kohdan sanamuotoon väittääkseen, että riidanalainen päätös on sellaisenaan kannekelpoinen, ja kyse on sitä paitsi muodollisesta päätöksestä, joka SEUT 263 artiklan sanamuodon mukaan on kannekelpoinen toimi, mikä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on kantajan mukaan vahvistettu.
50 Vaikka on totta, että asetuksessa N:o 659/1999 käytetään sanaa ˮpäätösˮ nimityksenä useille toimenpiteille, joihin komissio voi ryhtyä valtiontukea koskevan tutkintamenettelyn aikana, oikeuskäytännöstä ilmenee, että jotta voitaisiin määritellä, onko toimi SEUT 263 artiklassa tarkoitetulla tavalla kannekelpoinen ja erityisesti, onko kyse valmistelevasta toimenpiteestä vai lopullisesta päätöksestä, tarkastelun kohteeksi on otettava tämän toimenpiteen asiasisältö, koska toimenpiteen oikeudellisella muodolla ei lähtökohtaisesti ole merkitystä tässä suhteessa (ks. vastaavasti edellä 22 kohdassa mainittu tuomio komissio v. neuvosto, EU:C:1971:32, 42 kohta; edellä 23 kohdassa mainittu tuomio IBM v. komissio, EU:C:1981:264, 9 kohta; tuomio 2.3.1994, Air France v. komissio, T-3/93, Kok., s. II‑121, EU:T:1994:36, 43 ja 57 kohta ja tuomio 17.4.2008, Cestas v. komissio, T-260/04, Kok., s. II‑701, EU:T:2008:115, 68 kohta).
51 Nyt käsiteltävässä asiassa edellä 39–44 kohdasta ilmenee riittävällä tavalla, ettei päätöksestä aloittaa muodollinen tutkintamenettely toimenpiteestä, jonka toteuttaminen ei ollut enää käynnissä päätöksen tekemisajankohtana, seuraa itsenäisiä oikeusvaikutuksia eikä sillä näin ollen saada aikaan sitovia oikeusvaikutuksia, jotka osoittaisivat, että kyse on kannekelpoisesta toimesta. Toisin sanoen tällaisella toimella, joka on muodollisesti päätös, ei ole sisältönsä vuoksi päätöksen ulottuvuutta.
52 Kantaja vetosi istunnossa edellä 22 kohdassa mainittuun tuomioon Deutsche Post ja Saksa vastaan komissio (EU:C:2011:656, 43–45 kohta) tukeakseen väitteitään riidanalaisen päätöksen muodon ratkaisevasta merkityksestä sen ratkaisemiseksi, voidaanko siitä nostaa kumoamiskanne. On totta, että unionin tuomioistuin totesi kyseisessä tuomiossa, että kun unionin lainsäätäjä sääti, että asetuksen N:o 659/1999 10 artiklan 3 kohdassa säädetty tietojen antamista koskeva välipäätös oli muodoltaan päätös, se tarkoitti tehdä kyseisestä toimesta sitovan, ja että tällaisella välipäätöksellä pyrittiin siten saamaan aikaan sitovia oikeusvaikutuksia, minkä vuoksi se oli SEUT 263 artiklassa tarkoitettu kannekelpoinen toimi. On kuitenkin todettava, ettei unionin tuomioistuimen arviointi rajoittunut siihen, voitiinko kyseisessä tapauksessa riidanalaisesta päätöksestä nostaa kumoamiskanne. Unionin tuomioistuin tutki tuomiossa Deutsche Post ja Saksa vastaan komissio tämän jälkeen, oliko riidanalainen toimi unionin yleisen tuomioistuimen määräyksessä, josta tehtyä valitusta se käsitteli, todetun mukaisesti menettelyn kuluessa toteutettu valmisteluluonteinen toimenpide ja oliko sillä itsenäisiä oikeusvaikutuksia, joita vastaan kanne oletettua valtiontukea koskevan menettelyn päättämisestä tehdystä päätöksestä saattoi taata kantajille riittävän oikeussuojan (48–63 kohta). Unionin tuomioistuin totesi, ettei näin ollut, sillä vaikka riidanalainen toimi todella oli menettelyn kuluessa toteutettu toimi, sen mahdollisen lainvastaisuuden vaikutuksia ei ollut mahdollista mitätöidä oletettua valtiontukea koskevan menettelyn päättämisestä tehdystä päätöksestä nostettavalla kanteella (tuomio Deutsche Post ja Saksa v. komissio, EU:C:2011:656, 56–60 kohta). Vaikka unionin tuomioistuin otti huomioon muodon, jossa riidanalainen toimi oli tehty – se oli tehty SEUT 288 artiklassa tarkoitettuna päätöksenä –, kun se katsoi, että kyse oli toimesta, josta voitiin nostaa kumoamiskanne, kyseinen arviointi oli ainoastaan yksi osatekijä päättelyssä, jonka perusteella se päätyi tällaiseen tulokseen.
53 Toiseksi kantaja korosti istunnossa edellä 37 kohdassa mainitun tuomion Deutsche Lufthansa (EU:C:2013:755) merkitystä sen arvioimiseksi, oliko riidanalainen päätös SEUT 263 artiklassa tarkoitettu kannekelpoinen toimi. Sen mukaan unionin tuomioistuin on todennut, että päätöksellä aloittaa muodollinen tutkintamenettely oli itsenäisiä oikeusvaikutuksia, koska sillä luotiin kansallisia tuomioistuimia sitovia linkkejä muun muassa siten, että ne saattoivat päättää keskeyttää kyseessä olevan toimenpiteen soveltamisen, määrätä kyseisen toimenpiteen edunsaajalle jo suoritettujen määrien takaisinperinnästä tai päättää välitoimista asianosaisten etujen turvaamiseksi. Kantajan mukaan sillä on muodollisen tutkintamenettelyn aikana riski joutua vastaajaksi oikeudenkäynneissä, vaikka oletetun tukitoimenpiteen toteuttaminen ei enää olisi käynnissä, sillä kansallisten tuomioistuinten on sovellettava riidanalaisessa päätöksessä tehtyjä toteamuksia.
54 Ensinnäkin on muistutettava, että saksalaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettu pääasia, joka antoi aiheen ennakkoratkaisupyyntöön, johon unionin tuomioistuin vastasi, koski tukitoimenpidettä, jonka toteuttaminen oli käynnissä silloin, kun komissio teki päätöksen muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta (ks. edellä 37 kohta).
55 Vaikka on riidatonta, että kansallinen tuomioistuin, jolle esitetään vaatimus maksetun tuen takaisinperinnästä, voi antaa tällaisen määräyksen, olipa tukitoimenpiteen toteuttaminen käynnissä vielä muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevan päätöksen tekemisajankohtana tai ei, tällaista mahdollisuutta ei voida kuitenkaan pitää mainitun päätöksen välittömänä, varmana ja riittävän sitovana vaikutuksena. Tässä yhteydessä on todettava, että päätöksellä aloittaa muodollinen tutkintamenettely on tällainen vaikutus jäsenvaltioon ainoastaan silloin, jos kyseessä olevan toimenpiteen toteuttaminen on käynnissä, sillä silloin jäsenvaltiolla on itse päätökseen perustuva velvollisuus keskeyttää tukitoimenpiteen soveltaminen, eikä asiaa tarvitse saattaa kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi (ks. 36–38 kohta edellä). Lisäksi edellä esitetyistä periaatteista seuraa, että – toisin kuin kantaja väittää – kansallisella tuomioistuimella ei ole velvollisuutta määrätä maksettu tuki takaisinperittäväksi (ks. edellä 40 ja 41 kohta), sillä siitä voidaan pääsääntöisesti määrätä ainoastaan oikeudenkäynnissä, jonka lopputulos on jo luonnostaan epävarma (ks. edellä 43 kohta).
56 Tässä yhteydessä on komission tapaan muistutettava, että yhtäältä kansallisten tuomioistuinten ja toisaalta komission ja unionin tuomioistuinten välistä vilpitöntä yhteistyötä koskeva periaate edellyttää kansalliselta tuomioistuimelta ainoastaan, että se toteuttaa kaikki yleiset tai erityiset toimenpiteet, joilla varmistetaan unionin oikeuteen perustuvien velvoitteiden täytäntöönpano, ja pidättäytyy toimenpiteistä, jotka voivat vaarantaa perussopimuksen tavoitteiden toteutumisen, ja erityisesti tekemästä komission päätöksen vastaisia päätöksiä, vaikka komission päätös olisikin luonteeltaan väliaikainen (tuomio Deutsche Lufthansa, EU:C:2013:755, 41 kohta).
57 Tämän jälkeen on todettava, ettei edellä 37 kohdassa mainitun tuomion Deutsche Lufthansa (EU:C:2013:755) tulkitsemisen perusteella voida katsoa, että päätöksellä aloittaa muodollinen tutkintamenettely toimenpiteestä, jonka toteuttaminen ei ole enää käynnissä, olisi välitön, varma ja riittävän sitova vaikutus jäsenvaltioon, jolle se on osoitettu.
58 Kolmanneksi kantaja on istunnossa väittänyt, ettei sille voida taata riittävää suojaa pelkällä mahdollisuudella nostaa kumoamiskanne muodollisen tutkintamenettelyn päättämisestä tehtävästä päätöksestä tai pelkällä mahdollisuudella tehdä riidanalaista päätöstä koskeva lainvastaisuusväite.
59 Kantajan väitteiden voidaan katsoa merkitsevän sitä, ettei mahdollisuus riitauttaa lopullisen päätöksen lainmukaisuus tai esittää riidanalaista päätöstä koskeva lainvastaisuusväite riitä takaamaan sille tehokasta oikeussuojaa, koska se voi joutua vastaamaan ennen tällaisen lopullisen päätöksen antamista maksettuja tukia koskeviin takaisinperintävaatimuksiin. Nyt kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa kantajalle perussopimuksen mukaan kuuluva oikeussuoja taataan kuitenkin lainvastaisesti maksetun tuen takaisinperintävaatimusta käsittelevän kansallisen tuomioistuimen mahdollisuudella esittää unionin tuomioistuimelle SEUT 267 artiklan nojalla ennakkoratkaisupyyntö muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevan päätöksen pätevyyden arvioimiseksi, sillä tällainen muutoksenhakukeino puuttuu ainoastaan niiltä, jotka voivat nostaa tällaisesta päätöksestä kumoamiskanteen SEUT 263 artiklan nojalla (ks. vastaavasti tuomio 9.3.1994, TWD Textilwerke Deggendorf, C-188/92, Kok., s. I‑833, EU:C:1994:90, 26 kohta).
60 Neljänneksi kantaja väittää riidanalaisesta päätöksestä ilmenevän, että komissio totesi muutetun vuoden 2005 sopimuksen ja vuoden 2010 sopimuksen lainvastaiseksi valtiontueksi, eikä erityisesti määräysosasta käy mitenkään ilmi, että komissio olisi ollut epävarma siitä, oliko kyse valtiontuesta, koska oletettua tukitoimenpidettä ei luonnehdittu ˮmahdolliseksiˮ tai ˮoletetuksiˮ.
61 On todettava, että riidanalaisesta päätöksestä ilmenee riittävällä tavalla, että komission päätelmät oletetun tukitoimenpiteen lainvastaisuudesta on tehty tilapäisesti, asetuksen N:o 659/1999 6 artiklan 1 kohdan mukaisen alustavan arvioinnin päätteeksi. Niinpä komissio totesi riidanalaisen päätöksen 61 perustelukappaleessa, että ˮse antoi [Romanian] ja [kantajan] tähän mennessä esittämien tietojen ja väitteiden tutkimisen jälkeen alustavan lausunnon, jonka mukaan [olettu tukitoimenpide] merkits[i] SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukeaˮ ja että se oli epävarma tukitoimenpiteen yhteensopivuudesta perussopimuksen kanssa. Komissio mainitsi riidanalaisen päätöksen 62 perustelukappaleessa valtiontuen olemassaoloa koskeva aihetodisteet ja epävarmuuden tällaisen oletetun tuen soveltumisesta sisämarkkinoille. Riidanalaisen päätöksen kyseisten katkelmien perusteella ei voida väittää, että komissio olisi tehnyt lopullisen arvioinnin oletetun tukitoimenpiteen valtiontukiluonteesta. Komissio totesi riidanalaisen päätöksen 152 perustelukappaleessa alustavasti, että muutettu vuoden 2005 sopimus ja vuoden 2010 sopimus merkitsivät lainvastaista valtiontukea, joka ei näyttänyt täyttävän mitään sisämarkkinoille soveltumisen edellytystä.
62 Viidenneksi kantaja katsoo, että koska riidanalainen päätös koski toimittajan kanssa tehtyjä sopimuksia, sillä luotiin huomattavaa epävarmuutta liike-elämässä sekä kantajan suhteissa pankkeihin, asiakkaisiinsa ja kilpailijoihinsa erityisesti toimittajan mahdollisesti esittämien, aikaisempiin toimituksiin liittyviä lisämaksuja koskevien vaatimusten vuoksi.
63 Komission tavoin on todettava, ettei liiketoimintaan liittyvää epävarmuutta ja muiden toimijoiden käsitystä pääasian kantajan kaltaisen tukitoimenpiteen edunsaajan tilanteesta voida pitää sitovina oikeusvaikutuksina, koska kyse on vain tosiasiallisista vaikutuksista eikä oikeusvaikutuksista, joita muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevalla päätöksellä on tarkoitus saada aikaan (ks. vastaavasti ja analogisesti edellä 23 kohdassa mainittu tuomio IBM v. komissio, EU:C:1981:264, 19 kohta; tuomio 1.12.2005, Italia v. komissio, C‑301/03, Kok., s. I‑10217, EU:C:2005:727, 30 kohta ja tuomio 20.5.2010, Saksa v. komissio, T-258/06, Kok., s. II‑2027, EU:T:2010:214, 151 kohta). On totta, että unionin tuomioistuimet ovat ottaneet huomioon sen, että muut liike-elämän toimijat ottavat suhteissaan lainvastaisen tukitoimenpiteen tuensaajaan kanssa huomioon tuensaajan epävarman oikeudellisen ja taloudellisen tilanteen (edellä 27 kohdassa mainittu tuomio Italia v. komissio, EU:C:2001:528, 59 kohta; edellä 27 kohdassa mainittu tuomio Diputación Foral de Álava v. komissio, EU:T:2002:259, 34 kohta ja edellä 27 kohdassa mainittu tuomio Alcoa Trasformazioni v. komissio, EU:T:2009:79, 36 kohta). On kuitenkin selvää, että unionin tuomioistuimet ovat tällaisilla arvioinneilla ainoastaan korostaneet sitovien oikeusvaikutusten, joiden perusteella ne ovat katsoneet kyseisissä tuomioissa, että päätökset aloittaa muodollinen tutkintamenettely toimenpiteestä, jonka toteuttaminen on käynnissä, ovat kannekelpoisia toimia, tosiasiallisia seurauksia.
64 Tämän vuoksi kantajan väite ei voi vaikuttaa riidanalaisen päätöksen luokittelemiseen toimeksi, josta voidaan nostaa kumoamiskanne.
65 Kuudenneksi kantaja mainitsee seikan, jota se pitää riidanalaisella päätöksellä aiheutettuna, eli sen, että yhtiö V, johon se oli kytköksissä, oli keskeyttänyt sähkön- ja lämmöntuotannon yhdistävän kaasuvoimalan rakentamishankkeen Romaniassa siitä syystä, että pankit olivat haluttomia rahoittamaan sitä.
66 Tällaista seikkaa ei voida pitää riidanalaisen päätöksen sitovana oikeusvaikutuksena, vaan kyse on korkeintaan päätöksen mahdollisesta konkreettisesta seurauksesta (ks. edellä 63 kohta). On joka tapauksessa todettava, ettei kantaja ole esittänyt näyttöä väitteensä tueksi, sillä asiakirja-aineistoon ei sisälly asiakirjoja, jotka osoittaisivat yhtiön V alkuperäisen tarkoituksen ryhtyä kyseiseen hankkeeseen, sen päätöksen keskeyttää kyseinen hanke tai yhteyden tällaisen oletetun päätöksen ja pankkien riidanalaisen päätöksen vuoksi epäämän rahoituksen välillä.
67 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, ettei riidanalainen päätös ole SEUT 263 artiklassa tarkoitettu kannekelpoinen toimi ja että kanne on tästä syystä jätettävä tutkimatta tarvitsematta toteuttaa kantajan pyytämää prosessinjohtotoimea.
Oikeudenkäyntikulut
68 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on käsiteltävässä asiassa hävinnyt asian, se on määrättävä vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä velvoitettava korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne jätetään tutkimatta.
2) Alro SA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.
Dittrich | Schwarcz | Tomljenović |
Julistettiin Luxemburgissa 16 päivänä lokakuuta 2015.
Allekirjoitukset