Language of document : ECLI:EU:T:2020:601

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kuudes jaosto)

15 päivänä joulukuuta 2020 (*)

Kumoamiskanne – Toimielimiä koskeva oikeus – Parlamentin jäsen – Erioikeudet ja vapaudet – Euroopan parlamentin puhemiehen ilmoitus Euroopan parlamentin jäsenen edustajantoimen vapautumisesta – Pyyntö käynnistää kiireellisesti aloite Euroopan parlamentin jäsenen koskemattomuuden vahvistamiseksi – Toimet, jotka eivät voi olla kanteen kohteena – Tutkimatta jättäminen

Asiassa T-24/20,

Oriol Junqueras i Vies, kotipaikka Sant Joan de Vilatorrada (Espanja), edustajanaan asianajaja A. Van den Eynde Adroer,

kantajana,

vastaan

Euroopan parlamentti, asiamiehinään F. Drexler, N. Görlitz ja C. Burgos,

vastaajana,

jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta kumota ensinnäkin parlamentin puhemiehen 13.1.2020 pidetyssä täysistunnossa tekemä ilmoitus kantajan edustajantoimen vapautumisesta 3.1.2020 alkaen ja toiseksi parlamentin jäsenen Riba i Ginerin kantajan nimissä parlamentin työjärjestyksen 8 artiklan nojalla 20.12.2019 esittämän pyynnön, joka koski kantajan koskemattomuuden vahvistamiseksi kiireellisesti käynnistettävää aloitetta ja jonka parlamentin puhemies väitetysti hylkäsi, hylkääminen,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Marcoulli sekä tuomarit S. Frimodt Nielsen ja C. Iliopoulos (esittelevä tuomari),

kirjaaja: E. Coulon,

on antanut seuraavan

määräyksen

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Pöytäkirja N:o 7 Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista

1        EU- ja EUT-sopimusten liitteenä olevassa Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 (jäljempänä pöytäkirja N:o 7) olevassa 9 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Euroopan parlamentin istuntojen ajan sen jäsenillä on

a)      oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

b)      toisen jäsenvaltion alueella vapaudenriistoa koskeva koskemattomuus sekä lainkäytöllinen koskemattomuus.

Koskemattomuus koskee jäseniä myös silloin kun he matkustavat Euroopan parlamentin istuntoihin tai palaavat niistä.

Koskemattomuuteen ei voida vedota silloin, kun jäsen tavataan itse teosta, eikä se estä Euroopan parlamenttia käyttämästä oikeuttaan pidättää koskemattomuuden yhden jäsenen osalta.”

 Vaalisäädös

2        Neuvoston 20.9.1976 tekemän päätöksen 76/787/EHTY, ETY, Euratom (EYVL 1976, L 278, s. 1) liitteenä olevan, edustajien valitsemista parlamenttiin yleisillä välittömillä vaaleilla annetun säädöksen, sellaisena kuin se on muutettuna 25.6.2002 ja 23.9.2002 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2002/772/EY, Euratom (EYVL 2002, L 283, s. 1; jäljempänä vaalisäädös), 7 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. – – parlamentin jäsenen tehtävä on ristiriidassa seuraavien tehtävien kanssa:

–        jäsenvaltion hallituksen jäsen

–        [Euroopan] komission jäsen

–        [Euroopan unionin] tuomioistuimen tai [unionin yleisen] tuomioistuimen tuomari, julkisasiamies tai kirjaaja

–        Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsen

–        [Euroopan] tilintarkastustuomioistuimen jäsen

–        [Euroopan] oikeusasiamies

–        [Euroopan] talous- ja sosiaalikomitean jäsen

–        alueiden komitean jäsen

–        yhteisön varojen tai pysyvän ja välittömän hallinnollisen tehtävän hoitamiseksi Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimusten nojalla tai soveltamiseksi perustettujen komiteoiden tai toimielinten jäsenet

–        Euroopan investointipankin hallintoneuvoston tai hallituksen jäsen tai Euroopan investointipankin palveluksessa oleva

–        [Euroopan unionin] toimielimen tai sellaiseen sidoksissa olevan erityiselimen tai Euroopan keskuspankin palveluksessa oleva virkamies tai toimihenkilö.

2. Vuoden 2004 – – parlamentin vaaleista alkaen – – parlamentin jäsenyys on yhteensopimaton kansallisen kansanedustuslaitoksen jäsenyyden kanssa.

– –

3. Lisäksi kukin jäsenvaltio voi [8] artiklassa määrätyin edellytyksin laajentaa yhteensopimattomuussääntöjen kansallista soveltamisalaa.

– –”

3        Vaalisäädöksen 8 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jollei tämän säädöksen säännöksistä muuta johdu, vaalit toimitetaan kussakin jäsenvaltiossa kansallisten säännösten mukaan.

Näissä kansallisissa säännöksissä voidaan ottaa huomioon jäsenvaltioiden erityistilanteet, mutta ne eivät saa yleisesti vaikuttaa vaalitavan suhteellisuuteen.”

4        Vaalisäädöksen 12 artiklassa säädetään seuraavaa:

”– – parlamentti tarkastaa – – parlamentin jäsenten valtuudet. Tätä varten se merkitsee tiedoksi jäsenvaltioiden virallisesti julkistamat tulokset ja ratkaisee tämän säädöksen määräyksistä mahdollisesti johtuvat erimielisyydet, lukuun ottamatta niitä kansallisia määräyksiä, joihin säädöksessä viitataan.”

5        Vaalisäädöksen 13 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. – – parlamentin jäsenen paikka vapautuu, kun hänen toimikautensa päättyy hänen erottuaan, kuoltuaan tai kun hänen edustajan toimensa päättyy.

2. Jollei tämän säädöksen muista säännöksistä muuta johdu, kukin jäsenvaltio vahvistaa asianmukaiset menettelytavat mahdollisesti vapautuvan jäsenen paikan täyttämiseksi 3 artiklassa tarkoitetun viisivuotiskauden loppuun asti.

3. Jos – – parlamentin jäsenen toimikausi päättyy jäsenvaltion lainsäädännön perusteella, noudatetaan toimikauden päättymisessä mainitun lainsäädännön säännöksiä. Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ilmoittavat siitä – – parlamentille.

4. Kun jäsenen paikka vapautuu eroamisen tai kuoleman vuoksi, – – parlamentin puhemies ilmoittaa siitä viipymättä kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.”

 Parlamentin työjärjestys (2019–2024)

6        Parlamentin työjärjestyksen (jäljempänä työjärjestys) 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Valtakirjojen tarkastus”, määrätään seuraavaa:

”1. – – parlamentin yleisten vaalien jälkeen [sen] puhemies pyytää jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia ilmoittamaan [sille] viipymättä jäseniksi valittujen nimet, jotta kaikki jäsenet voivat ryhtyä hoitamaan edustajantointaan ensimmäisen vaalien jälkeisen istunnon alusta alkaen.

– –

3. Parlamentti tarkastaa viipymättä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön perusteella valtakirjat ja tekee ratkaisunsa kunkin vastavalitun jäsenen valtuutuksien pätevyydestä sekä mahdollisista [vaalisäädöksen] säännösten mukaisesti esitetyistä muistutuksista, lukuun ottamatta muistutuksia, jotka kyseisen säädöksen nojalla kuuluvat yksinomaan niiden kansallisten määräysten soveltamisalaan, joihin säädöksessä viitataan.

– –

6. Asiasta vastaavan valiokunnan on varmistettava, että jäsenvaltioiden tai unionin viranomaiset toimittavat viipymättä parlamentille kaikki Euroopan parlamentin jäsenen kelpoisuuteen tai varajäsenten kelpoisuuteen tai sijoittumisjärjestykseen mahdollisesti vaikuttavat tiedot sekä, jos kysymyksessä on nimitys, sen voimaantulopäivän.

Kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset käynnistävät menettelyn, joka saattaa johtaa siihen, että jäsen menettää edustajantoimensa, [parlamentin] puhemies pyytää näitä tiedottamaan säännöllisesti menettelyn etenemisestä. Hän välittää tiedot [asiasta vastaavalle valiokunnalle], jonka ehdotuksesta parlamentti voi tehdä päätöksensä.”

7        Työjärjestyksen 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Jäsenten toimikausi”, määrätään seuraavaa:

”1. Jäsenen toimikausi alkaa ja päättyy [vaalisäädöksen] 5 ja 13 artiklan mukaisesti.

2. Edustajantoimestaan luopuva jäsen ilmoittaa [parlamentin] puhemiehelle luopumisestaan – –

Jos asiasta vastaava valiokunta katsoo, että edustajantoimesta luopuminen on [vaalisäädöksen] mukainen, edustajantoimen julistetaan vapautuneen edustajantoimesta luopuvan jäsenen luopumispöytäkirjassa ilmoittamana ajankohtana ja puhemies antaa asiasta tiedon parlamentille.

Jos asiasta vastaava valiokunta katsoo, että edustajantoimesta luopuminen ei ole [vaalisäädöksen] mukainen, se ehdottaa parlamentille, että edustajantoimen ei julisteta vapautuneen.

– –

4. Jos joko jäsenvaltioiden tai unionin toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat taikka asianomainen jäsen ilmoittaa [parlamentin] puhemiehelle nimityksestä tai valituksi tulemisesta sellaiseen tehtävään, joka on [vaalisäädöksen] 7 artiklan 1 tai 2 kohdan mukaan yhteensopimaton [parlamentin] jäsenen tehtävän kanssa, [parlamentin] puhemies antaa asiasta tiedon parlamentille ja parlamentti julistaa edustajantoimen vapautuneen yhteensopimattomuuden alkamisajankohdasta.

Jos jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat [parlamentin] puhemiehelle – – parlamentin jäsenen toimikauden päättymisestä joko kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä [vaalisäädöksen] 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti säädetyn muun yhteensopimattomuuden vuoksi tai siksi, että jäsenen toimikausi päättyy mainitun säädöksen 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti, [parlamentin] puhemies ilmoittaa parlamentille kyseisen jäsenen toimikauden päättyneen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten ilmoittamana päivänä. Jos päättymispäivää ei ole ilmoitettu, toimikauden päättymisajankohtana on jäsenvaltion antaman ilmoituksen päivämäärä.

– –

7. Jos toimen vastaanottamiseen tai toimesta luopumiseen liittyy aineellinen tai tahdonmuodostuksen virhe, parlamentti voi julistaa pätemättömäksi jo tarkastetun valtakirjan tai kieltäytyä toteamasta edustajantoimen vapautuneen.”

8        Työjärjestyksen 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Erioikeudet ja vapaudet”, määrätään seuraavaa:

”1. Jäsenet nauttivat Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 vahvistettuja erioikeuksia ja vapauksia.

2. Erioikeuksia ja vapauksia koskevaa toimivaltaa käyttäessään parlamentti pyrkii säilyttämään täysivaltaisuutensa demokraattisena lainsäädäntöelimenä ja varmistamaan jäsentensä riippumattomuuden heidän hoitaessaan tehtäviään. Parlamentaarinen koskemattomuus ei ole jäsenen henkilökohtainen erioikeus vaan tae koko parlamentin ja sen jäsenten riippumattomuudesta.

– –”

9        Työjärjestyksen 7 artiklassa, jonka otsikko on ”Erioikeuksien ja vapauksien puolustaminen”, määrätään seuraavaa:

”1. Jos väitetään, että jonkin jäsenvaltion viranomaiset ovat loukanneet tai ovat aikeissa loukata jäsenen tai entisen jäsenen erioikeuksia ja vapauksia, parlamenttia voidaan pyytää 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti määrittämään päätöksellä, onko kyseisiä erioikeuksia ja vapauksia loukattu tai ollaanko niitä todennäköisesti aikeissa loukata.

2. Erioikeuksien ja vapauksien puolustamista voidaan pyytää etenkin, jos olosuhteiden katsotaan hallinnollisesti tai muulla tavoin rajoittavan parlamentin kokouspaikkaan matkustavan tai sieltä palaavan jäsenen vapaata liikkumista, mielipiteen ilmaisemista tai äänestyskäyttäytymistä hänen hoitaessaan tehtäviään tai jos kyseisten olosuhteiden katsotaan kuuluvan Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan soveltamisalaan.

– –

5. Jos on tehty päätös olla puolustamatta jäsenen erioikeuksia ja vapauksia, jäsen voi poikkeuksellisesti pyytää, että päätöstä tarkastellaan uudelleen, esittämällä uusia todisteita 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Uudelleentarkastelupyyntöä ei oteta käsiteltäväksi, jos päätöksen johdosta on aloitettu [SEUT] 263 artiklan mukainen menettely tai jos [parlamentin] puhemies katsoo, että esitetyt uudet todisteet eivät ole riittävän painavia oikeuttamaan asian uudelleentarkastelua.”

10      Työjärjestyksen 8 artiklassa, jonka otsikko on ”[Parlamentin] puhemiehen kiireelliset toimet koskemattomuuden vahvistamiseksi”, määrätään seuraavaa:

”1. Jos jäsen on pidätetty tai jos hänen liikkumisvapauttaan on rajoitettu siten, että hänen erioikeuksiaan ja vapauksiaan on ilmeisesti loukattu, [parlamentin] puhemies voi asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtajaa ja esittelijää kuultuaan käynnistää kiireellisenä asiana aloitteen kyseisen jäsenen erioikeuksien ja vapauksien vahvistamiseksi. [Parlamentin] puhemies ilmoittaa aloitteesta valiokunnalle ja täysistunnolle.

2. [Parlamentin] puhemiehen käyttäessä 1 kohdan mukaisia valtuuksiaan valiokunta merkitsee [parlamentin] puhemiehen aloitteen tiedoksi seuraavassa kokouksessaan. Jos valiokunta pitää sitä tarpeellisena, se voi laatia mietinnön täysistunnon käsiteltäväksi.”

11      Työjärjestyksen 9 artiklassa, jonka otsikko on ”Koskemattomuutta koskevat menettelyt”, määrätään seuraavaa:

”1. Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen [parlamentin] puhemiehelle osoittamasta, jäsenen parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä taikka jäsenen tai entisen jäsenen puhemiehelle osoittamasta, erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskevasta pyynnöstä ilmoitetaan täysistunnossa, ja pyyntö lähetetään käsiteltäväksi asiasta vastaavaan valiokuntaan.

2. Asianomaisen jäsenen tai entisen jäsenen suostumuksella pyynnön voi esittää toinen jäsen, joka saa edustaa asianomaista jäsentä tai entistä jäsentä kaikissa menettelyn vaiheissa.

– –

3. Valiokunta käsittelee koskemattomuuden pidättämistä sekä erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskevat pyynnöt viipymättä ottaen kuitenkin huomioon tapausten monimutkaisuuden.

4. Valiokunta antaa perustellun päätösehdotuksen, jossa on suositus koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön tai erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskevan pyynnön hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Tarkistuksia ei oteta käsiteltäväksi. Jos ehdotus hylätään, päinvastainen päätös katsotaan hyväksytyksi.

5. Valiokunta voi pyytää asianomaiselta viranomaiselta ne lisätiedot tai selvitykset, jotka valiokunta katsoo tarpeellisiksi voidakseen muodostaa mielipiteensä koskemattomuuden pidättämisestä tai puolustamisesta.

6. Asianomaiselle jäsenelle annetaan tilaisuus tulla kuulluksi, ja hänellä on oikeus esittää kaikki tässä yhteydessä aiheellisiksi katsomansa asiakirjat tai muut kirjalliset todisteet.

– –

Valiokunnan puheenjohtaja kutsuu asianomaisen jäsenen kuultavaksi ja ilmoittaa kuulemisen ajankohdan. Jäsen voi luopua oikeudestaan tulla kuulluksi.

– –

7. Jos pyynnössä esitetään koskemattomuuden pidättämistä tai puolustamista useiden syytöskohtien perusteella, jokaisesta kohdasta voidaan tehdä erillinen päätös. Valiokunnan mietinnössä voidaan poikkeuksellisesti ehdottaa, että koskemattomuuden pidättäminen tai puolustaminen koskisi ainoastaan syytteen käsittelyä ja että ennen lopullista tuomiota jäsentä ei saisi pidättää tai vangita eikä hän saisi joutua sellaisten toimenpiteiden kohteeksi, jotka estäisivät häntä hoitamasta edustajantoimeensa kuuluvia tehtäviä.

8. Valiokunta voi antaa perustellun lausunnon kyseisen viranomaisen toimivallasta asiassa ja pyynnön käsiteltäväksi ottamisesta, mutta se ei missään tapauksessa ilmaise kantaansa jäsenen syyllisyyteen tai syyttömyyteen eikä siihen, oikeuttavatko lausumat tai teot, joihin jäsenen väitetään syyllistyneen, syytteeseen asettamisen, vaikka valiokunta pyyntöä käsitellessään saisi yksityiskohtaista tietoa tapaukseen liittyvistä tosiasioista.

9. Valiokunnan päätösehdotus otetaan sen käsiteltäväksi jättämistä seuraavan ensimmäisen täysistunnon esityslistalle. Mainittuun ehdotukseen ei voida jättää käsiteltäväksi tarkistuksia.

– –

Jäsen, jonka erioikeudet tai vapaudet ovat käsiteltävänä, ei osallistu keskusteluun, sanotun kuitenkaan rajoittamatta [tämän työjärjestyksen] 173 artiklan määräysten soveltamista.

Mietintöön sisältyvästä päätösehdotuksesta tai päätösehdotuksista äänestetään ensimmäisenä keskustelun jälkeisenä äänestysajankohtana.

Parlamentin käsiteltyä asiaa jokaisesta mietintöön sisältyvästä ehdotuksesta äänestetään erikseen. Jos jokin ehdotus hylätään, päinvastainen päätös katsotaan hyväksytyksi.

10. [Parlamentin] puhemies antaa parlamentin päätöksen viipymättä tiedoksi asianomaiselle jäsenelle ja kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja pyytää, että puhemiehelle ilmoitetaan kaikista asianomaisen käsittelyn vaiheista ja oikeusviranomaisten päätöksistä. Saatuaan nämä tiedot [parlamentin] puhemies välittää ne parlamentille sopivaksi katsomallaan tavalla, tarvittaessa kuultuaan ensin asiasta vastaavaa valiokuntaa.

11. Valiokunta käsittelee asiaa ja mahdollisesti saamiaan asiakirjoja äärimmäisen luottamuksellisina. Valiokunta käsittelee koskemattomuuteen liittyviä menettelyjä koskevat pyynnöt aina suljetuin ovin.

12. Parlamentti käsittelee ainoastaan sellaiset jäsenen koskemattomuuden pidättämistä koskevat pyynnöt, jotka ovat jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten tai pysyvien edustustojen sille toimittamia.

– –

14. Kaikki toimivaltaisen viranomaisen esittämät jäsenten erioikeuksien ja vapauksien laajuutta koskevat tiedustelut käsitellään edellä mainittujen sääntöjen mukaisesti.”

12      Työjärjestyksen 22 artiklassa, jonka otsikko on ”[Parlamentin] puhemiehen tehtävät”, määrätään seuraavaa:

”1. [Parlamentin] puhemies ohjaa kaikkia parlamentin ja sen elinten toimintoja tämän työjärjestyksen mukaisesti ja hänellä on ehdoton toimivalta johtaa parlamenttikäsittelyä ja varmistaa sen asianmukainen kulku.

2. [Parlamentin] puhemies avaa, keskeyttää ja päättää istunnot, päättää tarkistusten ja muiden äänestettävien tekstien käsiteltäväksi ottamisesta sekä parlamentin kysymysten käsiteltäväksi ottamisesta, valvoo, että työjärjestystä noudatetaan, ylläpitää järjestystä, myöntää puheenvuorot, julistaa keskustelut päättyneiksi, äänestyttää asioista ja julistaa äänestystulokset sekä lähettää valiokuntiin niiden toimialaan kuuluvat ilmoitukset.

3. [Parlamentin] puhemies saa käyttää keskustelussa puheenvuoron vain tehdäkseen yhteenvedon tai kehottaakseen puhujia pysymään asiassa. Jos puhemies haluaa osallistua keskusteluun, hän poistuu puhemiehen paikalta ja saa palata sinne vasta keskustelun päätyttyä.

– –”

13      Työjärjestyksen 149 artiklassa, jonka otsikko on ”Menettelyt Euroopan unionin tuomioistuimessa”, määrätään seuraavaa:

”– –

3. [Parlamentin] puhemies nostaa parlamentin puolesta oikeudellisista asioista vastaavan valiokunnan suosituksen mukaisesti kanteen unionin tuomioistuimessa.

– –

4. [Parlamentin] puhemies toimittaa kirjallisia huomautuksia tai esiintyy tuomioistuinkäsittelyissä parlamentin puolesta kuultuaan oikeudellisista asioista vastaavaa valiokuntaa.

– –”

14      Lopuksi työjärjestyksen 236 artiklassa, jonka otsikko on ”Työjärjestyksen soveltaminen”, määrätään seuraavaa:

”1. Jos tämän työjärjestyksen soveltamisesta tai tulkitsemisesta syntyy epäselvyyttä, [parlamentin] puhemies voi antaa kysymyksen asiasta vastaavan valiokunnan käsiteltäväksi.

– –”

 Asian tausta

15      Nyt käsiteltävän asian kantaja Oriol Junqueras Vies oli Gobierno autonómico de Cataluñan (Katalonian itsehallintoalueen hallitus, Espanja) varapuheenjohtaja kansanäänestyksen järjestämisestä itsemääräämisoikeudesta 6.9.2017 annetun Parlamento de Cataluñan (Katalonian parlamentti) lain 19/2017 (Ley 19/2017 del referéndum de autodeterminación) (DOGC nro 7449A, 6.9.2017, s. 1) ja oikeudellisesta siirtymäkaudesta ja tasavallan perustamisesta 8.9.2017 annetun Parlamento de Cataluñan lain 20/2017 (Ley 20/2017 de transitoriedad jurídica y fundacional de la República) (DOGC nro 7451A, 8.9.2017, s. 1) antamisajankohtana ja ensiksi mainitussa laissa, jonka säännösten soveltaminen oli sillä välin keskeytetty Tribunal Constitucionalin (perustuslakituomioistuin, Espanja) ratkaisulla, säädetyn itsemääräämisoikeudesta järjestetyn kansanäänestyksen ajankohtana 1.10.2017.

16      Edellä 15 kohdassa mainittujen lakien antamisen ja itsemääräämisoikeutta koskeneen kansanäänestyksen pitämisen johdosta Ministerio fiscal (syyttäjäviranomainen, Espanja), Abogado del Estado (julkisen vallan edustaja, Espanja) ja Vox-puolue panivat vireille rikosoikeudenkäynnin useita henkilöitä, muun muassa kantajaa, vastaan ja väittivät näiden osallistuneen eroa Espanjasta ajavaan menettelyyn ja tässä yhteydessä syyllistyneen kolmeen rikokseksi luokiteltavaan tekoon eli ensinnäkin kapinaan tai kansankiihotukseen, toiseksi tottelemattomuuteen ja kolmanneksi varojen väärinkäyttöön.

17      Kantaja määrättiin tutkintavankeuteen kyseisen rikosoikeudenkäynnin esitutkintavaiheessa Espanjan rikosprosessilain (Ley de Enjuiciamiento Criminal) 503 §:n nojalla 2.11.2017 tehdyllä päätöksellä.

18      Kantaja asettui kyseisen rikosoikeudenkäynnin pääkäsittelyvaiheessa ehdolle myös Euroopan parlamentin vaaleissa, jotka toimitettiin 26.5.2019. Näissä vaaleissa hänet valittiin Euroopan parlamenttiin, kuten ilmenee vaalituloksista, jotka Espanjan keskusvaalilautakunta (Junta Electoral Central) virallisesti julkisti 26.5.2019 toimitetuissa – – parlamentin vaaleissa valituksi tulleiden ehdokkaiden julistamisesta 13.6.2019 tehdyllä päätöksellä (BOE nro 142, 14.6.2019, s. 62477) yleisestä vaalijärjestelmästä 19.6.1985 annetun lain 5/1985 (Ley Orgánica 5/1985 del Régimen Electoral General) (BOE nro 147, 20.6.1985, s. 19110; jäljempänä Espanjan vaalilaki) 224 §:n 1 momentin mukaisesti. Mainitulla päätöksellä keskusvaalilautakunta myös jakoi – kuten samassa säännöksessä säädetään – valituiksi tulleille henkilöille, mukaan lukien kantajalle, paikat, jotka Espanjan kuningaskunnalla on parlamentissa.

19      Tribunal Supremo (ylin tuomioistuin, Espanja) hylkäsi 14.6.2019 antamallaan määräyksellä kantajan pyynnön saada vankilasta poistumista koskeva poikkeuslupa, jotta hän poliisin valvonnassa voisi keskusvaalilautakunnassa vannoa valan tai antaa vakuutuksen Espanjan perustuslain noudattamisesta Espanjan vaalilain 224 §:n 2 momentissa edellytetyn mukaisesti.

20      Keskusvaalilautakunta totesi 20.6.2019 tekemässään päätöksessä, että kantaja ei ollut vannonut kyseistä valaa tai antanut kyseistä vakuutusta, ja ilmoitti vaalilain 224 §:n 2 momentin nojalla kantajalle myönnetyn edustajanpaikan vapautumisesta sekä kaikkien hänelle edustajantoimensa perusteella mahdollisesti kuuluvien erioikeuksien keskeyttämisestä.

21      Kantaja haki Tribunal Supremossa muutosta edellä 19 kohdassa mainittuun määräykseen ja vetosi muutoksenhaussaan pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 9 artiklassa määrättyyn koskemattomuuteen.

22      Tribunal Supremo päätti 1.7.2019 lykätä edellä 21 kohdassa mainitun kanteen käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksiä (asia C-502/19, Junqueras Vies).

23      Parlamentin puhemies julisti 2.7.2019 alkaneeksi parlamentin 26.5.2019 toimitettuihin vaaleihin perustuvan vaalikauden ensimmäisen istunnon. Kantaja ei osallistunut siihen.

24      Parlamentin jäsen Riba i Giner pyysi 4.7.2019 kantajan nimissä parlamentin puhemiestä toteuttamaan kiireelliset toimenpiteet kantajan koskemattomuuden vahvistamiseksi työjärjestyksen 8 artiklan nojalla. Parlamentin puhemies hylkäsi tämän pyynnön 22.8.2019.

25      Tribunal Supremo on muiden muassa kantajaa vastaan aloitetussa rikosoikeudenkäynnissä 14.10.2019 antamallaan tuomiolla tuominnut tämän yhtäältä 13 vuoden pituiseen vapaudenmenetyksen käsittävään rangaistukseen ja toisaalta 13 vuoden pituiseen kansalaisoikeuksien menettämisen käsittävään rangaistukseen, jonka seurauksena hän on lopullisesti menettänyt kaikki julkiset virkansa ja tehtävänsä, mukaan lukien vaaleilla täytettävät, eikä hän voi saada tai hoitaa uusia tällaisia virkoja ja tehtäviä.

26      Unionin tuomioistuin on todennut 19.12.2019 antamassaan tuomiossa Junqueras Vies (C-502/19, EU:C:2019:1115), että henkilöllä – jonka on virallisesti julistettu tulleen valituksi parlamenttiin hänen ollessaan tutkintavankeudessa vakavien rikosten perusteella aloitetun oikeudenkäynnin yhteydessä mutta joka ei ole saanut lupaa mennä täyttämään tiettyjä kansallisessa oikeudessa säädettyjä vaatimuksia kyseisen valintansa julkistamisen jälkeen eikä matkustaa parlamenttiin osallistuakseen tämän ensimmäiseen istuntoon – on katsottava olevan koskemattomuus pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan toisen kohdan nojalla. Unionin tuomioistuin täsmensi, että tämä koskemattomuus edellytti asianomaiselle henkilölle määrätyn tutkintavankeuden lopettamista, jotta tämä voi matkustaa Euroopan parlamenttiin ja täyttää siellä vaaditut muodollisuudet. Lisäksi unionin tuomioistuin katsoi, että jos kansallisen toimivaltaisen tuomioistuimen mielestä tutkintavankeus oli pysytettävä kyseisen henkilön saatua parlamentin jäsenen aseman, sen oli mahdollisimman pian pyydettävä parlamentilta kyseisen koskemattomuuden pidättämistä saman pöytäkirjan 9 artiklan kolmannen kohdan nojalla. Lopuksi unionin tuomioistuin totesi, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana oli unionin oikeutta ja erityisesti SEU 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vilpittömän yhteistyön periaatetta noudattaen arvioida, mitä vaikutuksia oli koskemattomuudella, joka asianomaisella henkilöllä oli mahdollisissa muissa menettelyissä (ks. vastaavasti tuomio 19.12.2019, Junqueras Vies, C-502/19, EU:C:2019:1115, 87 ja 90–93 kohta).

27      Parlamentin jäsen Riba i Giner esitti 20.12.2019 kantajan nimissä parlamentin puhemiehelle uuden pyynnön, jotta tämä toteuttaisi parlamentin työjärjestyksen 8 artiklan nojalla kiireelliset toimenpiteet kantajan koskemattomuuden vahvistamiseksi (jäljempänä Riba i Ginerin 20.12.2019 esittämä pyyntö).

28      Keskusvaalilautakunta totesi 3.1.2020 tekemällään päätöksellä, ettei kantaja ollut vaalikelpoinen, koska hänet oli tuomittu vapausrangaistukseen Tribunal Supremon 14.10.2019 antamalla tuomiolla (jäljempänä keskusvaalilautakunnan 3.1.2020 tekemä päätös). Kantaja valitti tästä päätöksestä Tribunal Supremoon ja vaati sen täytäntöönpanon lykkäämistä.

29      Tribunal Supremo lausui 9.1.2020 antamallaan määräyksellä 19.12.2019 annetun tuomion Junqueras Vies (C-502/19, EU:C:2019:1115) vaikutuksista kantajaa koskevaan rikosoikeudelliseen menettelyyn (jäljempänä Tribunal Supremon 9.1.2020 antama määräys). Se katsoi lähinnä, että kyseisen tuomion johdosta parlamentille ei ollut tarpeen esittää pyyntöä kantajan parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämisestä muun muassa sillä perusteella, että kun kantaja oli julistettu valituksi, häntä koskeva rikosoikeudellinen menettely oli päättynyt ja päätösharkinta alkanut. Koska kantaja oli saanut parlamentin jäsenen aseman ajankohtana, jolloin rikosoikeudellisessa menettelyssä oli jo aloitettu pääkäsittely, hän ei voinut vedota koskemattomuuteensa estääkseen tämän oikeudenkäynnin jatkamisen. Tribunal Supremo katsoi kyseisen määräyksen tuomiolauselmassa muun muassa, ettei ollut syytä sallia kantajan siirtämistä parlamentin päätoimipaikkaan, vapauttaa häntä, todeta Tribunal Supremon 14.10.2019 antamaa tuomiota pätemättömäksi eikä myöskään esittää parlamentille pyyntöä koskemattomuuden pidättämisestä. Se päätti myös antaa tämän määräyksen tiedoksi keskusvaalilautakunnalle ja parlamentille. Samana päivänä kyseinen tuomioistuin päätti lisäksi käsitellä hakemuksen, joka koski keskusvaalilautakunnan 3.1.2020 tekemän päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä tavanomaisen menettelyn mukaisesti, ja hylkäsi kantajan tässä yhteydessä esittämät äärimmäisen kiireellisiä toimenpiteitä koskevat pyynnöt.

30      Riba i Giner täydensi 10. ja 13.1.2020 kantajan nimissä 20.12.2019 esittämäänsä pyyntöä (ks. edellä 27 kohta) ja pyysi parlamentin puhemiestä muun muassa olemaan ilmoittamatta kantajan edustajanpaikan vapautumisesta sekä esitti täydentäviä asiakirjoja.

31      Parlamentin puhemies ilmoitti 13.1.2020 pidetyssä täysistunnossa, että parlamentti merkitsi 19.12.2019 annetun tuomion Junqueras Vies (C-502/19, EU:C:2019:1115) seurauksena tiedoksi kantajan valitsemisen parlamenttiin siten, että valinta tuli voimaan 2.7.2019. Lisäksi hän ilmoitti, että keskusvaalilautakunnan 3.1.2020 tekemän päätöksen ja Tribunal Supremon 9.1.2020 antaman määräyksen jälkeen parlamentti julisti kantajan edustajantoimen vapautuneen 3.1.2020 alkaen (jäljempänä 13.1.2020 tehty ilmoitus).

 Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

32      Kantaja on nostanut nyt esillä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 17.1.2020 toimittamallaan kannekirjelmällä.

33      Lisäksi kantaja teki unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon samana päivänä toimittamillaan erillisillä asiakirjoilla yhtäältä välitoimihakemuksen, joka kirjattiin numerolla T‑24/20 R, ja toisaalta unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 151–155 artiklaan perustuvan nopeutettua menettelyä koskevan pyynnön.

34      Unionin yleisen tuomioistuimen varapresidentti hylkäsi välitoimia koskevan hakemuksen 3.3.2020 antamallaan määräyksellä Junqueras i Vies v. parlamentti (T‑24/20 R, ei julkaistu, EU:T:2020:78) ja määräsi, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin. Tästä määräyksestä tehtiin unionin tuomioistuimeen 13.5.2020 valitus, joka on kirjattu numerolla C‑201/20 P(R).

35      Parlamentti ilmoitti 4.2.2020, ettei sillä ole menettelyn nopeutettua käsittelyä koskevaan pyyntöön liittyviä huomautuksia.

36      Unionin yleisen tuomioistuimen kuudes jaosto päätti 13.2.2020 hyväksyä pyynnön asian nopeutetusta käsittelystä. Tämä päätös annettiin samana päivänä tiedoksi asianosaisille.

37      Parlamentti esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 2.3.2020 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla oikeudenkäyntiväitteen unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdan perusteella.

38      Kantaja esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 18.3.2020 toimittamallaan asiakirjalla huomautuksensa oikeudenkäyntiväitteestä.

39      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää oikeudenkäyntiväitteen

–        kumoaa 13.1.2020 tehdyn ilmoituksen, hylkää Riba i Ginerin 20.12.2019 esittämän pyynnön ja

–        velvoittaa parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

40      Kantaja pyytää unionin yleistä tuomioistuinta myös määräämään prosessinjohtotoimista, jotta parlamentti ja sen puhemies esittäisivät ensinnäkin 13.1.2020 tehtyä ilmoitusta ja Riba i Ginerin 20.12.2019 esittämää pyyntöä (mukaan lukien mahdolliset oikeudelliset kertomukset ja kaikenlaiset asiakirjat) koskevien asiakirja-aineistojen alkuperäiskappaleen tai oikeaksi todistetun jäljennöksen (mukaan lukien mahdolliset oikeudelliset kertomukset ja asiakirjat) tai niiden puuttuessa todistuksen siitä, ettei tällaisia aineistoja ole, ja toiseksi 3.1.2020 tehtyä keskusvaalilautakunnan päätöstä ja 9.1.2020 annettua Tribunal Supremon päätöstä koskevat tiedoksiannot.

41      Parlamentti vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        jättää kanteen tutkimatta ja

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

42      Espanjan kuningaskunta toimitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 25.3.2020 väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen parlamentin vaatimuksia.

43      Unionin yleinen tuomioistuin esitti 21.7.2020 päivätyllä kirjeellä asianosaisille työjärjestyksen 89 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisena prosessinjohtotoimena kysymyksiä, joihin asianosaiset vastasivat 31.8.2020 eli asetetussa määräajassa.

44      Kantaja vaatii unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kirjallisiin kysymyksiin 31.8.2020 antamassaan vastauksessa toissijaisesti, että unionin yleinen tuomioistuin käsittelee oikeudenkäyntiväitteen pääasian yhteydessä.

45      Unionin tuomioistuimen varapresidentti hylkäsi 8.10.2020 antamallaan määräyksellä Junqueras i Vies v. parlamentti (C‑201/20 P(R), ei julkaistu, EU:C:2020:818) valituksen 3.3.2020 annetusta määräyksestä Junqueras i Vies v. parlamentti (T‑24/20 R, ei julkaistu, EU:T:2020:78) ja lähinnä velvoitti valittajan korvaamaan muutoksenhakumenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

46      Työjärjestyksensä 130 artiklan 1 ja 7 kohdan nojalla unionin yleinen tuomioistuin voi pääasian käsittelyä aloittamatta ratkaista vastaajan pyynnöstä, onko kanne jätettävä tutkimatta toimivallan puuttumisen vuoksi tai muusta syystä. Koska parlamentti on pyytänyt käsiteltävässä asiassa unionin yleistä tuomioistuinta ratkaisemaan, onko kanne jätettävä tutkimatta, ja koska unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että sillä on asian asiakirja-aineiston perusteella riittävät tiedot, se päättää ratkaista pyynnön asian käsittelyä jatkamatta.

47      Parlamentti vaatii kanteen tutkimatta jättämistä sillä perusteella, että yhtäältä 13.1.2020 tehty ilmoitus ja toisaalta Riba i Ginerin 20.12.2019 esittämän pyynnön väitetty hylkääminen eivät ole sellaisia asianomaiselle vastaisia toimia, jotka voivat olla SEUT 263 artiklassa tarkoitetun kumoamiskanteen kohteena.

48      On muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 263 artiklassa tarkoitettuja kannekelpoisia toimia ovat luonteestaan ja muodostaan riippumatta kaikki toimielinten toimet, joilla pyritään saamaan aikaan sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi (tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 9 kohta; tuomio 26.1.2010, Internationaler Hilfsfonds v. komissio, C‑362/08 P, EU:C:2010:40, 51 kohta; ks. myös tuomio 25.10.2017, Romania v. komissio, C‑599/15 P, EU:C:2017:801, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

49      Sen määrittämiseksi, onko riidanalaisella toimella sellaisia vaikutuksia, on tarkasteltava toimen sisältöä ja arvioitava mainittuja vaikutuksia objektiivisten arviointiperusteiden, kuten toimen sisällön, perusteella ja siten, että huomioon otetaan tarvittaessa toimen antamisen asiayhteys ja toimen toteuttaneen toimielimen toimivalta (ks. tuomio 20.2.2018, Belgia v. komissio, C‑16/16 P, EU:C:2018:79, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50      Oikeuskäytännön mukaan SEUT 263 artiklassa määrätyn tuomioistuinten harjoittaman valvonnan ulkopuolelle jäävät paitsi valmistelutoimet, myös kaikki toimet, joilla ei ole sitovia oikeusvaikutuksia, kuten vahvistavat toimet ja pelkät täytäntöönpanotoimet, pelkät suositukset ja lausunnot sekä lähtökohtaisesti sisäiset ohjeet (ks. määräys 14.5.2012, Sepracor Pharmaceuticals (Irlanti) v. komissio, C‑477/11 P, EU:C:2012:292, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Lisäksi on todettu, että luonteeltaan puhtaasti informatiivisella toimella ei voida vaikuttaa sen vastaanottajan etuihin eikä muuttaa sen oikeudellista asemaa siihen nähden, mikä se oli ennen kyseisen toimen vastaanottamista (ks. tuomio 11.12.2012, Sina Bank v. neuvosto, T-15/11, EU:T:2012:661, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

51      Oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että unionin toimielimen vastaus sille osoitettuun pyyntöön ei välttämättä ole SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu päätös, jonka perusteella se, jolle tämä vastaus on osoitettu, voisi nostaa kumoamiskanteen (määräys 27.1.1993, Miethke v. parlamentti, C-25/92, EU:C:1993:32, 10 kohta; määräys 11.12.1998, Scottish Soft Fruit Growers v. komissio, T-22/98, EU:T:1998:286, 34 kohta ja määräys 5.9.2012, Farage v. parlamentti ja Buzek, T-564/11, ei julkaistu, EU:T:2012:403, 27 kohta).

52      Oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että silloin kun unionin toimielimen päätös on luonteeltaan epäävä, päätöstä on arvioitava suhteessa pyyntöön tai hakemukseen, johon se on vastaus (tuomio 8.3.1972, Nordgetreide v. komissio, 42/71, EU:C:1972:16, 5 kohta; tuomio 24.11.1992, Buckl ym. v. komissio, C-15/91 ja C-108/91, EU:C:1992:454, 22 kohta ja tuomio 9.10.2018, Multiconnect v. komissio, T-884/16, ei julkaistu, EU:T:2018:665, 45 kohta). Erityisesti kieltäytyminen on toimenpide, josta voidaan nostaa SEUT 263 artiklassa tarkoitettu kumoamiskanne, koska toimenpide, jonka toteuttamisesta unionin toimielin on kieltäytynyt, olisi voitu riitauttaa tämän määräyksen nojalla (ks. tuomio 22.10.1996, Salt Union v. komissio, T-330/94, EU:T:1996:154, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

53      Kannekelpoisuutta on tutkittava ensinnäkin 13.1.2020 tehdyn ilmoituksen ja toiseksi Riba i Ginerin 20.12.2019 esittämän pyynnön väitetyn hylkäämisen valossa.

 Vaatimusten, jotka koskevat 13.1.2020 tehdyn ilmoituksen kumoamista, tutkittavaksi ottaminen

54      Parlamentti väittää, että 13.1.2020 tehty ilmoitus ei ole toimi, jolla on sitovia oikeusvaikutuksia, joista voitaisiin nostaa SEUT 263 artiklassa tarkoitettu kumoamiskanne, sillä perusteella, että kantajan edustajanpaikan vapautuminen johtuu yksinomaan Espanjan viranomaisten Espanjan vaalilain 6 §:n 2 momentin nojalla tekemästä päätöksestä, joka sillä olisi ollut velvollisuus merkitä tiedoksi vaalisäädöksen 13 artiklan 3 kohdan ja työjärjestyksen 4 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan nojalla.

55      Kantaja vaatii oikeudenkäyntiväitteen hylkäämistä siltä osin kuin se koskee 13.1.2020 tehdystä ilmoituksesta nostettua kannetta. Kantaja nimittäin katsoo, että 13.1.2020 tehdyllä ilmoituksella on ollut ”selviä” oikeusvaikutuksia. Ilmoitus on erityisesti estänyt tunnustamasta hänen asemaansa parlamentin jäsenenä ja vienyt häneltä siten mahdollisuuden siihen, että parlamentti olisi kieltäytynyt pidättämästä hänen koskemattomuuttaan. Lisäksi kantaja väittää pääasiallisesti, että parlamentin olisi pitänyt vaalisäädöksen 13 artiklan 3 kohdan ja työjärjestyksen 4 artiklan 7 kohdan mukaisesti kieltäytyä julistamasta hänen edustajantoimensa vapautuneen. Kantaja väittää tältä osin, että parlamentti saattoi arvioida yhtäältä, ettei Tribunale Supremo ole noudattanut kansallisia menettelyjä ja 19.12.2019 annettua tuomiota Junqueras Vies (C-502/19, EU:C:2019:1115), ja toisaalta, että Tribunale Supremo on rikkonut unionin oikeutta ja erityisesti pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan toista kohtaa sekä loukannut SEU 4 artiklan 3 kohdassa vahvistettua vilpittömän yhteistyön periaatetta.

56      Ensinnäkin SEU 5 artiklan 1 kohdan ja SEU 13 artiklan 2 kohdan mukaan parlamentti toimii sille perussopimuksissa annetun toimivallan rajoissa.

57      Vaalisäädöksen 13 artiklan 1 kohdan mukaan parlamentin jäsenen paikka vapautuu, kun hänen toimikautensa päättyy hänen erottuaan, kuoltuaan tai kun hänen edustajan toimensa päättyy. Viimeksi mainitun tapauksen osalta kyseisen säädöksen 13 artiklan 3 kohdassa säädetään, että jos parlamentin jäsenen toimikausi päättyy jäsenvaltion lainsäädännön perusteella, noudatetaan toimikauden päättymisessä mainitun lainsäädännön säännöksiä, ja toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ilmoittavat siitä parlamentille.

58      Lisäksi työjärjestyksen 4 artiklan 4 kohdan toisesta alakohdasta ilmenee, että jos jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat parlamentin puhemiehelle parlamentin jäsenen toimikauden päättymisestä joko jäsenvaltion lainsäädännössä vaalisäädöksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti säädetyn muun yhteensopimattomuuden vuoksi tai siksi, että kyseisen jäsenen toimikausi päättyy mainitun säädöksen 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti, parlamentin puhemies ilmoittaa toimielimelle kyseisen jäsenen toimikauden päättyneen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten ilmoittamana päivänä.

59      Edellä 56–58 kohdassa mieleen palautettujen määräysten ja säännösten systematiikasta seuraa, että parlamentilla ei ole toimivaltaa valvoa jäsenvaltion viranomaisten päätöstä, jolla ilmoitetaan parlamentin jäsenen toimikauden päättymisestä kansallisen oikeuden mukaisesti tai jolla todetaan vaalisäädöksen 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu muu yhteensopimattomuus ja sen seurauksena tehty päätös edustajanpaikan vapautumisesta, ottaen huomioon, että kansalliset viranomaiset ainoastaan ilmoittavat tästä vapautumisesta toimielimelle. Tämä oli unionin tuomioistuimen alustava toteamus sen 8.10.2020 antaman määräyksen Junqueras i Vies v. parlamentti (C‑201/20 P(R), ei julkaistu, EU:C:2020:818) 62 ja 73 kohdassa.

60      Vaalisäädöksen 8 ja 12 artikla sekä työjärjestyksen 3 artiklan 3 kohdan sanamuoto tukevat tätä tulkintaa (ks. edellä 3, 4 ja 6 kohta). Näistä säännöksistä yhdessä luettuina ilmenee nimittäin, että siltä osin kuin jäsenvaltioilla on lähtökohtaisesti edelleen toimivalta säännellä vaalimenettelyä, parlamentilla ei ole toimivaltaa, jonka nojalla se voisi kyseenalaistaa jäsenvaltioiden vaalitulosten julkistamisen sääntöjenmukaisuuden tai valvoa sen yhdenmukaisuutta unionin oikeuden kanssa (tuomio 19.12.2019, Junqueras Vies, C-502/19, EU:C:2019:1115, 69 kohta) tai ratkaista vastavalittujen parlamentin jäsenten valtuuksien pätevyyttä koskevat erimielisyydet, kun ne perustuvat kansallisiin määräyksiin, joihin vaalisäädöksessä viitataan (ks. vaalisäädöksen 12 artikla ja työjärjestyksen 3 artiklan 3 kohta). Kun otetaan huomioon se, että vaalisäädöksen 13 artiklan 3 kohdassa viitataan kansallisen lainsäädännön säännöksiin, on näin ollen katsottava, ettei parlamentilla ole myöskään toimivaltaa lausua Euroopan parlamentin jäsenen edustajanpaikan vapautumista koskevista erimielisyyksistä silloin, kun vapautuminen johtuu tässä lainsäädännössä nimenomaisesti säädetyn toimikauden päättymisestä (ks. analogisesti tuomio 7.7.2005, Le Pen v. parlamentti, C‑208/03 P, EU:C:2005:429, 51 kohta).

61      Toiseksi yhteisöjen tuomioistuin totesi 7.7.2005 antamassaan tuomiossa Le Pen v. parlamentti (C‑208/03 P, EU:C:2005:429), että vaalisäädöksen alkuperäisen version 12 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa, josta on tullut vaalisäädöksen 13 artiklan 3 kohta, tuotiin selvästi esiin, että parlamentilla ei ollut asiassa lainkaan harkintavaltaa, koska kyseisessä säännöksessä tarkoitetussa erityisessä tapauksessa sen tehtävä ei ollut todeta parlamentin jäsenen edustajanpaikan vapautuminen vaan pelkästään merkitä tiedoksi kyseinen vapautuminen, jonka kansalliset viranomaiset olivat jo todenneet. Yhteisöjen tuomioistuin täsmensi myös, että muissa tapauksissa, jotka koskivat muun muassa parlamentin jäsenen tehtävistään luopumista tai kuolemantapausta, parlamentilla oli aktiivisempi tehtävä, koska se itse totesi edustajanpaikan vapautumisen ja ilmoitti tästä vapautumisesta jäsenvaltiolle, jota asia koski (tuomio 7.7.2005, Le Pen v. parlamentti, C‑208/03 P, EU:C:2005:429, 50 kohta).

62      Yhteisöjen tuomioistuin vahvisti siten 7.7.2005 antamassaan tuomiossa Le Pen v. parlamentti (C‑208/03 P, EU:C:2005:429) 10.4.2003 annetun tuomion Le Pen v. parlamentti (T-353/00, EU:T:2003:112), jonka 90–97 kohdassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi pääasiallisesti, että se, että parlamentti oli vaalisäädöksen alkuperäisen version 12 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti merkinnyt tiedoksi parlamentin jäsenen edustajanpaikan vapautumisen kansallisten säännösten mukaisesti, ei ollut kannekelpoinen toimi, koska sillä itsessään ei ollut tarkoitus tuottaa oikeusvaikutuksia.

63      Kolmanneksi on muistutettava, että vaalisäädöksen 13 artiklan 3 kohdalla korvattiin vaalisäädöksen alkuperäisen version 12 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta, jossa säädettiin, että ”jos edustajanpaikka vapautuu jäsenvaltiossa voimassa olevien kansallisten määräysten soveltamisen vuoksi, jäsenvaltio ilmoittaa siitä – – [parlamentille], joka merkitsee sen tiedoksi.”

64      Vaalisäädöksen 13 artiklan 3 kohdassa ainoastaan selvennetään tätä määräystä sen sisältöä muuttamatta. Näin ollen vaalisäädöksen 13 artiklan 3 kohdassa yhtäältä täsmennetään, että parlamentin jäsenen toimikausi päättyy sellaisen kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jossa nimenomaisesti säädetään edustajantoimen päättymisestä, ja toisaalta siitä on poistettu viittaus siihen, että parlamentti ”merkitsee tiedoksi” kansallisten viranomaisten ilmoittaman vapautumisen silloin, kun kyse on tässä artiklassa tarkoitetusta tilanteesta.

65      Edellä 64 kohdassa mainitut muutokset vahvistavat, että kun parlamentin jäsenen edustajantoimen vapautuminen johtuu siitä, että hänen toimikautensa on päättynyt kansallisen lainsäädännön mukaisesti, parlamentilla ei ole edelleenkään toimivaltaa valvoa kansallisten viranomaisten päätöstä, jolla kyseinen vapautuminen todetaan, tai kieltäytyä ottamasta sitä huomioon (ks. edellä 61 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö).

66      Näin ollen 7.7.2005 annetussa tuomiossa Le Pen v. parlamentti (C‑208/03 P, EU:C:2005:429, 50 kohta) vahvistettu vaalisäädöksen alkuperäisen version 12 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan tulkinta, joka on vahvistettu olennaisilta osin 30.4.2009 annetussa tuomiossa Italia ja Donnici v. parlamentti (C-393/07 ja C-9/08, EU:C:2009:275, 55 kohta), on edelleen oikea vaalisäädöksen 13 artiklan 3 kohdan valossa.

67      Edellä esitetystä seuraa, että kantaja on väärässä väittäessään, että kun otetaan huomioon 19.12.2019 annettu tuomio Junqueras Vies (C-502/19, EU:C:2019:1115) ja se, että Tribunal Supremo ei noudattanut kyseistä tuomiota, parlamentti saattoi todeta, ettei hänen edustajanpaikkansa ollut vapautunut.

68      Käsiteltävässä asiassa asiakirja-aineistosta ei myöskään ilmene, että parlamentti olisi millään tavoin valvonut keskusvaalilautakunnan 3.1.2020 tekemää päätöstä ja Tribunal Supremon 9.1.2020 antamaa määräystä, jotka ovat kantajan edustajanpaikan vapautumisen taustalla. Vaikka parlamentin puhemies ilmoitti 13.1.2020 pidetyssä täysistunnossa, että parlamentti ”julisti” kantajan edustajantoimen vapautuneen, on katsottava, että parlamentti pääasiallisesti vain ilmoitti tästä vapautumisesta toimielimelle, kuten työjärjestyksen 4 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa määrätään.

69      Tästä seuraa, että käsiteltävässä asiassa toimenpiteet, joilla on ollut sitovia oikeusvaikutuksia, jotka ovat voineet vaikuttaa kantajan oikeusasemaan, ovat keskusvaalilautakunnan 3.1.2020 tekemä päätös ja Tribunal Supremon 9.1.2020 antama määräys, joissa puolestaan tehdään johtopäätökset Tribunal Supremon 14.10.2019 antamasta tuomiosta, jolla kantaja yhtäältä tuomittiin 13 vuoden pituiseen kansalaisoikeuksien menettämisen käsittävään rangaistukseen ja jonka seurauksena hän toisaalta menetti lopullisesti kaikki julkiset virkansa.

70      Keskusvaalilautakunnan 3.1.2020 tekemästä päätöksestä nimittäin ilmenee, että kantajan tuomitseminen lainvoimaisella tuomioistuinratkaisulla vapaudenmenetyksen käsittävään rangaistukseen merkitsi oikeudellisesti hänen edustajantoimensa menettämistä, koska kyseisessä päätöksessä mainitun perustuslakiasioihin liittyvän oikeuskäytännön mukaisesti häneen sovellettiin Espanjan vaalilain 6 §:n 2 momentin a kohdassa, luettuna yhdessä kyseisen lain 6 §:n 4 momentin kanssa, säädettyä vaalikelpoisuuden puuttumista koskevaa lauseketta.

71      Parlamentin puhemies ainoastaan ilmoitti 13.1.2020 pidetyssä täysistunnossa toimielimelle jo olemassa olleesta oikeudellisesta tilanteesta, joka oli seurausta yksinomaan edellä 69 kohdassa mainituista Espanjan viranomaisten päätöksistä (ks. vastaavasti tuomio 7.7.2005, Le Pen v. parlamentti, C‑208/03 P, EU:C:2005:429, 49 kohta).

72      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luonteeltaan puhtaasti informatiivisella toimella ei voida kuitenkaan vaikuttaa sen vastaanottajan etuihin eikä muuttaa sen oikeudellista asemaa siihen nähden, mikä se oli ennen kyseisen toimen vastaanottamista (ks. määräys 4.10.2007, Suomi v. komissio, C‑457/06 P, ei julkaistu, EU:C:2007:582, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; määräys 12.6.2019, Durand ym. v. parlamentti, T-702/18, ei julkaistu, EU:T:2019:408, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 8.7.2020, Neda Industrial Group v. neuvosto, T-490/18, ei julkaistu, EU:T:2020:318, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

73      Kaiken edellä esitetyn perusteella on pääteltävä, että 13.1.2020 tehty ilmoitus on puhtaasti informatiivinen toimi, jonka oikeusvaikutukset eivät eroa edellä 69 kohdassa mainituista päätöksistä johtuvista oikeusvaikutuksista, joten se ei voi olla kanteen kohteena SEUT 263 artiklan nojalla.

74      Kantajan väitteet eivät horjuta tätä päätelmää.

 Väite, joka koskee työjärjestyksen 4 artiklan 7 kohdan sovellettavuutta tapauksessa, jossa parlamentin jäsenen toimikausi päättyy

75      Kantaja väittää pääasiallisesti, että työjärjestyksen 4 artiklan 7 kohdassa parlamentille annettua toimivaltaa kieltäytyä toteamasta parlamentin jäsenen edustajantoimen vapautumista silloin, kun kyseessä on aineellinen virhe, sovelletaan myös työjärjestyksen 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin edustajantoimen päättymistä ja yhteensopimattomuutta koskeviin tilanteisiin. Hänen mukaansa parlamentin olisi siis pitänyt kyseisen työjärjestyksen 4 artiklan 7 kohdan nojalla kieltäytyä toteamasta parlamentin jäsenen edustajantoimen vapautuneen, koska se olisi voinut suoraan arvioida unionin oikeuden rikkomisen ja sen, ettei Tribunale Supremo lykännyt kansallisia menettelyjä.

76      Työjärjestyksen 4 artiklan 7 kohdan mukaan parlamentti voi muun muassa kieltäytyä toteamasta parlamentin jäsenen edustajantoimen vapautuneen, jos vaikuttaa siltä, että ”[parlamentin jäsenen] toimesta luopumiseen liittyy aineellinen tai tahdonmuodostuksen virhe”.

77      Oikeuskäytännöstä ilmenee, että normihierarkian periaatteen mukaisesti työjärjestyksen määräyksellä ei voida poiketa vaalisäädöksen määräyksistä eikä antaa parlamentille tai sen puhemiehelle laajempaa toimivaltaa kuin sille kyseisen säädöksen mukaan kuuluu (tuomio 30.4.2009, Italia ja Donnici v. parlamentti, C-393/07, ei julkaistu, EU:C:2009:275, 48 kohta; ks. myös määräys 13.1.2009, Occhetto ja parlamentti v. Donnici, C‑512/07 P(R) ja C‑15/08 P(R), EU:C:2009:3, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

78      Nyt käsiteltävässä asiassa vaalisäädöksellä ei ole annettu parlamentille tai sen puhemiehelle toimivaltaa valvoa parlamentin jäsenen toimikauden päättymistä kansallisen lainsäädännön mukaisesti tai estää sitä, että toimikauden päättyminen tuottaa vaikutuksia kyseisen lainsäädännön mukaisesti (ks. edellä 56–66 kohta).

79      Näin ollen mikä tahansa työjärjestyksen 4 artiklan 7 kohdan tulkinta, jossa parlamentille tunnustettaisiin tällainen toimivalta, olisi vastoin vaalisäädöstä ja loukkaisi edellä 77 kohdassa mainittua normihierarkian periaatetta.

80      Joka tapauksessa on yhtäältä todettava, että työjärjestyksen 4 artiklan 7 kohdan sanamuoto ei koske nimenomaisesti tilannetta, jossa edustajanpaikan vapautuminen johtuu siitä, että toimikausi on päättynyt kansallisen oikeuden nojalla.

81      Toisaalta työjärjestyksen 4 artiklasta ilmenee, että parlamentin tai sen puhemiehen toimivalta vaihtelee parlamentin jäsenen edustajanpaikan vapautumisen taustalla olevien syiden mukaan. Erityisesti tämän määräyksen sanamuodosta ilmenee, että parlamentin jäsenen edustajantoimesta luopumisen yhteydessä parlamentti ”julistaa” (déclare) edustajantoimen vapautuneen (työjärjestyksen 4 artiklan 2 kohdan toinen alakohta), ja että se ”julistaa” (constate) edustajantoimen vapautuneen kun parlamentin jäsen nimitetään tai valitaan sellaiseen tehtävään, joka on vaalisäädöksen 7 artiklan 1 tai 2 kohdan mukaan yhteensopimaton parlamentin jäsenen tehtävän kanssa (työjärjestyksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta), kun taas tilanteessa, jossa edustajanpaikan vapautuminen on seurausta kansallisen lainsäädännön soveltamisesta, toisin sanoen, kun kyseessä on vaalisäädöksen 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu toimikauden päättyminen tai muu yhteensopimattomuus (työjärjestyksen 4 artiklan 4 kohdan toinen alakohta), sillä ei ole mitään aktiivista tehtävää. Viimeksi mainitussa tapauksessa parlamentin puhemies ainoastaan ilmoittaa parlamentille siitä, että parlamentin jäsenen toimikausi on päättynyt (ks. edellä 58 kohta).

82      Toisin kuin kantaja väittää, työjärjestyksen 4 artiklan sanamuodon mukaisesta, teleologisesta ja systemaattisesta tulkinnasta seuraa näin ollen, että parlamentti voi valvoa tai kieltäytyä merkitsemästä tiedoksi parlamentin jäsenen edustajanpaikan vapautumista kyseisen määräyksen 7 kohdan mukaisesti vain, jos sillä on ennen toimikauden päättymistä valta osallistua tätä avointa virkaa koskevaan menettelyyn, toisin sanoen ainoastaan silloin, kun se joutuu ”ilmoittamaan” jäsenen edustajantoimesta luopumisesta työjärjestyksen 4 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan perusteella tai ”julistamaan” jäsenen edustajantoimen vapautuneen kyseisen työjärjestyksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan perusteella (ks. edellä 81 kohta).

83      Lisäksi on todettava, että kantaja olisi halunnut parlamentin toteavan, että unionin oikeutta on rikottu ja että Tribunale Supremo ei ole noudattanut asianmukaisesti kansallisia menettelyjä (ks. edellä 55 ja 75 kohta), mikä ylittää edustajanpaikan vapautumisen aineellisen paikkansapitävyyden tai tahdonmuodostuksen virheen olemassaolon valvontaa koskevan toimivallan (ks. vastaavasti määräys 8.10.2020, Junqueras i Vies v. parlamentti, C‑201/20 P(R), ei julkaistu, EU:C:2020:818, 72 ja 73 kohta).

84      Sen tarkistaminen, ovatko kansalliset viranomaiset noudattaneet kansallisessa lainsäädännössä ja unionin oikeudessa säädettyjä menettelyjä, ei kuulu parlamentin vaan Espanjan tuomioistuinten ja tarvittaessa unionin tuomioistuimen toimivaltaan silloin, kun sen käsiteltäväksi on saatettu SEUT 258 artiklaan perustuva jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 10.4.2003, Le Pen v. parlamentti, T-353/00, EU:T:2003:112, 91 kohta).

85      Edellä esitetyn perusteella kantaja ei voi perustellusti väittää, että parlamentin puhemies olisi voinut ja hänen olisi pitänyt kieltäytyä ”toteamasta” hänen edustajantoimensa vapautuneen työjärjestyksen 4 artiklan 7 kohdan perusteella.

86      Kantajan väite on näin ollen hylättävä.

 Väite, jonka mukaan kanteen tutkittavaksi ottamista olisi arvioitava Euroopan unionin perusoikeuskirjan valossa

87      Kantaja väittää lähinnä, että nyt käsiteltävän kanteen tutkittavaksi ottamista on arvioitava Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 39 artiklan 1 ja 2 kohdassa sekä 41 artiklan 1 ja 2 kohdassa vahvistettujen perusoikeuksien valossa.

88      SEU 6 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan perusoikeuskirjan määräykset eivät millään tavoin laajenna perussopimuksissa määriteltyä unionin toimivaltaa. Vastaavasti perusoikeuskirjan 51 artiklan 2 kohdan mukaan perusoikeuskirjalla ei uloteta unionin oikeuden soveltamisalaa unionin toimivaltaa laajemmaksi eikä luoda unionille uutta toimivaltaa tai uusia tehtäviä eikä muuteta perussopimuksissa määriteltyjä toimivaltuuksia ja tehtäviä (ks. määräys 8.10.2020, Junqueras i Vies v. parlamentti, C‑201/20 P(R), ei julkaistu, EU:C:2020:818, 82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

89      Kuten SEU 19 artiklan 1 kohdasta ilmenee, unionin tuomioistuin ja jäsenvaltioiden tuomioistuimet varmistavat unionin oikeusjärjestyksen kunnioittamista koskevan tuomioistuinvalvonnan. Tätä varten EUT-sopimuksella eli yhtäältä SEUT 263 ja SEUT 277 artiklalla sekä toisaalta SEUT 267 artiklalla on luotu täysin kattava oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmä, jonka tarkoituksena on varmistaa unionin toimiin kohdistuva laillisuusvalvonta antamalla se unionin tuomioistuimien tehtäväksi (tuomio 19.12.2013, Telefónica v. komissio, C‑274/12 P, EU:C:2013:852, 57 kohta).

90      Lisäksi edellä 48 kohdassa mainitun vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 263 artiklassa tarkoitettuja kannekelpoisia toimia ovat luonteestaan ja muodostaan riippumatta kaikki toimielinten toimet, joilla pyritään saamaan aikaan sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi.

91      Tästä seuraa, että perusoikeuskirjan määräysten tarkoituksena ei ole, eikä kantaja ole sitä edes väittänyt, muuttaa perussopimuksissa määrättyä tuomioistuinvalvontaa koskevaa järjestelmää eikä etenkään niitä sääntöjä, jotka koskevat unionin tuomioistuimissa suoraan nostettujen kanteiden tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä (ks. analogisesti tuomio 3.10.2013, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑583/11 P, EU:C:2013:625, 97 kohta).

92      Kantajan väite on siis hylättävä, ja näin ollen on tehottomana hylättävä myös hänen esittämänsä väite, jonka mukaan 7.7.2005 annetussa tuomiossa Le Pen v. parlamentti (C‑208/03 P, EU:C:2005:429) ja 30.4.2009 annetussa tuomiossa Italia ja Donnici v. parlamentti (C-393/07 ja C-9/08, EU:C:2009:275) omaksuttua ratkaisua ei voida soveltaa nyt käsiteltävään asiaan, koska nämä tuomiot on annettu ennen Lissabonin sopimuksen ja perusoikeuskirjan voimaantuloa.

93      Lopuksi siinä tapauksessa, että kantajan aikomuksena on väittää, että se, että parlamentti on väitetysti loukannut perusoikeuskirjan 39 ja 41 artiklassa vahvistettua äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta sekä oikeutta hyvään hallintoon, merkitsisi sitä, että 13.1.2020 tehdystä ilmoituksesta nostettu kanne voidaan ottaa tutkittavaksi, on todettava, että tämä mahdollinen loukkaus on kysymys, joka liittyy tämän ilmoituksen aineellisen lainmukaisuuden tutkimiseen, eikä sillä näin ollen ole merkitystä arvioitaessa käsiteltävän kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä. Näin ollen tämä väite on joka tapauksessa hylättävä tehottomana.

 Väite, jonka mukaan 13.1.2020 tehdyn ilmoituksen kumoamista koskevien vaatimusten tutkittavaksi ottamista koskeva kysymys liittyy Riba i Ginerin 20.12.2019 esittämän pyynnön hylkäämiseen

94      Kantaja väittää, että 13.1.2020 tehdystä ilmoituksesta nostettu kanne voidaan ottaa tutkittavaksi, koska se liittyy Riba i Ginerin 20.12.2019 esittämän pyynnön väitettyyn hylkäämiseen ja sillä on siten kansallisessa oikeudessa säädetyn oikeudellisen tilanteen pelkästä täytäntöönpanosta johtuvista vaikutuksista erillisiä vaikutuksia.

95      Aluksi on todettava, että – kuten parlamentti perustellusti toteaa – menettelyt, jotka johtivat 13.1.2020 tehtyyn ilmoitukseen ja Riba i Ginerin 20.12.2019 esittämän pyynnön väitettyyn hylkäämiseen, ovat erillisiä ja toisistaan riippumattomia. Näitä menettelyjä säännellään muilta osin erillisillä määräyksillä, joista ensimmäinen on vaalisäädöksen 13 artiklan 3 kohta ja työjärjestyksen 4 artiklan 4 kohdan toinen alakohta ja toinen saman työjärjestyksen 8 artikla.

96      Seuraavaksi on todettava, että edellä 56–70 kohdasta ilmenee, että kantajan edustajanpaikan vapautuminen, jonka Espanjan viranomaiset ovat ilmoittaneet parlamentin puhemiehelle vaalisäädöksen 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti, johtuu Espanjan lainsäädännön soveltamisesta.

97      Lisäksi on muistutettava, että vaalisäädöksen määräyksistä ei voida poiketa työjärjestyksen määräyksen perusteella (ks. edellä 77 kohta). Käsiteltävässä asiassa se, että Riba i Ginerin 20.12.2019 esittämä pyyntö oli saatettu parlamentin puhemiehen käsiteltäväksi työjärjestyksen 8 artiklan perusteella, ei voinut antaa parlamentille tai sen puhemiehelle toimivaltaa estää sitä, että Espanjan lainsäädännön soveltamisesta johtuva kantajan edustajanpaikan vapautuminen tuottaa vaikutuksia.

98      Parlamentti väittää joka tapauksessa perustellusti, että 13.1.2020 tehdyn ilmoituksen kumoamista koskevan vaatimuksen tutkittavaksi ottaminen ei voi olla sidoksissa siihen, että samassa kanteessa on riitautettu myös toisen päätöksen laillisuus.

99      Kantajan väite on näin ollen hylättävä.

100    Kaiken edellä esitetyn perusteella vaatimukset, jotka kohdistuvat 13.1.2020 tehtyyn ilmoitukseen, on jätettävä tutkimatta.

 Vaatimusten, jotka on esitetty Riba i Ginerin 20.12.2019 esittämän pyynnön väitetyn hylkäämisen kumoamiseksi, tutkittavaksi ottaminen

101    Parlamentti vaatii, että Riba i Ginerin 20.12.2019 esittämän pyynnön hylkäämisen kumoamiseksi esitetyt vaatimukset on jätettävä tutkimatta. Tältä osin se väittää lähinnä, että nämä vaatimukset kohdistuvat toimeen, jota ei ole olemassa, ja että joka tapauksessa on niin, että Riba i Ginerin 20.12.2019 esittämän pyynnön väitetyllä hylkäämisellä ei ole sitovia oikeusvaikutuksia eikä se näin ollen ole SEUT 263 artiklassa tarkoitettu kannekelpoinen toimi.

102    Kantaja vaatii oikeudenkäyntiväitteen hylkäämistä siltä osin kuin se koskee Riba i Ginerin 20.12.2019 esittämän pyynnön väitetyn hylkäämisen kumoamiseksi esitettyjä vaatimuksia. Kantaja väittää lähinnä, että kyseinen toimi on olemassa ja että kyse on SEUT 263 artiklassa tarkoitetusta kannekelpoisesta toimesta, koska sillä on ollut hänen oikeusasemaansa kohdistuvia selviä haitallisia vaikutuksia. Kantaja katsoo erityisesti, että hylätessään Riba i Ginerin 20.12.2019 esittämän pyynnön parlamentin puhemies kieltäytyi tunnustamasta hänen asemaansa Euroopan parlamentin jäsenenä ja näin ollen esti häntä yhtäältä hoitamasta parlamentin jäsenen tehtäväänsä ja toisaalta vetoamasta tähän asemaan espanjalaisissa tuomioistuimissa.

103    Käsiteltävässä asiassa asiakirja-aineistosta ei yhtäältä ilmene, että parlamentin puhemies olisi nimenomaisesti hylännyt Riba i Ginerin 20.12.2019 esittämän pyynnön. Lisäksi kantaja myöntää, että parlamentin puhemiehen ainoa reaktio tähän pyyntöön on ollut ”ajan kuluminen ja [tämän] pyynnön hylkääminen [13.1.2020 tehdyllä ilmoituksella]”.

104    Toisaalta on todettava, että pelkkä toimielimen vaitiolo ei voi lähtökohtaisesti muodostaa implisiittistä hylkäävää päätöstä, ellei tällaisesta vaikutuksesta määrätä tai säädetä nimenomaisesti yhteisön oikeuden määräyksessä tai säännöksessä. Sulkematta pois sitä mahdollisuutta, että tietyissä erityisissä olosuhteissa tätä periaatetta voitaisiin jättää soveltamatta siten, että toimielimen vaitiolon tai toimettomuuden voitaisiin poikkeuksellisesti katsoa vastaavan implisiittistä kielteistä päätöstä, on katsottava, että käsiteltävässä asiassa se, ettei Riba i Ginerin 20.12.2019 esittämään pyyntöön ole annettu nimenomaista vastausta, ei muodosta implisiittistä hylkäämispäätöstä (ks. vastaavasti tuomio 9.12.2004, komissio v. Greencore, C‑123/03 P, EU:C:2004:783, 45 kohta). Käsiteltävässä asiassa ei nimittäin ole olemassa määräaikaa, jonka päätyttyä implisiittisen päätöksen katsottaisiin tehdyn työjärjestyksen 8 artiklan perusteella, eikä poikkeuksellisia olosuhteita, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että tällainen päätös on olemassa.

105    Erityisesti on todettava, että – toisin kuin kantaja pääasiallisesti väittää – Riba i Ginerin 20.12.2019 esittämää pyyntöä ei ole implisiittisesti hylätty 13.1.2020 tehdyllä ilmoituksella, joka annettiin vaalisäädöksen 13 artiklan 3 kohdan ja työjärjestyksen 4 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan perusteella (ks. edellä 95 kohta), eikä siinä viitata nimenomaisesti eikä implisiittisesti Riba i Ginerin 20.12.2019 esittämään pyyntöön.

106    Tästä seuraa, että Riba i Ginerin 20.12.2019 esittämän pyynnön väitetyn hylkäämisen kumoamiseksi esitetyt vaatimukset on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin ne kohdistuvat toimeen, jota ei ole olemassa.

107    Ylimääräisenä huomautuksena on todettava, että vaikka 13.1.2020 tehdyn ilmoituksen voitaisiin tulkita olevan osoitus Riba i Ginerin 20.12.2019 esittämän pyynnön implisiittisestä hylkäämisestä, kanne tästä implisiittisestä hylkäämisestä olisi joka tapauksessa jätettävä tutkimatta, koska se ei kohdistu SEUT 263 artiklassa tarkoitettuun kannekelpoiseen toimeen.

108    Aluksi on todettava, että Riba i Ginerin 20.12.2019 esittämä pyyntö ei ole työjärjestyksen 7 ja 9 artiklassa tarkoitettu jäsenen erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskeva pyyntö (jäljempänä koskemattomuuden puolustamista koskeva pyyntö), vaan parlamentin puhemiehelle kyseisen työjärjestyksen 8 artiklan nojalla osoitettu pyyntö siitä, että tämä käynnistäisi kiireellisesti aloitteen parlamentin jäsenen parlamentaarisen koskemattomuuden vahvistamiseksi.

109    Työjärjestyksen 8 artiklan 1 kohdasta ilmenee yhtäältä, että parlamentin puhemies ottaa omasta aloitteestaan esille kysymyksen siitä, tekeekö hän aloitteen sellaisen jäsenen erioikeuksien ja vapauksien vahvistamiseksi, joka on pidätetty tai jonka liikkumisvapautta on rajoitettu siten, että hänen erioikeuksiaan ja vapauksiaan on ilmeisesti loukattu, koska kyseisessä määräyksessä ei määrätä, että parlamentin jäsen voisi esittää tätä koskevan pyynnön parlamentin puhemiehelle. Toisaalta tämän määräyksen mukaan parlamentin puhemies ”voi” tehdä kiireellisesti aloitteen parlamentin jäsenen koskemattomuuden vahvistamiseksi.

110    Työjärjestyksen 8 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ilmenee näin ollen, että parlamentin puhemiehellä ei ole minkäänlaista velvollisuutta tehdä aloitetta parlamentin jäsenen koskemattomuuden vahvistamiseksi ja että hänellä on tältä osin harkintavaltaa silloinkin, kun jäsen on pidätetty tai hänen liikkumisvapauttaan on rajoitettu siten, että hänen erioikeuksiaan ja vapauksiaan on ilmeisesti loukattu.

111    Tämän harkintavallan vahvistaa se, että parlamentin jäsenillä ei ole menettelyllisiä oikeuksia työjärjestyksen 8 artiklassa tarkoitetussa menettelyssä, vaikka heillä nimenomaisesti on tällaiset oikeudet työjärjestyksen 7 ja 9 artiklan mukaisessa menettelyssä. Tältä osin on todettava, että työjärjestyksen 9 artiklan 1 kohdan mukaan parlamentin puhemies on velvollinen tutkimaan parlamentin jäsenen tai entisen jäsenen hänelle osoittaman, koskemattomuuden puolustamista koskevan pyynnön ja näin ollen ilmoittamaan sen täysistunnossa ja toimittamaan sen toimivaltaiselle parlamentin valiokunnalle. Lisäksi kyseisen työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan mukaan parlamentin jäsenellä on oikeus tulla kuulluksi ja esittää kaikki aiheellisiksi katsomansa asiakirjat tai muut kirjalliset todisteet. Lisäksi työjärjestyksen 9 artiklan 10 kohdassa velvoitetaan parlamentin puhemies antamaan toimielimen päätös hänelle viipymättä tiedoksi. Lopuksi työjärjestyksen 7 artiklan 5 kohdassa määrätään, että jos on tehty päätös olla puolustamatta jäsenen erioikeuksia ja vapauksia, jäsen voi poikkeuksellisesti pyytää, että päätöstä tarkastellaan uudelleen, esittämällä uusia todisteita työjärjestyksen 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

112    Toisin kuin kantaja lähinnä väittää, se, että hänellä on menettelyllisiä oikeuksia perusoikeuskirjan 41 artiklan nojalla, ei kumoa edellä 111 kohdassa esitettyä toteamusta, jonka mukaan työjärjestyksen 8 artiklassa ei anneta tällaisia oikeuksia parlamentin jäsenille.

113    Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että parlamentin puhemiehelle työjärjestyksen 8 artiklassa annetun harkintavallan vuoksi kantajalla ei ole oikeutta vaatia parlamentin puhemiestä kiireellisesti tekemään aloitetta hänen koskemattomuutensa vahvistamiseksi (ks. vastaavasti määräys 24.11.2016, Petraitis v. komissio, C‑137/16 P, ei julkaistu, EU:C:2016:904, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 9.9.2015, SV Capital v. ABE, T-660/14, EU:T:2015:608, 47 ja 48 kohta ja määräys 23.1.2019, MLPS v. komissio, T-304/18, ei julkaistu, EU:T:2019:34, 16 kohta).

114    Tästä seuraa, että Riba i Ginerin 20.12.2019 esittämän pyynnön väitettyä hylkäämistä ei voida pitää toimena, jolla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi. Näin ollen se ei ole SEUT 263 artiklassa tarkoitettu kannekelpoinen toimi.

115    Näin ollen on hylättävä kantajan väite, jolla pyritään osoittamaan, että parlamentin puhemiehellä oli velvollisuus tehdä kiireellisesti työjärjestyksen 8 artiklassa tarkoitettu aloite ja tässä yhteydessä toteuttaa useita toimenpiteitä Espanjan viranomaisia vastaan.

116    Ensinnäkin on hylättävä kantajan väite, jonka mukaan 19.12.2019 annetusta tuomiosta Junqueras Vies (C-502/19, EU:C:2019:1115) ilmenee yhtäältä, että parlamentin puhemiehen olisi pitänyt tehdä työjärjestyksen 8 artiklassa tarkoitettu aloite suojellakseen hänen pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan toisen kohdan mukaista koskemattomuuttaan, ja toisaalta, että tämä aloite sitoi kansallisia viranomaisia. Tältä osin on riittävää todeta, että edellä mainitussa tuomiossa unionin tuomioistuin ei tulkinnut eikä edes maininnut työjärjestyksen 8 artiklaa, vaan ainoastaan muistutti muun muassa pöytäkirjassa N:o 7 olevaan 9 artiklaan perustuvista kansallisten viranomaisten velvollisuuksista (ks. edellä 26 kohta).

117    Toiseksi on hylättävä kantajan väite, jonka mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä, jotka on pidätetty tai joiden liikkumisvapautta on rajoitettu siten, että heidän erioikeuksiaan ja vapauksiaan on ilmeisesti loukattu, olisi oikeus vaatia parlamentin puhemiestä tekemään aloite työjärjestyksen 8 artiklan nojalla sen perusteella, että heille annetaan kyseisessä artiklassa subjektiivinen oikeus siihen, että parlamentti puolustaa heille pöytäkirjassa N:o 7 olevien 8 ja 9 artiklan nojalla kuuluvaa koskemattomuutta.

118    Tältä osin riittää, kun todetaan, että pöytäkirjassa N:o 7 olevilla 8 ja 9 artiklalla – eikä työjärjestyksen määräyksillä – luodaan subjektiivisia oikeuksia parlamentin jäsenille (ks. vastaavasti tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, EU:T:2008:440, 28 kohta ja tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, EU:T:2013:23, 58 kohta).

119    Lisäksi on hylättävä tehottomana kantajan väite, jonka mukaan pöytäkirjassa N:o 7 olevissa 8 ja 9 artiklassa tarkoitettu koskemattomuus kuuluu perusoikeuskirjan 39 artiklassa vahvistettuun äänioikeuteen ja vaalikelpoisuuteen, jonka loukkaamiseen voidaan vedota parlamentin puhemiestä vastaan perusoikeuskirjan 51 artiklan mukaisesti ja jonka noudattamista unionin yleisen tuomioistuimen on vaadittava perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitetun tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden mukaisesti. Tämä väite koskee nimittäin Riba i Ginerin 20.12.2019 esittämän pyynnön väitetyn hylkäämisen aineellista lainmukaisuutta, eikä sillä ole merkitystä nyt käsiteltävän kanteen tutkittavaksi ottamisen kannalta.

120    Kolmanneksi on hylättävä kantajan väite, jonka mukaan parlamentin puhemiehen työjärjestyksen 8 artiklan nojalla tekemä aloite velvoittaisi Espanjan viranomaiset toteamaan olevansa velvollisia noudattamaan yhtäältä Euroopan parlamentin jäsenille myönnettyä koskemattomuutta ja parlamentin koskemattomuutta ja toisaalta unionin oikeutta ja erityisesti vilpittömän yhteistyön periaatetta.

121    Ensinnäkin Espanjan viranomaisten velvollisuus kunnioittaa pöytäkirjassa N:o 7 oleviin 8 ja 9 artiklaan perustuvaa Euroopan parlamentin jäsenten koskemattomuutta johtuu suoraan parlamentin jäsenen aseman saamisesta (ks. vastaavasti tuomio 19.12.2019, Junqueras Vies, C-502/19, EU:C:2019:1115, 81 kohta), eikä aloitteesta, jonka parlamentin puhemies mahdollisesti päättää tehdä työjärjestyksen 8 artiklan perusteella.

122    Lisäksi työjärjestyksen 8 artiklassa käytetään ilmausta ”aloite” eikä ilmausta ”päätös”, jota käytetään työjärjestyksen 9 artiklassa, jolla säännellään koskemattomuuden puolustamista tai koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön johdosta aloitettavaa menettelyä. Työjärjestyksen 8 artiklan sanamuotokin osoittaa, että parlamentin puhemiehen mahdollisesti tekemä kiireellinen aloite ei sido kansallisia viranomaisia, joille se on osoitettu.

123    Parlamentti totesi vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen, että sellaisia muodoltaan erilaisia toimia, joihin sen puhemies voi ryhtyä työjärjestyksen 8 artiklan nojalla, ovat esimerkiksi kirje, jolla puhemies kiinnittää kansallisten viranomaisten huomion kyseisen jäsenen tilanteeseen, tai tässä tarkoituksessa soitettava puhelu.

124    Lopuksi siinä tapauksessa, että parlamentin puhemies päättäisi tehdä tällaisen aloitteen, yhdessäkään pöytäkirjan N:o 7 määräyksessä, vaalisäädöksen säännöksessä tai työjärjestyksen määräyksessä ei määrätä tai säädetä, että kansallisilla viranomaisilla olisi velvollisuus noudattaa sitä, ja tältä osin on täsmennettävä, että missään tapauksessa ei voi olla niin, että työjärjestyksessä asetettaisiin velvollisuuksia jäsenvaltioille (ks. vastaavasti tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, EU:T:2013:23, 137 kohta).

125    Tästä seuraa, että aloitteet, joita parlamentin puhemies voi tehdä työjärjestyksen 8 artiklan perusteella, ovat vain lausuntoja, jotka eivät sido niitä kansallisia viranomaisia, joille ne on osoitettu (ks. edellä 50 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö).

126    Edellä esitetyn perusteella on hylättävä myös kantajan väite, jonka mukaan 17.1.2013 annetusta tuomiosta Gollnisch v. parlamentti (T-346/11 ja T-347/11, EU:T:2013:23) seuraa, että jos kyseessä olevan Euroopan parlamentin jäsenen koskemattomuuden pidättämistä koskevaa pyyntöä ei ole esitetty, parlamentin puhemiehen työjärjestyksen 8 artiklan nojalla tekemä aloite sitoo kansallisia viranomaisia, koska kyseisen aloitteen tarkoituksena on suojella pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 9 artiklassa tarkoitettua koskemattomuutta.

127    Edellä mainitulla 17.1.2013 annetulla tuomiolla Gollnisch v. parlamentti (T-346/11 ja T-347/11, EU:T:2013:23) ei missään tapauksessa ole merkitystä nyt käsiteltävässä asiassa. Yhtäältä kyseiseen tuomioon johtaneessa asiassa oli kyse työjärjestyksen 9 artiklan nojalla parlamentille osoitetusta koskemattomuuden puolustamista koskevasta pyynnöstä, eikä parlamentin puhemiehelle osoitetusta pyynnöstä tehdä kiireellisesti työjärjestyksen 8 artiklaan perustuva aloite. Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin totesi edellä mainitussa tuomiossa ainoastaan, että kun koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö oli tehty, koskemattomuuden puolustamista koskeva pyyntö jäi vaille tarkoitustaan (tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, EU:T:2013:23, 57 kohta).

128    Neljänneksi on hylättävä edellä 109–125 kohdassa esitetyt perustelut huomioon ottaen kantajan väite, jonka mukaan työjärjestyksen 3 artiklan 6 kohdassa, 22 artiklassa, 149 artiklassa ja 236 artiklan 1 kohdassa sekä perusoikeuskirjan 51 artiklassa velvoitetaan parlamentin puhemies tunnustamaan ja suojaamaan kaikki ne oikeudet, jotka kantajalla on parlamentin jäsenen asemansa perusteella suhteessa parlamenttiin, niin että työjärjestyksen 8 artiklassa tarkoitetulla aloitteella olisi sitovia oikeusvaikutuksia.

129    Lisäksi on yhtäältä todettava, että työjärjestyksen 3 artiklan 6 kohtaan, 22 artiklaan, 149 artiklaan ja 236 artiklan 1 kohtaan ei sisälly sääntöjä, joilla pyrittäisiin varmistamaan niiden erioikeuksien ja vapauksien suojaaminen, joita Euroopan parlamentin jäsenillä on pöytäkirjassa N:o 7 olevien 8 ja 9 artiklan nojalla.

130    Toisaalta ei voi olla niin, että perusoikeuskirjan 51 artiklalla, jossa velvoitetaan unionin toimielimet, elimet ja laitokset kunnioittamaan kyseisessä määräyksessä taattuja oikeuksia oman toimivaltansa mukaisesti ja unionille perussopimuksissa annetun toimivallan rajoissa, voitaisiin antaa sitova oikeusvaikutus parlamentin puhemiehen työjärjestyksen 8 artiklan nojalla tekemille aloitteille, vaikka näiden aloitteiden tarkoituksena tai seurauksena ei ole luoda velvollisuuksia jäsenvaltioille (ks. edellä 121–125 kohta).

131    Viidenneksi kantaja väittää, että koska 19.12.2019 annetussa tuomiossa Junqueras Vies (C-502/19, EU:C:2019:1115) todettiin, että pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan toisessa kohdassa määrätyn koskemattomuuden sisältö määräytyi yksinomaan unionin oikeuden perusteella, Riba i Ginerin 20.12.2019 esittämän pyynnön väitettyä hylkäämistä koskeva kanne voidaan ottaa tutkittavaksi lähinnä 15.10.2008 annetun tuomion Mote v. parlamentti (T-345/05, EU:T:2008:440) mukaisesti.

132    Asiassa, joka johti 15.10.2008 annettuun tuomioon Mote v. parlamentti (T-345/05, EU:T:2008:440), oli kyse Euroopan parlamentin jäsenen koskemattomuuden pidättämisestä tehdystä parlamentin päätöksestä, jolla on sitovia oikeusvaikutuksia siltä osin kuin kyseiseltä jäseneltä evätään automaattisesti hänen koskemattomuutensa ja annetaan siten kansallisille viranomaisille lupa aloittaa tai jatkaa häntä koskevia tuomioistuinmenettelyjä (tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, EU:T:2008:440, 29 ja 30 kohta). Tämä päätös eroaa siten työjärjestyksen 8 artiklassa tarkoitetusta aloitteesta, jolla ei ole mitään välitöntä vaikutusta kansallisiin tuomioistuinmenettelyihin, joiden kohteena parlamentin jäsen voisi olla.

133    Lisäksi on muistutettava, että unionin tuomioistuin totesi 19.12.2019 annetun tuomion Junqueras Vies (C-502/19, EU:C:2019:1115) 91 kohdassa, että pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan kolmannessa kohdassa määrättiin, että jos Euroopan parlamentin jäsenen aseman saanut henkilö oli toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen mielestä pysytettävä tutkintavankeudessa, sen oli pyydettävä mahdollisimman pian Euroopan parlamentilta mainitun artiklan toisessa kohdassa myönnetyn koskemattomuuden pidättämistä (ks. edellä 26 kohta).

134    Näin ollen siinä tapauksessa, että parlamentin puhemies tekisi aloitteen Euroopan parlamentin jäsenen koskemattomuuden vahvistamiseksi, tämä ei vapauta kansallisia viranomaisia velvollisuudestaan pyytää parlamenttia pidättämään kyseisen jäsenen koskemattomuus, joka seuraa suoraan pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan kolmannesta kohdasta (ks. edellä 26 kohta).

135    Kantajan väite on näin ollen hylättävä.

136    Kuudenneksi on hylättävä tehottomana kantajan väite, jonka mukaan parlamentin puhemies ei käsiteltävässä asiassa päättänyt tehdä tai olla tekemättä työjärjestyksen 8 artiklassa tarkoitettua aloitetta, vaan ainoastaan totesi, ettei hänellä ollut tältä osin toimivaltaa, koska kantajalla ei ollut Euroopan parlamentin jäsenen asemaa, ja kieltäytyi siten tunnustamasta hänelle tätä asemaa. Tällä väitteellä pyritään nimittäin riitauttamaan peruste, jonka vuoksi parlamentin puhemies väitetysti hylkäsi Riba i Ginerin 20.12.2019 esittämän pyynnön, eikä sillä näin ollen voi olla vaikutusta tästä väitetystä hylkäämisestä nostetun kanteen tutkittavaksi ottamiseen.

137    Kaiken edellä esitetyn perusteella on katsottava, että jos parlamentin puhemies olisi hylännyt 20.12.2019 esitetyn pyynnön, tällä toimella ei olisi ollut sitovia oikeusvaikutuksia, jotka olisivat voineet vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi. Näin ollen se ei ole toimenpide, josta voidaan nostaa SEUT 263 artiklassa tarkoitettu kumoamiskanne.

138    Tästä seuraa, että parlamentin esittämä oikeudenkäyntiväite on hyväksyttävä ja näin ollen kanne on jätettävä tutkimatta käsittelemättä itse pääasiaa ja ilman, että on tarpeen lausua kantajan esittämästä prosessinjohtotoimien määräämistä koskevasta pyynnöstä (ks. edellä 40 kohta).

 Espanjan kuningaskunnan välitoimia koskeva hakemus

139    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 142 artiklan 2 kohdan mukaan väliintulo menettää tarkoituksensa, jos kanne jätetään tutkimatta. Työjärjestyksen 144 artiklan 3 kohdan mukaan on niin, että jos vastaaja tekee mainitun työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun oikeudenkäyntiväitteen kanteen tutkimisen edellytysten tai tuomioistuimen toimivallan puuttumisesta, väliintulohakemus ratkaistaan vasta sen jälkeen, kun oikeudenkäyntiväite on hylätty tai lykätty ratkaistavaksi pääasian yhteydessä.

140    Koska nyt käsiteltävässä asiassa kanne on kokonaisuudessaan jätettävä tutkimatta, lausunnon antaminen Espanjan kuningaskunnan väliintulohakemuksesta raukeaa.

 Oikeudenkäyntikulut

141    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

142    Käsiteltävässä asiassa kantaja on hävinnyt asian, joten hän vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan lisäksi korvaamaan parlamentille unionin yleisessä tuomioistuimessa nyt käsiteltävässä asiassa ja asiassa T‑24/20 R aiheutuneet oikeudenkäyntikulut parlamentin vaatimusten mukaisesti.

143    Lopuksi työjärjestyksen 144 artiklan 10 kohdan mukaisesti Espanjan kuningaskunta vastaa väliintulohakemukseen liittyvistä omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)

on määrännyt seuraavaa:

1)      Kanne jätetään tutkimatta.

2)      Lausunnon antaminen Espanjan kuningaskunnan väliintulohakemuksesta raukeaa.

3)      Oriol Junqueras i Vies velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, asiassa T24/20 R aiheutuneet oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.

4)      Espanjan kuningaskunta vastaa väliintulohakemukseen liittyvistä omista kuluistaan.

Annettiin Luxemburgissa 15 päivänä joulukuuta 2020.

E. Coulon

 

A. Marcoulli

kirjaaja

 

jaoston puheenjohtaja


Sisällys


Asiaa koskevat oikeussäännöt

Pöytäkirja N:o 7 Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista

Vaalisäädös

Parlamentin työjärjestys (2019–2024)

Asian tausta

Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

Vaatimusten, jotka koskevat 13.1.2020 tehdyn ilmoituksen kumoamista, tutkittavaksi ottaminen

Väite, joka koskee työjärjestyksen 4 artiklan 7 kohdan sovellettavuutta tapauksessa, jossa parlamentin jäsenen toimikausi päättyy

Väite, jonka mukaan kanteen tutkittavaksi ottamista olisi arvioitava Euroopan unionin perusoikeuskirjan valossa

Väite, jonka mukaan 13.1.2020 tehdyn ilmoituksen kumoamista koskevien vaatimusten tutkittavaksi ottamista koskeva kysymys liittyy Riba i Ginerin 20.12.2019 esittämän pyynnön hylkäämiseen

Vaatimusten, jotka on esitetty Riba i Ginerin 20.12.2019 esittämän pyynnön väitetyn hylkäämisen kumoamiseksi, tutkittavaksi ottaminen

Espanjan kuningaskunnan välitoimia koskeva hakemus

Oikeudenkäyntikulut


*      Oikeudenkäyntikieli: espanja.