Kanne 8.9.2010 - Dornbracht v. komissio

(Asia T-386/10)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Aloys F. Dornbracht GmbH & Co. KG (Iserlohn, Saksa) (edustajat: asianajajat H. Janssen, T. Kapp ja M. Franz)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

-    riidanalainen päätös on kumottava kantajaa koskevin osin

toissijaisesti, riidanalaisessa päätöksessä kantajalle määrätyn sakon määrää on alennettava asianmukaisesti

vastaajan on korvattava oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa asiassa COMP/39092 - Kylpyhuonekalusteet 23.6.2010 tehdyn komission päätöksen nro K(2010) 4185 lopullinen. Riidanalaisessa päätöksessä kantajalle ja muille yrityksille määrättiin sakkoja SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomisesta. Komission käsityksen mukaan kantaja on osallistunut yritysten väliseen jatkuvaan sopimukseen tai yritysten yhdenmukaistettuun menettelytapaan kylpyhuonekalustealalla Saksassa ja Itävallassa.

Kantaja esittää kanteensa tueksi kahdeksan kanneperustetta.

Ensimmäisessä kanneperusteessaan hän esittää, että asiassa on rikottu asetuksen (EY) N:o 1/2003¹ 23 artiklan 2 kohtaa, koska vastaaja ei ole ottanut huomioon lukuisia kantajan puolesta puhuvia lieventäviä asianhaaroja.

Toisessa kanneperusteessa kantaja lausuu, että asiassa on rikottu asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohtaa, koska vastaaja saattoi itsensä saman asetuksen 23 artiklan 2 kohdan toisesta virkkeestä enimmäismäärärajana tekemänsä tulkinnan takia tilanteeseen, jossa sen oli mahdotonta arvioida kantajan tekemäksi väitetyn rikkomisen vakavuutta.

Kantaja esittää kolmantena kanneperusteena yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamisen, koska vastaaja ei ole kiinteitä kokonaismääriä määrätessään ottanut huomioon kantajan yksilöllistä osuutta tekoon.

Neljännen kanneperusteen yhteydessä kantaja katsoo, että vastaaja ei suhteuta sakon määrää määrätessään rikkomusta toisiin tapauksiin, joista se on tehnyt päätökset, ja se loukkaa täten tällä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

Viidennessä kanneperusteessaan kantaja arvostelee sakon määrän suhteettomuutta, koska vastaaja ei ole ottanut huomion kantajan rajoittunutta suorituskykyä.

Kuudennen kanneperusteen yhteydessä vedotaan siihen, että riidanalaisella päätöksellä rikotaan taannehtivuuskieltoa, koska vastaaja on laskenut sakon määrät vuoden 2006 sakkoja koskevien suuntaviivojen² perusteella.

Kantaja arvostelee seitsemännessä kanneperusteessaan sitä, että asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohdalla loukataan seuraamusten laillisuutta koskevaa periaatetta.

Kahdeksantena kanneperusteena kantaja esittää, että sakko on määrätty lainvastaisesti, koska sakko on laskettu sellaisten sakkoja koskevien suuntaviivojen perusteella, joissa vastaajalle annetaan liian suuri harkintavalta.

____________

¹ - Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EUVL L 1, s. ).

² - Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat (EUVL 2006 C 210, s. 2).