Asia T-306/20
Hijos de Moisés Rodríguez González, SA
vastaan
Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu kuudes jaosto) 29.6.2022
EU-tavaramerkki – Mitättömyysmenettely – EU-kuviomerkki La Irlandesa 1943 – Ehdottomat mitättömyysperusteet – Mitättömäksi julistaminen EUIPO:n suuressa valituslautakunnassa – Unionin yleiselle tuomioistuimelle ensimmäistä kertaa esitetyt todisteet – Ehdotonta mitättömyysperustetta tutkittaessa huomioon otettava ajankohta – Tavaramerkki, joka on omiaan johtamaan yleisöä harhaan – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan g alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan g alakohta) – Vilpillinen mieli – Asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen 2017/1001 59 artiklan 1 kohdan b alakohta)
1. EU-tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Ehdottomat mitättömyysperusteet – Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan vastainen rekisteröinti – Ehdotonta mitättömyysperustetta tutkittaessa huomioon otettava ajankohta – Rekisteröintihakemuksen jättämispäivä – Tämän päivän jälkeiseltä ajalta olevien todisteiden huomioon ottaminen – Huomioon ottamisen sallittavuus – Sallittavuuden edellytys
(neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artikla ja 52 artiklan 1 kohdan a alakohta)
(ks. 54, 67 ja 68 kohta)
2. EU-tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Ehdottomat mitättömyysperusteet – Tavaramerkit, jotka ovat omiaan johtamaan yleisöä harhaan – Maantieteellistä alkuperää osoittavat tavaramerkit – Rekisteröintihakemuksen jättämispäivänä olemassa olleen harhaanjohtavuuden arviointi – Hakemuksen kohteena olevan tavaramerkin ja sen tarkoittamien tavaroiden ristiriita
(neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan g alakohta ja 52 artiklan 1 kohdan a alakohta)
(ks. 66 ja 71–73 kohta)
3. EU-tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Ehdottomat mitättömyysperusteet – Hakija, joka on jättänyt tavaramerkkiä koskevan hakemuksen vilpillisessä mielessä – Arviointiperusteet – Kaikkien rekisteröintihakemuksen jättämisajankohtana olemassa olleiden merkityksellisten tekijöiden huomioon ottaminen – Hakemuksen jättämisen jälkeisen tavaramerkin käytön huomioon ottaminen – Huomioon ottamisen sallittavuus – Sallittavuuden edellytys
(neuvoston asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohta)
(ks. 81–87 ja 94 kohta)
4. EU-tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Ehdottomat mitättömyysperusteet – Hakija, joka on jättänyt tavaramerkkiä koskevan hakemuksen vilpillisessä mielessä – Kuviomerkki La Irlandesa 1943
(neuvoston asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohta)
(ks. 95–102, 105 ja 106 kohta)
Tiivistelmä
Maantieteellistä alkuperää koskevan ilmaisun sisältävä tavaramerkki, jota on käytetty aikaisemmin ja joka on sittemmin rekisteröity tavaroille, joilla ei enää ole tätä alkuperää ja jota on käytetty näissä tavaroissa, on omiaan johtamaan kuluttajia harhaan näiden tavaroiden maantieteellisen alkuperän osalta. Voidaan katsoa, että tällainen tavaramerkki on rekisteröity vilpillisessä mielessä.
Kantaja Hijos de Moisés Rodríguez González, SA osti kymmenien vuosien ajan irlantilaista voita Ornua Co-operative Ltd:ltä ja myi sitä Kanarian saarilla (Espanja) tavaramerkeillä, joissa on ”la irlandesa” -osa. Kantaja on sen jälkeen, kun tämä liikesuhde päättyi vuonna 2011, edelleen myynyt tavaroita näillä tavaramerkeillä.
Kantaja sai vuonna 2014 Euroopan unionin teollisoikeuksien virastolta (EUIPO) rekisteröinnin EU-kuviomerkille La Irlandesa 1943 eri elintarvikkeita varten.(1)
Irlanti ja Ornua Co-operative tekivät EUIPO:lle tätä tavaramerkkiä koskevan mitättömyysvaatimuksen sen perusteella, että tavaramerkki oli harhaanjohtava ja sen rekisteröintiä oli haettu vilpillisessä mielessä.(2)
EUIPO:n mitättömyysosasto hylkäsi mitättömyysvaatimuksen.
EUIPO:n suuri valituslautakunta kuitenkin kumosi mitättömyysosaston päätöksen ja julisti riidanalaisen tavaramerkin mitättömäksi. Se katsoi, että rekisteröintihakemuksen jättämispäivänä tämä tavaramerkki oli omiaan johtamaan yleisöä harhaan kyseisten tavaroiden maantieteellisen alkuperän osalta ja että tavaramerkin rekisteröintiä oli haettu vilpillisessä mielessä.
Kantaja on nostanut unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen, jossa vaaditaan kumoamaan suuren valituslautakunnan päätös.
Unionin yleinen tuomioistuin hylkää kanteen ja katsoo, ettei riidanalainen tavaramerkki ollut harhaanjohtava, kun sen rekisteröintiä haettiin, mutta kantaja oli rekisteröintihakemuksen jättäessään vilpillisessä mielessä. Tässä yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin esittää harhaanjohtavan tavaramerkin ja hakijan vilpillisen mielen käsitteiden soveltamisedellytyksiä koskevia täsmennyksiä maantieteellistä alkuperää osoittavien tavaramerkkien osalta.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Unionin yleinen tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että kun espanjankieliset kuluttajat, josta kohdeyleisö muodostuu, näkevät kyseisiin tavaroihin pannun riidanalaisen tavaramerkin, he uskovat tavaroiden olevan peräisin Irlannista.
Seuraavaksi unionin yleinen tuomioistuin tähdentää riidanalaisen tavaramerkin harhaanjohtavuuden osalta, että toisin kuin menettämisvaatimuksen tutkiminen,(3) joka edellyttää, että otetaan huomioon tavaramerkkihakemuksen jättämisen jälkeiseltä ajalta olevia seikkoja, kuten tavaramerkin käyttö, tavaramerkin harhaanjohtavuuteen perustuvan mitättömyysvaatimuksen(4) tutkiminen edellyttää sen osoittamista, että tavaramerkiksi haettu merkki oli itsessään omiaan johtamaan kuluttajaa harhaan rekisteröintihakemuksen jättämispäivänä, koska on merkityksetöntä, miten merkkiä on myöhemmin hallinnoitu. Mitättömyyden osalta on nimittäin arvioitava, olisiko tavaramerkki pitänyt alun perin jättää rekisteröimättä sellaisten perusteiden vuoksi, joka olivat jo olemassa tavaramerkin hakemispäivänä, sillä sen jälkeiseltä ajalta olevien seikkojen huomioon ottaminen voi ainoastaan auttaa selventämään olosuhteita, sellaisina kuin ne olivat tuona päivänä.
Valituslautakunnan olisi käsiteltävässä tapauksessa pitänyt varmistua siitä, ettei riidanalaisen tavaramerkin välittämän informaation ja hakemuksessa tarkoitettujen tavaroiden ominaisuuksien välillä ollut rekisteröintihakemuksen jättämispäivänä ristiriitaa. Koska tavaroiden luettelossa ei ollut mitään mainintaa niiden maantieteellisestä alkuperästä ja koska luettelo saattoi siis kattaa Irlannista peräisin olevia tavaroita, tavaramerkin hakemispäivänä ei ollut tällaista ristiriitaa, joten ei ollut mahdollista todeta, että riidanalainen tavaramerkki oli kyseisenä päivänä harhaanjohtava. Näin ollen suuri valituslautakunta on virheellisesti arvostellut kantajaa siitä, ettei tämä ollut rajannut tätä luetteloa koskemaan vain Irlannista peräisin olevia tavaroita. Unionin yleinen tuomioistuin toteaa lisäksi, että koska ei voida katsoa, että riidanalainen tavaramerkki oli rekisteröintihakemuksen jättämispäivänä harhaanjohtava, myöhemmät todisteet, jotka eivät koskeneet kyseisen päivän tilannetta, eivät voineet vahvistaa tällaista harhaanjohtavuutta. Suuri valituslautakunta on näin ollen tehnyt tältä osin virheen.
Siltä osin kuin on lopuksi kysymys siitä, oliko kantaja jättänyt riidanalaista tavaramerkkiä koskevan hakemuksen vilpillisessä mielessä,(5) unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että tämän kysymyksen ratkaistakseen suuri valituslautakunta voi pätevästi tukeutua tavaramerkin hakemispäivän jälkeiseltä ajalta oleviin todisteisiin ja jopa siihen, miten tavaramerkkiä on käytetty, koska nämä olivat osoituksia relevanttina ajankohtana vallinneesta tilanteesta.
Tässä tapauksessa huomattava osa tavaroista, joita kantaja on myynyt riidanalaisella merkillä, ei ensinnäkään ollut peräisin Irlannista eikä siis vastannut mielikuvaa, joka kohdeyleisöllä oli niistä. Vaikka tällä seikalla ei ole merkitystä tutkittaessa tavaramerkin harhaanjohtavuutta, se ei ole merkityksetön tutkittaessa kantajan vilpillistä mieltä. Koska espanjankieliset kuluttajat olivat kymmenien vuosien ajan tottuneet siihen, että riidanalainen tavaramerkki oli pantu Irlannista peräisin olevaan voihin, he saattoivat tulla johdetuiksi harhaan näiden tavaroiden maantieteellisen alkuperän osalta, kun kantaja oli laajentanut tavaramerkin käytön muihin tavaroihin kuin Irlannista peräisin olevaan voihin.
Toiseksi asiat, joissa EUIPO ja Espanjan viranomaiset ovat mitätöineet tai hylänneet tavaramerkkejä, jotka ovat olleet samankaltaisia kuin nyt kyseessä oleva tavaramerkki, vahvistavat, että riidanalainen tavaramerkki saatettiin mieltää niin, että se osoitti tavaroiden olevan peräisin Irlannista. Nämä asiat osoittavat myös, että tavaramerkin käyttö tavaroissa, jotka eivät olleet peräisin Irlannista, oli kiistanalaista sen mahdollisen harhaanjohtavuuden osalta, mistä kantaja oli väistämättä tiennyt rekisteröintihakemuksen jättämispäivänä ja mikä on siis omiaan vahvistamaan, että kantaja oli tuona ajankohtana ollut vilpillisessä mielessä.
Kolmanneksi kantaja oli ottanut käyttöön liiketoimintastrategian, jossa pyritään luomaan yhteys ”la irlandesa” -osan sisältäviin tavaramerkkeihin, jotka liittyivät aikaisempaan liikesuhteeseen, joka kantajalla oli Ornua Co-operativeen, hankkiakseen edelleen etua tästä päättyneestä suhteesta ja siihen liittyneistä tavaramerkeistä.
Unionin yleinen tuomioistuin toteaa näin ollen, että riidanalaisen tavaramerkin rekisteröiminen oli hyvän liiketavan vastaista ja että suuri valituslautakunta on katsonut perustellusti, että kantaja oli ollut vilpillisessä mielessä. Koska tämä toteamus voi yksinään tehdä suuren valituslautakunnan päätöksen päätösosan perustelluksi, unionin yleinen tuomioistuin hylkää kanteen.