Asia C-507/15

Agro Foreign Trade & Agency Ltd

vastaan

Petersime NV

(Rechtbank van Koophandel te Gentin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Itsenäiset kauppaedustajat – Direktiivi 86/653/ETY – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteensovittaminen – Belgian täytäntöönpanolaki – Kauppaedustussopimus – Belgiaan sijoittautunut päämies ja Turkkiin sijoittautunut kauppaedustaja – Lauseke, jossa sovellettavaksi laiksi valitaan Belgian laki – Laki, joka ei ole sovellettavissa – ETY–Turkki-assosiaatiosopimus – Yhteensopivuus

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 16.2.2017

1.        Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Itsenäiset kauppaedustajat – Direktiivi 86/653 – Tarkoitus

(Neuvoston direktiivin 86/653 johdanto-osan toinen ja kolmas perustelukappale sekä 17 ja 18 artikla)

2.        Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Itsenäiset kauppaedustajat – Direktiivi 86/653 – Sellaisen kansallisen lainsäädännön hyväksyttävyys, jossa kyseisen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle suljetaan kauppaedustussopimus, jonka ovat tehneet Turkkiin sijoittautunut ja Turkissa toimintaansa harjoittava kauppaedustaja ja asianomaiseen jäsenvaltioon sijoittautunut päämies – ETY:n ja Turkin välisellä assosiaatiosopimuksella ei laajenneta kyseisessä direktiivissä säädettyä suojaa Turkkiin sijoittautuneisiin kauppaedustajiin

(SEUT 21 artikla; ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus; neuvoston direktiivi 86/653)

3.        Kansainväliset sopimukset – ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus – Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohdassa määrätty standstill-sääntö – Soveltamisala – Turkkiin sijoittautunut kauppaedustaja, joka ei tarjoa palveluja jäsenvaltiossa, ei kuulu kyseisen säännön soveltamisalaan

(ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus; ETY:n ja Turkin välisen assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohta)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 28–31 kohta)

2.      Jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedustajia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta 18.12.1986 annettua neuvoston direktiiviä 86/653/ETY ja Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisen assosiaatiosopimusta, jonka yhtäältä Turkin tasavalta sekä toisaalta ETY:n jäsenvaltiot ja yhteisö allekirjoittivat 12.9.1963 Ankarassa ja joka tehtiin, hyväksyttiin ja vahvistettiin yhteisön puolesta 23.12.1963 tehdyllä neuvoston päätöksellä 64/732/ETY on tulkittava niin, etteivät ne ole esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jolla tämä direktiivi saatetaan osaksi kyseisen jäsenvaltion oikeutta ja jossa sen soveltamisalan ulkopuolelle suljetaan kauppaedustussopimus, jonka yhteydessä kauppaedustaja on sijoittautunut Turkkiin, jossa se harjoittaa tähän sopimukseen perustuvaa toimintaa, ja päämies on sijoittautunut kyseiseen jäsenvaltioon, eikä kauppaedustaja näin ollen voi vedota oikeuksiin, jotka direktiivissä taataan kauppaedustajille tällaisen kauppaedustussopimuksen lakkaamisen jälkeen.

Kauppaedustajien välisen kilpailun edellytysten yhdenmukaistamiseksi unionissa ei nimittäin ole tarpeen tarjota unionin ulkopuolelle sijoittautuneille ja siellä toimintaansa harjoittaville kauppaedustajille suojaa, joka on verrattavissa unioniin sijoittautuneille ja/tai siellä toimintaansa harjoittaville kauppaedustajille tarjottavaan suojaan.

Pääasian kantajan kaltainen kauppaedustaja, joka harjoittaa kauppaedustussopimukseen perustuvaa toimintaa Turkissa, ei näin ollen kuulu direktiivin 86/653 soveltamisalaan siitä seikasta riippumatta, että päämies on sijoittautunut jäsenvaltioon, eikä tällaisen kauppaedustajan hyväksi näin ollen tarvitse pakottavalla tavalla soveltaa kauppaedustajille kyseisellä direktiivillä annettua suojaa.

Unionin ja Turkin tasavallan välisestä assosiaatiosta unionin tuomioistuin on erityisesti todennut, että sen ratkaisemiseksi, onko unionin oikeuden säännöstä tai määräystä sovellettava analogisesti kyseisen assosiaation yhteydessä, on verrattava yhtäältä assosiaatiosopimuksen tavoitetta sekä sitä asiayhteyttä, johon se kuuluu, ja toisaalta unionin oikeuden kyseessä olevan toimen tavoitetta ja sitä asiayhteyttä, johon se kuuluu (tuomio 24.9.2013, Demirkan, C‑221/11, EU:C:2013:583, 48 kohta). On kuitenkin muistutettava, että assosiaatiosopimuksen ja lisäpöytäkirjan tarkoituksena on edistää Turkin taloudellista kehitystä ja sen tavoite on siten yksinomaan taloudellinen (ks. vastaavasti tuomio 24.9.2013, Demirkan, C‑221/11, EU:C:2013:583, 50 kohta).

Unionin oikeudessa direktiivin 86/653 kautta kauppaedustajille annettu sijoittautumisoikeuden ja palvelujen tarjoamisen vapauden suoja sitä vastoin perustuu tarkoitukseen perustaa sisämarkkinat, joiden on tarkoitus olla alue ilman sisärajoja, poistamalla tällaisten markkinoiden perustamisen esteet.

Yhtäältä perussopimusten ja toisaalta assosiaatiosopimuksen tarkoituksiin liittyvät erot estävät katsomasta, että kauppaedustajille direktiivillä 86/653 annettu suojaa koskeva säännöstö voidaan assosiaatiosopimuksen yhteydessä ulottaa koskemaan Turkkiin sijoittautuneita kauppaedustajia.

(ks. 34, 35, 41, 42, 44, 45 ja 52 kohta sekä tuomiolauselma)

3.      Lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohdan osalta vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa, että assosiaation kehittämisestä 19.9.1980 tehdyn assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80, joka on liitetty assosiaatiosopimukseen, 13 artiklaan ja lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohtaan sisältyvissä standstill-lausekkeissa kielletään yleisesti ottamasta käyttöön uusia kansallisia toimenpiteitä, joilla olisi tarkoitus asettaa tai joiden vaikutuksesta asetettaisiin sille, että Turkin kansalainen käyttää taloudellista vapautta asianomaisen jäsenvaltion alueella, edellytyksiä, jotka olisivat rajoittavampia kuin ne, joita häneen sovellettiin kyseisen päätöksen tai kyseisen lisäpöytäkirjan tullessa voimaan tässä jäsenvaltiossa (tuomio 12.4.2016, Genc, C‑561/14, EU:C:2016:247, 33 kohta).

Tästä seuraa, että lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohta koskee ainoastaan sellaisia Turkin kansalaisia, jotka käyttävät sijoittautumisvapauttaan jossakin jäsenvaltiossa tai tarjoavat siellä palveluita.

Näin ollen pääasian kantajan kaltainen Turkkiin sijoittautunut kauppaedustaja, joka ei tarjoa palveluja kyseisessä jäsenvaltiossa, ei kuulu tämän määräyksen henkilölliseen soveltamisalaan.

(ks. 47–49 kohta)