Language of document :

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 11.1.2024 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Fővárosi Törvényszék – Unkari) – Global Ink Trade Kft. v. Nemzeti Adó- és Vámhivatal Fellebbviteli Igazgatósága

(Asia C-537/221 , Global Ink Trade)

(Ennakkoratkaisupyyntö – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Direktiivi 2006/112/EY – Vähennysoikeuden epääminen – Verovelvollisen velvollisuudet – Huolellisuusvelvoite – Todistustaakka – Verotuksen neutraalisuuden periaate ja suhteellisuusperiaate – Unionin oikeuden ensisijaisuus – Ristiriita kansallisen tuomioistuimen oikeuskäytännön ja unionin oikeuden välillä)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Fővárosi Törvényszék

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Global Ink Trade Kft.

Vastaaja: Nemzeti Adó- és Vámhivatal Fellebbviteli Igazgatósága

Tuomiolauselma

Unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta on tulkittava siten, että se edellyttää kansallisen tuomioistuimen, joka on käyttänyt sille SEUT 267 artiklassa annettua mahdollisuutta, poikkeavan ylemmän kansallisen tuomioistuimen oikeudellisesta arvioinnista, jos se katsoo unionin tuomioistuimen joko tuomion tai unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artiklassa tarkoitetun perustellun määräyksen muodossa esittämän unionin oikeuden säännöksen tulkinnan perusteella, etteivät ylemmän kansallisen tuomioistuimen arvioinnit ole unionin oikeuden mukaisia. Kyseinen periaate ei kuitenkaan ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa ainoastaan velvoitetaan alemmat kansalliset tuomioistuimet perustelemaan kaikki poikkeamiset tällaisista arvioinneista.

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 167 artiklaa, 168 artiklan a alakohtaa ja 178 artiklan a alakohtaa, luettuina verotuksen neutraalisuuden periaatteen ja oikeusvarmuuden periaatteen valossa, on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä käytännölle, jossa verohallinto epää verovelvolliselta oikeuden vähentää verovelvolliselle luovutettujen tavaroiden hankintaan liittyvä arvonlisävero sillä perusteella, ettei kyseisiin hankintoihin liittyviä laskuja voida pitää todistusvoimaisina sellaisten olosuhteiden vuoksi, jotka ilmentävät verovelvollisen huolellisuuden puutetta, missä yhteydessä tällaisia olosuhteita arvioidaan lähtökohtaisesti kyseisen viranomaisen verovelvollisia varten julkaiseman soveltamisohjeen perusteella, jos

kyseisellä käytännöllä ja kyseisellä soveltamisohjeella ei kyseenalaisteta verohallinnon velvollisuutta osoittaa oikeudellisesti riittävällä tavalla ne objektiiviset seikat, joiden perusteella voidaan päätellä, että verovelvollinen on syyllistynyt arvonlisäveropetokseen tai että verovelvollinen tiesi tai sen olisi pitänyt tietää, että kyseinen liiketoimi oli osa tällaista petosta

mainitulla käytännöllä ja mainitulla soveltamisohjeella ei aseteta verovelvolliselle velvollisuutta tehdä sopimuskumppaniaan koskevia monitahoisia ja perusteellisia tarkastuksia

verohallinnon soveltamat vaatimukset ovat samassa soveltamisohjeessa asetettujen vaatimusten mukaisia ja

verovelvollisia varten julkaistu soveltamisohje on muotoiltu yksiselitteisesti ja sen soveltaminen on yksityisten ennakoitavissa.

Direktiiviä 2006/112 on tulkittava siten, että

se on esteenä sille, että verohallinto, joka aikoo evätä verovelvolliselta oikeuden vähentää ostoihin sisältyvä arvonlisävero sillä perusteella, että kyseinen verovelvollinen on osallistunut arvonlisäveroa koskevaan karusellipetokseen, osoittaa ainoastaan sen, että kyseinen liiketoimi kuuluu kehämäiseen laskutusketjuun

verohallinnon tehtävänä on yhtäältä yksilöidä täsmällisesti petoksen muodostavat seikat ja näyttää vilpilliset menettelyt toteen sekä toisaalta osoittaa, että verovelvollinen on osallistunut aktiivisesti kyseiseen petokseen tai että se tiesi tai sen olisi pitänyt tietää, että tavaroiden tai palvelujen hankinta, johon on vedottu vähennysoikeuden perusteena, oli osa mainittua petosta, mikä ei välttämättä edellytä sitä, että kaikki kyseiseen petokseen osallistuneet toimijat ja kunkin toimijan menettely olisi yksilöitävä.

____________

1 EUVL C 432, 14.11.2022.