TUOMIO 15.7.2015 – ASIA T‑189/10 [OTTEINA]
UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)
15 päivänä heinäkuuta 2015 (*)
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Lämpöstabilisaattorien Euroopan markkinat – Päätös, jolla todetaan EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkominen – Tytäryhtiöiden toteuttama kilpailusääntöjen rikkominen – Sakot – Tytäryhtiöiden ja emoyhtiön yhteisvastuu – Kymmenen prosentin enimmäismäärän ylittyminen yhden tytäryhtiön osalta – Päätöksen tekeminen uudelleen – Sakon määrän alentaminen mainitun tytäryhtiön osalta – Sakon alennettua määrää koskevan maksuvelvollisuuden kohdistaminen toiseen tytäryhtiöön ja emoyhtiöön – Puolustautumisoikeudet – Oikeus tulla kuulluksi – Oikeus tutustua asiakirjoihin
Asiassa T‑189/10,
GEA Group AG, kotipaikka Düsseldorf (Saksa), edustajinaan asianajajat A. Kallmayer, I. du Mont ja G. Schiffers,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään R. Sauer ja F. Ronkes Agerbeek, avustajanaan asianajaja W. Berg,
vastaajana,
jossa on kyse 8.2.2010 annetun komission päätöksen K(2010) 727, jolla muutettiin EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (asia COMP/38589 – Lämpöstabilisaattorit) 11.11.2009 tehtyä komission päätöstä K(2009) 8682 lopullinen, kumoamisvaatimuksesta tai toissijaisesti kantajalle määrättyjen sakkojen määrän alentamisvaatimuksesta,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Prek sekä tuomarit I. Labucka (esittelevä tuomari) ja V. Kreuschitz,
kirjaaja: hallintovirkamies J. Weychert,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 24.9.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion (1)
Asian tausta
1 Nyt käsiteltävä asia koskee 8.2.2010 annettua komission päätöstä K(2010) 727 (jäljempänä riidanalainen päätös), jolla muutettiin [EY] 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (asia COMP/38589 – Lämpöstabilisaattorit) 11.11.2009 tehtyä komission päätöstä K(2009) 8682 lopullinen (jäljempänä ensimmäinen päätös). Kantajana oleva GEA Group AG riitautti ensimmäisen päätöksen asiassa T-45/10, GEA Group v. komissio.
[– –]
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset
23 Kantaja nosti riidanalaisesta päätöksestä kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.4.2010 toimittamallaan kannekirjelmällä.
[– –]
55 Kantaja vaatii käsiteltävässä asiassa, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen 1 artiklan siltä osin kuin kantajalle määrättiin sakko
– toissijaisesti alentaa kantajalle riidanalaisen päätöksen 1 artiklassa määrätyn sakon määrää
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
56 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
57 Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi tänään antamassaan tuomiossa GEA Group v. komissio (T‑45/10) ensimmäisestä päätöksestä nostetun kanteen.
Oikeudellinen arviointi
58 Esillä olevassa kanteessa kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta ensisijaisesti kumoamaan riidanalaisen päätöksen ja toissijaisesti alentamaan sille määrätyn sakon määrää.
59 Kantaja esittää kanteensa tueksi viisi kanneperustetta.
60 Kantaja väittää ensimmäisessä kanneperusteessaan, että komissio loukkasi sen puolustautumisoikeuksia, koska kantajaa ei ennen riidanalaisen päätöksen antamista kuultu eikä sen annettu tutustua asiakirjoihin, ja että komissio loukkasi sillä kantajaa kohtaan olevaa puolueettomuusvelvoitetta.
[– –]
67 Ensimmäisen kanneperusteen arvioimiseksi on aluksi muistutettava, että kuulluksi tulemisen oikeus, joka on olennainen osa puolustautumisoikeuksia, on Euroopan unionin oikeuden yleinen periaate, jota on noudatettava kaikissa sellaisissa – myös luonteeltaan hallinnollisissa – menettelyissä, joissa voidaan määrätä seuraamuksia, erityisesti sakkoja, ja että tämä periaate merkitsee muun muassa sitä, että asianomaisella yrityksellä on hallinnollisen menettelyn kuluessa ollut mahdollisuus tehdä hyödyllisellä tavalla tunnetuksi näkökantansa (ks. vastaavasti tuomio 13.2.1979, Hoffmann-La Roche v. komissio, 85/76, Kok., EU:C:1979:36, 9 kohta; tuomio 7.6.1983, Musique Diffusion française ym. v. komissio, 100/80–103/80, Kok., EU:C:1983:158 ja tuomio 7.1.2004, Aalborg Portland ym. v. komissio, C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, Kok., EU:C:2004:6, 64–66 kohta).
68 On lisäksi muistutettava, että puolustautumisoikeuksien noudattamisen periaatteeseen erottamattomasti liittyvä oikeus tutustua asiakirjoihin merkitsee myös, että komission on annettava asianomaiselle yritykselle mahdollisuus tutkia kaikki tutkinta-aineistoon sisältyvät asiakirjat, joilla saattaa olla merkitystä sen puolustuksen kannalta (ks. vastaavasti tuomio 2.10.2003, Corus UK v. komissio, C‑199/99 P, Kok., EU:C:2003:531, 125–128 kohta; Aalborg Portland ym. v. komissio, edellä 67 kohta, EU:C:2004:6, 68 kohta ja tuomio 29.6.1995, Solvay v. komissio, T‑30/91, Kok., EU:T:1995:115, 81 kohta).
69 Asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 1 kohta ilmentää tätä periaatetta, koska siinä säädetään siitä, että asianosaisille on lähetettävä väitetiedoksianto, jossa on selkeästi mainittava kaikki ne oleelliset seikat, joihin komissio menettelyn tässä vaiheessa perustaa näkemyksensä, jotta ne, joita asia koskee, saavat todella tiedon siitä, mistä toiminnasta komissio niitä arvostelee, ja komission käytettävissä olevista todisteista (ks. vastaavasti tuomio 15.10.2002, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, C‑238/99 P, C‑244/99 P, C‑245/99 P, C‑247/99 P, C‑250/99 P–C‑252/99 P ja C‑254/99 P, Kok., EU:C:2002:582, 315 ja 316 kohta ja tuomio Aalborg Portland ym. v. komissio, edellä 67 kohta, EU:C:2004:6, 66 ja 67 kohta).
70 Puolustautumisoikeuksien noudattaminen edellyttää muun muassa lisäksi sitä, että tutkimuksen kohteena oleva yritys saa hallinnollisen menettelyn kuluessa ilmaista asianmukaisesti näkemyksensä esiin tuotujen tosiseikkojen paikkansapitävyydestä ja merkityksestä sekä niistä asiakirjoista, joita komissio on käyttänyt perustamissopimusten rikkomista koskevan väitteensä tukena (tuomio Musique Diffusion française ym. v. komissio, edellä 67 kohta, EU:C:1983:158, 10 kohta; tuomio 25.1.2007, Dalmine v. komissio, C‑407/04 P, Kok., EU:C:2007:53, 44 kohta ja tuomio 10.5.2007, SGL Carbon v. komissio, C‑328/05 P, Kok., EU:C:2007:277, 71 kohta).
71 Käsiteltävän asian olosuhteissa on kuitenkin todettava, ettei kantajaa ole kuultu eikä sen ole annettu tutustua asiakirjoihin.
72 Täten riidanalainen päätös on kumottava, mikäli kantaja on riittävästi osoittanut sen, että se olisi voinut puolustautua paremmin, jos näitä menettelyllisiä sääntöjenvastaisuuksia ei olisi tapahtunut, eikä niinkään sitä, että ilman kyseisiä sääntöjenvastaisuuksia – eli jos kantajaa olisi kuultu ja jos sen olisi annettu tutustua asiakirjoihin – riidanalaisella päätöksellä olisi ollut toisenlainen sisältö (ks. vastaavasti tuomio 18.6.2013, Fluorsid ja Minmet v. komissio, T‑404/08, Kok., EU:T:2013:321, 110 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), ja tältä osin on tarkasteltava riidanalaisen päätöksen antamiseen johtaneen hallinnollisen menettelyn aikaa eli riidanalaisen päätöksen antopäivää 8.2.2010 edeltävää aikaa (ks. vastaavasti tuomio 27.9.2006, Archer Daniels Midland v. komissio, T‑329/01, Kok., EU:T:2006:268, 377 kohta).
73 Tältä osin on ensimmäiseksi korostettava, että riidanalaisen päätöksen antamiseen johtaneen hallinnollisen menettelyn aikana käytiin keskustelua siitä, mitkä olivat komission velvollisuudet yhteisvelallisten yhtiöiden välillä olevan yhteisvastuusuhteen osalta siltä osin kuin yhtiöt muodostivat SEUT 101 artiklassa tarkoitetun yhden yrityksen.
74 Unionin yleinen tuomioistuin totesi nimittäin vasta 3.3.2011 antamassaan tuomiossa eli yli vuosi riidanalaisen päätöksen antamisen jälkeen, että yksin komission tehtävänä on asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan mukaista sakkojen määräämistä koskevaa toimivaltaansa käyttäessään määrittää eri yhtiöiden osuudet määristä, jotka ne on määrätty yhteisvastuullisesti maksamaan, sikäli kuin ne kuuluivat samaan yritykseen, eikä tätä tehtävää voida jättää kansallisille tuomioistuimille (tuomio 3.3.2011, Siemens ja VA Tech Transmission & Distribution v. komissio, T‑122/07–T‑124/07, Kok., EU:T:2011:70, 157 kohta).
75 Tämä kysymys oli riidanalaisen päätöksen antamiseen johtaneen hallinnollisen menettelyn aikana erityisen kiistanalainen, sillä unionin tuomioistuin kumosi edellä 74 kohdassa mainitun tuomion Siemens ja VA Tech Transmission & Distribution v. komissio (EU:T:2011:70) ja totesi, että sakon jakaminen yhteisvelallisten välillä kuului yksinomaan kansallisen tuomioistuimen toimivaltaan (tuomio Siemens, edellä 41 kohta, EU:C:2014:256, 62 kohta).
76 Kantaja olisi siten voinut riidanalaisen päätöksen antamiseen johtaneen hallinnollisen menettelyn aikana ja ennen edellä 41 kohdassa mainitun tuomion Siemens (EU:C:2014:256) julistamista riitauttaa sen, ettei se ollut saanut alennusta siitä sakon määrästä, joka oli määrätty ACW:lle, jonka kanssa sen oli katsottu olevan yhteisvastuussa viimeksi mainitun toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta, koska ne olivat rikkomisen aikaan muodostaneet SEUT 101 artiklassa tarkoitetun yhden yrityksen.
[– –]
78 Toiseksi on ylimääräisenä perusteluna todettava, että riidanalaisessa päätöksessä kantajalle määrätty sakko on määrältään suurempi kuin sen tytäryhtiöille määrätty sakko, vaikka sen vastuu on täysin tytäryhtiöiden vastuusta johdettua vastuuta.
79 Ensimmäisessä päätöksessä kantajalle määrätyn sakon kokonaismäärä oli nimittäin 3 346 200 euroa ja sen tytäryhtiöille määrätyn sakon yhteenlaskettu määrä oli 5 278 171 euroa (1 913 971 euroa CPA:n osalta ja 3 346 200 euroa ACW:n osalta), kun taas riidanalaisessa päätöksessä nämä määrät ovat vastaavasti 3 346 200 euroa ja 3 000 100 euroa (1 913 971 CPA:n osalta ja 1 086 129 euroa ACW:n osalta).
80 Riidanalaisen päätöksen antamiseen johtaneen hallinnollisen menettelyn aikana käytiin kuitenkin keskustelua siitä, voitiinko emoyhtiölle määrätä sen tytäryhtiön kilpailunvastaisen menettelyn johdosta sakko, joka on määrältään sen tytäryhtiölle määrättyä sakkoa suurempi, vaikka kyseisen emoyhtiön vastuu on täysin sen tytäryhtiön vastuusta johdettua vastuuta.
81 Tämä kysymys oli erityisen kiistanalainen, sillä riidanalaisen päätöksen antamisen jälkeen todettiin ensinnäkin, että kun vastuu emoyhtiöinä tehdystä rikkomisesta oli täysin niille peräkkäin kuuluneen tytäryhtiön vastuusta johdettua vastuuta, niiden määrien kokonaissumma, jotka emoyhtiöt määrättiin maksamaan, ei voinut ylittää sitä määrää, joka tuo tytäryhtiö on määrätty maksamaan (tuomio Areva, edellä 42 kohta, EU:C:2014:257, 137 ja 138 kohta ja tuomio 24.3.2011, Tomkins v. komissio, T‑382/06, Kok., EU:T:2011:112, 57 kohta).
82 Toiseksi unionin tuomioistuin katsoi riidanalaisen päätöksen antamisen jälkeen myös, että kilpailusääntöjen rikkomisesta määrätyn sakon maksamisen osalta taloudellisen yksikön muodostavan kahden yhtiön välillä ollut yhteisvastuusuhde ei voinut olla vain eräänlainen vakuus, jonka emoyhtiö antaa taatakseen tytäryhtiölle määrätyn sakon maksamisen, ja että väitteet, joiden mukaan kyseistä emoyhtiötä ei voida velvoittaa maksamaan sen tytäryhtiölle määrättyä sakkoa suurempaa sakkoa, olivat siten perusteettomia (tuomio 26.11.2013, Kendrion v. komissio, C‑50/12 P, Kok., EU:C:2013:771, 58 kohta ja tuomio 19.6.2014, FLS Plast v. komissio, C‑243/12 P, Kok., EU:C:2014:2006, 107 kohta).
83 Kantaja olisi siten voinut riidanalaisen päätöksen antamiseen johtaneen hallinnollisen menettelyn aikana riitauttaa sen sakon määrän, joka oli tarkoitus määrätä sille, verrattuna niiden sakkojen määriin, jotka määrättiin sen tytäryhtiöille niiden kilpailunvastaisesta menettelystä.
[– –]
Näillä perusteilla,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Komission 8.2.2010 antama päätös K(2010) 727, jolla muutettiin EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (asia COMP/38589 – Lämpöstabilisaattorit) 11.11.2009 tehtyä komission päätöstä K(2009) 8682 lopullinen, kumotaan GEA Group AG:tä koskevilta osin.
2) Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 15 päivänä heinäkuuta 2015.
Allekirjoitukset