VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(toinen jaosto)

13 päivänä joulukuuta 2007

Asia F-65/05

Paulo Sequeira Wandschneider

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Arvioiminen – Urakehitystä koskeva kertomus – Vuoden 2003 arviointikierros – Kumoamiskanne – Perustelut – Ilmeinen arviointivirhe

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Paulo Sequeira Wandschneider vaatii ajanjaksolta 1.1.–31.12.2003 laaditun urakehitystään koskevan kertomuksen kumoamista ja komission velvoittamista maksamaan hänelle 2 500 euroa korvausta sillä varauksella, että määrää voidaan korottaa, aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä, jota hänelle on aiheutunut vuoden 2003 arviointikierroksen vuoksi.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Arviointi – Jaksottainen arviointikertomus – Kertomuksen vahvistaminen – Myöhästyminen

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

2.      Henkilöstö – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Arvioinnin vahvistajan väliintulo arviointimenettelyssä

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

3.      Henkilöstö – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Arviointia käsittelevän pariteettikomitean kokoonpano

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

4.      Henkilöstö – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Arvioinnin tarkastajan tehtävä 

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

5.      Henkilöstö – Arviointi – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

6.      Henkilöstö – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Aikaisempaan arviointiin nähden heikompi arviointi

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

1.      Jos kyseessä eivät ole poikkeukselliset olosuhteet, arviointikertomusta ei voida kumota pelkästään sillä perusteella, että sen vahvistaminen on myöhästynyt. Vaikka arviointikertomuksen vahvistamisessa tapahtunut myöhästyminen voi mahdollisesti synnyttää kyseessä olevalle virkamiehelle oikeuden saada korvauksia, tämä myöhästyminen ei voi vaikuttaa arviointikertomuksen pätevyyteen ja näin ollen olla perusteena sen kumoamiselle.

Arviointimenettelyä koskevien velvoitteiden rikkomista on pidettävä sellaisena huomattavana sääntöjenvastaisuutena, joka voi vaikuttaa arviointikertomuksen pätevyyteen vain, jos lopullisen arviointikertomuksen sisältö olisi voinut olla toisenlainen, jollei tällaista sääntöjenvastaisuutta olisi tapahtunut.

(ks. 37 ja 39 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑212/97, Hubert v. komissio, 9.3.1999 (Kok. H. 1999, s. I‑A‑41 ja II‑185, 53 kohta) ja asia T‑278/01, Den Hamer v. komissio, 7.5.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑139 ja II‑665, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

2.      Komission antamien, henkilöstösääntöjen 43 artiklan täytäntöönpanoa koskevien yleisten säännösten 2 artiklan 3 kohdan mukaan arvioinnin vahvistaja allekirjoittaa arvioijan alunperin laatiman urakehitystä koskevan kertomuksen ja näiden täytäntöönpanoa koskevien yleisten säännösten 8 artiklan 8 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan arvioija ja arvioinnin vahvistaja viimeistelevät tämän kertomuksen, joten arvioinnin vahvistaja on arvioija sanan täydessä merkityksessä. Näin ollen sen seikan perusteella, että tietojärjestelmässä todetaan, että arvioinnin vahvistaja on päättänyt arvioinnin, ei voida katsoa, että arvioija on jättänyt tehtävänsä arvioinnin vahvistajalle.

(ks. 51 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑43/04, Fardoom ja Reinard v. komissio, 25.10.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑329 ja II‑1465, 64 kohta).

3.      Sellaisen jäsenen, jonka kanssa virkamiehellä on aikaisemmin ollut ristiriitoja, läsnäolon arviointia käsittelevän pariteettikomitean istunnossa, jossa on käsitelty virkamiehen tekemää valitusta omaa urakehitystään koskevasta kertomuksesta, ei voida katsoa vaarantavan komitean riippumattomuutta, kun kyseinen jäsen, joka oli ainoastaan komitean varajäsen, ei osallistunut äänestykseen eikä millään perusteella voida katsoa, että hän olisi pelkällä läsnäolollaan voinut vaikuttaa äänestyksen kulkuun. Sama pätee toisen jäsenen osalta, joka oli saanut ennen istuntoa ensimmäiseltä jäseneltä kopion huomautuksesta, jossa esitetään kyseistä virkamiestä koskevia epäilyksiä, sillä tämä ei riitä osoittamaan, että kyseinen jäsen olisi edes hiljaisesti hyväksynyt tämän huomautuksen sisällön, ja komitean kolmannen jäsenen osalta, jolla oli sama arvioinnin vahvistaja kuin kyseisellä virkamiehellä, sillä tällä perusteella ei voida katsoa, että kyseisen jäsenen olisi mahdotonta antaa lausuntoa täysin itsenäisesti ottaen huomioon, että komission antamien, henkilöstösääntöjen 43 artiklan täytäntöönpanoa koskevien yleisten säännösten 9 artiklan 7 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan komitean lausunto toimitetaan toimenhaltijalle, arvioijalle, arvioinnin vahvistajalle ja arvioinnin tarkastajalle siten, että siinä ei mainita komitean jäsenten yksittäisiä näkemyksiä.

(ks. 64–66 kohta)

4.      Komission antamien, henkilöstösääntöjen 43 artiklan täytäntöönpanoa koskevien yleisten säännösten 9 artiklan 7 kohdan toisen alakohdan mukaan arvioinnin tarkastajan tehtävää ei pidä sekoittaa arvioijan tai arvioinnin vahvistajan tehtävään ja arvioinnin tarkastaja voi siinä tapauksessa, että arviointia käsittelevä pariteettikomitea ei ole antanut hänelle suosituksia, pelkästään vahvistaa lopullisen urakehitystä koskevan kertomuksen esittämättä yksityiskohtaisia perusteluja.

(ks. 77 kohta)

5.      Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen on yhteisön oikeuden perusperiaate jokaisessa menettelyssä, jota käydään tiettyä henkilöä vastaan ja joka voi päättyä hänelle vastaiseen päätökseen. Tämä periaate edellyttää, että kyseessä olevalle henkilölle on annettava mahdollisuus esittää kantansa asianmukaisesti seikoista, joihin voidaan vedota häntä vastaan myöhemmin tehtävässä toimessa. Tämä tavoite saavutetaan erityisesti komission antamien, henkilöstösääntöjen 43 artiklan täytäntöönpanoa koskevien yleisten säännösten avulla, joiden tarkoituksena on varmistaa kontradiktorisen periaatteen noudattaminen koko virkamiesten arviointimenettelyn aikana. Kantaja, joka on voinut esittää väitteensä tämän menettelyn kaikissa vaiheissa, ei voi väittää, että hänen puolustautumisoikeuksiaan olisi loukattu.

(ks. 87–90 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 234/84, Belgia v. komissio, 10.7.1986 (Kok. 1986, s. 2263, 27 kohta); asia C‑458/98 P, Industrie des poudres sphériques v. neuvosto, 3.10.2000 (Kok. 2000, s. I‑8147, 99 kohta); asia C‑288/96, Saksa v. komissio, 5.10.2000 (Kok. 2000, s. I‑8237, 99 kohta); asia C‑344/05 P, komissio v. De Bry, 9.11.2006 (Kok. 2006, s. I‑10915, 37 kohta) ja asia T‑277/03, Vlachaki v. komissio, 8.3.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑57 ja II‑243, 64 kohta).

6.      Hallinnon on perusteltava arviointikertomus riittävästi ja yksityiskohtaisesti, jotta asianomainen pystyy esittämään huomautuksensa perusteluista, ja näiden vaatimusten noudattaminen on erityisen tärkeää silloin, kun arviointikertomukseen sisältyy aikaisempaan arviointiin nähden heikompi arviointi. Huomautukset, jotka hallinto on esittänyt virkamiehen kykyjen osalta, ovat riittävän täsmällisiä ja perusteltuja silloin, kun kyseinen virkamies voi niiden perusteella ymmärtää, että arvosanan heikentyminen johtuu suoraan niistä puutteista, joita hänen viranhoidossaan on viitejaksona ilmennyt.

Urakehitystä koskevien kertomusten laatimisen yhteydessä tällaisessa kertomuksessa kuvailevilla kommenteilla pyritään perustelemaan kussakin kohdassa pisteillä esitetyt arvioinnit. Nämä kuvailevat kommentit ovat arvioinnin laatimisen perustana, sillä arvioinnissa nämä kommentit ilmaistaan numeraalisesti, ja ne auttavat virkamiestä ymmärtämään saamansa arvosanan. Näin ollen tällaisen kertomuksen sisältämien kuvailevien kommenttien on oltava johdonmukaisia pisteillä esitettyihin arviointeihin nähden. Kun otetaan huomioon arvioijille annettu laaja harkintavalta arvioinneissa, jotka koskevat niiden henkilöiden työtä, joita heidän on arvioitava, mahdollinen epäjohdonmukaisuus urakehitystä koskevassa kertomuksessa voi kuitenkin olla hyväksyttävä peruste kertomuksen kumoamiselle vain silloin kun se on ilmeinen.

(ks. 96, 112 ja 116 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑1/91, Della Pietra v. komissio, 16.7.1992 (Kok. 1992, s. II‑2145, 30 ja 32 kohta); em. asia Hubert v. komissio, 79 kohta; em. asia Den Hamer v. komissio, 69 kohta; asia T‑73/05, Magone v. komissio, 16.5.2006 (Kok. H. 2006, s. I-A-2-107 ja II‑A‑2‑485, 53 kohta) ja asia T‑173/04, Carius v. komissio, 25.10.2006 (Kok. H. 2006, s. I-A-2-243 ja II‑A‑2‑1269, 106 kohta).