UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)
7 päivänä syyskuuta 2016 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Kuluttajansuoja – Sopimattomat kaupalliset menettelyt – Direktiivi 2005/29/EY – 5 ja 7 artikla – Yhdistetty tarjous – Esiasennetuilla ohjelmistoilla varustetun tietokoneen myynti – Hintaa koskevat olennaiset tiedot – Harhaanjohtava mainitsematta jättäminen – Kuluttajan on mahdotonta ostaa samanmallinen tietokone, johon ei ole asennettu ohjelmistoja
Asiassa C‑310/15,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Cour de cassation (kassaatiotuomioistuin, Ranska) on esittänyt 17.6.2015 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 25.6.2015, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Vincent Deroo-Blanquart
vastaan
Sony Europe Limited, jolle Sony France SA:n oikeudet ovat siirtyneet,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Šváby sekä tuomarit J. Malenovský ja M. Safjan (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: H. Saugmandsgaard Øe,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Vincent Deroo-Blanquart, edustajanaan P. Rémy-Corlay, avocat,
– Sony Europe Limited, jolle Sony France SA:n oikeudet ovat siirtyneet, edustajanaan P. Spinosi, avocat,
– Ranskan hallitus, asiamiehinään D. Colas, J. Traband ja S. Ghiandoni,
– Belgian hallitus, asiamiehinään J.-C. Halleux ja J. Van Holm,
– Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek, J. Vláčil ja S. Šindelková,
– Euroopan komissio, asiamiehinään D. Roussanov, M. Van Hoof ja K. Herbout-Borczak,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (”sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi”) (EUVL 2005, L 149, s. 22) 5 ja 7 artiklan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa valittajana on Vincent Deroo-Blanquart ‑niminen henkilö, jolla on kotipaikka Ranskassa, ja vastapuolena Sony Europe Limited (jäljempänä Sony), jolle Sony France SA:n oikeudet ovat siirtyneet ja joka on sijoittautunut Ranskaan, ja jossa on kyse kaupallisesta menettelystä, jossa tietokone myydään esiasennetuilla ohjelmistoilla varustettuna.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Direktiivin 2005/29 johdanto-osan 13, 14, 17 ja 18 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(13) – – Tässä direktiivissä vahvistetun yhden yhteisen yleiskiellon piiriin kuuluvat – – kuluttajien taloudellista käyttäytymistä vääristävät sopimattomat kaupalliset menettelyt. – – Yleiskieltoa täydentävät säännöt, jotka koskevat kahta selvästi yleisintä kaupallisten menettelyjen tyyppiä eli harhaanjohtavia kaupallisia menettelyjä ja aggressiivisia kaupallisia menettelyjä.
(14) On suotavaa, että harhaanjohtaviin kaupallisiin menettelyihin kuuluvat ne menettelyt, harhaanjohtava mainonta mukaan lukien, jotka kuluttajaa harhauttamalla estävät häntä tekemästä perustellun ja täten tehokkaan valinnan. Harhaanjohtavaa mainontaa koskevien jäsenvaltioiden lakien ja käytäntöjen mukaisesti tässä direktiivissä luokitellaan harhaanjohtavat menettelyt harhaanjohtaviin toimiin ja harhaanjohtaviin mainitsematta jättämisiin. Mainitsematta jättämisten osalta tässä direktiivissä yksilöidään rajoitettu joukko keskeisiä tietoja, joita kuluttaja tarvitsee perustellun kaupallisen ratkaisun tekemiseen. – –
– –
(17) Oikeusvarmuuden lisäämiseksi on suotavaa nimetä ne kaupalliset menettelyt, joita pidetään kaikissa olosuhteissa sopimattomina. Liitteessä I on sen vuoksi täydellinen luettelo kaikista kyseisistä menettelyistä. Nämä ovat ainoat kaupalliset menettelyt, joita voidaan pitää sopimattomina ilman 5–9 artiklan säännöksiin perustuvaa tapauskohtaista arviointia. – –
(18) – – Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ja direktiiviin sisältyvän suojelun tehokkaan soveltamisen mahdollistamiseksi tässä direktiivissä otetaan mittapuuksi [unionin] tuomioistuimen tulkinnan mukainen valistunut, kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja, ottaen huomioon sosiaaliset, kulttuuriset ja kielelliset tekijät – –”
4 Direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
– –
c) ’tuotteella’ tavaraa tai palvelua – –
d) ’elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisillä kaupallisilla menettelyillä’ (jäljempänä myös ’kaupallisilla menettelyillä’) elinkeinonharjoittajan tointa, mainitsematta jättämistä, käyttäytymistä tai edustamista, kaupallista viestintää, mukaan lukien mainontaa ja markkinointia, joka liittyy välittömästi tuotteen myynnin edistämiseen, myymiseen tai toimittamiseen kuluttajille;
e) ’kuluttajien taloudellisen käyttäytymisen olennaisella vääristämisellä’ kaupallisen menettelyn käyttämistä heikentämään tuntuvasti kuluttajan kykyä tehdä perusteltu päätös, mikä saa kuluttajan tekemään sellaisen kaupallisen ratkaisun, johon hän ei muuten olisi päätynyt;
– –
h) ’huolellisella ammatinharjoittamisella’ sellaista erikoistaidon ja huolellisuuden tasoa, jota elinkeinonharjoittajan voidaan kohtuudella odottaa osoittavan kuluttajia kohtaan ja joka vastaa rehellistä markkinatapaa ja/tai vilpittömässä mielessä toimimisen yleistä periaatetta elinkeinonharjoittajan toimialalla;
i) ’ostokehotuksella’ kaupallista viestiä, jossa ilmaistaan tuotteen ominaispiirteet ja hinta käytetylle kaupallisen viestinnän keinolle asianmukaisella tavalla ja näin mahdollistetaan kuluttajalle ostoksen tekeminen;
– –
k) ’kaupallisella ratkaisulla’ ratkaisua, jonka kuluttaja tekee siitä, aikooko hän ostaa sekä miten ja millä ehdoilla hän ostaa, maksaa kokonaisuudessaan tai osittain, pitää tuotteen tai luopua siitä tai käyttää sopimuksesta johtuvaa tuotteeseen kohdistuvaa oikeutta, tai siitä, päättääkö kuluttaja toimia tai pidättyä toimimasta
– –”
5 Direktiivin 3 artiklan otsikko on ”Soveltamisala”, ja sen 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tätä direktiiviä sovelletaan 5 artiklassa tarkoitettuihin elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin sopimattomiin kaupallisiin menettelyihin ennen jotakin tuotetta koskevaa liiketointa[, sen aikana] ja sen jälkeen.”
6 Direktiivin 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Sisämarkkinat”, säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltiot eivät saa rajoittaa palveluiden tarjonnan vapautta eivätkä tavaroiden vapaata liikkumista tämän direktiivin yhdenmukaistamisen alaan kuuluvista syistä.”
7 Direktiivin 2005/29 5 artiklan, jonka otsikko on ”Sopimattomien kaupallisten menettelyjen kieltäminen”, sanamuoto on seuraava:
”1. Sopimattomat kaupalliset menettelyt ovat kiellettyjä.
2. Kaupallinen menettely on sopimaton, mikäli:
a) se on huolellisen ammatinharjoittamisen vaatimusten vastainen;
ja
b) se vääristää olennaisesti tai on omiaan vääristämään olennaisesti menettelyn saavutettavissa tai kohteena olevan keskivertokuluttajan tai, kun kaupallinen menettely on suunnattu tietylle kuluttajaryhmälle, ryhmään kuuluvan keskivertohenkilön taloudellista käyttäytymistä tuotteeseen nähden.
– –
4. Sopimattomia ovat erityisesti kaupalliset menettelyt, jotka ovat:
a) harhaanjohtavia 6 ja 7 artiklassa esitetyn mukaisesti;
tai
b) aggressiivisia 8 ja 9 artiklassa esitetyn mukaisesti.
5. Liitteessä I on luettelo niistä kaupallisista menettelyistä, joita pidetään kaikissa olosuhteissa sopimattomina. – –”
8 Direktiivin 6 artiklan otsikko on ”Harhaanjohtavat toimet”, ja sen 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Kaupallista menettelyä pidetään harhaanjohtavana, jos se sisältää virheellistä tietoa ja on siten totuuden vastainen tai jos se millään tavoin, yleinen esitystapa mukaan luettuna, harhauttaa tai on omiaan harhauttamaan keskivertokuluttajaa, vaikka tieto olisikin tosiasiallisesti virheetön jonkin seuraavassa esitetyn seikan osalta, ja jos se joka tapauksessa saa tai todennäköisesti saa hänet tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei muuten olisi tehnyt:
– –”
9 Direktiivin 7 artiklassa, jonka otsikko on ”Harhaanjohtavat mainitsematta jättämiset”, säädetään seuraavaa:
”1. Kaupallista menettelyä pidetään harhaanjohtavana, jos sen asiayhteydessä, kun otetaan huomioon kaikki seikat ja olosuhteet sekä [käytetyn] viestintävälineen rajoitukset, jätetään mainitsematta olennaisia tietoja, joita keskivertokuluttaja tarvitsee asiayhteyden mukaan perustellun kaupallisen ratkaisun tekemiseen, ja jos se näin saa tai todennäköisesti saa keskivertokuluttajan tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei muuten olisi tehnyt.
2. Harhaanjohtavana mainitsematta jättämisenä, ottaen huomioon 1 kohdassa kuvatut seikat, pidetään myös sitä, jos elinkeinonharjoittaja salaa tai antaa epäselvällä, käsittämättömällä tai moniselitteisellä tavalla tai väärään aikaan kyseisessä kohdassa tarkoitettua olennaista tietoa taikka jättää mainitsematta kaupallisen menettelyn kaupallisen tarkoituksen, ellei se ilmene asiayhteydestä, mikäli jommassakummassa tapauksessa se saa tai todennäköisesti saa keskivertokuluttajan tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän muuten ei olisi tehnyt.
– –
4. Ostokehotuksissa pidetään olennaisina seuraavia tietoja, jolleivät ne ilmene asiayhteydestä:
a) tuotteen pääominaisuudet siinä laajuudessa kuin viestintävälineen ja tuotteen kannalta on asianmukaista;
– –
c) hinta veroineen tai, ellei tuotteen luontee[n takia] hintaa voida kohtuudella laskea etukäteen, hinnan laskutapa sekä tapauksen mukaan kaikki muut rahti-, toimitus- tai postimaksut tai, ellei näitä kustannuksia voida kohtuudella laskea etukäteen, se seikka, että kuluttaja voi joutua maksamaan tällaisia lisämaksuja;
– –”
10 Direktiivin 2005/29 liitteessä I, jossa on luettelo kaupallisista menettelyistä, joita pidetään kaikissa olosuhteissa sopimattomina, olevassa 29 kohdassa mainitaan aggressiivisten kaupallisten menettelyjen joukossa seuraava menettely:
”Maksun vaatiminen heti tai myöhemmin elinkeinonharjoittajan toimittamista tuotteista, joita kuluttaja ei ole tilannut – – (toimitus, jota ei ole tilattu).”
Ranskan oikeus
11 Kulutustavaroiden kauppaa ja kuluttajien suojaa koskevien säännösten koonnoksen (code de la consommation, jäljempänä kuluttajansuojalaki), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, L. 111-1 §:ssä säädettiin seuraavaa:
”Tavaroita ammatikseen myyvien tai palveluja ammatikseen suorittavien on ennen sopimuksen tekemistä tehtävä kuluttajalle selko tavaran tai palvelun olennaisista ominaisuuksista.”
12 Kuluttajansuojalain, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, L.113-3 §:n ensimmäisessä momentissa säädettiin seuraavaa:
”Tavaroiden myyjien ja palvelujen suorittajien on tiedotettava kuluttajalle hinnoista, sopimusvastuun mahdollisista rajoituksista ja erityisistä myyntiehdoista merkinnöillä, tuoteselosteilla, ilmoituksilla tai muilla asianmukaisilla tavoilla – – ministerin päätöksillä vahvistettavien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.”
13 Kuluttajansuojalain, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, L. 120‑1 §:ssä säädettiin seuraavaa:
”Sopimattomat kaupalliset menettelyt ovat kiellettyjä. Kaupallinen menettely on sopimaton, jos se on huolellisen elinkeinonharjoittamisen vaatimusten vastainen ja jos se olennaisella tavalla vääristää tai on omiaan olennaisella tavalla vääristämään valistuneen ja kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen kuluttajan taloudellista käyttäytymistä tavaraan tai palveluun nähden.
– –
II. – Sopimattomia kaupallisia menettelyjä ovat erityisesti L. 121-1 ja L. 121-1-1 §:ssä määritellyt harhaanjohtavat kaupalliset menettelyt ja L. 122-11 ja L-122-11-1 §:ssä määritellyt aggressiiviset kaupalliset menettelyt.”
14 Kuluttajansuojalain, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, L. 121-1 § oli muotoiltu seuraavasti:
”I. – Kaupallinen menettely on harhaanjohtava, jos se toteutetaan jollakin seuraavista tavoista:
– –
2° Kun se perustuu vääriin tai harhaanjohtaviin väitteisiin, ilmoituksiin tai selostuksiin – –
– –
II. – Kaupallinen menettely on harhaanjohtava – kun otetaan huomioon tiedottamisessa käytetylle välineelle ominaiset rajoitukset ja tilanteessa vallitsevat olosuhteet – myös silloin, kun siinä jätetään mainitsematta, salataan tai esitetään käsittämättömällä tai moniselitteisellä tavalla tai väärään aikaan jokin olennainen tieto tai kun todellista kaupallista tarkoitusta ei ilmoiteta tilanteessa, jossa tämä ei käy ilmi jo asiayhteydestä.
– –
Kaikessa kuluttajille osoitetussa kaupallisessa tiedottamisessa, joka sisältää ostokehotuksen ja jossa mainitaan tarjotun tavaran tai palvelun hinta ja ominaisuudet, olennaisiksi tiedoiksi katsotaan seuraavat tiedot:
1° Tavaran tai palvelun pääominaisuudet;
– –
3° Verollinen hinta ja kuluttajan maksettavaksi tulevat toimituskulut tai niiden laskutapa, ellei niitä voida etukäteen vahvistaa;
– –
III. Menettelyihin, joiden kohteena ovat elinkeinonharjoittajat, sovelletaan I kohtaa.”
15 Kuluttajansuojalain, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, L. 122-1 §:n 1 momentissa säädettiin seuraavaa:
”On kiellettyä olla myymättä kuluttajalle tuotetta tai suorittamatta hänelle palvelua, ellei tähän ole perusteltua syytä, ja asettaa tuotteen myynnin edellytykseksi tietyn määrän tai samanaikainen toisen tuotteen tai palvelun ostaminen taikka asettaa palvelun suorituksen edellytykseksi toisen palvelun suorittaminen tai tuotteen ostaminen.”
16 Kuluttajansuojalain, sellaisena kuin se on ollut voimassa 19.5.2011–30.6.2016, L. 122-1 §:n 1 momentissa säädettiin seuraavaa:
”On kiellettyä olla myymättä kuluttajalle tuotetta tai suorittamatta hänelle palvelua, ellei tähän ole perusteltua syytä, ja asettaa tuotteen myynnin edellytykseksi tietyn määrän tai samanaikainen toisen tuotteen tai palvelun ostaminen taikka asettaa palvelun suorituksen edellytykseksi toisen palvelun suorittaminen tai tuotteen ostaminen, koska tällaisia ehtoja on pidettävä L. 120-1 §:ssä tarkoitettuna sopimattomana kaupallisena menettelynä.”
17 Kuluttajansuojalain, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, L. 122-3 §:n 1 momentti oli muotoiltu seuraavasti:
”Tavaroiden toimittaminen tai palvelujen suorittaminen ilman kuluttajan tätä ennen tekemää tilausta on kiellettyä silloin, kun näihin liittyy maksuvaatimus. Kuluttajalle, joka vastaanottaa tämän kiellon vastaisesti toimitetun tavaran tai suoritetun palvelun, ei voida asettaa minkäänlaisia velvoitteita.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
18 Pääasian oikeudenkäyntiaineiston mukaan Deroo-Blanquart osti 27.12.2008 Ranskassa Sony-merkkisen kannettavan tietokoneen malliltaan VAIO VGN-NR38E, joka oli varustettu tietyillä esiasennetuilla ohjelmistoilla, kuten Microsoft Windows Vista Home Premium ‑käyttöjärjestelmällä ja lukuisilla sovellusohjelmilla.
19 Käyttäessään tietokonetta ensimmäistä kertaa Deroo-Blanquart kieltäytyi tekemästä tietokoneen näytöllä olevaa käyttöjärjestelmän loppukäyttäjän lisenssisopimusta (Contrat de Licence Utilisateur Final, jäljempänä CLUF-sopimus) ja vaati 30.12.2008 Sonyä palauttamaan sen osan tietokoneen kauppahinnasta, joka vastasi esiasennettujen ohjelmistojen hintaa.
20 Sony kieltäytyi 8.1.2009 päiväämässään kirjeessä palauttamasta vaadittua summaa vetoamalla siihen, että VAIO-tietokoneet muodostavat esiasennettujen ohjelmistojensa kanssa yhden yhdistetyn tarjouksen, joka ei ole jaettavissa osiin. Asiassa käytyjen keskustelujen jälkeen Sony tarjoutui 15.4.2009 purkamaan kaupan ja palauttamaan Deroo-Blanquartille koko kauppahinnan eli 549 euroa ostetun tavaran palauttamista vastaan.
21 Deroo-Blanquart ei hyväksynyt tarjousta ja haastoi Sonyn 17.2.2011 tribunal d'instance d’Asnièresissä (Asnièresin alioikeus, Ranska) nostamallaan kanteella maksamaan muun muassa 450 euroa kiinteänä korvauksena esiasennetuista ohjelmistoista sekä 2 500 euroa korvauksena sopimattomista kaupallisista menettelyistä aiheutuneesta vahingosta.
22 Tribunal d'instance d’Asnières hylkäsi 13.9.2012 antamallaan tuomiolla kaikki Deroo-Blanquartin vaatimukset.
23 Deroo-Blanquart valitti tästä tuomiosta cour d’appel de Versaillesiin (Versaillesin ylioikeus, Ranska).
24 Cour d’appel de Versailles vahvisti 5.11.2013 antamallaan tuomiolla valituksenalaisen tuomion todeten, että kyseessä olevaa kauppaa ei ollut pidettävä kaikissa tilanteissa kielletystä pakkomyynnistä muodostuvana eikä kytkykaupasta muodostuvana sopimattomana kaupallisena menettelynä eikä myöskään harhaanjohtavana tai aggressiivisena kaupallisena menettelynä.
25 Deroo-Blanquart valitti cour d’appel de Versaillesin tuomiosta Cour de cassationiin (kassaatiotuomioistuin, Ranska).
26 Todettuaan, että sovellettavat kansalliset säännökset kuuluvat direktiivin 2005/29 soveltamisalaan, Cour de cassation päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko direktiivin 2005/29 5 ja 7 artiklaa tulkittava siten, että yhdistetty tarjous, jossa myydään esiasennetuilla ohjelmistoilla varustettu tietokone, merkitsee harhaanjohtavaa sopimatonta kaupallista menettelyä, jos tietokoneen valmistaja on antanut jälleenmyyjänsä välityksellä tiedot kustakin esiasennetusta ohjelmistosta mutta ei ole yksilöinyt kunkin sen osatekijän hintaa?
2) Onko direktiivin 2005/29 5 artiklaa tulkittava siten, että yhdistetty tarjous, jossa myydään esiasennetuilla ohjelmistoilla varustettu tietokone, merkitsee sopimatonta kaupallista menettelyä, jos valmistaja ei jätä kuluttajalle muuta vaihtoehtoa kuin näiden ohjelmistojen hyväksymisen tai kaupan purkamisen?
3) Onko direktiivin 2005/29 5 artiklaa tulkittava siten, että yhdistetty tarjous, jossa myydään esiasennetuilla ohjelmistoilla varustettu tietokone, merkitsee sopimatonta kaupallista menettelyä, jos kuluttajan on mahdotonta hankkia samalta valmistajalta tietokone, johon ohjelmistoja ei ole asennettu?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Toinen ja kolmas kysymys
27 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa toisella ja kolmannella kysymyksellään, jotka on käsiteltävä yhdessä ja ensimmäisenä, vastauksen siihen, onko kaupallista menettelyä, joka muodostuu esiasennetuilla ohjelmistoilla varustetun tietokoneen myynnistä niin, ettei kuluttajalla ole mahdollisuutta hankkia samanmallista tietokonetta, jota ei ole varustettu esiasennetuilla ohjelmistoilla, pidettävä direktiivin 2005/29 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna sopimattomana kaupallisena menettelynä.
28 Tähän on aluksi todettava, että yhdistetyt tarjoukset, jotka perustuvat vähintään kahden erillisen tuotteen tai palvelun yhdistämiseen yhdeksi tarjoukseksi, ovat kaupallisia toimia, jotka kuuluvat selvästi joidenkin toimijoiden kaupalliseen strategiaan ja joilla pyritään välittömästi edistämään niiden myyntiä ja menekkiä. Tästä seuraa, että niitä on pidettävä direktiivin 2005/29 2 artiklan d alakohdassa tarkoitettuina kaupallisina menettelyinä ja että ne näin ollen kuuluvat sen soveltamisalaan (ks. vastaavasti tuomio 23.4.2009, VTB-VAB ja Galatea, C-261/07 ja C-299/07, EU:C:2009:244, 50 kohta).
29 Kuten direktiivin 2005/29 johdanto-osan 17 perustelukappaleessa lisäksi nimenomaisesti todetaan, vain niitä kaupallisia menettelyitä, jotka on mainittu direktiivin liitteessä I olevassa tyhjentävässä luettelossa, pidetään kaikissa olosuhteissa sopimattomina ilman direktiivin 5–9 artiklan säännöksiin perustuvaa tapauskohtaista arviointia (tuomio 19.9.2013, CHS Tour Services, C‑435/11, EU:C:2013:574, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
30 Unionin tuomioistuin on todennut kuitenkin tähän liittyen, että yhdistettyjä tarjouksia ei mainita direktiivin 2005/29 liitteessä I lueteltujen menettelyjen joukossa ja että direktiivi on esteenä sille, että yleisesti ja ennalta ehkäisevästi kielletään yhdistetyt tarjoukset siitä riippumatta, onko niiden sopimattomuutta arvioitu direktiivin 5–9 artiklassa asetettujen perusteiden kannalta (tuomio 23.4.2009, VTB-VAB ja Galatea, C‑261/07 ja C‑299/07, EU:C:2009:244, 57 ja 62 kohta).
31 Pääasiassa kyseessä olevien kaltaisten kaupallisten menettelyjen mahdollista sopimattomuutta on näin ollen tutkittava direktiivin 5–9 artiklan sisällön ja yleisen rakenteen valossa (ks. vastaavasti tuomio 23.4.2009, VTB-VAB ja Galatea, C‑261/07 ja C‑299/07, EU:C:2009:244, 58 kohta).
32 Todettakoon tähän, että kaupallinen menettely voidaan katsoa direktiivin 2005/29 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla sopimattomaksi vain kahden edellytyksen täyttyessä eli jos se on huolellisen ammatinharjoittamisen vaatimusten vastainen ja jos se olennaisesti vääristää tai on omiaan olennaisesti vääristämään keskivertokuluttajan taloudellista käyttäytymistä tuotteeseen nähden (ks. tuomio 19.12.2013, Trento Sviluppo ja Centrale Adriatica, C‑281/12, EU:C:2013:859, 28 kohta). Tässä yhteydessä on muistettava, että direktiivin johdanto-osan 18 perustelukappaleen mukaan mittapuuksi otetaan – sosiaaliset, kulttuuriset ja kielelliset tekijät huomioon ottaen – valistunut, kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja.
33 Ensimmäiseksi on näin kysyttävä, toimiiko elinkeinonharjoittaja, joka pääasiassa vallitsevien kaltaisissa olosuhteissa tarjoaa myytäväksi ainoastaan esiasennetuilla ohjelmistoilla varustettuja tietokoneita, huolellisen ammatinharjoittamisen vaatimusten vastaisesti, kun huolellinen ammatinharjoittaminen määritellään direktiivin 2005/29 2 artiklan h alakohdassa sellaiseksi erikoistaidon ja huolellisuuden tasoksi, jota elinkeinonharjoittajan voidaan kohtuudella odottaa osoittavan kuluttajaa kohtaan ja joka vastaa rehellistä markkinatapaa ja/tai vilpittömässä mielessä toimimisen yleistä periaatetta elinkeinonharjoittajan toimialalla.
34 On siis selvitettävä, onko elinkeinonharjoittaja toiminnassaan mahdollisesti jättänyt noudattamatta rehellistä markkinatapaa tai yleistä vilpittömän mielen periaatetta toimialallaan, joka tässä tapauksessa muodostuu suurelle yleisölle tarkoitettujen tietoteknisten laitteiden valmistamisesta, keskivertokuluttajan perusteltujen odotusten kannalta tarkasteltuna.
35 Ennakkoratkaisupyynnöstä käy käsiteltävässä tapauksessa ilmi muun muassa, että se, että Sony myy esiasennetuilla ohjelmistoilla varustettuja tietokoneita, vastaa kyseisiin markkinoihin kohdistettujen tutkimusten mukaan sellaisen huomattavan suuren kuluttajaryhmän odotuksia, joka mieluummin hankkii tällä tavoin varustellun tietokoneen, jota voi käyttää välittömästi, kuin ostaa tietokoneen ja ohjelmistot erikseen. Ennakkoratkaisupyynnössä todetaan lisäksi, että ennen pääasiassa kyseessä olevan tietokoneen ostamista Deroo-Blanquart oli kuluttajan asemassaan saanut Sonyn jälleenmyyjältä asianmukaiset tiedot tietokoneeseen esiasennetuista ohjelmistoista ja kunkin ohjelmiston yksityiskohtaisista ominaisuuksista. Sony oli tietokoneen ostamisen jälkeen sitä ensimmäistä kertaa käytettäessä lisäksi tarjonnut Deroo-Blanquartille mahdollisuuden joko tehdä CLUF‑sopimuksen, jotta hän voisi käyttää mainittuja ohjelmistoja, tai perua kaupan.
36 Unionin tuomioistuin on jo todennut, että eri tavaroita tai palveluja koskeva yhdistetty tarjous voi täyttää direktiivissä 2005/29 sopivuudelle asetetut edellytykset esimerkiksi niin, että sillä annetaan kuluttajalle asianmukaiset tiedot (ks. tuomio 23.4.2009, VTB-VAB ja Galatea, C‑261/07 ja C‑299/07, EU:C:2009:244, 66 kohta).
37 Tässä yhteydessä on tuotava esiin se, että tämän tuomion 35 kohdassa mainittujen kaltaiset seikat eli muun muassa se, että kuluttajalle on annettu asianmukaiset tiedot, että yhdistetty tarjous vastaa huomattavan suuren kuluttajaryhmän odotuksia ja että kuluttajalle on annettu mahdollisuus hyväksyä tarjouksen kaikki osat tai saada kauppa puretuksi, ovat omiaan vastaamaan rehellisen markkinatavan ja yleisen vilpittömän mielen periaatteen vaatimuksia suurelle yleisölle tarkoitettujen tietoteknisten laitteiden valmistuksen alalla, koska elinkeinonharjoittaja on näin osoittanut huolellisuutta suhteessa kuluttajaan. Kansallisen tuomioistuimen on siis otettava nämä seikat huomioon, kun se arvioi pääasian tosiseikkoja kokonaisuutena huolellisen ammatinharjoittamisen vaatimusten noudattamisen näkökulmasta.
38 Toiseksi on tutkittava, vääristääkö kaupallinen menettely, joka muodostuu esiasennetuilla ohjelmistoilla varustetun tietokoneen myynnistä niin, ettei kuluttajalla ole mahdollisuutta ostaa samanmallista tietokonetta, jota ei ole varustettu esiasennetuilla ohjelmistoilla, olennaisella tavalla tai onko se omiaan vääristämään olennaisella tavalla keskivertokuluttajan taloudellista käyttäytymistä tuotteeseen nähden eli direktiivin 2005/29 2 artiklan e alakohdassa tarkoitetulla tavalla heikentämään tuntuvasti kuluttajan kykyä tehdä perusteltu päätös ja saamaan kuluttajan tekemään sellaisen kaupallisen ratkaisun, johon hän ei muuten olisi päätynyt.
39 Ennakkoratkaisupyynnöstä käy tämän osalta ilmi, että – kuten tämän tuomion 35 kohdassa on todettu – kuluttajalle oli ennen hankinnan suorittamista annettu asianmukaiset tiedot siitä, että pääasiassa kyseessä olevaa tietokonemallia ei myyty ilman esiasennettuja ohjelmistoja.
40 Kuluttajalle annettavien tietojen osalta on todettava, että ennen sopimuksen tekemistä sopimusehdoista ja sopimuksen tekemisen seurauksista saaduilla tiedoilla on kuluttajalle perustavanlaatuinen merkitys. Kuluttaja päättää nimenomaan näiden tietojen perusteella, haluaako hän tehdä sopimuksen elinkeinonharjoittajan kanssa sitoutumalla tämän aiemmin laatimiin ehtoihin (tuomio 30.4.2014, Kásler ja Káslerné Rábai, C‑26/13, EU:C:2014:282, 70 kohta).
41 Tutkittaessa direktiivin 2005/29 5 artiklan 2 kohdassa asetettua toista edellytystä kansallisen tuomioistuimen on näin ratkaistava se, onko kuluttajan kyky pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa, eli kun kuluttaja on saanut ennen hankinnan suorittamista asianmukaiset tiedot siitä, että kaupan kohteena olevaa tietokonemallia ei myyty ilman esiasennettuja ohjelmistoja, ja oli tämän vuoksi lähtökohtaisesti vapaa valitsemaan jonkin muunmerkkisen, teknisiltä ominaisuuksiltaan tähän rinnastettavan tietokonemallin, jota myydään ilman ohjelmistoja tai muihin ohjelmistoihin kytkettynä, tehdä perusteltu kaupallinen ratkaisu tuntuvasti heikentynyt.
42 Edellä esitettyjen huomioiden perusteella toiseen ja kolmanteen kysymykseen on vastattava, että kaupallista menettelyä, joka muodostuu esiasennetuilla ohjelmistoilla varustetun tietokoneen myynnistä niin, ettei kuluttajalla ole mahdollisuutta hankkia samanmallista tietokonetta, jota ei ole varustettu esiasennetuilla ohjelmistoilla, ei ole sellaisenaan pidettävä direktiivin 2005/29 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna sopimattomana kaupallisena menettelynä, ellei tällainen menettely ole huolellisen ammatinharjoittamisen vaatimusten vastainen ja olennaisesti vääristä tai ole omiaan olennaisesti vääristämään keskivertokuluttajan taloudellista käyttäytymistä kyseiseen tuotteeseen nähden, mikä kansallisen tuomioistuimen on arvioitava ottamalla huomioon pääasiassa kyseessä olevassa tapauksessa vallitsevat erityiset olosuhteet.
Ensimmäinen kysymys
43 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa ensimmäisellä kysymyksellään vastauksen siihen, onko silloin, kun kyse on esiasennetuilla ohjelmistoilla varustetun tietokoneen myyntiä koskevasta yhdistetystä tarjouksesta, sitä, ettei kunkin ohjelmiston hintaa ole erikseen mainittu, pidettävä direktiivin 2005/29 5 artiklan 4 kohdan a alakohdassa ja 7 artiklassa tarkoitettuna harhaanjohtavana kaupallisena menettelynä.
44 Tämän osalta on muistettava, että direktiivin 5 artiklan 4 kohdan a alakohdassa säädetään, että harhaanjohtavat kaupalliset menettelyt voivat ilmetä direktiivin 6 artiklassa tarkoitettuina harhaanjohtavina toimina tai sen 7 artiklassa tarkoitettuina harhaanjohtavina mainitsematta jättämisinä.
45 Direktiivin 2005/29 7 artiklan 1 kohdan mukaan kaupallinen menettely katsotaan siis harhaanjohtavaksi, jos sen asiayhteydessä, kun otetaan huomioon kaikki seikat ja olosuhteet sekä käytetyn viestintävälineen rajoitukset, jätetään mainitsematta olennaisia tietoja, joita keskivertokuluttaja tarvitsee asiayhteyden mukaan perustellun kaupallisen ratkaisun tekemiseen, ja jos se näin saa tai todennäköisesti saa keskivertokuluttajan tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei muuten olisi tehnyt. Direktiivin 7 artiklan 4 kohdan c alakohdassa säädetään, että olennaisena tietona pidetään hintaa veroineen.
46 Viimeksi mainitun säännöksen sanamuodosta nähdään näin ollen, että olennaisena tietona pidetään myytäväksi tarjotun tuotteen hintaa eli tuotteen kokonaishintaa eikä kunkin sen eri osatekijän hintaa. Tästä seuraa, että säännöksessä velvoitetaan elinkeinonharjoittaja ilmoittamaan kuluttajalle kyseessä olevan tuotteen kokonaishinta.
47 Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, käsiteltävässä tapauksessa tietokoneen ja siihen esiasennettujen ohjelmistojen muodostaman kokonaisuuden kokonaishinta oli ilmoitettu Deroo-Blanquartille. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa kuitenkin tietää, voidaanko tällaisessa yksittäisessä tapauksessa, jossa on kyse tietokoneesta ja lukuisista siihen esiasennetuista ohjelmistoista muodostuvasta yhdistetystä tarjouksesta, myös tällaisen tarjouksen kohteena olevan kokonaisuuden muodostavien eri osatekijöiden hintoja pitää olennaisina tietoina.
48 Siitä riippumatta, että kokonaishinnan osatekijöitä ei ole mainittu niiden tietojen joukossa, jotka katsotaan direktiivin 2005/29 7 artiklan 4 kohdan mukaan olennaisiksi, on tähän kuitenkin todettava, että direktiivin johdanto-osan 14 perustelukappaleen mukaan olennaisia ovat ne keskeiset tiedot, joita kuluttaja tarvitsee perustellun kaupallisen ratkaisun tekemiseen.
49 Direktiivin 7 artiklan 1 kohdan mukaan tietojen olennaisuutta on lisäksi arvioitava sen asiayhteyden kannalta, johon kaupallinen menettely kuuluu, ja kaikki siihen liittyvät seikat huomioon ottaen.
50 Kuten ennakkoratkaisupyynnössä on todettu, tässä tapauksessa pääasiassa kyseessä olevan kaupan kohteena olevaa tietokonetta tarjottiin myytäväksi kuitenkin ainoastaan esiasennetuilla ohjelmistoilla varustettuna. Kun otetaan huomioon toiseen ja kolmanteen kysymykseen annettu vastaus, tällaista kaupallista menettelyä ei sellaisenaan ole pidettävä direktiivin 2005/29 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna sopimattomana kaupallisena menettelynä.
51 Kun näin ollen otetaan huomioon asiayhteys, jossa yhdistetty tarjous, joka muodostuu esiasennetuilla ohjelmistoilla varustetun tietokoneen myynnistä, on tehty, se, ettei kunkin ohjelmiston hintaa ole erikseen mainittu, ei ole omiaan estämään kuluttajaa tekemästä perusteltua kaupallista ratkaisua, eikä sen voida katsoa saavan kuluttajaa tekemään kaupallista ratkaisua, jota hän ei muuten olisi tehnyt. Näin ollen kunkin erillisen ohjelmiston hintaa ei ole pidettävä direktiivin 2005/29 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuna olennaisena tietona.
52 Edellä esitettyjen huomioiden perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että silloin, kun kyse on esiasennetuilla ohjelmistoilla varustetun tietokoneen myyntiä koskevasta yhdistetystä tarjouksesta, sitä, ettei kunkin ohjelmiston hintaa ole erikseen mainittu, ei ole pidettävä direktiivin 2005/29 5 artiklan 4 kohdan a alakohdassa ja 7 artiklassa tarkoitettuna harhaanjohtavana kaupallisena menettelynä.
Oikeudenkäyntikulut
53 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kaupallista menettelyä, joka muodostuu esiasennetuilla ohjelmistoilla varustetun tietokoneen myynnistä niin, ettei kuluttajalla ole mahdollisuutta hankkia samanmallista tietokonetta, jota ei ole varustettu esiasennetuilla ohjelmistoilla, ei ole sellaisenaan pidettävä sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (”sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi”) 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna sopimattomana kaupallisena menettelynä, ellei tällainen menettely ole huolellisen ammatinharjoittamisen vaatimusten vastainen ja olennaisesti vääristä tai ole omiaan olennaisesti vääristämään keskivertokuluttajan taloudellista käyttäytymistä kyseiseen tuotteeseen nähden, mikä kansallisen tuomioistuimen on arvioitava ottamalla huomioon pääasiassa kyseessä olevassa tapauksessa vallitsevat erityiset olosuhteet.
2) Silloin, kun kyse on esiasennetuilla ohjelmistoilla varustetun tietokoneen myyntiä koskevasta yhdistetystä tarjouksesta, sitä, ettei kunkin ohjelmiston hintaa ole erikseen mainittu, ei ole pidettävä direktiivin 2005/29 5 artiklan 4 kohdan a alakohdassa ja 7 artiklassa tarkoitettuna harhaanjohtavana kaupallisena menettelynä.
Allekirjoitukset