YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)

26 päivänä huhtikuuta 2007 (*)

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt − Itsejäljentävän paperin markkinat – Sakkojen määrän laskennasta annetut suuntaviivat – Kilpailusääntöjen rikkomisen kesto – Rikkomisen vakavuus – Sakon korottaminen ehkäisevässä tarkoituksessa – Raskauttavat seikat – Lieventävät seikat – Yhteistyötiedonanto

Yhdistetyissä asioissa T‑109/02, T‑118/02, T‑122/02, T‑125/02, T‑126/02, T‑128/02, T‑129/02, T‑132/02 ja T‑136/02,

Bolloré SA, kotipaikka Puteaux (Ranska), edustajinaan asianajajat R. Saint‑Esteben ja H. Calvet,

kantajana asiassa T‑109/02,

Arjo Wiggins Appleton Ltd, kotipaikka Basingstoke (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajinaan asianajaja F. Brunet, solicitor J. Temple Lang ja barrister J. Grierson,

kantajana asiassa T‑118/02,

jota tukee

Belgian kuningaskunta, asiamiehinään A. Snoecx ja M. Wimmer,

väliintulijana asiassa T‑118/02,

Mitsubishi HiTec Paper Bielefeld GmbH, aiemmin Stora Carbonless Paper GmbH, kotipaikka Bielefeld (Saksa), edustajinaan asianajaja I. van Bael ja solicitor A. Kmiecik,

kantajana asiassa T‑122/02,

Papierfabrik August Koehler AG, kotipaikka Oberkirch (Saksa), edustajinaan asianajajat I. Brinker ja S. Hirsbrunner,

kantajana asiassa T‑125/02,

M‑real Zanders GmbH, aiemmin Zanders Feinpapiere AG, kotipaikka Bergisch Gladbach (Saksa), edustajinaan asianajajat J. Burrichter ja M. Wirtz,

kantajana asiassa T‑126/02,

Papeteries Mougeot SA, kotipaikka Laval‑sur‑Vologne (Ranska), edustajinaan aluksi asianajajat G. Barsi, J. Baumgartner ja J.‑P. Hordies, sittemmin Barsi ja Baumgartner,

kantajana asiassa T‑128/02,

Torraspapel, SA, kotipaikka Barcelona (Espanja), edustajinaan asianajajat O. Brouwer, F. Cantos ja C. Schillemans,

kantajana asiassa T‑129/02,

Distribuidora Vizcaína de Papeles, SL, kotipaikka Derio (Espanja), edustajinaan asianajajat E. Pérez Medrano ja I. Delgado González,

kantajana asiassa T‑132/02,

ja Papelera Guipuzcoana de Zicuñaga, SA, kotipaikka Hernani (Espanja), edustajanaan asianajaja I. Quintana Aguirre,

kantajana asiassa T‑136/02,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asioissa T‑109/02 ja T‑128/02 asiamiehinään W. Mölls ja F. Castillo de la Torre, avustajanaan asianajaja N. Coutrelis, asioissa T‑118/02 ja T‑129/02 asiamiehinään Mölls ja A. Whelan, avustajanaan asianajaja M. van der Woude, asiassa T‑122/02 asiamiehinään ensin R. Wainwright ja Mölls, sittemmin Wainwright ja Whelan, asioissa T‑125/02 ja T‑126/02 asiamiehinään Mölls ja Castillo de la Torre, avustajanaan asianajaja H.‑J. Freund, sekä asioissa T‑132/02 ja T‑136/02 asiamiehinään Mölls ja Castillo de la Torre, avustajinaan asianajajat J. Rivas Andrés ja J. Gutiérrez Gisbert,

vastaajana,

joissa vaaditaan kumoamaan EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (asia COMP/E‑1/36.212 – Itsejäljentävä paperi) 20.12.2001 tehty komission päätös 2004/337/EY (EUVL 2004, L 115, s. 1) tai toissijaisesti alentamaan kantajille päätöksessä määrätyn sakon määrää,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Vilaras sekä tuomarit F. Dehousse ja D. Sváby,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Palacio González,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä sekä 2.6.2005 (asiat T‑132/02 ja T‑136/02), 7.6.2005 (asiat T‑109/02 ja T‑128/02), 14.6.2005 (asia T‑122/02), 16.6.2005 (asiat T‑118/02 ja T‑129/02) ja 21.6.2005 (asiat T‑125/02 ja T‑126/02) pidetyissä istunnoissa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1        Syksyllä 1996 paperiteollisuuskonserni Sappi, jonka emoyhtiö on Sappi Ltd, toimitti komissiolle tietoja ja asiakirjoja, joiden perusteella komissiolla oli aihetta epäillä, että itsejäljentävän paperin alalla, jolla Sappi toimi tuottajana, toimi tai oli toiminut salainen hintakartelli.

2        Sappin toimittaman aineiston perusteella komissio suoritti tarkastuksia tiettyjen itsejäljentävän paperin tuottajien tiloissa 6.2.1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17 (perustamissopimuksen [81] ja [82] artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus) (EYVL 1961, 13, s. 204) 14 artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla. Asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohdan mukaiset tarkastukset tehtiin 18.2. ja 19.2.1997 Arjo Wiggins Belgium SA:n, Papeteries Mougeot SA:n (jäljempänä Mougeot), Torraspapel SA:n, Sarriopapel y Celulosa SA:n (jäljempänä Sarrió) ja Grupo Torras SA:n tiloissa. Tarkastuksia toteutettiin asetuksen N:o 17 14 artiklan 2 kohdan nojalla heinäkuun ja joulukuun 1997 välisenä aikana Sappin, Arjo Wiggins Appleton plc:n (jäljempänä AWA), Arjo Wiggins Europe Holdings Ltd:n, Arjo Wiggins SA:n ja sen tytäryhtiö Guérimand SA:n, Mougeot’n, Torraspapelin, Sarrión, Unipapelin, Sociedade Comercial de Celulose e Papel L^da:n, Stora Carbonless Paper GmbH:n (jäljempänä Stora, aiemmin Stora-Feldmühle AG) ja Papierfabrik August Koehler AG:n (jäljempänä Koehler) tiloissa.

3        Komissio osoitti vuonna 1999 asetuksen N:o 17 11 artiklan mukaiset tietopyynnöt AWA:lle, Mougeot’lle, Torraspapelille, Cartiere Sottrici Binda SpA:lle (jäljempänä Binda), Carrs Paper Ltd:lle (jäljempänä Carrs), Distribuidora Vizcaína de Papeles, SL:lle (jäljempänä Divipa), Ekman Iberica, SA:lle (jäljempänä Ekman), Papelera Guipuzgoana de Zicuñaga, SA:lle, Koehlerille, Storalle, Zanders Feinpapier AG:lle (jäljempänä Zanders) ja Copigraph SA:lle. Näissä tietopyynnöissä kyseisiä yrityksiä vaadittiin toimittamaan tietoja ilmoittamistaan hinnankorotuksista, myyntimääristä, asiakkaista, liikevaihdosta ja kokouksista kilpailijoiden kanssa.

4        AWA, Stora ja Copigraph myönsivät tietopyyntöön antamissaan vastauksissa osallistuneensa itsejäljentävän paperin tuottajien monenvälisiin kartellikokouksiin. Ne toimittivat komissiolle asiakirjoja ja tietoja.

5        Mougeot puolestaan otti 14.4.1999 yhteyttä komissioon ja ilmoitti olevansa halukas tekemään yhteistyötä tutkimuksessa sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä kartellitapauksissa annetun komission tiedonannon (EYVL 1996, C 207, s. 4; jäljempänä yhteistyötiedonanto) mukaisesti. Mougeot myönsi itsejäljentävän paperin hinnoista sopivan kartellin olemassaolon ja toimitti komissiolle tietoja kartellin rakenteesta ja erityisesti yksittäisistä kokouksista, joissa oli sovittu hinnoista ja joihin oli osallistunut sen edustajia.

6        Komissio aloitti 26.7.2000 menettelyn käsiteltävänä olevassa asiassa ja osoitti väitetiedoksiannon 17 yritykselle, joiden joukossa olivat AWA, Bolloré SA ja sen tytäryhtiö Copigraph, Carrs, Zicuñaga, Divipa, Mitsubishi HiTec Paper Bielefeld GmbH (jäljempänä MHTP), aiemmin Stora, Mougeot, Koehler, Sappi, Torraspapel ja Zanders. Yritykset saivat käyttöönsä komission tutkimusasiakirjat cd-rom‑kopiona, joka lähetettiin niille 1.8.2000.

7        Kaikki väitetiedoksiannon vastaanottajina olleet yritykset Bindaa, International Paperia ja Mitsubishi Paper Mills Ltd:tä lukuun ottamatta toimittivat kirjallisia huomautuksia vastauksena komission niitä vastaan esittämiin väitteisiin.

8        Kuulemistilaisuus pidettiin 8.3. ja 9.3.2001.

9        Kuultuaan kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa ja kuultuaan kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan lopullisen kertomuksen komissio teki 20.12.2001 EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja Euroopan talousalueesta (ETA) tehdyn sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (asia COMP/E‑1/36.212 – Itsejäljentävä paperi) päätöksen 2004/337/EY (EUVL 2004, L 115, s. 1; jäljempänä päätös).

10      Komissio totesi päätöksen 1 artiklan ensimmäisessä kohdassa, että 11 yritystä oli rikkonut EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa osallistumalla sopimuksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin itsejäljentävän paperin alalla.

11      Komissio totesi päätöksen 1 artiklan toisessa kohdassa, että AWA, Bolloré, MHTP, Koehler, Sappi, Torraspapel ja Zanders olivat osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen tammikuusta 1992 syyskuuhun 1995 saakka, Carrs tammikuusta 1993 syyskuuhun 1995 saakka, Divipa maaliskuusta 1992 tammikuuhun 1995 saakka, Zicuñaga lokakuusta 1993 tammikuuhun 1995 saakka ja Mougeot toukokuusta 1992 syyskuuhun 1995 saakka.

12      Päätöksen 2 artiklassa velvoitettiin 1 artiklassa mainitut yritykset lopettamaan välittömästi kyseisessä artiklassa tarkoitettu rikkominen, jos näin ei ole jo tehty, ja pidättäytymään itsejäljentävän paperin alalla harjoittamassaan toiminnassa tekemästä sopimuksia tai noudattamasta yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joilla on sama tai samankaltainen tavoite tai vaikutus kuin tarkasteltavana olevalla rikkomisella.

13      Päätöksen 3 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla asianomaisille yrityksille määrättiin seuraavat sakot:

–        AWA: 184,27 miljoonaa euroa

–        Bolloré: 22,68 miljoonaa euroa

–        Carrs: 1,57 miljoonaa euroa

–        Divipa: 1,75 miljoonaa euroa

–        MHTP: 21,24 miljoonaa euroa

–        Zicuñaga: 1,54 miljoonaa euroa

–        Mougeot: 3,64 miljoonaa euroa

–        Koehler: 33,07 miljoonaa euroa

–        Sappi Ltd: 0 euroa

–        Torraspapel: 14,17 miljoonaa euroa

–        Zanders: 29,76 miljoonaa euroa.

14      Päätöksen 3 artiklan toisen kohdan mukaan sakot on maksettava kolmen kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta. Päätöksen 3 artiklan kolmannen kohdan mukaan mainitun määräajan päätyttyä peritään automaattisesti korkoa, joka vastaa Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioiden korkoa laskettuna 1.12.2001, korotettuna 3,5 prosenttiyksiköllä eli yhteensä 6,77 prosenttia.

15      Päätöksen 1 ja 2 artiklassa tarkoitetut 11 yritystä ovat päätöksen adressaatit.

16      Päätöksestä (77 perustelukappale) ilmenee, että kartellin osapuolet sopivat yleisestä kilpailunvastaisesta suunnitelmasta, jonka päätarkoituksena oli parantaa osapuolten liiketoiminnan kannattavuutta korottamalla hintoja yhdessä. Päätöksen mukaan tämän kokonaissuunnitelman puitteissa kartellin päätavoitteena oli sopia hinnankorotuksista ja myös korotusten aikataulusta.

17      Tässä tarkoituksessa järjestettiin eritasoisia kokouksia: yleisiä, kansallisia tai alueellisia. Päätöksen 89 perustelukappaleen mukaan yleisiä kartellikokouksia seurasi joukko kansallisia tai alueellisia kokouksia, joiden tarkoituksena oli varmistaa, että yleisissä kartellikokouksissa sovitut hinnankorotukset pantiin täytäntöön kaikilla markkinoilla. Näissä kokouksissa osanottajat vaihtoivat yksityiskohtaisia ja yrityskohtaisia tietoja hinnoistaan ja myyntimääristään (97 perustelukappale). Sovittujen hinnankorotusten täytäntöönpanon varmistamiseksi joissain kansallisissa kartellikokouksissa jaettiin myyntikiintiöt ja vahvistettiin markkinaosuudet jokaiselle osallistujalle (81 perustelukappale).

18      Komissio katsoi, että kartellijärjestelyihin osallistuivat ETA:n kaikki tärkeimmät toimijat ja niitä luotiin, ohjattiin ja kannustettiin kunkin osallistujayrityksen johtotasolta. Tällaisen kartellin täytäntöönpano johtaa automaattisesti kilpailun huomattavaan vääristymiseen (377 perustelukappale). Ottaen huomioon tarkasteltavana olevan toiminnan luonteen ja sen todellisen vaikutuksen itsejäljentävän paperin markkinoihin sekä sen seikan, että rikkominen koski koko yhteismarkkinoita ja ETA-sopimuksen voimaantulon jälkeen koko ETA:ta, komissio katsoi, että päätöksen kohteena olevat yritykset olivat syyllistyneet luonteeltaan erittäin vakavaan EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan rikkomiseen (404 perustelukappale).

19      Määrittääkseen sakon perusmäärän lähtökohdan rikkomisen vakavuuden perusteella komissio luokitteli asianomaiset yritykset viiteen luokkaan sen mukaan, mikä oli yritysten suhteellinen merkitys kyseisillä markkinoilla (406–409 perustelukappale). Varmistaakseen sakon riittävän ehkäisevän vaikutuksen komissio korotti tämän jälkeen näin määriteltyä sakon perusmäärän lähtökohtaa AWA:n, Bollorén ja Sappin osalta 100 prosenttia (410–412 perustelukappale). Vahvistaakseen määrättävien sakkojen perusmäärän komissio otti tämän jälkeen huomioon kunkin yrityksen syyksi luettavan rikkomisen keston (413–417 perustelukappale).

20      Komissio korotti raskauttavien seikkojen perusteella AWA:lle määrättävän sakon määrää 50 prosenttia sen vuoksi, että se oli kartellin johtaja (418–424 perustelukappale). Komissio ei ole katsonut, että käsiteltävänä olevassa asiassa olisi ollut mitään lieventäviä seikkoja.

21      Komissio sovitti sakkojen lopulliset määrät ottaen huomioon asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan säännökset (434 perustelukappale) ja sovelsi tämän jälkeen yhteistyötiedonantoa, jonka perusteella Mougeot’n sakkoa alennettiin 50 prosenttia, AWA:n sakkoa 35 prosenttia, Bollorén (Copigraph) sakkoa 20 prosenttia ja Carrsin, MHTP:n ja Zandersin sakkoa 10 prosenttia (435–458 perustelukappale).

 Menettely ja asianosaisten vaatimukset

22      Bolloré (asia T‑109/02), AWA (asia T‑118/02), MHTP (asia T‑122/02), Koehler (asia T‑125/02), Zanders (asia T-126/02), Mougeot (asia T‑128/02), Torraspapel (asia T‑129/02), Divipa (asia T‑132/02) ja Zicuñaga (asia T‑136/02) nostivat nyt käsiteltävänä olevat kanteet 11.4. ja 18.4.2002 välisenä aikana ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamillaan kannekirjelmillä.

23      Bolloré vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–        ensisijaisesti kumoaa päätöksen 1, 2 ja 3 artiklan siltä osin kuin kyseiset artiklat koskevat sitä

–        toissijaisesti alentaa huomattavasti sille päätöksen 3 artiklassa määrätyn sakon määrää

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

24      AWA vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–        kumoaa sille päätöksessä määrätyn sakon tai toissijaisesti alentaa sakon määrää huomattavasti

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut

–        toteuttaa kaikki muut asianmukaisiksi katsomansa toimenpiteet.

25      Belgian kuningaskunta, joka väliintulijana tukee AWA:n väitteitä, vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin alentaa huomattavasti AWA:lle määrätyn sakon määrää.

26      MHTP vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–        kumoaa päätöksen 1 artiklan siltä osin kuin siinä todetaan, että MHTP osallistui kilpailusääntöjen rikkomiseen ennen 1.1.1993

–        alentaa sille määrätyn sakon määrää

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

27      Koehler vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–        kumoaa päätöksen

–        toissijaisesti alentaa sille päätöksen 3 artiklassa määrätyn sakon määrää

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

28      Zanders vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–        kumoaa päätöksen 3 artiklan siltä osin kuin siinä määrätään sille 29,76 miljoonan euron suuruinen sakko

–        toissijaisesti alentaa sille päätöksen 3 artiklassa määrätyn sakon määrää

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

29      Mougeot vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–        ensisijaisesti kumoaa päätöksen

–        toissijaisesti alentaa komission määräämän sakon määrää huomattavasti

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

30      Torraspapel vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–        kumoaa päätöksen 1 artiklan siltä osin kuin siinä todetaan kantajan rikkoneen EY 81 artiklan 1 kohtaa 1.1.1992 ja syyskuun 1993 välisenä aikana, ja alentaa sakkoa vastaavasti

–        alentaa kantajalle päätöksen 3 artiklassa määrätyn sakon määrää huomattavasti

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien pankkitakauksesta tai sakon kokonaan tai osittain maksamisesta aiheutuvat korot ja kulut.

31      Divipa vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–        kumoaa päätöksen siltä osin kuin siinä todetaan Divipan paitsi osallistuneen kartelliin Espanjan markkinoilla, myös osallistuneen koko ETA-markkinat kattaneeseen kartelliin, ja toissijaisesti alentaa sille päätöksessä määrätyn sakon määrää

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

32      Ziguñaga vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–        ensisijaisesti kumoaa päätöksen 1, 3 ja 4 artiklan siltä osin kuin ne koskevat sitä

–        toissijaisesti alentaa komission määräämän sakon määrää seuraavasti:

–        kumoaa sen, että sakkoa korotettiin 10 prosenttia sillä perusteella, että se osallistui kartelliin alle vuoden ajan

–        alentaa sakon perusmäärää huomattavasti ja vähintään 60 prosenttia sillä perusteella, että olemassa on lieventäviä seikkoja

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

33      Komissio vaatii kaikissa asioissa kanteen hylkäämistä ja kantajien velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

34      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin esitti asioissa T‑109/02, T‑118/02, T‑122/02, T‑125/02, T‑128/02, T‑132/02 ja T‑136/02 kirjallisia kysymyksiä, joihin asianomaiset osapuolet vastasivat määräajassa.

35      Asian T‑126/02 kantaja ilmoitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle 14.6.2005 päivätyllä kirjeellään, joka sisälsi suullista käsittelyä varten laadittua kertomusta koskevat huomautukset, toiminimensä ja yhtiöjärjestyksensä muutoksesta siten, että Zanders Feinpapiere AG:stä tuli M‑real Zanders GmbH (jäljempänä myös Zanders).

36      Asianosaisten lausumat ja niiden vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin erillisissä istunnoissa, jotka pidettiin 2., 7., 14., 16. ja 21.6.2005.

37      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kehotti asianosaisia kussakin asiassa pidetyssä istunnossa ottamaan kantaa siihen, pitäisikö kaikki asiat mahdollisesti yhdistää tuomion antamista varten, ja koska asianosaiset eivät vastustaneet tätä, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti yhdistää käsiteltävänä olevat asiat tuomion antamista varten työjärjestyksensä 50 artiklan mukaisesti.

 Oikeudellinen arviointi

38      Kantajat vaativat päätöksen kumoamista ja/tai sakon kumoamista tai sen alentamista.

I        Päätöksen kumoamista koskevat kanneperusteet

39      Kantajat vaativat tapauksen mukaan joko koko päätöksen tai joidenkin sen niitä koskevien säännösten kumoamista. Nämä kumoamisvaatimukset perustuvat muodollisiin perusteisiin, jotka koskevat hallinnollisen menettelyn kulkua, ja aineellisiin perusteisiin, jotka koskevat niitä toteamuksia ja arviointeja, jotka komissio on tehnyt tiettyjen yritysten rikkomiseen osallistumisen osalta.

A       Hallinnollisen menettelyn kulkua koskevat kanneperusteet

1.     Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan oikeutta tulla kuulluksi on loukattu, koska hallinnollisen menettelyn kuluessa ei luovutettu tiettyjä asiakirjoja, jotka komissio luokitteli luottamuksellisiksi

a)     Asianosaisten lausumat

40      Zicuñaga katsoo, että sekä oikeuskirjallisuudesta että asetuksen N:o 17 19 artiklasta seuraa, että oikeus saada tutustua kaikkiin tutkinta-asiakirjoihin on prosessuaalinen tae, jolla turvataan puolustautumisoikeuksien tehokas käyttäminen ja erityisesti oikeus tulla kuulluksi. Se korostaa, että tällä takeella mahdollistetaan paitsi se, että asianomainen osapuoli voi riitauttaa ne sitä vastaan puhuvat asiakirjat, joihin komissio vetoaa, myös se, että asianomainen saa tutustua kaikkiin sen puolesta puhuviin asiakirjoihin, jotka voivat olla hyödyllisiä asianomaisen puolustuksen kannalta.

41      Kantajan näkemyksen mukaan komission on luottamuksellisten asiakirjojen osalta yhdistettävä yhtäältä asianomaisen yrityksen oikeutettu intressi luottamuksellisuuteen ja toisaalta puolustautumisoikeudet. Komissio ei kuitenkaan voi perustaa lopullista päätöstään asiakirjoihin, joista syytetty ei ole voinut esittää näkemystään. Se, että komissio kieltäytyy antamasta tietoa asiakirjasta hallinnollisen menettelyn aikana, merkitsee lisäksi puolustautumisoikeuksien loukkaamista silloin, kun hallinnollisessa menettelyssä olisi voitu päätyä eri lopputulokseen, jos kantajalla olisi ollut mahdollisuus tutustua kyseisiin asiakirjoihin. Zicuñagan mukaan tästä seuraa, että se, että komissio ei luovuttanut luottamuksellisiksi luokiteltuja asiakirjoja, on loukannut kantajan puolustautumisoikeuksia.

42      Komissio korostaa, että sen suorittama tutkinta noudatti kaikkia vaadittavia takeita eikä loukannut mitään oikeusperiaatteita. Se toteaa lisäksi, että koska Zicuñaga ei täsmennä, mitä sitä vastaan puhuvia asiakirjoja komissio on käyttänyt, sen väitettä ei tule ottaa tutkittavaksi.

b)     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

43      Aluksi on todettava, että Zicuñagan argumentaatio on ristiriitaista. Kysymyksessä olevan kanneperusteen otsikon (Kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaaminen. Kantajaa vastaan puhuvia asiakirjoja ei ole luovutettu) perusteella vaikuttaa siltä, että kantaja riitauttaa vain sen, että komissio epäsi hallinnollisessa menettelyssä kantajalta oikeuden tutustua sitä vastaan puhuviin asiakirjoihin, joihin oli vedottu päätöksessä. Kannekirjelmän muiden kohtien perusteella kantaja näyttää väittävän myös, että kyseisen menettelyn kuluessa ei luovutettu asiakirjoja, joiden kantaja väittää voivan sisältää kantajan puolesta puhuvia seikkoja.

44      Siltä osin kuin Zicuñaga väittää, että komissio ei ole hallinnollisen menettelyn kuluessa luovuttanut asiakirjoja, joita kantaja väittää käytetyn sitä vastaan päätöksessä, on todettava, kuten komissio on tehnyt kirjelmissään, että Zicuñaga ei ole yksilöinyt ainuttakaan tällaista asiakirjaa. Koska kantajan väitteelle ei ole esitetty mitään tukea, se on tältä osin hylättävä.

45      Siltä osin kuin Zicuñaga arvostelee komissiota siitä, että tämä ei antanut sille hallinnollisen menettelyn kuluessa oikeutta tutustua asiakirjoihin, jotka sen mukaan olisivat olleet hyödyllisiä sen puolustuksen kannalta, koska ne saattoivat sisältää sen puolesta puhuvia seikkoja, on muistettava, että oikeuskäytännön mukaan salliakseen kysymyksessä olevien yritysten puolustautua hyödyllisellä tavalla väitetiedoksiannossa niitä vastaan esitettyjä väitteitä vastaan komission pitää antaa niiden tutustua kaikkiin tutkinta-asiakirjoihin lukuun ottamatta niitä, jotka sisältävät muiden yritysten liikesalaisuuksia tai muuta luottamuksellista tietoa, sekä komission sisäisiä asiakirjoja (ks. asia T‑23/99, LR AF 1998 v. komissio, tuomio 20.3.2002, Kok. 2002, s. II‑1705, 170 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

46      Lisäksi yritysten ja yritysten yhteenliittymien oikeuden suojella liikesalaisuuksiaan on oltava tasapainossa sen kanssa, että taataan oikeus tutustua kaikkiin asiakirjoihin. Näin ollen, jos komissio katsoo, että tietyt sen tutkinta-aineistoon sisältyvistä asiakirjoista sisältävät liikesalaisuuksia tai muuta luottamuksellista tietoa, sen on valmistettava tai valmistutettava niillä yrityksillä tai yritysten yhteenliittymillä, joista kyseiset asiakirjat ovat peräisin, asiakirjoista versiot, jotka eivät ole luottamuksellisia. Jos tällaisten ei-luottamuksellisten versioiden laatiminen kaikista asiakirjoista osoittautuu vaikeaksi, sen on toimitettava asianomaisille osapuolille ongelmallisista asiakirjoista luettelo, joka on riittävän täsmällinen, jotta ne voivat arvioida, onko tarpeen pyytää oikeutta tutustua tiettyihin asiakirjoihin (ks. vastaavasti asia T‑30/91, Solvay v. komissio, tuomio 29.6.1995, Kok. 1995, s. II‑1775, 88–94 kohta).

47      Käsiteltävänä olevassa asiassa Zicuñagan kirjelmistä ilmenee, että se arvostelee aivan erityisesti sitä, että komissio oli evännyt siltä oikeuden tutustua päätöksen 288 perustelukappaleessa tarkoitettuihin yksityiskohtaisiin tietoihin, jotka koskivat useiden rikkomiseen syyllistyneiden yritysten, joihin Zicuñaga kuuluu, ETA-alueen myyntiä maittain kartellin keston aikana. Zicuñagan mukaan näihin tietoihin sisältyy todennäköisesti seikkoja, joiden perusteella se olisi voinut osoittaa, että se ei ollut soveltanut hintapolitiikkaa, josta oli sovittu itsejäljentävän paperin eurooppalaisten valmistajien kanssa.

48      Tältä osin asiakirjoista, jotka muodostavat asian T‑136/02 asiakirja-aineiston, tehty luettelo, jonka komissio on toimittanut vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämään kysymykseen, osoittaa, että komissio on antanut asianosaisten käyttöön hallinnollisen menettelyn kuluessa ei-luottamuksellisen version asiakirjoista, jotka sisältävät 288 perustelukappaleessa tarkoitetut tiedot, kun asiakirjat oli luokiteltu sellaisiksi, ettei niihin ollut oikeus tutustua. Zicuñaga on näin ollen voinut arvioida, oliko sen tarpeen pyytää oikeutta tutustua tiettyihin asiakirjoihin.

49      Tältä osin on muistettava, että komissiolla ei ole EY 81 artiklan rikkomista koskevassa menettelyssä velvollisuutta antaa omasta aloitteestaan oikeutta tutustua asiakirjoihin, jotka eivät sisälly tutkinta-aineistoon ja joita sillä ei ole aikomusta käyttää lopullisessa päätöksessä asianosaisia vastaan. Asianosainen, joka saa hallinnollisen menettelyn kuluessa selville, että komissiolla on hallussaan asiakirjoja, jotka voisivat olla hyödyllisiä sen puolustuksen kannalta, on velvollinen esittämään toimielimelle nimenomaisen pyynnön saada tutustua näihin asiakirjoihin. Siinä tapauksessa, ettei asianosainen tee näin hallinnollisen menettelyn aikana, se menettää tältä osin oikeutensa lopullisesta päätöksestä mahdollisesti nostettavan kumoamiskanteen yhteydessä (yhdistetyt asiat T‑25/95, T‑26/95, T‑30/95–T‑32/95, T‑34/95–T‑39/95, T‑42/95–T‑46/95, T‑48/95, T‑50/95–T‑65/95, T‑68/95–T‑71/95, T‑87/95, T‑88/95, T‑103/95 ja T‑104/95, Cimenteries CBR ym. v. komissio, ns. sementtitapaus, tuomio 15.3.2000, Kok. 2000, s. II‑491, 383 kohta).

50      Zicuñaga ei kuitenkaan esittänyt hallinnollisen menettelyn kuluessa nimenomaista pyyntöä saada tutustua edellä mainittuja tietoja sisältävän asiakirjan luottamukselliseen versioon. Se tosin viittaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämään kysymykseen antamassaan vastauksessa kirjalliseen pyyntöön, joka koski oikeutta saada tutustua näihin tietoihin, ja esittää kirjeen, jolla komissio hylkäsi tämän pyynnön, mutta on todettava, että pyyntö on päivätty 3.4.2002 eli hallinnollisen menettelyn päättymisen ja päätöksen tekemisen jälkeen. Se, että Ziguñaga ei ollut esittänyt tällaista pyyntöä hallinnollisen menettelyn kuluessa, merkitsee, että se menettää oikeutensa kumoamiskanteen osalta.

51      Tästä seuraa, että tämä Zicuñagan esittämä kanneperuste on hylättävä.

2.     Toinen kanneperuste, jonka mukaan oikeutta tutustua asiakirjoihin on loukattu, koska ei ole toimitettu asiakirjoja, jotka eivät sisälly cd-romilla tiedoksi annettuun tutkinta-aineistoon

a)     Asianosaisten lausumat

52      Koehler arvostelee komissiota siitä, että tämä ei ole antanut sille oikeutta tutustua tiettyihin asiakirjoihin, jotka eivät kuulu tutkinta-aineistoon, joka annettiin cd-romilla tiedoksi väitetiedoksiannon adressaateille 1.8.2000. Koehler viittaa erityisesti muiden väitetiedoksiannon adressaattien väitetiedoksiantoon antamiin vastauksiin ja näiden vastausten liitteisiin, erityisesti päätöksen alaviitteessä 365 mainittuun asiantuntijalausuntoon, jonka AWA oli toimittanut komissiolle. Se katsoo, että se, että päätökseen sisältyy useita viittauksia väitetiedoksiantoon annettuihin vastauksiin, osoittaa, että komissio on käyttänyt näitä vastauksia perusteena analysoidessaan tosiseikkoja ja laskiessaan sakkojen määrää. Koehler lisää, että Mougeot’n väitetiedoksiantoon antama vastaus osoittaa, että asiakirja-aineistoon sisältyy selvästi myös tietoja, jotka olisivat olleet hyödyllisiä sen puolustukselle.

53      Komissio vastaa, että vaikka onkin totta, että se voi käyttää perusteena vain tosiseikkoja, joiden osalta asianomaiset yritykset ovat voineet esittää selvitystä, väitetiedoksiantoon annetut vastaukset eivät ole osa tutkinta-aineistoa, johon on myönnettävä oikeus tutustua. Hallinnollinen menettely on katsottava päättyneeksi, kun nämä vastaukset saapuvat, eikä sitä voida jatkaa loputtomiin sen vuoksi, että kukin yritys haluaisi esittää näkemyksensä muiden yritysten esittämistä huomautuksista. Koehler ei ole yksilöinyt sitä syyllisyyttä tukevaa seikkaa, jota komissio on sen mukaan käyttänyt perusteena sitä vastaan ja josta se ei olisi voinut lausua.

b)     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

54      Koehlerin argumentaation voidaan katsoa sisältävän kaksi näkökohtaa. Yhtäältä se katsoo, että komissio on käyttänyt tiettyjä asiakirjoja, jotka eivät sisältyneet sen tutustuttavissa olevaan tutkinta-aineistoon, päätöksessä sitä vastaan ilman, että sillä olisi ollut oikeutta tutustua niihin hallinnollisessa menettelyssä ja että se olisi voinut lausua niistä. Toisaalta komissio ei ole toimittanut Koehlerille asiakirjoja, jotka eivät sisältyneet sen tutustuttavissa olevaan tutkinta-aineistoon ja jotka olisivat voineet sisältää sen puolesta puhuvia seikkoja. Näitä kahta näkökohtaa on tarkasteltava erikseen.

55      Ensiksi siltä osin kuin kysymys on siitä, että Koehlerille ei sen mukaan toimitettu niitä sitä vastaan puhuvia seikkoja, jotka eivät sisältyneet sen tutustuttavissa olevaan tutkinta-aineistoon, on muistettava ensiksi, että asiakirjan voidaan katsoa sisältävän jotakin kantajaa vastaan puhuvaa näyttöä ainoastaan silloin, kun komissio on käyttänyt sitä tukemaan väitettä sellaisesta kilpailusääntöjen rikkomisesta, johon kyseinen kantaja on osallistunut (ns. sementtitapaus, tuomion 284 kohta).

56      Kun otetaan huomioon, että asiakirjoja, joita ei ole annettu tiedoksi asianosaisille hallinnollisen menettelyn aikana, ei voida käyttää todisteina niitä vastaan (ks. vastaavasti asia C‑62/86, AKZO v. komissio, tuomio 3.7.1991, Kok. 1991, s. I‑3359, Kok. Ep. XI, s. I‑261, 21 kohta; asia T‑11/89, Shell v. komissio, tuomio 10.3.1992, Kok. 1992, s. II‑757, Kok. Ep. XII, s. II‑49, 55 ja 56 kohta ja asia T‑13/89, ICI v. komissio, tuomio 10.3.1992, Kok. 1992, s. II‑1021, Kok. Ep. XII, s. II‑175, 34 ja 35 kohta), kyseisiä asiakirjoja ei voida hyväksyä todisteina, jos käy ilmi, että komissio on kanteen kohteena olevassa päätöksessä perustanut kantansa asiakirjoihin, jotka eivät sisälly tutkinta-aineistoon ja joita ei ole annettu tiedoksi kantajille (ns. sementtitapaus, tuomion 382 kohta; ks. myös vastaavasti asia 107/82, AEG v. komissio, tuomio 25.10.1983, Kok. 1983, s. 3151, Kok. Ep. VII, s. 281, 24–30 kohta ja edellä 46 kohdassa mainittu asia Solvay v. komissio, tuomion 57 kohta sekä em. asia ICI v. komissio, tuomion 36 kohta).

57      Tästä seuraa, että jos komissio aikoo perustaa kantansa väitetiedoksiantoon annetun vastauksen otteeseen tai tällaiseen vastaukseen liitettyyn asiakirjaan näyttääkseen EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamismenettelyssä toteen, että kilpailusääntöjä on rikottu, muille tässä menettelyssä mukana oleville asianosaisille on annettava mahdollisuus ottaa kantaa tällaiseen todisteeseen (ks. vastaavasti edellä 56 kohdassa mainittu asia AKZO v. komissio, tuomion 21 kohta; edellä 56 kohdassa mainittu asia Shell v. komissio, tuomion 55 kohta ja edellä 56 kohdassa mainittu asia ICI v. komissio, tuomion 34 kohta).

58      Käsiteltävänä olevassa asiassa kantaja toteaa kannekirjelmässään yleisesti, että ”alaviitteisiin sisältyvien useiden viittausten vuoksi ei ole epäilystäkään siitä, että komissio on käyttänyt asian muiden asianosaisten huomautuksia vahvistamaan sekä tosiseikkoja koskevaa esitystä että sakon määrän laskemista”. Näin yleisen toteamuksen perusteella ei voida kuitenkaan päätellä, mitä tiettyjä asiakirjoja olisi käytetty päätöksessä Koehleria vastaan puhuvina todisteina. Koehler totesi kaiken lisäksi istunnossa, että ei ollut sellaista sitä vastaan puhuvaa asiakirjaa, johon se ei olisi saanut tutustua.

59      Toiseksi siltä osin kuin kysymys on siitä, että Koehler ei saanut tietoonsa niitä sen puolesta puhuvia todisteita, jotka eivät sisältyneet sen tutustuttavissa olevaan tutkinta-aineistoon, Koehler viittaa muiden väitetiedoksiannon adressaattien väitetiedoksiantoon antamiin vastauksiin sekä näiden vastausten liitteisiin. Se ei kuitenkaan osoita, että se olisi nimenomaisesti pyytänyt komissiolta näiden tietojen toimittamista, ja se on jopa myöntänyt istunnossa, että se ei ollut esittänyt pyyntöä saada tutustua näihin asiakirjoihin. Koehlerin väitettä siitä, että se ei saanut oikeutta tutustua näihin asiakirjoihin, ei siis voida ottaa tutkittavaksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa (ks. vastaavasti ns. sementtitapaus, tuomion 383 kohta; ks. myös edellä 49 kohta).

60      Lisäksi on vielä huomautettava, että Koehler ei ole osoittanut, että se olisi voinut esittää väitteitä, jotka olisivat vaikuttaneet päätöksen lopputulokseen, jos se olisi saanut tutustua muiden väitetiedoksiannon adressaattien vastauksiin ja näiden vastausten liitteisiin (ks. vastaavasti asia 30/78, Distillers v. komissio, tuomio 10.7.1980, Kok. 1980, s. 2229, 26 kohta ja asia T‑7/90, Kobor v. komissio, tuomio 27.11.1990, Kok. 1990, s. II‑721, 30 kohta).

61      Ensiksi siltä osin kuin on kysymys asiantuntijalausunnosta, jonka AWA oli liittänyt väitetiedoksiantoon antamaansa vastaukseen, ja siltä osin kuin Koehler pyrkii viittauksellaan tähän lausuntoon yksilöimään asiakirjan, joka ei sisälly sen tutustuttavissa olleeseen tutkinta-aineistoon ja joka olisi voinut olla hyödyksi sen puolustukselle, päätöksestä (390, 392 ja 396 perustelukappale) ilmenee, että komissio on nimenomaisesti hylännyt AWA:n kyseisen asiantuntijalausunnon perusteella hallinnollisen menettelyn kuluessa kehittelemät väitteet, joiden mukaan kilpailusääntöjen rikkomisella ei ollut todellista vaikutusta markkinoihin. Koehlerin väite, jonka mukaan sen puolustusta olisi haitannut se, ettei sillä ollut oikeutta tutustua kyseiseen lausuntoon hallinnollisen menettelyn kuluessa, ei siis voi menestyä.

62      Koehler väittää vastauskirjelmässään, että Mougeot’n väitetiedoksiantoon antama vastaus osoittaa, että asiakirja-aineistoon sisältyi tietoja, jotka olisivat selvästi olleet hyödyllisiä sen puolustukselle. Se viittaa tältä osin päätöksen 293 perustelukappaleessa lainattuun kyseisen vastauksen kappaleeseen, jossa Mougeot, viitaten komission aiemmin esittämään toteamukseen, toteaa, että ”väitetiedoksianto ei todista, että AEMCP:n [Association of European Manufacturers of Carbonless Paper] kokoukset olisivat tarjonneet puitteet yhteistoimintamekanismeille ennen järjestön uudelleenjärjestelyä syyskuussa 1993”. Päätöksen 295 perustelukappaleessa komissio kuitenkin nimenomaisesti hylkää tämän väitteen ja toteaa, että Sappin, Mougeot’n ja AWA:n lausunnot yhdessä todistavat, että yleisiä kartellikokouksia pidettiin ainakin vuodesta 1992. Komissio viittaa päätöksen 112 ja 113 perustelukappaleeseen ja lisää, että Sappilta saadut todisteet vahvistavat lisäksi, että ennen syyskuuta 1993 yhteistoimintaa harjoitettiin myös AEMCP:n kokouksissa tai näiden kokousten yhteydessä pidetyissä kokouksissa. Koehlerin siteeraama Mougeot’n väitetiedoksiantoon antaman vastauksen kappale ei siis todista, toisin kuin Koehler väittää, että se olisi väitetiedoksiantoon annettujen vastausten ja niihin liitettyjen asiakirjojen avulla voinut kehittää argumentteja, jotka olisivat saattaneet johtaa hallinnollisen menettelyn toisenlaiseen lopputulokseen.

63      Kaikki edellä esitetty huomioon ottaen tämä kanneperuste on hylättävä.

3.     Kolmas kanneperuste, jonka mukaan puolustautumisoikeuksia ja kontradiktorista periaatetta on loukattu sen vuoksi, että väitetiedoksianto ja päätös eivät ole yhdenmukaisia

a)     Asianosaisten lausumat

64      Bolloré väittää, että väitetiedoksiantovaiheessa komissio katsoi sen osallistuneen rikkomiseen yksinomaan sillä perusteella, että se oli emoyhtiönä vastuussa tytäryhtiönsä Copigraphin itsenäisistä toimista. Päätöksessä sen sijaan esitetään sitä vastaan uusi väite, joka perustuu siihen, että se olisi ollut itse ja itsenäisesti mukana kartellissa. Bolloré väittää, että koska komissio ei antanut sille mahdollisuutta ottaa kantaa tähän väitteeseen hallinnollisen menettelyn kuluessa, komissio on loukannut sen puolustautumisoikeuksia.

65      Komissio kiistää, että Bollorén katsottaisiin päätöksessä olevan itse mukana kilpailusääntöjen rikkomisessa. Komission mukaan kantajan syyksi luetaan sen tytäryhtiön toiminta sen vuoksi, että se muodostaa viimeksi mainitun kanssa yhden ja saman yrityksen. Käsiteltävänä oleva kanneperuste voi siis menestyä vain, jos osoitetaan, että rikkomista ei lueta tällä perusteella kantajan syyksi väitetiedoksiannossa, tai jos osoitetaan, että komissio perusti päätöksessä arviointinsa sellaisiin tosiseikkoihin, joista Bolloré ei ollut voinut esittää näkemystään oikeudenkäyntiä edeltäneen menettelyn kuluessa. Tilanne ei komission mukaan kuitenkaan ole tällainen.

b)     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

66      Tämän osalta on huomautettava, että puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen, joka on yhteisön oikeuden perusperiaate ja jota on noudatettava etenkin kaikissa sellaisissa, myös hallinnollisissa menettelyissä, joissa voidaan määrätä seuraamuksia, edellyttää, että yrityksellä, jota asia koskee, on ollut mahdollisuus esittää asianmukaisesti näkemyksensä komission esiin tuomien tosiseikkojen, väitteiden ja olosuhteiden todenperäisyydestä ja merkityksellisyydestä (yhdistetyt asiat T‑5/00 ja T‑6/00, Nederlandse Federatieve Vereniging voor de Groothandel op Elektrotechnisch Gebied ja Technische Unie v. komissio, tuomio 16.12.2003, Kok. 2003, s. II‑5761, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

67      Oikeuskäytännön mukaan väitetiedoksiannossa on esitettävä väitteet riittävän selkein sanamuodoin ja ainakin pääpiirteittäin, jotta ne, joita asia koskee, voivat saada tiedon siitä, mistä toiminnasta komissio niitä moittii. Vain tämän edellytyksen täyttyessä väitetiedoksianto täyttää sille yhteisön asetuksissa annetun tehtävänsä, joka on kaikkien tarpeellisten seikkojen ilmoittaminen yrityksille ja yritysten yhteenliittymille, jotta nämä voivat puolustautua tehokkaasti, ennen kuin komissio tekee lopullisen päätöksen (yhdistetyt asiat C‑89/85, C‑104/85, C‑114/85, C‑116/85, C‑117/85 ja C‑125/85–C‑129/85, Ahlström Osakeyhtiö ym. v. komissio, tuomio 31.3.1993, Kok. 1993, s. I‑1307, Kok. Ep. XIV, s. I‑123, 42 kohta ja asia T‑352/94, Mo och Domsjö v. komissio, tuomio 14.5.1998, Kok. 1998, s. II‑1989, 63 kohta).

68      Lisäksi puolustautumisoikeuksien loukkaamista hallinnollisessa menettelyssä arvioidaan komission väitetiedoksiannossa ja kanteen kohteena olevassa päätöksessä esittämien väitteiden perusteella (asia T‑36/91, ICI v. komissio, tuomio 29.6.1995, Kok. 1995, s. II‑1847, 70 kohta ja edellä 46 kohdassa mainittu asia Solvay v. komissio, tuomion 60 kohta). Näin ollen sen toteaminen, että puolustautumisoikeuksia on loukattu, edellyttää, että väite, jota yrityksen mukaan ei esitetty sitä vastaan väitetiedoksiannossa, sisältyy kanteen kohteena olevaan komission päätökseen.

69      Kolmessa edellisessä kohdassa mainittu oikeuskäytäntö huomioon ottaen käsiteltävänä olevassa asiassa on ensiksi syytä tarkastella, millä perusteella komissio on päätöksessään katsonut Bollorén olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta. Tämän kannalta merkitykselliset tiedot sisältyvät päätöksen 353–356 perustelukappaleeseen (Osa II (Oikeudellinen arviointi), 2.3 kohta (Vastuu rikkomisesta 2) (Copigraph ja Bolloré)).

70      Nämä perustelukappaleet ovat seuraavanlaiset:

”(353) Copigraph SA oli rikkomisen aikaan Bolloré SA:n (jonka nimi oli aiemmin Bolloré Technologies SA) kokonaan omistama tytäryhtiö, jonka AWA osti marraskuussa 1998. Copigraph päätti 2 päivänä helmikuuta 2000 lopettaa toimintansa 30 päivästä joulukuuta 2000 alkaen. Bolloré väittää, että sen ei voida katsoa olevan vastuussa Copigraphin toiminnasta, koska Copigraph oli taloudellisesti täysin itsenäinen yksikkö. Bollorén mukaan Copigraphin itsenäisyyttä voidaan perustella seuraavilla seikoilla: Copigraphin ja Bollorén hallintorakenteet olivat tiukasti erillään toisistaan; Copigraphilla oli oma infrastruktuuri ja se noudatti riippumatonta liiketoimintatapaa, sillä se hankki lähes 35 prosenttia tarvitsemistaan raaka-aineista Bolloré-konsernin ulkopuolelta, myös yhdeltä kilpailijalta.

(354) Copigraph kuului Bollorén erikoispapereiden toimialaan, jonka silloinen päällikkö [V.], oli samanaikaisesti Copigraphin toimitusjohtaja. Lisäksi Copigraphin silloinen kaupallinen johtaja [J. B.] oli toiminut Thononin tehtaalla myyntitehtävissä vuodesta 1994. [Bolloré] oli näin ollen väistämättä tietoinen tytäryhtiönsä osallistumisesta kartelliin.

(355) Myös emoyhtiön, [Bollorén], suorasta osallisuudesta kartellin toimintaan on näyttöä. Bolloré kuului AEMCP:hen, jonka viralliset kokoukset toimivat myös kartellikokouksina tammikuusta 1992 syyskuuhun 1993. Bollorén edustaja, sen erikoispaperiryhmän päällikkö [V.], osallistui kartellikokouksiin Copigraphin kaupallisen johtajan kanssa. Bollorén erikoispaperiryhmän päällikkö osallistui myös Ranskan markkinoita käsitelleeseen kartellikokoukseen 1 päivänä lokakuuta 1993. Copigraphin kaupallinen johtaja osallistui siitä lähtien kaikkiin niihin kartellikokouksiin, joihin on todettu osallistuneen Copigraphin edustajia. Kaikki nämä kokoukset pidettiin vuonna 1994 ja kuten on mainittu, Copigraphin kaupallinen johtaja toimi samanaikaisesti myyntitehtävissä Bolloréssa.

(356) Tämän perusteella komissio päättelee, että Bollorén olisi katsottava olevan vastuussa oman toimintansa lisäksi myös Copigraphin toiminnasta kartellissa koko määritetyn jakson ajan.”

71      Edellä toistetusta päätöksen otteesta ilmenee, että Bollorén katsottiin olevan vastuussa rikkomisesta yhtäältä sillä perusteella, että sen oli katsottava olevan vastuussa tytäryhtiönsä osallistumisesta kartelliin, ja toisaalta sillä perusteella, että oli olemassa todisteita sen suorasta osallistumisesta kartellin toimintaan.

72      Bolloré myöntää, että sen oli väitetiedoksiannon perusteella mahdollista ymmärtää, että komissio katsoi kyseisessä väitetiedoksiannossa sen olevan vastuussa rikkomisesta sillä perusteella, että se oli Copigraphin kokonaan omistavana emoyhtiönä rikkomisen tapahtuma-aikaan vastuussa Copigraphin osallistumisesta kartelliin, ja ottaa tähän seikkaan kantaa. Bollorén väite koskee sitä, että väitetiedoksiannosta ei käynyt ilmi komission aikomus katsoa sen olevan vastuussa rikkomisesta myös sillä perusteella, että se oli suoraan osallistunut kartellin toimintaan.

73      Väitetiedoksiannon tältä osin merkitykselliset kappaleet sisältyvät 240–245 ja 248 kohtaan (osa II (Oikeudellinen arviointi), B kohta (Kilpailusääntöjen soveltaminen) 8 (Vastuu rikkomisesta)).

74      Aivan ensiksi on todettava, että komissio ei näissä väitetiedoksiannon kohdissa totea Bollorén olleen suoraan osallisena kartelliin, toisin kuin se tekee muiden väitetiedoksiannossa tarkoitettujen emoyhtiöiden, kuten AWA:n ja Torraspapelin osalta, joista komissio AWA:n osalta mainitsee, että ”[se] osallistui suoraan ja itsenäisesti lainvastaiseen kartelliin Arjo Wiggins Carbonless Paper Operation ‑osastonsa välityksellä”, ja Torraspapelin osalta, että ”on olemassa myös todisteita, jotka osoittavat emoyhtiön osallistuneen suoraan salaiseen toimintaan”.

75      Kuten Bolloré aivan oikein toteaa, väitetiedoksiannon 243 kohdasta ilmenee, että komissio on erottanut toisistaan kaksi tilannetta seuraavasti:

”Siltä osin kuin kysymys on emo‑ ja tytäryhtiöiden välisestä suhteesta, komissio osoittaa tämän väitetiedoksiannon emoyhtiölle, jos

–        kaksi tai useampi sen tytäryhtiöistä on osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen

–        emoyhtiö on osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen.

Muissa tapauksissa, joissa tytäryhtiö on osallistunut rikkomiseen, väitetiedoksianto osoitetaan sekä sille että emoyhtiölle.”

76      Bollorén ja Copigraphin muodostaman konsernin osalta väitetiedoksianto osoitettiin Bollorén lisäksi myös Copigraphille, mikä väitetiedoksiannon 243 kohdassa esitettyjen kriteerien valossa on ollut omiaan tuudittamaan Bollorén siihen ajatukseen, että komissio ei väitetiedoksiantovaiheessa katsonut konsernin emoyhtiö Bollorén osallistuneen suoraan kilpailusääntöjen rikkomiseen.

77      On siis todettava, että väitetiedoksiannon sanamuodon mukaan komissio aikoi katsoa Bollorén olleen vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta ainoastaan sen vuoksi, että se oli Copigraphin kokonaan omistavana emoyhtiönä rikkomisen tapahtuma-aikaan vastuussa Copigraphin osallistumisesta kartelliin. Bolloré ei voinut väitetiedoksiannon sanamuodon perusteella ennakoida, että komissio aikoi katsoa sen olevan vastuussa rikkomisesta myös sillä perusteella, että se itse osallistui suoraan kartellin toimintaan, kuten komissio teki päätöksessä.

78      On lisättävä, että väitetiedoksiannossa ei mainita seikkoja, jotka komissio esittää päätöksen 355 perustelukappaleessa sen väitteensä tueksi, että Bolloré osallistui suoraan kilpailusääntöjen rikkomiseen, toisin sanoen sitä, että Bolloré kuului AEMCP:hen, ja sitä, että V. ja J. B. edustivat sitä useissa kartellikokouksissa. Vaikka katsottaisiinkin komission väitteen mukaisesti, että Bollorén kuuluminen AEMCP:hen ilmenee väitetiedoksiannon liitteenä olevista asiakirjoista, on todettava, että komissio mainitsee väitetiedoksiannossa AEMCP:n jäsenten joukossa vain Copigraphin, mutta ei missään vaiheessa Bolloréta. V. ja J. B. puolestaan mainitaan väitetiedoksiannossa toistuvasti Copigraphin, mutta ei Bollorén, edustajina kartellikokouksissa. Komissio ei myöskään missään väitetiedoksiannon kappaleessa mainitse Bolloréta näissä kokouksissa edustettuina olleiden yritysten joukossa.

79      Bolloré ei siis ole väitetiedoksiannon perusteella voinut saada tietoonsa väitettä, jonka mukaan se osallistui suoraan kilpailusääntöjen rikkomiseen, eikä myöskään niitä tosiseikkoja, jotka komissio päätöksessä esitti tämän väitteen tueksi. Näin ollen Bollorélla ei, kuten sen väitetiedoksiantoon antamasta vastauksesta ilmenee, ole ollut mahdollisuutta tehokkaasti puolustautua hallinnollisen menettelyn kuluessa tämän väitteen ja näiden tosiseikkojen osalta.

80      Joka tapauksessa on syytä korostaa, että vaikka päätös sisältää uusia tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja koskevia väitteitä, joista asianomaisia yrityksiä ei ole kuultu, todettu virhe johtaa päätöksen kumoamiseen tältä osin ainoastaan, jos kyseisiä väitteitä ei voida näyttää oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen sellaisten päätöksessä esitettyjen muiden seikkojen perusteella, joiden osalta kyseisillä yrityksillä on ollut tilaisuus esittää huomautuksensa (yhdistetyt asiat T‑191/98 ja T‑212/98–T‑214/98, Atlantic Container Line ym. v. komissio, tuomio 30.9.2003, Kok. 2003, s. II‑3275, 196 kohta; ks. vastaavasti myös asia T‑86/95, Compagnie générale maritime ym. v. komissio, tuomio 28.2.2002, Kok. 2002, s. II‑1011, 447 kohta). Lisäksi Bollorén puolustautumisoikeuksien loukkaaminen voi vaikuttaa päätöksen pätevyyteen Bollorén osalta vain, jos päätös perustuu yksin siihen, että Bolloré on suoraan osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen (ks. vastaavasti edellä 67 kohdassa mainittu asia Mo och Domsjö v. komissio, tuomion 74 kohta). Tässä tapauksessa Bollorén ei voida katsoa olevan vastuussa rikkomisesta, koska päätöksessä esitettyä uutta väitettä siitä, että se olisi osallistunut suoraan kartellin toimintaan, ei voida hyväksyä.

81      Jos sitä vastoin pääasian tutkimisen yhteydessä (ks. jäljempänä 123–150 kohta) ilmenee komission oikein katsoneen Bollorén olevan vastuussa tytäryhtiönsä Copigraphin osallistumisesta kartelliin, komission tekemä virhe ei voi olla perusteena päätöksen kumoamiselle, koska sillä ei ole voinut olla toimielimen hyväksymän päätösosan kannalta ratkaisevaa vaikutusta (ks. vastaavasti asia T‑126/99, Graphischer Maschinenbau v. komissio, tuomio 14.5.2002, Kok. 2002, s. II‑2427, 49 kohta ja asia T‑209/01, Honeywell v. komissio, tuomio 14.12.2005, 49 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että siltä osin kuin tietyt päätöksen perustelut riittävät oikeudellisesti yksin perusteeksi tälle päätökselle, virheet, jotka saattaisivat rasittaa toimen muita perusteluja, eivät missään tapauksessa vaikuta tämän päätöksen päätösosaan (asia T‑87/05, EDP v. komissio, tuomio 21.9.2005, Kok. 2005, s. II‑3745, 144 kohta; ks. vastaavasti myös yhdistetyt asiat C‑302/99 P ja C‑308/99 P, komissio ja Ranska v. TF1, tuomio 12.7.2001, Kok. 2001, s. I‑5603, 26–29 kohta).

4.     Neljäs kanneperuste, jonka mukaan puolustautumisoikeuksia, oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja syyttömyysolettaman periaatetta on loukattu

a)     Asianosaisten lausumat

82      Zicuñaga väittää ensiksi, että komissio on loukannut syyttömyysolettaman periaatetta, koska se on pelkkien olettamusten ja epäsuorien lausumien perusteella katsonut Zicuñagan osallistuneen kartelliin. Se toteaa, että se, ettei virheellisten tai epätäydellisten tietojen toimittamisen varalta ole olemassa riittävän selkeää rangaistusta, voi houkuttaa yrityksiä toimittamaan komissiolle muutettuja tai vääristeltyjä tietoja siinä tarkoituksessa, että ne tehostavat yhteistyötään komission kanssa. Zicuñaga lisää, että vaikka aluksi yritys voi toivoa komissiolta suopeaa suhtautumista vain, jos se toimittaa ratkaisevia todisteita, komissio on tämän jälkeen ottanut joustavamman kannan. Se väittää, että näissä olosuhteissa Sappin lausumiin olisi suhtauduttava varovasti ja että niitä voidaan pitää luotettavina vain, jos niitä tukevat muut todisteet.

83      Zicuñaga toteaa toiseksi, että komissio ei voi perustaa arvioitaan sellaisen henkilön todistajanlausunnoille, jonka henkilöllisyys ei ole tiedossa, koska muutoin se loukkaa puolustautumisoikeuksia sen vuoksi, että tämän todistajan väitteitä ei voida kiistää kuulemisen yhteydessä. Zicuñaga viittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja toteaa, että on välttämätöntä voida kuulustella todistajaa tämän lausumien osalta todistajanlausunnon ja todistajan henkilön uskottavuuden arvioimiseksi. Syytetylle on annettava mahdollisuus kiistää häntä vastaan puhuva todistajanlausunto ja kuulustella sen antajaa joko lausuntoa annettaessa tai myöhemmin.

84      Komissio kiistää, että seikat, joiden perusteella se on katsonut Zicuñagan osallistuneen kilpailusääntöjen rikkomiseen, olisivat vain pelkkiä olettamuksia tai epäsuoria lausumia. Se korostaa, että yhteisöjen tuomioistuimet eivät ole milloinkaan asettaneet epäilyksenalaiseksi yhteistyötiedonannon lainmukaisuutta eivätkä yritysten sen nojalla antamien lausumien todistusvoimaa. Lisäksi asetuksessa N:o 17 ei säädetä mahdollisuudesta kuulla todistajia hallinnollisessa menettelyssä, eikä kantaja ole esittänyt tällaista vaatimusta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle.

b)     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

85      Siltä osin kuin Zicuñaga pyrkii tällä argumentaatiollaan mitätöimään tuntemattomaksi jääneiden henkilöiden antamien sellaisten lausumien todistusvoiman, joihin komissio on vedonnut päätöksessä Zicuñagaa vastaan, kyseinen argumentaatio kuuluu asiakysymyksen tutkimisen yhteyteen, joka suoritetaan myöhemmin ja jossa tutkitaan, ovatko nämä väitteet riittävän perusteltuja.

86      Siltä osin kuin tarkastellulla argumentaatiolla pyritään osoittamaan, että puolustautumisoikeuksia ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on loukattu, koska sen vuoksi, että väitetiedoksiannossa ei mainita niiden lausuntojen antajan tai antajien henkilöllisyyttä, jotka tukevat komission Zicuñagaa koskevia arviointeja, Zicuñaga ei ole voinut riitauttaa näitä arviointeja pyytämällä lausuntojen antajan tai antajien kuulemista hallinnollisen menettelyn kuluessa, on muistettava, että vaikka ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklan 3 kappaleen d alakohdassa määrätäänkin, että jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus ”kuulustella tai kuulustuttaa todistajia, jotka kutsutaan todistamaan häntä vastaan, ja saada hänen puolestaan esiintyvät todistajat kutsutuiksi ja kuulustelluiksi samoissa olosuhteissa kuin häntä vastaan todistamaan kutsutut todistajat”, vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että komissio ei ole Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin (yhdistetyt asiat 209/78–215/78 ja 218/78, Van Landewyck ym. v. komissio, tuomio 29.10.1980, Kok. 1980, s. 3125, Kok. Ep. V, s. 355, 81 kohta ja yhdistetyt asiat 100/80–103/80, Musique diffusion française ym. v. komissio, tuomio 7.6.1983, Kok. 1983, s. 1825, Kok. Ep. VII, s. 133, 7 kohta). Lisäksi asetuksen N:o 17 15 artiklan 4 kohdassa säädetään nimenomaisesti, että komission päätökset, joissa määrätään sakkoja kilpailuoikeuden rikkomisen vuoksi, eivät ole luonteeltaan rikosoikeudellisia (asia T‑83/91, Tetra Pak v. komissio, tuomio 6.10.1994, Kok. 1994, s. II‑755, Kok. Ep. XVI, s. II‑1, 235 kohta).

87      Komission on joka tapauksessa noudatettava yhteisön oikeuden yleisiä oikeusperiaatteita hallinnollisissa menettelyissään (edellä 86 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Musique diffusion française ym. v. komissio, tuomion 8 kohta). On kuitenkin todettava, että vaikka komissio voi kuulla luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä silloin, kun se pitää sitä tarpeellisena, sillä ei ole oikeutta kutsua sellaisia todistajia, joiden lausumat tukevat näkemystä kilpailusääntöjen rikkomisesta, ilman näiden suostumusta ja että se seikka, että yhteisön kilpailulainsäädännössä ei säädetä komission velvollisuudesta kutsua ”puolustuksen” todistajia, joiden todistelua on pyydetty, ei ole edellä mainittujen periaatteiden vastaista (asia T‑9/99, HFP ym. v. komissio, tuomio 20.3.2002, Kok. 2002, s. II‑1487, 392 kohta).

88      Käsiteltävänä olevassa asiassa Zicuñaga ei ole myöskään esittänyt mitään tietoja, jotka osoittaisivat, että se olisi hallinnollisen menettelyn kuluessa pyytänyt komissiota ilmoittamaan niiden henkilöiden henkilöllisyyden, jotka olivat antaneet lausumat, joihin komissio vetosi väitetiedoksiannossa Zicuñagaa vastaan esittämiensä väitteiden tueksi, jotta näitä henkilöitä kuultaisiin Zicuñagan läsnä ollessa. Se ei ole myöskään näyttänyt toteen, että se olisi hallinnollisen menettelyn kuluessa vaatinut puolestaan puhuvien todistajien kutsumista ja kuulemista.

89      Edellä esitetty huomioon ottaen käsiteltävänä oleva kanneperuste on hylättävä siltä osin kuin se perustuu siihen, että puolustautumisoikeuksia ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin olisi loukattu. Siltä osin kuin kanneperusteella pyritään kiistämään niiden seikkojen todistusarvo, joihin komissio on vedonnut päätöksessä Zicuñagaa vastaan, sen tarkastelu suoritetaan asiakysymyksen tarkastelun yhteydessä.

5.     Viides kanneperuste, jonka mukaan hyvän hallinnon periaatetta on loukattu asian tutkinnassa ja päätöstä ei ole perusteltu

a)     Asianosaisten lausumat

90      Zanders arvostelee komissiota siitä, että tämä on tutkinut asiaa vain sen syyllisyyttä tukevilta osin. Se toteaa, että komission olisi tullut ottaa huomioon sen komissiolle joulukuussa 2000 ja maaliskuussa 2001 toimittamat tiedot, jotka koskivat sen keskeistä roolia kartellin lopettamisessa, ja että komission olisi tullut tehdä lisätutkimuksia, jos se epäili näiden tietojen paikkansapitävyyttä. Se arvostelee myös sitä, että komissio ei ole ottanut huomioon sen komissiolle maaliskuussa 2001 esittämää asiantuntijalausuntoa, joka osoitti hintakartellipyrkimysten vähäisen, jopa olemattoman vaikutuksen. Päätökseen ei myöskään sisälly mitään perustelua sille, miksi nämä kaksi seikkaa on jätetty huomiotta. Siihen ei myöskään sisälly lainkaan Zandersin yksilöllisen roolin tarkastelua.

91      Komissio väittää, että Zanders ei esitä mitään tukea väitteelleen, jonka mukaan sillä oli erityinen rooli rikkomisen lopettamisessa. Siltä osin kuin kysymys on hintasopimusten vaikutuksista markkinoihin, komissio omisti Zandersille päätöksessä kokonaisen jakson (382–402 perustelukappale) rikkomisen todellisten vaikutusten tarkastelun yhteydessä. Päätöksessä on täysin noudatettu perusteluvelvollisuutta, ja sen 263–271 perustelukappaleessa tarkastellaan kantajan ja viiden muun yrityksen käyttäytymistä. Lisäksi Zanders ei ole väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa esittänyt, että sillä olisi ollut vain passiivinen rooli.

b)     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

92      On muistettava, että käsiteltävänä olevan kaltaisissa asioissa, joissa yhteisön toimielimillä on harkintavaltaa voidakseen toteuttaa tehtävänsä, yhteisön oikeusjärjestyksessä suotujen hallinnollista menettelyä koskevien takeiden noudattaminen on sitäkin tärkeämpää; näihin takeisiin kuuluu erityisesti toimivaltaisen toimielimen velvollisuus tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki kyseiseen asiaan liittyvät merkitykselliset seikat (ks. asia C‑269/90, Technische Universität München, tuomio 21.11.1991, Kok. 1991, s. I‑5469, Kok. Ep. XI, s. I‑485, 14 kohta; asia T‑44/90, La Cinq v. komissio, tuomio 24.1.1992, Kok. 1992, s. II‑1, 86 kohta ja yhdistetyt asiat T‑528/93, T‑542/93, T‑543/93 ja T‑546/93, Métropole télévision ym. v. komissio, tuomio 11.7.1996, Kok. 1996, s. II‑649, 93 kohta).

93      Lisäksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 253 artiklassa edellytetyistä perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä riidanalaisen toimenpiteen tehneen yhteisön toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. Perusteluvelvollisuuden täyttymistä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimenpiteen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, jota niillä, joille päätös on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen (ks. asia C‑367/95 P, komissio v. Sytraval ja Brink’s France, tuomio 2.4.1998, Kok. 1998, s. I‑1719, 63 kohta ja asia T‑16/99, Lögstör Rör v. komissio, tuomio 20.3.2002, Kok. 2002, s. II‑1633, 368 kohta).

94      Tältä osin on todettava, että päätöksestä ilmenee selkeästi ja yksiselitteisesti komission päättely siten, että siitä selviävät Zandersille päätöksen syyt ja että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. Päätöksen 263–271 perustelukappaleessa komissio tarkastelee Zandersin osallistumista kartelliin yhdessä AWA:n, Koehlerin, Sappin, Storan ja Torraspapelin kanssa.

95      Zanders väittää erityisesti, että sen roolia rikkomisen lopettamisessa ja sen toimittamaa asiantuntijalausuntoa ei ole otettu huomioon.

96      Siltä osin kuin kysymys on Zandersin roolista rikkomisen lopettamisessa, on todettava, että Zanders vetosi väitetiedoksiantoon 12.12.2000 antamassaan vastauksessa International Paperin pääjohtajan 1.4.1996 päivättyyn kirjeeseen, joka oli osoitettu konsernin kaikille työntekijöille ja jossa kiinnitettiin heidän huomiotaan siihen, että konserni painotti voimakkaasti lakien ja eettisten menettelytapojen noudattamista suhteissa asiakkaisiin, liikekumppaneihin, viranomaisiin ja muihin tahoihin. Zanders mainitsi myös tiloissaan järjestetyn kokouksen, jonka tarkoituksena oli kilpailuoikeuden noudattamisen takaaminen yrityksen eri osissa ja kilpailuoikeuden noudattamista koskevan ohjelman käynnistäminen. Se muistutti lisäksi, että sen hallituksen puheenjohtaja, josta tuli AEMCP:n puheenjohtaja 1.1.1996, oli ilmoittanut julkisesti ja yksiselitteisesti järjestön puheenjohtajaksi tultuaan, että yritys ei hyväksynyt salaista toimintaa.

97      On todettava, että Zanders esitti edellisessä kohdassa mainitut seikat väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa niiden väitteidensä tueksi, jotka se esitti sitä komission väitetiedoksiannossa esittämää väitettä vastaan, jonka mukaan salainen yhteydenpito jatkui syksyn 1995 jälkeen. Tarkemmin ottaen nämä seikat sisältyvät argumentaatioon, jota Zanders kehitteli sen osoittamiseksi, että se ei syksystä 1995 lukien enää osallistunut kartellin salaisiin kokouksiin eikä hintoja koskeviin yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, että se noudatti itsenäistä hintapolitiikkaa ja erityisesti että sen syyskuussa 1996 toteuttama hinnankorotus ei perustunut salaiseen kokoukseen.

98      On kiistatonta, että komissio on ottanut Zandersin edellisessä kohdassa esittämän argumentaation huomioon hallinnollisessa menettelyssä. Päätöksessä katsottiin rikkomisen päättyneen Zandersin osalta syyskuussa 1995 eikä maaliskuussa 1997, kuten väitetiedoksiannossa.

99      Zandersin väitetiedoksiantoon 12.12.2000 antamasta vastauksesta ja sen komissiolle 2.3.2001 osoittamista täydentävistä huomautuksista ei sitä vastoin ilmene, että Zanders olisi esittänyt hallinnollisen menettelyn kuluessa edellä 96 kohdassa mainittuja seikkoja tai muita seikkoja osoittaakseen – kuten se tässä pyrkii tekemään –, että sillä oli sillä tavoin keskeinen rooli kartellin lopettamisessa, että olisi perusteltua ottaa huomioon lieventävä seikka sakkoa vahvistettaessa. Zanders ei voi näissä olosuhteissa arvostella komissiota hyvän hallinnon periaatteen loukkaamisesta sillä perusteella, että komissio olisi jättänyt ottamatta huomioon edellä mainitut seikat todisteina siitä, että se myötävaikutti ratkaisevasti salaisen yhteistyön lopettamiseen ennen komission ensimmäisiä tutkimuksia.

100    Lisäksi on todettava, että Zanders ei ole väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa esittänyt, että sillä olisi ollut kartellissa vain passiivinen rooli. Se ei voi siis vedota siihen, että päätöstä ei ole perusteltu tältä osin. Lisäksi se on väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa kiistänyt, että sillä olisi vuodesta 1992 syksyyn 1995 saakka ollut väitetiedoksiannon 187 ja 199 kohdassa tarkoitettu aivan ensisijainen tai keskeinen rooli. Se siis väittää, että käsillä ei ollut raskauttavaa seikkaa. Komissio ei ole kuitenkaan ottanut tällaista huomioon Zandersin osalta.

101    Koehlerin, MHTP:n ja Zandersin PricewaterhouseCoopersilta tilaama asiantuntijalausunto on päivätty 2.3.2001 ja sen otsikko on ”Kilpailutilanne Euroopan itsejäljentävän paperin markkinoilla kesästä tai syksystä 1995 helmi‑ tai maaliskuuhun 1997” (jäljempänä PricewaterhouseCoopersin lausunto).

102    PricewaterhouseCoopersin lausunnon saatekirjeestä ilmenee, että lausunnon pääasiallinen tarkoitus on kumota komission väitetiedoksiannossa esittämät väitteet kartellin toiminnasta itsejäljentävän paperin markkinoilla kesän tai syksyn 1995 ja helmi‑ tai maaliskuun 1997 välisenä aikana. Muuten lausunnossa mainitaan nimenomaisesti, että taloudellinen tarkastelu osoittaa, että kyseisten kolmen tuottajan käyttäytyminen kesän tai syksyn 1995 ja helmi‑ tai maaliskuun 1997 välisenä aikana ei ollut yhdenmukaistettua.

103    On todettava, että PricewaterhouseCoopersin lausunto koskee ajankohtaa, joka ei sisälly päätöksessä todettuun rikkomisen ajankohtaan. Tämän vuoksi sitä ei voida pitää merkityksellisenä.

104    Kannekirjelmästä ilmenee kuitenkin, että Zandersin arvostelu kohdistuu siihen, että komissio ei ole ottanut huomioon niitä myös PricewaterhouseCoopersin lausuntoon sisältyviä seikkoja, jotka osoittavat tammikuun 1992 ja syksyn 1995 välisenä aikana tehtyjen hintakartellipyrkimysten vähäisen, jopa olemattoman vaikutuksen.

105    Vaikka katsottaisiinkin, että on otettava huomioon ne liitännäiset tiedot, joita on esitetty merkityksettömän näytön tueksi, komissiota ei voida arvostella siitä, että se ei ole ottanut huomioon Zandersin väitteitä kartellin vaikutusten vähäisyydestä.

106    Päätöksen 388 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”AWA, Carrs, MHTP (Stora), Koehler, Sappi ja Zanders väittävät, että kartellin todellinen vaikutus ETA:n itsejäljentävän paperin markkinoihin oli erittäin vähäinen tai että kartellilla ei ollut kielteistä vaikutusta kyseisiin markkinoihin. Osapuolet keskittyvät väitteissään siihen, että kartellin vaikutus hintoihin oli vähäinen tai sitä ei ollut lainkaan, koska markkinoilla todellisuudessa sovelletut hinnat olivat alhaisemmat kuin sovitut tai ilmoitetut korotukset. Kyseisten yritysten mukaan tämä osoittaa, että sovittuja korotuksia ei pantu täytäntöön. Ne ovat esittäneet tämän toteamuksen tueksi esimerkiksi seuraavia väitteitä: hinnat ja tuottajien voitto-osuudet ovat alentuneet merkittävästi, itsejäljentävän paperin hinnat heijastavat pääasiassa sellukustannusten ja ‑kysynnän muutoksia ja kartellin myöhemmissä vaiheissa kapasiteettirajoituksia, tuottajien välinen kilpailu jatkui ja tuottajien oli neuvoteltava hinnankorotuksista asiakkaiden kanssa tapauskohtaisesti.”

107    Vaikka tässä päätöksen otteessa ei nimenomaisesti mainitakaan Zandersin hallinnollisen menettelyn kuluessa komissiolle osoittamaa PricewaterhouseCoopersin lausuntoa, se osoittaa kuitenkin kiistatta, että komissio on hallinnollisen menettelyn kuluessa ottanut huomioon esimerkiksi Zandersin toimittamat tiedot, joilla pyrittiin osoittamaan hintakartellipyrkimysten vähäinen, jopa olematon vaikutus. Se, että komissio hylkäsi yritysten väitteet, joiden tueksi nämä tiedot oli esitetty, merkitsee, että komissio on katsonut, että nämä väitteet eivät ole sellaisia, että ne saisivat sen muuttamaan päätöksen 382–387 perustelukappaleessa esittämän näkemyksen rikkomisen todellisesta vaikutuksesta markkinoihin. Tätä otetta ei sitä vastoin voida tulkita niin, että komissio olisi asian arvioinnissa jättänyt ottamatta asianmukaisesti huomioon Zandersin puolustuksekseen esittämät seikat (ks. vastaavasti asia T‑141/94, Thyssen Stahl v. komissio, tuomio 11.3.1999, Kok. 1999, s. II‑347, 118 kohta).

108    Edellä esitetyn tarkastelun päätteeksi viides kanneperuste on hylättävä.

6.     Kuudes kanneperuste, jonka mukaan hyvän hallinnon periaatetta, oikeutta tutustua asiakirjoihin ja puolustautumisoikeuksia on loukattu, koska tietyt tutkinta-aineistoon sisältyvät asiakirjat ovat olleet vaikeasti paikallistettavissa ja koska luettelo asiakirjoista, jotka muodostavat kyseisen aineiston, on käyttökelvoton

a)     Asianosaisten lausumat

109    AWA katsoo, että komission sille hallinnollisen menettelyn kuluessa antamaan cd-romiin liittämä asiakirjaluettelo oli käyttökelvoton. Sen mukaan luettelossa ei ollut hakemistoa, eikä siinä kuvailtu kyseisiä asiakirjoja, vaan pelkästään ilmaistiin perustelut, joiden vuoksi tiettyjen asiakirjojen väitettiin olevan luottamuksellisia, ja ilmoitettiin mahdollisen ei-luottamuksellisen version sijainti aineistossa.

110    Koehler väittää, että ennen kuin cd-rom lähetettiin väitetiedoksiannon adressaateille, komissio poisti aineistosta tiettyjä luottamuksellisia asiakirjoja ja korvasi ne versioilla, jotka eivät olleet luottamuksellisia ja jotka sijoitettiin muualle aineistoon. Komissio ei kuitenkaan väitetiedoksiannossa eikä päätöksessä ollut vaivautunut muuttamaan näin siirrettyjä asiakirjoja koskevia viittauksia. Lisäksi se ei maininnut, että olemassa oli versioita, jotka eivät olleet luottamuksellisia, eikä ilmoittanut, mistä kohdasta aineistoa ne löytyivät. Komission laatimien asiakirjaluetteloiden perusteella oli mahdollista yksilöidä asiakirjat vain hyvin summittaisesti. Joissakin tapauksissa oli jopa mahdotonta löytää kysymyksessä olevaa asiakirjaa.

111    Komissio katsoo, että sitä ei voida moittia mistään puolustautumisoikeuksien loukkauksesta. Yhtäältä se antoi yritysten käyttöön samanaikaisesti cd-romin kanssa luettelon aineistoon kuuluvista asiakirjoista ja käytti tavanomaista luokittelua asiakirjojen saatavuuden osalta. Toisaalta asiakirjat, joita siteerattiin väitetiedoksiannossa, olivat jo sen liitteinä, samoin kuin luettelo, johon oli merkitty luottamuksellisten versioiden ja ei-luottamuksellisten versioiden vastaavuus.

b)     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

112    Komission kahdessa kysymyksessä olevista asioista (T‑118/02 ja T‑125/02) toimittamista tiedoista ilmenee, että se osoitti 26.7.2000 väitetiedoksiannon adressaateille samanaikaisesti väitetiedoksiannon ja siinä tarkoitettujen asiakirjojen kanssa luettelon väitetiedoksiantoon liitetyistä asiakirjoista. Komissio esitti tämän luettelon asiassa T‑125/02 antamansa vastineen liitteenä. Komissio toimitti tämän luettelon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen pyynnöstä myös asiassa T‑118/02.

113    Kysymyksessä olevaan luetteloon sisältyy kunkin väitetiedoksiannossa tarkoitetun asiakirjan osalta – siinä järjestyksessä kun asiakirjat mainitaan väitetiedoksiannossa – summittainen kuvaus asiakirjasta, yritys, josta asiakirja on löydetty tai joka on toimittanut sen, asiakirjan numero sekä tarvittaessa asiakirjan ei‑luottamuksellisen version numero.

114    Väitetiedoksiannon adressaatit saivat 1.8.2000 komissiolta lisäksi samanaikaisesti komission koko tutkinta-aineiston sisältävän cd-romin kanssa luettelon, jonka otsikko oli ”Asiakirjaluettelo” ja jossa kunkin asiakirjan osalta täsmennetään asiakirja-aineiston numerointia noudattaen asiakirjan saatavuutta ilmaiseva koodi (A = saatavilla, PA = osittain saatavilla, NA = ei saatavilla). Ei saatavilla oleviksi luokiteltujen asiakirjojen osalta sekä osittain saatavilla oleviksi luokiteltujen asiakirjojen niiden osien osalta, jotka eivät ole saatavilla, luetteloon sisältyi tieto siitä, missä kohdin aineistoa kyseisen asiakirjan tai sen osan ei-luottamuksellinen versio sijaitsee, ja/tai summittainen kuvaus kyseisen asiakirjan tai asiakirjan osan sisällöstä. Komissio on näin tehdessään noudattanut täysin sisäisistä menettelysäännöistä käsiteltäessä pyyntöjä saada tutustua asiakirjoihin [EY 81 ja EY 82 artiklan], EHTY:n perustamissopimuksen 65 ja 66 artiklan ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4064/89 soveltamistapauksissa antamansa tiedonannon (EYVL 1997, C 23, s. 3) II A kohdan 1 kohdan 4 alakohdan säännöksiä.

115    Koska AWA:lla ja Koehlerilla oli käytettävissään yhtäältä edellisessä kohdassa mainittu luettelo väitetiedoksiantoon liitetyistä asiakirjoista, niillä, kuten muillakin väitetiedoksiannon adressaateilla, oli kaikki mahdollisuudet löytää halutut asiakirjat tutkinta-aineistosta joko alkuperäisinä versioina tai ei-luottamuksellisina versioina luetteloihin merkityn saatavuutta osoittavan koodin avulla.

116    Kuten komissio itse toteaa asiaa T‑125/02 koskevissa kirjelmissään asiakirjoista – muun muassa niistä väitetiedoksiannossa mainituista, joihin erityisesti Koehler viittaa –, joista oli todettu, etteivät ne ole saatavilla tai että ne ovat osittain saatavilla, väitetiedoksiannon adressaatit eivät ole välittömästi löytäneet niiden numeroa vastaavasta aineiston kohdasta asiakirjan ei-luottamuksellista versiota tai summittaista kuvausta niiden sisällöstä, ja niiden on täytynyt käyttää luetteloa löytääkseen aineistosta kyseisen ei-luottamuksellisen version tai kyseisen summittaisen kuvauksen. Tästä väitetiedoksiannon adressaateille mahdollisesti aiheutuneiden vähäisten haittojen ja pienen ajan menetyksen ei kuitenkaan voida katsoa vaikuttavan päätöksen lainmukaisuuteen.

117    Tästä seuraa, että kuudes kanneperuste on hylättävä.

7.     Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan hyvän hallinnon periaatetta ja puolustautumisoikeuksia on loukattu, koska päätös on annettu tiedoksi myöhässä

a)     Asianosaisten lausumat

118    AWA väittää, että vaikka päätös tehtiin ilmeisesti 20.12.2001, päätös annettiin sille tiedoksi vasta 8.2.2002. Se lisää, että olivatpa tämän viivästyksen syyt mitkä hyvänsä, sillä ei päätöksen tekemistä seuranneiden kahden ja puolen kuukauden aikana ollut ollut mahdollisuutta selittää erityisesti asiakkailleen syitä, joiden vuoksi sille määrättiin suurin yksittäinen milloinkaan määrätty sakko.

119    Komissio toteaa, että se teki 5.2.2002 pienen korjauksen 20.12.2001 tekemäänsä päätökseen sen vuoksi, että kantaja oli vaihtanut toiminimeään. Tehdyt muutokset selvittävällä korjauksella varustetun päätöksen 8.2.2002 tapahtunutta tiedoksiantoa ei voida pitää viivästyneenä.

b)     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

120    Kirjeestä, joka on päivätty 7.2.2002 ja jolla komission kilpailuasioista vastaava jäsen antoi päätöksen tiedoksi adressaateille, myös AWA:lle, ilmenee, että kyseinen päätös tehtiin 20.12.2001 ja että sitä korjattiin 5.2.2002 kirjallisessa menettelyssä E/177/2002. Tämän korjauksen olemassaolo selittää, minkä vuoksi päätös annettiin tiedoksi adressaateille puolitoista kuukautta päätöksen tekemisen jälkeen. Päätöksen tekemisen ja korjaamisen välillä kulunutta aikaa ei ole pidettävä kohtuuttomana.

121    Siltä osin kuin AWA:n arvostelun on ymmärrettävä kohdistuvan siihen, että komissio julkaisi päätöksen ennen kuin antoi siitä tiedon sen adressaateille, mikä esti AWA:ta selvittämästä kolmansille päätöksen perusteluja, on todettava, että AWA ei ole esittänyt mitään, mikä todistaisi, että komissio olisi paljastanut päätöksen sisällön ennen kuin se annettiin tiedoksi adressaateille. Joka tapauksessa vaikka oletettaisiinkin näin tapahtuneen, on korostettava, että niin valitettavaa kuin tällainen menettely onkin, päätös oli jo tehty, ja sen tekemistä seuranneet toimet eivät voi vaikuttaa sen pätevyyteen (yhdistetyt asiat 96/82–102/82, 104/82, 105/82, 108/82 ja 110/82, IAZ ym. v. komissio, tuomio 8.11.1983, Kok. 1983, s. 3369, 16 kohta).

B       Kanneperusteet, joiden mukaan EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa on rikottu ja komissio on arvioinut virheellisesti tiettyjen yritysten osallistumista kilpailusääntöjen rikkomiseen

122    Kolme yritystä eli Bolloré, Divipa ja Zicuñaga katsovat, että komission arvioinnit, jotka koskevat niiden osallistumista kilpailusääntöjen rikkomiseen, eivät ole perusteltuja.

1.     Bollorén tilanne

123    Ensiksi on muistettava, että komissio on päätöksessä (353–356 perustelukappale) katsonut Bollorén olevan vastuussa rikkomisesta yhtäältä sen vuoksi, että se osallistui itse suoraan kartellin toimintaan, ja toisaalta sen vuoksi, että se oli vastuussa tytäryhtiönsä Copigraphin osallistumisesta kartelliin. On kuitenkin katsottu (ks. edellä 66–81 kohta), että Bolloré ei voinut väitetiedoksiannon perusteella saada tietoonsa väitettä, joka perustui sen omaan kartelliin osallistumiseen, eikä komission päätöksessään tämän väitteen tueksi esittämiä tosiseikkoja. Tämän päätelmän vuoksi ei ole tarpeen tutkia Bollorén esittämää asiaväitettä, jolla se kyseenalaistaa sen, että se olisi osallistunut itse ja suoraan kartelliin.

124    On siis tutkittava Bollorén argumentaatio, joka perustuu siihen, että komissio on virheellisesti lukenut sen syyksi sen tytäryhtiö Copigraphin kilpailusääntöjen rikkomisen kartellissa.

a)     Asianosaisten lausumat

125    Bolloré korostaa, että komissio on päätöksessään tukeutunut kahteen seikkaan katsoessaan Bollorén olevan vastuussa Copigraphin käyttäytymisestä eli yhtäältä siihen, että Copigraph oli kokonaan sen omistuksessa oleva tytäryhtiö rikkomisen tapahtuma-aikaan, ja toisaalta siihen, että sen täytyi väistämättä tietää Copigraphin osallisuudesta kartelliin.

126    Se toteaa, että ensimmäinen seikka ei riitä, jotta sen voitaisiin katsoa olevan vastuussa Copigraphin kilpailusääntöjen rikkomisesta. Jotta komissio voisi olettaa, että emoyhtiöllä oli määräävä vaikutusvalta tytäryhtiönsä käyttäytymiseen, tarvittaisiin myös jokin muu tekijä. Käsiteltävänä olevassa asiassa tällaista muuta tekijää ei kuitenkaan ole. Bolloré katsoo, että se on väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa todennut, että Copigraph harjoitti liiketoimintapolitiikkaansa hyvin riippumattomasti, mitä komissiokaan ei ole kiistänyt. Lisäksi Copigraph edusti vain kolmasosaa Bollorén Thonon-les-Bainsin paperitehtaan liikevaihdosta, eivätkä nämä Bollorén ja Copigraphin väliset liikesuhteet rajoita Copigraphin liiketoiminnallista riippumattomuutta.

127    Bolloré toteaa, että komissio on johtanut toisen seikan kolmesta tekijästä eli siitä, että Copigraph kuuluu sen erikoispapereiden toimialaan; siitä, että tämän toimialan johtaja V. oli myös Copigraphin pääjohtaja ja Bollorén Thonon-les-Bainsin paperitehtaan johtaja, ja siitä, että J. B., joka oli asianomaisena ajankohtana Copigraphin kaupallinen johtaja, toimi myös Thonon-les-Bainsin paperitehtaan myyntitehtävissä vuodesta 1994 lukien. Bollorén mukaan näiden kolmen tekijän perusteella ei voida päätellä, että Bolloré olisi ollut väistämättä tietoinen Copigraphin osallistumisesta kartelliin.

128    Komission mukaan on kiistatonta, että vuosien 1990 ja 1998 välillä Copigraph oli Bollorén kokonaan omistama tytäryhtiö, mikä oikeuskäytännön mukaan riittää perusteeksi olettamalle siitä, että Bollorélla oli määräävä vaikutusvalta tytäryhtiönsä käyttäytymiseen. Tätä olettamaa tukevat komission mukaan lisäksi päätöksen 353–355 perustelukappaleessa esitetyt seikat.

b)     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

129    Ensiksi on todettava, että vaikka Bolloré riitauttaa rikkomisen keston, se ei kuitenkaan kiistä, etteikö Copigraph olisi tosiasiallisesti osallistunut kartellin toimintaan.

130    Se väittää pääasiallisesti, että sen ei voida katsoa olevan vastuussa tytäryhtiönsä Copigraphin osallistumisesta kartelliin niiden seikkojen perusteella, joihin komissio vetoaa päätöksessään.

131    On muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se, että tytäryhtiö on erillinen oikeushenkilö, ei riitä sulkemaan pois sitä mahdollisuutta, että emoyhtiön voidaan katsoa olevan vastuussa sen toiminnasta; näin on erityisesti silloin, kun tytäryhtiö ei päätä itsenäisesti markkinakäyttäytymisestään vaan noudattaa olennaisilta osin emoyhtiön sille antamia ohjeita (asia 48/69, ICI v. komissio, tuomio 14.7.1972, Kok. 1972, s. 619, Kok. Ep. II, s. 25, 132 ja 133 kohta; asia 52/69, Geigy v. komissio, tuomio 14.7.1972, Kok. 1972, s. 787, 44 kohta ja asia C‑286/98 P, Stora Kopparbergs Bergslags v. komissio, tuomio 16.11.2000, Kok. 2000, s. I‑9925, 26 kohta).

132    Tältä osin vaikka se seikka, että emoyhtiö omistaa täysin tytäryhtiönsä, onkin vahva osoitus siitä, että emoyhtiöllä on määräävä vaikutusvalta tytäryhtiönsä käyttäytymiseen markkinoilla, se ei kuitenkaan yksin riitä saattamaan emoyhtiötä vastuuseen tytäryhtiönsä käyttäytymisestä (ks. vastaavasti edellä 131 kohdassa mainittu asia Stora Kopparbergs Bergslags v. komissio, tuomion 27–29 kohta ja julkisasiamiehen mainitussa asiassa esittämä ratkaisuehdotus, Kok. 2000, s. I‑9928, 17–62 kohta). Omistusosuuden lisäksi tarvitaan edelleen jokin muu tekijä, mutta sellaiseksi käyvät myös aihetodisteet. Tämän muun tekijän ei välttämättä tarvitse olla todiste siitä, että emoyhtiö antaa tosiasiallisesti tytäryhtiölleen ohjeita kartelliin osallistumisesta (ks. vastaavasti em. ratkaisuehdotuksen 40, 48 ja 51 kohta).

133    Käsiteltävänä olevassa asiassa päätöksen 353 ja 354 perustelukappaleesta ilmenee, että perusteeksi sille, että Bolloré on vastuussa Copigraphin osallistumisesta kartelliin, komissio ei ole tukeutunut yksinomaan siihen kiistattomaan seikkaan, että Bolloré omisti Copigraphin kokonaan rikkomisen tapahtumisajankohtana, vaan myös muihin, edellä 127 kohdassa mainittuihin tosiseikkoihin, joilla pyritään osoittamaan, että Copigraph pääasiallisesti noudatti Bollorén sille antamia ohjeita.

134    Bolloré toistaa väitetiedoksiantoon 28.11.2000 antamassaan vastauksessa (päätöksen 353 perustelukappale) esittämänsä ja tuo esiin seikkoja, joilla se pyrkii osoittamaan, että Copigraph oli rikkomisen tapahtuma‑aikaan taloudellisesti täysin itsenäinen. Näissä olosuhteissa on tutkittava, ovatko nämä väitteet perusteltuja vai onko päinvastoin olemassa todisteita siitä, että Bollorélla olisi ollut määräävä vaikutusvalta tytäryhtiöönsä.

135    Bolloré on ensiksi hallinnollisen menettelyn kuluessa väittänyt, että sen ja Copigraphin johtoelimet olivat täysin erilliset.

136    Bollorén väitetiedoksiantoon antaman vastauksen alaviitteessä 1 todetaan kuitenkin seuraavaa:

”Bollorén ja Copigraphin hallintotehtävissä työskenteli vuoteen 1993 saakka sama henkilö [G.], joka edusti Bolloré Participationia Conseil de Bolloré Technologiessa ja oli Copigraphissa Copigraph Holdingin pysyvä edustaja. Hän lakkasi hoitamasta viimeksi mainittuja tehtäviä 25.10.1993.”

137    Niinpä jollei väitteiden, joilla Bolloré pyrkii kiistämään, että Copigraph osallistui kilpailusääntöjen rikkomiseen ennen syyskuuta tai lokakuuta 1993, perusteltavuuden tutkimisesta myöhemmin muuta johdu, on katsottava, että Copigraphin johtoelimeen kuului Bollorén hallituksen jäsen osan siitä ajanjaksosta, jolloin komissio on katsonut rikkomisen tapahtuneen.

138    Lisäksi Bollorén väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa esittämistä tiedoista ilmenee, että vaikka ne neljä henkilöä, jotka muodostivat Copigraphin hallituksen syyskuusta 1993 maaliskuuhun 1997 saakka, eivät olleetkaan Bollorén hallituksen jäseniä, he kaikki hoitivat tehtäviä (taloudellisia, kirjanpidollisia tai hallinnollisia) enimmäkseen Bollorén johdossa. Lisäksi kuten komissio on aivan oikein todennut päätöksen 354 perustelukappaleessa, V., joka oli Copigraphin pääjohtaja kilpailusääntöjen rikkomisen tapahtuma-aikaan, oli Bollorén väitetiedoksiantoon antaman vastauksen mukaan Bollorén työntekijä ja vastasi sen Thonon-les-Bainsin paperitehtaan johdosta. Päätöksen saman perustelukappaleen mukaan V. oli lisäksi Bollorén erikoispapereiden toimialan päällikkö, minkä Bolloré on vahvistanut kirjelmissään. Tämä Bollorén johdon vahva osallistuminen Copigraphin johtoon osoittaa, miten paljon Bolloré oli mukana tytäryhtiönsä hoidossa. Bolloré on tämän vuoksi ollut väistämättä asemassa, jossa sillä oli ollut määräävä vaikutusvalta Copigrahin liiketoimintapolitiikkaan markkinoilla.

139    Siltä osin kuin kysymys on kilpailusääntöjen rikkomisesta helmikuun ja syyskuun 1995 välisenä aikana, tätä tarkastelua vahvistavat vielä kannekirjelmän liitteenä olevassa J. B:n 2.4.2002 antamassa todistajanlausunnossa esitetyt seikat, joiden mukaan kyseinen henkilö, joka oli Copigraphin talousjohtaja syyskuun 1992 lopusta maaliskuuhun 1997, oli toiminut samanaikaisesti kaupallisissa tehtävissä Bolloréssa helmikuusta 1995 lukien.

140    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi asiassa T‑309/94, KNP BT vastaan komissio, 14.5.1998 antamassaan tuomiossa (Kok. 1998, s. II‑1007, 47 ja 48 kohta), että se, että emoyhtiön johdon jäsen osallistuu salaisiin kokouksiin, on omiaan osoittamaan, että emoyhtiö oli väistämättä tietoinen siitä, että sen tytäryhtiö osallistui kilpailusääntöjen rikkomiseen ja hyväksyi sen. Tämän ei ole kuitenkaan tulkittava merkitsevän sitä, että jos emoyhtiön jäsen tai jäsenet ryhtyvät johtotehtäviin tytäryhtiöissä, heidän on välttämättä oltava emoyhtiön edustajia, jotta voitaisiin päätellä, että tytäryhtiö ei ole liiketoiminnassaan riippumaton emoyhtiöstä (ks. vastaavasti julkisasiamiehen edellä 131 kohdassa mainitussa asiassa Stora Kopparbergs Bergslags v. komissio antama ratkaisuehdotus, 58 kohta). Se, että henkilö, joka on sidoksissa emoyhtiöön, ei ole emoyhtiön edustaja, ei estä häntä valvomasta tytäryhtiössä harjoittamiensa johtotehtävien hoidon yhteydessä sitä, että tytäryhtiön toimintatapa markkinoilla on emoyhtiön johtoelinten antamien ohjeiden mukaista.

141    Bolloré on todennut hallinnollisen menettelyn kuluessa toiseksi, että Copigraphilla oli oma infrastruktuuri.

142    Kuten Bolloré on todennut väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa, se, että tytäryhtiö ei omista tuotantolaitoksia eikä ole henkilöstönsä työnantaja ja että sen liikevaihto merkitään emoyhtiön kirjanpitoon, voi olla osoituksena siitä, että tytäryhtiö ei ole emoyhtiöstään riippumaton (ks. vastaavasti edellä 67 kohdassa mainittu asia Mo och Domsjö v. komissio, tuomion 89–94 kohta). Se, että käsiteltävänä olevassa asiassa Copigraphilla oli – kuten Bolloré totesi väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa komission tätä kyseenalaistamatta – omat tuotantolaitoksensa ja oma henkilökuntansa ja että sen liikevaihto oli merkitty sen omaan kirjanpitoon, ei itsessään todista, että Copigraph olisi määrittänyt oman markkinakäyttäytymisensä täysin riippumattomana emoyhtiöstään Bollorésta.

143    Bolloré on lopuksi vedonnut hallinnollisen menettelyn kuluessa joukkoon seikkoja, jotka sen mukaan ovat osoituksena Copigraphin liiketoimintapolitiikan itsenäisyydestä. Ensiksikin paperiin liittyvä toiminta oli vähäistä ja Copigraphin liikevaihto oli vähäpätöinen osa konsernin liikevaihdosta. Toisaalta vielä senkin jälkeen, kun Bolloré oli ostanut Copigraphin, tämä hankki edelleen lähes 35 prosenttia tarvitsemistaan raaka-aineista Bolloré-konsernin ulkopuolelta, muun muassa eräältä Bollorén välittömältä kilpailijalta.

144    Vaikka Bollorén väitteet, jotka koskevat sen paperialan toiminnan vähäistä merkitystä ja Copigraphin liikevaihtoa Bolloré-konsernissa, pitäisivätkin paikkansa, ne eivät millään tavoin todista, että Bolloré olisi antanut Copigraphin määritellä täysin itsenäisesti markkinakäyttäytymisensä. Tällaista päätelmää ei myöskään voida tehdä siitä, että Copigraph teki osan raaka-ainehankinnoistaan kilpailusääntöjen rikkomisen tapahtuma-ajankohtana muilta kuin Bolloré-konserniin kuuluvilta toimittajilta. Tämä toteamus ei millään tavoin sulje pois sitä, että Copigraph olisi kartelliin osallistuessaan soveltanut pääasiallisesti emoyhtiönsä antamia ohjeita.

145    Tältä osin on lisäksi korostettava, kuten päätöksen 354 perustelukappaleessa todetaan Bollorén tätä kiistämättä, että Copigraph kuului Bollorén erikoispapereiden toimialaan.

146    Bollorén väitetiedoksiantoon antamaan vastaukseen sisältyvät lisäksi seuraavat tiedot olosuhteista, joissa Bolloré hankki Copigraphin:

”Vuonna 1990 Bollorén Thonon-les-Bainsissa (Haute-Savoie) sijaitseva paperitehdas kohtasi hyvin ankaraa kilpailua paperimarkkinoilla, joilla paperimassan hinta oli noussut neljänä peräkkäisenä vuonna.

[Copigraph] puolestaan huolehti itsejäljentävän paperin jalostuksesta ja jakelusta, minkä vuoksi se oli Thononin tehtaan tärkeimpien asiakkaiden joukossa. Copigraph edusti yli [kolmannesta] tämän laitoksen liikevaihdosta ja yli puolta tämän laitoksen myyntimääristä.

Bolloré hankki [Copigraphin] kaikki osakkeet pääasiallisesti varmistaakseen Thononin tehtaan markkinat ja taatakseen tämän teollisuuslaitoksen (joka työllisti tuolloin 340 henkilöä) pysyvyyden.

Tämä vertikaalinen integraatio oli asianomaisena ajankohtana sitäkin järkevämpi ratkaisu, koska Thononin tehtaan oli selviydyttävä hankalasta tilanteesta markkinoiden ylikapasiteetin vuoksi.”

147    Kuten komissio on kirjelmissään oikein todennut, edellä toistetusta otteesta ilmenee, että Copigraphin liittyminen erikoispapereiden toimialaan kuului vertikaalista integraatiota koskevaan suunnitelmaan, jossa Bollorén Thonon-les-Bainsissa sijaitseva tehdas vastasi itsejäljentävän paperin tuotannosta ja Copigraph tuotteen jalostuksesta ja jakelusta. Tästä samasta otteesta ilmenee myös, että sillä, että Bolloré hankki Copigraphin, pyrittiin pääasiallisesti turvaamaan Bollorén Thonon-les-Bainsissa sijaitsevan tehtaan markkinat ja pysyvyys tilanteessa, jossa oli markkinoilla vallitsevaan ankaraan kilpailuun liittyviä taloudellisia vaikeuksia. Komissio saattoi perustellusti pitää näitä tietoja seikkana, joka myötävaikutti sen osoittamiseen, että Copigraphin osallistuminen hintakartelliin oli lähtöisin Bollorén määrittelemästä yleisestä toimintatavasta, jotta erityisesti voitaisiin säilyttää Thonon-les-Bainsissa sijaitsevan tehtaan markkina-asema.

148    Edellä esitetystä seuraa, että Bollorén esittämät seikat eivät tue sen Copigraphin riippumattomuudesta esittämiä väitteitä. Päinvastoin edellä 136–140 ja 145–147 kohdassa esitetyt seikat, kun ne liitetään yhteen sen kanssa, että Bollorélla oli hallussaan Copigraphin koko osakepääoma rikkomisen tapahtuma-aikaan, johtavat päätelmään, jonka mukaan Copigraphin osallistuminen hintakartelliin johtui siitä, että Bollorélla oli määräävä vaikutusvalta sen käyttäytymiseen. Komissio on siis aivan oikein katsonut, että Bolloré on vastuussa Copigraphin osallistumisesta kartelliin.

149    Se, että AWA osti Copigraphin marraskuussa 1998, ei vapauta edelleen olemassa olevaa Bolloréta vastuusta sen kilpailusääntöjen vastaisen menettelyn osalta, johon Copigraph ennen tätä ostoa syyllistyi (ks. vastaavasti asia C‑49/92 P, komissio v. Anic Partecipazioni, tuomio 8.7.1999, Kok. 1999, s. I‑4125, 145 kohta ja asia C‑297/98 P, SCA Holding v. komissio, tuomio 16.11.2000, Kok. 2000, s. I‑10101, 25 kohta).

150    Kaikki edellä esitetty huomioon ottaen on hylättävä Bollorén väite, jonka mukaan EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa on rikottu, koska komissio luki Bollorén syyksi tämän tytäryhtiö Copigraphin kilpailusääntöjen rikkomisen. Bollorén vastuu rikkomisesta on näin ollen näytetty toteen riippumatta sen suorasta osallistumisesta rikkomiseen, mitä koskeva väite on hylätty (ks. edellä 66–81 kohta).

2.     Divipan ja Zicuñagan tilanne

a)     Asianosaisten lausumat

151    Divipa ja Zicuñaga katsovat, että komissio on virheellisesti todennut niiden kummankin osallistuneen Espanjan markkinoiden kartellikokouksiin. Ne riitauttavat useiden sellaisten asiakirjojen todistusarvon, joihin komissio on tukeutunut. Ne toteavat myös, että ei voida katsoa, että ne olisivat tienneet tai että niiden olisi pitänyt tietää, että kartellilla oli eurooppalainen ulottuvuus.

152    Molemmat katsovat lisäksi, että komissio ei ole ottanut huomioon niiden ominaispiirteitä. Ne korostavat, että ne eivät ole AEMCP:n jäseniä. Divipa lisää, että se on pieni perheyritys, joka toimii yksinomaan Espanjan markkinoilla ja joka ei tuota itsejäljentävää paperia, vaan jalostaa ja jakelee sitä. Sen hinnat ovat riippuvaisia sen pääasiallisen toimittajan Koehlerin ja tämän kilpailijoiden hinnoista. Zicuñaga puolestaan väittää, että se ei ole milloinkaan myynyt itsejäljentävää paperia.

153    Zicuñaga väittää lisäksi, että komissio on virheellisesti katsonut sen osallistuneen yleissuunnitelmaan, joka koski hinnankorotuksia koskevia yhdenmukaistettuja menettelytapoja ja myyntikiintiöiden jakamista ja markkinaosuuksien vahvistamista.

154    Komissio kiistää kantajien väitteet, jotka koskevat sen väitteidensä tueksi esittämien asiakirjojen todistusvoimaa. Se toteaa, että todisteita on arvioitava kokonaisuutena ottaen huomioon kaikki asiaan vaikuttavat tosiseikat. Sen mukaan nämä todisteet osoittavat, että Divipa ja Zicuñaga osallistuivat kartelliin Espanjan markkinoilla. Jotta niiden voitiin katsoa osallistuneen eurooppalaiseen kartelliin, komission ei tarvinnut osoittaa, että ne olivat tietoisia kaikista tämän kartellin yksityiskohdista ja osatekijöistä, vaan oli riittävää osoittaa joukko objektiivisia seikkoja, joiden perusteella voitiin katsoa niiden tienneen kartellin eurooppalaisesta ulottuvuudesta tai voineen kohtuudella ennakoida sen. Komissio lisää, että AEMCP:n jäsenyyttä sellaisenaan ei pidetty päätöksessä kilpailusääntöjen rikkomisen osatekijänä. Lisäksi tukkumyyjän, jakelijan tai jalostajan koko tai asema ei vapauta kysymyksessä olevaa yritystä vastuusta, kun kilpailusääntöjä on rikottu. Se, että kartelli ei ole aina menestynyt tai että asianomainen yritys ei ole jatkuvasti noudattanut sopimuksen ehtoja, ei estä pitämästä sitä osallisena kartelliin. Ei ole tarpeen osoittaa, että yritys on osallistunut kaikkiin kartellin ilmenemismuotoihin.

b)     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

155    Ensiksi on huomattava, että todisteita kartelliin osallistumisesta on arvioitava kokonaisuutena ottaen huomioon kaikki asiaan vaikuttavat tosiseikat (ks. vastaavasti tuomari Vesterdorfin julkisasiamiehenä asiassa T‑1/89, Rhône-Poulenc ym. v. komissio, tuomio 24.10.1991, Kok. 1991, s. II‑867, II‑956, esittämä ratkaisuehdotus, joka koskee yhteisesti ns. polypropeeni-tapauksia). Komission on esitettävä täsmällistä ja yhtäpitävää näyttöä, jonka perusteella voidaan vakuuttua siitä, että rikkominen on tapahtunut. On kuitenkin korostettava, että kaikkien komission toimittamien todisteiden ei tarvitse välttämättä täyttää näitä edellytyksiä kaikkien rikkomisen osatekijöiden osalta, vaan riittää, että komission esittämät todisteet kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna täyttää nämä edellytykset (ks. yhdistetyt asiat T‑67/00, T‑68/00, T‑71/00 ja T‑78/00, JFE Engineering v. komissio, tuomio 8.7.2004, Kok. 2004, s. II‑2501, 179 ja 180 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

156    Päätöksen 1 artiklan ensimmäisen ja toisen alakohdan mukaan komissio katsoo Divipan ja Zicuñagan rikkoneen EY 81 artiklan 1 kohtaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa osallistumalla ”sopimuksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin itsejäljentävän paperin alalla”. Divipan osalta rikkominen alkoi maaliskuussa 1992 ja Zicuñagan osalta lokakuussa 1993 ja päättyi molempien osalta tammikuussa 1995.

157    Päätöksen 77–81, 252, 253, 327, 328, 333 ja 334 perustelukappaleesta ilmenee, että komissio on todennut, että tämä sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelyjen kokonaisuus muodosti yleisen kilpailunvastaisen suunnitelman, joka koostui pääasiallisesti hinnankorotuksista ja niiden täytäntöönpanoaikataulusta sopimisesta ja tietyissä tapauksissa myyntikiintiöiden ja markkinaosuuksien keskinäisestä vahvistamisesta sekä tietojen vaihtamisesta hinnankorotuksista sopimisen helpottamiseksi tai sovittujen hinnankorotusten soveltamisen varmistamiseksi.

158    Komissio esittää päätöksen 153–176 perustelukappaleessa joukon seikkoja, jotka sen mukaan osoittavat, että Espanjan markkinoilla pidettiin salaisia kokouksia helmikuun 1992 ja lokakuun 1994 välisenä aikana ja että Divipa ja Zicuñaga osallistuivat moniin näistä kokouksista.

159    Komissio toteaa tämän jälkeen päätöksen 286 perustelukappaleessa, että vaikka on todettu, että Divipa ja Zicuñaga osallistuivat ainoastaan Espanjan markkinoita koskeviin kartellikokouksiin, ne eivät voineet olla tietämättömiä sitä, että kartelli koski koko sitä aluetta, josta tuli ETA vuonna 1994. Tämän väitteensä tueksi se vetoaa päätöksen 287 perustelukappaleessa – päätöksen 89–94, 197, 211, 277 ja 280 perustelukappaleeseen viitaten – erityisesti siihen, että kansallisten ja alueellisten kokousten välillä oli tiivis yhteys eivätkä kansallisten kokousten osanottajat voineet olla tietämättömiä siitä, että kokousten tarkoituksena oli täydentää yleisiä kartellikokouksia.

160    Ensiksi on siis tutkittava, ovatko ne komission väitteet perusteltuja, jotka koskevat kartellin olemassaoloa Espanjan markkinoilla ja Divipan ja Zicuñagan osallistumista siihen. Jos nämä väitteet osoittautuvat perustelluiksi, seuraavaksi on tutkittava, osoittaako näyttö tällaisesta osallistumisesta yhdessä päätöksen 286–289 perustelukappaleessa esitettyjen seikkojen kanssa, että Divipa ja Zicuñaga ovat osallistuneet myös päätöksen 1 artiklan ensimmäisessä kohdassa todettuun yleiseen kartelliin.

 Espanjan markkinoita koskevien salaisten kokousten olemassaolo

161    On todettava, että on useita seikkoja, jotka yhdessä todistavat, että Espanjan itsejäljentävän paperin markkinoilla oli kartelli helmikuusta 1992 vuoteen 1995 saakka.

162    Ensiksi Sappi on myöntänyt osallistuneensa Espanjan markkinoita koskeviin kartellikokouksiin helmikuusta 1992 lukien ja on toimittanut tietoja tältä osin. Sappi viittaa komissiolle 18.5.1999 antamassaan vastauksessa (asiakirjat nro 15193–15206) Espanjan markkinoita koskeviin salaisiin kokouksiin, jotka sen mukaan pidettiin 17.2. ja 27.2.1992, 30.9. ja 19.10.1993 sekä 3.5. ja 29.6.1994. Vuosien 1993–1995 osalta eräs Sappin työntekijä on todennut (asiakirjat nro 15179 ja nro 15180) osallistuneensa kuuteen tai seitsemään Barcelonassa muiden toimittajien kanssa pidettyyn kokoukseen. Näitä kokouksia pidettiin neljä tai viisi kertaa vuodessa. Työntekijä arvioi osallistuneensa kokoukseen ensimmäisen kerran 19.10.1993 ja viimeisen kerran vuonna 1995. Hänen mukaansa kokousten tarkoitus oli hintojen vahvistaminen Espanjan markkinoilla. Kokoukset kestivät noin kaksi tuntia ja johtivat yleensä sopimukseen hintojen prosentuaalisesta korotuksesta. Osallistujat olivat Copigraph, Arjo Wiggins, Torraspapel, Zicuñaga, Koehler, Stora-Feldmühle (josta tuli MHTP), Zanders ja Divipa. Sappin eri asiakirjoissa esittämistä lausunnoista on otteita väitetiedoksiantoon liitetyissä asiakirjoissa, joten kaikilla kantajilla on ollut mahdollisuus tutustua niihin. Komissio on myös esittänyt ne ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.

163    Toiseksi AWA on myöntänyt osallistuneensa monenvälisiin itsejäljentävän paperin tuottajien kartellikokouksiin ja toimittanut komissiolle luettelon kilpailijoiden välisistä vuosien 1992 ja 1998 välisenä aikana pidetyistä kokouksista. Asiakirja nro 7828, joka on ote AWA:n komissiolle 30.4.1999 osoittamasta vastauksesta, sisältää AWA:n yleisen toteamuksen, joka koskee useiden kokousten järjestämistä muun muassa Lissabonissa ja Barcelonassa vuosien 1992 ja 1994 välisenä aikana. Sen käsityksen mukaan näihin kokouksiin osallistuivat Sarrión, Bindan, Stora-Feldmühlen (josta on tullut MHTP) ja Divipan tai joidenkin näiden yritysten edustajat, sekä Zicuñagan edustaja todennäköisesti vain yhteen kokoukseen. Se, että tietyt näistä kokouksista olivat salaisia, ilmenee asiakirjassa nro 7829 toistetuista AWA:n lausunnoista, joiden mukaan tietyt näistä kokouksista olivat sääntöjenvastaisia (improper), koska niissä keskusteltiin itsejäljentävän paperin hinnoista ja vaihdettiin tietoja hinnankorotusaikeista. AWA:n lausunnot, jotka sisältyvät näihin kahteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esitettyyn asiakirjaan (nro 7828 ja nro 7829), kuuluivat myös niihin väitetiedoksiannon liitteenä oleviin asiakirjoihin, joihin Divipa ja Zicuñaga saivat oikeuden tutustua.

164    AWA toimitti sitten väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa luettelon sellaisista kilpailijoiden välisistä sääntöjenvastaisista kokouksista, joiden olemassaolon toteamiseen se väittää myötävaikuttaneensa. Tähän luetteloon sisältyvät yksin Espanjan markkinoiden osalta 17.2. ja 5.3.1992, 30.9.1993 sekä 3.5., 29.6. ja 19.10.1994 pidetyt kokoukset. Luettelossa, joka mainitaan päätöksen 170 perustelukappaleessa ja jonka esittämistä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vaati asiassa T‑132/02, ei mainita kokouksissa läsnä olleita yrityksiä. Divipa, Zicuñaga tai kukaan muukaan kantajista ei ole maininnut tätä luetteloa syyllisyyttä tukevana asiakirjana, johon niillä ei olisi ollut oikeutta tutustua, eivätkä ne ole esittäneet pyyntöä saada tutustua siihen.

165    Kolmanneksi Mougeot, joka on myös myöntänyt osallistuneensa itsejäljentävän paperin tuottajien monenvälisiin kartellikokouksiin, on 14.4.1999 (asiakirjat nro 7647–7655) antamissaan lausunnoissa luetellut useita kokouksia ja ilmoittanut kunkin osalta sen tarkoituksen, sisällön ja kokoukseen osallistuneet henkilöt. Näihin kokouksiin kuuluu Espanjan markkinoiden osalta 19.10.1994 pidetty kokous, jossa Copigraphilla, Storalla, Torraspapelilla, Divipalla, Ekmanilla, Zicuñagalla, Koehlerilla, AWA:lla ja Mougeot’lla oli viimeksi mainitun mukaan edustajat. Näiden asiakirjojen mukaan tämän kokouksen tarkoituksena oli Espanjan markkinoiden järjestäminen ja otsikkoa ”Kokouksen tarkoitus” oli täsmennetty toteamuksella ”Hintojen vahvistaminen Espanjan markkinoilla suhteessa asiakkaiden kokoon – –”. Mougeot’n lausumat sisältyvät myös väitetiedoksiannon liitteinä oleviin ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esitettyihin asiakirjoihin.

166    Nämä Mougeot’n lausunnot on annettu tosiseikkojen tapahtumisen jälkeen ja siinä tarkoituksessa, että yhteistyötiedonantoa sovellettaisiin. Ei voida kuitenkaan katsoa, että niillä ei olisi todistusarvoa. Lausunnon antajan intressien vastaisia lausuntoja on lähtökohtaisesti pidettävä erityisen uskottavina todisteina (ks. edellä 155 kohdassa mainittu asia JFE Engineering v. komissio, tuomion 211 kohta).

167    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kartelliin osalliseksi katsotun yrityksen lausuntoa, jonka totuudenmukaisuuden on riitauttanut useampi muu kartelliin osalliseksi katsottu yritys, ei kuitenkaan voida pitää riittävänä näyttönä viimeksi mainittujen yritysten toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta, jos sen tukena ei ole muita todisteita (ks. edellä 155 kohdassa mainittu asia JFE Engineering v. komissio, tuomion 219 kohta; ks. myös vastaavasti asia T‑337/94, Enso‑Gutzeit v. komissio, tuomio 14.5.1998, Kok. 1998, s. II‑1571, 91 kohta).

168    Tältä osin on todettava yhtäältä, että Sappin, AWA:n ja Mougeot’n lausunnot ovat yhteneväisiä useissa kohdissa siten, että ne tukevat toisiaan. Toisaalta käsiteltävänä olevassa asiassa näitä lausumia tukevat muut sellaiset todisteet, jotka ovat peräisin samalta ajalta kuin riidanalaiset tosiseikat. Näin ollen kunkin AWA:n mainitseman salaisen kokouksen olemassaolon vahvistaa toinen rikkomisen tapahtuma-ajalta peräisin oleva todiste, joka on peräisin joltakin toiselta kokoukseen osallistuneelta yritykseltä.

169    Ensiksi siltä osin kuin on kysymys 17.2.1992 pidetystä kokouksesta, W. (Sappi) ilmoitti esimiehelleen J:lle 17.2.1992 lähetetyssä faksissa (päätöksen 157 perustelukappaleessa ja väitetiedoksiannon 61 kohdassa mainittu asiakirja nro 4588), että tilanne oli vähintäänkin epävarma Koehlerin ja Sarrion toimintatavan takia ja että asianomaisten välillä pidettiin kokous samana päivänä.

170    Toiseksi siltä osin kuin on kysymys 5.3.1992 pidetystä kokouksesta, W. (Sappi) ilmoitti 27.2.1992 päivätyssä muistiossa (päätöksen 158 perustelukappaleessa ja väitetiedoksiannon 60 kohdassa mainittu asiakirja nro 4589) edelleen samalle henkilölle aikomuksestaan osallistua muiden asianomaisten kanssa Barcelonassa kokoukseen, jossa keskustellaan Espanjan markkinoiden viimeaikaisesta liikehdinnästä. Hän lisäsi, että kokous pidetään 5.3.1992. Tämä asiakirja on edellisen tavoin väitetiedoksiannon liitteenä.

171    Vaikka 9.3.1992 päivätty muistio (päätöksen 156 perustelukappaleessa ja väitetiedoksiannon 60 kohdassa mainitut asiakirjat nro 4703 ja nro 4704), jonka Sappin Espanjan agentti lähetti Sappi Europelle, ei olekaan kokouksen pöytäkirja, siinä kuvataan hyvin yksityiskohtaisesti mainittujen yritysten, myös Divipan, käyttäytymistä. Siinä on kysymys hintojen korottamisesta 10 Espanjan pesetalla (ESP) kiloa kohden jakelijoiden tavoitteen mukaisesti; tavoitetta ei ollut täysin saavutettu. Tämän muistion laatija totesi, että Divipa ei korottanut hintoja lainkaan. Hänen mukaansa oli ilmeistä, että Sappi Europe ei saa korotettua hintoja, elleivät muut toimittajat seuraa sitä. Hän totesi lisäksi, että Zicuñaga on ilmoittanut aloittavansa itsejäljentävän paperin valmistamista Espanjan Ranskan puoleisella rajalla koskevan hankkeen, mikä kiristäisi edelleen kilpailua.

172    Kolmanneksi siltä osin kuin on kysymys 30.9.1993 Barcelonassa pidetystä kokouksesta, kyseisenä päivänä Sappin edustajan laatimassa muistiossa (päätöksen 163 perustelukappaleessa mainitut asiakirjat nro 5 ja nro 9972) todettiin AWA:n, Bindan, Copigraphin, Sappin, Divipan, Stora-Feldmühlen, Koehlerin, Sarrión ja Zandersin ilmoittamat myynnit vuosille 1992 ja 1993 sekä vuoden 1993 viimeiselle vuosineljännekselle vahvistettu kiintiö. Osallistujat sopivat ilmoittavansa rullien ja paperiarkkien 10 prosentin hinnankorotuksesta. Ne sopivat myös uuden kokouksen pitämisestä kiintiöiden noudattamisen vahvistamiseksi. Tämä muistio toistetaan kokonaan väitetiedoksiannon 80 kohdassa.

173    Neljänneksi siltä osin kuin on kysymys 19.10.1993 pidetystä kokouksesta, erään Sappin työntekijän espanjaksi laatimien muistiinpanojen (asiakirja nro 4474, johon viitataan päätöksen 165 ja 192 perustelukappaleessa) mukaan, joiden otsikko on ”Vierailuraportti” (informe vista), 19.10.1993 pidettiin kokous, johon osallistuivat Copigraphia lukuun ottamatta kaikki jakelijat. Kokouksessa sovittiin, että rullien hintoja korotettaisiin loppukäyttäjien osalta 8 prosenttia. Kokouksen osanottajat sopivat myös siitä, että ne ilmoittaisivat tuottajalle hyväksyvänsä vain 7,5 prosentin korotuksen tuottajahintoihin, mikä johtaisi jakelumarginaalin 0,5 prosentin kasvuun. Vaikka näitä muistiinpanoja ei ole päivätty, on huomattava, että niihin sisältyvä viittaus ”päivän hintoihin” osoittaa, että muistiinpanot ovat peräisin samalta ajalta kuin niihin liittyvät tosiseikat. Se, että muistiinpanoja ei ole päivätty eikä allekirjoitettu, ei ole yllättävää, koska kysymys on kilpailua rajoittavaan kokoukseen liittyvistä muistiinpanoista, joiden laatija haluaa jättää mahdollisimman vähän jälkiä (ks. vastaavasti edellä 56 kohdassa mainittu asia Shell v. komissio, tuomion 86 kohta). Toisaalta muistiinpanojen laatimiskielen ja Sappin toimittamien muiden tietojen perusteella ei ole epäilystäkään siitä, että muistiinpanoissa tarkoitetut markkinat ovat Espanjan markkinat. Nämä muistiinpanot on viimeistä virkettä lukuun ottamatta toistettu väitetiedoksiannon 84 kohdassa.

174    Viidenneksi siltä osin kuin on kysymys 3.5.1994 pidetystä kokouksesta, aineistoon sisältyy muistio (asiakirja nro 14535), jonka otsikko on ”Vierailuraportti” ja joka on päivätty samana päivänä ja joka myös on Sappin työntekijän laatima. Tämän muistion alaotsikkona on ”Tuottajien kokous hintatilanteen tarkastelemista varten”. Siinä todetaan kunkin osallistujayrityksen eli Copigraphin, AWA:n, Torraspapelin, Zicuñagan, Koehlerin, Storan, Zandersin, Sappin ja Divipan osalta yritystä edustaneen henkilön nimi. Muistioon sisältyy myös taulukko, jossa ilmaistaan päivän hinnat ja 16.5. lukien sovellettaviksi suunnitellut korkeammat hinnat, ja siinä täsmennetään, että nämä hinnat perustuvat jakelijoiden tekemään sopimukseen. Tämä muistio oli väitetiedoksiannon liitteenä ja sen sisältöä selvitetään yksityiskohtaisesti väitetiedoksiannon 110–112 kohdassa.

175    Kuudenneksi siltä osin kuin on kysymys 29.6.1994 pidetystä kokouksesta, samana päivänä päivätty muistio (asiakirja nro 4476, johon viitataan päätöksen 164 ja 166 perustelukappaleessa) on otsikoitu ”Itsejäljentävän paperin tuottajien kokous”. Muistiossa mainitaan myös kutakin osallistujayritystä eli Torraspapelia, Reactoa, Divipaa, Storaa, AWA:ta, Sappia ja Zicuñagaa edustaneen henkilön nimi. Muistio alkaa sanalla ”rullat”, jota seuraa täsmennys ”varustettuina tehdyillä tilauksilla ja kiintiöillä”. Siinä todetaan rullien osalta 1.9. lukien sovellettava 10 prosentin hinnankorotus. Lisäksi mainitaan eri tavoitehintoja, joita sovellettiin suoraan myyntiin painotaloille jakamalla asiakkaat kolmeen ryhmään tuotetyypeittäin. Muistiossa todetaan arkeista, että aiemmin sovittuja hintoja ei ollut noudatettu ja hinta on laskenut aiemmalle tasolle. Kokouksessa sovittiin, että hintaa nostetaan kahdessa vaiheessa 1.7. ja 1.9.1994, molemmilla kerroilla 5 prosenttia. Muistio päättyy mainintaan ”seuraava kokous 23.9. klo 12.30”. Tämä asiakirja oli väitetiedoksiannon liitteenä, ja sen sisältö on selvitetty väitetiedoksiannon 121–123 kohdassa.

176    Lisäksi Sappin sisäisessä faksissa (päätöksen 166 perustelukappaleessa mainittu asiakirja nro 4565), joka on päivätty 4.11.1994, mainitaan, että Espanjan markkinajohtaja Torraspapel on ilmoittanut 10 pesetan hinnanalennuksesta ja että kaikki viittaa siihen, että marraskuun korotuksia ei toteuteta; yksikään jakelija ei ole tähän mennessä ilmoittanut korotuksista. Tähän faksiin viitattiin väitetiedoksiannon 130 kohdassa ja se on väitetiedoksiannon liitteenä.

177    Seitsemänneksi siltä osin kuin on kysymys 9.10.1994 pidetystä kokouksesta, 21.10.1994 päivätystä Mougeot’n laatimasta, Espanjan markkinoita koskevasta käsinkirjoitetusta muistiosta (päätöksen 167, 222 ja 223 perustelukappaleessa mainittu asiakirja nro 1839) ilmenee, että osallistujat sopivat 3.1.1995 lukien sovellettavista hinnoista. Zicuñagalle ja Mougeot’lle annettiin ”lupa myydä ESP 5/kg alhaisempaan hintaan”. Muistion laatija toteaa, että hänen mielestään ”olisi utopistista vaatia Zicuñagaa myymään 2 prosenttia halvemmalla kuin suuret määristä puhumatta”. Seuraava kokous sovittiin pidettäväksi 24.11.1994 samaan aikaan ja samassa paikassa. Tämä käsinkirjoitettu muistio oli väitetiedoksiannon liitteenä.

178    Sappin, mutta ei AWA:n, mainitsemista kokouksista eli 27.2.1992 ja 19.10.1993 pidetyistä kokouksista vain ensiksi mainitun osalta ei ole mitään muita todisteita. Ei ole kuitenkaan syytä tutkia komission toteamusta siitä, että 27.2.1992 pidettiin kokous, koska tämä ajankohta ei sisälly ajanjaksoon, jonka osalta Divipan ja Zicuñagan katsottiin syyllistyneen kilpailusääntöjen rikkomiseen.

179    Lopuksi 17.2. ja 5.3.1992, 30.9. ja 19.10.1993 sekä 3.5., 29.6. ja 19.10.1994 pidettyjen kokousten lisäksi komissio mainitsee päätöksen 129 perustelukappaleessa olevassa taulukossa ja päätöksen liitteessä II mainitun Barcelonassa 16.7.1992 pidetyn kokouksen, joka koski Espanjan ja Portugalin markkinoita, ja 23.9.1994 pidetyn kokouksen, joka koski yksinomaan Espanjan markkinoita.

180    Siltä osin kuin on kysymys 16.7.1992 pidetystä kokouksesta, päätöksen 159 perustelukappaleesta ilmenee, että komission toteamukset tämän kokouksen pitämisestä ja sen kilpailunvastaisesta tarkoituksesta perustuvat päätöksen alaviitteissä 167 ja 168 mainittujen sekä väitetiedoksiannon liitteinä olleiden asiakirjojen nro 4484, 4501–4503 ja 4520 sisältämiin tietoihin.

181    Unipapelin, joka oli Sappin agentti Portugalissa, B. G. toteaa suullisessa lausunnossaan (asiakirja nro 4484) menneensä 16.7.1992 Barcelonaan kokoukseen, jossa oli tarkoitus ”keskustella itsejäljentävän paperin markkinoista Portugalissa ja Espanjassa”.

182    Tätä lausuntoa tukevat matkakuluasiakirjojen jäljennökset (asiakirjat nro 4501–4503), jotka osoittavat, että B. G. matkusti Lissabonista Barcelonaan ja takaisin 16.7.1992.

183    B. G. totesi eräässä toisessa suullisessa lausunnossa (asiakirja nro 4520), että 16.7.1992 pidetyn kokouksen tarkoituksena oli neuvotella hinnankorotuksista ja markkinaosuuksista. Hän lisäsi, että sopimukset koskivat pääasiassa rullia. Hän totesi myös, että arkeista saatettiin tehdä vastaavia sopimuksia mutta että hän ei voinut vahvistaa tätä. Hän totesi lisäksi, että kokouksessa vaihdettiin tietoja myyntimääristä ja kunkin yrityksen soveltamista hinnoista.

184    Kun otetaan huomioon kolmessa edellisessä kohdassa mainitut tiedot, komissio saattoi perustellusti todeta, että Barcelonassa pidettiin 16.7.1992 kokous, jossa tehtiin sopimuksia hinnankorotuksista ja markkinaosuuksien jakamisesta Espanjan ja Portugalin markkinoilla ainakin rullien osalta. On kuitenkin huomattava, että komissio ei väitä, että Divipa olisi osallistunut tähän kokoukseen, koska B. G. ei ole maininnut sitä osallistujien joukossa.

185    Siltä osin kuin on kysymys 23.9.1994 pidetystä kokouksesta, edellä 175 kohdassa mainittu muistio (asiakirja nro 4476) vahvistaa tosin sen, että kokous oli suunniteltu pidettäväksi. Mikään asiakirja tai lausuma ei kuitenkaan vahvista, että kyseinen kokous olisi pidetty kyseisenä ajankohtana. On siis todettava, että komissio ei ole näyttänyt toteen, että Espanjan markkinoita koskeva kokous olisi pidetty 23.9.1994.

186    On kuitenkin niin, että komissio on täsmällisten ja yhtäpitävien todisteiden nojalla osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että Espanjan markkinoilla oli kartelli ainakin maaliskuusta 1992 tammikuuhun 1995 saakka. Kartellin vaikutukset jatkuivat salaisten kokousten varsinaisen päättymisen eli lokakuun 1994 jälkeen, koska 19.10.1994 pidetyssä kokouksessa (ks. edellä 177 kohta) sovittuja hinnankorotuksia oli sovellettava 3.1.1995 saakka (ks. vastaavasti asia 243/83, Binon, tuomio 3.7.1985, Kok. 1985, s. 2015, 17 kohta ja asia T‑14/89, Montedipe v. komissio, tuomio 10.3.1992, Kok. 1992, s. II‑1155, 231 kohta).

187    Kartelli muodostui toistuvista kilpailevien yritysten välisistä kokouksista, joissa ne sopivat pääasiallisesti hinnankorotuksista ja niiden aikataulusta. Erään kerran eli 30.9.1993 pidetyssä kokouksessa (ks. edellä 172 kohta) vahvistettiin kiintiöt.

 Divipan ja Zicuñagan osallistuminen kartelliin Espanjan markkinoilla

188    Oikeuskäytännön mukaan riittää, että komissio osoittaa asianomaisen yrityksen osallistuneen kokouksiin, joiden aikana on tehty kilpailunvastaisia sopimuksia, ilman että se olisi selvästi vastustanut niitä, jotta kyseisen yrityksen osallistuminen yhteistoimintajärjestelyyn voidaan osoittaa riittävällä tavalla. Jos osallistuminen tällaisiin kokouksiin on näytetty toteen, kyseisen yrityksen on esitettävä selvitystä siitä, että se ei osallistunut kyseisiin kokouksiin rajoittaakseen kilpailua, osoittamalla ilmoittaneensa kilpailijoilleen, että se osallistui näihin kokouksiin eri tarkoituksessa kuin ne (ks. asia C‑199/92 P, Hüls v. komissio, tuomio 8.7.1999, Kok. 1999, s. I‑4287, 155 kohta; asia C‑49/92 P, komissio v. Anic Partecipazioni, tuomio 8.7.1999, Kok. 1999, s. I‑4125, 96 kohta ja yhdistetyt asiat C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomio 7.1.2004, Kok. 2004, s. I‑123, 81 kohta).

189    Yritys, joka on osallistunut kyseiseen kokoukseen sanoutumatta julkisesti irti sen sisällöstä, on antanut toisille osallistujille sen vaikutelman, että se hyväksyi sen tuloksen ja noudattaisi sitä (edellä 188 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomion 82 kohta).

190    Käsiteltävänä olevassa asiassa ensiksikin edellä 162 kohdassa mainitussa Sappin vastaukseen sisältyvässä taulukossa (asiakirja nro 15199), jossa esitetään eri kokoukset, niiden ajankohta, tarkoitus ja osallistujat, mainitaan Divipa ja Zicuñaga 19.10.1993 pidetyn salaisen kokouksen osallistujina. Tätä ilmoitusta tukee edellä 173 kohdassa mainittuun muistioon sisältyvä maininta siitä, että osallistujina olivat kaikki jakelijat Copigraphia lukuun ottamatta.

191    Toiseksi edellä 162 kohdassa mainituista Sappin työntekijän lausunnoista ilmenee, että Divipa ja Zicuñaga olivat läsnä kokouksissa, joihin hän osallistui lokakuun 1993 ja vuoden 1995 välisenä aikana. Kyseinen työntekijä toteaa 3.5. ja 29.6.1994 pidetyistä kokouksista myös, että Divipaa edustivat A. ja C. ja Zicuñagaa E. Näitä lausuntoja tukevat kunkin kokouksen osalta edellä 174 ja 175 kohdassa mainitut Sappin työntekijän tekemät muistiinpanot, jotka ovat peräisin samalta ajalta kuin riidanalaiset tosiseikat.

192    Kolmanneksi edellä 163 kohdassa mainittujen AWA:n lausuntojen mukaan Divipa osallistui Espanjan markkinoita koskeviin, vuosien 1992 ja 1994 välisenä aikana pidettyihin kokouksiin tai ainakin joihinkin niistä. Zicuñaga sen sijaan osallistui todennäköisesti vain yhteen näistä kokouksista. Tältä osin on korostettava, että tämä useita vuosia riidanalaisten tosiseikkojen tapahtuma-ajan jälkeen muotoiltu varovainen lausunto ei horjuta niitä täsmällisiä tietoja, jotka sisältyvät Sappin rikkomisen tapahtuma-ajankohtana laatimiin asiakirjoihin, joissa mainitaan nimenomaisesti, että Zicuñaga oli läsnä 19.10.1993 ja 3.5. ja 29.6.1994 pidetyissä kokouksissa.

193    Neljänneksi edellä 165 kohdassa mainituista Mougeot’n lausunnoista ilmenee, että Divipa ja Zicuñaga olivat läsnä 19.10.1994 pidetyssä kokouksessa. Zicuñagan osallistumisesta todistaa myös edellä 177 kohdassa mainittu Mougeot’n 21.10.1994 päivätty käsinkirjoitettu muistio, johon sisältyy maininta siitä, että ”Zicuñagalle ja Mougeot’lle annettiin lupa myydä ESP 5/kg alhaisempaan hintaan”. Yhdessä edellisessä kohdassa mainittujen AWA:n lausuntojen kanssa Mougeot’n täsmälliset lausunnot A:n (Divipa) läsnäolosta kyseisessä kokouksessa mahdollistavat sen, että komissio on voinut päätellä kyseisen yrityksen osallistuneen kyseiseen kokoukseen.

194    Divipan mukaan se, ettei Sappi 18.5.1999 päivätyssä vastauksessaan mainitse Espanjan markkinoita koskevaa 19.10.1994 pidettyä kokousta, selittyy sillä, että Sappi ei osallistunut tähän kokoukseen, mitä sen mukaan osoittaa myös Mougeot’n laatima luettelo tämän kokouksen osallistujista. Tämä seikka ei kuitenkaan missään tapauksessa syrjäytä niitä yhtäpitäviä seikkoja, jotka osoittavat, että tämä kokous pidettiin ja että Divipa osallistui siihen.

195    Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että komissio on oikeudellisesti riittävällä tavalla osoittanut, että Divipa ja Zicuñaga osallistuivat salaisiin kokouksiin, joita pidettiin toistuvasti 19.10.1993 ja 19.10.1994 välisenä aikana.

196    Vaikka nämä yritykset eivät lopulta olisikaan osallistuneet kaikkiin kokouksiin komission väittämän mukaisessa säännöllisesti järjestettyjen kokousten järjestelmässä, Divipa ja Zicuñaga eivät kumpikaan ole vedonneet seikkoihin, jotka koskisivat julkista irtisanoutumista niiden kokousten sisällöstä, joihin ne olivat osallistuneet. Niiden on siis edelleen katsottava syyllistyneen kilpailusääntöjen rikkomiseen. Kun on näytetty toteen, että kantajat osallistuivat näihin kokouksiin ja että kokousten tarkoitus oli erityisesti tavoitehintojen vahvistaminen, kantajat ovat antaneet kilpailijoilleen vähintäänkin vaikutelman siitä, että ne osallistuivat kokouksiin samassa tarkoituksessa kuin kilpailijatkin (ks. vastaavasti asia T‑7/89, Hercules Chemicals v. komissio, tuomio 17.12.1991, Kok. 1991, s. II‑1711, Kok. Ep. XI, s. II‑79, 232 kohta ja asia T‑12/89, Solvay v. komissio, tuomio 10.3.1992, Kok. 1992, s. II‑907, 98 kohta). On korostettava, että tämä kokousten järjestelmä oli osa kyseisten yritysten pyrkimyksiä, joilla oli yksi ainoa taloudellinen päämäärä eli normaalin hintakehityksen vääristäminen itsejäljentävän paperin markkinoilla. Olisi näin ollen keinotekoista jakaa tämä jatkuva käyttäytyminen, jolla oli yksi ainoa päämäärä, pitämällä sitä useina erillisinä kilpailusääntöjen rikkomisina (edellä 155 kohdassa mainittu asia Rhône-Poulenc v. komissio, tuomion 126 kohta).

197    Divipan osallistuminen kartelliin maaliskuusta 1992 lähtien ilmenee ensiksikin edellä 163 ja 192 kohdassa mainituista AWA:n lausunnoista. Niitä vahvistaa lisäksi edellä 171 kohdassa mainittu 9.3.1992 päivättyyn muistioon sisältyvä maininta Divipasta. Sappin espanjalainen agentti tarkastelee muistiossa selvästi useiden yritysten esitystä 10 ESP:n suuruisesta hinnankorotuksesta, joka oli jakelijoiden aiemmin asettama tavoite. Hän mainitsee nimenomaisesti, että Divipa ei ole nostanut hintojaan. Divipan hintapolitiikan seuranta Sarrión ja AWA:n – joilla oli omat tukkumyyntiyhtiönsä Espanjan markkinoilla – hintapolitiikan rinnalla on vahva osoitus sen osallistumisesta kartelliin kyseisenä ajankohtana.

198    Näitä toteamuksia, joiden mukaan Divipa osallistui kartelliin Espanjan markkinoilla maaliskuusta 1992 lukien tammikuuhun 1995 saakka ja Zicuñaga lokakuusta 1993 lukien tammikuuhun 1995 saakka, eivät horjuta näiden yritysten ominaispiirteisiin liittyvät seikat.

199    Päätöksen 17 ja 330 perustelukappaleesta ilmenee, että komissio on ottanut asianmukaisesti huomioon sen, että Divipa ja Zicuñaga eivät olleet AEMCP:n jäseniä. Komissio ei itse asiassa ole pitänyt AEMCP:n jäsenyyttä kilpailusääntöjen rikkomisen osatekijänä.

200    Mitä tulee Divipan ja Zicuñagan korostamiin hintaeroihin niiden hinnankorotusten, joista sovittiin kokouksissa, joihin ne osallistuivat, ja hintojen välillä ajanjaksoina, jolloin sovittuja hintoja oli tarkoitus soveltaa, on todettava, että vaikka luvut, jotka nämä yritykset ovat esittäneet kyseisenä ajanjaksona soveltamastaan hintapolitiikasta, olisivatkin oikeita, nämä erot voivat osoittaa korkeintaan sitä, että kyseiset yritykset eivät ole noudattaneet mainituissa kokouksissa tehtyjä päätöksiä hinnankorotuksista. Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen (EYVL 1998, C 9, s. 3) (jäljempänä suuntaviivat) mukaan se, että yritys on jättänyt käytännössä soveltamatta rikkomista koskevia sopimuksia, voi olla lieventävä seikka, minkä vuoksi asianosaisten tältä osin esittämät väitteet on tutkittava sakon kumoamista tai alentamista koskevien kanneperusteiden yhteydessä (ks. jäljempänä 594–635 kohta). On sitä vastoin todettava, että se seikka, että sovittuja hintoja ei ole noudatettu, ei kumoa näiden kokousten kilpailunvastaista tarkoitusta eikä kantajien osallistumista kartelleihin (asia T‑148/89, Tréfilunion v. komissio, tuomio 6.4.1995, Kok. 1995, s. II‑1063, 79 kohta). Vaikka nämä erot katsottaisiinkin toteennäytetyiksi, niillä ei kuitenkaan voida horjuttaa todisteita Divipan ja Zicuñagan osallistumisesta salaisiin kokouksiin.

201    Zicuñaga väittää, että itsejäljentävän paperin tuotannon ja jakelun hoiti sen konsernissa Papeteries de l’Atlantique SA. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että Zicuñaga, joka oli ainoa kartellin muiden jäsenten lausunnoissa mainittu yritys, osallistui kilpailusääntöjen rikkomiseen. On huomattava, että vaikka Zicuñaga omisti vain 50 prosenttia Papeteries de l’Atlantiquesta riidanalaisten tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, komissio lukee kilpailusääntöjen rikkomisen Zicuñagan syyksi tämän oman käyttäytymisen eikä kyseisen tytäryhtiön emoyhtiön aseman perusteella. Yhtäältä välittömissä asiakirjatodisteissa, jotka koskevat 3.5. ja 29.6.1994 pidettyjä kokouksia (ks. edellä 174 ja 175 kohta), viitataan nimenomaisesti siihen, että Zicuñagan edustaja oli läsnä näissä kahdessa Espanjan markkinoita koskevassa salaisessa kokouksessa. Toisaalta Mougeot’n 21.10.1994 laatimassa käsinkirjoitetussa muistiossa (ks. edellä 177 kohta) mainitaan nimenomaisesti Zicuñaga. Papeteries de l’Atlantiqueta ei mainita missään. Lisäksi vaikka päätöksessä ei kuvattaisikaan oikein Zicuñagan konsernissa toimimisen luonnetta, on todettava, että Zicuñaga ei ole kiistänyt päätöksen 365 perustelukappaleeseen sisältyvää tietoa, jonka mukaan se vastasi konsernin kaikkien paperituotteiden hinnoittelusta.

202    Divipa vetoaa myös siihen, että Sappin muistiosta ilmenevät sen myyntiä koskevat tiedot eroavat sen kannekirjelmäänsä liittämistä tiedoista. Nämä erot osoittavat sen mukaan, että Sappin muistiosta ilmenevät tiedot eivät ole sen toimittamia. Tältä osin on huomattava, että Divipan kannekirjelmäänsä liittämiä tietoja ei tue mikään todiste, joka osoittaisi, että ne vastaavat todellisuutta. Joka tapauksessa vaikka oletettaisiinkin, että tiedot ovat oikeita, näiden tietojen ja Sappin muistiosta ilmenevien tietojen väliset erot osoittavat ainoastaan, että viimeksi mainitut tiedot eivät vastaa todellisuutta. Niiden perusteella ei sitä vastoin voida tehdä päätelmää, että Divipa ei olisi ilmoittanut Sappin muistioissa mainittuja keskimääräisiä myyntimääriä 30.9.1993 pidetyssä kokouksessa.

203    Divipa toteaa myös, että on mahdotonta ymmärtää, että sen kaltainen pieni jakelija olisi osallistunut tuottajien kokouksiin. On korostettava, että se, että Divipa on jakelija, ei kumoa todisteita, jotka osoittavat Divipan osallistuneen kartelliin Espanjan markkinoilla. Tämä ominaisuus ei myöskään poista siltä intressiä osallistua kartelliin, johon komission päätöksen 153 ja 165 perustelukappaleessa tekemän analyysin mukaan, jota Divipa ei ole kiistänyt, oli välttämättä saatava mukaan jakelijat, jotta se saattoi toimia oikein Espanjan markkinoilla, joilla tuotanto‑ ja jakeluverkot olivat tiiviisti integroituneet siten, että monet tuottajat toimivat myös jakelijoina. Lisäksi 29.6.1994 päivätyn muistion mukaan (edellä 175 kohdassa mainittu asiakirja nro 4476) tässä kokouksessa tehtiin sopimus loppukäyttäjähinnoista, mikä riittää selittämään Divipan läsnäolon kyseisessä kokouksessa, kun otetaan huomioon sen jakelijan asema.

204    Se, että Divipa osti 60–70 prosenttia tarvitsemastaan itsejäljentävästä paperista Koehlerilta ja loput muilta tuottajilta, on tosin osoituksena siitä, että se oli tietyssä määrin riippuvainen toimittajistaan ostohinnan osalta. Yhtäältä tätä riippuvuutta ei kuitenkaan voida pitää täydellisenä. Divipan kannekirjelmänsä liitteenä esittämästä taulukosta ilmenee, että Divipa ei vuonna 1993 heijastanut välittömästi hinnoissaan tiettyjä ostohintansa laskuja, joten sen marginaali säilyi siis huomattavana. Toisaalta tämä ei missään tapauksessa myöskään kokonaan poista sen intressiä osallistua kartelliin, koska kaikki kartellissa päätetyt ja asiakkaisiin sovellettavat hinnankorotukset saattoivat merkitä sen voittomarginaalin lisäystä. Kyseisestä taulukosta ilmenee myös, että tammikuun ja joulukuun 1994 välisenä aikana ostohinta Koehlerilta nousi 159,25:stä 195,70:een ja Divipan marginaali 20,38:sta 43,81:een. Edellä 173 kohdassa mainitusta 19.10.1993 pidettyä kokousta koskevasta muistiosta ilmenee, että neuvottelu koski yhtäältä hintaa, joka jakelijan oli maksettava tuottajalle, ja toisaalta jakelijoiden asiakkaisiinsa soveltamaa hintaa, mikä merkitsi jakelijan marginaalin kasvua.

 Divipan ja Zicuñagan osallistuminen kartelliin Euroopan markkinoilla

205    Päätöksen 286 perustelukappaleesta ilmenee, että komissio on todennut Divipan ja Zicuñagan osallistuneen vain Espanjan markkinoita koskeviin salaisiin kokouksiin. Se toteaa kuitenkin, että ”[näiden yritysten] on täytynyt ymmärtää, että kartelli kattoi koko alueen, josta tuli vuonna 1994 ETA”.

206    Komissio perustaa näkemyksensä tältä osin siihen, että kartellin eurooppalaiset yleiskokoukset ja kansalliset – esimerkiksi espanjalaiset – salaiset kokoukset olivat hyvin limittäisiä; siihen, että suuret eurooppalaiset itsejäljentävän paperin tuottajat olivat osallistuneet salaiseen toimintaan Espanjan markkinoilla, sekä siihen, että itsejäljentävän paperin alalla oli kysymyksessä olevana ajanjaksona merkittäviä yhteisön sisäisiä kauppavirtoja.

207    Oikeuskäytännössä on katsottu, että yritys, joka on osallistunut omalla käyttäytymisellään kilpailusääntöjen monenlaiseen rikkomiseen EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla kilpailua rajoittavalla sopimuksella tai yhdenmukaistetulla menettelytavalla, jolla pyritään myötävaikuttamaan kilpailusääntöjen rikkomisen toteuttamiseen kokonaisuudessaan, voi olla vastuussa myös muiden yritysten käyttäytymisestä saman kilpailusääntöjen rikkomisen osalta koko siltä ajalta, jolloin se osallistui kyseiseen rikkomiseen; näin on siinä tapauksessa, että kyseisen yrityksen näytetään tienneen muiden osallistujien lainvastaisesta käyttäytymisestä tai voineen kohtuudella ennakoida sen ja olleen valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin (edellä 45 kohdassa mainittu asia LR AF 1998 v. komissio, tuomion 158 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

208    Käsiteltävänä olevassa asiassa erityisesti edellä olevasta 187 kohdasta ilmenee, että Espanjan markkinoita koskevat sopimukset, joihin Divipa ja Zicuñaga osallistuivat, koskivat yhteisten hinnankorotusten vahvistamista. Lisäksi eräässä yhteydessä eli 30.9.1993 pidetyssä kokouksessa, jossa Zicuñaga, joka ei vielä osallistunut kartelliin, ei ollut läsnä, vahvistettiin myyntikiintiöt markkinoilla toteutettuja myyntejä koskevien tietojen vaihdon perusteella. Nämä sopimukset olivat näin ollen sopusoinnussa yleisen eurooppalaisen kartellin kanssa, jonka pääasiallinen tarkoitus oli korottaa itsejäljentävän paperin hintoja ja tietyissä tapauksissa vahvistaa keskinäiset myyntikiintiöt tai markkinaosuudet ja vaihtaa luottamuksellisia tietoja hinnankorotuksia koskevien sopimuksen tekemisen tai soveltamisen helpottamiseksi.

209    Oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, ettei yrityksen voida väittää osallistuneen kokonaiskartelliin pelkästään siitä syystä, että sen tekemän sopimuksen ja kokonaiskartellin tavoitteet ovat samat. Sopimukseen osallistumista voidaan pitää yrityksen liittymisenä kokonaiskartelliin ainoastaan, jos yritys tiesi tai jos sen olisi pitänyt tietää, että se sopimukseen osallistuessaan osallistui myös kokonaiskartelliin (asia T‑28/99, Sigma Tecnologie v. komissio, tuomio 20.3.2002, Kok. 2002, s. II‑1845, 45 kohta).

210    Komissio toteaa päätöksessä, että tilanne oli tällainen Divipan ja Zicuñagan osalta, minkä ne kiistävät.

211    On tosin kiistatonta, että Divipa ja Zicuñaga eivät olleet AEMCP:n jäseniä ja että ne eivät milloinkaan ottaneet osaa tämän järjestön virallisiin kokouksiin, jotka komission mukaan toimivat eurooppalaisen kartellin kokouksina syyskuuhun 1993 saakka, eivätkä yleisiin kartellikokouksiin, joita pidettiin syyskuusta 1993 lukien AEMCP:n virallisten kokokusten yhteydessä. Lisäksi mikään Divipan ja Zicuñagan osallistumista salaisiin kokouksiin Espanjan markkinoilla koskeva todiste ei osoita, että jossakin näistä kokouksista olisi mainittu Euroopan tasolla toimivan hintakartellin olemassaolo.

212    Divipa ja Zicuñaga eivät kumpikaan kuitenkaan tuo esiin seikkoja, jotka kumoaisivat komission päätöksen 89–94 ja 211 perustelukappaleessa esittämät toteamukset ja sen 90 perustelukappaleessa toistetut Mougeot’n lausunnot. Viimeksi mainituissa todetaan seuraavaa: ”AWA katsoi, että jos paikallismarkkinoista vastaavat johtajat eivät olisi mukana, mahdollisuudet päästä toivottuihin tuloksiin olisivat heikot, mikä oli syynä markkinakohtaisen kokousten pitoon”, ja että ”esimiehet kertoivat paikallisjohtajille hinnankorotuspyrkimyksistä, ja johtajien oli määriteltävä keskenään korotusten käytännön toteutus”. Näistä lausunnoista ilmenee selvästi, että sen takaamiseksi, että yleisissä kartellikokouksissa tehdyt hinnankorotuspäätökset menestyvät, kokouksen osallistujien on ajateltu varmistavan kyseisten päätösten yleinen soveltaminen eri alueellisilla ja kansallisilla markkinoilla. Kun otetaan huomioon asianomaisen tuotteen jäsenvaltioiden välisen kaupan merkittävyys, olisi ollut tehotonta toteuttaa kilpailua rajoittavia toimenpiteitä vain yhden jäsenvaltion tasolla.

213    Komissio on esittänyt kaksi taulukkoa (päätöksen 207 ja 217 perustelukappaleessa ja väitetiedoksiannon 117 ja 127 kohdassa olevat taulukot 5 ja 6), jotka löytyivät Sappin tiloista ja joissa esitetään eri maiden osalta 21.6. ja 22.9.1994 pidetyissä kokouksissa sovitut hinnankorotukset. Espanjan osalta näihin taulukoihin ei sisälly lukuja, vaan niissä on maininta ”täsmennettävä”. Espanjan markkinoita koskeneen 29.6.1994 pidetyn kokouksen pöytäkirjasta (edellä 175 kohdassa mainittu asiakirja nro 4476) ja Mougeot’n 21.10.1994 päivätystä käsinkirjoitetusta muistiosta (edellä 177 kohdassa mainittu asiakirja nro 1839; ks. myös jäljempänä 235 kohta), joka perustui niin ikään Espanjan markkinoita koskeneeseen 19.10.1994 pidettyyn kokoukseen, ilmenee, että kutakin yleistä kokousta seurasi kansallinen kokous, jonka kuluessa hinnankorotukset Espanjan markkinoita varten tosiasiallisesti täsmennettiin. Kuten komissio on kirjelmissään todennut, se, että Mougeot’n käsinkirjoitettuun muistioon sisältyy maininta ”AEMCP:n Espanjan osalta ilmoittamat myyntimäärät huomioon ottaen”, ja se, että siinä selvitetään näistä luvuista käytyä keskustelua, on omiaan tukemaan näkemystä, jonka mukaan Divipa ja Zicuñaga olivat väistämättä tietoisia siitä, että Espanjan markkinoita koskevat kokoukset, joihin ne osallistuivat, olivat osa laajempaa yhteyttä, jolla oli eurooppalainen ulottuvuus.

214    Lisäksi ne eri todisteet, joihin komissio on vedonnut espanjalaisiin kokouksiin liittyen (päätöksen 154–171 perustelukappaleessa, päätöksen liitteessä II ja vastaavissa alaviitteissä), osoittavat yksiselitteisesti, että näihin kokouksiin osallistui joukko eurooppalaisten itsejäljentävän paperin tuottajien edustajia, joiden osallistumista kartellin yleisiin kokouksiin ei komission päätöksen 263–276 mainitut seikat huomioon ottaen voida kiistää, eikä useimmissa tapauksissa ole kiistettykään.

215    On vaikea uskoa, että vaikka – kuten komissio toteaa päätöksen 176 perustelukappaleessa – erään Unipapelin edustajan tarkastusten yhteydessä toimittamista tiedoista (asiakirja nro 4525, jonka asian kannalta merkityksellinen ote on esitetty väitetiedoksiannon 74 kohdassa) ilmenee, että eräät portugalilaiset asiakkaat epäilivät, että portugalilaisten toimijoiden hinnankorotuksiin liittyvän käyttäytymisen taustalla vaikutti kartelli, jolla oli eurooppalainen ulottuvuus, Divipa ja Zicuñaga, jotka seurustelivat Espanjan markkinoita koskevissa kokouksissa sellaisten itsejäljentävän paperin suurten eurooppalaisten tuottajien kanssa, jotka olivat mukana kartellin yleiskokouksissa, eivät olisi olleet tietoisia siitä, että osallistuessaan salaisiin sopimuksiin kyseisillä markkinoilla ne liittyivät kartelliin, jolla oli eurooppalainen ulottuvuus.

216    Näin ollen on katsottava, että Divipa ja Zicuñaga ovat väistämättä olleet tietoisia eurooppalaisen kartellin olemassaolosta ja sisällöstä (ks. vastaavasti ns. sementtitapaus, tuomion 4097 kohta) ja että osallistuessaan Espanjan markkinoilla kilpailunvastaisiin sopimuksiin, joilla on ollut sama kilpailunvastainen tarkoitus kuin kyseisellä kartellilla, ne ovat väistämättä tienneet, että näin tehdessään ne liittyvät kyseiseen kartelliin (ks. vastaavasti ns. sementtitapaus, tuomion 4099 kohta).

217    Zicuñagan väittämä, jonka mukaan asiakirja-aineistoon ei sisälly mitään, mikä osoittaisi, että muita kuin Espanjan markkinoita koskevat hinnat olisivat olleet keskustelun kohteena espanjalaisissa kokouksissa tai että muut yritykset olisivat saattaneet ne sen tietoon, sopii täysin yhteen kartellin yleisen järjestelyn kanssa; siinä kansallisella tai alueellisella tasolla muun muassa kokouksissa käytyjen keskustelujen tarkoituksena oli määritellä käytännön menettelytavat Euroopan tasolla päätettyjen hinnankorotusten soveltamiseksi asianomaisilla paikallisilla markkinoilla. Väittämä ei myöskään horjuta edellä esitettyä tarkastelua.

218    Zicuñaga esittää toisen väitteen, joka perustuu siihen, että se ei osallistunut kokouksiin ja väitettyyn salaiseen toimintaan Ranskan ja Italian markkinoilla siitä huolimatta, että sillä oli näillä markkinoilla kaupallinen intressi. Tältä osin on muistettava, että Zicuñaga totesi suullisessa kuulemistilaisuudessa ”vastaavansa konsernin kaikkien paperituotteiden hinnoittelusta” ja että se ”tekee näin ollen myös Papeteries de l’Atlantiquen tuotteita koskevat hinnoittelupäätökset” (päätöksen 365 perustelukappale). Näin ollen sen, että Zicuñagalla oli kaupallisia intressejä Espanjan lisäksi myös tytäryhtiönsä Papeteries de l’Atlantiquen kautta Ranskassa ja Italiassa, voidaan katsoa merkitsevän, että Zicuñaga, joka ei voinut olla tietämättä, että tietyt espanjalaisissa kokouksissa edustettuina olleet yritykset toimivat aktiivisesti Ranskan ja Italian markkinoilla, halusi konserninsa hintapolitiikan määrittämiseksi välttämättä tietää, kuuluivatko sopimukset, joihin se oli osallisena, eurooppalaiseen kartelliin, ja että se on väistämättä ollut tietoinen tällaisen kartellin olemassaolosta.

219    Edellisessä kohdassa mainittu seikka ei missään tapauksessa horjuta edellä 205–217 kohdassa esitettyä tarkastelua. Tämän seikan voidaan itse asiassa katsoa vahvistavan, että Zicuñaga tiesi, että sopimukset, joihin se oli osallisena Espanjan markkinoilla, kuuluivat eurooppalaiseen kartelliin, ja että se tämän vuoksi piti turhana osallistua salaisiin kokouksiin ja salaiseen toimintaan muualla kuin Espanjassa.

220    Lisäksi on huomattava, että Zicuñagan tilanne on useilta osin erilainen kuin tilanne, jossa yritys Sigma Tecnologie di rivestimento oli asiassa, joka johti edellä 209 kohdassa mainitussa asiassa Sigma Tecnologie vastaan komissio annettuun tuomioon, johon Zicuñaga on kirjelmissään viitannut. Toisin kuin kyseisen asian kantaja, Zicuñaga toimi asianomaisella toimialalla useilla kansallisilla markkinoilla. Vaikka hyväksyttäisiinkin Zicuñagan näkemys siitä, että se harjoitti espanjalaisten kilpailijoidensa mukaan aggressiivista hintapolitiikkaa, Zicuñaga ei ole esittänyt mitään todisteita siitä, että sitä ei olisi kutsuttu tiettyihin kokouksiin tai salaisiin toimintoihin sen vuoksi, että sitä olisi pidetty häiriötekijänä, kuten Sigma Tecnologie di rivestimentoa (edellä 209 kohdassa mainittu asia Sigma Tecnologie v. komissio, tuomion 42 ja 46 kohta). Päinvastoin edellä 177 kohdassa mainittu Mougeot’n 19.10.1994 pidettyä kokousta koskeva muistio osoittaa, että Zicuñagaa pidettiin täysivaltaisena jäsenenä espanjalaisessa kartellissa, jonka yhteydessä se sai luvan myydä hinnoilla, jotka olivat hieman alhaisempia kuin hinnat, joita muiden kartellin jäsenten oli sovellettava.

221    Väitteessään, jolla se pyrkii osoittamaan, että se ei ole soveltanut riidanalaisia hintoja, Zicuñaga arvostelee sitä, että komissio ei antanut sille oikeutta tutustua päätöksen 288 perustelukappaleessa mainittuihin yksityiskohtaisiin tietoihin hallinnollisen menettelyn kuluessa. Tältä osin viitataan edellä 45–51 kehiteltyihin toteamuksiin.

 Zicuñagan osallistuminen myyntikiintiöiden ja markkinaosuuksien vahvistamista koskeviin sopimuksiin

222    Kuten edellä 153 kohdassa on todettu, Zicuñaga kiistää lopuksi osallistuneensa myyntikiintiöiden ja markkinaosuuksien vahvistamista koskeviin sopimuksiin.

223    Tältä osin päätöksen 77, 81, 252, 253, 326–331, 376, 382 ja 383 perustelukappaleesta yhdessä ilmenee, että komissio ei ole pitänyt myyntikiintiöiden ja markkinaosuuksien vahvistamista koskevia sopimuksia erillisinä kilpailusääntöjen rikkomisina, vaan päätöksen 1 artiklassa tarkoitettuna yhtenä kokonaisuutena pidettävänä rikkomisena, johon Zicuñagan katsotaan syyllistyneen ja jonka yleisenä tavoitteena oli itsejäljentävän paperin hintojen korottaminen koko sillä alueella, josta tuli ETA vuonna 1994 (päätöksen 327 perustelukappale), ja jonka ytimenä olivat hinnankorotuksista tehdyt sopimukset (päätöksen 383 perustelukappale).

224    Aluksi on tutkittava, onko komissio todennut oikein myyntikiintiöiden ja markkinaosuuksien vahvistamista koskevien sopimusten olemassaolon ja onko se voinut perustellusti katsoa, että nämä sopimukset kuuluivat yleiseen kilpailunvastaiseen suunnitelmaan, joka luonnehti päätöksen 1 artiklan ensimmäisessä kohdassa todettua rikkomista. Komissio erottaa tältä osin päätöksen 241–251 perustelukappaleessa seikat, jotka sen mukaan ovat osoituksena myyntikiintiöiden jakamista koskevien sopimusten olemassaolosta, ja seikat, jotka sen mukaan ovat osoituksena markkinaosuuksien vahvistamista koskevien sopimusten olemassaolosta.

225    Siltä osin kuin ensin on kysymys komission väitteistä, jotka koskevat myyntikiintiöiden jakamista, on todettava, että Sappin Barcelonassa 30.9.1993 pidetystä kokouksesta laatimasta asiakirjasta (edellä 172 kohdassa mainittu asiakirja nro 5) ilmenee, että tämän kokouksen osallistujat ilmoittivat ensin keskimääräisen kuukausimyyntinsä vuosina 1992 ja 1993 ja jakoivat siten myyntikiintiöt vuoden 1993 viimeiselle neljännekselle, minkä jälkeen ne sopivat ilmoittavansa 10 prosentin korotuksesta rullien ja arkkien hintoihin 1.1.1994, ja lopuksi sopivat kokoontuvansa myöhemmin sovittavana ajankohtana kiintiöiden noudattamisen tarkastusta varten.

226    Toiseksi on huomattava, että Zicuñaga ei kyseenalaista komission päätöksen 138, 242 ja 243 perustelukappaleessa tekemiä toteamuksia, joiden mukaan Sappin 1.10.1993 Ranskan markkinoista pidetystä kokouksesta laatima ”kokousmuistio” (väitetiedoksiannon 87 kohdassa toistettu asiakirja nro 6) osoittaa, että kyseisen kokouksen osallistujat sopivat hinnankorotuksista ja kiintiöiden jakamisesta vuoden 1993 viimeiselle neljännekselle ”hinnankorotusten mahdollistamiseksi”.

227    Mitä tulee sitten komission markkinoiden jakamista koskeviin väitteisiin, Zicuñaga ei ole esittänyt mitään seikkoja, jotka kumoaisivat komission päätöksen 141 ja 246 perustelukappaleessa tekemät toteamukset, joiden mukaan keväällä 1994 Nogent-sur-Marnessa Ranskan markkinoista pidetyssä kokouksessa päätettiin samalla sekä hinnankorotuksista että markkinoiden jakamista koskevien sopimusten tekemisestä (väitetiedoksiannon 113–115 kohdassa mainittu ja sen liitteenä oleva asiakirja nro 7651).

228    Edellä esitettyjen seikkojen perusteella voidaan katsoa, että komissio on aivan oikein todennut päätöksen 241 perustelukappaleessa, että ”sovittujen hinnankorotusten täytäntöönpanon tukemiseksi joissakin kansallisissa kartellikokouksissa jaettiin myyntikiintiöitä ja vahvistettiin markkinaosuudet kullekin osanottajalle”. Komissio saattoi siis katsoa, että hinnankorotuksista tehdyt sopimukset ja myyntikiintiöiden ja markkinaosuuksien keskinäinen vahvistaminen olivat sidoksissa kilpailunvastaiseen yleissuunnitelmaan, joka muodosti päätöksen 1 artiklan ensimmäisessä kohdassa todetun kilpailusääntöjen rikkomisen.

229    Toiseksi on tutkittava, oliko komissio oikeassa arvostellessaan Zicuñagaa niistä yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen osatekijöistä, jotka koskivat myyntikiintiöiden ja markkinoiden jakamista.

230    Edellä 175 kohdassa mainittuun Sappin 29.6.1994 päivättyyn muistioon sisältyvä sana ”rullat”, jota seuraa toteamus ”varustettuina tehdyillä tilauksilla ja kiintiöillä”, ei välttämättä todista, että 29.6.1994 pidetyssä kokouksessa olisi tehty myyntikiintiöitä koskeva sopimus. Se osoittaa kuitenkin, että kokouksen pitämisen ajankohtana kaikki sen osanottajat, myös Zicuñaga, olivat osallisina myyntikiintiöiden jakamista koskevassa sopimuksessa rullien markkinoilla.

231    On huomattava, että edellisessä kohdassa mainittu, 29.6.1994 pidettyä kokousta koskeva tieto on ainoa seikka, jota voidaan pitää todisteena Zicuñagaa vastaan siitä, että se olisi osallistunut suoraan myyntikiintiöiden jakamista koskevaan sopimukseen. Komissio ei ole todennut, että Zicuñaga olisi osallistunut 30.9.1993 Barcelonassa pidettyyn kokoukseen, jossa päätettiin kiintiöiden jakamisesta vuoden 1993 viimeiselle neljännekselle. Komissio ei väitä päätöksessään, että ne muut kokoukset, joihin se on aivan oikein katsonut Zicuñagan osallistuneen, olisivat koskeneet myyntikiintiöiden jakamista.

232    Komissio on kuitenkin todennut vastineessaan, että 19.10.1994 pidetyssä kokouksessa oli myös kysymys myyntikiintiöistä.

233    Tältä osin Mougeot’n 21.10.1994 päivätyssä käsinkirjoitetussa muistiossa, joka koskee 19.10.1994 Espanjan markkinoista pidettyä kokousta (ks. edellä 177 kohta), todetaan seuraavaa:

”– Olen kysynyt AEMCP:n Espanjan osalta elokuun 94 lopussa ilmoittamat myyntimäärät, [yli] 4 300 [t] huomioon ottaen (ilman Zicuñagaa), minne olivat joutuneet meidän myyntimäärämme 93 ([alle] 50 prosenttia)?

– Sarrión vastaus: myyntimäärät tulevat ja menevät!

– Koehlerin vastaus: AEMCP:n luvut ovat virheellisiä!”

234    Kuten komissio on todennut vastineessaan, tämä saattaa merkitä, että 19.10.1994 pidetyssä kokouksessa keskusteltiin myyntikiintiöistä tai ‑määristä. Komissio ei kuitenkaan Espanjan markkinoita koskevia kokouksia koskevissa päätöksen osissa eikä myyntikiintiöiden tai markkinaosuuksien jakamista koskevissa päätöksen osissa mainitse näitä tietoja sitä koskevien väitteidensä tueksi, että kysymyksessä olevana ajankohtana olisi tehty myyntikiintiöitä tai markkinaosuuksia koskevia sopimuksia. Näin ollen näitä tietoja ei ole otettava huomioon sen osoittamiseksi, että Zicuñaga osallistui myyntikiintiöitä koskeviin sopimuksiin.

235    Näin ollen edellä 230 kohdassa mainittu tieto osoittaa, että Zicuñaga tuli 29.6.1994 pidetyn kokouksen kuluessa tietoiseksi myyntikiintiöitä koskevan sopimuksen olemassaolosta.

236    Näissä olosuhteissa ja koska on näytetty toteen, että Zicuñaga osallistui hinnankorotuksia koskeviin sopimuksiin Espanjan markkinoilla ja se on tiennyt tai sen on väistämättä pitänyt tietää, että näin tehdessään se liittyi eurooppalaiseen kartelliin, komissio saattoi katsoa sen olevan vastuussa myös niistä myyntikiintiöitä koskevista sopimuksista, jotka tehtiin aikana, jolloin se osallistui hinnankorotuksia koskeviin sopimuksiin. On muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yritys, joka on osallistunut omalla käyttäytymisellään kilpailusääntöjen monenlaiseen rikkomiseen EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla kilpailua rajoittavalla sopimuksella tai yhdenmukaistetulla menettelytavalla, jolla pyritään myötävaikuttamaan kilpailusääntöjen rikkomisen toteuttamiseen kokonaisuudessaan, voi olla vastuussa myös muiden yritysten käyttäytymisestä saman kilpailusääntöjen rikkomisen osalta koko siltä ajalta, jolloin se osallistui kyseiseen rikkomiseen; näin on siinä tapauksessa, että kyseisen yrityksen näytetään tienneen muiden osallistujien lainvastaisesta käyttäytymisestä tai voineen kohtuudella ennakoida sen ja olleen valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin (edellä 149 kohdassa mainittu asia komissio v. Anic Partecipazioni, tuomion 203 kohta).

237    Zicuñagan on näin ollen katsottava olevan vastuussa 29.6.1994 pidetyssä kokouksessa mainitusta myyntikiintiöiden jakamisesta.

238    Markkinoiden jakamista koskevien sopimusten osalta päätöksen 246–251 perustelukappaleesta ilmenee, että komissio perustaa tällaisten sopimusten olemassaoloa koskevat toteamuksensa ensiksikin tietoihin kahdesta Ranskan markkinoita koskevasta kokouksesta, jotka järjestettiin keväällä 1994 ja 6.12.1994. Päätökseen ei kuitenkaan sisälly seikkoja, joiden perusteella voitaisiin päätellä, että Zicuñaga olisi tiennyt tai voinut kohtuudella ennakoida, että Ranskan markkinoita koskevat kokoukset toimivat markkinoiden jakamista koskevien sopimusten puitteina. Tältä osin toisin kuin komissio on todennut hinnankorotuksia koskevista sopimuksista, se ei ole päätöksessä katsonut, että Ranskan markkinoilla noudatetut markkinoiden jakamista koskevat sopimukset olisivat olleet osa sellaisen väitetyn eurooppalaisten markkinoiden jakamista koskevan sopimuksen hajautettua soveltamista, josta osapuolet olisivat kertoneet eri markkinoiden asianomaisille paikallisjohtajille. Näin ollen ei voida katsoa, että Zicuñagan kaltainen yritys, jonka osalta on kiistatonta, että se ei ole osallistunut salaisiin kokouksiin muilla kuin Espanjan markkinoilla, olisi tiennyt tai edes voinut kohtuudella ennakoida edellä tarkoitettujen markkinoiden jakamista koskevien sopimusten olemassaolon.

239    Komission mukaan oli viitteitä siitä, että markkinaosuudet olivat myös yleisten kartellikokousten esityslistalla (päätöksen 250 perustelukappale). On kuitenkin huomattava, että on kiistatonta, että Zicuñaga ei milloinkaan osallistunut yleisiin kartellikokouksiin. Lisäksi seikat, jotka komissio esitti päätöksen 250 ja 251 perustelukappaleessa väitteensä tueksi, koskivat 2.2.1995 pidettyä kartellin yleiskokousta, toisin sanoen kokousta, joka pidettiin sen jälkeen, kun ajanjakso, jona Zicuñagan on päätöksen 1 artiklan toisessa kohdassa katsottu syyllistyneen kilpailusääntöjen rikkomiseen, oli päättynyt.

240    Tästä seuraa, että ei ole näytetty toteen, että Zicuñaga olisi osallistunut markkinoiden jakamista koskeviin menettelytapoihin.

241    Edellä esitetty huomioon ottaen on todettava, että komissio katsoi perustellusti, että Zicuñaga oli vastuussa sinä ajanjaksona tapahtuneesta myyntikiintiöiden jakamisesta, jolloin se osallistui kilpailusääntöjen rikkomiseen. Sitä vastoin on todettava, että komissio on katsonut perusteettomasti, että Zicuñaga olisi osallistunut yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen siihen osatekijään, joka koskee markkinoiden jakamista.

242    Tämä arviointivirhe ei kuitenkaan kumoa toteamuksia, joiden mukaan Zicuñaga osallistui Espanjan markkinoita koskevissa kokouksissa hinnankorotuksia koskeviin sopimuksiin, eikä analyysia, jonka mukaan Zicuñaga osallistui näillä sopimuksilla itsejäljentävän paperin hintoja koskevaan eurooppalaiseen kartelliin, mikä oli päätöksen 1 artiklan ensimmäisessä kohdassa todetun kilpailusääntöjen rikkomisen olennainen osa. Edellä mainitut markkinoiden jakamista koskevat seikat eivät siis horjuta sitä, että Zicuñaga osallistui kyseiseen rikkomiseen. On katsottava, että koska Zicuñaga oli osallistunut yli vuoden ajan näihin hintoja koskeviin aloitteisiin, se saattoi kohtuudella ennakoida, että osallistujayritykset pyrkivät edistämään näiden aloitteiden menestymistä eri tavoin, ja se oli valmis hyväksymään tämän mahdollisuuden. Tutkittaessa niitä toissijaisia vaatimuksia, jotka Zicuñaga on esittänyt sille päätöksen 3 artiklassa määrätyn sakon alentamiseksi, on kuitenkin selvitettävä, onko se, että Zicuñaga ei ole vastuussa markkinoiden jakamista koskevista menettelytavoista, perusteena sille määrätyn sakon alentamiselle ja jos on, missä määrin.

243    Näiden seikkojen perusteella on hylättävä Divipan kanneperuste, jonka mukaan EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa on rikottu, ja Zicuñagan kanneperuste, jonka mukaan on tehty arviointivirheitä.

C       Rikkomisen kestoa koskevat kanneperusteet

244    Joukko kantajia eli Bolloré, MHTP, Koehler, Mougeot, Torraspapel, Divipa ja Zicuñaga kiistävät toteamukset, jotka komissio on tehnyt niiden kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistumisen kestosta. Tietyt näistä kantajista (MHTP, Koehler, Mougeot ja Torraspapel) esittävät väitteensä päätöksen 1 artiklan osittaista kumoamista ja niille päätöksen 3 artiklassa määrätyn sakon alentamista koskevien vaatimusten yhteydessä, kun taas toiset (Bolloré, Divipa ja Zicuñaga) tekevät tämän sakon alentamista koskevien toissijaisten vaatimustensa yhteydessä. Viimeksi mainittujen yritysten kirjelmistä ilmenee kuitenkin, että ne lähtökohtaisesti riitauttavat kanteen kohteena olevan päätöksen lainmukaisuuden siltä osin kuin sen 1 artiklan toisessa kohdassa todetaan niiden kunkin osalta kilpailusääntöjen rikkomisen kesto. Niiden vaatimuksen on siis katsottava koskevan myös päätöksen 1 artiklan toisen kohdan, joka koskee kilpailusääntöjen rikkomisen kestoa, kumoamista.

245    Bolloré, MHTP, Koehler, Mougeot ja Torraspapel esittävät laajalti yhtenäiset väitteet, joiden mukaan komissio ei ole osoittanut, että ne olisivat osallistuneet kartelliin ennen syyskuuta tai lokakuuta 1993 tai MHTP:n tapauksessa ennen tammikuuta 1993. Joitakin yritysten omaan tilanteeseen liittyviä erityispiirteitä lukuun ottamatta yritykset perustavat argumentaationsa lähtökohtaisesti yhtäältä siihen, että toisin kuin komissio väittää, ei ole osoitettu, että ennen syyskuuta tai lokakuuta 1993 Euroopan tasolla pidetyissä kokouksissa olisi tehty hintoja koskevia salaisia sopimuksia, ja toisaalta siihen, että ei ole osoitettu, että ne olisivat ennen tätä ajanjaksoa osallistuneet salaisiin kokouksiin kansallisella tai alueellisella tasolla. On syytä ensiksi tutkia edellä mainittujen yritysten esittämiä väitteitä yhdessä ja Mougeot’n lisäksi esittämää väitettä siitä, että komissio ei ole osoittanut sen osallistuneen kartelliin heinäkuun 1995 jälkeen. Tämän jälkeen on tutkittava Divipan ja vastaavasti Zicuñagan esittämät väitteet.

1.     Bollorén, MHTP:n, Koehlerin, Mougeot’n ja Torraspapelin esittämät kanneperusteet

a)     Kantajien osallistuminen kilpailusääntöjen rikkomiseen ennen syyskuuta tai lokakuuta 1993

 Asianosaisten lausumat

246    Bolloré väittää kanneperusteessaan, jonka mukaan asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohtaa on rikottu, että komissio ei ole osoittanut sen osallistuneen kartelliin tammikuun 1992 ja syyskuun tai lokakuun 1993 välisenä aikana. Se esittää väitteensä tueksi ensinnäkin, että Copigraph on kiistänyt osallistuneensa minkäänlaiseen kartelliin ennen syyskuuta 1993. Toiseksi se katsoo, että AWA:n 5.5.1999 päivätyillä lausunnoilla, Mougeot’n 14.4.1999 päivätyillä lausunnoilla ja Sappin 6.1.1998 päivätyillä lausunnoilla, joihin komissio nojautuu osoittaakseen, että Copigraph osallistui kartelliin ennen syyskuuta 1993, ei ole minkäänlaista todistusarvoa. Se korostaa myös, että nämä eri lausunnot ovat ristiriitaisia, ja toteaa, että Mougeot’n lausunnot koskivat väitettyjä yleisiä kartellikokouksia, kun taas AWA:n lausunnot koskivat väitettyä kartellia Ranskan markkinoilla. Se toteaa myös, että Copigraphin toteuttama ensimmäinen hinnankorotus tapahtui joulukuussa 1993, mikä sulkee pois sen, että se olisi osallistunut kartelliin ennen syyskuuta tai lokakuuta 1993.

247    MHTP väittää todisteiden puuttumista koskevan kanneperusteen yhteydessä, että komissio ei ole näyttänyt toteen, että se olisi osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen ennen tammikuuta 1993. Se esittää tämän väitteensä tueksi ensiksi, että päätöksen 107 ja 108 perustelukappaleessa mainitut AWA:n, Sappin ja Mougeot’n lausunnot eivät osoita, että AEMCP:n vuonna 1992 pidetyt kokoukset olisivat toimineet kartellikokouksina. Se väittää toiseksi, että toisin kuin komissio on todennut, ei ole näytetty toteen, että se olisi osallistunut 5.3.1992 pidettyyn Espanjan markkinoita koskevaan kokoukseen, keväällä 1992 pidettyyn Ranskan markkinoita koskevaan kokoukseen ja 16.7.1992 pidettyyn Espanjan ja Portugalin markkinoita koskevaan kokoukseen.

248    Koehler väittää todisteiden puuttumista koskevan kanneperusteen yhteydessä, että komissio ei ole näyttänyt toteen, että se olisi osallistunut kilpailunvastaiseen kartelliin ennen lokakuuta 1993. Se esittää tämän väitteensä tueksi ensiksi, että Mougeot’n ja Sappin lausunnot, joihin komissio vetoaa, eivät osoita, että AEMCP:n piirissä olisi tehty salaisia sopimuksia ennen lokakuuta 1993. Se lisää, että se, että salaisia kokouksia pidettiin tietyillä kansallisilla tai alueellisilla markkinoilla ennen lokakuuta 1993, ei osoita, että tähän aikaan olisi ollut koordinaatiota Euroopan tasolla. Koehler väittää toiseksi, että toisin kuin komissio on todennut, ei ole näytetty toteen, että se olisi osallistunut 17.2. ja 5.3.1992 pidettyihin Espanjan markkinoita koskeviin kokouksiin, keväällä 1992 pidettyyn Ranskan markkinoita koskevaan kokoukseen, 16.7.1992 pidettyyn Espanjan ja Portugalin markkinoita koskevaan kokoukseen, 14.1.1993 pidettyyn Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin markkinoita koskevaan kokoukseen, keväällä 1993 pidettyyn Ranskan markkinoita koskevaan kokoukseen ja 30.9.1993 pidettyyn Espanjan markkinoita koskevaan kokoukseen.

249    Mougeot väittää ilmeistä arviointivirhettä koskevassa kanneperusteessaan, että komissio ei ole näyttänyt toteen, että se olisi osallistunut kartelliin ennen lokakuuta 1993. Se toteaa, että sitä ei mainita vuosina 1992 ja 1993 pidettyjen salaisten kokousten osallistujien joukossa niissä Sappin lausunnoissa, joihin komissio vetoaa. Se lisää, että koska se ei ollut AEMCP:n jäsen vuonna 1992, se osallistui tämän järjestön 26.5. ja 10.9.1992 pidettyihin kokouksiin vain tarkkailijajäsenenä ja että on perusteltua aihetta olettaa, että osallistujat AEMCP:n 9.2.1993 pidetyssä kokouksessa, joka oli ensimmäinen tämän järjestön kokous, johon se osallistui jäsenenä, eivät ole keskustelleet kartellin olemassaolosta tai tarkoituksenmukaisuudesta sen läsnä ollessa.

250    Mougeot toteaa lisäksi, että komissio ottaa päätöksen 111 perustelukappaleessa vääristyneesti huomioon sen 14.4.1999 antaman lausunnon sisällön. Se katsoo lisäksi, että Sappin lausunnolla, jota komissio lainaa päätöksen 112 perustelukappaleessa sen näkemyksensä tueksi, että AEMCP:n viralliset kokoukset toimivat hintoja koskevina salaisina kokouksina ennen järjestön syyskuussa 1993 toteutettua organisaatiouudistusta, ei ole mitään todistusarvoa.

251    Torraspapel väittää EY 81 artiklan 1 kohdan virheellistä soveltamista ja syyttömyysolettaman periaatteen loukkaamista ja olennaisen menettelymääräyksen rikkomista koskevassa kanneperusteessaan, että ei ole olemassa mitään todisteita sen väitetystä osallistumisesta rikkomiseen tammikuun 1992 ja syyskuun 1993 välisenä aikana. Torraspapel esittää joitakin alustavia kommentteja strategisen ilmiannon riskeistä, jotka liittyvät komission uuteen sakoista vapauttamispolitiikkaan, ja siitä, että AWA:n, Sappin ja Mougeot’n lausunnoilla, joihin komissio vetoaa näkemyksensä tueksi, ei ole todistusarvoa. Se kiistää tämän jälkeen ensiksi sen, että AEMCP:n viralliset kokoukset olisivat toimineet hintoja koskevina salaisina kokouksina syyskuuhun 1993 saakka. Toiseksi se väittää, että toisin kuin komissio on todennut, se ei osallistunut 17.2. ja 5.3.1992 pidettyihin Espanjan markkinoita koskeviin kokouksiin, keväällä 1992 pidettyyn Ranskan markkinoita koskevaan kokoukseen, keväällä 1993 pidettyyn Ranskan markkinoita koskevaan kokoukseen eikä 16.7.1992 pidettyyn Espanjan ja Portugalin markkinoita koskevaan kokoukseen.

252    Komissio kiistää AWA:n, Sappin ja Mougeot’n lausuntojen todistusarvoa koskevan arvostelun. Sen mukaan nämä lausunnot auttavat ymmärtämään kartellin organisaation myös vuoden 1992 osalta. Komissio vastaa lisäksi kohta kohdalta kantajien väitteisiin, jotka koskevat sitä, että ne eivät osallistuneet tiettyihin kysymyksessä oleviin kansallisiin tai alueellisiin kokouksiin.

 Päätös

253    Päätöksen 1 artiklan toisen kohdan mukaan Bolloré, MHTP, Koehler ja Torraspapel osallistuivat kilpailusääntöjen rikkomiseen tammikuusta 1992 syyskuuhun 1995 saakka, kun taas saman säännöksen mukaan Mougeot osallistui siihen toukokuusta 1992 syyskuuhun 1995 saakka.

254    Päätöksen kappaleet, jotka ovat relevantteja siltä osin kuin kysymys on kyseisten viiden kantajan osallistumisesta kilpailusääntöjen rikkomiseen tammikuun tai tapauksen mukaan toukokuun 1992 ja syyskuun tai lokakuun 1993 välisenä aikana, ovat seuraavanlaiset:

”(83) Koko ETAn kattava kartellin suunnittelu ja koordinointi tapahtui alan järjestön, AEMCP:n virallisten kokousten varjolla koolle kutsutuissa yleisissä kartellikokouksissa.

(84) Yleisissä kartellikokouksissa osapuolet sopivat pääasiassa hinnankorotusten ajoituksesta ja määrästä (prosentteina) jokaisen ETA-maan osalta. Osapuolet sopivat useista peräkkäisistä hinnankorotuksista myös tuleville kuukausille.

(85) AEMCP:n kokoukset toimivat kartellikokouksina vähintään tammikuusta 1992 syyskuuhun 1993. – –

(87) AEMCP:n kokouksiin osallistuttiin yleensä säännöllisesti, ja rikkomisen aikaan AEMCP:n kaikki silloiset jäsenet osallistuivat kokouksiin: AWA, Binda, Copigraph, Koehler, Mougeot, Sappi, Stora, Torraspapel/Sarrió ja Zanders.”

255    Päätöksen 107–113 perustelukappaleesta ilmenee lisäksi, että Sappi on myöntänyt, että tuottajat tekivät salaisia sopimuksia säännöllisissä kokouksissa, joita pidettiin ainakin vuoden 1992 alusta. Eräs Sappin työntekijä on todennut, että tällaisia kokouksia pidettiin ”yhteisön tasolla” vuodesta 1991. Myös AWA on myöntänyt, että tällaisia kokouksia pidettiin vuoden 1992 alusta. Mougeot, joka liittyi AEMCP:hen vuoden 1992 lopussa, on antanut vuonna 1993 pidetyn AEMCP:n virallisen kokouksen sisällöstä lausunnon (edellä 165 kohdassa mainittu asiakirja nro 7647), josta komissio päättelee, että järjestön uudistaminen merkitsi myös kartellin uudelleenjärjestelyä. Mougeot totesi seuraavaa:

”Todennäköisesti Frankfurtissa 14. syyskuuta 1993 pidetyssä AEMCP:n virallisessa kokouksessa tai sitä edellisessä kokouksessa – mutta viimeistään silloin, kun [B:stä] tuli AWA:n itsejäljentävän paperin tuotantoyksikön päällikkö – hän päätti kutsua kaikkien markkinoiden suurimmat itsejäljentävän paperin tuottajat näihin ”epävirallisiin” kokouksiin ja muuttaa AEMCP:n virallisten kokousten organisaatiota. [B.] päätti, että AEMCP:n kaikissa kokouksissa olisi vastedes läsnä lakimies kokousten virallistamiseksi ja menettelyihin kohdistuvan kritiikin ehkäisemiseksi. Hintoihin liittyviä seikkoja ei enää käsiteltäisi kyseisissä kokouksissa vaan pelkästään ’epävirallisissa’ kokouksissa.”

 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

256    Aluksi EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomisen toteennäyttämisestä on huomautettava, että komission on esitettävä selvitys niistä kilpailusääntöjen rikkomisista, jotka se on katsonut tapahtuneeksi, ja oikeudellisesti riittävä näyttö kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavista seikoista (asia C‑185/95 P, Baustahlgewebe v. komissio, tuomio 17.12.1998, Kok. 1998, s. I‑8417, 58 kohta ja edellä 149 kohdassa mainittu asia komissio v. Anic Partecipazioni, tuomion 86 kohta).

257    Komission on esitettävä täsmällistä ja yhtäpitävää näyttöä, jonka perusteella voidaan vakuuttua siitä, että rikkominen on tapahtunut (ks. asia T‑62/98, Volkswagen v. komissio, tuomio 6.7.2000, Kok. 2000, s. II‑2707, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

258    On kuitenkin korostettava, että kaikkien komission toimittamien todisteiden ei tarvitse välttämättä täyttää näitä edellytyksiä kaikkien rikkomisen osatekijöiden osalta. Riittää, että komission esittämät todisteet kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna täyttävät nämä edellytykset (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C‑238/99 P, C‑244/99 P, C‑245/99 P, C‑247/99 P, C‑250/99 P–C‑252/9 P ja C‑254/99 P, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, tuomio 15.10.2002, Kok. 2002, s. I‑8375, 513–520 kohta). Lisäksi kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo edellä 155 ja 166 kohdassa todennut, todisteita on arvosteltava kokonaisuutena ja lausuntoja, jotka on annettu yhteistyötiedonannon yhteydessä, ei pelkästään tästä syystä ole pidettävä todistusarvoltaan olemattomina.

259    Päätöksestä ilmenee, että komissio perustaa kyseisten viiden kantajan vastuun tammikuun 1992 – tai Mougeot’n osalta toukokuun 1992 – ja syyskuun tai lokakuun 1993 välisenä ajanjaksona siihen, että ne osallistuivat salaiseen yhteydenpitoon ja sellaiseen salaisten kokousten järjestelmään, jossa limitettiin yhtäältä AEMCP:n viralliset kokoukset, joiden komissio väittää toimineen salaisina hintoja koskevina kokouksina, ja toisaalta kartellin kansalliset tai alueelliset kokoukset.

260    Ensiksi on tarkasteltava väitettyä salaisten kokousten järjestelmää, joka koostuu AEMCP:n virallisista kokouksista ja kartellin kansallisista tai alueellisista kokouksista, ja toiseksi asianomaisten kantajien osallistumista näihin kokouksiin ennen syyskuuta tai lokakuuta 1993.

–       Väitetty salaisten kokousten järjestelmä

AEMCP:n viralliset kokoukset ennen syyskuuta tai lokakuuta 1993

261    Päätöksen 107–113, 254–256 ja 295 perustelukappaleesta ilmenee, että komissio vetoaa niiden väitteidensä tueksi, joiden mukaan ennen syyskuuta tai lokakuuta 1993 pidettiin yleisiä (eurooppalaisia) kartellikokouksia AEMCP:n virallisten kokousten yhteydessä, ensiksikin Mougeot’n asiakirjaan nro 7647 (ks. edellä 255 kohta) sisältyviin lausuntoihin; toiseksi Sappin työntekijän todistajanlausuntoon ja Sappin ja AWA:n myöntämisiin ja kolmanneksi siihen, että on olemassa useita todisteita, jotka osoittavat, että tammikuusta 1992 alkaen järjestettiin kansallisia tai alueellisia kartellikokouksia, joita tarkastellaan 281 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa.

262    Ensiksi päätöksen 113 ja 254 perustelukappaleesta ilmenee, että kyseisen päätöksen 108 perustelukappaleessa toistetut ja edellä 255 kohdassa mainitut Mougeot’n lausunnot (asiakirja nro 7647) ovat komission näytön keskeinen osatekijä tältä osin.

263    Ensiksi on hylättävä Mougeot’n väitteet siitä, että komissio olisi ottanut näiden lausuntojen sisällön vääristyneesti huomioon. Kun verrataan päätöksen 108 perustelukappaletta ja asiakirjaa nro 7647, jossa asianomaiset lausunnot esitetään, osoittautuu, että komissio on päätöksessä toistanut sanatarkasti ja uskollisesti Mougeot’n kyseiseen asiakirjaan sisältyvät lausunnot.

264    Lisäksi vastauksena Koehlerin esittämään väitteeseen on todettava, että Mougeot’n lausuntojen erityisen selvä tarkoitus on perusteena sille päätöksen 295 perustelukappaleesta ilmenevälle seikalle, että komissio ei anna mitään merkitystä sille, että Mougeot peruutti lausunnon väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa.

265    Ei voida myöskään hyväksyä Torraspapelin väitettä, jonka mukaan päätöksen alaviitteessä 97 esitetyt väitteet osoittavat, että komissiolla itsellään oli epäilyksiä Mougeot’n lausuntojen todistusarvosta. Sitä, että komissio on tässä alaviitteessä aineistoon sisältyvät asiakirjatodisteet huomioon ottaen hylännyt Mougeot’n väitteen, jonka mukaan se osallistui ensimmäistä kertaa AEMCP:n kokoukseen 9.2.1993, ei voida tulkita ilmaukseksi siitä, että komissio olisi yleisesti epäillyt Mougeot’n lausuntojen todistusarvoa. Lisäksi toisin kuin on Mougeot’n päätöksen alaviitteessä 97 viitatun lausunnon osalta, päätöksen 108 perustelukappaleessa toistettuja lausuntoja vastaan ei puhu mikään seikka, joka voisi herättää epäilyksiä näiden lausuntojen todistusarvosta.

266    Näistä Mougeot’n lausunnoista ilmenee, että sen jälkeen kun B:stä tuli AWA:n itsejäljentävän paperin tuotantoyksikön päällikkö, hän päätti eräässä AEMPC:n virallisessa kokouksessa AEMCP:n toiminnan uudelleenjärjestelystä siten, että järjestön virallisissa kokouksissa olisi vastedes läsnä lakimies menettelyihin kohdistuvan kritiikin ehkäisemiseksi ja että hintoihin liittyviä seikkoja ei enää käsiteltäisi kyseisissä kokouksissa, vaan niitä käsiteltäisiin vastedes epävirallisissa kokouksissa. Mougeot’n lausunnoista ilmenee selvästi, että ennen kuin B. (AWA) päätti järjestää uudelleen AEMCP:n toimintaa, AEMCP:n viralliset kokoukset toimivat hintoja koskevien keskustelujen puitteina. Juuri nämä keskustelut ovat kyseisten kokousten arvostelun kohteena oleva osa.

267    Kukaan kyseisistä kantajista ei kiistä päätöksen 110 perustelukappaleeseen sisältyvää tietoa, jonka mukaan ensimmäinen AEMCP:n virallinen kokous, jossa oli mukana lakimies, pidettiin 18.11.1993. Näin ollen komissio saattoi perustellusti sijoittaa B:n päätöksen AEMCP:n toiminnan ja kokousten uudelleenjärjestämisestä välittömästi 18.11.1993 pidettyä kokousta edeltävään aikaan eli 14.9.1993 pidettyyn kokoukseen. Komissio on siis oikein perustein katsonut, että AEMCP:n virallisissa kokouksissa käytiin hintakeskusteluja aina 14.9.1993 käytyyn kokoukseen saakka.

268    Tätä tukevat päätöksen 115–121 perustelukappale, joista ilmenee, että tämän uudistamispäätöksen jälkeen AEMCP:n virallisten kokousten yhteydessä pidettiin epävirallisia kokouksia, joiden tarkoitus oli hinnankorotuksista sopiminen ETA-alueella.

269    Komissio vetoaa toiseksi päätöksen 112 perustelukappaleessa mainittuun otteeseen todistajanlausunnosta (väitetiedoksiannon liitteenä oleva asiakirja nro 5407), jonka on antanut eräs helmikuusta 1993 Sappin palveluksessa ollut työntekijä, joka kertoi, että hänen työtoverinsa saattoivat tulla takaisin jostain kokouksesta, myös AEMCP:n kokouksista, esittäen hyvin selvän näkemyksen toteutettavista hinnankorotuksista, eivätkä kilpailijoiden reaktiot näyttäneet juurikaan huolettavan heitä.

270    Toisin kuin jotkut kantajista väittävät, tämä Sappin työntekijä ei ole esittänyt muistikuviaan millään tavoin epäillen tai varovaisesti. Koska mitään vastakkaista ei ole esitetty, lausuntojen on ymmärrettävä koskevan erotuksetta sekä syyskuuta 1993 edeltänyttä että sitä seurannutta aikaa. Ne vahvistavat helmikuun ja syyskuun 1993 välisen ajan osalta, että hinnankorotuksia Euroopan tasolla koskevat salaiset kokoukset pidettiin AEMCP:n virallisten kokousten yhteydessä, mitä eivät myöskään ole kiistäneet yritykset, jotka ovat myöntäneet osallistuneensa kartelliin vuodesta 1992 lukien.

271    Tässä tarkastelun vaiheessa on siis ilmeistä, että komissio on aivan oikein katsonut, että ennen syyskuuta 1993 hintoja koskevat sopimukset tehtiin AEMCP:n virallisten kokousten yhteydessä. On siis tutkittava, oliko komissiolla perusteita todeta, että AEMCP:n virallisten kokousten käyttäminen näiden sopimusten tekemiseen alkoi viimeistään tammikuussa 1992 ja että se jatkui syyskuuhun 1993 saakka.

272    Tältä osin päätöksen 86 ja 113 perustelukappaleesta ilmenee, että komissio esittää näkemyksensä tueksi, että ensimmäinen AEMCP:n virallinen kokous, josta sillä on kirjallisia viitteitä, on 23.1.1992 pidetty kokous. Komissio yhdistää tähän tietoon yhtäältä päätöksen 107 perustelukappaleessa lainatut AWA:n ja Sappin väitetysti yhteneväiset lausunnot, jotka osoittavat, että salaisia kokouksia pidettiin Euroopan tasolla vuoden 1992 alusta lukien, ja toisaalta todisteet, jotka osoittavat, että säännöllisten kokousten järjestäminen ja yhteydenpito kansallisella tai alueellisella tasolla alkoi tammikuussa 1992 (sama perustelukappale), ja katsoo, että eurooppalainen hintakartelli alkoi viimeistään tammikuussa 1992. Komissio lisää päätöksen 113 perustelukappaleessa, että sen hallussa olevat asiakirjat osoittavat, että tammikuun 1992 ja 14.9.1993 pidetyn kokouksen välillä pidettiin kahdeksan AEMCP:n kokousta, kaikki Zürichissä.

273    Ensiksi on todettava, että kukaan kantajista ei aseta kyseenalaiseksi sen päätöksessä esitetyn tiedon oikeellisuutta, että yksi AEMCP:n virallinen kokous pidettiin 23.1.1992.

274    Tämän jälkeen on ensiksi todettava, että AWA myöntää lausunnossaan (asiakirjat nro 7828 ja nro 7829; ks. edellä 163 kohta), jonka komissio mainitsee päätöksen 107 perustelukappaleessa, että se osallistui vuoden 1992 alusta lukien kilpailijoidensa kanssa tiettyihin sääntöjenvastaisiin kokouksiin, joissa vaihdettiin tietoja hinnankorotusilmoituksia koskevista aikeista. AWA:n komission tietopyyntöön antaman vastauksen (asiakirja nro 7829) mukaan tämä myöntäminen koski kokouksia, joihin osallistuivat Sarrió, Mougeot, Stora-Feldmühle, Copigraph, Koehler ja Zanders ja jotka pidettiin vuosien 1992 ja 1995 välisenä aikana Pariisissa, Zürichissä ja Genevessä. Kaikki AEMCP:n tammikuun 1992 ja syyskuun 1993 välisenä aikana järjestetyt viralliset kokoukset pidettiin Zürichissä, kuten päätöksen liitteessä I olevasta taulukosta A ilmenee.

275    AWA:n vastauksen (asiakirja nro 7827) mukaan päätöksen 61 ja 107 perustelukappaleessa tarkoitettu ote kuitenkin koskee niiden kokousten yksityiskohtia, jotka pidettiin 1.1.1992 ja kyseisen vastauksen laatimisajankohdan välisenä aikana, lukuun ottamatta AEMCP:n virallisia kokouksia, joten tästä voidaan päätellä, että vastaus ei koske mitään AEMCP:n kokousta, koska ne eivät olleet salaisia. Koska perusteltu epäily on luettava kantajien hyväksi sen periaatteen mukaisesti, että epäselvissä tapauksissa asia on ratkaistava syytetyn eduksi, on todettava, että yksin AWA:n lausuntojen perusteella ei voida katsoa, että AEMCP:n 23.1.1992 pidetyssä kokouksessa tehtiin salaista hintayhteistyötä. Lausunnot ovat kuitenkin tärkeä osoitus siitä, että vuoden 1992 alusta lukien oli olemassa kartelli Euroopan tasolla.

276    Toiseksi siltä osin kuin on kysymys päätöksen 107 perustelukappaleessa tarkoitetuista Sappin lausunnoista, päätöksen 73 perustelukappaleesta ilmenee, että komissio viittaa Sappin lausuntoihin, joiden perusteella voidaan olettaa, että eurooppalaisten itsejäljentävän paperin valmistajien välillä oli salaisia yhteyksiä jo alan järjestön AEMCP:n perustamisen aikaan vuonna 1981 ja erityisesti 1980-luvun puolivälistä lähtien.

277    Päätöksen alaviitteessä 63 (asiakirja nro 4656) komissio toteaa seuraavaa:

”Sappi on toimittanut komissiolle lausunnon, jonka on antanut eräs sen itsejäljentävän paperin myynnin alalla 1970-luvulta toiminut työntekijä ja jossa todetaan seuraavaa: ’Hän oli epäillyt ensimmäistä kertaa, että itsejäljentävän paperin alalla toimi kartelli, noin 1980-luvun puolivälissä ylemmän johdon esittämien huomautusten takia. Hän uskoi, että salaisessa sopimuksessa olivat mukana muun muassa Arjo Wiggins, Koehler ja Stora Feldmühle. Kahdenvälisestä tietojenvaihdosta hän oli ollut tietoinen 1980-luvun puolivälistä/lopusta lähtien.’”

278    Erään toisen Sappin työntekijän lausunnossa todetaan, että kilpailijoiden välillä oli yhteisön tasoisia salaisia yhteydenottoja ja sopimuksia vuosina 1991–1993. Kyseinen Sappin työntekijä totesi uskovansa, että kyseisissä yhteydenotoissa oli kyse salaisista sopimuksista ja toimittajien välisistä hintaneuvotteluista yhteisön tasolla.

279    Edellisissä kohdissa mainitut Sappin työntekijöiden lausunnot ovat omiaan osoittamaan, että hintakartelli, jossa oli mukana joitakin tuottajia, oli Euroopan tasolla olemassa 1980-luvun lopulta tai 1990-luvun alusta lukien. Ne vahvistavat lisäksi AWA:n lausunnot siitä, että Euroopan tasolla oli olemassa kartelli vuoden 1992 alusta lukien. Ne eivät sen sijaan vahvista sitä, että AEMCP:n 23.1.1992 pidetty virallinen kokous olisi toiminut salaisen yhteydenpidon välineenä. Yksinään niiden – kuten AWA:n lausuntojenkaan – perusteella ei voida katsoa, että komissio olisi näyttänyt toteen, että hintoja koskevia salaisia sopimuksia olisi tehty tammikuusta 1992 lukien AEMCP:n virallisten kokousten yhteydessä.

280    On siis syytä tutkia komission esittämä kolmas seikka eli se, että vuoden 1992 alusta lukien AEMCP:n virallisten kokousten yhteydessä oli salaista yhteydenpitoa tai järjestettiin salaisia kokouksia kansallisella tai alueellisella tasolla.

Kokoukset kansallisella tai alueellisella tasolla ennen syyskuuta tai lokakuuta 1993

281    Päätöksen 129 perustelukappaleessa esitetystä taulukosta 3, jonka otsikko on ”Kansalliset ja alueelliset kartellikokoukset helmikuusta 1992 kevääseen 1995”, ilmenee, että komissio on todennut, että helmikuun 1992 ja 30.9.1993 välisenä aikana pidettiin seitsemän kansallista tai alueellista kokousta. Päätöksen liitteessä II olevassa taulukossa näistä kokouksista esitetty luettelo sisältää seuraavaa:

–        17.2.1992 pidettiin Espanjan markkinoita koskeva kokous, johon osallistuivat muun muassa Koehler ja Torraspapel

–        5.3.1992 pidettiin Espanjan markkinoita koskeva kokous, johon osallistuivat muun muassa Stora (MHTP), Koehler ja Torraspapel

–        keväällä 1992, todennäköisesti huhtikuussa, pidettiin Ranskan markkinoita koskeva kokous, johon osallistuivat muun muassa Copigraph (Bollorén tytäryhtiö), Stora (MHTP), Koehler, Mougeot ja Torraspapel

–        16.7.1992 pidettiin Espanjan markkinoita koskeva kokous, johon osallistuivat muun muassa Stora (MHTP), Koehler ja Torraspapel

–        14.1.1993 pidettiin Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin markkinoita koskeva kokous, johon osallistuivat muun muassa Stora (MHTP) ja Koehler

–        keväällä 1993, todennäköisesti huhtikuussa, pidettiin Ranskan markkinoita koskeva kokous, johon osallistuivat muun muassa Copigraph (Bollorén tytäryhtiö), Stora (MHTP), Koehler, Mougeot ja Torraspapel

–        30.9.1993 pidettiin Espanjan markkinoita koskeva kokous, johon osallistuivat muun muassa Copigraph (Bollorén tytäryhtiö), Stora (MHTP), Koehler, Mougeot ja Torraspapel.

282    On tutkittava, ovatko komission toteamukset näiden kokousten pitämisestä ja niiden kilpailuvastaisesta tarkoituksesta perusteltuja.

283    Ensiksikin 17.2.1992 pidetystä Espanjan markkinoita koskevasta kokouksesta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo todennut edellä 161–169 kohdassa, että tällä kokouksella, jonka tarkoituksena oli taata hinnankorotussopimuksen noudattaminen Espanjan markkinoilla, oli salainen tarkoitus, joka sopi yhteen kilpailusääntöjen rikkomisen yleisen tavoitteen kanssa.

284    Toiseksi 5.3.1992 pidetyn kokouksen osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen edellä 161–170 kohdassa esittämistä toteamuksista ilmenee niin ikään, että sekä tämän kokouksen pitäminen että kokouksen salainen tavoite on näytetty toteen.

285    Kolmanneksi kevään 1992 ja kevään 1993 Ranskan markkinoita koskevien kokousten pitäminen ja niiden kilpailunvastainen tavoite ilmenevät päätöksen 137 perustelukappaleessa mainittuihin ja väitetiedoksiantoon liitettyihin asiakirjoihin nro 15026, nro 15027 ja nro 15272 sisältyvistä Sappin työntekijän lausunnoista.

286    Asiakirjaan nro 15272 sisältyvä ote Sappin lausunnosta on seuraavanlainen:

”Sappi (UK) Ltd:n tuolloinen myyntijohtaja totesi osallistuneensa esimiehensä [W.] kanssa kahteen kokoukseen kilpailijoiden kanssa Ranskassa. Ensimmäinen pidettiin keväällä 1992 ja toinen vuotta myöhemmin. Kokouksista yksi pidettiin eräässä hotellissa Charles-de-Gaullen lentokentällä ja toinen Pariisin keskustassa. Nämä ovat ainoat tämäntyyppiset kokoukset, joihin hän osallistui, ja hänellä ei ole tietoa, pidettiinkö Ranskassa muita.

Näissä kokouksissa keskusteltiin pääasiallisesti arkeista, joita Sappi ei kysymyksessä olevana ajankohtana myynyt Ranskassa. Kokouksissa ei päästy yksimielisyyteen eikä minkäänlaiseen sopimukseen arkkien osalta. Rullien osalta keskustelu koski aiemmin käytettyjä ja nykyisiä hintoja, mutta ei tulevaisuuden hintoja.”

287    Lisäksi komission tietopyyntöön 18.5.1999 annettuun vastaukseen sisältyvässä taulukossa (väitetiedoksiannon liitteenä oleva asiakirja nro 15200) Sappi toteaa, että kokouksia pidettiin eri aikoina kevään 1992 kuluessa ja keväällä 1993 – todennäköisesti huhtikuussa – Pariisissa Charles-de-Gaullen lentokentällä ja place de l’Étoilen lähistöllä olevassa hotellissa. Kyseisen taulukon mukaan näiden kokousten tarkoituksena oli vaihtaa tietoja ja neuvotella asiakkaista sekä hinnoista, joita sovellettiin kyseisiin asiakkaisiin. Sappi toteaa, että näihin kokouksiin osallistuivat Sappin, AWA:n, Sarrión ja Zandersin edustajat sekä Zandersin, Europapierin ja Feldmühlen Ranskan agentit. Se toteaa, että ei muista, osallistuiko Koehlerin edustaja kokouksiin.

288    Edellisissä kohdissa esitetyistä tiedoista tulee selvästi esille, että Sappin työntekijä, jolta nämä tiedot ovat peräisin ja joka on henkilökohtaisesti osallistunut kysymyksessä oleviin tilaisuuksiin, muistaa tarkasti, että keväällä 1992 ja keväällä 1993 pidettiin kaksi kilpailijoiden välistä kokousta, joiden tarkoituksena oli muun muassa vaihtaa tietoja ja neuvotella asiakkaista sekä hinnoista, joita sovellettiin kyseisiin asiakkaisiin. Kokousten pitämisen tarkan ajankohdan puuttuminen selittyy todennäköisesti sillä, että on kulunut huomattavan pitkä aika riidanalaisten tosiseikkojen tapahtumisen ja sen välillä, kun kyseistä työntekijää pyydettiin niitä muistelemaan; tämä ei kuitenkaan heikennä hänen todistajanlausuntonsa täsmällisyyttä siltä osin kuin kysymys on kokousten pitämisen ajankohdasta, kokouspaikoista ja kokousten tarkoituksesta. Tämä seikka ei siis voi viedä Sappin työntekijän lausunnoilta niiden todistusarvoa näiden eri aspektien osalta.

289    Keväällä 1993 pidetyn kokouksen osalta on syytä lisätä, että komission päätöksen alaviitteessä 135 mainitsemat asiakirjat nro 4798, nro 4799 ja nro 5034 vastaavat matkalaskuja ja niistä käy selvästi ilmi, että sekä F. (Koehler) että W. (Stora-Feldmühle) matkustivat 14.4.1993 Pariisiin. Tällainen tieto vahvistaa komission näkemystä siitä, että kevään 1993 kokous pidettiin huhtikuussa.

290    Sappin työntekijän edellä 286 kohdassa siteeratuista lausunnoista ilmenee tosin, että hänen muistikuviensa mukaan kevään 1992 ja kevään 1993 kokouksissa ei tehty mitään sopimuksia hinnoista. Tietoa, jonka mukaan näiden kokouksien osanottajat eivät päässeet yksimielisyyteen eivätkä minkäänlaiseen sopimukseen arkkien osalta, on kuitenkin tulkittava niin, että kokouksissa oli tämän suuntaisia pyrkimyksiä arkkien osalta, mikä tekee näistä kokouksista lainvastaisia.

291    Kyseisten pyrkimysten yhteydessä kokousten osallistujat ovat väistämättä vaihtaneet yrityskohtaisia tietoja hinnoistaan ja/tai myyntimääristään arkkien osalta. Oikeuskäytännön (edellä 149 kohdassa mainittu asia komissio v. Anic Partecipazioni, tuomion 117 ja 121 kohta) mukaan on niin, että perustamissopimuksen kilpailua koskeville määräyksille ominaisen kunkin taloudellisen toimijan itsenäistä toimintalinjaa koskevan vaatimuksen kanssa on ehdottomasti ristiriidassa, että tällaiset toimijat olisivat keskenään minkäänlaisessa suorassa tai epäsuorassa yhteydessä joko pyrkimällä vaikuttamaan todellisen tai mahdollisen kilpailijan markkinakäyttäytymiseen tai paljastamalla tällaiselle kilpailijalle päätetty tai suunnitteilla oleva markkinakäyttäytyminen, kun näiden yhteydenottojen tarkoituksena tai vaikutuksena on sellaisten kilpailuolosuhteiden muodostuminen, jotka eivät vastaa tavanomaisia olosuhteita kyseisillä markkinoilla. Tältä osin on oletettava, elleivät asianomaiset toimijat esitä niille kuuluvan näyttövelvollisuuden mukaisesti vastakkaista näyttöä, että yhteistoimintaan osallistuvat ja edelleen markkinoilla toimivat yritykset ottavat markkinakäyttäytymisestään päättäessään huomioon kilpailijoidensa kanssa vaihdetut tiedot. Tämän oikeuskäytännön valossa on todettava, että keväällä 1992 ja keväällä 1993 pidetyt kokoukset ovat arkkien markkinoiden osalta toimineet EY 81 artiklan 1 kohdan vastaisen yhteistoiminnan puitteina.

292    Lisäksi edellä 286 kohdassa mainituissa Sappin työntekijän antamissa lausunnoissa mainitaan arkkien osalta, että kokouksissa vaihdettiin tietoja ja neuvoteltiin asiakkaista sekä hinnoista, joita sovellettiin kyseisiin asiakkaisiin, mikä edellisessä kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan merkitsee EY 81 artiklan 1 kohdassa kielletyn yhteistoiminnan olemassaoloa.

293    On siis näytetty toteen, että kilpailijoiden välillä pidettiin kokoukset keväällä 1992 ja keväällä 1993 ja että näillä kokouksilla oli kilpailunvastainen tarkoitus.

294    Täydentävästi on todettava, että lopputulos pysyisi muuttumattomana, vaikka katsottaisiin, että näissä kokouksissa vaihdettiin pelkästään tietoja, mikä ei ole kilpailusääntöjen rikkomista muuten kuin siltä osin kuin niillä helpotettiin hinnankorotuksista ja myyntikiintiöistä sopimista ja sopimusten noudattamisen valvomista (päätöksen 97 perustelukappale).

295    Kun otetaan huomioon Sappin lausunnon ote, josta ilmenee, että kyseisissä kokouksissa esiintyi pyrkimyksiä sopimuksen aikaansaamiseksi arkkien markkinoilla, seikat, jotka osoittavat, että ainakin tammikuusta 1992 lukien AEMCP:n virallisissa kokouksissa tehtiin hinnankorotuksia koskevia sopimuksia, sekä se, että sekä kevään 1992 että kevään 1993 kokouksissa oli läsnä tietty joukko yrityksiä, jotka olivat edustettuina myös kyseisissä virallisissa kokouksissa (esim. Sappi, AWA ja Zanders), komissio on saattanut perustellusti katsoa, että liiketoimintatietojen vaihto Ranskassa pidetyissä kokouksissa liittyi väistämättä itsejäljentävän paperin hinnankorotuksista sopimiseen.

296    Neljänneksi siltä osin kuin on kysymys 16.7.1992 pidetystä kokouksesta, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen edellä 180–184 kohdassa esittämistä toteamuksista ilmenee, että on näytetty toteen, että kokous on pidetty ja että sen tarkoitus oli salainen yhteistyö.

297    Viidenneksi osoittaakseen, että 14.1.1993 pidettiin kokous ja että sen tarkoitus oli kilpailunvastainen, komissio vetoaa väitetiedoksiannon liitteinä oleviin asiakirjoihin nro 15026, nro 15175 ja nro 15176, nro 15271 ja nro 15272 sekä nro 4752, jotka eivät ole luottamuksellisia.

298    Asiakirjaan nro 15026 sisältyy muun muassa seuraavaa:

”Ensimmäinen työntekijä ilmoitti meille, että – – hänen mielestään kaksi kokousta pidettiin Heathrow Business Centressä ja yksi hotelli Intercontinentalissa Lontoossa, mutta että hän ei muistanut mitkä – –. Toinen työntekijä ilmoitti meille, että hänen päivyrissään oli 14.1.1993 kohdalla merkintä Heathrow Business Centressä terminaali 2:ssa klo 10 pidettävästä kokouksesta. Hän katsoi, että merkinnälle ei voinut olla mitään muuta syytä kuin se, että hän osallistui kokoukseen kilpailijoiden kanssa. – –”

299    Asiakirjoihin nro 15175 ja nro 15176 sisältyvät seuraavat täsmennykset:

”Todisteet, jotka – – on voinut toimittaa, ovat seuraavanlaiset – – Kuten 11.11. ja 20.12.1996 annetuista lausunnoista ilmenee, hän osallistui kilpailijoiden kanssa pidettyyn kokoukseen Yhdistyneessä kuningaskunnassa, todennäköisesti torstaina 14.1.1993 Heathrow Business Centressä terminaali 2:ssa klo 10. Jäljennös hänen päivyrinsä asianomaisesta sivusta on liitteenä 5. Sappi (UK) Ltd:n myynti‑ ja markkinointijohtaja [I.] oli pyytänyt häntä osallistumaan. Kokous koski pääasiallisesti tietojen vaihtoa siitä, kenelle asiakkaille kukin toimittaja teki toimituksia, sekä markkinasuuntauksia ja ‑odotuksia. Sopimukseen ei päästy – – Arjo Wiggins johti kokousta. Kysymys oli pikemminkin tietojen vaihtamisesta kuin tulevaa käyttäytymistä koskevien sopimusten tekemisestä.”

300    Asiakirjat nro 15271 ja nro 15272 sisältävät seuraavaa:

”Ensimmäinen työntekijä sanoi, että – –. Yhdistyneessä kuningaskunnassa pidettiin joskus epävirallisia ad hoc ‑kokouksia, joiden tavoitteena oli ennemminkin markkinoiden tunteminen erityisesti menneen toiminnan osalta ja kilpailijoiden näkemysten selvittäminen eikä niinkään pyrkimys ryhtyä yhdenmukaiseen menettelytapaan hinnankorotukseen pääsemiseksi. Sappin osalta kyseisiin kokouksiin osallistumisen syynä oli tietojen saanti, vaikka saattaa olla, että muut käyttivät näitä kokouksia tietojen välittämiseen tai pyrkimykseen vääristää markkinoita; näissä kokouksissa käytyjen keskustelujen tarkoitus ei ollut markkinoiden jakaminen tai asiakkaiden uudelleen jakaminen; – – se vahvisti osallistuneensa tällaisiin kokouksiin kerran vuodessa vuosina 1992, 1993 ja 1994. Saattaa olla, että se osallistui yhteen tai kahteen muuhunkin kokoukseen (mutta ei useampiin). Se ei osallistunut yhteenkään kokoukseen vuonna 1995 tai 1996. Tällaisten kokousten järjestäminen oli jo vakiintunut käytäntö paperiteollisuudessa, kun se alkoi myydä itsejäljentävää paperia – – Kokoukset pidettiin yleensä Heathrown lentokentällä tai hotellissa Lontoossa – –”

301    Asiakirja nro 4752 on ote erään Sappin työntekijän päivyristä ja siinä on päiväyksen 14.1.1993 kohdalla merkintä ”T2 Heathrow klo 10. Bussi. Keskusta”.

302    Edellä 298–301 kohdassa mainitut seikat huomioon ottaen komissio saattoi perustellusti todeta, että kilpailijoiden välillä pidettiin Heathrown lentokentällä kokous 14.1.1993 klo 10 aamulla. Edellä 299 kohdassa lainatusta otteesta ilmenee tosin, että tämän kokouksen osanottajat eivät päässeet sopimukseen. Sen lisäksi, että tämän otteen voidaan katsoa olevan osoituksena siitä, että oli olemassa pyrkimys EY 81 artiklan 1 kohdan vastaisen sopimuksen aikaansaamiseksi, mikä edellä 291 kohdassa esitettyjen perusteluiden nojalla merkitsee, että kyseinen kokous oli lainvastainen, edellä 299 kohdassa lainattu ote Sappin lausunnosta osoittaa, että kokouksen osanottajat vaihtoivat kokouksessa tietoja asiakkaistaan.

303    On muistettava, että komissio piti tietojenvaihtoa kilpailusääntöjen rikkomisena sillä perusteella, että se auttoi hinnankorotuksia koskevien sopimusten tekemisessä tai noudattamisessa.

304    Useat seikat vahvistavat näkemystä, jonka mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan kokouksessa suoritetun tietojenvaihdon tarkoitus oli yhteydessä hinnankorotuksesta tehtävään sopimukseen. Ensiksi Sappin lausunnon otteesta ilmenee, että kyseisessä kokouksessa esiintyi pyrkimys sopimuksen tekemiseen. Toiseksi nämä seikat osoittavat, että ainakin tammikuusta 1992 lukien AEMCP:n virallisten kokousten puitteissa tehtiin eurooppalaisella tasolla hinnankorotuksia koskevia sopimuksia. Kolmanneksi 14.1.1993 pidetyssä kokouksessa kokoontui joukko yrityksiä, jotka olivat edustettuina AEMCP:n virallisissa kokouksissa, joiden yhteydessä pidettiin hinnankorotuksia koskevia yleisiä kartellikokouksia.

305    Lisäksi on korostettava, että päätöksen 183 perustelukappaleen mukaan AWA vahvisti väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa, että 14.1.1993 pidetty kokous kuului kilpailijoiden välillä pidettyihin sääntöjenvastaisiin kokouksiin (ks. myös edellä 164 kohta).

306    Kuudenneksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo edellä 172 kohdassa todennut päätöksen 163 perustelukappaleessa mainitusta 30.9.1993 Barcelonassa pidetystä kokouksesta, että komissio on asianmukaisesti näyttänyt toteen, että tämä kokous pidettiin ja että kokouksessa vaihdettiin yrityskohtaista myyntiä vuosina 1992 ja 1993 koskevia liiketoimintatietoja ja tehtiin myyntikiintiöiden vahvistamista vuoden 1993 viimeiselle neljännekselle sekä 1.1.1994 lukien sovellettavaa hinnankorotusta koskevia sopimuksia. Lisäksi se, että 30.9.1993 pidetyn kokouksen osanottajat vuorotellen vaihtoivat keskimääräistä myyntiään koskevia liiketoimintatietoja, sopivat myyntikiintiöiden jakamisesta, päättivät yhteisestä hinnankorotuksesta ja sopivat tapaavansa uudelleen myyntikiintiöiden noudattamisen tarkastusta varten, tukee komission väitettä, jonka mukaan myyntiä ja myyntikiintiöiden jakamista koskevia tietoja vaihdettiin tietyissä tilanteissa hinnankorotusta koskevien sopimusten tekemisen helpottamiseksi ja niiden soveltamisen varmistamiseksi.

307    Komissio on näin ollen osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että 17.2., 5.3. ja 16.7.1992 sekä 30.9.1993 pidettiin Espanjan markkinoita koskevat, keväällä 1992 ja keväällä 1993 Ranskan markkinoita koskevat ja 14.1.1993 Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin markkinoita koskevat salaiset kokoukset. Kun otetaan huomioon päätöksen 90 perustelukappaleessa mainittu Mougeot’n lausunto, jonka mukaan nämä kokoukset perustuivat tarpeelle varmistaa Euroopan tasolla päätettyjen hinnankorotusten yleinen soveltaminen, näiden salaisten kokousten pitäminen kansallisella tai alueellisella tasolla vahvistaa sitä, millä tavoin komissio on päätöksen 77 perustelukappaleessa kuvannut kilpailusääntöjen rikkomista, erityisesti sitä, että kartellin tavoite toteutettiin pitämällä eritasoisia kartellikokouksia (yleisiä, kansallisia tai alueellisia).

308    Komissio saattoi näin ollen todeta perustellusti rikkomisen alkamisajankohdan osalta, että samaan aikaan kun AEMCP:n virallinen kokous pidettiin 23.1.1992, Espanjassa oli salaista yhteydenpitoa, jolla oli sama tarkoitus kuin niillä yleisillä kartellikokouksilla, joita järjestettiin syyskuuhun 1993 saakka AEMCP:n virallisten kokousten puitteissa. Tämä toteamus yhdessä sen kanssa, että useat yritykset ovat myöntäneet osallistuneensa eurooppalaiseen kartelliin tammikuusta 1992 lukien, ja sen kanssa, että AWA on myöntänyt osallistuneensa tammikuusta 1992 lukien eri kansallisilla tai alueellisilla markkinoilla sääntöjenvastaisiin kokouksiin, joissa vaihdettiin tietoja hinnankorotusilmoituksiin liittyvistä aikeista (asiakirja nro 7828), saa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päättelemään, että komissio oli oikeassa katsoessaan, että AEMCP:n 23.1.1992 pidetty virallinen kokous toimi yleisenä kartellikokouksena, ja vahvistaessaan kyseiseen kokoukseen osallistuneiden yritysten osalta rikkomisen alkamisajankohdaksi tammikuun 1992.

309    Kuten edellä 272 kohdassa on todettu, päätöksen 113 perustelukappaleen mukaan komission hallussa olevat asiakirjat osoittavat, että tammikuun 1992 ja 14.9.1993 pidetyn kokouksen välillä pidettiin kahdeksan AEMCP:n kokousta, joiden täsmälliset päivämäärät ilmenevät päätöksen liitteessä I olevasta taulukosta A; kaikki nämä kokoukset pidettiin Zürichissä. Kun otetaan huomioon tämä seikka, jota kantajat eivät kiistä, ja tarkastelun perustaksi otetaan se, mitä Sappi ja AWA ovat myöntäneet, sekä päätöksen 108 perustelukappaleessa mainittu Mougeot’n lausunto, josta ilmenee, että syyskuuhun 1993 saakka yleiset kartellikokoukset pidettiin AEMCP:n virallisten kokousten yhteydessä, mitä tukevat helmikuun ja syyskuun 1993 välisen ajan osalta Sappin erään työntekijän antamat lausunnot (ks. edellä 269 kohta), komissio saattoi perustellusti todeta eurooppalaisen hintakartellin jatkuneen tammikuun 1992 ja syyskuun 1993 välisenä aikana. Näin on siinäkin tapauksessa, että oletetaan, että vain tietyissä edellä mainituista kahdeksasta virallisesta kokouksesta tehtiin hintoja koskevia salaisia sopimuksia Euroopan tasolla.

310    Näin ollen komission toteamukset, joiden mukaan tammikuusta 1992 lukien syyskuuhun 1993 saakka hintoja koskevia salaisia sopimuksia Euroopan tasolla tehtiin AEMCP:n virallisten kokousten yhteydessä, joita seurasi joukko kansallisia ja alueellisia kokouksia, joiden tarkoituksena oli niiden soveltamisen varmistaminen markkinakohtaisesti, on näytetty riittävällä tavalla toteen.

311    On vielä tutkittava, onko komissio asianmukaisesti näyttänyt toteen syyskuuta tai lokakuuta 1993 edeltävältä ajalta sen, että viisi kantajaa osallistui yleiseen kilpailunvastaiseen suunnitelmaan, jonka päätavoitteena oli sopia hinnankorotuksista ja niiden toteuttamisen aikataulusta eritasoisten kokousten järjestämisen avulla.

–       Kantajien osallistuminen kokouksiin ennen syyskuuta tai lokakuuta 1993

312    Aluksi on muistettava, että riittää, että komissio osoittaa kyseessä olevan yrityksen osallistuneen kokouksiin, joiden aikana on tehty kilpailua rajoittavia sopimuksia, ilman että kyseinen yritys olisi selvästi vastustanut niitä, jotta komissio voi osoittaa riittävällä tavalla kyseisen yrityksen osallistuneen kartelliin. Kun tämä kokousten järjestelmä on osa kyseisten yritysten pyrkimyksiä, joilla oli yksi ainoa taloudellinen päämäärä eli normaalin hintakehityksen vääristäminen asianomaisilla markkinoilla, olisi keinotekoista jakaa tämä käyttäytyminen, jolla oli yksi ainoa päämäärä, pitämällä sitä useina erillisinä kilpailusääntöjen rikkomisina (ks. edellä 188 ja 196 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö).

313    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, etteivät Koehler ja Torraspapel kiistä päätöksen liitteessä I olevassa taulukossa B esitettyjä tietoja, joiden mukaan ne molemmat osallistuivat kaikkiin tammikuun 1992 ja syyskuun 1993 välisenä aikana pidettyihin AEMCP:n virallisiin kokouksiin. Vaikka oletettaisiinkin, että vain tietyissä näistä kokouksista tehtiin hintoja koskevia salaisia sopimuksia, tällainen toteamus on riittävä, jotta voidaan todeta komission aivan oikein katsoneen, että ne osallistuivat jatkuvasti hintoja koskeviin salaisiin sopimuksiin ja näin ollen päätöksen 1 artiklan ensimmäisessä kohdassa todettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen tammikuun 1992 ja syyskuun 1993 välisenä aikana.

314    MHTP puolestaan ei kiistä edellisessä kohdassa tarkoitetussa taulukossa esitettyjä tietoja, joiden mukaan Stora-konsernin yritykset osallistuivat AEMCP:n eri kokouksiin, joita pidettiin tammikuun 1992 ja syyskuun 1993 välisenä aikana. Koska MHTP ei myöskään kiistä komission päätöksen 360–362 perustelukappaleessa esittämiä seikkoja, joiden mukaan sen on katsottava olevan vastuussa Stora-konserniin kuuluvien yritysten lainvastaisesta käyttäytymisestä, komissio on aivan oikein katsonut MHTP:n osallistuneen hintoja koskeviin salaisiin sopimuksiin ja näin ollen päätöksen 1 artiklan ensimmäisessä kohdassa todettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen tammikuun 1992 ja syyskuun 1993 välisenä aikana.

315    MHTP ei myöskään kiistä olevansa vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta tammikuusta 1993 lukien. MHTP ei kiistä tosiseikkoja, joihin rikkomisen toteaminen perustuu tammikuun 1993 ja vuoden 1995 puolivälin osalta – minkä vuoksi sille määrättyä sakkoa alennettiin 10 prosenttia – (päätöksen 456 ja 458 perustelukappale), ja myöntää, että salaisia kokouksia pidettiin Euroopan tasolla tammikuun 1993 ja syyskuun tai lokakuun 1993 välisenä aikana. Se totesi lisäksi istunnossa, että eurooppalaisten kartellikokousten olemassaolo kyseisenä ajankohtana oli täysin todennäköistä. Se totesi istunnossa myös, että jos Mougeot’n lausunto otetaan kirjaimellisesti, on täysin uskottavaa, että AEMCP:n kokous oli kartellin tapahtumapaikka samana ajankohtana. MHTP ja muut yritykset, jotka eivät kiistä, että AEMCP:n kokoukset olivat salaisia ennen järjestön uudelleenjärjestelyä syyskuussa tai lokakuussa 1993, eivät ole esittäneet mitään seikkoja, jotka osoittaisivat, että AEMCP:n organisaatio tai rakenne olisi muuttunut jollain tavalla tammikuussa 1993. MHTP ei myöskään ole esittänyt mitään vaihtoehtoista selitystä komission selitykselle eurooppalaisen kartellin salaisten kokousten pitopaikoille ja kokousten pitämiselle ennen AEMCP:n uudelleenjärjestelyä syyskuussa tai lokakuussa 1993.

316    Bolloré puolestaan ei kiistä päätöksen liitteessä I olevassa taulukossa B esitettyjä tietoja, joiden mukaan Copigraph osallistui AEMCP:n 23.1.1992 pidettyyn viralliseen kokoukseen ja tämän jälkeen neljään niistä seitsemästä kokouksesta, jotka pidettiin ennen 14.9.1993 pidettyä kokousta. Copigraphin läsnäoloa AEMCP:n 23.1.1992 pidetyssä virallisessa kokouksessa koskevan tiedon nojalla voidaan päätellä, että tuona päivänä Copigraph osallistui hintoja koskevaan salaiseen sopimukseen Euroopan tasolla.

317    Vaikka ei ole varmaa, että kaikki tammikuun 1992 ja syyskuun 1993 välisenä aikana pidetyt AEMCP:n viralliset kokoukset olisivat toimineet hintoja koskevina salaisina sopimusten tekemisen puitteina, voidaan siitä, että Copigraph otti osaa viiteen kahdeksasta virallisesta kokouksesta, päätellä, että tämä yritys osallistui jatkuvasti tammikuun 1992 ja syyskuun 1993 välisenä aikana hintoja koskeviin salaisiin sopimuksiin Euroopan tasolla. Copigraph ei nimittäin ole sanoutunut julkisesti irti niiden kokousten sisällöstä, joihin se osallistui (ks. edellä 188 ja 196 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö).

318    Mougeot’n osalta on kiistatonta, että se ei osallistunut 23.1.1992 pidettyyn kokoukseen ja että ensimmäinen AEMCP:n kokous, johon se osallistui, pidettiin 26.5.1992. Tämän jälkeen Mougeot osallistui kaikkiin AEMCP:n kokouksiin syyskuuhun 1993 saakka, toisin sanoen kuuteen niistä kahdeksasta kokouksesta, jotka pidettiin ennen 14.9.1993 pidettyä kokousta. Mougeot ei sen paremmin kuin Copigraphkaan ole irtisanoutunut julkisesti niiden kokousten sisällöstä, joihin se osallistui (ks. edellä 188 ja 196 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö). Silloinkaan kun Mougeot on osallistunut kokouksiin vain tarkkailijana, se ei ole osoittanut ilmoittaneensa kilpailijoilleen, että se osallistui näihin kokouksiin eri tarkoituksessa kuin kilpailijat (ks. vastaavasti edellä 188 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomion 81 kohta). Mikään esitetty todiste ei osoita, että Mougeot’ta ei olisi helposti hyväksytty tai että se olisi ollut syrjäytynyt AEMCP:n piirissä. Päinvastoin AEMCP:n 26.5.1992 pidetyn kokouksen pöytäkirjan mukaan edellisessä kokouksessa oli päätetty kutsua Mougeot liittymään uudelleen AEMCP:hen. Lisäksi AEMCP:n puheenjohtaja kehotti tässä kokouksessa Mougeot’n edustajaa esittelemään yhtiönsä uutena tulokkaana eikä vain vierailijana. AEMCP:n 10.9. ja 25.11.1992 pidettyjen kokousten pöytäkirjoista puolestaan ilmenee, että niihin osallistujien joukossa oli Mougeot’n edustaja, eikä siinä ole erotettu tätä yritystä muista. Pöytäkirjassa 25.11.1992 pidetystä kokouksesta todetaan, että Mougeot’n edustaja ilmoitti osallistujille, että hänen yhtiönsä voisi lisätä lukunsa järjestön lukuihin joulukuussa; luvut kattoivat vuoden 1992 toisen vuosipuoliskon. Vaikka Mougeot saavutti AEMCP:n jäsenen aseman vasta vuodesta 1993 lukien, se, että se oli läsnä AEMCP:n salaisissa kokouksissa samalla tavoin kuin muut jäsenet toukokuusta 1992 lukien, osoittaa yhdessä vuoden 1992 toisen vuosipuoliskon lukujen toimittamisen kanssa ja vastakkaisen näytön puuttuessa, että se osallistui kartelliin 26.5.1992 lukien.

319    Nämä toteamukset asianomaisten kantajien osallistumisesta kartelliin Euroopan tasolla ennen syyskuuta tai lokakuuta 1993 ovat riittäviä, jotta kantajien voidaan katsoa osallistuneen kilpailusääntöjen rikkomiseen tämän ajankohdan osalta.

320    Täydentävästi on todettava, että seikat, jotka osoittavat, että useat näistä yrityksistä osallistuivat kokouksiin kansallisella tai alueellisella tasolla, tukevat sitä, että niiden osallistuminen kilpailusääntöjen rikkomiseen oli jatkuvaa.

321    Komissio on todennut, että Koehler ja Torraspapel osallistuivat 17.2.1992 pidettyyn kokoukseen. Se käyttää tältä osin perusteena Sappin samana päivänä päivättyä sisäistä muistiota (asiakirja nro 4588), jossa mainitaan, että ”asianomaisten” välillä pidettiin kokous. Komissio saattoi tämän tiedon ja samaan muistioon sisältyvien seikkojen perusteella, jotka koskivat epäilyksiä, joita Koehlerin ja Sarrión käyttäytyminen Espanjan markkinoilla oli herättänyt, todeta Koehlerin ja Sarrión kuuluneen näihin ”asianomaisiin”, jotka osallistuivat kyseiseen kokoukseen. Kokouksen tarkoituksena oli tarkastella ongelmia, jotka liittyivät siihen, että kyseiset kaksi yritystä eivät noudattaneet edellä mainittua sopimusta, jonka sopimuspuolia ne olivat itsejäljentävän paperin jakelijoina tai toimittajina Espanjan markkinoilla, kuten ilmenee 9.3.1992 päivätystä muistiosta (edellä 171 kohdassa mainitut asiakirjat nro 4703 ja nro 4704).

322    Koska Torraspapel ei kiistä päätöksen 363 perustelukappaleessa esitettyä seikkaa, jonka mukaan Sarrió on edelleen sen kokonaan omistama tytäryhtiö, eikä komission samaan perustelukappaleeseen sisältyvää toteamusta, jonka mukaan se ei ollut hallinnollisen menettelyn kuluessa myöskään kiistänyt olevansa vastuussa Sarrion toiminnasta, komissio saattoi perustellusti katsoa, että se oli vastuussa Sarrión osallistumisesta 17.2.1992 pidettyyn salaiseen kokoukseen.

323    Siltä osin kuin kysymys on 5.3.1992 pidetystä kokouksesta, päätöksen liitteessä II olevista alaviitteistä 7 ja 10 ilmenee, että komissio perustaa toteamuksensa Koehlerin ja Torraspapelin osallistumisesta tähän kokoukseen päätöksen 156 perustelukappaleessa tarkoitettuun, Sappin 9.3.1992 päivättyyn sisäiseen muistioon (edellä 171 kohdassa mainitut asiakirjat nro 4703 ja nro 4704). Vaikka tästä muistiosta ilmenee, että nämä kaksi yritystä olivat osallisina sopimuksessa, joka koski 10 ESP:n suuruista hinnankorotusta kiloa kohti helmikuun 1992 alusta lukien Espanjan markkinoilla, siihen ei kuitenkaan sisälly mitään, mistä ilmenisi, että kyseiset yritykset olisivat osallistuneet 5.3.1992 pidettyyn salaiseen kokoukseen.

324    AWA:n komission tietopyyntöön 30.4.1999 antamasta vastauksesta (edellä 163 kohdassa mainittu asiakirja nro 7828) ilmenee kuitenkin, että Sarrión (Torraspapel), Koehlerin ja Storan (MHTP) edustajat olivat läsnä sääntöjenvastaisissa kokouksissa, joihin kuului kyseinen 5.3.1992 pidetty kokous, kuten AWA vahvistaa väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa (päätöksen 170 perustelukappale).

325    Komissio toteaa lisäksi, että kyseiset viisi kantajaa osallistuivat kahteen Ranskan markkinoita koskevaan kokoukseen.

326    Edellä 276–279 ja 285–293 kohdassa tarkoitetuista Sappin lausunnoista ja asiakirjaan nro 7828 sisältyvästä AWA:n vahvistuksesta, jonka mukaan näiden yritysten edustajat osallistuivat vuosien 1992 ja 1995 välisenä aikana muun muassa Pariisissa sääntöjenvastaisiin kokouksiin, joissa Sarrión edustajat olivat mukana, voidaan päätellä, että komissio on aivan oikein todennut Sarrión (Torraspapel) osallistuneen kyseisiin kahteen kokoukseen. Sappin työntekijän esittämät (väitetiedoksiannon liitteen 1 liitteenä oleva asiakirja nro 15027) epäilykset siitä, oliko näihin kokouksiin osallistunut Sarrión edustaja kyseisen yrityksen Ranskan myynnistä vastaava henkilö, ei hämärrä sitä tosiseikkaa, että vaikka lausunnon laatija käyttää varovaisia ilmaisuja siltä osin kuin kysymyksessä on Koehlerin edustajan läsnäolo kyseisissä kokouksissa, hän ei esitä varauksia Sarrión kokousedustuksen osalta.

327    Siltä osin kuin kysymys on Storasta (MHTP), edellä 287 kohdassa mainittuun lausuntoon sisältyvä tieto, jonka mukaan Feldmühle oli edustettuna kevään 1992 kokouksessa, yhdessä asiakirjaan nro 7828 sisältyvän AWA:n vahvistuksen kanssa, jonka mukaan näiden yritysten edustajat osallistuivat Stora-Feldmühlen edustajien rinnalla vuosien 1992 ja 1995 välisenä aikana muun muassa Pariisissa sääntöjenvastaisiin kokouksiin, tukee komission väitettä, jonka mukaan Stora-Feldmühle osallistui kevään 1992 kokoukseen, ja näin ollen MHTP:n pitämistä vastuullisena tästä osallistumisesta.

328    MHTP korostaa kirjelmissään, että Sappin työntekijä, jolta edellisessä kohdassa esitetty tieto on peräisin, toteaa myös, että Stora-Feldmühle ei osallistunut keväällä 1993 Pariisissa pidettyyn kokoukseen, vaikka komissio väittää, että sillä on käytettävissään todisteita, jotka osoittavat kyseisen yrityksen osallistuneen tähän kokoukseen. MHTP katsoo, että tämän vuoksi ei ole mahdotonta, että Sappin työntekijä olisi erehtynyt sen Ranskassa pidetyn kokouksen yksilöinnissä, johon Stora-Feldmühle osallistui. Sappin työntekijä on kuitenkin vakaasti todennut, että Stora-Feldmühle oli läsnä ensimmäisessä niistä kahdesta Ranskassa pidetystä kokouksesta, jotka hän kuvasi todistajanlausunnossaan, minkä vuoksi MHTP:n väittämä ei vaikuta lainkaan todennäköiseltä.

329    Siltä osin kuin kysymys on kevään 1993 kokouksesta, MHTP ei kiistä osallistuneensa rikkomiseen tammikuusta 1993 lukien, eikä se arvostele niitä komission toteamuksia, jotka koskevat Pariisissa keväällä 1993 pidettyä kokousta ja sen osallistumista kokoukseen. Näin ollen ei ole tarpeen tutkia, onko komission toteamus Stora-Feldmühlen osallistumisesta Pariisissa keväällä 1993 pidettyyn kokoukseen perusteltu.

330    Sappin työntekijä ei ole maininnut Mougeot’n ja Copigraphin (Bollorén tytäryhtiö) osallistuneen näihin kahteen kokoukseen. Asiakirjaan nro 7828 sisältyvässä AWA:n lausunnossa esitetty yleinen väittämä, jonka mukaan sääntöjenvastaisia kokouksia järjestettiin Pariisissa, Zürichissä ja Genevessä AWA:n Sarrión, Mougeot’n, Stora-Feldmühlen, Copigraphin, Koehlerin ja Zandersin välillä vuosien 1992 ja 1995 välisenä aikana, on kuitenkin osoitus siitä, että Mougeot ja Copigraph osallistuivat Ranskassa keväällä 1992 ja keväällä 1993 pidettyihin kokouksiin.

331    Tämä seikka ei kuitenkaan yksinään näytä toteen niiden osallistumista kyseisiin kahteen kokoukseen. Koska Mougeot ja Copigraph olivat kaksi pääasiallisista toimijoista itsejäljentävän paperin Ranskan markkinoilla, AWA:n kilpailijoiden välisten kokousten pitämistä vuosien 1992 ja 1995 välisenä aikana koskevaan yleiseen väittämään sisältyvä viittaus näihin kahteen yritykseen merkitsee väistämättä, että ainakin Euroopan markkinajohtaja katsoi niiden osallistuneen lainvastaiseen toimintaan Ranskan markkinoilla koko tämän ajanjakson ajan – riippumatta siitä, osallistuivatko ne kyseisiin kahteen kokoukseen vai eivät. Niiden osallistumista kartelliin Ranskan markkinoilla kysymyksessä olevana ajankohtana tukevat Mougeot’n lausunnot, joiden mukaan se ”sai muilta yrityksiltä, yleensä AWA:lta, puheluja, joissa ilmoitettiin markkinakohtaisten hinnankorotusten yksityiskohdista” ja että ”tämä jatkui vuoden 1995 puoliväliin” (asiakirja nro 11598, päätöksen 95 perustelukappale ja väitetiedoksiannon 41 kohta).

332    Siltä osin kuin kysymys on 16.7.1992 pidetystä kokouksesta, B. G. totesi (ks. edellä 180 kohdassa mainittu asiakirja nro 4484), että kokouksessa olivat läsnä Sarrió (Torraspapel), AWA (F. ja B.) ja Koehler (F.). Tämä tieto, joka tukee asiakirjaan nro 7828 sisältyvää AWA:n yleistä väittämää, joka koskee sen osallistumista muun muassa Sarrión (Torraspapel) ja Koehlerin edustajien rinnalla sääntöjenvastaisiin kokouksiin Barcelonassa vuosien 1992 ja 1994 välisenä aikana, on näyttö siitä, että nämä kaksi yritystä osallistuivat 16.7.1992 pidettyyn salaiseen kokoukseen, joka koski Espanjan ja Portugalin markkinoita.

333    Osoittaakseen, että Stora (MHTP) osallistui 16.7.1992 pidettyyn kokoukseen, komissio käyttää perusteena AWA:n lausuntoja (asiakirja nro 7828), joiden mukaan viimeksi mainittu osallistui vuosien 1992 ja 1994 välisenä aikana useisiin kokouksiin Lissabonissa ja Barcelonassa Sarrión, Unipapelin, Koehlerin, Ekmanin ja Stora-Feldmühlen edustajien tai tiettyjen näiden yritysten edustajien rinnalla.

334    On huomattava, että B. G. ei 16.7.1992 pidettyä kokousta koskevissa yksityiskohtaisissa lausunnoissaan mainitse Storaa kokouksen osallistujien joukossa. Tässä yhteydessä AWA:n yleinen väittämä saattaa osoittautua riittämättömäksi, jotta voitaisiin näyttää toteen Storan (MHTP) osallistuminen 16.7.1992 pidettyyn kokoukseen.

335    On kuitenkin todettava, kuten komissio on tehnyt asiassa T-122/02 laatimissaan kirjelmissä, että B. G:n lausunnoista ilmenee, että kokouksen pitäminen 16.7.1992 perustui selvästi siihen, että Sarrió ja Stora-Feldmühle käyttivät Portugalissa hyvin alhaisia hintoja – alhaisempia kuin paperin kustannukset. Kuten komissio relevantisti huomauttaa, tämän viittauksen erityisesti Stora-Feldmühlen harjoittamaan hyvin alhaisten hintojen politiikkaan voidaan katsoa merkitsevän sitä, että tämä yritys ei noudattanut sitä järjestystä, jota sen oletettiin kunnioittavan hintojen osalta markkinasopimuksen nojalla. Toisin sanoen tällaisen tiedon yhdessä asiakirjaan nro 7828 sisältyvän AWA:n lausunnon kanssa voidaan katsoa osoittavan, että huolimatta siitä, että Stora-Feldmühle ei osallistunut 16.7.1992 pidettyyn kokoukseen, se oli kyseisenä ajankohtana osallisena hintoja koskevassa sopimuksessa Espanjan ja Portugalin markkinoilla.

336    Komissio toteaa, että Stora (MHTP) ja Koehler osallistuivat 14.1.1993 pidettyyn kokoukseen. MHTP ei kiistä osallistuneensa kilpailusääntöjen rikkomiseen tammikuun 1993 alusta lukien. Näin ollen ei ole tarpeen tutkia, onko komission toteamus tämän yrityksen osallistumisesta 14.1.1993 pidettyyn kokoukseen perusteltu.

337    Siltä osin kuin kysymys on Koehlerin osallistumisesta tähän kokoukseen, asiakirjaan nro 15026 sisältyvästä Sappin lausunnon otteesta ilmenee, että ensimmäisen työntekijän mukaan, jonka todistajanlausunto sisältyy kyseiseen lausuntoon, ”[D.] (Koehler)” oli läsnä kaikissa kokouksissa tai osassa niistä, jotka pidettiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa Heathrown lentokentällä tai lontoolaishotellissa. Toinen työntekijä, jonka todistajanlausunto niin ikään sisältyy kyseiseen lausuntoon, puolestaan totesi, että hänen käsityksensä mukaan ”[D.] (Koehler)” osallistui 14.1.1993 pidettyyn kokoukseen. Asiakirjoista nro 15176 ja nro 15178, jotka sisältävät Sappin toisen lausunnon, ilmenee myös edellä mainittu tieto, minkä lisäksi siinä todetaan, että ”komissiolle joulukuussa 1996 ilmoitettujen kilpailijoiden nimien lisäksi [asianomainen työntekijä] on tunnistanut osallistujien joukossa [– –] [K]:n Koehlerilta”. Lopuksi AWA on todennut (asiakirja nro 7828), että vuosien 1992 ja 1994 välisenä aikana sen edustajat Yhdistyneessä kuningaskunnassa osallistuivat sääntöjenvastaisiin kokouksiin, joihin osallistuivat muun muassa Koehlerin edustajat.

338    Näiden tietojen perusteella komissio saattoi perustellusti todeta, että Koehler oli edustettuna 14.1.1993 pidetyssä kokouksessa.

339    Siltä osin kuin kysymys on Copigraphin, Koehlerin, Stora-Feldmühlen ja Torraspapelin osallistumisesta 30.9.1993 pidettyyn kokoukseen, päätöksen liitteessä II olevista alaviitteistä 40, 42, 44 ja 45 ilmenee, että komissio perustaa nämä toteamuksensa asiakirjoihin nro 5 ja nro 7828. Sappin tästä kokouksesta laatimiin muistiinpanoihin (notes for file) sisältyvä maininta ilmoitetusta myynnistä sekä samoista muistiinpanoista ilmenevä tieto, joka liittyy täsmällisten myyntikiintiöiden jakamiseen vuoden 1993 viimeiselle neljännekselle (ks. edellä 172 kohta), ovat vahva osoitus siitä, että kyseisessä kokouksessa olivat läsnä näiden muistiinpanojen 1 kohdassa mainitut yritykset eli Copigraph, Stora-Feldmühle, Koehler ja Sarrió.

340    Sarrión, Koehlerin ja Stora-Feldmühlen osalta tätä vahvistaa asiakirjassa nro 7828 olevaan AWA:n lausuntoon sisältyvä yleinen väittämä, jonka mukaan AWA:n Espanjan vastuuhenkilöt osallistuivat vuosien 1992 ja 1994 välillä muun muassa Barcelonassa useisiin sellaisiin sääntöjenvastaisiin kokouksiin, joissa AWA:n näkemyksen mukaan olivat läsnä myös Sarrión, Koehlerin, tämän agentin Ekmanin sekä Stora-Feldmühlen edustajat.

341    Koehlerin osalta on vielä huomattava, että päätöksen alaviitteen 186 mukaan komissiolla on käytössään F:n (Koehler) matkalaskulomake, lentolippu ja hotellilasku, jotka vahvistavat, että kyseinen henkilö oli Barcelonassa 30.9.1993. Komissio esitti nämä asiakirjat asiassa T‑125/02 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen vaatimuksesta.

342    Lisäksi vaikka oletettaisiin, että tietyt kysymyksessä olevista kantajista eivät olisi osallistuneet 30.9.1993 pidettyyn kokoukseen, tiedot, joiden mukaan niille jaettiin vuoden 1993 viimeiselle kolmannekselle myyntikiintiöt niiden vuosilta 1992 ja 1993 ilmoittamien myyntien perusteella, osoittavat, että kyseisenä ajankohtana ne olivat osallisina Espanjan markkinoita koskevassa kartellissa, jossa ne osallistuivat kilpailunvastaiseen käyttäytymiseen, josta Sappin kokouksesta laatimat muistiinpanot ovat osoituksena.

343    Lopuksi kuten Koehler perustellusti toteaa kirjelmissään, päätöksen liitteestä II ilmenee, että komissio katsoo tämän yrityksen osallistuneen edellä mainittuun kokoukseen sillä perusteella, että Ekman oli läsnä tässä kokouksessa. Tämä komission toteamus näyttää perustuvan asiakirjaan nro 7828 sisältyvän AWA:n lausunnon otteeseen, jonka mukaan ”Ekman (Koehlerin agentti)” kuului niiden Espanjassa pidettyjen kokousten osanottajiin, joihin AWA osallistui vuosien 1992 ja 1994 välisenä aikana.

344    Koehler väittää kirjelmissään, että Ekman oli itsenäinen jakelija, joten ei voida katsoa, että Ekman ja se olisivat muodostaneet yhden taloudellisen yksikön ja että se olisi näin ollen ollut vastuussa Ekmanin käyttäytymisestä. Edellisessä kohdassa tarkoitetusta AWA:n lausunnosta ilmenee kuitenkin, että muut osanottajat katsoivat, että Ekman osallistui kokoukseen Koehlerin agenttina eikä itsenäisenä jakelijana. Sappin 30.9.1993 pidettyä kokousta koskevissa muistiinpanoissa (edellä 172 kohdassa mainittu asiakirja nro 5) mainitaan ”Koehlerin” ”ilmoittamat myynnit”. Tämä osoittaa, että Ekmanilla oli kyseisessä kokouksessa seuranaan Koehlerin työntekijä, kuten osoittaa edellä mainittu AWA:n lausunto yhdessä niiden asiakirjatodisteiden kanssa, jotka todistavat F:n (Koehler) olleen läsnä Barcelonassa 30.9.1993 pidetyssä kokouksessa, tai että Ekman osallistui kokoukseen Koehlerin ohjeiden mukaan toimivana Koehlerin edustajana, mitä tukee AWA:n käsitys siitä, missä ominaisuudessa Ekman osallistui kyseiseen kokoukseen. Kaikissa näissä tapauksissa komissio saattoi perustellusti todeta, että Koehler osallistui 30.9.1993 pidettyyn kokoukseen.

345    Näin ollen komissio on oikeudellisesti riittävällä tavalla osoittanut, että Bolloré (Copigraphin välityksin), Koehler, Mougeot ja Torraspapel osallistuivat kilpailusääntöjen rikkomiseen ennen syyskuuta tai lokakuuta 1993 ja MHTP ennen tammikuuta 1993.

b)     Mougeot’n osallistuminen kilpailusääntöjen rikkomiseen 1.7.1995 jälkeen

346    Mougeot väittää ilmeistä arviointivirhettä koskevassa kanneperusteessaan, että komissio ei ole näyttänyt toteen, että se olisi osallistunut kartelliin 1.7.1995 jälkeen. Se kiistää osallistuneensa päätöksen 273 perustelukappaleessa mainittuun AEMCP:n 2.2.1995 pidettyyn epäviralliseen kokoukseen. Se väittää myös, että seikat, joihin komissio vetoaa, eivät todista sen olleen osallisena siihen hinnankorotuksia koskevaan sopimukseen, joka väitetään tehdyn tässä kokouksessa. Se lisää, että päätöksen 273 perustelukappaleesta ilmenevää komission väitettä, jonka mukaan se olisi ollut osallisena hinnankorotuksissa Italian markkinoilla syyskuussa 1995, ei tue mikään päätöksessä esitetty seikka.

347    Komissio toteaa Mougeot’n osallistuneen kilpailusääntöjen rikkomiseen syyskuuhun 1995 saakka. Päätöksen 126, 237, 250, 251 ja 273 perustelukappaleesta ilmenee, että tämä toteamus perustuu yhtäältä siihen, että 2.2.1995 pidetyssä yleisessä kartellikokouksessa keskusteltiin Mougeot’n määrätarpeista, ja toisaalta siihen, että Mougeot liittyi kokouksissa tehtyihin sopimuksiin.

348    Kyseisen kokouksen pitämisen ja tarkoituksen osalta on ensiksi todettava, että komissio on esittänyt kokouksen pöytäkirjan (väitetiedoksiannon liitteenä oleva ja sen 144–146 kohdassa mainittu asiakirja nro 7). Siitä ilmenee, että Frankfurtissa pidettiin 2.2.1995 yleinen kartellikokous, jonka kuluessa sovittiin joukosta hinnankorotuksia eri ETA-markkinoilla (Ranska, Saksa, Itävalta, Espanja, Portugali, Yhdistynyt kuningaskunta, Italia, Suomi, Tanska, Norja, Ruotsi, Kreikka, Belgia, Alankomaat ja Islanti) rullien ja arkkien osalta, sekä päivämääristä, jolloin nämä eri hinnankorotukset tulivat voimaan. Päivämäärät ajoittuivat 1.2.1995 (10 prosentin korotus rullien hintoihin ja 5 prosentin korotus arkkien hintoihin Espanjan markkinoilla) ja 1.9.1995 (8 prosentin korotus rullien hintoihin ja 5 prosentin korotus arkkien hintoihin Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoilla sekä 10 prosentin korotus rullien ja arkkien hintoihin Italian markkinoilla) välille.

349    Toiseksi siltä osin kuin kysymys on Mougeot’n osallistumisesta tähän kokoukseen, kokouksen pöytäkirjassa mainitussa ja päätöksen 124 perustelukappaleessa osittain toistetussa osanottajaluettelossa mainitaan P. B. (Mougeot). Myös Sappi mainitsee kyseisen henkilön kokouksen osanottajien joukossa 18.5.1999 antamissaan lausunnoissa (edellä 162 kohdassa mainitun asiakirjan nro 15200 ei-luottamuksellinen versio).

350    Mougeot on kuitenkin esittänyt P. B:n tarkastuskortin, jossa on kellonaika 15.30 ja joka Mougeot’n mukaan todistaa, että sen edustaja lähti Frankfurtista välittömästi AEMCP:n samana päivänä pidetyn virallisen kokouksen jälkeen.

351    Tältä osin on huomattava, että päätöksen 123 perustelukappaleesta ilmenee, että – kuten komissio huomauttaa – tämä ei sulje pois sitä, että Mougeot’n edustaja olisi osallistunut klo 14 lentokentällä pidetyn kokouksen alkuun.

352    Vaikka Mougeot ei olisi ollut läsnä tässä 2.2.1995 pidetyssä yleisessä kartellikokouksessa, useat seikat yhdessä tarkasteltuina osoittavat, että se oli osallisena tehdyissä päätöksissä ja yhtyi niihin.

353    Ensiksikin vaikka Mougeot’n edustajan mainitseminen kyseisen kokouksen osanottajaluettelossa olisikin virhe, se osoittaa kuitenkin, että Mougeot’n on katsottu osallistuneen siihen tai kuuluneen kartellin rajalliseen osanottajaryhmään.

354    Toiseksi tässä kokouksessa keskusteltiin Mougeot’n määrätarpeista, kuten kokouspöytäkirjasta ilmenee. Viimeksi mainitussa todetaan, että ”Mougeot tarvitsee markkinaosuuden” ja että ”AWA ehdottaa antavansa joitakin tonnimääriä”. Mougeot’n tarpeiden arviointi yleisessä kokouksessa ja tarkastelun perusteella esitetty ratkaisuehdotus antavat aihetta uskoa, että Mougeot osallistui edelleen kartelliin. Ne eivät tue väitettä, jonka mukaan kysymys oli vain Mougeot’n ja AWA:n kahdenvälisestä keskustelusta.

355    Kolmanneksi kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo todennut edellä 331 kohdassa, Mougeot on itse todennut (asiakirja nro 11598), että se ”sai muilta yrityksiltä, yleensä AWA:lta, puheluja, joissa ilmoitettiin markkinakohtaisten hinnankorotusten yksityiskohdista – – vuoden 1995 puoliväliin”. Tilanne oli tällainen siis helmikuussa 1995.

356    Neljänneksi Mougeot toteaa 2.2.1995 päivätyssä faksissa (päätöksen 237 perustelukappale, asiakirja nro 1378), joka lähetettiin brittiläiselle jakelijalle J & H Paperille 3.2., seuraavaa: ”Hintoja Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoilla nostetaan 6. maaliskuuta 8 prosenttia, joten tämä on paras tarjouksemme.” Tämä tieto yhdessä 2.2.1995 pidetyn kokouksen pöytäkirjaan sisältyvän tiedon kanssa, joka koski 8 prosentin korotusta arkkien hintoihin Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoilla 1.3.1995 lukien, osoittaa, että kyseinen yritys tiesi väistämättä itse kokouspäivänä siitä, että kokouksessa oli tehty sopimus 8 prosentin korotuksesta arkkien hintoihin Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoilla maaliskuun 1995 alusta lukien, ja että se siirsi välittömästi tämän korotuksen edellä mainitun faksin vastaanottajana olevalle jakelijalle ehdottamiinsa hintoihin.

357    Kuten komissio perustellusti toteaa kirjelmissään, on hylättävä Mougeot’n väite siitä, että tämä telekopio ei ilmennä hinnankorotusta koskevan sopimuksen soveltamista, vaan Mougeot’n ennen 2.2.1995 pidettyä kokousta tekemää yksipuolista päätöstä.

358    Kyseinen faksi tosin alkaa seuraavasti: ”kuten jo sanoin teille viime viikolla, meidän on nostettava hintojamme paperimassan tammikuisen [hinnan]korotuksen vuoksi.” Kuten komissio aivan oikein totesi, tästä faksin otteesta kuitenkin ilmenee, että Mougeot’n J & H Paperille faksin lähettämistä edeltäneellä viikolla tekemä ilmoitus koski vain hinnankorotuksen välttämättömyyttä. Se, että Mougeot ilmoitti tämän korotuksen täsmällisen suuruuden (8 %) vasta 3.2.1995, herättää ajatuksen siitä, että Mougeot ensiksi varoitti J & H Paperia välittömästä paperin hinnankorotuksesta ja sitten ilmoitti sille korotuksen suuruuden saatuaan tiedot 2.2.1995 pidetyssä yleisessä kartellikokouksessa Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoilla 1.3.1995 lukien sovellettavaksi sovitusta hinnankorotuksesta. Lisäksi kysymyksessä olevassa faksissa mainittiin ”Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoilla” – eikä yksin Mougeot-yrityksen toimesta – 6.3.1995 lukien sovellettava 8 prosentin hinnankorotus, mikä vahvistaa, että tämän hinnankorotusta koskevan päätöksen alkuperä oli salainen sopimus.

359    Kuudenneksi on todettava, että Mougeot ei ole millään tavoin sanoutunut irti kartellista eikä siis kyseisessä 2.2.1995 pidetyssä kartellikokouksessa tehdyistä päätöksistä. Päinvastoin Mougeot ei kiistä osallistuneensa kartelliin heinäkuuhun 1995 saakka. Se myöntää olleensa keväällä 1995 läsnä kokouksessa, jonka tarkoituksena oli vahvistaa heinäkuun hinnat.

360    Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että komissio on aivan oikein katsonut, että Mougeot oli osallisena 2.2.1995 pidetyssä yleisessä kartellikokouksessa tehdyissä sopimuksissa, myös päätöksessä korottaa hintoja Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Italiassa. On lisättävä, että sillä, onko Mougeot soveltanut näitä hinnankorotuksia, ei ole vaikutusta sen kilpailusääntöjen rikkomisesta vastuuseen joutumiseen. Se, että yritys ei noudata kokouksessa, jonka tarkoitus oli kilpailun rajoittaminen, sovittua, ei poista sen vastuuta kartelliin osallistumisesta, ellei se ole julkisesti sanoutunut irti siitä, mitä kokouksessa on sovittu (ks. asia C‑291/98 P, Sarrió v. komissio, tuomio 16.11.2000, Kok. 2000, s. I‑9991, 50 kohta ja edellä 188 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomion 85 kohta).

361    Kun otetaan huomioon edellä 186 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö, jonka mukaan EY 81 artiklaa sovelletaan myös sopimuksiin, joiden vaikutukset jatkuvat myös niiden varsinaisen lakkaamisen jälkeen, komissio on asianmukaisesti näyttänyt toteen, että Mougeot osallistui kartelliin syyskuuhun 1995 saakka, joka oli 2.2.1995 pidetyssä kokouksessa sovittujen viimeisten hinnankorotusten ajankohta.

362    Näin ollen on hylättävä Mougeot’n kanneperuste, jonka mukaan se ei osallistunut kartelliin 1.7.1995 jälkeen.

2.     Divipan esittämä kanneperuste

363    Divipa väittää kanneperusteissaan, joiden mukaan EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa on sovellettu virheellisesti ja on tehty arviointivirhe, että komissio on virheellisesti määrännyt sille sakon maaliskuun 1992 ja tammikuun 1995 välisen ajanjakson perusteella. Se väittää, että se ei osallistunut mihinkään niistä kokouksista, joihin komissio väittää sen osallistuneen maaliskuun 1992 ja lokakuun 1994 välisenä aikana. Se lisää, että sen tammikuussa 1995 soveltamat hinnat eivät olleet samat kuin 19.10.1994 pidetyssä kokouksessa sovitut hinnat, joten ei voida katsoa, että se olisi ollut osallisena kartellissa tämän kokouksen jälkeen.

364    Tältä osin edellä 185 kohdasta ilmenee, että komission toteamuksia, jotka koskevat väitettyä 23.9.1994 pidettyä Espanjan markkinoita koskevaa salaista kokousta, ei ole näytetty toteen, eikä näin ollen myöskään Divipan osallistumista kokoukseen. Sitä vastoin edellä 170–195 kohdassa tehdyn tarkastelun perusteella komission toteamukset, jotka koskevat Divipan osallistumista 30.9. ja 19.10.1993 sekä 3.5., 29.6. ja 19.10.1994 pidettyihin Espanjan markkinoita koskeviin kokouksiin, on näytetty toteen.

365    Vaikka ei olekaan suoraan osoitettu, että Divipa olisi osallistunut 5.3.1992 pidettyyn salaiseen kokoukseen, yhteneväiset todisteet osoittavat (ks. erityisesti edellä 170–195 ja 205–215 kohta), että Divipa oli kartellin jäsen maaliskuusta 1992 lukien, joten komissio saattoi perustellusti katsoa, että Divipa oli osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen tästä ajankohdasta lukien.

366    Divipan kilpailusääntöjen rikkomisen päättymisajankohdan osalta edellä 162 ja 177 kohdasta ilmenee, että komissio on asianmukaisesti näyttänyt toteen, että Divipa osallistui 19.10.1994 Espanjan markkinoita koskevaan kokoukseen, jossa vahvistettiin 3.1.1995 lukien sovellettavat hinnat. Näin ollen vaikka Divipan hyväksi luettaisiinkin sen esittämien väitteiden mukaisesti, että sen tammikuussa 1995 soveltamat hinnat eivät olleet samat kuin edellä mainitussa kokouksessa sovitut hinnat, tällaiset väitteet osoittavat enintään, että Divipa ei noudattanut 19.10.1994 tehtyä sopimusta tammikuussa 1995, mikä yhdessä sen kanssa, että ei ole todisteita Divipan osallistumisesta salaiseen sopimukseen tammikuun 1995 jälkeen, johtaa päätelmään siitä, että Divipan osallistuminen kilpailusääntöjen rikkomiseen päättyi tammikuussa 1995, kuten komissio on päätöksessä todennut.

367    On katsottava, että Divipan osallistuminen Espanjan markkinoita koskeviin salaisiin kokouksiin merkitsee sen liittymistä yleiseen eurooppalaiseen kartelliin (ks. edellä 205–215 kohta) ja näin ollen sen osallistumista päätöksen 1 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen.

3.     Zicuñagan esittämä kanneperuste

368    Zicuñaga väittää kanneperusteessaan, jonka mukaan on tehty arviointivirheitä, että komission väitteet koskevat yksinomaan sen väitettyä osallistumista lokakuun 1993 ja lokakuun 1994 välisenä aikana järjestettyihin kokouksiin. Se lisää, että mitään todisteita sen osallistumisesta lokakuun 1993 kokoukseen ei ole, joten se on osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen enintään viiden kuukauden ajan.

369    Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen edellä 161–201 esittämistä toteamuksista ilmenee, että komissio on asianmukaisesti näyttänyt toteen, että Zicuñaga osallistui 19.10.1993, 3.5., 29.6. ja 19.10.1994 pidettyihin Espanjan markkinoita koskeviin salaisiin kokouksiin. On katsottava, että Zicuñagan osallistuminen näihin eri kokouksiin merkitsee, että se osallistui päätöksen 1 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen.

370    Edellä 193 kohdassa on todettu, että Zicuñaga osallistui 19.10.1994 pidetyssä kokouksessa hintojen vahvistamista koskevaan sopimukseen ja sopi muiden osallistujien kanssa sen soveltamisesta 3.1.1995 lukien, mikä merkitsee edellä 188 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti, että se kuului kartelliin kyseiseen ajankohtaan saakka.

371    Edellä esitetty huomioon ottaen on katsottava, että komissio saattoi perustellusti todeta päätöksen 1 artiklan toisessa kohdassa, että Zicuñaga osallistui kilpailusääntöjen rikkomiseen lokakuun 1993 ja tammikuun 1995 välisenä aikana. Tutkittu kanneperuste on näin ollen hylättävä.

II     Kanneperusteet, joiden mukaan päätöksen 3 artiklan ensimmäisessä kohdassa vahvistetut sakot on kumottava tai niitä on alennettava

372    Kaikki kantajat esittävät vaatimuksia niille määrätyn sakon alentamisesta. AWA vaatii omalta osaltaan ensisijaisesti, että sille määrätty sakko on kumottava. Kantajien argumentaatio muodostuu lähtökohtaisesti kahdeksasta kanneperusteesta tai joukosta kanneperusteita.

A       Kanneperuste, jonka mukaan puolustautumisoikeuksia ja luottamuksensuojan periaatetta on loukattu, koska väitetiedoksianto on epätäydellinen ja epätäsmällinen sakkoja koskevilta osin

1.     Asianosaisten lausumat

373    Tämä kanneperuste jakautuu kolmeen osaan. AWA väittää ensiksi, että komissio on vahvistanut sille määrätyn sakon eräiden sellaisten seikkojen perusteella, joita ei mainittu väitetiedoksiannossa ja joista se ei näin ollen ole voinut lausua hallinnollisen menettelyn kuluessa. Toiseksi se arvostelee komissiota siitä, että tämä on määrännyt sille sakon, joka on suurempi kuin tämän aikaisemmassa päätöskäytännössään määräämät sakot. Se katsoo kolmanneksi, että komissio on vahvistanut sakot suuntaviivoja huomioon ottamatta ja ilmoittamatta väitetiedoksiannossaan aikomuksestaan poiketa suuntaviivoista.

374    Komissio katsoo, että AWA on väitetiedoksiannon perusteella saanut tietoonsa seikat, joita se on pitänyt merkityksellisinä AWA:lle määrätyn sakon määrittämisessä. Se toteaa lisäksi noudattaneensa täysin suuntaviivoja. Lopuksi se, että komissio on aiemmin käyttänyt tietyntasoisia sakkoja tietyntyyppisistä kilpailusääntöjen rikkomisista, ei voi estää sitä korottamasta tätä tasoa asetuksessa N:o 17 säädetyissä rajoissa.

2.     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

375    Tätä kanneperustetta on syytä tarkastella tutkimalla ensiksi sen toista ja kolmatta osaa, joissa AWA väittää, että komissio on laiminlyönyt sen oikeuden tulla kuulluksi ja loukannut sen perusteltua luottamusta, koska se ei ole noudattanut aiempaa käytäntöään eikä suuntaviivoja.

a)     Oikeutta tulla kuulluksi ja perusteltua luottamusta on loukattu, koska komissio ei ole noudattanut aiempaa käytäntöään

376    Aiemmasta päätöskäytännöstä on muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se seikka, että komissio on aikaisemmin määrännyt tietyntasoisia sakkoja tietyntyyppisistä rikkomisista, ei voi estää sitä korottamasta tätä tasoa asetuksessa N:o 17 säädetyissä rajoissa, jos tämä on välttämätöntä yhteisön kilpailupolitiikan toteuttamiseksi (edellä 86 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Musique diffusion française ym. v. komissio, tuomion 109 kohta; edellä 196 kohdassa mainittu asia Solvay v. komissio, tuomion 309 kohta ja asia T‑304/94, Europa Carton v. komissio, tuomio 14.5.1998, Kok. 1998, s. II‑869, 89 kohta). Yhteisön kilpailusääntöjen tehokas soveltaminen edellyttää nimittäin sitä, että komissio voi milloin tahansa mukauttaa sakkojen tasoa tämän politiikan tarpeita vastaavaksi (ks. edellä 86 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Musique diffusion française ym. v. komissio, tuomion 109 kohta ja edellä 45 kohdassa mainittu asia LR AF 1998 v. komissio, tuomion 237 kohta).

377    Lisäksi vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että taloudelliset toimijat eivät voi perustellusti luottaa sellaisen olemassa olevan tilanteen säilymiseen, jota voidaan muuttaa yhteisön toimielinten harkintavallan rajoissa (asia 245/81, Edeka, tuomio 15.7.1982, Kok. 1982, s. 2745, 27 kohta ja asia C‑350/88, Delacre ym. v. komissio, tuomio 14.2.1990, Kok. 1990, s. I‑395, 33 kohta). Tästä seuraa, että sellaiseen hallinnolliseen menettelyyn osallistuvat yritykset, jonka päätteeksi voidaan määrätä sakkoja, eivät voi saavuttaa perusteltua luottamusta siihen, ettei komissio ylitä aiemmin käytettyä sakkojen tasoa (yhdistetyt asiat T‑202/98, T‑204/98 ja T‑207/98, Tate & Lyle ym. v. komissio, tuomio 12.7.2001, Kok. 2001, s. II‑2035, 146 kohta ja edellä 45 kohdassa mainittu asia LR AF 1998 v. komissio, tuomion 243 kohta).

378    Tästä seuraa, että AWA ei voi perustaa väitettään siihen, että komissio on ylittänyt aiemmassa käytännössään soveltamansa sakkojen tason. AWA lisäksi myöntää vastauksessaan, että komission aiempi käytäntö ei voi luoda siinä perusteltuja odotuksia.

b)     Oikeutta tulla kuulluksi ja luottamuksensuojan periaatetta on loukattu, koska komissio ei ole noudattanut suuntaviivoja

379    AWA katsoo, että komissio ei ole noudattanut suuntaviivoja eikä ole ilmoittanut aikeestaan menetellä näin, ja se on siis loukannut sitä perusteltua luottamusta, joka AWA:lla oli näihin suuntaviivoihin nähden. Sen mukaan komissio ei ole noudattanut suuntaviivoja ensiksikin siksi, että se ei ole ottanut huomioon, että kysymyksessä olevalla kilpailusääntöjen rikkomisella ei ole mitään vaikutusta tai että sillä on enintään rajoitettu vaikutus. Edelleen komission arviointi rikkomisen vakavuudesta on saanut sen vahvistamaan sakon perusmääräksi 70 miljoonaa euroa, toisin sanoen summan, joka on 3,5 kertaa suurempi kuin suuntaviivoissa ”erittäin vakavien rikkomisten” osalta mainittu 20 miljoonaa euroa. Lopuksi AWA väittää, että komission olisi pitänyt ilmoittaa aikomuksestaan määrätä sakko, jonka määrä ennen yhteistyötiedonannon nojalla tehtyä vähennystä oli 2,5 kertaa suurempi kuin mikään komission yhdelle ainoalle yritykselle milloinkaan määräämä sakko.

380    On muistettava, että suuntaviivat julkaistiin tammikuussa 1998 eli kilpailusääntöjen rikkomisen päätyttyä, mutta ennen väitetiedoksiannon lähettämistä, joka tapahtui 26.7.2000.

381    AWA:n mukaan komissiolla olisi vapaus olla noudattamatta suuntaviivoja ja määrätä korkeampia sakkoja, jos se muuttaisi suuntaviivoja tai jos se olisi ainakin ilmoittanut tällaisesta aikomuksesta väitetiedoksiannossa, mitä se ei ole tehnyt.

382    On kuitenkin todettava, että AWA ei ole näyttänyt toteen, millä tavoin komissio olisi sakkoa vahvistaessaan jättänyt noudattamatta suuntaviivoja. Itse asiassa AWA on kanneperustetta kehitellessään tulkinnut virheellisesti sekä suuntaviivoja että päätöstä.

383    Ensiksikin komissio on selittänyt päätöksen 382–409 perustelukappaleessa rikkomisen vaikutuksen osalta tavan, jolla se on rikkomisen vakavuutta arvioidessaan ottanut huomioon rikkomisen todellisen vaikutuksen markkinoihin ja kunkin osallistujan lainvastaisen menettelyn todellisen vaikutuksen kilpailuun. Komissio on palauttanut mieleen tiettyjen yritysten, muun muassa AWA:n, hallinnollisen menettelyn kuluessa esittämän väitteen siitä, että kartellilla oli hyvin vähäinen todellinen vaikutus markkinoihin. Tämän jälkeen komissio on selvittänyt, minkä vuoksi tällainen väite on hylättävä. Komissio on siis päätöksessään katsonut, että kilpailusääntöjen rikkomisella oli ollut todellinen vaikutus, ja se on vahvistanut vastaavan sakon tällä perusteella. AWA ei näin ollen voi väittää, että komissio ei olisi ottanut huomioon rikkomisen vaikutusta. Se, että vaikutus on otettu huomioon, merkitsee, että komissiota ei voida arvostella myöskään siitä, että se ei olisi ilmoittanut aikomuksestaan olla ottamatta huomioon rikkomisen olematonta tai vähäistä vaikutusta.

384    Jos katsotaan, että AWA tosiasiallisesti kyseenalaistaa tavan, jolla komissio on arvioinut rikkomisen vaikutusta markkinoihin, sen esittämä arvostelu sekoittuu sen esittämään rikkomisen vakavuutta koskevan kanneperusteen taustalla olevaan arvosteluun, minkä vuoksi se tutkitaan kyseisen kanneperusteen yhteydessä.

385    Lisäksi on todettava, että komissio ilmoitti aikomuksestaan ottaa huomioon rikkomisen vaikutukset. Se totesi väitetiedoksiannossa, että se tulisi rikkomisen vakavuutta arvioidessaan ottamaan huomioon sen tosiasiallisen vaikutuksen markkinoihin (262 kohta).

386    Toiseksi siltä osin kuin AWA väittää, että komissio on ylittänyt suuntaviivoissa mainitun sakon perusmäärän, on muistettava, että suuntaviivoissa todetaan ”erittäin vakavien rikkomisten”, kuten ”hintakartellien tai markkinoiden jakamisen horisontaalisin rajoituksin” osalta, että ”mahdollinen määrä” voi olla ”yli 20 miljoona ecua”. Koska komissiolle annetaan mahdollisuus valita yli 20 miljoonaa euroa ylittävä summa, ei voida väittää, että komissio olisi tältä osin jättänyt noudattamatta suuntaviivoja.

387    On lisättävä, että komissio on vahvistaessaan sakon perusmääräksi AWA:n osalta 70 miljoonaa euroa ottanut huomioon kunkin yrityksen painoarvon ja lainvastaisen käyttäytymisen todellisen vaikutuksen kilpailuun, sellaisina kuin niitä ilmentää kantajan kyseisen tuotteen liikevaihto ETA-alueella. Tältä osin on syytä muistaa, että komissio totesi väitetiedoksiannon 266 kohdassa, että se tulisi ottamaan huomioon kunkin osallisena olevan yrityksen merkityksen kyseisillä markkinoilla ja sen moitittavan käyttäytymisen vaikutuksen kilpailuun.

388    Kolmanneksi siltä osin kuin kysymys on sakon tasosta ennen siihen yhteistyötiedonannon perusteella tehtyä vähennystä, AWA ei ole osoittanut, millä tavoin sakon määrääminen tälle tasolle on suuntaviivojen vastaista. Lisäksi on muistettava edellä 377 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö, jonka mukaan AWA ei ole voinut saavuttaa perusteltua luottamusta siihen, ettei komissio ylitä aiemmin käytettyä sakkojen tasoa.

389    AWA esittää myös yleisemmän väitteen siitä, että komission olisi tullut ilmoittaa aikomuksestaan soveltaa ”uutta toimintatapaa sakkojen alalla”.

390    On vaikea käsittää, millä tavoin päätöksessä käytetty laskentamenetelmä olisi uusi aiempaan käytäntöön verrattuna, jollei tämä johdu siitä, että sovelletaan suuntaviivoja, joissa itsessään esitetään laskentamenetelmä, joka merkitsee muutosta aiempaan sakkojen määrän laskentakäytäntöön nähden. On korostettava, että toisin kuin kantajat asiassa, joka johti niin sanotuissa kaukolämpöputkiasioissa annettuihin tuomioihin (erityisesti edellä 209 kohdassa mainitussa asiassa Sigma Tecnologie v. komissio annettu tuomio), AWA ei kyseenalaista niitä muutoksia, joita suuntaviivoilla tehtiin aiempaan käytäntöön nähden. Se näyttää riitauttavan vain sen, millä tavoin sen tapauksessa on sovellettu sakkojen laskentamenetelmää, joka sen mukaan on ristiriidassa sekä komission hallintokäytännön että suuntaviivojen kanssa.

391    Oikeuskäytännössä on katsottu, että sen jälkeen kun komissio oli ilmoittanut tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joiden perusteella se aikoi laskea sakon suuruuden, komissiolla ei ollut enää velvollisuutta täsmentää tapaa, miten se käyttäisi kutakin tällaista tekijää sakon suuruutta määrittäessään (edellä 86 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Musique diffusion française ym. v. komissio, tuomion 21 kohta ja asia 322/81, Michelin v. komissio, tuomio 9.11.1983, Kok. 1983, s. 3461, Kok. Ep. VII, s. 339, 19 kohta).

392    Vaikka komission tässä asiassa noudattamaa menetelmää olisikin pidettävä uudistuksena aiempaan hallintokäytäntöön nähden, komission velvollisuutena ei ollut enää hallinnollisen menettelyn aikana ilmoittaa asianomaisille yrityksille aikomuksestaan noudattaa uutta sakkojen laskentatapaa (edellä 45 kohdassa mainittu asia LR AF 1998 v. komissio, tuomion 207 kohta).

393    Lisäksi on muistettava, että kun otetaan huomioon harkintavalta, joka komissiolla on sakkoja määrätessään, kantaja ei ole voinut saavuttaa perusteltua luottamusta siihen, ettei komissio ylitä aiemmin käytettyä sakkojen tasoa (edellä 45 kohdassa mainittu asia LR AF 1998 v. komissio, tuomion 243 kohta).

394    Lopuksi on vielä huomattava, että sillä, että AWA tässä yhteydessä viittaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T‑334/94, Sarrió v. komissio, 14.5.1998 antamaan tuomioon (Kok. 1998, s. II‑1439) vedoten siihen, että väitetiedoksiannossa ei ilmoitettu radikaalisti uudistetusta ja ankarammasta sakkojen vahvistamistavasta, ei ole mitään merkitystä, koska kyseinen tuomio ei koske väitetiedoksiannon sisältöä vaan päätöksen perusteluja.

395    Näin ollen siltä osin kuin kysymys on tavasta, jolla komissio on soveltanut suuntaviivoja, ei voida todeta, että oikeutta tulla kuulluksi tai luottamuksensuojan periaatetta olisi loukattu.

c)     Oikeutta tulla kuulluksi on loukattu, koska komissio on vahvistanut sakon käyttäen perusteena seikkoja, joita ei ole ilmoitettu väitetiedoksiannossa

396    On vielä käsiteltävä väitteitä, joiden mukaan komissio on vahvistanut AWA:lle määrätyn sakon käyttäen perusteena joukkoa sellaisia seikkoja, joita ei ole ilmoitettu väitetiedoksiannossa ja joista AWA:lla ei siis ole ollut tilaisuutta lausua hallinnollisen menettelyn kuluessa. AWA arvostelee komissiota siitä, että tämä ei ole ilmoittanut aikomuksestaan korottaa sakon perusmäärää ehkäisevän vaikutuksen vuoksi eikä täsmentänyt, millä tavoin se ottaa huomioon ehkäisevän vaikutuksen erityisesti AWA:n koon perusteella. Komissio ei ole sen mukaan myöskään ilmoittanut, millä tavoin se ottaa huomioon kysymyksessä olevien yritysten johtaja-aseman.

397    Tältä osin on muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun komissio on väitetiedoksiannossaan nimenomaisesti ilmoittanut, että se aikoo tutkia, onko yrityksille määrättävä sakkoja, ja se on myös ilmoittanut ne tärkeimmät tosiseikat ja oikeudelliset seikat, jotka voivat johtaa sakon määräämiseen, kuten oletetun kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden ja keston sekä sen, että rikkomiseen on syyllistytty tahallaan tai tuottamuksesta, komissio on täyttänyt velvoitteensa kunnioittaa yritysten oikeutta tulla kuulluiksi. Näin toimimalla se antaa yrityksille tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta ne voivat puolustautua paitsi sitä vastaan, että niiden vahvistetaan rikkoneen kilpailusääntöjä, myös sakkojen määräämistä vastaan (edellä 86 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Musique diffusion française ym. v. komissio, tuomion 21 kohta ja edellä 45 kohdassa mainittu asia LR AF 1998 v. komissio, tuomion 199 kohta).

398    Tästä seuraa, että siltä osin kuin on kyse sakon määrän määrittämisestä, kysymyksessä olevien yritysten puolustautumisoikeudet taataan siis komissioon nähden siten, että yritykset voivat esittää komissiolle huomautuksia rikkomisten, joihin niiden väitetään syyllistyneen, kestosta, vakavuudesta ja kilpailunvastaisuudesta. Lisäksi on huomattava, että sakon määrän määräämisen osalta yrityksillä on vielä yksi tae, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella on asetuksen N:o 17 17 artiklan nojalla täysi harkintavalta ja se voi erityisesti poistaa sakon tai alentaa sitä (edellä 86 kohdassa mainittu asia Tetra Pak v. komissio, tuomion 235 kohta ja edellä 45 kohdassa mainittu asia LR AF 1998 v. komissio, tuomion 200 kohta).

399    Käsiteltävänä olevassa asiassa on tutkittava ne kaksi tilannetta, joissa komissio on AWA:n mukaan loukannut sen oikeutta tulla kuulluksi.

400    On todettava, että väitetiedoksiannossa ilmoitettiin, että AWA:n johtava asema kartellissa otettaisiin huomioon. Komissio on väitetiedoksiannon 198 kohdassa selostanut yksityiskohtaisesti ”AWA:n omaksumaa kartellin vetäjän roolia”, ja puolestaan väitetiedoksiannon sakkoa koskevassa osassa todennut, että kullekin kartelliin osallistuneelle yritykselle määrättävä sakko ilmentää muun muassa roolia, joka niistä kullakin oli ”edellä kuvatussa” salaisessa yhteistoimintajärjestelyssä. Päätöksestä ilmenee lisäksi, että AWA on hallinnollisen menettelyn kuluessa kiistänyt, että sillä olisi ollut johtava asema kartellissa, mikä osoittaa, että se on täysin ymmärtänyt sitä kohtaan väitetiedoksiannossa tältä osin esitetyn väitteen ja että se on lausunut tästä asiasta.

401    Ehkäisevän vaikutuksen osalta komissio on väitetiedoksiannon 264 kohdassa nimenomaisesti ilmoittanut aikomuksestaan ”määrätä sakkoja, jotka ovat määrältään riittäviä ehkäisevän vaikutuksen aikaansaamiseksi”. Lisäksi komissio on oikeuskäytännön mukaisesti esittänyt väitetiedoksiannon 262–266 kohdassa ne pääasialliset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joiden perusteella se aikoi laskea kantajalle määrättävän sakon suuruuden, joten tältä osin viimeksi mainitun oikeutta tulla kuulluksi on asianmukaisesti noudatettu.

402    AWA ei voi tässä yhteydessä kohtuudella väittää, että komission olisi pitänyt ilmoittaa yksityiskohtaisemmin ne tekijät, jotka se aikoi ottaa huomioon varmistaakseen, että sakolla on riittävän ehkäisevä vaikutus. Koska komissio saattoi vahvistaa sakon määrän vasta kuultuaan yrityksiä ja päätettyään hallinnollisen menettelyn, sen olisi ollut mahdotonta hallinnollisen menettelyn kuluessa ennakoida asianomaisille yrityksille määrättävien sakkojen määrä, arvioida niiden ehkäisevä vaikutus ja lausua siitä, oliko mahdollisesti tarpeen tehdä muutoksia, jotta sakoilla olisi tällainen vaikutus.

403    Tältä osin on syytä palauttaa mieleen oikeuskäytäntö, jonka mukaan sen jälkeen kun komissio on ilmoittanut tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joiden perusteella se aikoi laskea sakon suuruuden, komissiolla ei ollut enää velvollisuutta täsmentää tapaa, miten se käyttäisi kutakin tällaista tekijää sakon suuruutta määrittäessään. Se, että määrättäväksi aiottujen sakkojen suuruudesta ilmoitettaisiin ennen kuin yritykset ovat voineet esittää huomautuksensa niitä vastaan esitettyjen väitteiden johdosta, merkitsisi sitä, että komission päätöstä ennakoitaisiin epäasianmukaisella tavalla (ks. edellä 86 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Musique Diffusion française ym. v. komissio, tuomion 21 kohta ja edellä 391 kohdassa mainittu asia Michelin v. komissio, tuomion 19 kohta).

404    Kaikista näistä syistä AWA:n esittämä kanneperuste, jonka mukaan puolustautumisoikeuksia ja luottamuksensuojan periaatetta on loukattu, on hylättävä kokonaisuudessaan.

B       Kanneperuste, jonka mukaan taannehtivuuskiellon periaatetta on loukattu

1.     Asianosaisten lausumat

405    Väite siitä, että komissio olisi käsiteltävänä olevassa asiassa soveltanut uutta toimintatapaa sakkojen alalla, on perusteena myös sille AWA:n esittämälle väitteelle, jonka mukaan taannehtivuuskiellon periaatetta on loukattu. Taannehtivuuskieltoa on AWA:n mukaan loukattu sillä, että AWA:lle määrätty sakko oli huomattavasti korkeampi kuin rikkomisen tapahtuma-aikaan määrätyt sakot. AWA:n mukaan komissio ei voi soveltaa uuttaa toimintatapaa sakkojen alalla ilman, että se olisi varoittanut yrityksiä tällaisesta toimintatavan muutoksesta.

406    Komissio toteaa toimineensa täysin suuntaviivojen mukaisesti, joten sen ei käsiteltävänä olevassa asiassa voida väittää soveltaneen taannehtivasti uutta toimintatapaa sakkojen alalla.

2.     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

407    On muistettava, että sellaiseen hallinnolliseen menettelyyn osallistuvat yritykset, jonka päätteeksi voidaan määrätä sakkoja, eivät voi saavuttaa perusteltua luottamusta siihen, ettei komissio ylitä aiemmin käytettyä sakkojen tasoa, eikä sakkojen laskentatapaan. Tämän vuoksi kyseisten yritysten on otettava huomioon se mahdollisuus, että komissio päättää minä hetkenä hyvänsä korottaa sakkojen tasoa aiemmin soveltamastaan tasosta. Tämä ei päde ainoastaan silloin, kun komissio korottaa sakkojen tasoa määrätessään sakkoja yksittäistapauksissa, vaan myös silloin, kun tämä korotus toteutetaan soveltamalla yksittäistapauksiin suuntaviivojen kaltaisia yleisesti sovellettavia käytännesääntöjä.

408    Tästä on pääteltävä, että suuntaviivat ja erityisesti niiden sisältämä sakkojen uusi laskentatapa – jos oletetaan, että niillä korotettiin määrättävien sakkojen tasoa – olivat kohtuullisesti valittajien kaltaisten yritysten ennakoitavissa kyseessä olevien rikkomisten toteuttamisajankohtana.

409    Näin ollen komissio ei ole loukannut taannehtivuuskiellon periaatetta, kun se on soveltanut riidanalaisessa päätöksessä suuntaviivoja kilpailusääntöjen rikkomisiin, jotka on toteutettu ennen kuin suuntaviivat oli annettu (yhdistetyt asiat C‑189/02 P, C‑202/02 P, C‑205/02 P–C‑208/02 P ja C‑213/02 P, Dansk Rørindustri ym. v. komissio, tuomio 28.6.2005, Kok. 2005, s. I‑5425, 228–232 kohta).

410    Siltä osin kuin AWA tosiasiallisesti väittää, että komissio on loukannut taannehtivuuskiellon periaatetta, mutta ei sen vuoksi, että se sovelsi suuntaviivoja, vaan sen vuoksi, että se ei noudattanut suuntaviivoja määrätessään sakkoa kantajalle, on viitattava 379–395 kohtaan, joista ilmenee, että tämä kanneperuste on hylättävä.

411    Lopuksi siltä osin kuin taannehtivuuskiellon periaatteen loukkaamista koskeva kanneperuste on ymmärrettävä siten, että siinä vedotaan myös aiemmasta päätöskäytännöstä poikkeamiseen, on viitattava edellä 376–378 kohtaan, joissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätyi hylkäämään kyseisen perusteen.

412    Taannehtivuuskiellon periaatteen loukkaamista koskeva kanneperuste on kaikista näistä syistä hylättävä.

C       Kanneperusteet, joiden mukaan todisteet ovat riittämättömiä, syyttömyysolettaman periaatetta, suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu ja on tehty arviointivirheitä siltä osin kuin kysymys on komission toteamuksista, jotka koskevat tiettyjen yritysten osallistumista eurooppalaiseen kartelliin

413    Divipa ja Zicuñaga vaativat, että niille määrättyä sakkoa on alennettava, ja väittävät, että komissio on lähtenyt siitä, että ne ovat osallistuneet eurooppalaiseen kartelliin, vaikka tosiasiallisesti ne ovat osallistuneet vain kansallisen tason kartelliin. Nämä yritykset toistavat tältä osin väitteet, joita ne kehittelivät myös asiakysymystä koskevana perusteena päätöksen kumoamista koskevan vaatimuksensa yhteydessä. Divipa arvostelee saman kanneperusteen turvin komissiota lisäksi siitä, että se ei ole Divipalle määrättyä sakkoa vahvistaessaan ottanut huomioon, että Divipa ei osallistunut lainvastaiseen kartelliin eikä osallistunut suoraan hintoja koskeviin päätöksiin.

414    Eurooppalaiseen kartelliin osallistumisen osalta on viitattava edellä 205–215 kohtaan, joista ilmenee, etteivät Divipa ja Zicuñaga voineet olla tietämättä sitä, että niiden osallistuminen kartelliin kansallisella tasolla liittyi eurooppalaisen kartelliin laajempaan yhteyteen. Ne eivät siis voi vaatia sakkojensa alentamista tällä perusteella.

415    Siltä osin kuin kysymys on Divipan osallistumisesta kartelliin, edellä 155–204 kohdasta ilmenee, että komissio on näyttänyt Espanjan markkinoiden osalta riittävällä tavalla toteen, että Divipa osallistui kartelliin maaliskuun 1992 ja tammikuun 1995 välisenä aikana, mikä ilmenee muun muassa siitä, että se osallistui joukkoon kokouksia, joissa Espanjan markkinoilla toimivat yritykset sopivat hinnankorotuksista, sekä 30.9.1993 pidettyyn kokoukseen myyntikiintiöiden jakamisesta. Divipa ei näin ollen voi vaatia sille määrätyn sakon alentamista sillä perusteella, että se ei olisi osallistunut lainvastaiseen kartelliin.

416    Divipan väitteestä, jonka mukaan se ei osallistunut suoraan hintoja koskeviin päätöksiin, on todettava, että Divipa ei ole näyttänyt toteen, että se olisi sanoutunut julkisesti irti niiden kokousten sisällöstä, joihin se osallistui. Kyseinen yritys on näin ollen antanut toisille osallistujille sen vaikutelman, että se hyväksyi kokousten tuloksen ja noudattaisi sitä (edellä 188 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomion 82 kohta). Siltä osin kuin tässä väitteessä vedotaan passiiviseen rooliin, sitä tarkastellaan arvioitaessa lieventävien seikkojen olemassaoloa (ks. jäljempänä 596–635 kohta).

417    Zicuñagan osalta on vielä ratkaistava, oikeuttaako se, että sen osallistumista markkinoiden jakamiseen ei ole näytetty toteen (ks. edellä 238–240 kohta), sille määrätyn sakon alentamiseen, ja jos oikeuttaa, niin missä määrin.

418    Tältä osin on huomattava, että päätöksen johdanto-osaan sisältyvässä yhteenvedossa kilpailusääntöjen rikkomisesta mainitaan ”jatkuva sopimus ja/tai yhdenmukaistettu menettelytapa – – jolla [asianomaiset tuottajat ja jakelijat] sopivat hinnankorotuksista, jakoivat myyntikiintiöt ja vahvistivat markkinaosuuksia sekä loivat järjestelmän, jolla kilpailua rajoittavien sopimusten täytäntöönpanoa valvottiin” (päätöksen toinen perustelukappale). Kuvatessaan kilpailusääntöjen rikkomisen luonnetta komissio selostaa päätöksen 376 perustelukappaleessa rikkomista, jossa ”katsotaan olleen kyse hinnoista sopimisesta ja markkinoiden jakamisesta, jotka ovat luonteeltaan pahimpia mahdollisia tapoja rikkoa [EY] 81 artiklan 1 kohtaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa”.

419    Päätöksen päätösosassa kilpailusääntöjen rikkominen, johon kantajan katsotaan syyllistyneen, kuvataan kuitenkin vain yleisin termein ”sopimuksina ja yhdenmukaistettuina menettelytapoina itsejäljentävän paperin alalla” (päätöksen 1 artiklan ensimmäinen kohta).

420    Päätöksestä ilmenee lisäksi, että hinnankorotuksista sopiminen oli kartellin ”päätavoite” (77 perustelukappale) ja ”ydin” (383 perustelukappale). Kuvatessaan kartellin tavoitteita päätöksen 77–81 perustelukappaleessa komissio mainitsee ”yleisen kilpailunvastaisen suunnitelman, jonka päätarkoituksena oli parantaa osapuolten liiketoiminnan kannattavuutta korottamalla hintoja yhdessä”, ja täsmentää, että ”tämän kokonaissuunnitelman puitteissa kartellin päätavoitteena oli sopia hinnankorotuksista ja myös korotusten aikataulusta”. Päätöksen 81 perustelukappaleen mukaan sillä, että tietyissä kansallisissa kartellikokouksissa jaettiin myyntikiintiöt ja vahvistettiin markkinaosuudet, pyrittiin ”sovittujen hinnankorotusten täytäntöönpanon varmistamiseen”, ”estämään yhteisestä järjestelmästä poikkeaminen” sekä ”pidättäytymään kilpailusta muilla kaupallisilla tekijöillä”.

421    Tältä osin on todettava, että EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat perustuvat väistämättä useiden sellaisten yritysten myötävaikutukseen, jotka ovat kaikki mukana rikkomisessa mutta joiden osallistumisella voi olla eri ilmenemismuotoja, etenkin kyseisten markkinoiden erityispiirteiden ja kunkin yrityksen markkina-aseman, tavoiteltujen päämäärien sekä valittujen tai suunniteltujen täytäntöönpanotoimien perusteella.

422    Kuitenkaan pelkästään se, että kukin yritys osallistuu kilpailusääntöjen rikkomiseen sille ominaisella tavallaan, ei riitä sulkemaan pois sen vastuuta rikkomisesta kokonaisuudessaan, ei myöskään käyttäytymisestä, jonka muut rikkomiseen osallistuneet yritykset ovat todellisuudessa toteuttaneet mutta jolla on sama kilpailua rajoittava tarkoitus tai vaikutus.

423    Lisäksi on huomattava, että EY 81 artiklassa kielletään yritysten väliset sopimukset ja yritysten yhteenliittymien päätökset, näiden sopimusten tai päätösten täytäntöönpano mukaan lukien, sekä yhdenmukaistetut menettelytavat, kun ne voivat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja niillä on kilpailua rajoittava tarkoitus tai vaikutus. Tästä seuraa, että tämän artiklan rikkominen voi perustua paitsi yksittäiseen toimenpiteeseen myös useiden toimenpiteiden kokonaisuuteen taikka jatkuvaan toimintaan. Tätä tulkintaa ei voida kyseenalaistaa sillä perusteella, että tällaisen useiden toimenpiteiden kokonaisuuden tai jatkuvan toiminnan yhtä tai useampaa osa-aluetta voitaisiin pitää itsessään kyseisen EY 81 artiklan rikkomisena (edellä 149 kohdassa mainittu asia komissio v. Anic Partecipazioni, tuomion 79–81 kohta).

424    Käsiteltävänä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että todetut sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat olivat niiden samanlaisen tarkoituksen ja niiden tiiviin yhteisvaikutuksen perusteella osa kokonaissuunnitelmaa, joka oli puolestaan osa niitä toimenpiteitä, joita kyseiset yritykset toteuttivat pyrkiessään yhteen ainoaan taloudelliseen päämäärään eli hintakehityksen vääristämiseen. Kuten komissio perustellusti toteaa päätöksen 253 perustelukappaleessa, olisi keinotekoista jakaa tämä jatkuva käyttäytyminen, jolla oli yksi ainoa päämäärä, pitämällä sitä useina erillisinä kilpailusääntöjen rikkomisina, kun kyseessä oli sitä vastoin sekä sopimuksina että yhdenmukaistettuina menettelytapoina asteittain konkretisoitunut yhtenä kokonaisuutena pidettävä kilpailusääntöjen rikkominen. Se, että kyseessä katsotaan olevan yhtenä kokonaisuutena pidettävä kilpailusääntöjen rikkominen, perustuu siihen, että kukin sopimuksen osapuolista pyrki samaan tavoitteeseen, eikä tämän sopimuksen soveltamistapoihin (ns. sementtitapaus, tuomion 4127 kohta).

425    Näissä olosuhteissa yritys, joka on osallistunut omalla käyttäytymisellään tällaiseen kilpailusääntöjen rikkomiseen EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla kilpailua rajoittavalla sopimuksella tai yhdenmukaistetulla menettelytavalla, jolla pyritään myötävaikuttamaan kilpailusääntöjen rikkomisen toteuttamiseen kokonaisuudessaan, voi olla vastuussa myös muiden yritysten käyttäytymisestä saman kilpailusääntöjen rikkomisen osalta koko siltä ajalta, jolloin se osallistui kyseiseen rikkomiseen. Näin on siinä tapauksessa, että kyseisen yrityksen näytetään tienneen muiden osallistujien lainvastaisesta käyttäytymisestä tai voineen kohtuudella ennakoida sen ja olleen valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin.

426    On katsottava, että komissio on oikeudellisesti riittävällä tavalla osoittanut, että Zicuñaga osallistui kartellikokousten järjestelmään, hinnankorotuksiin ja tiettyihin toimenpiteisiin hinnankorotusten toteuttamisen helpottamiseksi koko sen ajan, jonka se osallistui kilpailusääntöjen rikkomiseen (ks. edellä 155–243 kohta).

427    Se, että Zicuñaga on siis halunnut myötävaikuttaa koko rikkomisen toteuttamiseen, merkitsee, että se on vastuussa muiden yritysten suunnittelemista tai toteuttamista menettelyistä, jotka kuuluvat rikkomisen eri osatekijöihin. Koska se osallistui säännöllisesti toistuviin itsejäljentävän paperin tuottajien ja jakelijoiden kokouksiin yli vuoden ajan, se oli tietoinen kaikista näistä osatekijöistä tai se saattoi kohtuudella ennakoida ne.

428    Siltä osin kuin kysymys on toimenpiteistä hinnankorotusten toteuttamisen helpottamiseksi, on riittävää todeta, että kaikki päätöksen toisessa perustelukappaleessa mainitut eri käyttäytymismuodot ovat hinnankorotuksiin nähden liitännäisiä, koska niillä pyritään luomaan edulliset olosuhteet itsejäljentävän paperin tuottajien ja jakelijoiden vahvistamien hintatavoitteiden toteuttamiseksi. On katsottava, että koska Zicuñaga oli osallistunut kyseisiin hinta-aloitteisiin yli vuoden ajan, se saattoi kohtuudella ennakoida, että niihin osallistuvat yritykset pyrkisivät edesauttamaan näiden aloitteiden toteuttamista eri keinoin, ja oli valmis hyväksymään tämän mahdollisuuden. Vaikka ei ole näytetty, että Zicuñaga olisi konkreettisesti osallistunut kaikkien näiden toimenpiteiden hyväksymiseen tai toteuttamiseen, se on kuitenkin vastuussa muiden yritysten tässä yhteydessä toteuttamista konkreettisista toimenpiteistä siinä yhtenä kokonaisuutena pidettävässä kilpailusääntöjen rikkomisessa, johon se on osallistunut ja myötävaikuttanut (ks. vastaavasti edellä 149 kohdassa mainittu asia komissio v. Anic Partecipazioni, tuomion 205–207 kohta).

429    On kuitenkin muistettava, että komissio ei ole näyttänyt toteen, että Zicuñaga olisi osallistunut markkinoiden jakamiseen (ks. edellä 238–240 kohta). Vaikka se, että yritys ei ole osallistunut kaikkiin yhteistoimintajärjestelyn muodostaviin osatekijöihin, ei ole merkityksellistä kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaoloa osoitettaessa, tällainen seikka on kuitenkin otettava huomioon kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden arvioinnin yhteydessä ja tarvittaessa sakon suuruutta määritettäessä (ks. vastaavasti edellä 188 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomion 292 kohta). Koska komissio ei ole osoittanut, että se olisi kaikissa Zicuñagalle määrättävän sakon lopullisen määrän vahvistamiseen johtaneissa tekijöissä ottanut huomioon, että Zicuñaga ei osallistunut markkinoiden jakamiseen, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa täyttä harkintavaltaansa käyttäen, että Zicuñagalle määrättyä lopullista sakkoa on alennettava 15 prosenttia.

D       Kanneperusteet, joiden mukaan todisteet ovat riittämättömiä, EY 253 artiklaa ja asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohtaa on rikottu, suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu, sakkoja ei ole määritelty yrityskohtaisesti, tosiseikkojen toteamiset ovat virheellisiä, on tehty arviointivirheitä ja oikeudellisia virheitä rikkomisen vakavuuden arvioinnissa

430    Useat yritykset riitauttavat tavan, jolla komissio on arvioinut kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta päätöksessä mainittujen seikkojen eli rikkomisen luonteen ja konkreettisen vaikutuksen perusteella, tavan, jolla komissio luokittelee kartelliin osallistujat rikkomisen vakavuuden perusteella, sekä sakon korottamisen ehkäisevässä tarkoituksessa.

1.     Kilpailusääntöjen rikkomisen luonne

431    Komissio on katsonut, että kilpailusääntöjen rikkomisessa oli kyse hinnoista sopimisesta ja markkinoiden jakamisesta, jotka ovat luonteeltaan pahimpia mahdollisia tapoja rikkoa EY 81 artiklan 1 kohtaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa.

432    AWA katsoo, että riidanalaiset sopimukset eivät olleet vakavia, ja väittää, että niissä pääasiallisesti vain keskusteltiin hinnankorotusta koskevien ilmoitusten aikataulusta ja suuruudesta ja että ne koskivat markkinaosuuksien ja myyntikiintiöiden jakamista vain vähäisessä määrin ja tehottomasti. Sen mukaan tietyt Sappin lausunnot vahvistavat, että kokouksissa ei tehty markkinaosuuksia koskevia järjestelyjä. AWA lisää, että paperimarkkinoiden kartelli ei ollut täysin institutionalisoitunut eikä siihen sisältynyt tehokasta sopimusten valvontamenetelmää. Sen mukaan nämä seikat yhdessä merkitsevät, että kilpailusääntöjen rikkominen ei ollut yhtä vakavaa kuin muissa asioissa todetut rikkomiset.

433    Torraspapel väittää, että komissio on katsonut virheellisesti, että kartelli koski hintojen vahvistamista ja markkinoiden jakamista, minkä vuoksi se on virheellisesti luokitellut kartellin erittäin vakavaksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi.

434    Ensiksi on palautettava mieliin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta arvioitaessa on erityisesti otettava huomioon aiheutettujen kilpailunrajoitusten luonne (ks. yhdistetyt asiat T‑213/95 ja T‑18/96, SCK ja FNK v. komissio, tuomio 22.10.1997, Kok. 1997, s. II‑1739, 246 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

435    Lisäksi ”hintojen vahvistamista ja markkinoiden jakamista on – – pidettävä erityisen vakavina rikkomisina, koska ne vaikuttavat suoraan kyseisillä markkinoilla vallitsevan kilpailun olennaisiin parametreihin” (edellä 107 kohdassa mainittu asia Thyssen Stahl v. komissio, tuomion 675 kohta).

436    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on täsmentänyt erittäin vakavan rikkomisen käsitettä muun muassa asiassa T‑224/00, Archer Daniels Midland Company ja Archer Daniels Midland Ingredients vastaan komissio, 9.7.2003 antamassaan tuomiossa (Kok. 2003, s. II‑2597, 117–131 kohta, jäljempänä asia ADM v. komissio). Siitä ilmenee, että markkinoiden eristäminen ei ole välttämätön edellytys kilpailusääntöjen rikkomisen pitämiseksi erittäin vakavana. Päinvastoin hintakartelleihin tai markkinoiden jakamiseen perustuviin kiintiöihin liittyvien horisontaalisten yhteistoimintajärjestelyjen oletetaan vaikuttavan sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan, ja samalla tavoin voidaan lisäksi luonnehtia muitakin menettelytapoja, joilla saattaa olla tällaisia vaikutuksia.

437    Tästä oikeuskäytännöstä ja suuntaviivoista ei seuraa, että kilpailusääntöjen rikkomisen luokitteleminen erittäin vakavaksi edellyttää, että useat näistä menettelytavoista esiintyvät samanaikaisesti. Horisontaalinen hintakartelli voi yksinään olla tällainen rikkominen, jos se vaarantaa markkinoiden moitteettoman toiminnan. Käsiteltävänä olevassa asiassa on osoitettu, että asianomaiset yritykset ovat sopineet hinnoista, minkä vaikutuksena on ollut markkinoiden moitteettoman toiminnan vaarantaminen. Käsiteltävänä olevassa asiassa tämä riittää perusteeksi rikkomisen luokittelemiselle erittäin vakavaksi, vaikka riidanalaiset sopimukset olisivat koskeneet vain hintojen vahvistamista koskevia menettelytapoja.

438    Täydentävästi on huomautettava, että AWA ei tosiasiallisesti kiistä markkinoiden tai myyntikiintiöiden jakamista koskevien sopimusten olemassaoloa, vaan on todennut, että nämä toiminnat olivat suhteellisen vähäisiä ja laajalti tehottomia.

439    Lopuksi siltä osin kuin kysymys on väitteestä, jonka mukaan kartelli ei ollut institutionalisoitunut ja että sen osalta ei ollut olemassa valvontamekanismia, on todettava, että käyttöön otettu järjestelmä osoittautui riittäväksi, jotta kartelli saattoi toimia useita vuosia. Useista päätöksen kappaleista ilmenee, että kartellikokousten osanottajat vaihtoivat yksityiskohtaisia ja yrityskohtaisia tietoja hinnoistaan ja myyntimääristään ja että sopimusten soveltamista valvottiin muun muassa AWA:n toimesta. Mougeot’n 1.10.1993 pidetystä kokouksesta laatima pöytäkirja (päätöksen 104 perustelukappaleessa mainittu ja väitetiedoksiannon liitteenä oleva asiakirja nro 7648) osoittaa, että sopimusten noudattamatta jättämisestä määrättiin seuraamuksia (”[B.] ilmaisi erittäin selvästi, ettei hän suvaitse hinnankorotuksen laiminlyömistä ja että hän hoitaisi henkilökohtaisesti kaikki, jotka jättäytyvät leikin ulkopuolelle”). Pyyntöön kuvailla valvontamekanismia ja B:n ja AWA:n auktoriteettia Mougeot vastasi seuraavasti (päätöksen 104 perustelukappaleessa lainattu ja väitetiedoksiannon liitteenä oleva asiakirja nro 11494):

”Meidän tietojemme mukaan ei ollut olemassa sopimuksia, papereita eikä oikeudellisia tekijöitä, joiden perusteella AWA olisi voinut vaatia auktoriteettiasemaa. AWA oli kuitenkin markkinajohtaja moraalisista ja taloudellisista syistä. – – AWA:n taloudellinen ja alakohtainen painoarvo antoivat hänelle mahdollisuuden ilmoittaa, että jos korotuksia ei noudatettaisi, AWA ottaisi asiakseen musertaa markkinat soveltamalla hintapolitiikkaa, johon useimmat eivät pystyisi vastaamaan. Hän toi valtansa selvästi esiin murskaamalla Bindan Italiassa.”

440    AWA arvosteli Mougeot’ta myös siitä, että tämä ei noudattanut AWA:n ohjeita (päätöksen 143 perustelukappale). Lisäksi se, että myös Sappi seurasi valppaasti hintakehitystä ja kartellin jäsenten kiintiöitä vahvistettuihin tavoitteisiin nähden ilmenee edellä 171 kohdassa mainitusta 9.3.1992 päivätystä muistiosta ja edellä 172 kohdassa mainitusta 30.9.1992 pidettyä kokousta koskevasta muistiosta.

441    Suuntaviivoista ja oikeuskäytännöstä ei missään tapauksessa seuraa, että jotta kartelli voitaisiin luokitella erittäin vakavaksi rikkomiseksi, sen pitäisi sisältää erityisiä hallintorakenteita.

442    Edellä esitetty huomioon ottaen komissio on aivan oikein luokitellut kysymyksessä olevan kartellin luonteeltaan erittäin vakavaksi rikkomiseksi.

2.     Rikkomisen konkreettinen vaikutus

443    Useat kantajat (AWA, MHTP, Zanders ja Torraspapel) väittävät, että kartellin todellinen vaikutus itsejäljentävän paperin markkinoihin oli erittäin vähäinen. Niiden mukaan komissio ei ole tutkinut asianmukaisesti tämän tuotteen hintakehitystä, ja se on ottanut huomioon vain nousut, ei laskuja. Kantajien mukaan markkinoilla tosiasiallisesti saadut hinnat ovat olleet alhaisempia kuin päätetyt tai ilmoitetut korotukset. Tämä osoittaa, että viimeksi mainittuja ei ole pantu käytännössä täytäntöön. Tietyt kantajat vetoavat lisäksi itsejäljentävän paperin epäsuotuisaan hintakehitykseen ja voittomarginaalin alenemiseen tai mitättömiin voittoihin. Niiden mukaan itsejäljentävän paperin hinta heijastaa pääasiallisesti kustannusmuutoksia ja paperimassan kysyntää.

444    AWA on esittänyt kaksi National Economic Research Associates ‑nimisen yhtiön laatimaa asiantuntijalausuntoa (jäljempänä Neran lausunnot). Ensimmäinen lausunto, joka on päivätty joulukuussa 2000, esitettiin hallinnollisen menettelyn kuluessa. Toinen, joka on päivätty huhtikuussa 2002, laadittiin oikeudenkäyntiä varten. Lausunnoilla pyritään osoittamaan, että kilpailunvastaisiin sopimuksiin perustuvat hinnat eivät ole voineet olla korkeampia kuin hinnat, joita olisi havaittu tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa. Koehler ja Zanders esittivät hallinnollisen menettelyn kuluessa ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa PricewaterhouseCoopersin lausunnon, jossa kuvataan kilpailutilannetta Euroopan itsejäljentävän paperin markkinoilla kesästä tai syksystä 1995 helmi‑ tai maaliskuuhun 1997 (ks. edellä 101–103 kohta).

445    Komissio hylkää päätöksen 382–402 perustelukappaleessa kyseisten yritysten argumentaation toteamalla pääasiallisesti, että hinnankorotuksista ja niiden aikataulusta ilmoittaminen salaisten kokousten jälkeen jo itsessään riittää osoittamaan markkinoihin kohdistuvan vaikutuksen. Vaikka komissio myöntääkin, että itsejäljentävän paperin markkinat taantuivat, se katsoo, että tämä ei estä sitä, että kartelli onnistui valvomaan tai rajoittamaan hintojen laskua. Komission mukaan esimerkit kartellin jäsenten välisistä mielipide-eroista eivät millään tavoin osoita, että sopimusten täytäntöönpano olisi kokonaan epäonnistunut. Joitakin sovittuja korotuksia siirrettiin myöhempään ajankohtaan ja toisinaan korotukset pantiin täytäntöön hieman pienempinä.

446    Ensiksi on huomattava, että kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta määritettäessä on otettava huomioon tutkittavana olevan toiminnan normatiivinen ja taloudellinen asiayhteys (yhdistetyt asiat 40/73–48/73, 50/73, 54/73–56/73, 111/73, 113/73 ja 114/73, Suiker Unie ym. v. komissio, tuomio 16.12.1975, Kok. 1975, s. 1663, 612 kohta ja asia C‑219/95 P, Ferriere Nord v. komissio, tuomio 17.7.1997, Kok. 1997, s. I‑4411, 38 kohta). Tältä osin oikeuskäytännöstä ilmenee, että arvioidakseen rikkomisen todellista vaikutusta markkinoihin komission on viitattava kilpailuun, joka olisi normaalisti vallinnut ilman kilpailusääntöjen rikkomista (ks. vastaavasti em. yhdistetyt asiat Suiker Unie ym. v. komissio, tuomion 619 ja 620 kohta; asia T‑347/94, Mayr-Melnhof v. komissio, tuomio 14.5.1998, Kok. 1998, s. II‑1751, 235 kohta ja edellä 107 kohdassa mainittu asia Thyssen Stahl v. komissio, tuomion 645 kohta).

447    Sakkojen määrän laskennasta annettujen suuntaviivojen mukaan sakkoa määritettäessä rikkomisen vakavuuden arvioinnissa on otettava huomioon sen laatu, sen todellinen vaikutus markkinoihin, jos se on mitattavissa, ja asian kannalta merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden laajuus. Otsikon ”Erittäin vakavat rikkomukset” alla suuntaviivoissa annetaan esimerkkejä rikkomisten tyypeistä ja tavoitteista, mutta ei kuitenkaan mainita niiden todellista vaikutusta lukuun ottamatta hyvin yleistä mainintaa, joka koskee sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan vaikuttamista. Niissä ei yhdistetä suoraan rikkomisen vakavuutta sen vaikutukseen. Todellinen vaikutus on yksi tekijä muiden joukossa, ja se jätetään jopa huomiotta silloin, kun se ei ole mitattavissa.

448    Komissio on kuitenkin perustanut kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta koskevan arviointinsa siihen, että rikkomisella oli sen mukaan konkreettinen vaikutus ETA:n itsejäljentävän paperin markkinoihin (päätöksen 382–402 perustelukappale), kuten sen on suuntaviivojen 1 kohdan A kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan tehtäväkin, kun on ilmeistä, että tämä vaikutus on mitattavissa.

449    On todettava, että komission esittämät konkreettiset seikat osoittavat kohtuullisella todennäköisyydellä, että kartellilla oli merkityksellisiin markkinoihin huomattava vaikutus.

450    Ensiksikin muun muassa päätöksen 203, 204, 213, 214, 215, 225, 227, 235, 236 ja 237 perustelukappaleesta ja sen liitteestä V ilmenee, että hintoja koskevat sopimukset pantiin usein täytäntöön siten, että asiakkaille ilmoitettiin kokouksissa päätetyistä hinnankorotuksista. Mougeot’n 14.4.1999 antamien lausuntojen (väitetiedoksiannon liitteenä oleva asiakirja nro 7649) mukaan B. oli todennut 1.10.1993 pidetyssä kokouksessa, että ”hinnankorotuksista on ilmoitettava asiakkaille lähetettävissä kiertokirjeissä, jotta korotukset ovat tehokkaita”. Kuten päätöksen 384 perustelukappaleessa todetaan, sovittuja korotuksia käytettiin näin ollen lähtökohtana yksittäisiä hintoja vahvistettaessa.

451    Jo sen perusteella, että yritykset tosiasiallisesti ilmoittivat sovituista hinnankorotuksista ja että näin ilmoitettuja hintoja käytettiin perustana asiakaskohtaisia myyntihintoja vahvistettaessa, voidaan todeta, että sekä salaisen hintayhteistyön tarkoituksena että sen vaikutuksena oli vakava kilpailun rajoittaminen (asia T‑308/94, Cascades v. komissio, tuomio 14.5.1998, Kok. 1998, s. II‑925, 194 kohta). Komission ei siis ollut tutkittava yksityiskohtaisesti asianosaisten väitteitä siitä, että kysymyksessä olevien sopimusten vaikutuksena ei ollut hintojen korottaminen yli hintojen, joita olisi havaittu tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa, eikä vastata niihin kohta kohdalta. Sillä ei erityisesti myöskään ollut velvollisuutta osoittaa vääräksi tämänsuuntaista tarkastelua, joka sisältyi AWA:n esittämään Neran ensimmäiseen lausuntoon, kuten se on selittänyt päätöksen 390–401 perustelukappaleessa. Toisin kuin AWA väittää, komissiota ei voida arvostella perustelujen puuttumisesta tältä osin.

452    Lisäksi se, että joidenkin kantajien hintoja koskevat ohjeet eivät aina ole täsmällisesti vastanneet kokouksissa vahvistettuja tavoitehintoja, ei ole omiaan heikentämään toteamusta, jonka mukaan se, että yksittäisten hintojen vahvistamisessa on otettu huomioon sovittuja hintoja koskevat ilmoitukset, on vaikuttanut markkinoihin, koska komissio ei ole sakon yleistä tasoa määrittäessään ottanut huomioon tietyn yrityksen väittämän käyttäytymisen vaikutuksia, vaan sen rikkomisen kokonaisuuden vaikutukset, johon yritys on muiden mukana osallistunut (ks. vastaavasti edellä 196 kohdassa mainittu asia Hercules Chemicals v. komissio, tuomion 342 kohta).

453    Tätä toteamusta markkinoihin vaikuttamisesta sitä kautta, että sovituista hinnoista ilmoitettiin ja ne otettiin asiakkaiden taholla huomioon, ei aseta kyseenalaiseksi se, että komission asiaa koskevat asiakirjatodisteet eivät kata koko kysymyksessä olevaa ajanjaksoa. Yhtäältä päätöksen 383 ja 384 perustelukappaleesta ilmenee selvästi, että komissio on nimenomaisesti ottanut huomioon tämän seikan markkinoihin kohdistuvan vaikutuksen osalta. Toisaalta se on ottanut tarkastelussaan huomioon muita seikkoja tarkastellessaan markkinoihin kohdistuvaa vaikutusta ja lisäksi rikkomisen vakavuutta.

454    Toiseksi komissio vetoaa ajoittaisiin myyntikiintiöiden ja markkinaosuuksien vahvistamista koskeviin sopimuksiin, joita ilmeisesti noudatettiin ainakin jossain määrin.

455    Asiakirja-aineistosta ilmenee, että myyntikiintiöitä jaettiin Barcelonassa 30.9.1993 pidetyssä kokouksessa (edellä 172 kohdassa mainittu asiakirja nro 5) ja Pariisissa 1.10.1993 pidetyssä kokouksessa (asiakirja nro 6). Tiettyjen yritysten todellisesta myynnistään vuosina 1992 ja 1993 toimittamat tiedot osoittavat, että sovittujen kiintiöiden ja näissä kokouksissa vaihdettujen myyntilukujen välillä on selvä korrelaatio (ks. päätöksen liite III). Pöytäkirjassa, joka on laadittu 29.6.1994 pidetystä kokouksesta (ks. edellä 175 kohta), mainitaan myös kiintiöt. Lisäksi Mougeot’n 14.4.1999 antamista lausunnoista (edellä 165 kohdassa mainitut asiakirjat nro 7651–7653) ja niiden liitteistä (väitetiedoksiannon liitteenä olevat asiakirjat nro 7657 ja nro 7658) ilmenee, että markkinaosuuksia koskevia sopimuksia tehtiin Nogent-sur-Marnessa 31.5.1994 pidetyssä kokouksessa ja Genevessä 6.12.1994 pidetyssä kokouksessa. Komissio on siis aivan oikein katsonut, että myyntikiintiöiden ja markkinaosuuksien jakaminen ovat lisäosoitus rikkomisen vaikutuksesta markkinoihin.

456    Komissio toteaa kolmanneksi, että rikkomisen todellista vaikutusta markkinoihin koskevaa päätelmää vahvistaa se, että hinnankorotusten soveltamista seurattiin ja valvottiin.

457    On todettava, että komission päätöksen 97–106 perustelukappaleessa esittämät seikat osoittavat tosiasiallisesti, että tällaista valvontaa, jota harjoitti erityisesti AWA, oli olemassa. Tämä ilmenee erityisesti päätöksen 104 perustelukappaleeseen sisältyvistä Mougeot’n 14.4.1999 antamista lausunnoista, joihin on jo viitattu edellä 439 kohdassa ja joiden mukaan ”[B.] ilmaisi erittäin selvästi, ettei hän suvaitse hinnankorotuksen laiminlyömistä ja että hän hoitaisi henkilökohtaisesti kaikki, jotka jättäytyvät leikin ulkopuolelle”. Useat Sappin muistiot (ks. edellä 169, 171, 175 ja 176 kohta) osoittavat myös, että kartellin jäsenten käyttäytymistä seurattiin erityisesti sovittujen hinnankorotusten soveltamisen osalta.

458    On korostettava, että rikkomisen vakavuuden arvioimiseksi jo pelkkä valvonnan olemassaolo on merkityksellistä ilman, että sillä olisi merkitystä, onko jollakin yrityksellä ollut valvonnan harjoittamisessa ratkaiseva rooli. Sovittujen hintojen täytäntöönpanon valvonta kuuluu suunnitelmaan, jonka kartellin jäsenet ovat hyväksyneet. Torraspapel ei siis voi arvostella komissiota siitä, että tämä on ottanut huomioon valvontamekanismien olemassaolon arvioidessaan rikkomisen luonnetta; kunkin osallistujan yksilöllistä vastuuta on tarkasteltu myöhemmässä vaiheessa.

459    Komission viimeiseksi esittämä näyttö kartellin vaikutuksista koskee sitä, että rikkominen kesti pitkään huolimatta tähän liittyvistä riskeistä, ja siltä osin on todettava, että menettelytavat, joista yrityksiä moititaan, ovat kestäneet useimmissa tapauksissa kolmen vuoden ajan, ja näin ollen on hyvin epätodennäköistä, että tuottajat olisivat tuona ajanjaksona katsoneet, että ne olisivat täysin tehottomia ja tarpeettomia (yhdistetyt asiat T‑305/94–T‑307/94, T‑313/94–T‑316/94, T‑318/94, T‑325/94, T‑328/94, T‑329/94 ja T‑335/94, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, tuomio 20.4.1999, Kok. 1999, s. II‑931, 748 kohta).

460    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päättelee kaikkien näiden seikkojen perusteella, että komissio on aivan oikein katsonut, että kysymyksessä olevalla rikkomisella oli todellinen vaikutus markkinoihin.

461    On lisättävä, että komissiota ei voida arvostella siitä, että se ei ole tässä vaiheessa ottanut huomioon itsejäljentävän paperin markkinoiden taantumaa. Komissio toteaa tämän seikan päätöksen 392 perustelukappaleessa nimenomaan rikkomisen todellisen vaikutuksen tutkimisen yhteydessä ja selittää selvästi ne syyt, joiden vuoksi tämä taantuma ei sulje pois sitä, että kartellilla olisi ollut vaikutus markkinoihin. Komissio myöntää, että kyseisessä markkinatilanteessa hintojen voidaan odottaa laskevan, mutta katsoo, että ”tämä ei estä sitä, että kartelli onnistui valvomaan tai rajoittamaan hintojen laskua”. Se toteaa näin ollen, että ”onkin mahdollista, että kartelli esti tuotantokapasiteetin luonnollisen mukauttamisen kysyntään pitämällä tehottomat kilpailijat markkinoilla pidempään kuin olisi ollut mahdollista tavanomaisen kilpailun olosuhteissa”.

462    Tältä osin on korostettava, että pelkästään se, että kysymyksessä olevilla markkinoilla oli taantuma ja että tietyt yritykset kärsivät tappioita, ei estä kartellin perustamista eikä EY 81 artiklan soveltamista. Päinvastoin tietyt yritykset ovat itse tunnustaneet, että tämä tilanne sai aikaan sen, että ne liittyivät kartelliin. On lisättävä, että vaikka markkinatilanne olisi ollutkin huono, se ei kuitenkaan merkitse, että kartellilla ei olisi ollut vaikutusta. Kuten komissio toteaa, sovittujen hinnankorotusten avulla on voitu mahdollistaa hintojen laskun valvominen tai rajoittaminen, mikä on vääristänyt kilpailua. Se, että hinnat ovat voineet laskea markkinaolosuhteiden vuoksi, ei heikennä millään tavoin sovittuja hinnankorotuksia koskevaa väitettä. Se, että paperimassan hinnan nousu on voinut olla syynä sille, että yritykset ovat nostaneet itsejäljentävän paperin hintaa, ei puolestaan horjuta väitettä, jonka mukaan tämä ei ole tapahtunut itsenäisesti vaan yhteistyössä ja sopimuksia tekemällä. Sitä, että taantuvilla markkinoilla, joilla oli rakenteellista ylikapasiteettia ja joilla pikemminkin olisi ollut odotettavissa hintojen lasku, itsejäljentävän paperin hinta saattoi seurata paperimassan hinnan nousua, voidaan nimenomaan pitää osoituksensa kartellin olemassaolosta.

463    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa lopuksi kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden osalta, että komissio on aivan oikein luokitellut riidanalaiset sopimukset erittäin vakavaksi rikkomiseksi. Kysymys on rikkomisesta, joka on erittäin vakavan luonteensa vuoksi vaikuttanut markkinoihin ja kattanut koko yhteismarkkinat ja ETA:n luomisen jälkeen koko ETA:n.

3.     Kartellin osanottajien luokittelu sakkojen määrän vahvistamista varten

464    Suuntaviivojen mukaan kussakin luokassa määrättyjen seuraamusten ”asteikko antaa mahdollisuuden vaihdella yritykseen sovellettavaa seuraamusta rikkomuksen laadun mukaan”, erityisesti vakavien ja erittäin vakavien rikkomisten luokissa.

465    Komissio käytti perusteena tuotteen myynnistä ETA-alueella vuonna 1995 saatua liikevaihtoa ja luokitteli asianomaiset yritykset viiteen luokkaan sen mukaan, mikä oli yritysten suhteellinen merkitys kyseisillä markkinoilla ETA-alueella. AWA, joka oli itsejäljentävän paperin suurin tuottaja, muodosti yksin ensimmäisen luokan. Toiseen luokkaan kuuluivat MHTP, Zanders ja Koehler; kolmanteen Torraspapel ja Bolloré; neljänteen Sappi ja Mougeot ja lopuksi viidenteen Divipa, Zicuñaga ja Carrs.

466    Kantajien tässä yhteydessä esittämät väitteet koskevat useita seikkoja eli viitevuoden valintaa, virheellisen liikevaihdon huomioon ottamista ja sitä, että komission käyttämä menetelmä johtaa suhteettomaan tulokseen.

467    Ennen näiden seikkojen tarkastelua on syytä palauttaa mieleen edellä 376 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö, jonka mukaan komissiolla on asetuksen N:o 17 yhteydessä harkintavaltaa sakkojen määrän vahvistamisessa, jotta se voisi ohjata yritysten käyttäytymistä niin, että ne noudattaisivat kilpailusääntöjä. Näiden sääntöjen tehokas soveltaminen edellyttää sitä, että komissio voi milloin tahansa mukauttaa sakkojen tasoa yhteisön kilpailupolitiikan tarpeita vastaavaksi ja tarvittaessa korottaa tätä tasoa.

468    Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on lisäksi katsottu, että rikkomisen vakavuuden arvioinnissa huomioon otettaviin seikkoihin voivat tapauksen mukaan kuulua kilpailusääntöjen rikkomisen kohteena olevien tavaroiden määrä ja arvo, yrityksen koko ja taloudellinen vahvuus ja siten myös se vaikutusvalta, jota yritys on voinut käyttää markkinoilla. Tästä seuraa yhtäältä, että sakon suuruuden määrittämiseksi on sallittua ottaa huomioon yhtä hyvin yrityksen kokonaisliikevaihto, joka osoittaa – vaikkakin vain likimääräisesti ja epätäydellisesti – yrityksen kokoa ja taloudellista vahvuutta, kuin se osa liikevaihdosta, joka kertyy kilpailusääntöjen rikkomisen kohteena olevien tavaroiden myynnistä ja joka on näin ollen omiaan osoittamaan rikkomisen laajuutta. Tästä seuraa toisaalta, ettei kummallekaan näistä luvuista pidä antaa sellaista merkitystä, joka olisi suhteeton verrattuna muihin arvioinnissa huomioon otettaviin seikkoihin, ja että sakon asianmukaisen määrän vahvistaminen ei näin ollen voi olla pelkän kokonaisliikevaihtoon perustuvan laskelman tulos (edellä 86 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Musique diffusion française ym. v. komissio, tuomion 120 ja 121 kohta; asia T‑77/92, Parker Pen v. komissio, tuomio 14.7.1994, Kok. 1994, s. II‑549, 94 kohta; asia T‑327/94, SCA Holding v. komissio, tuomio 14.5.1998, Kok. 1998, s. II‑1373, 176 kohta ja em. asia ADM v. komissio, tuomion 188 kohta).

a)     Viitevuoden valinta

469    Torraspapel ja Divipa arvostelevat viitevuoden valintaa. Divipa katsoo, että komission olisi tullut käyttää perusteena vuoden 1994 liikevaihtoa. Useat yritykset, Divipa mukaan lukien, eivät enää olleet mukana kartellissa vuonna 1995. Torraspapel puolestaan toteaa, että sen vuoden 1995 liikevaihto oli poikkeuksellisen korkea aiempiin vuosiin nähden ja että se ei näin ollen heijasta oikein kantajan todellista merkitystä markkinoilla rikkomisen tapahtuma-aikana.

470    On muistettava, kuten Divipa itsekin myöntää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että komissio ei ole velvollinen laskemaan sakkojen määrää suhteessa rikkomisen vakavuuteen sellaisten määrien nojalla, jotka perustuvat kysymyksessä olevien yritysten liikevaihtoon, koska rikkomisten vakavuus on määritettävä useiden seikkojen perusteella, joihin kuuluvat erityisesti asian erityisolosuhteet, asiayhteys ja sakkojen rikkomista ehkäisevä vaikutus, eikä niistä perusteista, jotka on välttämättä otettava huomioon, ole vahvistettu sitovaa tai tyhjentävää luetteloa (asia C‑137/95 P, SPO ym. v. komissio, määräys 25.3.1996, Kok. 1996, s. I‑1611, 54 kohta; edellä 446 kohdassa mainittu asia Ferriere Nord v. komissio, tuomion 33 kohta ja asia T‑295/94, Buchmann v. komissio, tuomio 14.5.1998, Kok. 1998, s. II‑813, 163 kohta).

471    Päätöksen 407 perustelukappaleesta ilmenee, että vertaillakseen yritysten suhteellista merkitystä kysymyksessä olevilla markkinoilla ja luokitellakseen yritykset eri luokkiin sen kapasiteetin mukaan, joka niistä kullakin oli kilpailun vääristämiseen, komissio on valinnut vertailukohdaksi tuotteen myynnistä saadun liikevaihdon ETA:ssa vuonna 1995, joka oli todetun kilpailusääntöjen rikkomisen ajanjakson viimeinen vuosi.

472    Tältä osin on todettava, että vaikka Torraspapelin ja Divipan väitteet olisivatkin perusteltuja, lopputulos olisi ollut niiden kannalta sama, vaikka komissio olisi käyttänyt perusteena niiden vuoden 1994 liikevaihtoa. Päätöksen 18 perustelukappaleeseen sisältyvästä taulukosta 1 b nimittäin ilmenee, että Torraspapel, jonka liikevaihto ja markkinaosuus ovat verrattavissa Bollorén (Copigraphin) vastaaviin, pysyisi kolmannessa luokassa ja Divipa olisi edelleen viimeisessä luokassa. Päätöstä ei siis voida kyseenalaistaa tältä osin. Näin ollen on pääteltävä, että kyseinen väite on tehoton.

b)     On otettu huomioon väärä kokonaisliikevaihto

473    AWA ja Koehler toteavat, että komissio on ottanut huomioon niiden kummankin osalta koko konsernin liikevaihdon, kun taas MHTP:n osalta se on ottanut huomioon vain asianomaisen yrityksen oman liikevaihdon.

474    AWA väittää, että jos komissio olisi ottanut huomioon vain sen oman liikevaihdon, komissio ei olisi pitänyt sen ja muiden yritysten välistä kokoeroa huomattavana, jolloin sakon perusmäärä olisi ollut alhaisempi ja lopullinen sakko olisi ollut alle 141,75 miljoonaa euroa. Koehler väittää, että koska komissio ei ole ottanut huomioon niiden konsernien taloudellisten painoarvojen eroa, joihin MHTP, Zanders ja se kuuluvat, se on luokitellut Koehlerin virheellisesti näiden kahden yrityksen kanssa samaan luokkaan.

475    AWA:n ja Koehlerin kanneperuste ei voi menestyä siltä osin kuin ne arvostelevat kartellin osallistujien luokittelemista väärän kokonaisliikevaihdon perusteella.

476    Päätöksen 406–409 perustelukappaleesta ilmenee selvästi, että komissio on jakanut kysymyksessä olevat yritykset ”sen mukaan, mikä oli niiden suhteellinen merkitys kyseisillä markkinoilla”, ja käyttänyt perusteena tuotteen myynnistä saatua liikevaihtoa ETA:ssa. Yritysten tai yritysryhmien kokonaisliikevaihto ei siis ole ollut tarkastelun kohteena tässä vaiheessa.

477    Täydentävästi on todettava, että AWA:n ja Koehlerin esittämä riitauttaminen ei koske niiden omaa liikevaihtoa vaan sitä, että MHTP:n ja Zandersin konsernin liikevaihtoa ei ole otettu huomioon. On kuitenkin niin, että vaikka komissio olisi erehtynyt viimeksi mainittujen osalta, kukaan ei voi edukseen vedota lainvastaisuuteen, joka hyödyttää jotakuta toista (edellä 468 kohdassa mainittu asia SCA Holding v. komissio, 14.5.1998 annetun tuomion 160 kohta). Väite siitä, että MHTP:lle ja Zandersille määrättiin liian alhainen sakko, ei voi johtaa AWA:lle tai Koehlerille määrätyn sakon alentamiseen. Tältä osin niiden esittämät kanneperusteet on hylättävä.

478    Vielä täydentävästi on todettava, että koska ei ole todisteita siitä, että konsernit, joihin Zanders ja MHTP kuuluivat, olisivat osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen, komissio on perustellusti jättänyt huomioon ottamatta näiden konsernien kokonaisliikevaihdon. Koska komissio ei ole löytänyt riittäviä todisteita siitä, että nämä konsernit olisivat osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen, on kantajien tehtävänä, siltä osin kuin ne katsovat, että näiden konsernien osallistuminen rikkomiseen ilmenee asiakirja-aineistosta, esittää siitä todisteet (ks. vastaavasti asia T‑31/99, ABB Asea Brown Boveri v. komissio, tuomio 20.3.2002, Kok. 2002, s. II‑1881, 181 kohta, jäljempänä asia ABB v. komissio). Käsiteltävänä olevassa asiassa AWA ja Koehler eivät ole esittäneet tällaisia todisteita. Niiden kanneperuste on siis hylättävä.

c)     Komission soveltaman menetelmän lopputulos on suhteeton

479    Useat yritykset katsovat, että komission rikkomisen vakavuuden perusteella vahvistaman sakon määrä on suhteeton tapauksen mukaan joko niiden omaan liikevaihtoon nähden, muihin kartelliin osallistuneisiin nähden, muissa päätöksissä määrättyjen sakkojen määrään nähden tai kun sitä verrataan useisiin näistä seikoista yhdessä. Sakon perusmäärän laskentamenetelmä loukkaa niiden mukaan suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

 Suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen

480    MHTP väittää, että komissio ei ole ottanut huomioon sen liikevaihtoa merkityksellisillä markkinoilla. Sen mukaan komissio on luokitellut asianomaiset yritykset eri luokkiin sen mukaan, mikä on ollut niiden osuus asianomaisilla markkinoilla. Markkinaosuuksien käyttäminen eron tekemiseksi kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneiden yritysten välillä ei merkitse automaattisesti, että suhteellisuusperiaatetta on noudatettu. MHTP katsoo, että kun komissio on käyttänyt perusteena yksinomaan markkinaosuuksia, se on ottanut huomioon ainoastaan erot liikevaihdoissa, mutta ei kyseisen tuotteen markkinoiden liikevaihdon absoluuttista tasoa.

481    Ensiksi on muistettava, että rikkomisen vakavuus on määritettävä useiden seikkojen perusteella, joihin kuuluvat erityisesti asian erityisolosuhteet, asiayhteys ja sakkojen rikkomista ehkäisevä vaikutus, eikä niistä perusteista, jotka on välttämättä otettava huomioon, ole vahvistettu sitovaa tai tyhjentävää luetteloa (ks. edellä 87 kohdassa mainittu asia HFB ym. v. komissio, tuomion 443 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

482    Lisäksi pelkästään sillä perusteella, että komissio ei ole tässä yhteydessä käyttänyt perusteena yksinomaan kunkin yrityksen liikevaihtoa merkityksellisillä markkinoilla, vaan se on ottanut huomioon muita tekijöitä, jotka liittyvät yritysten merkitykseen näillä markkinoilla, ei voida päätellä, että komissio olisi määrännyt suhteettoman sakon. Oikeuskäytännön mukaan kokonaisliikevaihdolle ja liikevaihdolle, joka kertyy kilpailusääntöjen rikkomisen kohteena olevien tavaroiden myynnistä, ei kummallekaan pidä antaa sellaista merkitystä, joka olisi suhteeton verrattuna muihin arvioinnissa huomioon otettaviin seikkoihin (edellä 45 kohdassa mainittu asia LR AF 1998 v. komissio, tuomion 303 kohta).

483    Komission käsiteltävänä olevassa asiassa huomioon ottamat tekijät on selvästi ilmaistu päätöksen 372–408 perustelukappaleessa. Niihin sisältyy liikevaihto merkityksellisillä markkinoilla. Lisäksi se, että komission vahvistamat sakon perusmäärät eivät perustu tiettyyn prosenttiosuuteen liikevaihdosta, kuten oli asiassa, joka johti asiassa T‑354/94, Stora Kopparbergs Bergslags vastaan komissio, 14.5.1998 annettuun tuomioon (Kok. 1998, s. II‑2111), ei itsessään tee niistä suhteettomia.

484    Komissio ei ole määrittäessään sakkoja kulloisenkin rikkomisen vakavuuden ja keston perusteella velvollinen laskemaan sakon määrää kyseisten yritysten liikevaihtoa koskevien määrien pohjalta eikä varmistamaan tapauksissa, joissa sakkoja määrätään useille yrityksille samasta rikkomisesta, että kunkin yrityksen osalta lasketut sakkojen lopulliset määrät heijastavat kaikkia yritysten välisiä eroavaisuuksia näiden kokonaisliikevaihdon taikka kyseisen tuotteen markkinoita koskevan liikevaihdon osalta (edellä 45 kohdassa mainittu asia LR AF 1998 v. komissio, tuomion 278 kohta).

485    MHTP:n esittämä väite on näin ollen hylättävä.

486    Koehler puolestaan katsoo, että komissio on loukannut suhteellisuusperiaatetta, kun se on määrännyt sille sakon, joka on täysin suhteeton Koehlerin taloudelliseen vahvuuteen ja kartellista saatavaan hyötyyn nähden. Se korostaa, että yhteisöjen tuomioistuin ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ovat useaan otteeseen vahvistaneet, miten olennainen rooli kysymyksessä olevan yrityksen taloudellisella vahvuudella on rikkomisen vakavuuden arvioinnissa. Suuntaviivoissa kysymyksessä olevan yrityksen koolle annetaan niin ikään suuri merkitys.

487    Tältä osin on muistettava, että kunkin yrityksen painoarvon ja sen myötä sen huomioon ottamiseksi, mikä on kunkin yrityksen lainvastaisen käyttäytymisen todellinen vaikutus kilpailuun, komissio on jakanut kysymyksessä olevat yritykset viiteen luokkaan sen mukaan, mikä on niiden suhteellinen merkitys kyseisillä markkinoilla (päätöksen 406 perustelukappale). Komissio on siis tehnyt eron yritysten koon mukaan.

488    Koehler tiedostaa tämän ja toteaa komission olevan oikeassa siinä, että sakot on laskettava eriytetysti, mutta väittää, että komissio ei kuitenkaan onnistu soveltamaan vakuuttavasti itse antamiaan suuntaviivoja konkreettiseen tapaukseen. Koehler lisää vastauksessaan, että komissio ei ole tehnyt niitä tarpeellisia eroja, joita sen oma sakkojen vahvistamismenetelmä olisi edellyttänyt.

489    Koehlerin pääasiallinen argumentaatio näyttää perustuvan siihen, että se on perheyritys, jolla ei ole pääsyä pääomamarkkinoille ja joka kokonsa ja resurssiensa puolesta on pieni yritys niihin muihin kartelliin osallistujiin nähden, joille on määrätty seuraamus.

490    Koehler vertaa itselleen ja MHTP:lle, Zandersille ja AWA:lle määrättyjä sakkoja osoittaakseen, että suhteellisuusperiaatetta on loukattu.

491    On kuitenkin todettava, että Koehler sisällyttää väitteensä tueksi MHTP:n ja Zandersin kokonaisliikevaihtoon sen konsernin liikevaihdon, johon nämä yritykset sen mukaan kuuluvat. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on kuitenkin edellä 478 kohdassa katsonut, että komissio on aivan oikein jättänyt ottamatta huomioon sen konsernin kokonaisliikevaihdon, johon kaksi viimeksi mainittua yritystä kuuluvat.

492    Siltä osin kuin kysymys on Koehlerin ja AWA:n sakon vertailusta, on muistettava, että päätöksen 409 perustelukappaleessa vahvistetussa sakon perusmäärässä on nimenomaisesti otettu huomioon kunkin yrityksen suhteellinen merkitys kyseisillä markkinoilla siten, että perusteena on käytetty kyseisestä tuotteesta saatua liikevaihtoa ETA:ssa. Tässä vaiheessa näiden kahden yrityksen sakon perusmäärä heijastaa niiden itsejäljentävän paperin markkinoiden liikevaihdon kokonaiseroa.

493    Komissio on sitten kaksinkertaistanut ehkäisevässä tarkoituksessa AWA:n, Sappin ja Bollorén sakon perusmäärän ottaakseen huomioon niiden koon ja niiden kokonaisresurssit. Kun komissio on tällä perusteella kaksinkertaistanut AWA:n sakon mutta ei Koehlerin sakkoa, se on siis ottanut huomioon näiden kahden yrityksen koon ja kokonaisresurssien välisen eron.

494    On lisättävä, että pelkästään niitä prosenttiosuuksia vertaamalla, jotka kuvaavat sakkoja suhteessa asianomaisten yritysten kokonaisliikevaihtoon, ei voida näyttää toteen sitä, että Koehlerille määrätty sakko olisi suhteeton. Asianmukaisen sakon määrän vahvistaminen ei voi perustua pelkkään liikevaihtoihin perustuvaan laskelmaan (ks. edellä 468 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö).

495    Nämä vertailut eivät myöskään osoita, että Koehlerille määrätyn sakon perusmäärä olisi suhteeton, kun otetaan huomioon yrityksen koko ja sen kokonaisresurssit. Kantaja ei esitä mitään seikkaa, joka osoittaisi, että sakon perusmäärä olisi liiallinen sen painoarvoon nähden. Vaikka Koehler onkin perheyritys, sitä ei voi sen itsejäljentävään paperiin liittyvän liikevaihdon perusteella sijoittaa alan pienten yritysten joukkoon.

496    Komissio ei ole määrittäessään sakkoja kulloisenkin rikkomisen vakavuuden ja keston perusteella velvollinen varmistamaan tapauksissa, joissa sakkoja määrätään useille yrityksille samasta rikkomisesta, että kunkin yrityksen osalta lasketut sakkojen lopulliset määrät heijastavat kaikkia yritysten välisiä eroavaisuuksia näiden kokonaisliikevaihdon osalta (yhdistetyt asiat T‑236/01, T‑239/01, T‑244/01–T‑246/01, T‑251/01 ja T‑252/01, Tokai Carbon ym. v. komissio, tuomio 29.4.2004, Kok. 2004, s. II‑1181, 217 kohta).

497    Koehlerin väite, jonka mukaan suhteellisuusperiaatetta on loukattu, on näin ollen hylättävä.

 Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen

498    AWA väittää, että sille kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden perusteella määrätty sakko on liiallinen muille kartelliin osallistuneille määrättyihin sakkoihin verrattuna. Sen mukaan komissio toimi suuntaviivojen mukaisesti MHTP:n, Zandersin ja Koehlerin osalta mutta sovelsi siihen vanhaa järjestelmää, joka perustui asianomaisten yritysten merkitykseen markkinoilla.

499    Zanders väittää, että sitä syrjittiin komission tekemässä luokittelussa sen kilpailijoihin, kuten Koehlerin, MHTP:hen ja Torraspapeliin nähden, jotka olivat sitä huomattavasti aktiivisempia kartellissa.

500    Koehler puolestaan väittää, että yhdenvertaisen kohtelun yleistä periaatetta on loukattu, koska kun otetaan huomioon sen taloudellinen vahvuus, sakko rankaisee sitä paljon ankarammin kuin muita kysymyksessä olevia yrityksiä. Koska Koehler on perheyritys, se ei hyväksy, että se on luokiteltu samaan luokkaan kuin MHTP ja Zanders. Sen väitteet liittyvät suurelta osin jo suhteellisuusperiaatteen loukkaamisen yhteydessä tutkittuihin väitteisiin. Tältä osin on viitattava edellä 486–497 kohtaan.

501    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisuusperiaatetta loukataan ainoastaan, jos toisiinsa rinnastettavia tapauksia kohdellaan eri tavalla tai jos erilaisia tapauksia kohdellaan samalla tavalla, ellei tällainen kohtelu ole objektiivisesti perusteltua (ks. asia T‑311/94, BPB de Eendracht v. komissio, tuomio 14.5.1998, Kok. 1998, s. II‑1129, 309 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

502    Suuntaviivoissa todetaan, että jos kilpailusääntöjen rikkomiseen syyllistyy useita yrityksiä (esim. kartellit), voi tietyissä tapauksissa olla tarpeen vaihdella kussakin edellä mainitussa luokassa määritettyjä määriä, jotta voitaisiin ottaa huomioon kunkin yrityksen rikkomisen painoarvo ja siten todellinen vaikutus kilpailuun erityisesti, kun samanlaisiin rikkomisiin syyllistyneet yritykset ovat huomattavan erikokoisia.

503    Suuntaviivoissa todetaan lisäksi, että ”samasta toiminnasta määrättävän seuraamuksen tasapuolisuuden periaate voi olosuhteiden niin vaatiessa johtaa siihen, että asianomaisille yrityksille määrätään erisuuruiset määrät, vaikka nämä erot eivät perustu matemaattisiin laskelmiin”.

504    Oikeuskäytännön mukaan silloin, kun komissio jakaa kyseiset yritykset eri luokkiin sakkojen suuruuden määrittämiseksi, kuhunkin tällä tavoin yksilöityyn luokkaan sovellettavan kynnysluvun on oltava johdonmukainen ja objektiivisesti perusteltu (edellä 496 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Tokai Carbon ym. v. komissio, tuomion 220 kohta).

505    Tältä pohjalta on tutkittava, noudattaako komission tekemä luokittelu yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

506    On muistettava, että ”kunkin yrityksen painoarvon ja sen myötä sen huomioon ottamiseksi, mikä on kunkin yrityksen vastuulla olevan rikkomisen todellinen vaikutus kilpailuun”, komissio on päätöksessä (406 ja 407 perustelukappale) jakanut kysymyksessä olevat yritykset luokkiin ”sen mukaan, mikä on niiden suhteellinen merkitys kyseisillä markkinoilla”. Arvioidakseen yritysten suhteellisen merkityksen kyseisillä markkinoilla komissio on valinnut vertailukohdaksi tuotteen myynnistä saadun liikevaihdon ETA:ssa. Päätöksen 408 perustelukappaleessa viitataan myös yritysten markkinaosuuksiin. Suoritetun luokittelun perustelut ovat siis selvät.

507    Koska näiden seikkojen – eli yrityksen kyseisestä tuotteesta ETA:ssa saaman liikevaihdon ja yrityksen markkinaosuuden – perusteella saadaan tietoja yrityksen merkityksestä, komissio voi ottaa ne huomioon tässä yhteydessä edellä 468 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti.

508    Kuten päätöksen 407 perustelukappaleessa todetaan, komissio on käyttänyt eri luokkien laatimista varten päätöksen 18 perustelukappaleessa esitettyyn taulukkoon 1 b sisältyviä lukuja.

509    Tältä osin on korostettava, että kyseiseen taulukkoon sisältyvät luvut perustuvat yritysten tietopyyntöihin antamissaan vastauksissa esittämiin tietoihin. AWA ei siis voi tässä menettelyssä vedota siihen, että se on itse antanut epätäsmällisiä vastauksia. Joka tapauksessa sen kannekirjelmässään esittämät uudet luvut ovat samaa suuruusluokkaa ja ne eivät siis olisi johtaneet eri tulokseen.

510    Lisäksi ja toisin kuin AWA väittää, kyseisessä taulukossa esitettyjen lukujen ja komission määrittelemien luokkien vertailusta ei ilmene, että komissio olisi soveltanut AWA:han erilaista järjestelmää kuin muihin yrityksiin.

511    Markkinaosuuksien käyttäminen yhtenä tekijänä yritysten erottamisessa on tosin yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaista, jos sitä ei sovelleta kaikkiin kysymyksessä oleviin yrityksiin. AWA esittää kannekirjelmässään kuitenkin taulukon, josta sen oman lausuman mukaan ilmenee, että ”rikkomisen vakavuuden perusteella määrätyt määrät ovat yleisesti ottaen yhteneväisiä kartelliin osallistuneiden kyseisillä markkinoilla olevien markkinaosuuksien kanssa”. Toisin kuin AWA väittää, yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on siis noudatettu.

512    Zanders puolestaan katsoo, että sitä on syrjitty, kun se on luokiteltu samaan luokkaan kuin MHTP ja Koehler, vaikka ne osallistuivat kartelliin huomattavasti aktiivisemmin kuin se, tai kun sitä ei ole luokiteltu samaan luokkaan kuin Torraspapel, vaikka ei ollut olemassa mitään objektiivista perustetta kohdella sitä eri tavalla.

513    On todettava, että komission huomioon ottamien lukujen mukaan Zandersin markkinaosuus oli vuosina 1994 ja 1995 noin 12 prosenttia, MHTP:n noin 14 prosenttia ja Koehlerin noin 10 prosenttia, kun taas Torraspapelin markkinaosuus oli vuonna 1994 5,4 prosenttia ja vuonna 1995 6,9 prosenttia. Näin ollen komission määrittelemät luokat eivät ole syrjiviä Zandersiin nähden sen enempää kuin Koehleriinkaan nähden, huolimatta siitä perheyrityksen luonteesta, johon viimeksi mainittu vetoaa (ks. myös edellä 487 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

514    Zanders pyrkii kuitenkin osoittamaan, että sen markkinaosuus oli pienempi kuin Torraspapelin tietyillä markkinoilla, erityisesti Ranskassa, Espanjassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

515    Tältä osin on korostettava, että komissio on kaikkien kartellin osallistujien osalta käyttänyt perusteena tuotteen myynnistä saatua liikevaihtoa ja yritysten markkinaosuutta ETA:ssa. Se on katsonut, että kartelli kattoi koko yhteismarkkinat ja ETA-sopimuksen tultua voimaan myös koko ETA-markkinat (päätöksen 403 perustelukappale). Zandersin väitteillä ei siis ole merkitystä, koska se koskee vain tiettyjä markkinoita.

516    Zandersin väitetty vähäisempi osallistuminen kartelliin, minkä komissio kiistää, voitaisiin mahdollisesti ottaa huomioon suuntaviivojen mukaisesti lieventävänä seikkana. Se ei kuitenkaan tule kysymykseen siinä vaiheessa, kun sakon perusmäärä vahvistetaan rikkomisen vakavuuden perusteella, jolloin punninta tapahtuu sellaisten objektiivisten seikkojen perusteella, joilla on ”otettava huomioon kunkin yrityksen painoarvo ja lainvastaisen käyttäytymisen todellinen vaikutus kilpailuun”.

517    Lopuksi on tutkittava AWA:n väite siitä, että käsiteltävänä olevan kartellin yhteydessä rikkomisen vakavuuden perusteella määrättyjen sakkojen määrän yleinen taso on liian korkea, kun sitä verrataan muissa asioissa viime aikoina määrättyjen sakkojen tasoon.

518    AWA toteaa, että lukuun ottamatta sitä huomattavaa poikkeusta, joka koskee sen kohdalla vahvistettua määrää, käsiteltävänä olevassa asiassa vahvistetut sakon perusmäärät ovat hyvin samanlaisia kuin on vahvistettu rikkomisista muissa asioissa, joissa on kysymys erittäin vakavista rikkomisista. AWA:n mukaan niiden olisi tullut olla huomattavasti alhaisempia, koska sopimukset eivät vaikuttaneet hintoja korottavasti tavanomaisiin kilpailuolosuhteisiin verrattuna, koska ne eivät estäneet sitä, että kartelliin osallistuneiden saamat voitot ovat olleet vähäisiä, koska ne koskivat vain hintakeskusteluja ja koska niihin ei liittynyt valvontamekanismia.

519    On todettava, että AWA pyrkii väitteillään riitauttamaan sen, että rikkominen on käsiteltävänä olevassa asiassa luokiteltu erittäin vakavaksi, mutta ei riitauttamaan määriä, jotka on vahvistettu sillä perusteella, että tämä rikkominen on luokiteltu erittäin vakavaksi, ja joiden AWA toteaa olevan laajalti samanlaisia kuin muissa asioissa samantyyppisistä rikkomisista vahvistetut määrät.

520    Koska komissio on aivan oikein luokitellut rikkomisen erittäin vakavaksi (ks. edellä 431–442 kohta), väite siitä, että kysymyksessä olisi epäyhdenvertainen kohtelu muihin viimeaikaisiin asioihin nähden, ei voi menestyä, koska AWA myöntää, että sakon määrä vastaa tämäntyyppisten rikkomisten osalta muissa asioissa sovellettua määrää.

521    Lisäksi siltä osin kuin kysymys on AWA:n osalta vahvistetusta määrästä on muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se seikka, että komissio on aikaisemmin määrännyt tietyntasoisia sakkoja tietyntyyppisistä rikkomisista, ei voi estää sitä korottamasta tätä tasoa asetuksessa N:o 17 säädetyissä rajoissa, jos tämä on välttämätöntä yhteisön kilpailupolitiikan toteuttamiseksi.

522    Kanneperusteet, joilla riitautetaan kartelliin osallistuneiden luokittelu ja tällä perusteella vahvistetut sakon perusmäärät, on hylättävä.

4.     Sakon korottaminen ehkäisevässä tarkoituksessa

523    AWA ja Bolloré riitauttavat sen, että sakon perusmäärä on kaksinkertaistettu ehkäisevässä tarkoituksessa. Tämä korotus johtaa niiden mukaan sakkoon, joka on hyvin suhteeton kartellin myyntimääriin nähden, ja siinä ei oteta huomioon niiden rikkomisten vakavuutta, joista eri yritykset ovat vastuussa, eikä eri yritysten erityistä roolia. AWA väittää myös, että tätä ehkäisevässä tarkoituksessa tehtyä korotusta ei ole perusteltu väitetiedoksiannossa eikä päätöksessä ja että se ei ole yhteensopiva yhteistyötiedonannon soveltamisen kanssa.

524    Komissio on päätöksen 410–412 perustelukappaleessa todennut, että sakon riittävän ehkäisevän vaikutuksen varmistamiseksi AWA:n, Sappin ja Bollorén ”sakkojen perusmääriä, jotka perustuvat niiden suhteelliseen [merkitykseen] markkinoilla, on korotettava niiden koon ja kokonaisresurssien mukaisesti”. Komissio oli jo väitetiedoksiannossa ilmoittanut aikomuksestaan vahvistaa sakot sellaiselle tasolle, jolla on riittävä ehkäisevä vaikutus.

525    Suuntaviivojen mukaan on tarpeen ”määrittää sakon määrä tasolle, joka on riittävän varoittava”. Lisäksi voidaan myös ottaa huomioon se, että ”suurilla yrityksillä on useimmiten oikeudellista ja taloudellista tietoa sekä infrastruktuureja, jotka antavat niille mahdollisuuden arvioida paremmin toimintaansa mahdollisesti liittyviä rikkomuksia ja niistä aiheutuvia kilpailuoikeudellisia seurauksia”.

526    On muistettava, että komissio voi korottaa sakkojen tasoa niiden ehkäisevän vaikutuksen vahvistamiseksi (edellä 196 kohdassa mainittu asia Solvay v. komissio, tuomio 10.3.1992, 309 kohta). Lisäksi komissio voi määrätä ankarammat sakot yritykselle, jonka – kun otetaan huomioon, että sillä on keskeinen asema markkinoilla – toiminnalla markkinoilla on ollut suurempi vaikutus kuin muilla samaan rikkomiseen syyllistyneillä yrityksillä, loukkaamatta kuitenkaan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Tällainen sakon määrän laskemistapa täyttää myös sen edellytyksen, että sakko on riittävän ehkäisevä (ks. asia T‑66/99, Minoan Lines v. komissio, tuomio 11.12.2003, Kok. 2003, s. II‑5515, 284 kohta; ks. myös vastaavasti yhdistetyt asiat T‑24/93–T‑26/93 ja T‑28/93, Compagnie maritime belge transports ym. v. komissio, tuomio 8.10.1996, Kok. 1996, s. II‑1201, 235 kohta).

527    Kuten edellä 86 kohdassa mainitusta yhdistetyissä asioissa Musique diffusion française ym. vastaan komissio annetusta tuomiosta (106 kohta) ilmenee, ehkäisevän vaikutuksen on oltava samalla kertaa sekä erityinen että yleinen. Vaikka sakko onkin seuraamus yksittäisestä rikkomisesta, se on myös osa yleistä politiikkaa, jonka mukaan yritysten on noudatettava kilpailusääntöjä. Ehkäisevä vaikutus ei koske edes asianomaisen yrityksen osalta vain merkityksellisiä markkinoita, vaan sen on vaikutettava kaikkeen yrityksen toimintaan. Bolloré ei siis voi vaatia, että sille määrättyä sakkoa alennettaisiin sillä perusteella, että se myi itsejäljentävän paperin tuotantoyksikön, minkä vuoksi se ei voi uudelleen rikkoa kilpailusääntöjä tällä alalla.

528    Vastauksena AWA:n väitteeseen, joka koskee sakon ehkäisevää vaikutusta erga omnes, on todettava, että vaikka sakolla pyritään ehkäisevään vaikutukseen samalla kertaa sekä sanktioituun yritykseen nähden että sellaisiin muihin yrityksiin nähden, jotka saattavat yrittää rikkoa kilpailusääntöjä, sakko on käsiteltävänä olevassa asiassa laskettu ottaen huomioon asianomaisen yrityksen oma tilanne ja kaikki asian olosuhteet. Näin ollen kun sakko ei ole suhteeton asianomaisen yrityksen kannalta, se ei muutu suhteettomaksi yksinomaan siitä syystä, että sillä on samanaikaisesti ehkäisevä vaikutus erga omnes.

529    Käsiteltävänä olevassa asiassa kantajat riitauttavat kuitenkin ennen kaikkea sen, miten paljon sakkoa on niiden tapauksessa korotettu ehkäisevässä tarkoituksessa, ja katsovat, että korotus on suhteeton ja selittämätön.

530    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on asiassa ABB vastaan komissio antamassaan tuomiossa (162 kohta) hyväksynyt sen, että komissio kaksinkertaisti sakon ehkäisevässä tarkoituksessa heijastaakseen kantajan merkitystä esieristettyjen kaukolämmitysputkien markkinoilla ja ottaakseen huomioon sen aseman yhtenä merkittävimmistä eurooppalaisista konserneista.

531    Päätöksen 18 perustelukappaleessa esitetyn taulukon 1 b mukaan AWA, Bolloré ja Sappi ovat suurimmat eurooppalaiset konsernit. Niiden kokonaisliikevaihto, joka on samaa suuruusluokkaa, on hyvin selvästi suurempi kuin muiden kysymyksessä olevien yritysten. Tästä seuraa, että AWA:n ja Bollorén sakon kaksinkertaistamista ei voida pitää suhteettomana siihen nähden, mikä niiden konsernien asema on.

532    Tältä osin on korostettava, että toisin kuin ajatus, josta AWA ja Bolloré näyttävät lähtevän liikkeelle ja jonka mukaan komissio on käyttänyt tämän ehkäisevässä tarkoituksessa tehdyn korotuksen perusteena niiden konsernin maailmanlaajuista liikevaihtoa, kerrointa ei ole laskettu matemaattisen kaavan mukaan ja se ei ole suhteessa kantajan kokonaisliikevaihtoon (ks. vastaavasti asia ABB v. komissio, tuomion 180 kohta). Jos verrataan taulukkoon 1 b sisältyviä AWA:n, Sappin, Bollorén ja Torraspapelin kokonaisliikevaihtoja suuruusjärjestyksessä, ilmenee, että Bollorén ja AWA:n kokonaisliikevaihto on 5–7 kertaa suurempi kuin Torraspapelin, mutta komissio on käyttänyt kerrointa 2 tekemättä eroa AWA:n ja Bollorén välillä.

533    Väitteestä, jonka mukaan tämä korotus on selvästi suhteeton siihen liikevaihtoon nähden, joka liittyy kilpailusääntöjen rikkomiseen, on huomattava, että sakon perusmäärä rikkomisen vakavuuden perusteella on laskettu tuotteen myynnistä merkityksellisillä markkinoilla saadun liikevaihdon perusteella. Komissio on ensi vaiheessa ottanut tämän seikan asianmukaisesti huomioon. Ehkäisevässä tarkoituksessa tehtävällä korotuksella puolestaan pyritään myöhemmässä vaiheessa ottamaan huomioon yrityksen koko ja kokonaisresurssit.

534    Tältä osin on huomattava, että komissio voi ottaa huomioon sekä yrityksen kokonaisliikevaihdon, joka on – vaikkakin summittainen ja epätäydellinen – osoitus yrityksen koosta ja sen taloudellisesta vahvuudesta, että sen osan tästä liikevaihdosta, joka saadaan tavaroista, jotka ovat kilpailusääntöjen rikkomisen kohteena (edellä 86 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Musique diffusion française ym. v. komissio, tuomion 121 kohta).

535    AWA arvostelee komissiota kuitenkin siitä, että se on jo sakon perusmäärää vahvistaessaan soveltanut kerrointa 3,5 sen merkityksen vuoksi, joka kantajalla on itsejäljentävän paperin markkinoilla, ja sitten toiseksi kerrointa 2 ehkäisevän vaikutuksen perusteella.

536    Kuten edellä on todettu, näissä kahdessa korotuksessa ei ole otettu huomioon samoja seikkoja. Ensimmäinen liittyy yrityksen merkitykseen kyseisen tuotteen markkinoilla ja toinen yrityksen tai konsernin, johon yritys kuuluu, kaikkeen toimintaan yrityksen kokonaisresurssien huomioon ottamiseksi.

537    Siltä osin kuin kysymys on ehkäisevässä tarkoituksessa tehdyn korotuksen selittämättömyydestä, on todettava, että komissio toteaa päätöksessään, että AWA:n, Sappin ja Bollorén tapauksissa ”sakkojen perusmääriä, jotka perustuvat niiden suhteelliseen [merkitykseen] markkinoilla, on korotettava niiden koon ja kokonaisresurssien mukaisesti”. Toisin kuin AWA väittää, kyseinen korotus on siis hyvin perusteltu.

538    AWA riitauttaa kuitenkin sen, että ehkäisevässä tarkoituksessa on otettu huomioon yrityksen koko ja kokonaisresurssit. Se toteaa, että ehkäisevää vaikutusta koskevan järkevän taloudellisen teorian mukaan sakot tulisi vahvistaa suhteessa voittoihin, joita kilpailusääntöjen rikkomisen voidaan olettaa tuottavan merkityksellisillä markkinoilla, ja suhteessa siihen, millä todennäköisyydellä rikkominen tulee ilmi. Ehkäisevyys ei sen näkemyksen mukaan liity rationaalisesti sen konsernin maailmanlaajuiseen liikevaihtoon, johon yritys kuuluu.

539    Siltä osin kuin kysymys on asianomaisten yritysten koon ja kokonaisresurssien huomioon ottamisesta, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komissio ei ole tehnyt arviointivirhettä, kun se on katsonut, että suurilla yrityksillä on yleensä paremmat resurssit saada tietoa kilpailuoikeuden asettamista vaatimuksista ja niistä aiheutuvista seurauksista kuin pienemmillä yrityksillä (asia ABB v. komissio, tuomion 169 kohta).

540    Lisäksi kun otetaan huomioon, että sakon ehkäisevän vaikutuksen huomioon ottaminen on yksi tekijöistä, joka oikeuskäytännön mukaan tulee kysymykseen kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta arvioitaessa, AWA ei voi arvostella komissiota siitä, että tämä on ottanut huomioon sakkojen ehkäisevän vaikutuksen vahvistaessaan sakon perusmäärän sen rikkomisen vakavuutta vastaavaksi. Se, että sakoilla tavoitellaan rikkomista estävää vaikutusta, on nimittäin olennainen osa rikkomisen vakavuuden perusteella toteutettavaa sakkojen määrien vaihtelemista (asia ABB v. komissio, tuomion 167 kohta). AWA ei voi siis perustellusti väittää, että komissio voisi korottaa sakkoja ehkäisevässä tarkoituksessa vasta sakkojen laskennan viimeisessä vaiheessa.

541    Siltä osin kuin kysymys on väitteestä, jonka mukaan ehkäisevässä tarkoituksessa tehty korotus ei ole yhteensopiva yhteistyötiedonannon kanssa, on korostettava, että nämä kaksi vaihetta eroavat selvästi toisistaan ja näiden kahden tekijän samanaikaista soveltamista ei voida pitää ristiriitaisena. Sakon korottaminen ehkäisevässä tarkoituksessa kuuluu kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävän sakon laskentavaiheeseen. Sen jälkeen kun tämä määrä on määrätty, yhteistyötiedonannon soveltamisella pyritään antamaan hyvitystä niille yrityksille, jotka ovat päättäneet tehdä yhteistyötä komission kanssa. Toisin kuin AWA väittää, se, että yritys päättää tehdä yhteistyötä tutkimuksessa saadakseen alennusta sille tässä yhteydessä määrättyyn sakkoon, ei millään tavoin takaa, että yritys ei enää tulevaisuudessa syyllisty samankaltaiseen kilpailusääntöjen rikkomiseen.

542    Mitä tulee seikkoihin, jotka voivat johtaa yrityksen sakon kohtuullistamiseen siihen itseensä liittyvien lieventävien seikkojen perusteella, ne on tarvittaessa otettava huomioon lieventävien seikkojen tutkimisen yhteydessä, ja ne eivät tule kysymykseen siinä vaiheessa, kun sakkoa korotetaan ehkäisevässä tarkoituksessa. Samoin on myös esimerkiksi seuraajan roolin osalta, joka Copigraphilla (Bolloré) väitetään olleen, ja sen osalta, että kyseinen yritys lopetti kilpailusääntöjen rikkomisen ennen tutkimuksen alkamista.

543    Ennen kantajien sakon korottamista ehkäisevässä tarkoituksessa koskevien väitteiden tarkastelun päättämistä on palattava tämän aiheen osalta epäyhdenvertaiseen kohteluun, joka tiettyjen yritysten mukaan seuraa siitä, että niiden tapauksessa on otettu huomioon sen konsernin liikevaihto, johon ne kuuluvat, kun taas muiden kartelliin osallistuneiden yritysten osalta komissio ei ole ottanut sitä huomioon. Koska komissio ilmoittaa halunneensa ottaa sakkojen ehkäisevässä tarkoituksessa korottamisen yhteydessä huomioon kysymyksessä olevien yritysten koon ja kokonaisresurssit (päätöksen 411 perustelukappale), se, kuuluuko yritys konserniin vai ei, voi olla ratkaisevaa.

544    AWA:n osalta on muistettava, että koska konsernin emoyhtiö osallistui suoraan ja itsenäisesti kartelliin, mitä ei myöskään ole kiistetty, konsernin liikevaihto on perustellusti otettu huomioon.

545    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on Bollorén osalta katsonut edellä 66–81 kohdassa, että väite, jonka mukaan Bolloré oli osallistunut suoraan kartelliin, oli hylättävä, koska se ei väitetiedoksiannon perusteella ollut voinut saada tietoonsa tätä väitettä eikä sillä ollut mahdollisuutta puolustautua tältä osin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi kuitenkin Bollorén tilanteen tarkastelun päätteeksi (ks. edellä 129–150 kohta), että komissio on aivan oikein katsonut, että Bolloré on vastuussa tytäryhtiönsä Copigraphin osallistumisesta kartelliin.

546    Tästä seuraa, että näiden kahden yhtiön voidaan katsoa olevan solidaarisessa vastuussa käyttäytymisestä, josta niitä arvostellaan, koska yhden tekemät teot voidaan lukea toisen syyksi (ks. vastaavasti edellä 87 kohdassa mainittu asia HFB ym. v. komissio, tuomion 54, 524 ja 525 kohta). On korostettava, että päätöksen 18 perustelukappaleessa esitetystä taulukosta 1 b ilmenee, että Bollorén osalta huomioon otettava itsejäljentävästä paperista saatava liikevaihto on Copigraphin, koska vain viimeksi mainitulla oli tällaista liikevaihtoa. Komissio on siis vahvistanut oikein Bollorén sakon perusmäärän ottaen huomioon Copigraphin liikevaihdon. Koska Copigraph ja Bolloré muodostivat EY 81 artiklassa tarkoitetun yhden ja saman yrityksen, oli siis perusteltua ottaa huomioon konsernin kokonaisresurssit, jotta sakolla olisi riittävän ehkäisevä vaikutus.

547    Tämän tarkastelun perusteella on pääteltävä, että komissio toimi perustellusti, kun se AWA:n ja Bollorén tapauksessa korotti sakon perusmäärää, jotta sakolla olisi riittävän ehkäisevä vaikutus.

548    Lisäksi komissio on perustellusti soveltanut Bollorén maailmanlaajuiseen liikevaihtoon enimmäismäärää, joka on 10 prosenttia liikevaihdosta asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa säädetyn mukaisesti. Tämä enimmäismäärä on laskettava kaikkien niiden yhtiöiden yhteenlasketun liikevaihdon perusteella, jotka muodostavat sen taloudellisen kokonaisuuden, joka toimii EY 81 artiklassa tarkoitetun yrityksen ominaisuudessa (ks. vastaavasti edellä 87 kohdassa mainittu asia HFB ym. v. komissio, tuomion 528 kohta).

549    Näin ollen on hylättävä kanneperusteet, joiden mukaan todisteet ovat riittämättömiä, EY 253 artiklaa ja asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohtaa on rikottu, suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu, sakkoja ei ole määritelty yrityskohtaisesti, tosiseikkojen toteamiset ovat virheellisiä ja on tehty arviointivirheitä ja oikeudellisia virheitä rikkomisen vakavuuden arvioinnissa.

E       Rikkomisen kestoa koskevat kanneperusteet

550    On muistettava, että asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan mukaan kilpailusääntöjen rikkomisen kesto on eräs niistä tekijöistä, jotka on otettava huomioon kilpailusääntöjä rikkoneille yrityksille määrättävien sakkojen suuruutta määrättäessä.

551    Kilpailusääntöjen rikkomisen keston osalta suuntaviivoissa erotetaan toisistaan lyhytaikaiset rikkomiset (yleensä alle yksi vuosi), joiden osalta rikkomisen vakavuuden perusteella määrättyä perusmäärää ei ole korotettava, keskipitkän ajan kestävät rikkomiset (yleensä yhdestä viiteen vuotta), joiden osalta tätä määrää voidaan korottaa 50 prosentilla, ja pitkäaikaiset rikkomiset (yleensä yli viisi vuotta), joiden osalta tätä määrää voidaan korottaa kutakin vuotta kohden 10 prosentilla (1 B kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta).

552    Komissio toteaa päätöksen 414–416 perustelukappaleessa seuraavaa:

”(414) – – kunkin yrityksen kohdalla oli kyse keskipitkästä (1–5 vuotta) rikkomisesta.

(415) AWA:n, Copigraphin (Bollorén), Koehlerin, Sappin, MHTP:n (Storan), Torraspapelin ja Zandersin rikkomisen kesto oli kolme vuotta ja yhdeksän kuukautta. Rikkomisen vakavuuden perusteella määriteltyjä sakkojen perusmääriä – – korotetaan sen vuoksi yhteensä 35 prosenttia.

(416) Mougeot’n, Carrsin, Divipan ja Zicuñagan rikkomisen kesto vaihteli yhdestä vuodesta ja neljästä kuukaudesta kolmeen vuoteen ja viiteen kuukauteen. Rikkomisen vakavuuden perusteella määriteltyjä sakkojen perusmääriä korotetaan sen vuoksi Mougeot’n osalta 30 prosenttia, Carrsin osalta 25 prosenttia, Divipan osalta 25 prosenttia ja Zicuñagan osalta 10 prosenttia.”

553    Useat kantajat ovat riitauttaneet komission tekemät toteamukset, jotka koskevat sen kilpailusääntöjen rikkomisen kestoa, johon ne ovat syyllistyneet. Tältä osin on viitattava edellä 256–371 kohtaan, joista ilmenee, että komission rikkomisen keston perusteella tekemät korotukset ovat perusteltuja.

554    AWA väittää lisäksi edelleen, siltä osin kuin on kyse rikkomisen kestoon perustuvasta korotuksesta, että komissio ei ole soveltanut rikkomisen kestoon perustuvaa korotusta sakon perusmäärään, kuten se on todennut päätöksen 415 perustelukappaleessa, vaan määrään, joka vastaa perusmäärää kaksinkertaisena.

555    On kiistatonta, että päätöksen 415 perustelukappaleessa viitataan ”rikkomisen vakavuuden perusteella määriteltyihin sakkojen perusmääriin” ja siinä on lisäksi sulkeissa oleva viittaus 409 perustelukappaleeseen, joka sisältää rikkomisen vakavuuden perusteella määritellyt sakkojen määrät ilman niihin ehkäisevässä tarkoituksessa tehtyä korotusta.

556    Komissio myöntää, että kysymys on kirjoitusvirheestä ja että sen olisi pitänyt viitata 412 perustelukappaleeseen, jossa mainitaan määrä, johon sisältyy ehkäisevässä tarkoituksessa tehty korotus.

557    Joka tapauksessa lopputulos pysyy samana. Päätöksen logiikka olisi edellyttänyt mieluummin viittausta sakon perusmäärään, jota oli jo korotettu ehkäisevässä tarkoituksessa. Lopputulos olisi kuitenkin ollut sama, vaikka laskeminen olisi suoritettu käänteisessä järjestyksessä, toisin sanoen, jos sakon perusmäärää 70 miljoonaa euroa olisi korotettu 35 prosentilla rikkomisen vakavuuden perusteella ja sitten kaksinkertaistettu se ehkäisevässä tarkoituksessa. AWA:n sakon perusmäärä olisi pysynyt sellaisena kuin se on ilmoitettu 417 perustelukappaleessa.

558    Rikkomisen kestoa koskevat kanneperusteet on näin ollen hylättävä.

F       Kanneperuste, jonka mukaan suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu ja tosiseikkoja on arvioitu virheellisesti

559    Komissio korotti raskauttavien seikkojen perusteella AWA:lle määrättävän sakon määrää 50 prosenttia sen vuoksi, että se oli kartellin johtaja (päätöksen 424 perustelukappale).

560    Ensiksi on todettava, että johtajan roolin huomioon ottaminen on oikeuskäytännön ja suuntaviivojen mukaista.

561    Kuten oikeuskäytännöstä ilmenee, useiden yritysten rikottua kilpailusääntöjä on sakkojen suuruutta määrättäessä tutkittava kunkin yrityksen osuuden suhteellinen vakavuus (edellä 446 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Suiker Unie ym. v. komissio, tuomion 623 kohta), mikä edellyttää erityisesti sitä, että on määritettävä kunkin yrityksen osuus rikkomisessa sen ajan osalta, jona se osallistui siihen (ks. edellä 149 kohdassa mainittu asia komissio v. Anic Partecipazioni, tuomion 150 kohta ja asia T‑6/89, Enichem Anic v. komissio, tuomio 17.12.1991, Kok. 1991, s. II‑1623, Kok. Ep. XI, s. II‑1, 264 kohta). Tästä seuraa muun muassa, että yhden tai useamman yrityksen toiminta kartellin ”johtajana” on otettava huomioon sakon määrää laskettaessa, sillä tällaisessa asemassa olleilla yrityksillä on tämän perusteella oltava erityinen vastuu muihin yrityksiin verrattuna (edellä 121 kohdassa mainittu asia IAZ ym. v. komissio, tuomion 57 ja 58 kohta; asia C‑298/98 P, Finnboard v. komissio, tuomio 16.11.2000, Kok. 2000, s. I‑10157, 45 kohta ja edellä 446 kohdassa mainittu asia Mayr-Melnhof v. komissio, tuomion 291 kohta). Näiden periaatteiden mukaisesti suuntaviivojen 2 kohdassa otsikon ”Raskauttavat olosuhteet” alla vahvistetaan luettelo, joka ei ole tyhjentävä, seikoista, joiden perusteella sakon perusmäärää voidaan korottaa, ja näihin kuuluu muun muassa ”toiminta rikkomusten johtajana tai yllyttäjänä” (asia ADM v. komissio, tuomion 238–240 kohta).

562    AWA väittää kuitenkin, että siitä, että se olisi ollut rikkomisen johtaja, ei ole lainkaan tai on vain vähän todisteita ja että 50 prosentin korotus on joka tapauksessa suhteeton ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastainen suhteessa niihin muihin yrityksiin, joilla oli johtajan rooli kilpailusääntöjen rikkomisessa.

1.     Tosiseikkojen virheellinen arviointi

563    Päätöksen 418 ja 419 perustelukappaleen mukaan joukko tekijöitä osoittaa, että AWA:lla oli johtajan rooli kilpailusääntöjen rikkomisessa; se muun muassa kutsui koolle ja johti tiettyjä kokouksia, toimi aloitteentekijänä kartellin uudelleenjärjestelyssä, käynnisti hinnankorotuksia ja valvoi kartellin täytäntöönpanoa.

564    AWA vastaa näihin väitteisiin kohta kohdalta. Se katsoo, että joidenkin kokousten käytännön järjestelyistä huolehtiminen ei tee siitä kartellin johtajaa, varsinkaan kun muut yritykset huolehtivat tilojen varaamisesta yleisiä tai paikallisia kartellikokouksia varten. Jos tarkempien tietojen puuttuessa oletetaan, että sen väitetty aloitteentekijän rooli liittyi tehtävään, jota AEMCP:ssä asianomaisena ajankohtana hoiti B., AWA toteaa, että tämä ei millään tavoin todista, että se olisi ollut johtajana kartellissa. Hinnankorotuksia, joiden väitetään olevan lähtöisin AWA:n aloitteesta, eivät tue mitkään todisteet ja ne perustuvat Mougeot’n lausuntoihin, joita ei ole pidettävä luotettavina. AWA ei ollut ainoa, joka ilmoitti hinnankorotuksista, ja se, että se oli ensimmäinen, joka näin teki, selittyy sen markkinajohtajan asemalla; tämä asema ei ole moitittavissa eikä se tee AWA:sta kilpailusääntöjen rikkomisen johtajaa. AWA kiistää painostaneensa ketään tuottajista millään tavoin ja toteaa, että ei ole olemassa todisteita siitä, että se olisi tosiasiallisesti käyttänyt markkinajohtajan asemaansa, jotta sopimuksia noudatettaisiin, ja vielä vähemmän siitä, että se olisi esittänyt tähän liittyen uhkauksia. Vaikka Mougeot’n lausuntoja pidettäisiinkin paikkansapitävinä, ne osoittavat korkeintaan, että AWA:n muihin tuottajiin kohdistama kielenkäyttö on joskus ollut voimakasta.

565    On todettava, että AWA ei kiistä tiettyjä seikkoja sinänsä vaan pikemminkin tavan, jolla komissio niitä tulkitsee. AWA ei näin ollen kiistä sitä, että se huolehti tiettyjen kokousten käytännön järjestelyistä; sitä, että B. johti AEMCP:tä tämän uudelleenjärjestelyn aikana; ei edes sitä, että se ilmoitti hinnankorotuksista ja oli ensimmäinen, joka näin teki, eikä lopulta sitä, että se pyysi ja sai luvan tutkia Sarrión myyntimääriä koskevat tiedot kyseisen yrityksen tiloissa.

566    Päätöksen 423 perustelukappaleesta ilmenee kuitenkin, että kaikki nämä seikat saivat komission päättelemään, että AWA:lla oli johtajan rooli:

”Komissiolla on yhteneväisiä todisteita siitä, että AWA, joka oli taloudellisista syistä itsejäljentävän paperin markkinoiden johtaja ja kykeni painostamaan kilpailijoitaan siitä syystä, että se osti tai jakeli suuren osan joidenkin pienten tuottajien tuotannosta – – oli avainasemassa myös sopimusten noudattamisen seurannassa ja varmistamisessa.”

567    Komissio totesi väitetiedoksiannossa seuraavaa:

”Ei ole epäilystä siitä, että AWA, joka on itsejäljentävän paperin suurin tuottaja Euroopassa, oli kartellin pääasiallinen vetäjä koko ETA:ssa Espanjaa lukuun ottamatta. Tosiasiatodisteet – – salaisista kokouksista osoittavat, että AWA:n edustajat kutsuivat koolle monet näistä kokouksista ja johtivat niitä. – – Lisäksi tiettyjen seikkojen perusteella voidaan katsoa, että ainakin kahdessa yleisessä kokouksessa ja useissa kansallisissa kokouksissa sovitut hinnankorotukset olivat lähtöisin AWA:sta ja että se edellytti, että muut osallistujat sovelsivat samoja korotuksia. AWA:n omaksumaa kartellin vetäjän roolia tukevat lisäksi tietyt asiakirjat, jotka osoittavat, että AWA oli ensimmäinen, joka ilmoitti hinnankorotuksista markkinoilla ja että muut kilpailijat seurasivat näitä ilmoituksia. Pöytäkirjassa, joka on laadittu 2.2.1995 pidetystä yleisestä kartellikokouksesta, todetaan nimenomaisesti, että AWA oli ensimmäinen, joka ilmoitti kokouksessa sovituista hinnankorotuksista.”

568    Ensiksi on todettava, että vaikka muut yritykset ovatkin AWA:n väittämin tavoin saattaneet silloin tällöin varata kokoustiloja, kutsua koolle joitakin kokouksia ja ilmoittaa hinnankorotuksista, minkään muun yrityksen osalta ei yhdisty yhtä paljon osatekijöitä kuin ne, jotka myötävaikuttavat AWA:n johtajan roolin osoittamiseen. Vaikka Koehler esimerkiksi oli myös AEMCP:n puheenjohtajana tammikuusta 1995 lukien, F:n (Koehler) roolia ei voida verrata rooliin, joka oli B:llä (AWA), joka muutti kartellin toimintaa.

569    Toiseksi kartellin jäsenet eivät ole esittäneet mitään, mikä puhuisi sitä vastaan, että AWA oli omaksunut johtajan roolin. Päinvastoin päätöksen 95, 97, 104, 108, 120, 141, 143, 193, 194, 210, 234 ja 246 perustelukappaleessa esitetyt ja erityisesti edellä 439 kohdassa mainitut Mougeot’n lausunnot vahvistavat sitä, että AWA:lla oli johtajan rooli.

570    AWA riitauttaa kuitenkin Mougeot’n lausuntojen todistusarvon katsoen, että ne perustuivat siihen, että oli kyseisen yrityksen edun mukaista esiintyä AWA:n harjoittaman painostuksen uhrina ja hyötyä komission myötämielisyydestä vastineeksi tällaisten tietojen antamisesta.

571    Tältä osin on todettava, että vaikka Mougeot’n ja AWA:n välillä vallitsee tiettyä erimielisyyttä, Mougeot’n lausunnot ovat useissa kohdissa, erityisesti kartellin rakenteen ja historian osalta, yhteneväisiä AWA:n lausuntojen kanssa, joilla kaiken lisäksi myös pyritään hyötymään yhteistyötiedonannon säännösten soveltamisesta (ks. erityisesti edellä 163–168 ja 261 kohta). Mougeot’n lausuntojen luotettavuutta ei näin ollen voida asettaa kyseenalaiseksi yksinomaan AWA:n johtajana toimimisen osalta – sitäkin vähemmän sen vuoksi, että johtajan roolin olemassaolon tueksi on esitetty joukko yhteneväisiä ja samansuuntaisia todisteita.

572    On myös korostettava, että Mougeot’n lausuntojen lisäksi näihin todisteisiin kuuluvat komission Sappin tiloista löytämät asiakirjat (päätöksen 103 perustelukappale) ja Sappin lausunnot ja ilmoitukset (ks. päätöksen 181 perustelukappale ja sen 228 ja 233 perustelukappaleessa esitetty viittaus komission asiakirja-aineiston sivuun 7, jossa esitetään Sappin lausunnot). Ei siis voida väittää, että komission väitettä tukevat vain Mougeot’n lausunnot.

573    Lopuksi siltä osin kuin kysymys on AWA:n muita yrityksiä kohtaan harjoittamasta painostuksesta komissio täsmentää vastineessaan, että se ei ole syyttänyt AWA:ta siitä, että tämä olisi painostanut muita yrityksiä osallistumaan kartelliin, vaikka tietyt yritykset, kuten Carrs ja Torraspapel, ovat esittäneet väitetiedoksiantoon antamissaan vastauksissa toimineensa AWA:n painostuksen alaisina.

574    Päätöksen 425 perustelukappaleessa pelkästään passiiviseen rooliin liittyvien lieventävien seikkojen tarkastelun yhteydessä komissio toteaa, että ”Carrs, Copigraph ja Torraspapel väittävät osallistuneensa rikkomiseen pelkästään passiivisesti ja joutuneensa osallistumaan pakosta kartelliin sen johtajana toimineen AWA:n niihin kohdistaman painostuksen takia” ja että ”myös Koehler ilmoittaa AWA:n siihen kohdistamat uhkailut tekijäksi, joka sai sen osallistumaan salaiseen sopimukseen”. Tässä on kuitenkin kysymys näiden asianosaisten väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa esittämistä väitteistä lieventävien seikkojen huomioon ottamiseksi tällä perusteella; komissio hylkäsi nämä väitteet päätöksen 426 ja 427 perustelukappaleessa.

575    Lisäksi on todettava, että niissä tekijöissä, jotka komissio on esittänyt päätöksen 418–423 perustelukappaleessa osoittaakseen, että AWA oli kartellin johtaja, ei viitata siihen, että AWA olisi yllyttänyt tai uhkaillut saadakseen yritykset osallistumaan kartelliin. AWA ei siis voi väittää, että sitä syytettäisiin virheellisesti tällaisista uhkauksista tai että se ei ole saanut oikeutta tutustua yritysten lausuntoihin, joissa niistä kerrotaan. Päätöksen 420–422 perustelukappaleesta ja AWA:n kirjelmistä ilmenee, että se on käsitellyt kartellin vetäjän roolia koskevaa väitettä kaikilta osin, käyttänyt puolustautumisoikeuksiaan ja kiistänyt väitteen. Se ei voi vedota puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen tältä osin.

576    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo kaikkien edellä esitettyjen seikkojen perusteella, että komissio ei ole tehnyt arviointivirhettä, kun se on päätellyt yhteneväisten ja samansuuntaisten todisteiden perusteella, että AWA toimi johtajana kilpailusääntöjen rikkomisessa.

577    On tutkittava, oliko tämän johtajan roolin perusteella oikeutettua korottaa AWA:n sakkoa 50 prosentilla.

2.     Suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen

578    AWA väittää, että vaikka se olisikin ollut kilpailusääntöjen rikkomisen johtaja, tämä seikka ei oikeuta sakon korottamiseen 50 prosentilla. Se perustelee tämän korotuksen suhteettomuutta komission päätöskäytännöllä ja vertaa tilannettaan sellaisten muiden yritysten tilanteeseen, joiden sakkoa on korotettu samalla perusteella.

579    Väite, jonka mukaan 50 prosentin korotus olisi suurempi kuin korotus, jota komissio on yleensä soveltanut muissa päätöksissä, ei ole perusteena sille, että suhteellisuusperiaatetta olisi loukattu (ks. vastaavasti asia ADM v. komissio, tuomion 248 kohta).

580    Tältä osin riittää kun muistetaan, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komissiolla on kunkin sakon määrää vahvistaessaan harkintavaltaa, eikä se ole tätä tehdessään velvollinen soveltamaan tarkkaa matemaattista kaavaa (asia T‑150/89, Martinelli v. komissio, tuomio 6.4.1995, Kok. 1995, s. II‑1165, 59 kohta ja edellä 67 kohdassa mainittu asia Mo och Domsjö v. komissio, tuomion 268 kohta, joka on pysytetty muutoksenhaussa asiassa C‑283/98 P, Mo och Domsjö v. komissio, 16.11.2000 annetulla tuomiolla, Kok. 2000, s. I‑9855, 47 kohta).

581    Täydentävästi ja vastauksena väitteeseen, jonka mukaan 50 prosenttia on prosentteina korkein milloinkaan johtajan roolin perusteella määrätty korotus ja absoluuttisesti toinen tällä perusteella määrätty korotus, on todettava, että tätä määrää ei ole pidettävä poikkeuksellisena.

582    Komissio korotti EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamisesta (Asia COMP/E‑1/36.490 – Grafiittielektrodit) 18.7.2001 tekemässään päätöksessä 2002/271/EY (EYVL 2002, L 100, s. 1) SGL Carbon AG:lle määräämäänsä sakkoa 85 prosenttia raskauttavien seikkojen nojalla. Johtajan rooli ei tosin ollut ainoa raskauttava seikka, vaan SGL Carbonia arvosteltiin myös pyrkimyksestä estää komission tutkimukset ja kieltäytymisestä lopettaa kilpailusääntöjen rikkominen. Asiassa UCAR International Inc. tehtiin 60 prosentin korotus sillä perusteella, että kyseinen yritys oli kilpailusääntöjen rikkomisessa johtaja ja yllyttäjä ja jatkoi rikkomista tutkimusten jälkeenkin. EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia IV/F‑3/33.708 – British Sugar plc; asia IV/F‑3/33.709 – Tate & Lyle plc; asia IV/F‑3/33.710 – Napier Brown & Company Ltd; asia IV/F‑3/33.711 – James Budgett Sugars Ltd) (EYVL L 76, s. 1) 14.10.1998 tehdyssä komission päätöksessä 1999/210/EY korotus oli 75 prosenttia. British Sugar plc:tä rankaistiin yllyttäjänä toimimisesta ja siitä, että se oli ”kilpailusääntöjen rikkomisen taustavoima”, mutta myös siitä, että se oli rikkonut yhteisön oikeuden noudattamista koskevia velvoitteitaan ja syyllistynyt kahteen kilpailusääntöjen rikkomiseen samoilla markkinoilla.

583    Lisäksi 50 prosentin korotusta on sovellettu muihin yrityksiin sillä perusteella, että ne toimivat johtajana, esimerkiksi F. Hoffmann-La Roche AB:lle EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia COMP/E‑1/37.512 – Vitamiinit) 21.11.2001 tehdyllä komission päätöksellä 2003/2/EY (EYVL L 6, s. 1) ja Archer Daniels Midlandsille sekä Ajinomotolle EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamisesta (Asia COMP/36.545/F3 – Aminohapot) 7.6.2000 tehdyllä komission päätöksellä 2001/418/EY (EYVL L 152, s. 24).

584    AWA katsoo kuitenkin, että komission päätöskäytännön mukaan 50 prosentin korotuksen soveltaminen edellyttää, että asiassa on esiintynyt yllytystä tai pakottamista.

585    Yllytyksen osalta on todettava, että päätöksessä 2001/418 ADM:lle määrättiin 50 prosentin korotus, vaikka Ajinomoton katsottiin selvästi toimineen yllyttäjänä. Tämä esimerkki toimii siis sitä AWA:n väitettä vastaan, jonka mukaan 50 prosentin korotuksen soveltaminen edellyttää, että mukana on yllytyselementti.

586    Vaikka hyväksyttäisiinkin AWA:n väite, jonka mukaan 50 prosentin korotus edellyttää, että mukana on yllytyselementti, on todettava, että käsiteltävänä olevassa asiassa on myös tällainen elementti. AWA on kutsunut koolle ja johtanut useita kartellikokouksia, toiminut ”aloitteentekijänä kartellin uudelleenjärjestelyssä” (päätöksen 418 perustelukappale), tehnyt aloitteen useista hinnankorotuksista ja tehnyt usein ensimmäisenä ilmoituksen hinnankorotuksista markkinoilla. Tehtyä 50 prosentin korotusta ei näin ollen voida pitää suhteettomana (ks. edellä 568–576 kohta).

587    Pakottamisen osalta on todettava täydentävästi, että suuntaviivoissa raskauttavien seikkojen joukossa mainitaan myös muihin yrityksiin kohdistetut kostotoimet, joiden tarkoituksena on saada ne noudattamaan kilpailusääntöjen rikkomista merkitseviä päätöksiä tai menettelytapoja. Tällaiset toimenpiteet ovat siis itsessään kilpailusääntöjen rikkomisen johtamisesta tai siihen yllyttämisestä erillinen raskauttava seikka.

588    Lisäksi käsiteltävänä olevassa asiassa päätöksen 104 perustelukappaleen mukaan Mougeot’n lausunnoissa mainitaan uhkaukset, koska niissä todetaan, että ”[B.] ilmaisi erittäin selvästi, ettei hän suvaitse hinnankorotuksen laiminlyömistä ja että hän hoitaisi henkilökohtaisesti kaikki, jotka jättäytyvät leikin ulkopuolelle”.

589    Ei voida myöskään sulkea pois sitä, että se, että AWA:lla oli itsejäljentävän paperin markkinoilla kiistaton taloudellinen johtajuus, antoi sille tiettyä pakottavaa valtaa. Edellä 439 kohdassa mainitut Mougeot’n lausunnot tukevat tätä.

590    AWA:lle määrätyn sakon korottaminen 50 prosentilla sen vuoksi, että se oli kartellin johtaja, ei siis loukkaa suhteellisuusperiaatetta.

3.     Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen

591    AWA:n mukaan sakon korottaminen 50 prosenttia sen kartellin johtajan roolin perusteella loukkaa myös yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska useilla yrityksillä oli sama rooli kuin sillä. Sen mukaan Koehler järjesti useita kokouksia. Torraspapel, Mougeot ja MHTP olivat liikkeellepanijoita kansallisten sopimusten osalta huolehtimalla kokousten käytännön järjestelyistä. Päätöksessä Torraspapel kuvataan kartellin johtajaksi Espanjan markkinoilla. Se, että näiden yritysten sakkoja ei ole korotettu, on näin ollen perusteetonta syrjintää.

592    On huomattava, että minkään näiden yritysten osalta ei ole esitetty sellaista yhteneväisten ja samansuuntaisten todisteiden joukkoa kuin ovat ne todisteet, jotka osoittavat AWA:n olleen kysymyksessä olevan kilpailusääntöjen rikkomisen johtaja. Se, että jollakin näistä yrityksistä on saattanut olla jonkinlainen tehtävä kartellissa, ei tee siitä kartellin johtajaa. Useat sellaiset tekijät, joita vahvistavat useiden yritysten lausunnot, yhdessä osoittavat, että AWA:lla oli tämä asema (ks. edellä 568–576 kohta).

593    Komissio on siis aivan oikein korottanut AWA:lle määrättyä sakkoa 50 prosenttia raskauttavien seikkojen nojalla.

G       Kanneperusteet, joiden mukaan EY 253 artiklaa ja asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohtaa on rikottu ja suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu, sakkoja ei ole määritetty yrityskohtaisesti, sakkoja koskevia suuntaviivoja on tulkittu liian suppeasti, minkä lisäksi on tehty ilmeisiä arviointivirheitä, jotka johtuvat siitä, että tiettyjä lieventäviä seikkoja ei ole otettu huomioon

1.     Pelkästään passiivinen tai seuraajan asema kartellissa

594    Useat kantajista (Bolloré, Zanders, Mougeot, Divipa ja Zicuñaga) väittävät osallistuneensa kartelliin pelkästään passiivisesti, seuraajina tai hyvin vähäisessä määrin. Komission olisi tämän vuoksi ollut alennettava niiden sakkoa lieventävien seikkojen perusteella.

595    Komissio hylkää niiden väitteet sillä perusteella, että kaikki kartelliin osallistujat olivat sen aktiivisia jäseniä.

596    On syytä muistaa, että usean yrityksen rikottua kilpailusääntöjä on tutkittava kunkin kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneen yrityksen osallisuuden suhteellinen vakavuus (ks. edellä 446 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Suiker Unie ym. v. komissio, tuomion 623 kohta ja edellä 149 kohdassa mainittu asia komissio v. Anic Partecipazioni, tuomion 150 kohta), jotta voitaisiin ratkaista, onko niiden osalta olemassa raskauttavia tai lieventäviä seikkoja.

597    Suuntaviivojen 2 ja 3 kohdan mukaan sakon perusmäärää voidaan muuttaa tiettyjen kuhunkin asianomaiseen yritykseen liittyvien lieventävien ja raskauttavien seikkojen perusteella. Erityisesti yrityksen ”passiivisuus tai seurailijan asema” kilpailusääntöjen rikkomisen toteuttamisessa on suuntaviivojen 3 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti lieventävä seikka, mikäli se näytetään toteen, ja tämä passiivisuus tarkoittaa sitä, että kyseinen yritys on omaksunut ”matalan profiilin” eli se ei ole osallistunut aktiivisesti kilpailunvastaisen sopimuksen tai sopimusten laatimiseen (asia T‑220/00, Cheil Jedang v. komissio, tuomio 9.7.2003, Kok. 2003, s. II‑2473, 165–167 kohta).

598    Kantajat eivät myöskään voi väittää, että sen, etteivät ne olleet kartellin johdossa, olisi pitänyt johtaa niille määrätyn sakon alentamiseen. Väittäessään, että ne eivät toimineet aktiivisesti kartellissa, ne itse asiassa väittävät vain, että ei ollut olemassa raskauttavaa seikkaa (ks. vastaavasti edellä 93 kohdassa mainittu asia Tribunal Lögstör Rör v. komissio, tuomion 322 kohta ja asia T‑21/99, Dansk Rørindustri v. komissio, tuomio 20.3.2002, Kok. 2002, s. II‑1681, 230 kohta).

599    Bollorén mukaan komissio on päätellyt siitä, että Copigraph osallistui säännöllisesti kartellikokouksiin ja hinnankorotuksia koskeneisiin aloitteisiin, että sillä ei ollut pelkästään passiivista roolia kartellissa. Bolloré katsoo, että säännöllinen osallistuminen kokouksiin ja hinnankorotuksiin ei sulje pois sitä, että asianomainen yritys olisi ollut vain seuraajana kartellissa. Komission olisi sen mukaan pitänyt tutkia konkreettisesti, minkä asteista asianomaisen yrityksen osallistuminen kartelliin oli sekä määrällisesti että laadullisesti. AEMCP:n jäsenistä Bolloré osallistui kokouksiin vähiten.

600    Tältä osin on todettava, että niiden kokousten määrä ei ole vähäinen, joihin Copigraph osallistui; Bolloré myöntää kannekirjelmässään sen osallistuneen 15:een 21:stä AEMCP:n kokouksesta, kahdeksaan niistä yhdestätoista kokouksesta, jotka pidettiin 14.9.1993 ja syyskuun 1995 välisenä aikana ja kolmeen neljästä yleiskokouksesta – näin ilman, että otetaan huomioon sen osallistumista kansallisiin kokouksiin Ranskan markkinoilla ja neljään kuudesta Espanjan markkinoita koskevasta kokouksesta. Tämä ei missään tapauksessa osoita, että yritys olisi osallistunut huomattavasti satunnaisemmin kokouksiin kuin kartellin rivijäsenet edellä 501 kohdassa mainitussa asiassa BPB de Eendracht vastaan komissio annetussa tuomiossa tarkoitetulla tavalla (343 kohta). Copigraphin osallistuminen näihin kokouksiin ja hinnankorotuksia koskeviin aloitteisiin sekä se, että se on myöntänyt osallistuneensa kartelliin, eivät siis todista, että sillä olisi ollut yksinomaan passiivinen tai seuraajan asema kartellissa.

601    Bolloré näyttää kuitenkin esittävän, että kun yritys vetoaa passiiviseen asemaan, komission tulee todeta, että sen osalta on kyse lieventävästä seikasta, ja alentaa sille määrätyn sakon määrää, jollei se osoita, että yritys on tosiasiallisesti osallistunut aktiivisesti kartelliin. Tämä väite ei voi menestyä.

602    Sakkojen määrän laskennasta annetuissa suuntaviivoissa ei nimittäin ole todettu, että komission olisi aina otettava huomioon erikseen jokainen näiden suuntaviivojen 3 kohdassa lueteltu lieventävä seikka. On katsottava, että vaikka suuntaviivojen 3 kohtaan sisältyvässä luettelossa luetellut seikat ovat varmasti niiden joukossa, jotka komissio voi tietyssä tapauksessa ottaa huomioon, se ei ole velvollinen antamaan tämän vuoksi lisäalennusta automaattisesti, jos yritys esittää viitteitä, jotka osoittavat jonkin tällaisen seikan olemassaolon. Sitä, onko sakon mahdollinen alentaminen lieventävien seikkojen nojalla asianmukaista, on arvioitava kokonaisvaltaisesti ja ottaen huomioon kaikki merkitykselliset seikat. Koska suuntaviivoissa ei ole pakottavaa mainintaa lieventävistä seikoista, jotka voidaan ottaa huomioon, on katsottava, että komissio on säilyttänyt tietyn harkintavallan arvioidakseen kokonaisvaltaisesti mahdollisen lieventäviin seikkoihin perustuvan sakon määrän alentamisen suuruutta.

603    Suuntaviivoissa mainitaan joka tapauksessa esimerkkinä lieventävien seikkojen joukossa ”yksinomainen”?(1) passiivisuus tai seurailijan asema rikkomisen toteuttamisessa. Osallistuminen useimpiin järjestetyistä salaisista kokouksista on jo niin aktiivista toimintaa, että sitä ei voida pitää ”yksinomaan” passiivisena tai seuraamisena.

604    Mougeot katsoo, että sille määrätty sakko ei ole oikeassa suhteessa siihen nähden, minkä asteisesti se oli vastuullisena kartellissa. Sen esittämät väitteet eivät kuitenkaan osoita, että se olisi ollut yksinomaan passiivisessa tai seuraajan asemassa, mitä se ei edes väitä. Se, että se ei ollut toiminut rikkomisen johtajana, ei myöskään voi johtaa sakon alentamiseen edellä 598 kohdassa mainitusta syystä.

605    Divipa toteaa, että komissio ei ole ottanut huomioon, että sillä oli yksinomaan passiivinen ja alisteinen asema kartellissa. Se toteaa, että se ei ollut osallistunut yhteenkään itsejäljentävän paperin tuottajien kokoukseen tai päätöksentekoon ja että pelkkänä jakelijana se oli puhtaasti vertikaalisessa suhteessa tuottajiin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on kuitenkin katsonut, että Divipan kanneperuste, jossa se kiisti osallistuneensa kilpailusääntöjen rikkomiseen, oli hylättävä (ks. edellä 155–221 kohta). Koska on näytetty toteen, että se osallistui salaisiin kokouksiin Espanjan markkinoilla, sen roolia ei voida pitää yksinomaan passiivisena. Se, että se osallistui näihin kokouksiin jakelijana, ei vaikuta tähän päätelmään.

606    Zicuñaga mainitsee niiden lieventävien seikkojen joukossa, jotka komission olisi Zicuñagan mukaan tullut ottaa huomioon sille määrättyä sakkoa laskiessaan, sen yksinomaan passiivisen tai seuraajan aseman kilpailusääntöjen rikkomisessa. Se vetoaa tämän väitteensä tueksi vain sellaisiin komission päätöksiin, joissa komissio on kohdellut kartellin johtajia ja rivijäseniä eri tavalla.

607    Koska komissio on näyttänyt toteen, että Zicuñaga osallistui Espanjan markkinoita koskevaan salaiseen kokoukseen (ks. edellä 155–243 kohta), ei ole perusteita sille, että Zicuñagalle määrättyä sakkoa alennettaisiin vain sillä perusteella, että se väittää olleensa yksinomaan passiivisessa tai seuraajan asemassa esittämättä kuitenkaan tämän tueksi mitään todisteita.

608    Zanders puolestaan ei kiistä olleensa kartellin jäsen tammikuun 1992 ja syyskuun 1995 välisenä aikana, minkä vuoksi se on saanut sakon alennuksen yhteistyötiedonannon perusteella, mutta se kiistää, että sillä olisi ollut aktiivinen rooli kartellissa, puhumattakaan siitä, että sen rooli olisi ollut komission väittämin tavoin merkittävä. Se kiistää olleensa läsnä tietyissä kokouksissa ja lisää, että komission käytettävissä olevat välittömät todisteet osoittavat, että se ei ollut osallistunut merkittäviin kartellin osiin, tai ainakin, että se oli osallistunut niihin vähemmässä määrin kuin muut yritykset ja tyytynyt seuraajan rooliin. Zanders kiistää erityisesti osallistuneensa AEMCP:n epävirallisiin kokouksiin, jotka pidettiin sen syksyllä 1993 tapahtuneen uudelleenjärjestelyn jälkeen.

609    On todettava, että se, että Zandersin osallistumista tiettyihin kokouksiin ei ole voitu näyttää toteen ja että se osallistui aktiivisemmin salaisiin sopimuksiin kansallisella kuin eurooppalaisella tasolla, ei todista, että sillä olisi ollut yksinomaan passiivinen tai seuraajan asema. Zanders ei itsekään lähtökohtaisesti kiistä sitä, että sen kanssa tehtiin yhteisjärjestelyjä tiettyjen sellaisten kokousten jälkeen, joissa se ei ollut läsnä. Lisäksi huolimatta siitä, että se oli päättänyt olla osallistumatta AEMCP:n epävirallisiin kokouksiin tämän uudelleenjärjestelyn jälkeen, se myönsi istunnossa, että se ei ollut ilmoittanut muille yrityksille, että se sanoutui irti kartellista tai että se ei enää osallistunut siihen. Näin ollen muut yritykset pitivät sitä edelleen täysivaltaisena jäsenenä ja sille ilmoitettiin salaisten kokousten tuloksesta. Zandersin istunnossa esittämästä ilmenee, että joitakin tapauksia lukuun ottamatta se sovelsi päätöksiä, jotka oli tehty kokouksissa, joissa se ei ollut ollut edustettuna. Nämä seikat horjuttavat väitettä, jonka mukaan Zandersilla olisi ollut yksinomaan passiivinen asenne.

610    Zanders pyrkii etenkin osoittamaan, että sillä ei ollut ”merkittävää roolia” kartellissa. Edellä 598 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan se ei tällä väitteellä voi vedota kuin siihen, että raskauttavaa seikkaa ei ole olemassa.

611    Siltä osin kuin kysymys on syrjinnästä, jonka kohteeksi Zanders väittää joutuneensa muihin, sitä paljon aktiivisemmin kartelliin osallistuneisiin yrityksiin nähden, on todettava, että yksinomaan passiivisen tai seuraajan asemaa kartellissa on arvioitava kunkin yrityksen osalta itsenäisesti. Se, että muut yritykset ovat voineet olla aktiivisempia, ei automaattisesti merkitse, että Zandersilla olisi ollut yksinomaan passiivinen tai seuraajan asema. Vain totaalinen passiivisuus voitaisiin ottaa huomioon, mutta sitä ei ole näytetty toteen.

612    On katsottava, että komissio on aivan oikein todennut, että kaikki kartelliin osallistuneet yritykset ovat olleet sen aktiivisia jäseniä, koska ne ovat osallistuneet kokouksiin, joissa on vaihdettu tietoja ja päätetty hinnankorotuksista, joista on sitten ilmoitettu asiakkaille. Vaikka kaikki yritykset eivät tosin ole olleet yhtä aktiivisia kilpailusääntöjen rikkomisen kaikkien osatekijöiden osalta ja koko markkinoilla, yksikään niistä ei ole varsinaisesti ollut yksinomaan passiivisessa tai seuraajan asemassa. Komissio on siis soveltanut oikein suuntaviivoja, joihin ei sisälly porrastusta johtajan aseman ja yksinomaan passiivisen tai seuraajan aseman välillä.

2.     Kilpailusääntöjä rikkoneen yrityksen koko ja vaikutus markkinoihin

613    Divipa katsoo, että sitä ei olisi pitänyt sijoittaa samaan luokkaan Carrsin ja Zicuñagan kanssa, koska se on pieni perheyritys, joka harjoittaa jalostus‑ ja jakelutoimintaansa vain paikallistasolla. Kilpailusääntöjen rikkomisella, johon sen on katsottu syyllistyneen, ei ollut mitään kilpailua rajoittavaa vaikutusta.

614    Komissio toteaa ottaneensa huomioon Divipan vähäisen vaikutuksen sijoittamalla sen viidenteen luokkaan. Koska kaikki kartellin jäsenyritykset rikkoivat kilpailusääntöjä, Divipaa ei voida sen esittämien väitteiden perusteella sijoittaa Carrsia ja Zicuñagaa alempaan luokkaan.

615    Tältä osin on todettava yhtäältä, että Divipan pieni koko on otettu asianmukaisesti huomioon, koska se on sijoitettu viimeiseen luokkaan ja sille määrätyn sakon perusmäärä on vahvistettu 1,4 miljoonaksi euroksi, vaikka erittäin vakavasta rikkomisesta tämä määrä olisi voinut olla suurempi kuin 20 miljoonaa euroa. Toisaalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo todennut, ettei lieventävänä seikkana voida mitenkään pitää sitä, että kantaja on keskisuuri perheyritys (edellä 45 kohdassa mainittu asia LR AF 1998 v. komissio, tuomion 338 kohta).

616    Väitteestä, jonka mukaan kilpailusääntöjen rikkomisella, johon Divipan on katsottu syyllistyneen, ei ollut mitään kilpailua rajoittavaa vaikutusta, on todettava, että kartellin vaikutukset eivät rajoittuneet vain niihin markkinoihin, joilla Divipa väitti toimineensa, vaan kartelli kattoi koko yhteismarkkinat ja sitten ETA:n. Jäsenvaltioiden väliseen kauppaan siis vaikutettiin, minkä vuoksi EY 81 artikla on sovellettavissa. Jos tätä väitettä pitäisi tulkita niin, että sen mukaan Divipan syyksi luetulla kilpailusääntöjen rikkomisella ei ollut konkreettista vaikutusta kilpailuun, on viitattava edellä oleviin 445–459 kohtaan.

617    Divipan osalta ei siis ole otettava huomioon lieventävää seikkaa sen koon ja vähäisen vaikutuksen perusteella.

3.     Käyttäytyminen markkinoilla kilpailusääntöjen rikkomisen tapahtuma-aikaan

618    Divipa väittää, että se ei milloinkaan soveltanut sellaisissa kokouksissa tehtyjä sopimuksia, joihin se ei ollut osallistunut. Sen liiketaloudellinen käyttäytyminen oli näiden sopimusten sisällön vastaista. Sen käyttäytymisen vaikutus markkinoihin oli siis vähäistä, jopa olematonta.

619    Torraspapel väittää, että komissio ei ole ottanut huomioon sitä, että se ei noudattanut hintoja koskevia sopimuksia siihen kohdistuneista paineista huolimatta. Sen hintapolitiikan kehitys ei millään tavoin vastannut väitettyjä hintoja koskevia sopimuksia. Sen käyttäytyminen hintojen osalta sai säännöllisesti kartellin kilpailunvastaiset vaikutukset raukeamaan, mikä sen mukaan on riittävä peruste sille, että komission on katsottava, että sen osalta oli otettava huomioon lieventävä seikka.

620    Zicuñaga väittää, että suuntaviivojen ja komission käytännön mukaan on lieventävänä seikkana otettava huomioon, että kiellettyä sopimusta ei ole sovellettu tai että sitä on sovellettu vain osittain.

621    Komissio toteaa, että sen ei ole otettava lieventävänä seikkana huomioon sitä, että lainvastaista sopimusta ei ole noudatettu. Se viittaa tältä osin erityisesti edellä 468 kohdassa mainittuun asiassa SCA Holding vastaan komissio 14.5.1998 annettuun tuomioon (142 kohta).

622    Kuten on jo todettu, usean yrityksen rikottua kilpailusääntöjä on tutkittava kunkin kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneen yrityksen osallisuuden suhteellinen vakavuus (edellä 446 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Suiker Unie ym. v. komissio, tuomion 623 kohta ja edellä 149 kohdassa mainittu asia komissio v. Anic Partecipazioni, tuomion 159 kohta), jotta voitaisiin ratkaista, onko niiden osalta olemassa raskauttavia tai lieventäviä seikkoja.

623    Suuntaviivojen 3 kohtaan ”Lieventävät asianhaarat” sisältyy luettelo, joka ei ole tyhjentävä, seikoista, joiden perusteella sakon perusmäärää voidaan alentaa; näihin seikkoihin kuuluu se, että yritys on jättänyt käytännössä soveltamatta rikkomista koskevia sopimuksia (3 kohdan toinen luetelmakohta).

624    On todettava, että suuntaviivoissa ei luetella pakottavasti lieventäviä seikkoja, jotka komission olisi otettava huomioon. Näin ollen on katsottava, että komissio on säilyttänyt tietyn harkintavallan arvioidakseen kokonaisvaltaisesti mahdollisen lieventäviin seikkoihin perustuvan sakon määrän alennuksen suuruutta.

625    Tältä osin on tutkittava, ovatko kantajan esittämät seikat sellaisia, että ne osoittavat, että se oli kilpailunvastaisiin sopimuksiin osallistumisensa aikana todellisuudessa pidättäytynyt niiden soveltamisesta kilpailemalla markkinoilla (ks. asia ADM v. komissio, tuomion 268 kohta; vastaavasti edellä 49 kohdassa mainittu ns. sementtitapaus, tuomion 4872–4874 kohta).

626    Käsiteltävänä olevassa asiassa kantajien esittämien seikkojen perusteella ei voida katsoa, että ne olisivat todellisuudessa pidättäytyneet kysymyksessä olevien kilpailunvastaisten sopimusten soveltamisesta kilpailemalla markkinoilla.

627    Mitä tulee Torraspapeliin, on todettava, että vaikka päätöksen 157, 166 ja 216 perustelukappaleesta voidaankin päätellä, että kyseinen yritys ei ole aina noudattanut sovittuja hinnankorotuksia tai on noudattanut niitä viiveellä, useiden muiden seikkojen (ks. erityisesti päätöksen 204, 206, 215, 225–227 ja 236–238 perustelukappale) perusteella voidaan osoittaa, että se on laajalti pannut nämä sopimukset täytäntöön. Esimerkiksi 204 ja 206 perustelukappaleesta ilmenee, että AWA, Koehler, Sappi, Stora ja Torraspapel ilmoittivat tammikuun ja toukokuun 1994 välisenä aikana hinnankorotuksista, jotka vastasivat 19.1.1994 pidetyssä yleisessä kartellikokouksessa sovittuja korotuksia. Samoin syyskuulle ja lokakuulle 1994 AWA, Sappi, Stora, Torraspapel ja Zanders ilmoittivat hinnankorotuksista, jotka vastasivat 21.6.1994 pidetyssä kokouksessa sovittuja korotuksia (215 perustelukappale). Komissio toteaa 225 perustelukappaleessa saaneensa selville, että kaikki 22.9.1994 pidetyn yleisen kartellikokouksen osanottajat – AWA, Koehler, Sappi, Stora, Torraspapel ja Zanders – ilmoittivat joulukuun 1994 ja helmikuun 1995 väliselle ajanjaksolle hinnankorotuksia, jotka olivat samat kuin kokouksessa sovitut korotukset. Sappilta saadussa 16.2.1995 päivätyssä asiakirjassa, jota lainataan 238 perustelukappaleessa, todetaan, että ”markkinajohtajat Sarrió/Stora/AWA ilmoittavat [rullahinnan] 6 prosentin korotuksesta 1.3.1995”. Komission esittämistä asiakirjoista ilmenee myös, että Torraspapel teki silloin tällöin tiettyjä suurasiakkaita varten erillisiä sopimuksia, joissa sovittu hinta vaihteli. Luvuissa, jotka kantaja esittää sen väitteensä tueksi, että se ei soveltanut sovittuja hinnankorotuksia, se vertailee keskimääräisiä kuukausihintoja, mutta ei mainitse soveltamisen viivästyksiä tai lykkäämisiä.

628    Mitä puolestaan tulee Divipaan, ei sen esiintyminen pelkkänä jakelijana, joka ei kilpaillut muiden mukana olleiden yritysten kanssa, ole perusteltua. Vaikka se ostikin suuria arkkeja tuottajilta, se valmisti itse arkkeja ja pieniä rullia, joita se toimitti muiden mukana olleiden yritysten tavoin kolmansille. Tietyt valmistajat jakelivat Espanjan ja Portugalin markkinoilla itse tuotteittaan ja muut käyttivät itsenäisiä jakelijoita (päätöksen 153 perustelukappale). Integroituneet tuottajat valvoivat koko prosessia ja vahvistivat hinnat painotaloille, kun taas tuottajien, jotka eivät olleet integroituneet vertikaalisesti, oli neuvoteltava jakelijaan sovellettavasta myyntihinnasta. Näissä tapauksissa oli vahvistettava kaksi hintaa: tuottajan jakelijalta pyytämä hinta ja jakelijan kolmannelta pyytämä hinta. Barcelonassa 19.10.1993 pidettyä kokousta koskeva muistio (192 perustelukappaleessa ja edellä 173 kohdassa mainittu asiakirja nro 4474) osoittaa, että kartelli kattoi myös viimeksi mainitun hinnan. Divipalla oli siis kartelliin osallistuessaan mahdollisuus vaikuttaa voittomarginaaliinsa.

629    Komissio on lisäksi osoittanut, että Divipa osallistui Espanjan markkinoilla salaisiin kokouksiin, joiden kuluessa päätettiin hinnankorotuksista. Divipa väittää kuitenkin, että se ei ole soveltanut näitä sopimuksia. Käsiteltävänä olevassa asiassa kantajan esittämien seikkojen perusteella ei voida kuitenkaan katsoa, että kantaja ei olisi soveltanut riidanalaisia sopimuksia ja että se olisi käyttäytynyt markkinoilla tavalla, joka oli todetun kilpailusääntöjen rikkomisen vaikutuksia kumoavaa. Divipan kannekirjelmänsä liitteessä esittämät taulukot osoittavat esimerkiksi, että vuonna 1994 sen marginaalit ja myyntihinnat nousivat selvästi huolimatta markkinoiden rakenteellisesta ylikapasiteetista ja taantumasta. Pelkästään se, että se ei ole voinut käyttäytyä täysin tehtyjen sopimusten mukaisesti, ei riitä velvoittamaan komissiota ottamaan sen osalta huomioon lieventäviä seikkoja. Kantaja saattaa sovitusta poikkeavaa politiikkaa noudattamalla yksinkertaisesti yrittää käyttää kartellia hyödykseen (edellä 468 kohdassa mainittu asia SCA Holding v. komissio, tuomio 14.5.1998, 142 kohta ja edellä 451 kohdassa mainittu asia Cascades v. komissio, tuomio 14.5.1998, 230 kohta).

630    Edellisessä kohdassa Divipan osalta todettu on sovellettavissa Zicuñagaan. Komissio on näyttänyt, että Zicuñaga osallistui Espanjan markkinoilla salaisiin kokouksiin, joissa päätettiin hinnankorotuksista. Vaikka Zicuñaga vetoaakin lieventävänä seikkana siihen, että sopimuksia ei sovellettu, se ei näytä tätä toteen. Se tyytyy lieventäviä seikkoja koskevassa argumentaatiossaan vain viittaamaan useisiin komission päätöksiin, joista suurin osa on kaiken lisäksi tehty ennen suuntaviivojen antamista. Se vetoaa siihen, että komissio on näissä päätöksissään ottanut rikkomisen vakavuutta arvioidessaan huomioon sen, että asianomaisia sopimuksia ei ole sovellettu tai että niitä on sovellettu vain rajoitetusti. Lieventävien olosuhteiden arvioinnin yhteydessä on kuitenkin rangaistusten ja seuraamusten yksilökohtaisuuden periaatteen mukaisesti tutkittava kunkin rikkomiseen osallistuneen yrityksen osuuden suhteellinen vakavuus (asia ADM v. komissio, tuomion 265 kohta).

631    Zicuñagan kannekirjelmänsä muissa kappaleissa esittämät tiedot, jotka eivät liity lieventäviin seikkoihin, vahvistavat joka tapauksessa, että Zicuñagan hintakehitys vastasi Divipan hintakehitystä. Kannekirjelmästä ilmenee myös, että Zicuñagan hinnat nousivat marraskuusta 1993 174,99 ESP:sta 210,99 ESP:aan joulukuussa 1993. Se, että Zicuñagan soveltamat hinnat eivät täysin vastaa salaisissa kokouksissa päätettyjä hintoja, ei yksin todista, että Zicuñaga ei olisi pannut kysymyksessä olevia sopimuksia täytäntöön.

632    Tältä osin on korostettava, että komissio toteaa päätöksen 397 perustelukappaleessa, että ”kokouksia ja hinnankorotuksia koskevat todisteet – – osoittavat, että sovitut korotukset siirrettiin toisinaan myöhempään ajankohtaan, korotukset pantiin täytäntöön hieman pienempinä – – tai sopimu[ksen] tarkistamiseksi pidettiin ylimääräisiä kokouksia”. Komissio päättelee tästä, että kartellilla oli ”vaikutusta sen jäsenten hinnoittelukäytäntöihin, vaikka korotukset olivat toisinaan sovittuja tasoja alhaisempia tai ne pantiin täytäntöön myöhemmin”.

633    Komissio ei näin ollen ole väittänyt, että kaikki päätetyt hinnankorotukset olisi pantu täytäntöön kyseisessä kokouksessa vahvistetun hinnan mukaisesti. Se, että ei ole sovellettu juuri täsmälleen jossakin kokouksessa päätettyä määrää, ei todista, että kartelli ei olisi vaikuttanut kartellin jäsenten, joihin Zicuñaga kuului, hintapolitiikkaan. Ei voida myöskään sulkea pois sitä, että soveltaessaan hintoja, jotka eivät vastanneet sopimuksiin perustuvia, ja jatkaessaan kuitenkin salaisiin kokouksiin osallistumista Espanjan markkinoilla Zicuñaga pyrki saamaan kartellin muilta jäseniltä luvan myydä yleisessä päätöksessä tarkoitettua alempaan hintaan (ks. vastaavasti edellä 45 kohdassa mainittu asia LR AF 1998 v. komissio, tuomion 342 kohta, joka on pysytetty muutoksenhaussa edellä 409 kohdassa mainitussa asiassa Dansk Rørindustri ym. v. komissio annetulla tuomiolla). Edellä 177 kohdassa mainittu Mougeot’n 21.10.1994 päivätty käsinkirjoitettu muistio todistaa joka tapauksessa, että Zicuñaga sai tällaisen luvan, mikä voi olla toinen tapa hyötyä kartellista.

634    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo saaneensa päätöksessä esitetyistä ja Zicunagan toimittamista tiedoista riittävät tiedot, jotta se voi todeta komissiolta täydentäviä tietoja pyytämättä, että Zicuñagan osalta ei ole otettava huomioon lieventävää seikkaa sillä perusteella, että kilpailusääntöjen rikkomista merkitseviä sopimuksia tai menettelytapoja ei ole käytännössä noudatettu.

635    Komissio on siis aivan oikein päättänyt olla ottamatta kantajien osalta huomioon lieventäviä seikkoja sillä perusteella, että kilpailusääntöjen rikkomista merkitseviä sopimuksia tai menettelytapoja ei ole käytännössä noudatettu.

4.     Uhkailujen ja painostuksen olemassaolo

636    Useat kantajat (Koehler, Bolloré Copigraphin puolesta ja Torraspapel) väittävät, että komissio ei ole ottanut huomioon uhkailuja ja painostusta, joiden kohteeksi ne ovat joutuneet etenkin AWA:n taholta.

637    Vaikka komissio mainitseekin päätöksen 104, 106 ja 425 perustelukappaleessa AWA:n esittämät uhkailut, se toteaa 427 perustelukappaleessa seuraavaa:

”– – uhkailut (tässä tapauksessa kartellin johtajan esittäminä) eivät voi oikeuttaa yhteisön ja ETA:n kilpailusääntöjen rikkomista. Kartelliin liittymisen sijaan yritysten olisi pitänyt ilmoittaa kilpailijoidensa laittomasta toiminnasta toimivaltaisille viranomaisille, komissio mukaan luettuna, kyseisen toiminnan lopettamiseksi.”

638    On todettava, että uhkailujen ja painostuksen olemassaolo ei kuulu lieventäviin seikkoihin, jotka luetellaan – tosin ei tyhjentävästi – suuntaviivoissa.

639    Olipa tällainen painostus minkä asteista hyvänsä, se ei ole lieventävä seikka. Tällainen painostus ei nimittäin vaikuta lainkaan toteutetun kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaoloon ja vakavuuteen (edellä 409 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Dansk Røhrindustri ym. v. komissio, tuomio 28.6.2005, 370 kohta). Kantajat olisivat voineet ilmoittaa kohtaamastaan painostuksesta toimivaltaisille viranomaisille ja tehdä komissiolle kantelun asetuksen N:o 17 3 artiklan mukaisesti sen sijaan, että ne osallistuivat kartelliin (ks. vastaavasti edellä 45 kohdassa mainittu asia LF AF 1998 v. komissio, tuomion 339 kohta). Tämä pätee kaikkiin käsiteltävänä olevassa asiassa kysymyksessä oleviin yrityksiin ilman, että niiden välillä olisi tarpeen tehdä eroa väitetyn painostuksen voimakkuuden mukaan.

640    Komission ei näin ollen ollut otettava lieventävänä seikkana huomioon tiettyjen kantajien väittämiä uhkailuja.

5.     Kilpailusääntöjen rikkomisen lopettaminen

641    Bolloré, MHTP ja Zanders väittävät, että komissio ei ole niiden osalta ottanut lieventävänä seikkana huomioon rikkomisen lopettamista heti komission ensimmäisen toimenpiteen jälkeen. Zicuñaga puolestaan väittää, että komissio on useissa aiemmissa päätöksissään alentanut sakkoa sillä perusteella, että rikkominen on päättynyt ennen lopullisen päätöksen tekemistä.

642    Komissio vastaa MHTP:lle päätöksen 429 perustelukappaleessa, että se on ottanut tätä rikkomista arvioidessaan huomioon vain rajatun jakson, jolta se katsoi saaneensa riittävästi todisteita. Se lisää, että koska ei ole epäilystä siitä, että rikkominen on tapahtunut, MHTP:n vaatimus rikkomisen aikaisen lopettamisen katsomisesta lieventäväksi seikaksi on hylättävä.

643    On todettava, että rikkomisen lopettaminen heti komission ensimmäisen toimenpiteen jälkeen kuuluu suuntaviivojen 3 kohdassa nimenomaisesti lueteltuihin lieventäviin seikkoihin.

644    On kuitenkin korostettava, että komission ei tarvitse yleisesti pitää kilpailusääntöjen rikkomisen jatkamista raskauttavana seikkana eikä sen lopettamista lieventävänä seikkana (asia ABB v. komissio, tuomion 213 kohta).

645    Käsiteltävänä olevassa asiassa sen kilpailusääntöjen rikkomisen, johon kyseisten kantajien katsotaan syyllistyneen, lopettamisen ajankohta, joka on viimeistään syyskuu 1995, edeltää komission ensimmäisiä toimenpiteitä tai tarkastuksia, jotka toteutettiin tammikuussa 1997.

646    Sakkoa alentamalla tällaisessa tilanteessa otettaisiin toiseen kertaan huomioon suuntaviivojen mukaisesti tapahtuvassa sakkojen laskennassa huomioon otettava rikkomisten kesto. Tämän huomioon ottamisen tarkoituksena on nimenomaan se, että rangaistaan ankarammin yrityksiä, jotka rikkovat kilpailusääntöjä pitkän ajan, kuin niitä, joiden rikkominen on lyhytkestoista. Se, että sakon määrää alennettaisiin sillä perusteella, että yritys on lopettanut rikkomismenettelyn ennen komission ensimmäisiä tarkastuksia, vaikuttaisi siten, että lyhytkestoisista rikkomisista vastuussa olevat saisivat etua toistamiseen.

647    Päätöksen 348 perustelukappaleesta ilmenee kuitenkin, että komissio ei ole voinut vahvistaa kartellin tarkkaa lopettamisajankohtaa. Se on sijoittanut kilpailusääntöjen rikkomisen päättymisen syyskuuhun 1995, koska sillä oli asiakirjatodisteita tuohon ajankohtaan asti. Komissio ei kuitenkaan pidä mahdottomana, että salainen yhteistyö jatkui vielä kyseisen ajankohdan jälkeen. Syyskuun 1995 jälkeisiä tapahtumia ei kuitenkaan ole otettu huomioon kysymyksessä olevien sakkojen määrän laskennassa, joten kaikki tähän aikaan perustuvat sakon alentamista koskevat vaatimukset on hylättävä.

648    Todettakoon täydentävästi, että lopputulos pysyisi samana, jos asianosaisten esittämät sakon alentamista koskevat vaatimukset, jotka perustuvat siihen, että rikkominen lopetettiin ennen komission toimenpiteitä, olisi tutkittava.

649    Tukeakseen vaatimustaan, jonka mukaan sille määrättyä sakkoa on alennettava, koska se lopetti kilpailusääntöjen rikkomisen ennen komission toimenpiteitä, Zicuñaga tyytyy vain siteeraamaan komission päätöksiä.

650    On todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komissio ei ole sidottu aiempiin päätöksiinsä ja näin on sitäkin suuremmalla syyllä silloin, kun päätökset, joihin vedotaan, on kaikki tehty ennen suuntaviivojen antamista. Zicuñaga ei ole myöskään vedonnut yhteenkään omalle tilanteelleen ominaiseen seikkaan, joka olisi perusteena sille määrätyn sakon alentamiselle kilpailusääntöjen rikkomisen aikaisen lopettamisen perusteella. On jo otettu huomioon, että kilpailusääntöjen rikkominen, johon sen katsotaan syyllistyneen, on lyhytkestoisempi kuin rikkominen, josta muiden yritysten katsotaan olevan vastuussa, koska sille rikkomisen keston perusteella määrätty sakon korotus on vähäisempi kuin muille yrityksille määrätty.

651    Bolloré ja MHTP eivät myöskään esitä seikkoja, jotka osoittaisivat, että ne olisivat rikkomisen lopettamiseen nähden erityisessä tilanteessa, joka olisi perusteena niiden sakon alentamiselle.

652    Zanders sitä vastoin vetoaa paitsi rikkomisen lopettamiseen myös siihen, että se toimi aktiivisesti tältä osin. Se vetoaa useisiin tosiseikkoihin. Sen johtaja edellytti kilpailuoikeuden tarkkaa noudattamista kokouksessa, joka pidettiin syksyllä 1995 yrityksen johdon piirissä. Kokous oli sen mukaan alkuna tärkeälle kilpailuoikeuden noudattamista koskevalle ohjelmalle, jonka yhteydessä yrityksen työntekijät saivat koulutusta kilpailuoikeuden alalla. International Paperin pääjohtaja osoitti keväällä 1996 kirjeen (kannekirjelmän liite 8) kaikille yhtiön yhteistyökumppaneille ja kehotti niitä noudattamaan kilpailusääntöjä; kirjeen liitteenä olivat yhteisön kilpailuoikeuden noudattamista koskevat toimintaohjeet. Lisäksi ulospäin esitetyn osalta on todettava, että Zandersin pääjohtaja, josta tuli AEMCP:n puheenjohtaja 1.1.1996, ilmoitti tässä yhteydessä kilpailijoille – ilman mitään väärinkäsityksen mahdollisuutta – että Zanders oli ”luopunut” kartellista. AEMCP:n kokousten määrä väheni vuonna 1996 ja Zanders ei enää ollut edustettuna salaisissa kokouksissa.

653    Vaikka on merkityksellistä, että kantaja toteutti toimenpiteitä estääkseen henkilöstöään rikkomasta vastaisuudessa uudelleen kilpailusääntöjä, ei tämä kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että tässä tapauksessa rikkominen on todettu tapahtuneeksi. Tämä ei sellaisenaan velvoittanut komissiota alentamaan tälle kantajalle määrättävän sakon määrää lieventävien seikkojen perusteella (edellä 409 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Dansk Rørindustri ym. v. komissio, tuomio 28.6.2005, 373 kohta, jolla pysytetään muutoksenhaussa edellä 45 kohdassa mainitussa asiassa LR AF 1998 v. komissio annetun tuomion 345 kohta). Tämä päätelmä on käsiteltävänä olevassa asiassa tehtävä sitäkin suuremmalla syyllä, koska komissio ei ole sakkoja laskiessaan ottanut huomioon ajanjaksoa, jonka kuluessa Zanders väittää toteuttaneensa toimenpiteitä kilpailusääntöjen rikkomisen lopettamiseksi.

654    Täydentävästi on todettava, että Zandersin aktiivinen toiminta kartellin lopettamisessa erityisesti AEMCP:n puheenjohtajana näyttää olevan vaikeasti sovitettavissa sen yksinomaan passiivisen tai seuraajan aseman kanssa, jonka se väittää itsellään olleen kilpailusääntöjen rikkomisessa.

655    Komissio ei harkintavaltansa puitteissa ollut missään tapauksessa velvollinen alentamaan minkään tämän kanneperusteen esittäneen yrityksen sakkoa sillä perusteella, että se oli lopettanut ilmeisen kilpailusääntöjen rikkomisen, oli tämä lopettaminen sitten tapahtunut ennen komission toimenpiteitä tai niiden jälkeen.

656    Koska käsiteltävänä olevassa asiassa hintojen vahvistaminen itsejäljentävän paperin alalla oli epäilyksettä ilmeinen kilpailusääntöjen rikkominen, jonka komissio perustellusti luokitteli ”erittäin vakavaksi” (ks. edellä 434–442 kohta), kantajat ovat väärässä arvostellessaan komissiota siitä, että se ei alentanut sakkoa sillä perusteella, että ne lopettivat tähän rikkomiseen osallistumisen ennen tutkimuksen alkamista.

6.     Taloudellinen tilanne itsejäljentävän paperin alalla

657    Useat kantajista (Bolloré, Zanders, Mougeot, AWA, jota tukee Belgian kuningaskunta ja Koehler) arvostelevat komissiota siitä, että vakiintuneen päätöskäytännön vastaisesti tämä ei ole ottanut huomioon itsejäljentävän paperin alalla kysymyksessä olevana ajankohtana vallinnutta kriisiä.

658    Suuntaviivojen 5 kohdassa, jonka otsikko on ”Yleisiä huomioita”, todetaan, että olosuhteiden mukaan on syytä tarkastella ”tiettyjä objektiivisia tietoja, kuten erityistä taloudellista ympäristöä”.

659    Päätöksen 24, 25 ja 392 perustelukappaleesta ilmenee, että itsejäljentävän paperin markkinoilla oli rakenteellista ylikapasiteettia ja kysyntä laski sen vuoksi, että yhä enemmän käytetään sähköistä tiedonsiirtoa. Useat yritykset olivat todenneet kärsineensä merkittäviä tappioita kysymyksessä olevana ajankohtana.

660    Komissio myöntää itse päätöksen 392 perustelukappaleessa, että päätöksen kattaman ajanjakson aikana ”itsejäljentävän paperin markkinat olivat taantuvat”. Se katsoo kuitenkin 431 perustelukappaleessa, että väitetiedoksiantoon annetuissa vastauksissa toimitetut tiedot ja AEMCP:n Mikulski Hall Associatesilla teettämä raportti (jäljempänä MHA:n raportti) eivät tue päätelmää, jonka mukaan itsejäljentävän paperin ala olisi ollut vuodet 1992–1995 kattavan rikkomisjakson aikana yhtä vakavassa kriisitilanteessa kuin alat, joista oli kyse yritysten mainitsemissa aiemmissa kilpailualan tapauksissa.

661    Komissio toteaa, että kartellit saavat usein alkunsa taloudellisessa kriisitilanteessa, minkä vuoksi kysymyksessä olevan alan taloudelliset vaikeudet voidaan ottaa huomioon vain täysin poikkeuksellisissa erikoistapauksissa. Kilpailusääntöjen rikkomisajanjaksoa ei voida pitää erityisen vakavana kriisiaikana. Taantumavaiheen alkamisesta huolimatta myynnin määrä pysyi korkealla tasolla.

662    Komissio toteaa, että kysymys mahdollisen kriisin olemassaolosta ja laajuudesta asianomaisella alalla edellyttää sen puolelta monitahoista taloudellista arviointia, johon nähden tuomioistuimen valvonta kohdistuu ainoastaan siihen, että menettelyä ja perusteluvelvollisuutta koskevia sääntöjä on noudatettu, että tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, että näitä tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin.

663    Itsejäljentävän paperin alan osalta riittää, kun muistutetaan, että edellä 93 kohdassa mainitussa asiassa T‑16/99, Lögstör Rör vastaan komissio, antamassaan tuomiossa (319 ja 320 kohta) ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, ettei komission tarvinnut ottaa huomioon lieventävänä seikkana sitä, että kyseessä oleva ala oli taloudellisesti heikossa kunnossa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on myös vahvistanut, ettei komission tarvitse sen vuoksi, että se on aikaisemmissa asioissa ottanut alan taloudellisen tilanteen huomioon lieventävänä seikkana, välttämättä jatkaa kyseistä käytäntöä (edellä 56 kohdassa mainittu asia ICI v. komissio, tuomio 10.3.1992, 372 kohta). Kuten komissio on perustellusti korostanut, kartellit syntyvät yleisesti ottaen silloin, kun alalla on vaikeuksia. Kantajien perusteluja seurattaessa sakkoa olisi säännönmukaisesti alennettava lähes kaikissa tapauksissa. Näin ollen on siis hyödytöntä tarkastaa enää sitä, ovatko esillä olevaan asiaan liittyvät tosiseikat ja niiden muiden päätösten taustalla olevat tosiseikat, joissa rakenteelliset kriisit on otettu huomioon lieventävänä asianhaarana, todella toisiinsa verrattavissa (edellä 496 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Tokai Carbon ym. v. komissio, tuomio 29.4.2004, 345 kohta).

664    Täydentävästi on todettava, että komissio on ottanut huomioon itsejäljentävän paperin alan tilanteen ja että kantajat eivät ole osoittaneet, että komission suorittamaan markkinatilanteen tarkasteluun liittyisi ilmeinen arviointivirhe tai harkintavallan väärinkäyttöä. Tässä yhteydessä on syytä huomata, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan (ks. asia 42/84, Remia ym. v. komissio, tuomio 11.7.1985, Kok. 1985, s. 2545, Kok. Ep. VIII, s. 287, 34 kohta sekä yhdistetyt asiat 142/84 ja 156/84, BAT ja Reynolds v. komissio, tuomio 17.11.1987, Kok. 1987, s. 4487, 62 kohta) on niin, että vaikka yhteisöjen tuomioistuinten tehtävänä yleisesti on harjoittaa kokonaisvaltaista valvontaa EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamisedellytysten täyttymisen suhteen, yhteisöjen tuomioistuinten valvoessa komission harkintavallan käyttöä monitahoisissa taloudellisissa kysymyksenasetteluissa tämä valvonta kohdistuu välttämättä ainoastaan siihen, että menettelyä ja perusteluvelvollisuutta koskevia sääntöjä on noudatettu, että tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, että näitä tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin (asia C‑7/95 P, Deere v. komissio, tuomio 28.5.1998, Kok. 1998, s. I‑3111, 34 kohta).

665    Vielä täydentävästi on todettava, että MHA:n raportista (päätöksen 25 ja 28 perustelukappale) ilmenee, että vaikka kysynnän kasvu hidastui 1990/1991 lukien, varsinainen kysynnän lasku tapahtui vuoden 1995 kuluessa, toisin sanoen päätöksessä todetun kilpailusääntöjen rikkomisen loppupuolella. Asianosaiset eivät ole esittäneet mitään, mikä horjuttaisi näitä tietoja. Näiden tietojen perusteella voidaan ajatella, että vaikka markkinat olivatkin laskussa, kriisi alkoi samaan aikaan kun kilpailusääntöjen rikkominen päättyi.

666    Komissio on näin ollen oikein todennut, että itsejäljentävän paperin markkinoiden tilanne ei ole lieventävä seikka.

7.     Kilpailusääntöjen rikkomisesta ei saatu voittoa ja rikkomiseen syyllistyneen taloudellinen tilanne

667    Useat kantajista väittävät, että kilpailusääntöjen rikkomisen aikana ne saivat hyvin vähäisiä voittoja tai jopa kärsivät tappioita.

668    Mougeot ja Bolloré selvittävät kärsimiään tappioita kanneperusteen yhteydessä, jonka mukaan vaikeata taloudellista tilannetta ei ole otettu huomioon, minkä vuoksi tältä osin on viitattava edellä 657–666 kohtaan.

669    Koehler väittää, että kartellista saatujen voittojen huomioon ottamisen seurauksena on se, että kärsityt tappiot pitää ottaa huomioon. Sen mukaan tästä seuraa, että komission olisi kohtuullisuussyistä ollut alennettava sille määrättyä sakkoa, koska se oli kärsinyt huomattavia tappioita käytännöllisesti katsoen koko rikkomisen keston ajan, joten se on saanut kartelliin osallistumisestaan hyvin vähän tai ei lainkaan etua.

670    Tätä kanneperustetta ei voida hyväksyä.

671    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on niin sanotussa sementtitapauksessa antamassaan tuomiossa (4881 kohta) katsonut, että se, että yritys ei ole hyötynyt millään tavoin kilpailusääntöjen rikkomisesta, ei estä sakon määräämistä, koska muuten sakot menettäisivät ehkäisevän vaikutuksensa. Tästä seuraa, että kun komissio määrää sakkoja, sen ei tarvitse näyttää toteen, että kilpailusääntöjen rikkomisesta on aiheutunut lainvastaista hyötyä asianomaisille yrityksille, eikä vastaavasti ottaa huomioon sitä, että kyseisestä kilpailusääntöjen rikkomisesta ei ole koitunut hyötyä.

672    On lisättävä, kuten komissio oikein toteaa, että se, että kantajan esittämät luvut ilmentävät tappiota itsejäljentävän paperin alalla rikkomisen keston ajalta, ei kuitenkaan sulje pois sitä, että kantajan tilanne olisi ollut huonompi, jos kartellia ei olisi ollut, ja että kantaja on siis joka tapauksessa saanut tiettyä etua kartellista. Koehlerin kannekirjelmässään esittämien lukujen perusteella se kärsi vuonna 1992 merkittäviä tappioita, jotka kuitenkin selvästi pienenivät vuonna 1993. Kantajan vuosi 1994 oli voitollinen, minkä jälkeen se kärsi vuonna 1995 uudelleen tappioita, jotka kuitenkin olivat vähäisempiä kuin vuonna 1993. Ei siis ole mahdotonta, että Koehlerin tappiot ovat pienentyneet kartellin ansiosta.

673    Tästä seuraa, että komissio ei ole tehnyt mitään virhettä, kun se on päätellyt, että käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole otettava huomioon lieventäviä seikkoja.

 H Kanneperusteet, joiden mukaan luottamuksensuojan periaatetta, suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu yhteistyötiedonantoa sovellettaessa, minkä lisäksi tätä tiedonantoa on sovellettu virheellisesti

674    Useat kantajista (Zicuñaga, MHTP, Mougeot, AWA ja Koehler) arvostelevat tapaa, jolla komissio soveltaa yhteistyötiedonantoa, ja vetoavat siihen, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu.

 1. Zicuñaga

675    Zicuñaga väittää, että järjestelmä, jossa sakkoa alennetaan komission kanssa tehdyn yhteistyön perusteella, loukkaa tosiasiallisesti yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, joka edellyttää samasta käyttäytymisestä määrättävän seuraamuksen tasapuolisuutta.

676    Ensiksi on todettava, että jos Zicuñaga pyrkii riitauttamaan yhteistyötiedonannon laillisuuden, se ei ole vaatinut EY 241 artiklan perusteella, että tiedonantoa ei sovelleta.

677    Tämän jälkeen on korostettava, että sakon alentaminen hallinnollisessa menettelyssä harjoitetun yhteistyön vuoksi on perusteltua vain, jos komissio on yrityksen käyttäytymisen vuoksi voinut todeta kilpailusääntöjen rikkomisen helpommin tai, tilanteen mukaan, saada sen loppumaan (edellä 149 kohdassa mainittu asia SCA Holding v. komissio, tuomio 16.11.2000, 36 kohta). Tästä seuraa, että yrityksen, joka on vapaasti päättänyt tehdä yhteistyötä, ja yrityksen, joka kieltäytyy yhteistyöstä, välillä ei voi olla syrjintää, koska ensimmäinen käyttäytyy eri tavalla kuin toinen, minkä vuosi erilainen seuraamus on perusteltu.

678    Tältä osin on huomattava, että myös Zicuñagalla olisi ollut mahdollisuus yhteistyöhön (ks. vastaavasti edellä 409 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Danska Rørindustri ym. v. komissio, tuomio 28.6.2005, 419 kohta). Se ei kuitenkaan ole käyttänyt tätä mahdollisuutta. Se ei siis voi vedota tältä osin siihen, että sitä olisi syrjitty.

679    Zicuñagan tältä osin esittämä kanneperuste on näin ollen hylättävä.

 2. MHTP

680    MHTP väittää, että komissio on loukannut luottamuksensuojan ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteita, kun se on alentanut MHTP:lle määrättyä sakkoa vain 10 prosenttia, vaikka MHTP on tunnustanut tosiseikat ja kilpailusääntöjen rikkomisen. Se toteaa, että ajankohtana, jolloin se teki yhteistyötä komission kanssa, päätöksissä, joissa sovellettiin yhteistyötiedonantoa, sakkoa alennettiin ainakin 20 prosenttia, ja 10 prosentin alennus koski vain niitä yrityksiä, jotka eivät olleet tunnustaneet kilpailusääntöjen rikkomista. Se odotti siis perustellusti saavansa 20 prosentin alennuksen, koska se oli luopunut puolustautumisoikeuksien käyttämisestä ja koska se oli ennen väitetiedoksiannon lähettämistä tunnustanut osallistuneensa kilpailusääntöjen rikkomiseen.

681    On huomattava, että MHTP:n tilanne kuuluu yhteistyötiedonannon D kohdan alaan; kyseisessä kohdassa todetaan, että ”jos yritys tarjoutuu yhteistyöhön ilman, että kaikki edellä B tai C kohdassa esitetyt edellytykset täyttyvät, yritykselle voidaan myöntää 10–50 prosenttia alennusta siihen sakkojen määrään, mikä sille olisi määrätty ilman yhteistyötä”. Tiedonannossa todetaan tarkemmin seuraavaa:

”Näin voidaan menetellä erityisesti, jos:

–        yritys toimittaa komissiolle ennen [väitetiedoksiannon] tiedoksi antamista tietoja, asiakirjoja tai muita todisteita, jotka auttavat rikkomuksen todistamisessa

–        saatuaan tiedon [väitetiedoksiannosta] yritys ilmoittaa komissiolle, että se ei kiistä niiden seikkojen olemassaoloa, joihin komission esittämät syytökset perustuvat.”

682    Käsiteltävänä olevassa asiassa komissio on alentanut MHTP:n sakkoa 10 prosenttia yhteistyötiedonannon D kohdan 2 alakohdan toisen luetelmakohdan nojalla sillä perusteella, että tämä ei ole kiistänyt tosiseikkoja (päätöksen 458 perustelukappale). Se ei ole alentanut sakkoa yhteistyötiedonannon D kohdan 2 alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan nojalla. Vaikka komissio toteaakin päätöksen 446 perustelukappaleessa, että MHTP toimitti sille tietoja ennen väitetiedoksiantoa, se toteaa päätöksen 450 perustelukappaleessa seuraavaa:

”MHTP:n (Storan) vastaus oli epämääräisin. Se myönsi kilpailijoiden neuvotelleen hinnoista, mutta väitti, että korotuksista ei päästy sopimukseen. Tätä epämääräistä ja perustelematonta huomautusta ei voida pitää tietona tai asiakirjana, joka edisti rikkomisen olemassaolon vahvistamista, eikä se näin ollen anna oikeutta sakon määrän alentamiseen.”

683    On todettava, että MHTP ei ole esittänyt mitään, mikä osoittaisi, että sen komissiolle ennen väitetiedoksiannon antamista toimittamat tiedot olisivat myötävaikuttaneet kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaolon vahvistamiseen.

684    Mitä tulee käsiteltävänä olevan asian vertaamiseen komission aiempaan käytäntöön, on muistutettava, että pelkästään se seikka, että komissio on aiemmassa päätöskäytännössään myöntänyt tietyn alennuksen tietynlaisen käyttäytymisen vuoksi, ei merkitse, että sillä olisi velvollisuus tehdä samanlainen alennus arvioidessaan vastaavanlaista käyttäytymistä jossain myöhemmässä hallinnollisessa menettelyssä (edellä 446 kohdassa mainittu asia Mayr-Melnhof v. komissio, tuomion 368 kohta ja asia ABB v. komissio, tuomion 239 kohta).

685    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tyytyi asiassa ABB vastaan komissio antamassaan tuomiossa toteamaan näin katsoessaan, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ollut loukattu komission aiempiin päätöksiin nähden, ilman että se olisi tutkinut näitä päätöksiä. Saman tuomion 240–245 kohdassa suoritettu yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattamisen yksityiskohtainen tarkastelu koskee vain kartelliin osallistujien tilanteen vertailua.

686    MHTP viittaa edellä 459 kohdassa mainittuun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa Limburgse Vinyl Maatschappij ym. vastaan komissio antamaan tuomioon (1232 kohta) osoittaakseen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo tutkinut vaatimuksia, jotka perustuvat epäyhdenvertaiseen kohteluun muihin asioihin nähden. Vaikka mainitussa tuomiossa käsitelläänkin tätä kysymystä, näin tehtäessä hylätään väite, jonka mukaan komissio ei ole noudattanut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta suhteessa aiempaan päätöskäytäntöönsä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan sakkojen määrän määrittäminen perustuu useisiin kriteereihin, joita on arvioitava tapauskohtaisesti kunkin yksittäistapauksen kaikkien olosuhteiden perusteella, ja se seikka, että komissio on aikaisemmin määrännyt tietyntasoisia sakkoja tietyntyyppisistä rikkomisista, ei voi estää sitä korottamasta tätä tasoa, jos tämä on välttämätöntä yhteisön kilpailupolitiikan toteuttamiseksi. MHTP:n väitteet eivät siis saa tukea tästä tuomiosta.

687    Joka tapauksessa on todettava, että yhteistyötiedonannon D kohtaan sisältyvä vaihteluväli ulottuu 10 prosentista 50 prosenttiin, ja siinä ei vahvisteta erityisiä kriteerejä erilaisille alennuksille tämän vaihteluvälin rajoissa. Siinä ei siis luoda perusteltua luottamusta tietynsuuruisen alennusprosentin saamiseen.

688    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkää tämän kanneperusteen näiden seikkojen perusteella.

 3. Mougeot

689    Ensiksi on muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komissio ei silloin, kun se arvioi kartellin jäsenten sen kanssa harjoittamaa yhteistyötä, saa jättää huomiotta yhdenvertaisuusperiaatetta (ks. edellä 496 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Tokai Carbon ym. v. komissio, tuomio 29.4.2004, 394 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Komissiolle on kuitenkin annettava laaja harkintavalta kartellin jäsenten sen kanssa harjoittaman yhteistyön laadun ja hyödyllisyyden arvioimiseksi, ja vain tämän harkintavallan rajojen ilmeinen ylittäminen on moitittavissa.

690    Mougeot väittää, että sitä on syrjitty Sappiin nähden – Sappin sakkoa alennettiin 100 prosenttia – ja että komission olisi pitänyt soveltaa Mougeot’hon yhteistyötiedonannon B kohtaa, mikä merkitsisi 75 prosentin alennusta.

691    On todettava, kuten päätöksen 436–445 perustelukappaleesta ilmenee, että Sappi, joka ilmoitti kartellista, oli ainoa yritys, joka täytti yhteistyötiedonannon B kohdan kumulatiiviset edellytykset. Koska Mougeot toimitti komissiolle todisteita kartellin olemassaolosta vasta sen jälkeen, kun komissio oli päättänyt tehdä tutkimuksia, se ei voi saada kyseisen B kohdan soveltamiseen perustuvaa etua. Jotta Mougeot kuuluisi C kohdan soveltamisalaan, sen tulisi täyttää B kohdan b–e alakohdassa asetetut edellytykset. Mougeot myöntää kuitenkin itse kannekirjelmässään, että se ei ollut ensimmäinen yritys, joka ilmoitti komissiolle kartellia koskevia seikkoja. Lisäksi toisin kuin Sappi, joka omasta aloitteestaan ilmoitti kartellista komissiolle syksyllä 1996, Mougeot ei ole tehnyt muuta yhteistyötä komission kanssa kuin vastannut komission sille maaliskuussa 1999 osoittamaan tietopyyntöön.

692    Tältä osin on korostettava, että itse yhteistyötiedonannon B kohdan b alakohdan sanamuodosta seuraa, että ”ensimmäisen” yrityksen ei ole tarvinnut esittää näyttöä, joka osoittaa kaikki kartellin toiminnan yksityiskohdat, vaan ratkaisevan näytön esittäminen riittää. Erityisesti tässä sanamuodossa ei edellytetä, että tämä näyttö olisi itsessään riittävää väitetiedoksiannon saati sitten kilpailusääntöjen rikkomisen toteavan lopullisen päätöksen laatimista varten. Näin ollen pelkästään se, että Mougeot on vuorollaan kyennyt esittämään ilmeisesti ratkaisevaa näyttöä, jonka avulla komissio on saanut todistettua kilpailusääntöjen rikkomisen, ei riistä Sappilta sen asemaa ensimmäisenä kartellin ilmaisseena yrityksenä eikä merkitse sitä, että Mougeot’hon sovellettaisiin säännöstä, joka koskee vain sitä ensimmäistä yritystä, joka on ilmoittanut kartellista ennen komission tutkimuksia.

693    Komissio on asiassa aivan oikein soveltanut Mougeot’hon yhteistyötiedonannon D kohtaa. Alentaessaan sen sakkoa 50 prosenttia, eli säädetyn mukaisen enimmäismäärän, komissio on ottanut asianmukaisesti huomioon Mougeot’n sille toimittaman näytön ja sen kanssa paikan päällä tehtyjen tarkastusten ja tutkimuksen aikana tekemän yhteistyön merkityksen.

 4. AWA

694    AWA puolestaan väittää, että sen sakkoa olisi pitänyt alentaa yhtä paljon kuin Mougeot’n sakkoa, koska se otti komissioon yhteyttä ennen viimeksi mainittua ja koska sen toimittamat todisteet ovat olleet Mougeot’n toimittamia hyödyllisempiä.

695    Edellä 689 kohdassa mainitun oikeuskäytännön valossa on siis tutkittava, onko komissio ylittänyt ilmeisellä tavalla sille tällä alalla myönnetyn laajan harkintavallan rajat, kun se on alentanut AWA:n sakkoa 35 prosenttia ja Mougeot’n sakkoa 50 prosenttia.

696    Mitä tulee ajalliseen järjestykseen, jossa komissiolle toimitettiin tietoja, on todettava, että AWA tosin ilmoitti ennen Mougeot’ta aikomuksestaan tehdä yhteistyötä komission kanssa mutta että näistä kahdesta Mougeot lähetti tosiasiallisesti ensin tietoja komissiolle 14.4.1999. AWA toimitti tosiasiallisesti tietoja 30.4.1999.

697    Tältä osin on korostettava, että komissio ei ollut velvollinen pitämään ratkaisevana sitä seikkaa, että yksi näistä yrityksistä toimi hieman nopeammin kuin muut. Yhteistyötiedonannosta ilmenee selvästi, että sillä, että yritys on ensimmäinen, joka toimittaa ratkaisevaa näyttöä, on merkitystä B ja C kohdan soveltamisen kannalta. Käsiteltävänä olevassa asiassa Sappi täyttää tämän edellytyksen (ks. edellä 691 ja 692 kohta). Sekä AWA:han että Mougeot’hon sovelletaan D kohtaa, johon ei sisälly mitään viittausta siihen, että jokin yritys on tehnyt yhteistyötä aiemmin kuin toinen, eikä siinä palkita tällaisesta aiemmuudesta.

698    Se, että AWA on saattanut haluta ilmoittaa kartellin muille jäsenille aikomuksestaan tehdä yhteistyötä ennen kuin se on ottanut yhteyttä komissioon, ei liity sen komission kanssa tekemään yhteistyöhön.

699    Koska AWA ja Mougeot toimittivat tietoja komissiolle vasta Sappin jälkeen ja sen jälkeen, kun komissio oli tehnyt tutkimuksensa, on tutkittava, olivatko niiden komissiolle toimittamat tiedot laadultaan samankaltaisia kuin Sappin.

700    Tältä osin on nojauduttava päätöksen 447 ja 448 perustelukappaleeseen, joissa todetaan seuraavaa:

”Mougeot toimitti vapaaehtoisesti lausuntoja ja asiakirjoja, jotka sisälsivät yksityiskohtaisia tietoja kartellikokouksista (joissa käsiteltiin pääasiassa sen kotimarkkinoita Ranskassa) ja muun muassa tietoja kokouspäivämääristä, osanottajista, kokousten sisällöstä ja tehdyistä sopimuksista.

AWA toimitti vapaaehtoisesti komissiolle tietoja kartellikokouksista, muun muassa yksityiskohtia ajankohdista, joina kokouksia pidettiin yhteisön jäsenvaltioissa ja luettelon kokouksiin osallistuneista yrityksistä. Kokousten sisällöstä AWA huomautti, että ’joissakin kokouksissa – – keskusteltiin itsejäljentävän paperin hinnoista – – ja vaihdettiin tietoja hinnankorotusaikeista’.”

701    Lisäksi komissio luettelee päätöksen 252 perustelukappaleessa todisteita, jotka koskevat kartellia kokonaisuudessaan. Niihin kuuluvat Mougeot’n ja Sappin lausunnot ja sääntöjenvastaisia kokouksia koskevat todisteet, jotka AWA toimitti komission tietopyyntöön antamassaan vastauksessa, sekä Mougeot’n ja Sappin toimittamat kansallisia tai alueellisia kokouksia koskevat pöytäkirjat ja yksityiskohtaiset lausunnot.

702    Vertailtaessa näitä perustelukappaleita ilmenee, että Mougeot’n toimittamat tiedot ovat yksityiskohtaisia, toisin kuin AWA:n toimittamat. Mougeot on esimerkiksi ilmoittanut kokousten päivämäärät, kun AWA taas on ilmoittanut vain ajanjaksot. Vaikka AWA:n lausunto ei olekaan yhtä täsmällinen kuin Mougeot’n, AWA on päätöksen 61 perustelukappaleen mukaan toimittanut komissiolle ”luettelon vuosina 1992–1998 kilpailijoiden välillä pidetyistä ’sääntöjenvastaisista’ kokouksista tai kokoussarjoista”. Luetteloon sisältyvät kuitenkin kokoukset, jotka pidettiin niinä päivinä, joiden yksilöimiseen AWA oli myötävaikuttanut. Lisäksi ajanjakso, jonka AWA:n lausunnot kattavat, on pidempi kuin Mougeot’n lausuntojen kattama. Kokoukset, jotka Mougeot mainitsee 14.4.1999 antamassaan lausunnossa (edellä 165 kohdassa mainitut asiakirjat nro 7647–7655), pidettiin 1.10.1993 ja kesän 1995 välisenä aikana. Salaisten kokousten pitämisestä saatujen tietojen osalta Mougeot’n ja AWA:n välillä ei ole selvää eroa.

703    Mitä tulee salaisten kokousten osanottajiin, se, että Mougeot toimitti tietoja ”osanottajista”, ei juuri eroa siitä, että AWA toimitti tietoja ”kokouksiin osallistuneista yrityksistä”. Joka tapauksessa päätöksen liitteestä II ilmenee, että AWA:n lausunnoista (asiakirja nro 7828) oli erittäin paljon hyötyä komissiolle sen selvittäessä kunkin yrityksen osallistumista kokouksiin. Tämän vahvistaa se, että alaviitteissä tähän asiakirjaan viitataan eniten kokouksia ja niiden osallistujia koskevan luettelon tueksi.

704    Lopuksi päätöksen 447 ja 448 perustelukappaleessa tuodaan esille se, että Mougeot’n lausunnot koskivat pääasiassa vain ”sen kotimarkkinoita Ranskassa”, kun taas AWA:n tiedot koskivat ”yhteisön jäsenvaltioissa” pidettyjä kokouksia. Se, että useat yritykset ovat kiistäneet kartellin olleen olemassa Euroopan tasolla, korostaa AWA:n tältä osin toimittamien tietojen merkitystä.

705    Komissio on näin ollen tehnyt ilmeisen arviointivirheen, kun se on alentanut Mougeot’n sakkoa 50 prosenttia ja AWA:n sakkoa 35 prosenttia. Vaikka Mougeot, toisin kuin AWA, on esittänyt asiakirjoja, jotka ovat peräisin tapahtuma-ajalta, ja vaikka sen lausunnot ovat tietyiltä osin yksityiskohtaisempia, AWA:n toimittamat tiedot koskevat pitempää ajanjaksoa ja kattavat maantieteellisesti laajemman alueen. On siis katsottava, että AWA:n ja Mougeot’n yhteistyö komission kanssa on ollut laadultaan samankaltaista. Ei voida myöskään todeta, että niiden tekemä yhteistyö olisi ollut erilaista siihen nähden, miten hyödyllistä se oli komissiolle. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen edellä suorittamasta Espanjan markkinoiden tarkastelusta (ks. edellä 161–168 kohta) tai AEMCP:n ennen syyskuuta tai lokakuuta 1993 pidettyjen kokousten salaisen luonteen arvioinnista (ks. edellä 256–310 kohta) ilmenee, että AWA:n ja Mougeot’n toimittamat tiedot suurelta osin täsmäävät ja muodostavat yhdessä Sappin toimittamien tietojen kanssa kartellin toiminnan ymmärtämisen ja sen olemassaolon toteennäyttämisen kannalta välttämättömän todisteiden joukon.

706    Tästä seuraa, että AWA:n kanneperuste, jonka mukaan sille sen yhteistyön perusteella annettu sakon alennus oli riittämätön ja syrjivä, on hyväksyttävä.

707    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo täyttä harkintavaltaansa käyttäen, että koska Mougeot’n ja AWA:n toimittamat todisteet ovat laadultaan samankaltaisia, AWA:n sakkoa on sen komission kanssa tekemän yhteistyön perusteella alennettava yhtä paljon kuin Mougeot’n sakkoa eli 50 prosenttia. AWA:lle määrättyä sakkoa on tämän vuoksi alennettava.

 5. Koehler

708    Lopuksi Koehler katsoo, että komissio ei ole ottanut varauksettomasti huomioon sen komission kanssa sekä ennen väitetiedoksiannon lähettämistä että tämän jälkeen tekemää yhteistyötä. Sen mukaan on yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista, että Carrs, MHTP ja Zanders hyötyvät sakkojen lievennyksestä mutta se ei.

709    Päätöksen 457 ja 458 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(457) Koehler huomauttaa, että se ei kiistä osaa väitetiedoksiannossa esitetyistä seikoista. Koehler kiistää kuitenkin huomattavan osan todisteista, joiden mukaan se osallistui kartelliin koko sen keston ajan. Koehler kiistää erityisesti komission esittämän kuvauksen myyntikiintiöitä ja markkinaosuuksia koskevista sopimuksista ja seurantajärjestelmän olemassaolon. Komissio päättelee tästä syystä, ettei Koehler ole harjoittanut todellista yhteistyötä sen kanssa.

(458) Komissio myöntää Carrsille, MHTP:lle ja Zandersille 10 prosentin alennuksen sakkojen määrästä sen perusteella, että ne eivät kiistä huomattavaa osaa esitetyistä tosiseikoista.”

710    Koehler väittää, että se teki varauksetonta yhteistyötä komission kanssa väitetiedoksiannon lähettämistä edeltävänä ajanjaksona. Se lisää, että ”myös Koehlerin tiloissa 9. ja 10.12.1997 tehty tarkastus tapahtui ilman pakottamista, koska johtokunnan jäsen [F.] antoi siihen etukäteen suostumuksensa”.

711    Ei voida katsoa, että pelkästään suostuminen tarkastukseen merkitsee varauksetonta yhteistyötä. Yhteistyötiedonannon mukaan sakkoa alennetaan huomattavasti, jos yritys toimittaa komissiolle ennen väitetiedoksiannon tiedoksi antamista tietoja, asiakirjoja tai muita todisteita, jotka auttavat rikkomisen todistamisessa. Koehler ei ole toimittanut eikä edes väittänyt toimittaneensa tällaisia. Koehlerin väite ei siis voi menestyä.

712    Yhteistyötiedonannon mukaan väitetiedoksiannon vastaanottamisen jälkeen sakkoa voidaan alentaa huomattavasti, jos yritys ilmoittaa komissiolle, että se ei kiistä niiden tosiseikkojen olemassaoloa, joihin komission esittämät syytökset perustuvat. On tutkittava, koskeeko tämä Koehleria, ja tehtävä vertailu myös muihin yrityksiin nähden, joihin tätä säännöstä on sovellettu.

713    Koehler on todennut väitetiedoksiantoa koskevissa huomautuksissaan, että se tunnusti ”komission asianmukaisesti kehittelemät ja toteen näyttämät tosiseikat ja väitteet”. Se lisäsi kannekirjelmässään ”liittäneensä tunnustuksiinsa varauksia sen vuoksi, että se ei pitänyt hyväksyttävänä väärän väittämistä oikeaksi pelkästään sen vuoksi, että se saisi alennuksen sakkoon”.

714    On kuitenkin todettava, että vaikka Koehler pyrkii sitten perustelemaan joitakin näistä varauksista sillä, että komissio oli muuttanut tämän jälkeen kantaansa, se myöntää esittäneensä varauksia ja ”suhteuttaneensa komission toteamuksia kiintiöiden ja markkinaosuuksien jakamista koskevien sopimusten osalta”. Lisäksi kun Koehler myöntää, että myyntimääriä koskevia tietoja vaihdettiin alueellisella tasolla, mutta kiistää tämän eurooppalaisella tasolla, se lisää, että kysymys oli päättyneitä ajanjaksoja koskevista poikkeuksista.

715    Lisäksi Koehler väitti istunnossa, että kiistäminen koski vain lokakuuta 1993 edeltänyttä aikaa ja että tämän jälkeen se oli tehnyt yhteistyötä komission kanssa huolimatta joistakin ehkä epämääräisistä tai epätarkoista sanamuodoista. Koehlerin väitetiedoksiannosta esittämistä huomautuksista ei kuitenkaan ilmene, että se olisi nimenomaisesti rajoittanut kiistämisensä koskemaan vain ensimmäistä ajanjaksoa. Päinvastoin se toteaa johdantosanoissa, että se ei kiistä tiettyjä tosiseikkoja, toisin sanoen niitä, jotka komissio on todennut ja arvioinut asianmukaisesti väitetiedoksiannossa. Huomautusten III osa, joka koskee niiden tosiseikkojen kiistämistä, joista Koehleria moititaan, sisältää 3 kohdan, jonka otsikko on ”Myyntikiintiöitä tai markkinoita ei jaettu eurooppalaisella tasolla”, ja 4 kohdan, jonka otsikko on ”Ei valvontajärjestelmää”. Näitä kiistämisiä ei ole ajallisesti rajattu eikä niitä voida pitää epämääräisinä tai epätarkkoina.

716    On muistettava, että sakon alentaminen on perusteltua vain, jos komissio on yrityksen käyttäytymisen vuoksi voinut todeta kilpailusääntöjen rikkomisen helpommin ja tarpeen vaatiessa saada sen loppumaan (yhdistetyt asiat T‑45/98 ja T‑47/98, Krupp Thyssen Stainless ja Acciai speciali Terni v. komissio, tuomio 13.12.2001, Kok. 2001, s. II‑3757, 270 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Komissiolla on tältä osin harkintavaltaa, mikä ilmenee yhteistyötiedonannon D kohdan 2 alakohdan sanamuodosta ja erityisesti johdantosanoista, joissa todetaan, että ”Näin voidaan menetellä erityisesti – –”. Lisäksi ja ennen kaikkea alennus yhteistyötiedonannon nojalla on perusteltu ainoastaan silloin, kun toimitettujen tietojen ja kyseessä olevan yrityksen käyttäytymisen yleisemminkin voidaan katsoa osoittavan, että yritys on harjoittanut todellista yhteistyötä (edellä 409 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Dansk Rørindustri ym. v. komissio, tuomio 28.6.2005, 394 ja 395 kohta).

717    Tunnustukset, joihin liittyy varauksia, tai epäselvät lausunnot eivät kuitenkaan ole todellista yhteistyötä, eivätkä ne helpota komission tehtävää, koska ne edellyttävät tarkistusten tekemistä. Tämä pitää sitäkin enemmän paikkansa, kun varaukset koskevat kilpailusääntöjen rikkomisen kestoa, myyntikiintiöitä, markkinaosuuksia ja tietojen vaihtoa, kuten käsiteltävänä olevassa asiassa.

718    Koska Koehler on näillä varauksillaan kiistänyt useita kartellin osatekijöitä tai se ei ainakaan ole auttanut komissiota tämän tehtävässä tutkia kartellia ja määrätä siitä seuraamus, se ei voi vaatia huomattavaa alennusta sille määrätyn sakon määrään sillä perusteella, että se ei ole kiistänyt tosiseikkoja.

719    Lopuksi on tutkittava, onko se, että Koehlerin sakkoa ei alennettu tällä perusteella, Koehlerin väittämin tavoin vastoin yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, kun Carrsin, MHTP:n ja Zandersin sakkoa on alennettu 10 prosenttia.

720    Mitä tulee siihen, että Koehler arvostelee näille muille yrityksille sillä perusteella annettua sakon alennusta, että ne eivät ole kiistäneet tosiseikkoja, joista niitä moititaan, on todettava, että vaikka komissio olisikin alentanut liikaa kyseiselle yritykselle määräämäänsä sakkoa, on huomattava, että yhdenvertaisuusperiaate on sovitettava yhteen laillisuusperiaatteen kanssa, jonka mukaan kukaan ei voi edukseen vedota lainvastaisuuteen, joka hyödyttää jotakuta toista (edellä 468 kohdassa mainittu asia SCA Holding v. komissio, tuomio 14.5.1998, 160 kohta; edellä 446 kohdassa mainittu asia Mayr-Melnhof v. komissio, tuomio 14.5.1998, 334 kohta ja edellä 45 kohdassa mainittu asia LR AF 1998 v. komissio, tuomio 14.5.1998, 367 kohta).

721    Lisäksi siltä osin kuin Koehler riitauttaa sen, että sen sakkoa ei alennettu yhteistyötiedonannon perusteella, on syytä viitata edellä 708–718 kohtaan, joista ilmenee, että käsiteltävänä olevan asian olosuhteissa se ei voi vedota yhteistyötiedonantoon.

722    Täydentävästi siltä osin kuin kysymys on siitä, että muut yritykset, joiden sakkoa alennettiin 10 prosenttia, kiistivät tosiseikkoja, on todettava, että Carrs myönsi, että kartelli oli olemassa ja että se osallistui kartelliin koko päätöksessä mainitun kilpailusääntöjen rikkomisen keston ajan. Se on kuitenkin todennut, että se osallistui vain Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin markkinoita koskeviin kokouksiin ja että se ei ollut tietoinen kartellista eurooppalaisella tasolla. Näin tehdessään se ei kiistä tosiseikkoja. Se, että Carrs väittää, että kartellin vaikutukset olivat rajalliset, ei myöskään ole ristiriidassa tosiseikkojen tunnustamisen kanssa.

723    Koehler toteaa Zandersin ja MHTP:n osalta, että päätöksen 455 ja 456 perustelukappaleet, joiden mukaan ne eivät ole kiistäneet tosiseikkoja, eivät ole yhteensopivia 395 perustelukappaleeseen sisältyvän toteamuksen kanssa, jonka mukaan MHTP ja Zanders olivat todenneet, että hintojen vahvistamista ja myyntikiintiöitä koskevia sopimuksia ei toteutettu.

724    On huomattava, että päätöksen 395 perustelukappaleessa toistetuilla MHTP:n ja Zandersin väitteillä pyritään kiistämään sopimusten tehokkuus, jotta todettaisiin, että kilpailusääntöjen rikkominen ei ollut luonteeltaan niin vakavaa. Väitteissä ei kyseenalaisteta kartellin olemassaoloa ja ne eivät näin ollen ole yhteensopimattomia sen kanssa, että tosiseikkoja ei ole kiistetty.

725    Mitä tulee siihen, että MHTP on myöntänyt osallistuneensa kartelliin vasta vuoden 1992 lopusta lukien (270 ja 271 perustelukappale), on todettava, että komissio on ottanut tämän huomioon. Päätöksen 456 perustelukappaleessa todetaan, että ”MHTP ilmoittaa, että se ei kiistä seikkoja, joihin vuodesta 1992 vuoden 1995 puoliväliin ulottuneen rikkomisen katsotaan perustuvan”.

726    Lisäksi MHTP:n, joka on kiistänyt vain kilpailusääntöjen rikkomisen alkamisajankohdan, asenne ei ole verrattavissa Koehlerin asenteeseen; Koehler esitti kartellin useita osatekijöitä koskevia varauksia.

727    Näin ollen Koehler ei ole osoittanut joutuneensa epäyhdenvertaisen kohtelun kohteeksi. Kaikesta esitetystä seuraa, että komissio on toiminut oikein, kun se ei ole alentanut Koehlerille määrättyä sakkoa yhteistyötiedonannon perusteella.

III  AWA:n vaatimus asiakirjojen esittämisestä

728    AWA kehottaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta vaatimaan komissiota esittämään sisäisiä asiakirjoja, jotka koskevat AWA:lle määrätyn sakon laskemista, ja kaikki päätöksessä mainitut asiakirjat lukuun ottamatta niitä, jotka toimitettiin sille 1.8.2000.

729    Ensiksi on muistettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi työjärjestyksen 49 artiklan mukaan milloin tahansa päättää kyseisen työjärjestyksen 64 ja 65 artiklassa tarkoitetuista prosessinjohtotoimista tai asian selvittämistoimista. Asiakirjojen esittämistä koskeva vaatimus kuuluu näihin.

730    Jotta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voisi ratkaista, onko tiettyjen asiakirjojen esittäminen tarpeen asian käsittelyn moitteettoman kulun kannalta, pyynnön esittävän asianosaisen on yksilöitävä pyydetyt asiakirjat ja esitettävä ainakin vähimmäismäärä selvitystä siitä, että asiakirjat ovat asian käsittelyn kannalta tarpeellisia (edellä 256 kohdassa mainittu asia Baustahlgewebe v. komissio, tuomion 93 kohta).

731    On todettava, että sakkojen laskentaa koskevien sisäisten asiakirjojen tai AWA:lle 1.8.2000 osoitettuja asiakirjoja lukuun ottamatta kaikkien päätöksessä mainittujen asiakirjojen toimittamista koskevissa vaatimuksissa, sellaisina kuin ne on esitetty kannekirjelmässä, ei yksilöidä vaadittuja asiakirjoja riittävän täsmällisesti, jotta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voisi arvioida niiden tarpeellisuutta asian käsittelyn kannalta.

732    Molemmat vaatimukset on näin ollen hylättävä.

733    Täydentävästi on todettava, että AWA ei ole osoittanut, että nämä asiakirjat olisivat tarpeellisia asian käsittelyn kannalta.

734    Mitä tulee AWA:n esittämään vaatimukseen sakkojen laskentaa koskevien komission sisäisten asiakirjojen esittämisestä, pelkästään se seikka, johon AWA vetoaa ja jonka mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vaati komissiota esittämään tällaisia asiakirjoja muun muassa useissa asioissa, jotka johtivat niin sanotuissa kartonkitapauksissa annettujen tuomioiden (esim. edellä 483 kohdassa mainittu asia Stora Kopparbergs Bergslags v. komissio, tuomio 14.5.1998) antamiseen, ei osoita, että tällaiset asiakirjat olisivat hyödyllisiä käsiteltävänä olevassa asiassa, eikä velvoita ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta määräämään vastaavanlaisia toimenpiteitä.

735    Lisäksi kuten komissio korostaa, tuomiot niin sanotuissa kartonkitapauksissa annettiin ennen suuntaviivojen soveltamista. Viimeksi mainituilla pyritään nimenomaan varmistamaan komission päätösten avoimuus ja objektiivisuus siten, että niissä esitetään uusi sakkojen laskentaan sovellettava menetelmä. Käsiteltävänä olevassa asiassa päätöksessä, jossa selvästi sovelletaan suuntaviivoja, selvitetään yksityiskohtaisesti, miten sakot on laskettu.

736    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komission sisäisiä asiakirjoja ei saateta asianosaisten tietoon, elleivät käsiteltävänä olevan asian erityiset olosuhteet sitä edellytä sellaisten painavien syiden perusteella, jotka asianosaisten on esitettävä (yhdistetyt asiat 142/84 ja C‑156/84, BAT ja Reynolds v. komissio, määräys 18.6.1986, Kok. 1986, s. 1899, 11 kohta; edellä 716 kohdassa mainittu asia Krupp Thyssen Stainless ja Acciai speciali Terni v. komissio, tuomion 34 kohta; ks. vastaavasti myös asia T‑35/92, Deere v. komissio, tuomio 27.10.1994, Kok. 1994, s. II‑957, Kok. Ep. XVI, s. II‑131, 31 kohta). AWA ei ole esittänyt tarkoitetun kaltaisia painavia syitä.

737    Siltä osin kuin kysymys on AWA:lle 1.8.2000 toimitettuja asiakirjoja lukuun ottamatta kaikkien päätöksessä mainittujen asiakirjojen esittämisestä, AWA toteaa, että sen tarkoituksena on saada nähtäväkseen ja tutkittavakseen todisteet, joihin komissio vetoaa päätöksessään.

738    Tältä osin vaikka AWA arvostelee sisällysluettelon käyttökelvottomuutta (ks. edellä 109–117 kohta), se ei ole väittänyt, että sillä ei olisi ollut oikeutta tutustua komission asiakirja-aineistoon hallinnollisen menettelyn kuluessa. Siltä osin kuin komissio ei käytä päätöksessä yritystä vastaan muita asiakirjoja kuin niitä, joihin yrityksellä on ollut oikeus tutustua hallinnollisen menettelyn kuluessa, sillä ei ole velvollisuutta antaa yritykselle oikeutta tutustua kaikkiin päätöksessä mainittuihin asiakirjoihin (ks. vastaavasti edellä 45 kohdassa mainittu asia LR AF 1998 v. komissio ja siinä mainittu oikeuskäytäntö).

739    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle esitetty vaatimus koskee kaikkia asiakirjoja, joihin päätöksessä on vedottu, lukuun ottamatta AWA:lle 1.8.2000 toimitettuja asiakirjoja. Toisin kuin AWA:n komissiolle 22.2.2002 osoittamassa kirjeessä, tässä vaatimuksessa ei täsmennetä, että se koskee erityisesti muiden adressaattien väitetiedoksiantoon antamia vastauksia ja PricewaterhouseCoopersin antamaa lausuntoa.

740    Vaikka myönnettäisiinkin, että nämä täsmennykset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle esitettyyn yleiseen vaatimukseen tulisi ottaa huomioon ja että vaatimuksessa, joka koskee yleisesti muiden väitetiedoksiannon adressaattien vastauksia, voidaan katsoa yksilöidyn riittävän täsmällisesti pyydetyt asiakirjat, AWA ei kuitenkaan ole osoittanut näiden asiakirjojen tarpeellisuutta asian käsittelyn kannalta.

741    AWA:n ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle esittämä prosessinjohtotoimenpidettä koskeva vaatimus on siis hylättävä.

742    Kaikkien näiden seikkojen perusteella asioissa T‑109/02, T‑122/02, T‑125/02, T‑126/02, T‑128/02, T‑129/02 ja T‑132/02 nostetut kanteet on hylättävä. Asiassa T‑118/02 AWA:lle määrätty sakko alennetaan 141,75 miljoonaan euroon. Asiassa T‑136/02 Zicuñagalle määrätty sakko alennetaan 1,309 miljoonaan euroon.

 Oikeudenkäyntikulut

743    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Tämän artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi jakaa oikeudenkäyntikulut, jos molemmat asianosaiset häviävät yhden tai useamman väitteensä osalta.

744    Asioissa T‑109/02, T‑122/02, T‑125/02, T‑126/02, T‑128/02, T‑129/02 ja T‑132/02 kantajat ovat hävinneet vaatimuksensa. Tämän vuoksi ne vastaavat oikeudenkäyntikuluista vastaajan vaatimusten mukaisesti.

745    Koska asiassa T‑118/02 kanne hyväksytään osittain, asian olosuhteita arvioidaan oikein, kun päätetään, että kantaja velvoitetaan vastaamaan kahdesta kolmasosasta omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kaksi kolmasosaa komission oikeudenkäyntikuluista ja että komissio velvoitetaan vastaamaan yhdestä kolmasosasta omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan yksi kolmasosa AWA:n oikeudenkäyntikuluista. Koska Belgian kuningaskunta on ollut väliintulijana tukemassa vaatimuksia, jotka koskevat sakon alentamista sellaisten lieventävien seikkojen perusteella, jotka liittyvät itsejäljentävän paperin alan vaikeuksiin, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komissiolle tästä väliintulosta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.

746    Koska asiassa T‑136/02 kanne hyväksytään osittain, asian olosuhteita arvioidaan oikein, kun päätetään, että kantaja velvoitetaan vastaamaan kahdesta kolmasosasta omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kaksi kolmasosaa komission oikeudenkäyntikuluista ja että komissio velvoitetaan vastaamaan yhdestä kolmasosasta omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan yksi kolmasosa kantajan oikeudenkäyntikuluista.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Asiassa T‑109/02, Bolloré vastaan komissio

–        kanne hylätään

–        kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

2)      Asiassa T‑118/02, Arjo Wiggins Appleton vastaan komissio

–        EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (asia COMP/E‑1/36.212 – Itsejäljentävä paperi) 20.12.2001 tehdyn komission päätöksen 2004/337/EY 3 artiklassa kantajalle määrätyn sakon määrä vahvistetaan 141,75 miljoonaksi euroksi

–        kanne hylätään muilta osin

–        kantaja vastaa kahdesta kolmasosasta omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kaksi kolmasosaa komission oikeudenkäyntikuluista; komissio vastaa yhdestä kolmasosasta omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan yksi kolmasosa kantajan oikeudenkäyntikuluista

–        väliintulija velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komissiolle väliintulosta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

3)      Asiassa T‑122/02, Mitsubishi HiTec Paper Bielefeld vastaan komissio

–        kanne hylätään

–        kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

4)      Asiassa T‑125/02, Papierfabrik August Koehler vastaan komissio

–        kanne hylätään

–        kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

5)      Asiassa T‑126/02, M‑real Zanders vastaan komissio

–        kanne hylätään

–        kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

6)      Asiassa T‑128/02, Papeteries Mougeot vastaan komissio

–        kanne hylätään

–        kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

7)      Asiassa T‑129/02, Torraspapel vastaan komissio

–        kanne hylätään

–        kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

8)      Asiassa T‑132/02, Distribuidora Vizcaína de Papeles vastaan komissio

–        kanne hylätään

–        kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

9)      Asiassa T‑136/02, Papelera Guipuzcoana de Zicuñaga vastaan komissio

–        EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (asia COMP/E‑1/36.212 – Itsejäljentävä paperi) 20.12.2001 tehdyn komission päätöksen 2004/337/EY 3 artiklassa kantajalle määrätyn sakon määrä vahvistetaan 1,309 miljoonaksi euroksi

–        kanne hylätään muilta osin

–        kantaja vastaa kahdesta kolmasosasta omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kaksi kolmasosaa komission oikeudenkäyntikuluista; komissio vastaa yhdestä kolmasosasta omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan yksi kolmasosa kantajan oikeudenkäyntikuluista.

Vilaras Dehousse Šváby

Julistettiin Luxemburgissa 26 päivänä huhtikuuta 2007.

E. Coulon       M. Vilaras

kirjaaja       jaoston puheenjohtaja

Sisällys

Asian tausta

Menettely ja asianosaisten vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

I  Päätöksen kumoamista koskevat kanneperusteet

A  Hallinnollisen menettelyn kulkua koskevat kanneperusteet

1.  Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan oikeutta tulla kuulluksi on loukattu, koska hallinnollisen menettelyn kuluessa ei luovutettu tiettyjä asiakirjoja, jotka komissio luokitteli luottamuksellisiksi

a)  Asianosaisten lausumat

b)  Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

2.  Toinen kanneperuste, jonka mukaan oikeutta tutustua asiakirjoihin on loukattu, koska ei ole toimitettu asiakirjoja, jotka eivät sisälly cd-romilla tiedoksi annettuun tutkinta-aineistoon

a)  Asianosaisten lausumat

b)  Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

3.  Kolmas kanneperuste, jonka mukaan puolustautumisoikeuksia ja kontradiktorista periaatetta on loukattu sen vuoksi, että väitetiedoksianto ja päätös eivät ole yhdenmukaisia

a)  Asianosaisten lausumat

b)  Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

4.  Neljäs kanneperuste, jonka mukaan puolustautumisoikeuksia, oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja syyttömyysolettaman periaatetta on loukattu

a)  Asianosaisten lausumat

b)  Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

5.  Viides kanneperuste, jonka mukaan hyvän hallinnon periaatetta on loukattu asian tutkinnassa ja päätöstä ei ole perusteltu

a)  Asianosaisten lausumat

b)  Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

6.  Kuudes kanneperuste, jonka mukaan hyvän hallinnon periaatetta, oikeutta tutustua asiakirjoihin ja puolustautumisoikeuksia on loukattu, koska tietyt tutkinta-aineistoon sisältyvät asiakirjat ovat olleet vaikeasti paikallistettavissa ja koska luettelo asiakirjoista, jotka muodostavat kyseisen aineiston, on käyttökelvoton

a)  Asianosaisten lausumat

b)  Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

7.  Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan hyvän hallinnon periaatetta ja puolustautumisoikeuksia on loukattu, koska päätös on annettu tiedoksi myöhässä

a)  Asianosaisten lausumat

b)  Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

B  Kanneperusteet, joiden mukaan EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa on rikottu ja komissio on arvioinut virheellisesti tiettyjen yritysten osallistumista kilpailusääntöjen rikkomiseen

1.  Bollorén tilanne

a)  Asianosaisten lausumat

b)  Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

2.  Divipan ja Zicuñagan tilanne

a)  Asianosaisten lausumat

b)  Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Espanjan markkinoita koskevien salaisten kokousten olemassaolo

Divipan ja Zicuñagan osallistuminen kartelliin Espanjan markkinoilla

Divipan ja Zicuñagan osallistuminen kartelliin Euroopan markkinoilla

Zicuñagan osallistuminen myyntikiintiöiden ja markkinaosuuksien vahvistamista koskeviin sopimuksiin

C  Rikkomisen kestoa koskevat kanneperusteet

1.  Bollorén, MHTP:n, Koehlerin, Mougeot’n ja Torraspapelin esittämät kanneperusteet

a)  Kantajien osallistuminen kilpailusääntöjen rikkomiseen ennen syyskuuta tai lokakuuta 1993

Asianosaisten lausumat

Päätös

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

–  Väitetty salaisten kokousten järjestelmä

–  Kantajien osallistuminen kokouksiin ennen syyskuuta tai lokakuuta 1993

b)  Mougeot’n osallistuminen kilpailusääntöjen rikkomiseen 1.7.1995 jälkeen

2.  Divipan esittämä kanneperuste

3.  Zicuñagan esittämä kanneperuste

II  Kanneperusteet, joiden mukaan päätöksen 3 artiklan ensimmäisessä kohdassa vahvistetut sakot on kumottava tai niitä on alennettava

A  Kanneperuste, jonka mukaan puolustautumisoikeuksia ja luottamuksensuojan periaatetta on loukattu, koska väitetiedoksianto on epätäydellinen ja epätäsmällinen sakkoja koskevilta osin

1.  Asianosaisten lausumat

2.  Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

a)  Oikeutta tulla kuulluksi ja perusteltua luottamusta on loukattu, koska komissio ei ole noudattanut aiempaa käytäntöään

b)  Oikeutta tulla kuulluksi ja luottamuksensuojan periaatetta on loukattu, koska komissio ei ole noudattanut suuntaviivoja

c)  Oikeutta tulla kuulluksi on loukattu, koska komissio on vahvistanut sakon käyttäen perusteena seikkoja, joita ei ole ilmoitettu väitetiedoksiannossa

B  Kanneperuste, jonka mukaan taannehtivuuskiellon periaatetta on loukattu

1.  Asianosaisten lausumat

2.  Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

C  Kanneperusteet, joiden mukaan todisteet ovat riittämättömiä, syyttömyysolettaman periaatetta, suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu ja on tehty arviointivirheitä siltä osin kuin kysymys on komission toteamuksista, jotka koskevat tiettyjen yritysten osallistumista eurooppalaiseen kartelliin

D  Kanneperusteet, joiden mukaan todisteet ovat riittämättömiä, EY 253 artiklaa ja asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohtaa on rikottu, suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu, sakkoja ei ole määritelty yrityskohtaisesti, tosiseikkojen toteamiset ovat virheellisiä, on tehty arviointivirheitä ja oikeudellisia virheitä rikkomisen vakavuuden arvioinnissa

1.  Kilpailusääntöjen rikkomisen luonne

2.  Rikkomisen konkreettinen vaikutus

3.  Kartellin osanottajien luokittelu sakkojen määrän vahvistamista varten

a)  Viitevuoden valinta

b)  On otettu huomioon väärä kokonaisliikevaihto

c)  Komission soveltaman menetelmän lopputulos on suhteeton

Suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen

Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen

4.  Sakon korottaminen ehkäisevässä tarkoituksessa

E  Rikkomisen kestoa koskevat kanneperusteet

F  Kanneperuste, jonka mukaan suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu ja tosiseikkoja on arvioitu virheellisesti

1.  Tosiseikkojen virheellinen arviointi

2.  Suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen

3.  Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen

G  Kanneperusteet, joiden mukaan EY 253 artiklaa ja asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohtaa on rikottu ja suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu, sakkoja ei ole määritetty yrityskohtaisesti, sakkoja koskevia suuntaviivoja on tulkittu liian suppeasti, minkä lisäksi on tehty ilmeisiä arviointivirheitä, jotka johtuvat siitä, että tiettyjä lieventäviä seikkoja ei ole otettu huomioon

1.  Pelkästään passiivinen tai seuraajan asema kartellissa

2.  Kilpailusääntöjä rikkoneen yrityksen koko ja vaikutus markkinoihin

3.  Käyttäytyminen markkinoilla kilpailusääntöjen rikkomisen tapahtuma-aikaan

4.  Uhkailujen ja painostuksen olemassaolo

5.  Kilpailusääntöjen rikkomisen lopettaminen

6.  Taloudellinen tilanne itsejäljentävän paperin alalla

7.  Kilpailusääntöjen rikkomisesta ei saatu voittoa ja rikkomiseen syyllistyneen taloudellinen tilanne

H Kanneperusteet, joiden mukaan luottamuksensuojan periaatetta, suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu yhteistyötiedonantoa sovellettaessa, minkä lisäksi tätä tiedonantoa on sovellettu virheellisesti

1. Zicuñaga

2. MHTP

3. Mougeot

4. AWA

5. Koehler

III  AWA:n vaatimus asiakirjojen esittämisestä

Oikeudenkäyntikulut

* Oikeudenkäyntikielet: espanja, saksa, englanti ja ranska.

1? – Suuntaviivojen suomenkielisessä versiossa ei ole sanaa yksinomainen.