Language of document :

Valitus, jonka Tirrenia di navigazione SpA on tehnyt 29.7.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-593/20, Tirrenia di navigazione SpA v. Euroopan komissio, 18.5.2022 antamasta tuomiosta

(asia C-514/22 P)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Tirrenia di navigazione SpA (edustajat: B. Nascimbene, F. Rossi Dal Pozzo ja A. Moriconi, avvocati)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

1)    kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 18.5.2022 asiassa T-593/20 antaman tuomion

2)    toteaa 2.3.2020 annetun komission päätöksen (EU) 2020/1412 2, 3 ja 4 artiklan sekä toissijaisesti 6 ja 7 artiklan, joissa velvoitetaan perimään väitetyt tuet takaisin välittömästi ja tosiasiallisesti, mitättömäksi

3)    toissijaisesti 2 kohtaan nähden palauttaa asian jollekin muulle unionin yleisen tuomioistuimen jaostolle

4)    velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-593/20, Tirrenia di navigazione SpA v. komissio, antaman tuomion, jossa hylättiin vaatimus kumota 2.3.2020 annetun komission päätöksen (EU) 2020/1412 2, 3 ja 4 artikla sekä toissijaisesti 6 ja 7 artikla, joissa komissio totesi, että eräitä valittajaa koskevia toimenpiteitä oli pidettävä lainvastaisina ja sisämarkkinoille soveltumattomina valtiontukina.

Ensimmäisessä valitusperusteessa valittaja vetoaa SEUT 107 artiklan 1 kohdan ja SEUT 108 artiklan 2 kohdan sekä valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen vuoden 2004 suuntaviivojen rikkomiseen.

Valittajan mukaan unionin yleisen tuomioistuimen tuomiota rasittaa oikeudellinen virhe ja perustelujen puutteellisuus siltä osin kuin siinä todetaan, ettei valittaja ollut taannut vuoden 2004 suuntaviivojen 25 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen edellytysten noudattamista.

Valittaja puolestaan katsoo, että Italian hallitus oli a) asianmukaisesti ilmoittanut komissiolle suunnitelmasta yksityistää eräs liiketoimintayksikkö, b) vahvistanut aikomuksen maksaa pelastamistuki takaisin yksityistämisestä saatuja tuottoja käyttämällä ennen kuuden kuukauden määräajan päättymistä, c) julkistanut omalla internet-sivustollaan suunnitelman selvitystilaan asettamisesta. Niinpä se antanut komissiolle kattavat tiedot selvitystilaan asettamista koskevaan suunnitelmaan liittyvästä yksityistämissuunnitelmasta ja pelastamistuen palauttamista koskevasta suunnitelmasta.

Valittajan mukaan komission noudattama ja unionin yleisen tuomioistuimen hyväksymä formalistinen lähestymistapa on perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistetun hyvän hallinnon periaatteen vastainen ja ristiriidassa tehokkuusperiaatteen kanssa.

Toisella valitusperusteella valittaja vetoaa SEUT 107 artiklan 1 kohdan ja SEUT 108 artiklan 2 kohdan rikkomiseen tietyistä veroista vapauttamisen osalta.

Valittaja väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen tuomiota rasittaa oikeudellinen virhe ja perustelujen puutteellisuus siltä osin kuin siinä pidetään komission ”välillisten verojen” osalta vastavalituksessaan esittämää oikeudenkäyntiväitettä perusteltuna.

Unionin yleinen tuomioistuin teki sen mukaan oikeudellisen virheen myös arvioinnissaan, joka koskee SEUT 107 artiklan 1 kohdan sovellettavuutta valittajan hyväksi toteutettuun riidanalaiseen toimenpiteeseen, joka liittyi sen vapauttamiseen tietyistä veroista, eikä perustellut arviointiaan riittävästi.

Tällainen vapauttaminen yhtiöverosta riippuu valittajan mukaan vahvasti tulevaisuuteen ajoittuvien ja epävarmojen tapahtumien toteutumisesta siten, ettei valittajan saamaa etua ole voitu todeta varmasti vaan päätöksessä todetun mukaisesti on mahdollista, että tällainen etu saadaan tulevaisuudessa.

Valittaja katsoo, että edun puuttumisen lisäksi täyttymättä jää myös muita tuen toteamisen edellytyksenä olevia perusteita eli toimenpiteen vaikutus unioninsisäiseen kauppaan sekä kilpailun vääristyminen.

Niinpä kyseinen vapauttaminen jää sen mielestä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen käsitteen ulkopuolelle eikä siis ole valtiontukea.

Kolmannella valitusperusteella valittaja vetoaa oikeusvarmuuden ja hyvän hallinnon periaatteiden loukkaamiseen menettelyn keston osalta sekä luottamuksensuojan periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.

Valittaja väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen tuomiota rasittaa oikeudellinen virhe ja perustelujen puutteellisuus siltä osin kuin siinä todetaan, että menettely, joka johti päätöksen (EU) 2020/1412 antamiseen, ei kokonaisuutena ollut liian pitkä, eikä oikeusvarmuuden periaatetta, hyvän hallinnon periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta ollut siten loukattu. Suhteellisuusperiaatteen loukkaamisen osalta unionin yleinen tuomioistuin piti komission vastavalituksessaan esittämää oikeudenkäyntiväitettä perusteltuna ja teki valittajan mukaan näin oikeudellisen virheen.

Valittaja katsoo lisäksi, että päätöksessä (EU) 2020/1412 ei olisi luottamuksensuojan periaatetta loukkaamatta ja perusoikeuskirjan 16 ja 17 artiklaa rikkomatta voitu määrätä riidanalaisiin toimenpiteisiin perustuvan tuen takaisinperinnästä Tirrenialta (selvitystilassa).

Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, koska se ei todennut komission loukanneen edellä mainittuja yleisiä periaatteita ja rikkoneen perusoikeuskirjan määräyksiä.

Neljännellä valitusperusteella valittaja moittii sitä, ettei unionin yleinen tuomioistuin sisällyttänyt erästä todistetta selvitysaineistoonsa.

Valittaja moittii sitä, ettei se voinut unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohdan nojalla sisällyttää asian selvitysaineistoon toimenpiteistä SA.32014, SA.32015 ja SA.32016 (2011/C) (ex 2011/NN), jotka Sardinian alue on toteuttanut Saremarille (C(2021) 6990 lopullinen) 30.9.2021 annettua komission päätöstä, jonka valittaja sai komissiolta pyydettyään ensin oikeutta saada tutustua asiakirjoihin.

Valittajan mielestä se, ettei tällaista myöhempää todistetta sisällytetty selvitysaineistoon, rasittaa unionin yleisen tuomioistuimen tuomiota, kun otetaan huomioon Saremar-päätöksen merkitys, sekä sillä perusteella, että se annettiin unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen vastaisesti eikä unionin kaikkia toimielimiä koskevaa perusteluvelvollisuutta noudatettu, että valittajan puolustautumisoikeuksien ilmeisen loukkaamisen vuoksi.

____________