Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hessischen Verwaltungsgerichtshofs (Saksa) on esittänyt 24.12.2021 – TE, RU, jonka laillinen edustaja on TE v. Stadt Frankfurt am Main

(Asia C-829/21)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hessischer Verwaltungsgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittajat: TE ja RU, jonka laillinen edustaja on TE

Vastapuoli: Stadt Frankfurt am Main

Ennakkoratkaisukysymykset

Sopiiko AufenthG:n 38 a §.n 1 momentti, jota on kansallisen oikeuden mukaan tulkittava siten, että toiseen jäsenvaltioon siirtyvällä pitkään oleskelleella kolmannen maan kansalaisella on myös hänen oleskelulupansa uusimisen ajankohtana oltava pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asema ensimmäisessä jäsenvaltiossa, yhteen direktiivin 2003/109/EY¹ 14 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen kanssa; mainituissa artikloissa ainoastaan säädetään, että pitkään oleskelleella kolmannen maan kansalaisella on oikeus oleskella yli kolme kuukautta muiden kuin sen jäsenvaltion alueella, joka on myöntänyt hänelle pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman, mikäli direktiivin III luvussa asetetut edellytykset täyttyvät muilta osin?

Onko ulkomaalaisvirastolla direktiivin 2003/109/EY 14 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen nojalla tehdessään AufenthG:n 38 a §:n 1 momentissa tarkoitetun päätöksen oleskeluluvan uusimista koskevasta hakemuksesta oikeus todeta, jos määräaikaisen uusimisen muut edellytykset täyttyvät ja varsinkin jos ulkomaalaisella on vakaat ja säännölliset tulot, että ulkomaalainen on menettänyt oikeutensa, koska ulkomaalainen on menettänyt direktiivin 2003/109/EY 9 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaisesti pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman ensimmäisessä jäsenvaltiossa tällä välin eli siis muutettuaan toiseen jäsenvaltioon? Pidetäänkö ratkaisevana ajankohtana päätöksen kannalta viimeisimmän viranomaispäätöksen vai viimeisimmän tuomioistuinratkaisun ajankohtaa?

Mikäli ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:

Onko pitkään oleskelleella kolmannen maan kansalaisella todistustaakka siitä, että hänen oleskeluoikeutensa pitkään oleskelleena kolmannen maan kansalaisena ensimmäisessä jäsenvaltiossa ei ole rauennut?

Mikäli tähän vastataan kieltävästi: Onko kansallisella tuomioistuimella tai kansallisella viranomaisella oikeus tutkia, onko pitkään oleskelleelle kolmannen maan kansalaiselle toistaiseksi annettu oleskelulupa rauennut, vai olisiko tämä vastoin viranomaispäätösten vastavuoroista tunnustamista koskevaa unionin oikeuden periaatetta?

Voidaanko pitkään oleskelleelle kolmannen maan kansalaiselle toistaiseksi annetun oleskeluluvan turvin Italiasta Saksaan matkustanutta kolmannen maan kansalaista, jolla on vakaat ja säännölliset tulot, moittia asianmukaista asuntoa koskevan näytön puuttumisesta, vaikka Saksa ei ole käyttänyt direktiivin 2003/109/EY 15 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaista toimivaltaa ja sosiaaliseen vuokra-asuntoon ohjaaminen oli välttämätöntä ainoastaan siksi, että kyseiselle kolmannen maan kansalaiselle ei makseta lapsilisää, mikäli hänellä ei ole AufenthG:n 38 a §:ssä tarkoitettua oleskelulupaa?

____________

¹ Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta 25.11.2003 annettu neuvoston direktiivi 2003/109/EY (EUVL 2004, L 16, s. 44).