JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

MELCHIOR WATHELET

4 päivänä joulukuuta 2014 (1)

Asia C‑536/13

Gazprom OAO

(Ennakkoratkaisupyyntö – Lietuvos Aukščiausiasis Teismas (Liettua))

Vapauden, oikeuden ja turvallisuuden alue – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Asetus (EY) N:o 44/2001 – Jäsenvaltiossa sijaitsevan välimiesoikeuden antama anti-suit injunction -määräys – Kielto panna vireille oikeudenkäyntiä toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa – Määräys, jonka mukaan tuomioistuimessa esitettyjä vaatimuksia on rajoitettava – Toisen jäsenvaltion tuomioistuimen oikeus evätä välitystuomion tunnustaminen – Tuomioistuimen itsenäinen päätös siitä, onko sillä toimivalta käsitellä asetuksen (EY) N:o 44/2001 soveltamisalaan kuuluva riita-asia – Unionin oikeuden ensisijaisuuden ja asetuksen (EY) N:o 44/2001 tehokkuuden turvaaminen

I       Johdanto

1.        Käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö koskee välimiesmenettelyn ja anti-suit injunction -määräysten asemaa suhteessa tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 44/2001(2) (jäljempänä Bryssel I -asetus), joka korvataan 10.1.2015 lukien(3) tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1215/2012(4) (jäljempänä uudelleenlaadittu Bryssel I -asetus).

2.        Vaikka näistä aiheista on runsaasti oikeuskäytäntöä, jota on kommentoitu laajasti oikeuskirjallisuudessa, unionin tuomioistuin on tiettyjen sellaisten tosiseikkojen tai oikeudellisten seikkojen vuoksi, jotka erottavat tämän asian muista, päättänyt antaa asian suuren jaoston käsiteltäväksi, minkä pitäisi mahdollistaa, että se pystyy täsmentämään ja selventämään unionin oikeuden suhdetta kansainväliseen välimiesmenettelyyn, jolla on julkisasiamies Darmonin mukaan ”perustavanlaatuinen merkitys – – elinkeinonharjoittajien kansainvälisessä yhteisössä”, koska se on ”useimmin käytetty keino kansainvälisessä kaupassa syntyvien riitojen ratkaisemiseksi”.(5)

II     Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       Unionin oikeus

1.       Bryssel I -asetus

3.        Bryssel I -asetuksen Soveltamisala-nimisessä I luvussa olevassa 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.       Tätä asetusta sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa, riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa niitä käsitellään. Erityisesti asetusta ei sovelleta vero- tai tulliasioihin eikä hallinto-oikeudellisiin asioihin.

2.       Asetusta ei sovelleta:

– –

d)      välimiesmenettelyyn.

– –”

4.        Asetuksen Toimivalta-nimiseen II lukuun sisältyvän 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kanne henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimissa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.”

5.        Bryssel I -asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos vastaajan kotipaikka ei ole jäsenvaltiossa, kunkin jäsenvaltion tuomioistuinten toimivalta määräytyy kyseisen jäsenvaltion lain mukaisesti, jollei 22 ja 23 artiklan säännöksistä muuta johdu.”

6.        Asetuksen Tunnustaminen ja täytäntöönpano -nimisessä III luvussa olevassa 32 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tuomiolla tarkoitetaan tässä asetuksessa jokaista jäsenvaltion tuomioistuimen ratkaisua riippumatta siitä, [millä nimellä sitä] kutsutaan [– –] – –.”

7.        Asetuksen III luvussa olevan 33 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiossa annettu tuomio tunnustetaan toisissa jäsenvaltioissa ilman eri menettelyä.”

8.        Kyseisessä luvussa olevassa 34 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tuomiota ei tunnusteta, jos

1)       tunnustaminen on selkeästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), missä tunnustamista pyydetään;

– –”

2.       Uudelleenlaadittu Bryssel I -asetus

9.        Tässä asiassa kyseessä olevan aiheen eli välimiesmenettelyn ja Bryssel I ‑asetuksen välisten suhteiden kannalta merkitystä on uuden asetuksen kahdella säännöksellä eli sen 12 perustelukappaleella ja 73 artiklalla.

10.      Tämän asetuksen 12 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Tätä asetusta ei olisi sovellettava välimiesmenettelyyn. Tämän asetuksen säännökset eivät saisi estää jäsenvaltion tuomioistuinta asiassa, josta asianosaiset ovat tehneet välityssopimuksen, kansallisen lakinsa mukaisesti osoittamasta asianosaisia välimiesmenettelyyn, keskeyttämästä asian käsittelyä tai hylkäämästä kannetta taikka tutkimasta, onko välityssopimus mitätön, pätemätön tai mahdoton täyttää.

Tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevia tämän asetuksen sääntöjä ei olisi sovellettava jäsenvaltion tuomioistuimen antamaan ratkaisuun siitä, onko välityssopimus mitätön, pätemätön tai mahdoton täyttää, riippumatta siitä, onko tuomioistuin päättänyt asiasta pääasiana vai erillisenä kysymyksenä.

Jos jäsenvaltion tuomioistuin on kuitenkin tämän asetuksen tai kansallisen lain mukaista toimivaltaansa käyttäessään todennut, että välityssopimus on mitätön, pätemätön tai mahdoton täyttää, tämä ei saisi sulkea pois tuomioistuimen asiakysymyksessä antaman tuomion tunnustamista ja mahdollista täytäntöönpanoa tämän asetuksen mukaisesti. Sanotun ei pitäisi rajoittaa jäsenvaltioiden tuomioistuimen toimivaltaa päättää välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta New Yorkissa 10 päivänä kesäkuuta 1958 tehdyn yleissopimuksen, jäljempänä ’vuoden 1958 New Yorkin yleissopimus’, mukaisesti, koska kyseinen yleissopimus on ensisijainen tähän asetukseen nähden.

Tätä asetusta ei olisi sovellettava kanteeseen tai liitännäiseen menettelyyn, joka koskee erityisesti välitystuomioistuimen asettamista, välimiesten toimivaltuuksia, välimiesmenettelyn kulkua tai muita tällaiseen menettelyyn liittyviä seikkoja, eikä kanteeseen tai tuomioon, joka koskee välitystuomion kumoamista tai uudelleentarkastelua, sitä koskevaa muutoksenhakua taikka sen tunnustamista tai täytäntöönpanoa.”

11.      Tämän asetuksen Suhde muihin säädöksiin -nimisessä VII luvussa olevan 73 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tämä asetus ei vaikuta vuoden 1958 New Yorkin yleissopimuksen soveltamiseen.”

B       Vuoden 1958 New Yorkin yleissopimus

12.      Ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta New Yorkissa 10.6.1958 tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä vuoden 1958 New Yorkin yleissopimus) I artiklassa määrätään seuraavaa:

”Tätä yleissopimusta sovelletaan sellaisten välitystuomioiden tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon, jotka on annettu jonkin muun valtion alueella kuin sen, missä välitystuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa pyydetään, ja jotka ovat aiheutuneet luonnollisten tai oikeushenkilöiden välisistä riitakysymyksistä. Sitä sovelletaan myös välitystuomioihin, joita ei pidetä kotimaisina välitystuomioina siinä valtiossa, missä niiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa pyydetään.”

13.      Yleissopimuksen II artiklan 3 kappaleessa määrätään seuraavaa:

”Kun sopimusvaltion tuomioistuimessa on pantu vireille asia, josta asianosaiset ovat tehneet tässä artiklassa tarkoitetun sopimuksen, tuomioistuimen tulee toisen asianosaisen pyynnöstä osoittaa asianosaiset turvautumaan välitysmenettelyyn, jollei se katso mainittua sopimusta mitättömäksi, vaikutusta vailla olevaksi tai mahdottomaksi täyttää.”

14.      Yleissopimuksen III artiklassa määrätään seuraavaa:

”Jokaisen sopimusvaltion on tunnustettava välitystuomio sitovaksi ja seuraavissa artikloissa mainituin edellytyksin pantava se täytäntöön sillä alueella voimassa olevien menettelysääntöjen mukaisesti, missä välitystuomioon on vedottu. – –”

15.      Yleissopimuksen V artiklassa määrätään seuraavaa edellytyksistä, joiden täyttyessä välitystuomion tunnustaminen ja täytäntöönpano voidaan evätä:

”1.      Välitystuomion tunnustaminen ja täytäntöönpano voidaan sen asianosaisen pyynnöstä, jota vastaan välitystuomioon on vedottu, evätä vain ehdolla, että sanottu asianosainen esittää sen maan asianomaiselle viranomaiselle, missä tunnustamista ja täytäntöönpanoa pyydetään, selvityksen siitä, että

a)      II artiklassa tarkoitetun sopimuksen sopimuspuolet näihin sovellettavan lain mukaan olivat oikeustoimikelpoisuutta vailla tai että mainittu sopimus ei ole pätevä sen lain mukaan, jonka alaisuuteen sopimuspuolet ovat alistaneet sopimuksen taikka, viittauksen puuttuessa tästä, sen maan lain mukaan, missä välitystuomio on annettu; tai

b)      asianosainen, jota vastaan välitystuomioon on vedottu, ei ole saanut asianmukaista tietoa välimiehen määräämisestä tai välitysmenettelystä tai on muutoin ollut estynyt ajamasta asiaansa; tai

c)      välitystuomio koskee riitakysymystä, jota ei ole välitystuomiosopimuksessa tarkoitettu tai joka ei ole välitystuomiolausekkeen edellyttämä, taikka se sisältää ratkaisuja asioista, jotka jäävät välitystuomiolausekkeen tai -sopimuksen määräysten ulkopuolelle, kuitenkin niin, että mikäli ne ratkaisut, jotka koskevat välitysmenettelyyn alistettuja asioita, voidaan erottaa niistä ratkaisuista, jotka koskevat välitysmenettelyyn alistamattomia asioita, voidaan välitystuomio ensiksi mainituilta osin tunnustaa päteväksi ja panna täytäntöön; tai

d)      välitysoikeuden kokoonpano tai välitysmenettely ei ole asianosaisten välisen sopimuksen mukainen tai, tällaisen sopimuksen puuttuessa, sen maan lain mukainen, missä välitysmenettely on tapahtunut; tai

e)      välitystuomio ei vielä ole tullut asianosaisia sitovaksi tai että se on peruutettu tai sen täytäntöönpano lykätty sen maan asianomaisen viranomaisen toimesta, missä tai minkä maan lain mukaan välitystuomio on annettu.

2.      Välitystuomion tunnustaminen ja täytäntöönpano voidaan myös evätä, mikäli sen maan asianomainen viranomainen, missä tunnustamista ja täytäntöönpanoa pyydetään, toteaa:

a)      ettei riitakysymyksen kohdetta tämän maan lain mukaan voida alistaa välitysmenettelyyn; tai

b)      että tuomion tunnustaminen tai täytäntöönpano on tämän maan oikeusjärjestyksen perusteiden vastaista.”

16.      Liettua on ratifioinut vuoden 1958 New Yorkin yleissopimuksen Liettuan parlamentin (Seimas) 17.1.1995 antamalla päätöslauselmalla (nutarimas) nro I-760.

C       Liettuan lainsäädäntö

17.      Liettuan siviililain toisen osan X luvun otsikko on ”Oikeushenkilön toimintaan kohdistuva tutkinta”, ja luku sisältää pykälät 2.124–2.131.

18.      Siviililain 2.124 §:ssä, jonka otsikko on ”Oikeushenkilön toimintaan kohdistuvan tutkinnan sisältö”, säädetään seuraavaa:

”Tämän lain 2.125 §:ssä luetelluilla henkilöillä on oikeus vaatia, että tuomioistuin nimeää asiantuntijoita tutkimaan, ovatko oikeushenkilö tai sen hallintoelimet tai näiden jäsenet toimineet epäasianmukaisesti, ja että se toteuttaa – – 2.131 §:ssä säädetyt toimenpiteet, jos toiminta todetaan epäasianmukaiseksi. – –”

19.      Kyseisen lain 2.125 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tällaisen kanteen voi nostaa yksi tai useampi osakkeenomistaja, jolla tai joilla on vähintään yksi kymmenesosa oikeushenkilön osakkeista.

20.      Siviililain 2.131 §:ssä säädettyjä toimenpiteitä ovat muun muassa oikeushenkilön hallintoelinten päätösten kumoaminen, oikeushenkilön toimielinten jäsenten toimivaltuuksien lakkauttaminen tai tilapäinen keskeyttäminen ja mahdollisuus velvoittaa oikeushenkilö toteuttamaan tiettyjä toimia tai pidättymään tietyistä toimista.

III  Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

21.      Lietuvos dujos AB (jäljempänä Lietuvos dujos) on Liettuan oikeuden mukaisesti perustettu osakeyhtiö, joka ostaa Gazprom OAO:lta (jäljempänä Gazprom; Venäjän federaatio) kaasua, siirtää sen Liettuaan ja jakelee sitä siellä sekä hallinnoi kaasuputkia ja kuljettaa kaasua edelleen Venäjän federaatioon kuuluvalle Kaliningradin alueelle. Se ei harjoita kaasun etsintää tai tuotantoa.

22.      Tässä asiassa kyseessä olevien tosiseikkojen tapahtuma-aikaan Lietuvos dujosin suurimpia osakkeenomistajia olivat saksalainen yhtiö E.ON Ruhrgas International GmbH (38,91 %), venäläinen julkinen yritys Gazprom (37,1 %) ja Liettuan tasavalta (17,7 %).

23.      Gazprom on vertikaalisesti integroitunut, ja sillä on kaasualalla määräävä markkina-asema. Se hankki osuutensa Lietuvos dujosista osakekaupasta 24.1.2004 tehdyllä sopimuksella.(6) Sopimuksen 7.4.1 artiklassa määrätään seuraavaa:

”[Gazprom] turvaa, että Liettuan tasavallan kuluttajille toimitetaan kymmenen vuoden ajan maakaasua ja että toimitettava määrä on vähintään 90 prosenttia Liettuan tasavallan koko kuluttajakunnan kysynnästä. Liettuan tasavaltaan suuntautuvien maakaasuntoimitusten on perustuttava kohtuullisiin hintoihin niin, että huomioon otetaan Liettuan tasavallan energiantoimittajien markkinaehdot.”

24.      Sopimuksen 7.4.2.3 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Maakaasun hinta vahvistetaan laskukaavalla, joka esitetään [Gazpromin] ja [Lietuvos dujosin] tekemässä voimassa olevassa kaasuntoimitussopimuksessa. Laskukaava voi muuttua sen mukaisesti, mikä on korvaavien polttoaineiden hintadynamiikka Liettuan tasavallassa.”

25.      Sopimusta, johon 7.4.2.3 artiklassa viitataan, kutsutaan jäljempänä pitkäaikaiseksi kaasusopimukseksi.

26.      Pitkäaikainen kaasusopimus, joka oli tehty vuonna 1999 eli ennen kuin Gazpromista tuli Lietuvos dujosin omistaja, koskee vuosia 2000–2015, ja sitä on useaan kertaan muutettu Gazpromin ja Lietuvos dujosin välisissä neuvotteluissa.

27.      Gazprom teki 24.3.2004 myös osakassopimuksen, jonka muita osapuolia ovat E.ON Ruhrgas International GmbH ja Liettuan tasavallan lukuun toiminut valtion omaisuusrahasto, jonka tilalle on sittemmin tullut Liettuan tasavallan energiaministeriö.

28.      Viimeksi mainitun sopimuksen 6.1(1.9) artiklassa määrätään, että osakkaiden ”– – on pyrittävä turvaamaan – – ehdoin, jotka ovat kaikkien osapuolten hyväksyttävissä ja edullisia [Lietuvos dujosille] ja [osakkaille], ja [Lietuvos dujosin] ja [Gazpromin] välisten sopimusvelvoitteiden perusteella (i) pitkäaikainen kaasun kauttakuljetus Venäjän federaatioon kuuluvalle Kaliningradin alueelle – –, (iii) pitkäaikainen kaasuntoimitus Lietuvos dujosille”.

29.      Osakassopimukseen sovelletaan Liettuan oikeutta. Osakassopimuksen 7.14 artiklassa on välityssopimus, jonka mukaan ”kaikki vaatimukset, riidat tai rikkomiset, jotka liittyvät tähän sopimukseen tai sen noudattamatta jättämiseen, pätevyyteen, vaikutuksiin tai päättymiseen, ratkaistaan lopullisesti välimiesmenettelyssä Tukholman kauppakamarin välitysinstituutin sääntöjen mukaisesti. Välimiesmenettelyn paikka on Tukholma, Ruotsi, välimiehiä on kolme (jotka kaikki välitysinstituutti nimeää) ja välimiesmenettelyn kieli on englanti.”(7)

30.      Energiaministeriö lähetti 8.2.2011 Lietuvos dujosin toimitusjohtajalle Valentukevičiusille sekä kahdelle Gazpromin nimittämälle yhtiön hallituksen jäsenelle eli Golubeville ja Selezneville kirjeen, jossa se arvosteli heitä siitä, etteivät he olleet toimineet Lietuvos dujosin edun mukaisesti, kun pitkäaikaiseen kaasusopimukseen sisältyvään kaasutariffin laskukaavaan oli tehty muutoksia.

31.      Energiaministeriö nosti 25.3.2011 Vilniaus apygardos teismasissa (Vilnan alueellinen tuomioistuin) kanteen Lietuvos dujosia sekä Valentukevičiusia, Golubevia ja Selezneviä vastaan ja vaati Lietuvos dujosin toimintaan kohdistuvan tutkinnan aloittamista (Liettuan siviililain 2.124 § ja sitä seuraavat pykälät).

32.      Energiaministeriö väittää kanteessaan, että Liettuan tasavallan etuja Lietuvos dujosin osakkaana oli loukattu ja Gazpromin etuja aiheettomasti suosittu pitkäaikaiseen kaasusopimukseen tehdyillä muutoksilla, joiden johdosta hinta, jolla Lietuvos dujos osti kaasua Gazpromilta, ei ollut kohtuullinen. Energiaministeriö vaati muun muassa, että Liettuan tuomioistuin erottaa Valentukevičiusin, Golubevin ja Seleznevin ja määrää Lietuvos dujosin aloittamaan Gazpromin kanssa neuvottelut kohtuullisen ja oikeudenmukaisen kaasunostotariffin vahvistamiseksi.

33.      Koska Gazprom katsoi, että kanteella rikottiin osakassopimuksen 7.14 artiklaan sisältyvää välityssopimusta, se teki 29.8.2011 Tukholman kauppakamarin välitysinstituutille hakemuksen välimiesmenettelyn aloittamisesta energiaministeriötä vastaan ja vaati välimiesoikeutta määräämään, että energiaministeriön on peruutettava Liettuan tuomioistuimissa nostamansa kanne. Tukholman kauppakamarin välitysinstituutti rekisteröi välimiesmenettelyn aloittamista koskevan hakemuksen asianumerolla V (125/2011).

34.      Energiaministeriö muutti kannettaan 9.12.2011. Se on muutetussa kanteessaan muun muassa luopunut vaatimasta Valentukevičiusin, Golubevin ja Seleznevin erottamista mutta pysyttänyt vaatimuksensa, että Lietuvos dujos on määrättävä aloittamaan Gazpromin kanssa neuvottelut kohtuullisen ja oikeudenmukaisen kaasunostotariffin vahvistamiseksi.

35.      Gazpromin ja Liettuan tasavallan konflikti laajeni maaliskuussa 2012, kun Gazprom pani vireille toisen kansainvälisen välimiesmenettelyn Haagin pysyvässä välitystuomioistuimessa. Tässä välimiesmenettelyssä Gazprom riitautti Liettuan hallituksen päätöksen toimia maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/73/EY(8) 9 artiklan mukaisesti ja eriyttää Lietuvos dujosin toiminnat kaasunsiirtoverkon haltijana kaasuntoimitus- ja tuotantotoiminnoista, jolloin Gazprom ei enää voinut olla osakkaana Lietuvos dujosissa.

36.      Gazprom väittää tässä toisessa kansainvälisessä välimiesmenettelyssä, että Liettuan tasavalta on laiminlyönyt velvoitteensa, jotka sillä on Venäjän federaation hallituksen ja Liettuan tasavallan hallituksen 29.6.1999 investointien kannustimista ja vastavuoroisesta suojasta tekemän sopimuksen perusteella, kun se on saattanut direktiivin osaksi kansallista oikeusjärjestystään ja pannut sen täytäntöön.(9)

37.      Asiassa V (125/2011) muodostettu välimiesoikeus antoi 31.7.2012 tuomion (final award, jäljempänä välitystuomio), jossa Gazpromin vaatimus hyväksyttiin osittain.(10) Välimiesoikeuden mukaan energiaministeriön Vilniaus apygardos teismasissa vireille panema oikeudenkäynti oli osittain osakassopimukseen sisältyvän välityssopimuksen vastainen. Näin ollen se määräsi, että energiaministeriön on sekä luovuttava eräistä Vilniaus apygardos teismasissa esittämistään vaatimuksista (erityisesti vaatimuksesta, että Lietuvos dujos on määrättävä aloittamaan Gazpromin kanssa neuvottelut kohtuullisen ja oikeudenmukaisen kaasunostotariffin vahvistamiseksi) että muotoiltava yksi vaatimuksistaan uudelleen niin, että se noudattaa energiaministeriön sitoumusta, jonka mukaan osakassopimuksen soveltamisalaan kuuluvat riidat on alistettava välimiesmenettelyyn.

38.      Vilniaus apygardos teismas hyväksyi energiaministeriön kanteen 3.9.2012 ja päätti Lietuvos dujosin toimintaa tutkivien asiantuntijoiden nimeämisestä. Se totesi myös, että kanne kuului sen toimivaltaan eikä voinut Liettuan lainsäädännön mukaan olla välimiesmenettelyn kohteena.

39.      Lietuvos dujos sekä Valentukevičius, Golubev ja Seleznev valittivat tuomiosta Lietuvos apeliacinis teismasiin (Liettuan muutoksenhakutuomioistuin). Gazprom on vaatinut samassa tuomioistuimessa, että välitystuomio on tunnustettava ja pantava täytäntöön vuoden 1958 New Yorkin yleissopimuksen mukaisesti.

40.      Liettuan tasavalta pani lokakuussa 2012 Gazpromia vastaan vireille välimiesmenettelyn Tukholman kauppakamarin välitysinstituutissa ja väitti, että pitkäaikaiseen kaasusopimukseen vuosina 2004—2012 tehdyt muutokset olivat osakkeiden kaupasta 24.1.2004 tehdyn sopimuksen ehtojen vastaisia, sekä vaati 1,9 miljardin Yhdysvaltain dollarin (USD) suuruista vahingonkorvausta.(11)

41.      Lietuvos apeliacinis teismas päätti 17.12.2012 antamassaan määräyksessä vuoden 1958 New Yorkin yleissopimuksen V artiklan 2 kappaleen a ja b kohdan perusteella, ettei Gazpromin vaatimusta hyväksytä.

42.      Lietuvos apeliacinis teismas on tarkemmin sanottuna katsonut, ettei välimiesoikeudella ollut toimivaltaa ratkaista kysymystä, joka oli jo saatettu Vilniaus apygardos teismasin käsiteltäväksi ja jonka tämä oli tutkinut ja jonka osalta tämä oli 3.9.2012 antamassaan määräyksessä katsonut, ettei siviililain 2.134 §:ssä tarkoitettuja riitoja voitu ratkaista välimiesmenettelyssä. Lietuvos apeliacinis teismas sai siis vuoden 1958 New Yorkin yleissopimuksen V artiklan 2 kappaleen a kohdan nojalla evätä välitystuomion tunnustamisen ja täytäntöönpanon.

43.      Lietuvos apeliacinis teismas on myös katsonut, että koska välitystuomiolla rajoitetaan Liettuan valtion oikeutta nostaa kanne Liettuan tuomioistuimessa ja siinä evätään Liettuan tuomioistuimilta toimivalta päättää toimivallastaan, sillä loukataan Liettuan perustuslain 109 §:n 2 momentissa vahvistettua tuomioistuinten riippumattomuuden periaatetta. Lietuvos apeliacinis teismas on näin ollen katsonut, että välitystuomiolla loukataan Liettuan oikeusjärjestyksen perusteita, ja evännyt sen tunnustamisen ja täytäntöönpanon tällä kertaa vuoden 1958 New Yorkin yleissopimuksen V artiklan 2 kappaleen b kohdan nojalla.

44.      Lietuvos apeliacinis teismas on 21.2.2013 antamallaan ratkaisulla hylännyt Lietuvos dujosin sekä Valentukevičiusin, Golubevin ja Seleznevin valituksen Vilniaus apygardos teismasin ratkaisusta, jonka mukaan Lietuvos dujosin toiminnasta aloitetaan tutkinta.

45.      Molemmista näistä Lietuvos apeliacinis teismasin ratkaisuista on tehty kassaatiovalitus ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen, joka on 21.11.2013 antamallaan määräyksellä päättänyt lykätä Lietuvos dujosin toiminnan tutkimista koskevasta Lietuvos apeliacinis teismasin ratkaisusta tehdyn valituksen käsittelyä, kunnes se on ratkaissut välitystuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan valituksen.

46.      Gazprom on viimeksi mainitussa valituksessa vaatinut, että Lietuvos apeliacinis teismasin 17.12.2012 antama määräys on kumottava ja että on annettava uusi määräys, jotta Gazpromin vaatimus välitystuomion tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta hyväksytään. Energiaministeriö on vaatinut, että valitus on hylättävä vuoden 1958 New Yorkin yleissopimuksen V artiklan 2 kappaleen b kohdan perusteella, ja väittänyt, että välitystuomio oli anti-suit injunction ‑määräys ja että sen tunnustaminen ja täytäntöönpano olisivat vastoin Bryssel I ‑asetusta, sellaisena kuin yhteisöjen tuomioistuin on tulkinnut tätä tuomiossa Allianz ja Generali Assicurazioni Generali (C-185/07, EU:C:2009:69).

47.      Tässä tilanteessa Lietuvos Aukščiausiasis Teismas päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Kun välimiesoikeus antaa anti-suit injunction -määräyksen ja kieltää siten asianosaista esittämästä tiettyjä vaatimuksia jäsenvaltion tuomioistuimessa, joka on asetuksen N:o 44/2001 toimivaltasäännösten nojalla toimivaltainen käsittelemään siviiliasian asiakysymyksen, onko jäsenvaltion tuomioistuimella oikeus evätä tällaisen välitystuomion tunnustaminen sen vuoksi, että välitystuomiolla rajoitetaan tuomioistuimen oikeutta päättää itse, onko se asetuksen N:o 44/2001 toimivaltasääntöjen nojalla toimivaltainen käsittelemään asian?

2)      Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko tilanne sama silloin, kun oikeudenkäynnin asianosainen velvoitetaan välimiesoikeuden antamalla anti-suit injunction -määräyksellä rajoittamaan vaatimuksiaan toisessa jäsenvaltiossa käsiteltävänä olevassa asiassa ja kun tämän jäsenvaltion tuomioistuin on asetuksen N:o 44/2001 toimivaltasäännösten nojalla toimivaltainen käsittelemään kyseisen asian?

3)      Voiko kansallinen tuomioistuin, joka pyrkii turvaamaan [unionin] oikeuden ensisijaisuuden ja asetuksen N:o 44/2001 täyden tehokkuuden, evätä välitystuomion tunnustamisen, jos välitystuomiolla rajoitetaan kansallisen tuomioistuimen oikeutta päättää toimivallastaan ja valtuuksistaan asiassa, joka kuuluu asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalaan?”

48.      Liettuan tasavallan kilpailuneuvosto ilmoitti 10.6.2014 määränneensä Gazpromille 123 096 700 Liettuan litin (LTL) (noin 35,6 miljoonan euron) suuruisen sakon niiden ehtojen rikkomisesta, joita sille oli asetettu sen hankkiessa osuuden Lietuvos dujosin pääomasta.(12)

49.      Gazprom ilmoitti 12.6.2014, että se oli päättänyt myydä kyseisen osuuden.(13)

IV     Menettely unionin tuomioistuimessa

50.      Ennakkoratkaisupyyntö toimitettiin unionin tuomioistuimen kirjaamoon 15.10.2013. Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Gazprom, Liettuan, Saksan, Espanjan, Ranskan, Itävallan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset sekä Sveitsin valaliitto ja Euroopan komissio.

51.      Unionin tuomioistuin on työjärjestyksensä 61 artiklan 1 kohdan mukaisesti pyytänyt 4.7.2014 osapuolia vastaamaan kirjallisesti kahteen kysymykseen ennen istuntoa ja viimeistään 31.7.2014. Gazprom, Liettuan, Saksan, Espanjan, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset, Sveitsin valaliitto ja komissio vastasivat kysymyksiin määräajassa.

52.      Asiassa pidettiin 30.9.2014 istunto, jossa suullisia huomautuksia esittivät Gazprom, Liettuan, Saksan, Espanjan, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset, Sveitsin valaliitto ja komissio.

V       Asian tarkastelu

A       Alustavat huomautukset

1.       Unionin tuomioistuimen toimivalta

53.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo ennakkoratkaisupyynnön sivulla 10, että energiaministeriön kanne Lietuvos dujosia sekä Valentukevičiusia, Golubevia ja Selezneviä vastaan on nostettu Vilniaus apygardos teismasissa(14) soveltamalla analogisesti (mutatis mutandis) Bryssel I -asetuksen 6 artiklan 2 alakohtaa.

54.      Asetuksen tässä säännöksessä säädetään kuitenkin, että sellaista henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, ”voidaan nostaa kanne myös: – – jos kanne koskee takaus- tai takautumisvaatimusta tai sivullisvaatimusta, siinä tuomioistuimessa, jossa alkuperäinen kanne on vireillä, jollei alkuperäistä kannetta ole nostettu ainoastaan sen vuoksi, että kanne häntä vastaan saataisiin tutkituksi muussa tuomioistuimessa kuin siinä, joka muutoin olisi ollut toimivaltainen tutkimaan häntä vastaan nostetun kanteen”.

55.      Käsitykseni mukaan on ilmeistä, ettei säännöstä voida soveltaa tähän tapaukseen, koska kanne ei koske sen enempää takaus- tai takautumisvaatimusta kuin sivullisvaatimusta.

56.      Liettuan hallitus on istunnossa arvellut, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on tehnyt kirjoitusvirheen ja että sen tarkoituksena oli viitata asetuksen 6 artiklan 1 alakohtaan,(15) mutta ei vaikuta siltä, että tämä olisi yhtään sen paremmin sovellettavissa asiaan, koska sen mukaan henkilöä, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, vastaan voidaan nostaa kanne sellaisen toisen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jonka alueella jollakin toisella saman asian vastaajalla on kotipaikka. Tässä tapauksessa vastaajien kotipaikka on Liettuassa lukuun ottamatta Golubevia ja Selezneviä, joiden kotipaikka on kolmannessa valtiossa.

57.      Unionin tuomioistuin voisi kieltäytyä vastaamasta ennakkoratkaisukysymyksiin sillä perusteella, että Liettuan tuomioistuimilla ei ole Bryssel I ‑asetukseen asianmukaisesti perustuvaa toimivaltaa. Se voisi kuitenkin todeta, että Vilniaus apygardos teismas saattoi perustaa Lietuvos dujosia ja tämän toimitusjohtajaa Valentukevičiusia koskevan toimivaltansa Bryssel I ‑asetuksen 2 artiklan 1 kohtaan,(16) sillä kansainvälinen ulottuvuus, jota tämän artiklan (ja asetuksen) sovellettavuus edellyttää, on se, että kahden muun samassa asiassa vastaajana olevan henkilön (Golubevin ja Seleznevin) kotipaikka on Venäjän federaatiossa,(17) jolloin unionin tuomioistuimella on toimivalta vastata ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksiin.

2.       Kysymysten tutkittavaksi ottaminen

58.      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ”olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin”.(18)

59.      Tässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kuitenkin täsmentää ennakkoratkaisupyynnön sivulla 9, että ”kysymystä oikeushenkilön toiminnan tutkimisen aloittamisesta ei voida käsitellä välimiesmenettelyssä”.

60.      Kuten Ranskan hallitus ja komissio toteavat, on siis olemassa oikeudellinen perusta – tässä tapauksessa vuoden 1958 New Yorkin yleissopimuksen V artiklan 2 kappaleen a kohta(19) – sille, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi evätä välitystuomion tunnustamisen ja täytäntöönpanon, kuten Lietuvos apeliacinis teismas on sitä paisi jo tehnyt.(20)

61.      Käsitykseni mukaan on siis ajateltavissa, ettei unionin tuomioistuimelle esitetyillä kysymyksillä ole merkitystä pääasiassa, koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi aivan hyvin ratkaista käsiteltävänään olevan riita-asian ilman näihin kysymyksiin annettavia vastauksia. Tämä ratkaisuehdotus perustuu selvästikin olettamaan, että unionin tuomioistuin ottaa kysymykset tutkittaviksi.

3.       Onko kysymys todella anti-suit injunction -määräyksestä?

62.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pitää ennakkoratkaisupyynnössään välitystuomiota anti-suit injunction ‑määräyksenä, siltä osin kuin siinä määrätään, että energiaministeriön on luovuttava tietyistä Liettuan tuomioistuimissa esittämistään vaatimuksista.

63.      Tässä mielessä välitystuomio muistuttaa Englannin oikeuden mukaisia anti-suit injunction ‑määräyksiä, joita käsiteltiin tuomiossa Turner (C‑159/02, EU:C:2004:228) sekä tuomiossa Allianz ja Generali Assicurazioni Generali (EU:C:2009:69). Englannin oikeudessa anti-suit injunction ‑määräys on englantilaisen tuomioistuimen antama määräys, jonka mukaan englantilaisten tuomioistuinten henkilöllisen toimivallan alainen asianosainen(21) ei saa panna vireille menettelyä tai esittää tiettyjä vaatimuksia ulkomaisessa kansallisessa tuomioistuimessa tai välimiesoikeudessa tai hänen on luovuttava tällaisessa tuomioistuimessa tai välimiesoikeudessa vireillä olevasta menettelystä tai toteutettava tarvittavat toimenpiteet menettelyn lopettamiseksi tai keskeyttämiseksi.(22)

64.      Anti-suit injunction ‑määräys ei kohdistu ulkomaiseen tuomioistuimeen, vaan se on osoitettu vain englantilaisessa tuomioistuimessa käytävän oikeudenkäynnin asianosaiselle.(23)

65.      Asianosaista, jolle anti-suit injunction ‑määräys on osoitettu ja joka ei noudata sitä, saatetaan syyttää oikeuden halventamisesta (contempt of court), mikä saattaa johtaa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevan omaisuuden takavarikointiin.(24) On tietysti mahdollista, ettei anti-suit injunction ‑määräyksellä ole mitään vaikutusta, jos asianosainen, jolle se on osoitettu, ei ole Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai hänellä ei ole Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevaa omaisuutta, mutta mitään anti-suit injunction -määräyksen vastaisesti saatua tuomiota ei tunnusteta eikä panna täytäntöön Yhdistyneessä kuningaskunnassa.(25)

66.      Kuten Ranskan hallitus toteaa unionin tuomioistuimen kysymyksiin antamassaan kirjallisessa vastauksessa, pääasiassa ei ole annettu mitään tämäntyyppistä määräystä. Tuomion Turner (EU:C:2004:228) sekä tuomion Allianz ja Generali Assicurazioni Generali (EU:C:2009:69) kohteena olleista anti-suit injunction ‑määräyksistä poiketen siitä, ettei energiaministeriö noudata välitystuomiota, ei nimittäin aiheudu sille mitään seuraamusta.(26)

67.      Välitystuomio ja siihen sisältyvä määräys sitovat näin ollen henkilöä, jolle ne on osoitettu, ja velvoittavat tämän peruuttamaan osan Liettuan tuomioistuimissa nostamastaan kanteesta, koska välimiesoikeuden mukaan kanne sisältyy osittain välityssopimuksen soveltamisalaan. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan välitystuomio on tässä mielessä omiaan heikentämään Bryssel I ‑asetuksen tehokasta vaikutusta, samalla tavoin kuin tuomion Turner (EU:C:2004:228) sekä tuomion Allianz Generali Assicurazioni Generali (EU:C:2009:69) kohteena olleet anti-suit injunction -määräykset. Päättelyni perustuu tähän olettamaan.

B       Ensimmäinen kysymys

68.      Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta, voiko se evätä välimiesoikeuden anti-suit injunction ‑määräyksen tunnustamisen sen vuoksi, että määräyksellä rajoitetaan sen ”oikeutta päättää itse, onko se [Bryssel I ‑asetuksen] toimivaltasääntöjen nojalla toimivaltainen käsittelemään asian”.

69.      On siis tutkittava, sovelletaanko Bryssel I ‑asetusta todella tähän tapaukseen vai sovelletaanko pääasiaan vain vuoden 1958 New Yorkin yleissopimusta.

1.      Sovelletaanko asiaan Bryssel I ‑asetusta sen 71 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan nojalla?

70.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo Bryssel I ‑asetuksen olevan sovellettavissa tukeutumalla asetuksen 71 artiklan 2 kohdan toiseen alakohtaan, jossa säädetään, että ”jos erityistä oikeudenalaa koskeva yleissopimus, jonka osapuolia ovat sekä jäsenvaltio, missä tuomio on annettu, että jäsenvaltio, jolle pyyntö on osoitettu, sisältää tuomion tunnustamista tai täytäntöönpanoa koskevia ehtoja, niitä on noudatettava. Kuitenkin voidaan aina soveltaa niitä tämän asetuksen säännöksiä, jotka koskevat tuomion tunnustamisessa ja täytäntöönpanossa noudatettavaa menettelyä”.(27)

71.      Katson Saksan hallituksen ja Sveitsin valaliiton tavoin, ettei tätä säännöstä ole sovellettava tässä asiassa, koska sen soveltamisala kattaa vain jäsenvaltioiden väliset yleissopimukset, jotka sisältävät ”tuomion tunnustamista tai täytäntöönpanoa koskevia ehtoja”. Tuomio-sana määritellään asetuksen 32 artiklassa niin, että sillä tarkoitetaan ”jokaista jäsenvaltion tuomioistuimen ratkaisua riippumatta siitä, kutsutaanko sitä tuomioksi, päätökseksi, täytäntöönpanomääräykseksi vai joksikin muuksi, samoin kuin tuomioistuimen virkamiehen oikeudenkäyntikuluja koskevaa päätöstä”.(28) On selvää, ettei kahden osapuolen vapaasti tekemän välityssopimuksen perusteella muodostettu välimiesoikeus (kuten pääasiassa kyseessä olevan välitystuomion antanut välimiesoikeus) ole jäsenvaltion tuomioistuin.(29)

72.      Lisäksi Bryssel I -asetuksen 1 artiklan 2 kohdan d alakohdassa suljetaan välimiesmenettely asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä merkitsee, että välitystuomioiden – kuten pääasiassa kyseessä olevan välitystuomion – tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon on sovellettava vain vuoden 1958 New Yorkin yleissopimusta, kuten Gazprom, Saksan, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset, komissio ja Sveitsin valaliitto ovat sitä paitsi väittäneet.

73.      Nämä asian käsittelyyn osallistuneet katsovat, että koska tässä tapauksessa asia oli tullut ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireille vuoden 1958 New Yorkin yleissopimukseen perustuvan tunnustamis- ja täytäntöönpanomenettelyn yhteydessä, kyseisen välitystuomion tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon sovelletaan yksinomaan tätä yleissopimusta.(30) Näin ollen ei pitäisi olla olemassa unionin oikeutta koskevaa kysymystä, johon unionin tuomistuin olisi toimivaltainen vastaamaan SEUT 267 artiklan nojalla.

2.      Voidaanko Bryssel I -asetusta soveltaa tuomion Allianz ja Generali Assicurazioni Generali (EU:C:2009:69) perusteella?

74.      Kuten Ranskan hallitus on todennut unionin tuomioistuimen kysymyksiin vastatessaan, ”tuomio Allianz ja Generali Assicurazioni Generali [(EU:C:2009:69)] on herättänyt epäilyjä siitä, kuinka laajasti välimiesmenettely on suljettu [Bryssel I -]asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle”.

75.      West Tankers Inc:n (jäljempänä West Tankers) omistama Front Comor ‑niminen alus, jonka Erg Petroli SpA (jäljempänä Erg Petroli) oli ottanut vuokralle rahtaussopimuksella, vaurioitti elokuussa 2000 Erg Petrolin omistamaa laituria Syrakusassa. Rahtaussopimukseen sovellettiin Englannin oikeutta, ja siihen sisältyi lauseke, jossa määrättiin välimiesmenettelystä (jäljempänä välityssopimus), jonka paikka oli Lontoo.

76.      Erg Petroli haki vakuutuksenantajiltaan Allianz SpA:lta (jäljempänä Allianz) ja Generali Assicurazioni Generali SpA:lta (jäljempänä Generali) korvausta vakuutusturvansa enimmäismäärään asti ja aloitti sen ylittävältä osalta Lontoossa välimiesmenettelyn West Tankersia vastaan. Suoritettuaan vakuutussopimuksen mukaisesti Erg Petrolille korvauksen sen kärsimästä vahingosta vakuutuksenantajat nostivat Tribunale di Siracusassa (Italia) takautumiskanteen West Tankersia vastaan saadakseen takaisin rahasummat, jotka ne olivat maksaneet Erg Petrolille. West Tankers esitti väitteen, jonka mukaan tämä tuomioistuin ei ollut toimivaltainen sen vuoksi, että oli olemassa välityssopimus.

77.      Koska välimiesmenettelyn paikka oli Lontoo, West Tankers pani englantilaisissa tuomioistuimissa vireille oikeudenkäynnin saadakseen anti-suit injunction ‑määräyksen, jossa Allianzia ja Generalia kielletään ryhtymästä muuhun kuin välimiesmenettelyyn ja jatkamasta Tribunale di Siracusassa vireillä olevaa oikeudenkäyntiä.

78.      Englantilaiset tuomioistuimet hyväksyivät tämän vaatimuksen, mutta House of Lords kysyi yhteisöjen tuomioistuimelta, että kun otetaan huomioon, miten asia eroaa tuomioon Turner (EU:C:2004:228) johtaneen asian olosuhteista,(31) oliko sillä toimivalta antaa anti-suit injunction ‑määräys, joka olisi Bryssel I -asetuksen mukainen, koska tämän 1 artiklan 2 kohdan d alakohdassa suljetaan välimiesmenettely sen soveltamisalan ulkopuolelle.

79.      Asiaa tarkastellessaan yhteisöjen tuomioistuin totesi aluksi, että kansallisena mutta välimiesmenettelyä tukevana oikeudenkäyntinä ”pääasiassa kysymyksessä olevan kaltainen oikeudenkäynti, joka johtaa anti-suit injunction ‑määräyksen antamiseen, ei voi siis kuulua [Bryssel I ‑asetuksen] soveltamisalaan”.(32)

80.      Yhteisöjen tuomioistuin katsoi seuraavaksi, että ”vaikka menettely ei kuulu [Bryssel I ‑asetuksen] soveltamisalaan, sillä voi kuitenkin olla seurauksia, jotka heikentävät asetuksen tehokasta vaikutusta, toisin sanoen estävät tuomioistuimen toimivaltaa siviili‑ ja kauppaoikeudellisissa asioissa koskevien sääntöjen yhdenmukaistamista ja tällä samalla alalla annettujen ratkaisujen vapaata liikkuvuutta koskevien tavoitteiden toteuttamisen. Näin on erityisesti, jos tällainen menettely estää toisen jäsenvaltion tuomioistuinta käyttämästä sille [Bryssel I ‑asetuksessa] annettua toimivaltaa”.(33)

81.      Yhteisöjen tuomioistuin on näin ollen katsonut, että ”myös esikysymys välityssopimuksen sovellettavuudesta ja myös sen pätevyydestä kuulu[i] tämän asetuksen soveltamisalaan”.(34)

82.      Tämän perusteella yhteisöjen tuomioistuin vastasi House of Lordsin kysymykseen kieltävästi ja katsoi, että Allianzin ja Generalin Tribunale di Siracusassa West Tankersia vastaan vireille panema oikeudenkäynti kuului itse Bryssel I ‑asetuksen soveltamisalaan(35) asianosaisia sitovasta välityssopimuksesta huolimatta. Yhteisöjen tuomioistuin totesi lisäksi, että kyseinen anti-suit injunction ‑määräys loukkasi italialaisen tuomioistuimen oikeutta päättää itse, oliko se toimivaltainen ratkaisemaan asian, joka oli saatettu sen käsiteltäväksi,(36) joten määräys oli jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisen keskinäisen luottamuksen suojaa koskevan periaatteen vastainen ja esti kantajaa, jonka mukaan välityssopimus oli mitätön, vaikutusta vailla tai mahdoton täyttää, saamasta asiaansa käsitellyksi kansallisessa tuomioistuimessa.(37)

83.      Yhteisöjen tuomioistuin katsoi ratkaisussaan, että asiassa kyseessä ollut anti-suit injunction -määräys oli Bryssel I -asetuksen vastainen.

84.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo tämän perusteella, että välimiesoikeuden anti-suit injunction -määräys heikentää Bryssel I -asetuksen tehokasta vaikutusta samalla tavoin kuin kansallisen tuomioistuimen antama anti-suit injunction -määräys.

85.      Tämä kanta on ymmärrettävissä, koska tuomioon Allianz ja Generali Assicurazioni Generali (EU:C:2009:69) johtaneessa asiassa House of Lordsissa – samalla tavoin kuin ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa – oli vireillä menettely, joka yhteisöjen tuomioistuimen mukaan jäi Bryssel I -asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle,(38) eli vaatimus anti-suit injunction -määräyksen osoittamisesta asianosaiselle, joka oli nostanut Italiassa kanteen sellaisen välityssopimuksen vastaisesti, jonka mukaan kaikki riidat oli käsiteltävä välimiesmenettelyssä Lontoossa.(39) Myös välitystuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskeva vaatimus, josta on kysymys pääasian oikeudenkäynnissä, jää kuitenkin tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

86.      Tässä asiassa katsottiin, että Bryssel I -asetusta voitiin soveltaa toisen oikeudenkäynnin eli italialaisessa tuomioistuimessa vireillä olevan oikeudenkäynnin perusteella, sillä tämän kohteena oleva asiakysymys – samalla tavoin kuin asiakysymys, joka on kohteena kanteessa, jossa vaaditaan aloittamaan Lietuvos dujosin toimintaan kohdistuva tutkinta(40) – kuului asetuksen ja erityisesti sen 5 artiklan 3 alakohdan soveltamisalaan. Nyt käsiteltävässä tapauksessa energiaministeriön kanteen, jossa vaaditaan aloittamaan Lietuvos dujosin toimintaan kohdistuva tutkinta, asiakysymys kuuluu samalla tavoin Bryssel I ‑asetuksen ja tarkemmin sanottuna sen 2 artiklan soveltamisalaan.(41)

87.      Saksan, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset sekä Sveitsin valaliitto ja komissio katsovat tältä osin, ettei Bryssel I -asetusta sovelleta pääasiaan, koska välimiesmenettely on suljettu asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. On kuitenkin todettava, että jos asia olisi näin yksinkertainen, yhteisöjen tuomioistuin ei olisi pitänyt tuomion Allianz ja Generali Assicurazioni Generali (EU:C:2009:69) kohteena ollutta anti-suit injunction -määräystä Bryssel I -asetuksen vastaisena.(42)

88.      House of Lords, jonka käsiteltävänä oli Bryssel I -asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävä kysymys, oli tässä mielessä vastaavassa tilanteessa kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, jolla myös on käsiteltävänään samalla tavoin asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävän välitystuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskeva vaatimus. Koska ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa on samaan aikaan vireillä asetuksen soveltamisalaan kuuluva kanne eli vaatimus Lietuvos dujosin toimintaan kohdistuvan tutkinnan aloittamisesta, sen tilanne on lisäksi täysin sama kuin Tribunale di Siracusan tilanne tuomiossa Allianz ja Generali Assicurazioni Generali (EU:C:2009:69). Yhteisöjen tuomioistuin kuitenkin katsoi tässä tuomiossa, että anti-suit injunction -määräys oli Bryssel I -asetuksen vastainen, ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsityksen mukaan tätä ratkaisua voidaan soveltaa pääasiaan. Jäljempänä esitettävistä syistä olen tästä eri mieltä.

3.      Vastaus ennakkoratkaisukysymykseen

89.      Ehdotan kahden seikan vuoksi, että unionin tuomioistuin vastaa kysymykseen kieltävästi.

a)       Välimiesmenettelyn jättäminen uudelleenlaaditun Bryssel I ‑asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle

90.      Espanjan hallitus katsoo, että ajallisten syiden vuoksi unionin tuomioistuimen ei pitäisi ottaa uudelleenlaadittua Bryssel I -asetusta huomioon vastatessaan tähän ennakkoratkaisukysymykseen.

91.      Pitää paikkansa, että tätä asetusta sovelletaan vasta 10.1.2015 lähtien, mutta katson kuten Gazprom, Liettuan, Saksan ja Ranskan hallitukset, komissio ja Sveitsin valaliitto, että unionin tuomioistuimen pitäisi ottaa se huomioon tässä asiassa, koska tärkein uusi seikka tässä asetuksessa, jossa toistetaan säännös, jolla välimiesmenettely jätetään soveltamisalan ulkopuolelle, ei ole niinkään asetuksen säädöstekstissä vaan pikemminkin sen 12 perustelukappaleessa, jossa hieman taannehtivan tulkintalain tavoin tosiasiassa selitetään, miten tätä soveltamisalan ulkopuolelle jättämistä pitää ja olisi aina pitänyt tulkita.

92.      Ennen kuin arvioidaan tarkemmin, mikä on 12 perustelukappaleen ulottuvuus, on aiheellista tarkastella sen lainsäädäntöhistoriaa.

93.      Bryssel I -asetuksen 73 artiklassa on asetuksen muuttamismenettelyä koskeva säännös, jonka mukaan komission oli viimeistään 1.3.2007 annettava Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä talous- ja sosiaalikomitealle asetuksen soveltamisesta kertomus, johon liitetään ehdotuksia asetuksen mukauttamiseksi.

94.      Komissio on tämän menettelyn yhteydessä tilannut professoreilta Hess, Pfeiffer ja Schlosser raportin (ns. Heidelbergin raportti) Bryssel I -asetuksen soveltamisesta.(43) Raportti julkaistiin vuonna 2007 eli ennen tuomion Allianz ja Generali Assicurazioni Generali (EU:C:2009:69) antamista.

95.      Vaikka Heidelbergin raportin laatijat myönsivät, ettei Bryssel I ‑asetuksessa pitäisi käsitellä vuoden 1958 New Yorkin yleissopimuksella säänneltyjä kysymyksiä, he ehdottivat joukkoa uusia säännöksiä, jotka olisivat mahdollistaneet sen, että asetuksella puututaan välimiesmenettelyn alaan näiden kahden instrumentin vuorovaikutusta koskevien kysymysten ratkaisemiseksi, esimerkiksi kysymysten, jotka koskevat asian saattamista välityssopimuksen pätemättömäksi todenneen kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi tai asian saattamista kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi tämän toimiessa välimiesmenettelyä tukevana tuomioistuimena.

96.      Heidelbergin raportin jälkeen julkisasiamies Kokott esitti ratkaisuehdotuksen Allianz ja Generali Assicurazioni Generali (EU:C:2008:466, 71–73 kohta), jossa hän totesi, ettei ollut olemassa ”mekanismeja välitystuomioistuinten toimivallan ja kansallisten tuomioistuinten toimivallan yhteensovittamiseksi”, ja ehdotti, että ”tilanne voisi korjaantua tältä osin ainoastaan sisällyttämällä välimiesmenettely [Bryssel I -asetuksen] järjestelmään”.

97.      Yhteisöjen tuomioistuin yhtyi julkisasiamies Kokottin käsitykseen ja lainasi hänen ratkaisuehdotustaan useaan otteeseen (tuomio Allianz ja Generali Assicurazioni Generali (EU:C:2009:69, 20, 26 ja 29 kohta)).

98.      Tuomiota on arvosteltu erityisesti kansainvälisen yksityisoikeuden ja välimiesmenettelyä koskevan oikeuden piirissä, ja pääosa arvostelusta on koskenut sitä, että tuomiolla on tosiasiallisesti laajennettu Bryssel I -asetuksen soveltamisalaa välimiesmenettelyyn tavalla, joka voi vaarantaa tämän tehokkuuden.(44)

99.      Lisään tähän arvosteluun vielä, että kyseinen tuomio on ristiriidassa yhteisöjen tuomioistuimen kolmen aikaisemman tuomion kanssa eli tuomion Hoffmann (145/86, EU:C:1988:61), tuomion Rich (C‑190/89, EU:C:1991:319) ja tuomion Van Uden (C‑391/95, EU:C:1998:543) kanssa.

100. Tuomio Hoffmann (EU:C:1988:61) koski sellaisen Saksassa annetun tuomion täytäntöönpanoa Alankomaissa, jossa puoliso määrättiin maksamaan toiselle puolisolle elatusapua avioliitosta johtuvan elatusvelvollisuuden perusteella. Tällainen tuomio edellytti välttämättä aviosuhteen olemassaoloa. Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaat) kysyi, voiko se, että aviosuhde oli purkautunut alankomaalaisen tuomioistuimen antaman avioerotuomion johdosta, lopettaa Saksassa annetun tuomion täytäntöönpanon siinäkin tapauksessa, että viimeksi mainittu tuomio oli edelleen täytäntöönpanokelpoinen Saksassa, koska avioerotuomiota ei ollut tunnustettu siellä.

101. Välimiesmenettelyn tavoin luonnollisten henkilöiden oikeudellinen asema, johon avioliitto ja avioero kuuluvat, oli suljettu tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27.9.1968 tehdyn yleissopimuksen (EYVL 1972, L 299, s. 32; jäljempänä Brysselin yleissopimus) soveltamisalan ulkopuolelle. Elatusavun maksaminen ei sitä vastoin koskenut henkilöiden oikeudellista asemaa, joten se kuului Brysselin yleissopimuksen soveltamisalaan, mikä tarkoitti, että yleissopimus lähtökohtaisesti velvoitti alankomaalaiset tuomioistuimet tunnustamaan Saksassa annetun tuomion ja panemaan sen täytäntöön, mikä olisi ollut yhteensovittamattomassa ristiriidassa Alankomaissa annetun avioerotuomion kanssa.

102. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että ”[Brysselin] yleissopimus ei ole esteenä sille, että valtion, jossa täytäntöönpanoa pyydetään, tuomioistuin ottaa [elatusvelvollisuutta] koskevan ulkomaisen tuomion täytäntöönpanon yhteydessä huomioon kansallisen avioerotuomion seuraukset”,(45) mikä tarkoitti, ettei Hoge Raad der Nederlanden ollut velvollinen tunnustamaan Saksassa annettua tuomiota ja panemaan sitä täytäntöön, vaikka tämä kuului yleissopimuksen soveltamisalaan.

103. Vaikka välimiesmenettely oli samalla tavoin kuin luonnollisten henkilöiden oikeudellinen asema suljettu Bryssel I -asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, unionin tuomioistuin katsoi tuomiossa Allianz ja Generali Assicurazioni Generali (EU:C:2009:69), etteivät englantilaiset tuomioistuimet voineet soveltaa kansallista oikeuttaan tämän täydessä laajuudessa ja antaa anti-suit injunction -määräyksiä välimiesmenettelyn tueksi. Näin tehdessään unionin tuomioistuin rajoitti sitä, kuinka laajasti välimiesmenettely on suljettu asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.(46)

104. Tuomio Rich (EU:C:1991:319) koski sveitsiläisen ja italialaisen yhtiön välistä öljynostosopimusta. Sopimukseen sovellettiin Englannin oikeutta, ja siihen sisältyi välityssopimus. Kun ostaja (sveitsiläinen yhtiö) vetosi siihen, että lasti oli vakavasti pilaantunut, myyjä (italialainen yhtiö) haastoi ostajan Tribunale di Genovaan (Italia), jotta tämä vapauttaisi myyjän kaikesta vastuusta ostajaan nähden.

105. Sveitsiläinen yhtiö käynnisti sopimuksen mukaisesti Lontoossa välimiesmenettelyn, johon italialainen yhtiö kieltäytyi osallistumasta ja nimeämästä välimiestään, mikä esti menettelyn toteutumisen. Sveitsiläinen yhtiö vaati välimiesmenettelyä tukevien tuomioistuinten asemassa olleita englantilaisia tuomioistuimia nimeämään välimiehen italialaisen yhtiön puolesta.

106. Samalla tavoin kuin tuomioon Allianz ja Generali Assicurazioni Generali (EU:C:2009:69) johtaneessa asiassa italialainen yhtiö väitti, että asianosaisten todellinen riita koski sitä, sisälsikö sopimus välityslausekkeen, ja että tällainen riita kuului Brysselin yleissopimuksen soveltamisalaan ja oli siten ratkaistava Italiassa.

107. Oli siis selvitettävä, kuuluiko englantilaisissa tuomioistuimissa välimiehen nimeämistä varten vireille pantu menettely Brysselin yleissopimuksen soveltamisalaan.

108. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että ”kun [Brysselin] yleissopimuksen sopimuspuolet sulkivat välimiesmenettelyn sen soveltamisalan ulkopuolelle sen vuoksi, että siitä oli jo tehty kansainvälisiä yleissopimuksia [erityisesti vuoden 1958 New Yorkin yleissopimus], niiden oli tarkoitus jättää soveltamisalan ulkopuolelle koko välimiesmenettelyala, kansallisissa tuomioistuimissa vireille saatetut menettelyt mukaan lukien”.(47)

109. Vaikka välimiehen nimeäminen ja välimiesmenettelyä tukevat kansalliset menettelyt eivät kuulu vuoden 1958 New Yorkin yleissopimuksen soveltamisalaan, yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että ”erityisesti siitä, että kansallinen tuomioistuin nimeää välimiehen, on todettava, että kysymys on välimiesmenettelyn toteuttamiseen tähtäävästä valtion toteuttamasta toimenpiteestä. Toimenpide kuuluu näin ollen välimiesmenettelyn alaan, joten [Brysselin] yleissopimuksen 1 artiklan toisen kappaleen 4 kohdassa määrätty soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen koskee sitä”.(48)

110. Yhteisöjen tuomioistuin hylkäsi italialaisen yhtiön väitteen, jonka mukaan Brysselin yleissopimusta sovellettiin välityssopimuksen olemassaoloa tai pätevyyttä koskeviin riitoihin, ja katsoi, että ”ratkaistaessa, kuuluuko riita yleissopimuksen soveltamisalaan, huomioon on otettava vain riidan kohde. Jos riidan kohde – kuten välimiehen nimeäminen – on sellainen, että riita jää [Brysselin] yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle, se, että on olemassa esikysymys, josta tuomioistuimen on lausuttava, jotta se voisi ratkaista riidan, ei voi oikeuttaa [Brysselin] yleissopimuksen soveltamista siitä riippumatta, mikä on esikysymyksen sisältö”.(49) Yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut tämän lähestymistavan tuomiossa Van Uden (EU:C:1998:543).(50)

111. Sen sijaan että unionin tuomioistuin olisi tuomiossa Allianz ja Generali Assicurazioni Generali (EU:C:2009:69) ratkaissut, sovelletaanko pääasiaan Bryssel I -asetusta, kuten se oli tehnyt tuomioon Rich (EU:C:1991:319) ja tuomioon Van Uden (EU:C:1998:543) johtaneissa asioissa, se tutki riidan kohteen ottamalla huomioon toisen riidan eli italialaisten tuomioistuinten käsiteltäväksi saatetun riidan.

112. Näin tehdessään unionin tuomioistuin poikkesi tuomiossa Rich (EU:C:1991:319, 18–26 kohta) noudattamastaan kannasta, jonka mukaan huomioon oli otettava vain pääasiassa kyseessä olevan riidan kohde ja koko välimiesmenettelyala oli jätetty Bryssel I -asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

113. Heidelbergin raportin, tuomion Allianz ja Generali Assicurazioni Generali (EU:C:2009:69) ja tästä esitettyjen kommenttien johdosta komissio julkaisi Vihreän kirjan Bryssel I -asetuksen tarkistamisesta(51) (jäljempänä vihreä kirja), jossa se käynnisti julkisen kuulemisen ja ehdotti säännöksen, jonka mukaan asetusta ei sovelleta välimiesmenettelyyn, osittaista poistamista asetuksen ja välimiesmenettelyn vuorovaikutuksen tehostamiseksi.

114. Useat jäsenvaltiot, kuten Ranskan tasavalta, Unkari, Itävallan tasavalta, Puolan tasavalta ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, sekä useat muut välimiesmenettelyalan toimijat(52) vastustivat ehdotusta, koska ne katsoivat, ettei Bryssel I -asetus saanut vaikuttaa vuoden 1958 New Yorkin yleissopimuksen soveltamiseen ja että oli vahvistettava, että välimiesmenettely on täysin suljettu asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

115. Komissio otti Bryssel I -asetuksen uudelleenlaatimista koskevan ehdotuksensa liitteenä olevassa vaikutuksia koskevassa tutkimuksessa(53) huomioon arvostelun, jonka mukaan tuomio Allianz ja Generali Assicurazioni Generali (EU:C:2009:69) mahdollisti, että vilpillisessä mielessä olevat asianosaiset pystyvät välttämään velvollisuutensa saattaa kaikki riidat välimiesmenettelyyn,(54) ja se toi esiin kolme mahdollista toimintavaihtoehtoa.(55)

116. Ensimmäinen toimintavaihtoehto oli nykytilanteen säilyttäminen eli välimiesmenettelyn jättäminen asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, mikä ei komission mukaan poistanut sellaisen väärinkäytön vaaraa, jonka estämistä tai kieltämistä tuomio Allianz ja Generali Assicurazioni Generali (EU:C:2009:69) ei mahdollistanut.(56)

117. Toinen toimintavaihtoehto oli, että säännös, jolla välimiesmenettely jätetään asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, ulotetaan kattamaan kaikki välimiesmenettelyä koskevat menettelyt ja erityisesti ”kaikki menettelyt, joissa riitautet[tiin] välityssopimuksen pätevyys”.(57)

118. Kolmas toimintavaihtoehto oli, että vahvistetaan välityssopimusten tehokkuutta siten, että jäsenvaltion tuomioistuin, jossa on pantu vireille riita-asia, johon liittyy välityssopimus, joutuisi keskeyttämään asian käsittelyn, jos asia olisi pantu vireille myös välimiestuomioistuimessa tai välimiestuomioistuimen kotipaikan tuomioistuimessa.(58)

119. Komissio on uudelleenlaadittua Bryssel I -asetusta koskevassa ehdotuksessaan(59) (jäljempänä uudelleenlaadittua asetusta koskeva ehdotus) valinnut viimeksi mainitun toimintavaihtoehdon ja pysyttänyt vihreässä kirjassa tekemänsä ehdotuksen, että säännös, jonka mukaan asetusta ei sovelleta välimiesmenettelyyn, poistettaisiin osittain.(60)

120. Kuten Liettuan hallitus ja komissio myöntävät unionin tuomioistuimen kysymyksiin antamissaan vastauksissa, Euroopan unionin lainsäätäjä hylkäsi komission ehdottamat muutokset. Euroopan parlamentti nimittäin on 7.9.2010 antamassaan päätöslauselmassa ”vastusta[nut] jyrkästi välimiesmenettelyn sisällyttämistä (edes osittain) asetuksen soveltamisalaan” ja ”katso[nut], että asetuksen 1 artiklan 2 kohdan d alakohdassa olisi tehtävä selväksi, etteivät pelkästään välimiesmenettelyt, vaan myös oikeudelliset menettelyt, jotka koskevat välimiesmenettelyn toimivallan pätevyyttä tai laajuutta pääasiana tai vireille pantavana asiana tai esikysymyksenä, on jätettävä asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle”.(61)

121. Myös neuvosto on vastustanut komission valintaa, että säännös, jonka mukaan uudelleenlaadittua Bryssel I ‑asetusta ei sovelleta välimiesmenettelyyn, poistetaan osittain. Neuvoston puheenjohtajavaltio kehotti 1.6.2012 päivätyssä ilmoituksessaan neuvostoa hyväksymään kokonaisvaltaisena kompromissina tämän muistion liitteenä olleen yleisnäkemysluonnoksen.(62) Luonnoksen mukaan välimiesmenettelyä koskevat komission ehdotukset, jotka sisältyivät uudelleenlaadittua asetusta koskevaan ehdotukseen, oli hylättävä.(63)

122. Kompromissin tekstissä nimittäin ehdotettiin uutta perustelukappaletta, jonka teksti sisältyy nyt uudelleenlaaditun Bryssel I -asetuksen 12 perustelukappaleeseen, sekä uutta säännöstä, jonka mukaan tämä asetus ”ei vaikuta [vuoden 1958 New Yorkin yleissopimuksen] soveltamiseen”.(64)

123. Neuvosto hyväksyi tämän tekstin 8.6.2012. Tämän hyväksyvän päätöksen jälkeen parlamentti hyväksyi lainsäädäntöpäätöslauselman, jossa se hyväksyi välimiesmenettelyä koskevat asetuksen muutokset, sellaisina kuin ne oli tuotu esiin neuvoston hyväksymässä asiakirjassa.(65)

124. Uudelleenlaaditun Bryssel I -asetuksen lopullisessa versiossa välimiesmenettely on edelleen suljettu asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle ja siinä on uusi 12 perustelukappale sekä uusi 73 artiklan 2 kohta, jonka mukaan ”tämä asetus ei vaikuta vuoden 1958 New Yorkin yleissopimuksen soveltamiseen”.(66)

125. Mielestäni nämä uudet säännökset ja erityisesti 12 perustelukappaleen toinen kohta, jonka asetuksen uusi 73 artiklan 2 kohta huipentaa, vastaavat toista toimintavaihtoehtoa, jonka komissio esitti uudelleenlaadittua asetusta koskevan ehdotuksensa liitteenä olleessa vaikutusten arvioinnissa ja jossa oli tarkoitus jättää asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle kaikki menettelyt, joissa riitautettiin välityssopimuksen pätevyys.(67)

126. Uudelleenlaaditun asetuksen 12 perustelukappaleen toisessa kohdassa nimittäin todetaan, että ”tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevia tämän asetuksen sääntöjä ei olisi sovellettava jäsenvaltion tuomioistuimen antamaan ratkaisuun siitä, onko välityssopimus mitätön, pätemätön tai mahdoton täyttää, riippumatta siitä, onko tuomioistuin päättänyt asiasta pääasiana vai erillisenä kysymyksenä”,(68) mutta asetuksen säädöstekstiä ei ole muutettu.

127. Kursivoitu tekstinosa osoittaa, että välityssopimuksen pätevyyden tutkiminen liitännäisenä kysymyksenä on suljettu uudelleenlaaditun Bryssel I ‑asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, sillä muussa tapauksessa tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevia tämän asetuksen sääntöjä sovellettaisiin kansallisten tuomioistuinten ratkaisuihin, jotka koskevat välityssopimuksen pätevyyttä.(69)

128. Yhteisöjen tuomioistuin ei tulkinnut asiaa näin tuomiossa Allianz ja Generali Assicurazioni Generali (EU:C:2009:69, 26 kohta),(70) jossa se perusti kantansa siihen, että oikeudenkäynti, jonka Allianz ja Generali olivat välityssopimuksen vastaisesti aloittaneet West Tankersia vastaan Tribunale di Siracusassa, kuului itse Bryssel I -asetuksen alaisuuteen, kun oletettiin, että välityssopimuksen pätevyyden tutkiminen liitännäisenä kysymyksenä sisältyi asetuksen soveltamisalaan.

129. Yhteisöjen tuomioistuin nimittäin totesi seuraavaa:

”– – jos tämä menettely kuuluu riidan kohteen perusteella, toisin sanoen pääasian menettelyssä turvattavien oikeuksien, kuten vahingonkorvausvaatimuksen, luonteen perusteella [Bryssel I -asetuksen] soveltamisalaan, myös esikysymys välityssopimuksen sovellettavuudesta ja myös sen pätevyydestä kuuluu tämän asetuksen soveltamisalaan. Tätä päätelmää tukee myös Helleenien tasavallan liittymisestä [Brysselin] yleissopimukseen – – tehdyn selvityksen (EYVL 1986, C 298, s. 1), jonka ovat laatineet Evrigenis ja Kerameus, 35 kohta. Siinä todetaan, että Brysselin yleissopimuksen nojalla voidaan liitännäisenä kysymyksenä tutkia sellaisen välityslausekkeen pätevyyttä, johon asianosainen vetoaa esittääkseen sen tuomioistuimen puuttuvaa toimivaltaa koskevan oikeudenkäyntiväitteen, jossa häntä vastaan on nostettu yleissopimuksen nojalla kanne”.(71)

130. Tämän vuoksi en yhdy Liettuan ja Saksan hallitusten sekä komission kantaan, jonka mukaan asetuksen uudelleenlaadinta ei vaikuta tulkintaan, jonka yhteisöjen tuomioistuin on tuomion Allianz ja Generali Assicurazioni Generali (EU:C:2009:69) 24 kohdassa esittänyt välimiesmenettelyn jättämisestä asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

131. En yhdy myöskään komission istunnossa esiin tuomaan kantaan, jonka mukaan kyseisen tuomion 26 kohta oli vain ylimääräinen huomautus. Se on päinvastoin tuomion keskeinen kohta, jonka perusteella yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että Bryssel I ‑asetus on sovellettavissa, ja on siten vetänyt Bryssel I ‑asetuksen soveltamisalan ja välimiesmenettelyn välisen rajan.

132. Komission tämä kanta voidaan ymmärtää vain ottamalla huomioon sen omat ehdotukset, jotka koskevat välimiesmenettelyn ja Bryssel I -asetuksen soveltamisalan välistä rajanvetoa ja jotka parlamentti ja neuvosto kuitenkin hylkäsivät kokonaan Bryssel I -asetuksen uudelleenlaadinnan yhteydessä. Päättelen siis edellä esitetystä lainsäädäntöhistoriasta, että unionin lainsäätäjä aikoi korjata rajaa, jonka yhteisöjen tuomioistuin oli vetänyt Bryssel I -asetuksen soveltamisalan ja välimiesmenettelyn välille.(72)

133. Tämä merkitsee, että jos tuomioon Allianz ja Generali Assicurazioni Generali (EU:C:2009:69) johtaneeseen asiaan olisi sovellettu uudelleenlaadittua Bryssel I -asetusta, asiakysymys olisi voitu saattaa Tribunale di Siracusan käsiteltäväksi tämän asetuksen perusteella vasta sen jälkeen, kun kyseinen tuomioistuin olisi katsonut, että välityssopimus oli mitätön, vaikutusta vailla oleva tai mahdoton täyttää (mikä on mahdollista vuoden 1958 New Yorkin yleissopimuksen II artiklan 3 kappaleen mukaan).(73)

134. Tuomion Allianz ja Generali Assicurazioni Generali (EU:C:2009:69) kohteena ollutta anti-suit injunction -määräystä ei tässä tapauksessa olisi pidetty Bryssel I -asetuksen vastaisena.

135. Se, että Tribunale di Siracusassa nostettiin kanne, jonka asiakysymys kuului Bryssel I -asetuksen soveltamisalaan (koska välityssopimuksen pätevyys oli tuossa tapauksessa liitännäinen kysymys tai esikysymys), ei nimittäin olisi vaikuttanut englantilaisten tuomioistuinten toimivaltaan antaa anti-suit injunction -määräyksiä välimiesmenettelyn tueksi, koska 12 perustelukappaleen toisen kohdan mukaan välityssopimuksen pätevyyden tutkiminen liitännäisenä kysymyksenä jää asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle ”riippumatta siitä, onko [Tribunale di Siracusa] päättänyt asiasta pääasiana vai erillisenä kysymyksenä”.(74) Erillinen-sanan käyttö osoittaa selvästi, että toista kohtaa sovelletaan myös silloin, kun jäsenvaltion tuomioistuimessa, kuten Tribunale di Siracusassa, on nostettu kanne sellaisen riidan asiakysymyksestä, jonka vuoksi sen on ensin tutkittava oma toimivaltaisuutensa varmistumalla asianosaisia sitovan välityssopimuksen pätevyydestä liitännäisenä kysymyksenä tai esikysymyksenä.

136. Kuten 12 perustelukappaleen kolmannessa kohdassa selvennetään, vain ”asiakysymyksessä an[nettu] tuomio” voidaan tunnustaa ja panna täytäntöön tämän asetuksen mukaisesti.(75) Sen toteaminen, että sen – todennäköisen tai epätodennäköisen – mahdollisuuden vuoksi, että Tribunale di Siracusa antaa asiakysymystä koskevan tuomion, englantilaiset tuomioistuimet eivät saa antaa välimiesmenettelyn tueksi anti-suit injunction -määräystä, merkitsee kuitenkin nimenomaan niiden tuomion Allianz ja Generali Assicurazioni Generali (EU:C:2009:69) vaikutusten pysyttämistä, jotka unionin lainsäätäjä on halunnut poistaa uudelleenlaaditulla asetuksella.

137. Päätelmä, että uudelleenlaaditussa Bryssel I -asetuksessa sallitaan välimiesmenettelyä tukevat anti-suit injunction -määräykset, saa tukea saman perustelukappaleen neljännestä kohdasta, jonka mukaan ”tätä asetusta ei olisi sovellettava kanteeseen tai liitännäiseen menettelyyn, joka koskee erityisesti – – välimiesmenettelyn kulkua tai muita tällaiseen menettelyyn liittyviä seikkoja, eikä – – välitystuomion – – tunnustamis[een] tai täytäntöönpano[on]”.(76)

138. Tässä kohdassa suljetaan asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle paitsi välitystuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano – mikä kiistattomasti sulkee nyt käsiteltävän asian asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle – myös liitännäiset vaatimukset, mikä käsitykseni mukaan kattaa anti-suit injunction -määräykset, joita kansalliset tuomioistuimet antavat välimiesmenettelyä tukevina tuomioistuimina.

139. Muistutan tässä yhteydessä, että tuomioon Allianz ja Generali Assicurazioni Generali (EU:C:2009:69) johtaneessa asiassa House of Lordsia oli pyydetty antamaan anti-suit injunction -määräys välimiesmenettelyä tukevana tuomioistuimena, koska asianosaisten sopimuksen mukaan välimiesoikeuden kotipaikka oli sen tuomiopiirissä.

140. Koska anti-suit injunction -määräys kuuluu toimenpiteisiin, joita välimiesoikeuden kotipaikan tuomioistuin voi määrätä välimiesmenettelyn tueksi varmistaakseen välimiesmenettelyn moitteettoman kulun, ja koska se on tässä mielessä ”liitännäi[nen] menettely [– –], joka koskee – – välimiesmenettelyn kulkua”, sen kieltäminen ei voi enää olla perusteltua uudelleenlaaditun Bryssel I ‑asetuksen perusteella.

141. Katson näistä syistä, että uudelleenlaaditulla asetuksella on palautettu käyttöön tulkinta, joka esitettiin välimiesmenettelyn jättämisestä Bryssel I ‑asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle tuomiossa Rich (EU:C:1991:319, 18 kohta), jonka mukaan ”sopimuspuolten oli tarkoitus jättää soveltamisalan ulkopuolelle koko välimiesmenettelyala”.(77) Bryssel I -asetusta ei näin ollen sovelleta pääasiaan.

142. Tämä ratkaisu ei millään tavalla heikennä Bryssel I -asetuksen tehokasta vaikutusta, koska se ei estä ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta ”tutki[masta] siihen sovellettavien sääntöjen nojalla, onko se toimivaltainen ratkaisemaan asian, joka on saatettu sen käsiteltäväksi”.(78) Vuoden 1958 New Yorkin yleissopimuksen V artiklan 1 kappaleen a ja c kohdassa päinvastoin annetaan sille mahdollisuus valvoa välimiesoikeuden toimivaltaa, ja lisäksi saman artiklan 2 kappaleen a kohdassa annetaan sille mahdollisuus valvoa kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, että välimiesoikeuden käsiteltäväksi saatettu riitakysymys voidaan ratkaista välimiesmenettelyssä.

143. Toistan tässä yhteydessä, että – kuten Ranskan hallitus ja komissio toteavat – ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa Liettuan lainsäädäntöön, jonka mukaan oikeushenkilön toimintaan kohdistuvan tutkinnan aloittamiseen liittyvää kysymystä ei voida ratkaista välimiesmenettelyssä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin saa siis V artiklan 2 kappaleen a kohdan nojalla evätä välitystuomion tunnustamisen ja täytäntöönpanon, ja on ilmeistä, että se saa tehdä näin esittämättä ennakkoratkaisukysymystä.

144. On siten todettava, että ”kantaja[a], jonka mukaan [välitys]sopimus on mitätön, vaikutusta vailla tai mahdoton täyttää, ei [estetä] saa[masta] asiaansa käsitellyksi – – kansallisessa tuomioistuimessa”.(79)

145. Haluan huomauttaa täydentävästi, että tämä uudelleenlaaditussa Bryssel I ‑asetuksessa oleva selvennys siihen, että välimiesmenettely on suljettu asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, on osa yritystä torjua viivytystaktiikoita, joita asianosaiset käyttävät, kun ne sopimusvelvoitteidensa vastaisesti panevat vireille oikeudenkäynnin jäsenvaltion tuomioistuimessa, joka selvästikään ei ole toimivaltainen, ja joista keskusteltiin tuomioon Gasser (C‑116/02, EU:C:2003:657),(80) tuomioon Turner (EU:C:2004:228)(81) sekä tuomioon Allianz ja Generali Assicurazioni Generali (EU:C:2009:69) johtaneissa oikeudenkäynneissä.

146. Uudelleenlaadittuun Bryssel I -asetukseen sisältyy siten uusi 31 artiklan 2 kohta, jossa säädetään, että ”jos kanne nostetaan jäsenvaltion tuomioistuimessa, jolle 25 artiklassa tarkoitetussa sopimuksessa on annettu yksinomainen toimivalta, toisen jäsenvaltion tuomioistuimen on keskeytettävä asian käsittely, kunnes tuomioistuin, jossa kanne on sopimuksen perusteella nostettu, toteaa, että se ei ole toimivaltainen sopimuksen nojalla”. Tämän artiklan 3 kohdassa säädetään, että ”jos sopimuksessa nimetty tuomioistuin on todennut olevansa toimivaltainen sopimuksen mukaisesti, toisen jäsenvaltion tuomioistuimen on jätettävä asia tutkimatta”.

147. Kuten kyseisen asetuksen 22 perustelukappaleessa todetaan,(82) uusissa säännöksissä ei enää sallita ratkaisua, jonka yhteisöjen tuomioistuimen teki tuomiossa Gasser (EU:C:2003:657), jossa se katsoi, että tuomioistuin, jossa kannetta ei ollut nostettu ensimmäisenä mutta jolla oli oikeuspaikkalausekkeen nojalla yksinomainen toimivalta, ei voinut vireilläoloa koskevista säännöistä poiketen ratkaista riita-asiaa, ennen kuin tuomioistuin, jossa kanne oli ensin nostettu, totesi, ettei se ollut asiassa toimivaltainen.

148. Uudelleenlaaditussa Bryssel I -asetuksessa vastataan viivyttelykäytäntöihin, joilla pyritään rikkomaan oikeuspaikkalauseketta, antamalla etusija yksinomaisen toimivallan antavassa oikeuspaikkalausekkeessa mainitulle tuomioistuimelle, vaikka kanne on nostettu ensin toisessa tuomioistuimessa. Tämä merkitsee, että välimiesoikeudet ja jäsenvaltioiden tuomioistuimet välimiesmenettelyä tukevina tuomioistuimina voivat Bryssel I -asetuksen estämättä toteuttaa tarvittavat toimenpiteet välimiesmenettelyn tehokkuuden varmistamiseksi.

149. Kyseisen asetuksen vastaus välityssopimuksen rikkomiseen on, että välimiesmenettely suljetetaan kokonaan sen soveltamisalan ulkopuolelle, jolloin välityssopimuksen pätevyyden tutkiminen erillisenä kysymyksenä ei kuulu sen soveltamisalaan, ja osoitetaan asianosaiset välimiesmenettelyyn.

150. Uudelleenlaaditun asetuksen 12 perustelukappaleen ensimmäisessä kohdassa nimittäin todetaan vuoden 1958 New Yorkin yleissopimuksen II artiklan 3 kappaleen sanamuotoa melkein sanatarkasti toistaen, että ”tämän asetuksen säännökset eivät saisi estää jäsenvaltion tuomioistuinta asiassa, josta asianosaiset ovat tehneet välityssopimuksen, kansallisen lakinsa mukaisesti osoittamasta asianosaisia välimiesmenettelyyn, keskeyttämästä asian käsittelyä tai hylkäämästä kannetta taikka tutkimasta, onko välityssopimus mitätön, pätemätön tai mahdoton täyttää”.

151. Kuten Ranskan hallitus toteaa unionin tuomioistuimen kysymyksiin antamassaan kirjallisessa vastauksessa, 12 perustelukappaleen tämä kohta merkitsee, että jollei välityssopimus ole ilmeisen mitätön tai mahdoton täyttää, on katsottava, että asianosaiset ovat velvollisia noudattamaan sitä, ja ne on siis osoitettava välimiesoikeuteen, joka ratkaisee oman toimivaltaisuutensa,(83) mutta kansallisella tuomioistuimella on tilaisuus tutkia lausekkeen pätevyys välitystuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevassa menettelyssä.(84)

152. Tämä kanta vastaa täysin vuoden 1958 New Yorkin yleissopimuksen II artiklan 3 kappaletta, jossa määrätään, että ”kun sopimusvaltion tuomioistuimessa on pantu vireille asia, josta asianosaiset ovat tehneet tässä artiklassa tarkoitetun [välitys]sopimuksen, tuomioistuimen tulee – – osoittaa asianosaiset turvautumaan välitysmenettelyyn”. Tällainen osoitus on ”pakollinen, eikä sitä voida jättää kansallisten tuomioistuinten harkintavaltaan”,(85) lukuun ottamatta tapauksia, joissa välityssopimus on ”mität[ön], vaikutusta vailla oleva [– –] tai mahdot[on] täyttää”.

b)       Bryssel I -asetukseen kirjattu keskinäisen luottamuksen periaate ei voi sitoa välimiesoikeuksia

153. Vaikka unionin tuomioistuin päättäisi, ettei se ota huomioon uudelleenlaadittua Bryssel I -asetusta tai yhdy siitä esittämääni tulkintaan, katson, ettei tuomiossa Allianz ja Generali Assicurazioni Generali (EU:C:2009:69) hyväksyttyä ratkaisua voida soveltaa välimiesoikeuksien antamiin anti-suit injunction -määräyksiin, joiden tunnustaminen ja täytäntöönpano kuuluvat vuoden 1958 New Yorkin yleissopimuksen soveltamisalaan. Kyseisessä tuomiossa hyväksytty ratkaisu koskisi siis vain tapausta, jossa jäsenvaltion tuomioistuin on antanut anti-suit injunction -määräyksen, joka kohdistuu toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa vireillä olevaan oikeudenkäyntiin.

154. Kuten Gazprom, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset, Sveitsin valaliitto ja komissio toteavat, tässä asiassa kyseessä oleva välimiesoikeus ei ole Bryssel I -asetuksen alainen eivätkä tämä asetus tai jäsenvaltioiden tuomioistuinten välillä sovellettava keskinäisen luottamuksen periaate sido sitä. Sen tuomioita ei myöskään tunnusteta eikä panna täytäntöön kyseisen asetuksen säännösten mukaisesti.(86)

155. Kun välimiesoikeus katsoo, että jompikumpi asianosaisista on rikkonut sen toimivallan perustana olevaa välityssopimusta, se ei sitä paitsi voi tehdä muuta kuin määrätä, että asianosaisen on noudatettava sopimusta ja annettava välimiesten käsiteltäväksi kaikki välityssopimuksen alaan kuuluvat vaatimukset. Anti-suit injunction -määräys on siis ainoa välimiesoikeudella oleva tehokas keino, jolla se voi turvata sen asianosaisen oikeudet, joka katsoo sopimuskumppaninsa rikkoneen välityssopimusta.(87)

156. Tämä pitää sitäkin suuremmalla syyllä paikkansa tässä tapauksessa, koska välimiesoikeuden toteamin tavoin ”[energiaministeriö] ei kiistä, että välimiesoikeudella on valta määrätä täytäntöönpanotoimesta, jos se katsoo [energiaministeriön] rikkoneen [osakassopimukseen] sisältyvää välityssopimusta. Välimiesoikeus katsoo tämän vuoksi, että sillä on toimivalta määrätä, ettei ministeriö saa nostaa [Vilniaus apygardos teismasissa] kannetta, joka voisi vaikuttaa [osakassopimuksen] mukaisiin osakkaiden oikeuksiin”.(88)

157. Ehdotan tämän vuoksi, että unionin tuomioistuin vastaa ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen kieltävästi. Käsitykseni mukaan pääasiassa kyseessä olevan välitystuomion tunnustaminen ja täytäntöönpano kuuluvat yksinomaan vuoden 1958 New Yorkin yleissopimuksen soveltamisalaan.

C       Toinen kysymys

158. Koska ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toinen kysymys on esitetty vain siltä varalta, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, siihen ei ole aihetta vastata.

159. Se koskee lisäksi, kuten Ranskan hallitus huomauttaa, tilannetta, jossa pääasian tosiseikoista poiketen anti-suit injunction -määräys on annettu riita-asiassa, joka on vireillä muun jäsenvaltion kuin Liettuan tasavallan tuomioistuimissa. Kysymys on näin ollen hypoteettinen, joten se on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jätettävä tutkimatta.(89)

D       Kolmas kysymys

160. Kolmanteen kysymykseen on vastattava toissijaisesti siltä varalta, että unionin tuomioistuin katsoo, että Bryssel I -asetusta ei voida soveltaa tässä tapauksessa ja että välimiesoikeuden anti-suit injunction -määräys ei ollut asetuksen vastainen.

161. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy kolmannella kysymyksellään, voiko se pyrkiessään turvaamaan unionin oikeuden ensisijaisuuden ja Bryssel I -asetuksen täyden tehokkuuden evätä välitystuomion tunnustamisen, jos välitystuomiolla rajoitetaan kansallisen tuomioistuimen oikeutta päättää toimivallastaan ja valtuuksistaan asiassa, joka kuuluu asetuksen soveltamisalaan.

162. Muistutan, että – kuten olen todennut edellä 45 kohdassa – ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle on tehty kassaatiovalitus Lietuvos apeliacinis teismasin ratkaisusta, jossa viimeksi mainittu pysytti Vilniaus apygardos teismasin ratkaisun, jonka mukaan Lietuvos dujosin toiminnasta tehdään tutkinta. Muistutan, että olen alustavissa huomautuksissani pitänyt lähtökohtana, että kanne Vilniaus apygardos teismasissa oli nostettu asianmukaisesti Bryssel I -asetuksen perusteella.(90)

163. Kolmas kysymys on siis ymmärrettävä niin, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma siitä, onko sen tulkittava vuoden 1958 New Yorkin yleissopimuksen V artiklan 2 kappaleen b kohdassa käytettyä oikeusjärjestyksen perusteiden käsitettä(91) niin, ettei anti-suit injunction -määräyksen sisältävää välitystuomiota ole tunnustettava ja pantava täytäntöön, siltä osin kuin välitystuomiolla rajoitetaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen oikeutta päättää omasta toimivallastaan, kuten kyseinen tuomioistuin toteaa ennakkoratkaisupyynnön sivulla 10.

164. Ennen kuin ryhdyn tarkastelemaan tätä, toistan, ettei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ollut tarpeen turvautua vuoden 1958 New Yorkin yleissopimukseen perustuvaan oikeusjärjestyksen perusteiden käsitteeseen evätäkseen välitystuomion tunnustamisen ja täytäntöönpanon, minkä myös Ranskan hallitus ja komissio ovat todenneet.

165. Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin itse toteaa ennakkoratkaisupyynnön sivulla 9, oikeushenkilön toimintaan kohdistuvaa tutkintaa ei voida käsitellä välimiesmenettelyssä. Tämä merkitsee, että – kuten Lietuvos apeliacinis teismas on jo katsonut(92) – kyseisen välitystuomion tunnustaminen ja täytäntöönpano voitiin evätä vuoden 1958 New Yorkin yleissopimuksen V artiklan 2 kappaleen a kohdan perusteella.(93)

1.       Oikeusjärjestyksen perusteiden käsite

166. Vuoden 1958 New Yorkin yleissopimuksen V artiklan 2 kappaleen b kohdan mukaan välitystuomion tunnustaminen ja täytäntöönpano voidaan evätä, ”mikäli sen maan asianomainen viranomainen, missä tunnustamista ja täytäntöönpanoa pyydetään, toteaa: – – b) että tuomion tunnustaminen tai täytäntöönpano on tämän maan oikeusjärjestyksen perusteiden vastaista”.

167. Koska New Yorkin yleissopimuksessa ei määritellä oikeusjärjestyksen perusteiden käsitettä, tämän määritteleminen on sopimusvaltioiden tuomioistuinten tehtävä. Kuten UNCITRAL on todennut yleissopimusta koskevassa oppaassaan, käsite määritellään kuitenkin yleensä suppeasti ”varoventtiiliksi, jota on käytettävä poikkeuksellisissa olosuhteissa, joissa oikeusjärjestyksen on mahdoton tunnustaa ja panna täytäntöön välitystuomiota hylkäämättä juuri niitä perusteita, joihin oikeusjärjestys perustuu”.(94) Samassa oppaassa viitataan United States Court of Appeals, Second Circuitin oikeusjärjestyksen perusteiden käsitteestä esittämään määritelmään, jonka mukaan ”ulkomaisten välitystuomioiden täytäntöönpano voidaan evätä [oikeusjärjestyksen perusteiden perusteella] vain, jos täytäntöönpano loukkaisi tuomioistuinvaltion kaikkein perustavanlaatuisimpia moraalisia ja oikeudellisia käsitteitä”.(95)

168. Myös jäsenvaltioiden tuomioistuimet määrittelevät oikeusjärjestyksen perusteiden käsitteen suppeasti. Esimerkiksi cour d’appel de Paris, joka vastaa ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta Ranskassa, on todennut, että ”kansainvälisen oikeusjärjestyksen perusteet ymmärretään Ranskassa niiden sääntöjen ja arvojen kokonaisuudeksi, joiden loukkaamista Ranskan oikeusjärjestys ei voi sietää edes kansainvälisissä tilanteissa”.(96)

169. Myös saksalaiset tuomioistuimet ovat vastaavalla tavalla katsoneet, että välitystuomio on oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen, jos ”sillä rikotaan normia, joka vaikuttaa Saksan julkisen elämän ja talouselämän perustaan, tai se on sovittamattomassa ristiriidassa sen kanssa, miten oikeus käsitetään Saksassa”.(97)

170. Myös englantilaiset tuomioistuimet ovat katsoneet, että oikeusjärjestyksen perusteiden käsite sisältää tapaukset, joissa ”välitystuomion täytäntöönpano selvästi loukkaisi yleistä etua tai – – täytäntöönpano mahdollisesti olisi täydellisen loukkaavaa sellaisen järkevän ja asioista perillä olevan yksityishenkilön näkökulmasta, jonka puolesta valtiovaltaa käytetään”.(98)

171. Unionin tuomioistuin tulkitsee oikeusjärjestyksen perusteiden käsitettä samalla tavalla, siltä osin kuin on kysymys tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta Bryssel I -asetuksen 34 artiklan 1 alakohdan yhteydessä.(99)

172. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeusjärjestyksen perusteiden käsitettä on ”tulkittava suppeasti”(100) ja siihen voidaan vedota ”ainoastaan poikkeustilanteissa”.(101) Sitä voidaan näin ollen soveltaa ”ainoastaan, jos toisessa [jäsen]valtiossa annetun tuomion tunnustaminen tai täytäntöönpano olisi kestämättömällä tavalla ristiriidassa täytäntöönpanovaltion oikeusjärjestyksen kanssa sen vuoksi, että tällä tunnustamisella tai täytäntöönpanolla loukattaisiin jotakin perustavanlaatuista periaatetta”.(102) Kyseessä ”on oltava sellaisen oikeussäännön ilmeinen rikkominen, jota pidetään täytäntöönpanovaltion oikeusjärjestyksessä olennaisen tärkeänä, tai sellaisen oikeuden ilmeinen loukkaaminen, jota pidetään tässä oikeusjärjestyksessä perustavanlaatuisena”.(103)

173. Vaikka on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä määritellä vuoden 1958 New Yorkin yleissopimuksen V artiklan 2 kappaleen b kohtaan sisältyvä oikeusjärjestyksen perusteiden käsite, unionin tuomioistuin on jo täsmentänyt, että jäsenvaltioiden tuomioistuinten on tätä käsitettä tulkitessaan otettava huomioon tietyt unionin oikeuden säännökset ja määräykset, jotka ovat niin perustavanlaatuisia, että ne kuuluvat eurooppalaisen oikeusjärjestyksen perusteisiin.(104)

174. Yhteisöjen tuomioistuin on tuomiossa Eco Swiss (C‑126/97, EU:C:1999:269) ja tuomiossa Mostaza Claro (C‑168/05, EU:C:2006:675) nostanut SEUT 101 artiklan(105) sekä kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY(106) oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvien säännösten ja määräysten tasolle, koska ne ovat ”perustavanlaatui[sia] määräy[ksiä ja säännöksiä], jo[tka] [ovat] välttämät[tömiä] yhteisölle annettujen tehtävien täyttämiseksi ja erityisesti sisämarkkinoiden toimivuuden varmistamiseksi”.(107)

175. Lukuun ottamatta perusoikeuksia, jotka unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan(108) kuuluvat oikeusjärjestyksen perusteisiin, unionin tuomioistuimen ei ole määrittänyt arviointiperusteita, joiden täyttyessä unionin oikeuden säännöstä tai määräystä voidaan pitää sen oikeuskäytännössä tarkoitetuin tavoin ”perustavanlaatuisena” tai ”olennaisena”.

176. Julkisasiamies Kokottin mukaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö merkitsee, että ”suojellaan oikeudellisia tai ainakin oikeussäännöstä ilmeneviä etuja, jotka koskevat kyseisen jäsenvaltion poliittista, taloudellista, yhteiskunnallista tai kulttuurista järjestystä”.(109) Julkisasiamies on tämän perusteella katsonut, että ”puhtaasti taloudellis[ia] e[tuja], kuten – hyvinkin suuren – rahallisen vahingon riski[ä]”, ei voida pitää oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvina etuina.(110)

177. Mielestäni ei pitäisi painottaa pääasiallisesti sitä, että oikeusjärjestyksen perusteiden suojaamat edut ovat oikeudellisia, vaan pikemminkin sitä, onko kysymys säännöistä ja arvoista, joiden loukkaamista oikeusjärjestys, jonka alaisuuteen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta vastaava tuomioistuin kuuluu, ei voi sietää, koska vapaa ja demokraattinen oikeusvaltio ei voi hyväksyä tällaista loukkaamista. Kysymys on siis kokonaisuudesta, joka muodostuu ”periaattei[sta], jotka kuuluvat [unionin] oikeusjärjestyksen perusteisiin”.(111)

178. On näin ollen kysyttävä, kuuluvatko Bryssel I -asetuksen säännökset, sellaisina kuin unionin tuomioistuin on tulkinnut niitä, ja erityisesti anti-suit injunction -määräyksiä koskeva kielto eurooppalaisen oikeusjärjestyksen perusteisiin.

179. Muistutan, että kun otetaan huomioon vastaukseni ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen, kielto koskee Bryssel I -asetuksen uudelleenlaadinnan jälkeen vain tuomiossa Turner (EU:C:2004:228)(112) tarkoitettuja anti-suit injunction -määräyksiä eli määräyksiä, joita jäsenvaltioiden tuomioistuimet antavat suojellakseen omaa toimivaltaansa, kun asia saatetaan niiden käsiteltäväksi Bryssel I -asetuksen säännösten mukaisesti.

2.       Kuuluvatko tuomioistuimen toimivallasta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun Bryssel I -asetuksen säännökset eurooppalaisen oikeusjärjestyksen perusteisiin tuomiossa Eco Swiss (EU:C:1999:269, 36–39 kohta) tarkoitetuin tavoin?

180. Käsitykseni mukaan Bryssel I -asetuksen säännöksiä ei voida pitää oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvina säännöksinä.

181. Bryssel I -asetus ei mielestäni ensinnäkään kuulu unionin oikeusjärjestyksen perusteisiin, jotka olisivat rinnastettavissa niihin, joihin yhteisöjen tuomioistuin on viitannut tuomion Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio (EU:C:2008:461) 304 kohdassa. Bryssel I ‑asetus, sen säännökset, jotka koskevat toimivallan jakoa jäsenvaltioiden tuomioistuinten välillä, sekä siihen sisältyvät tulkintaperiaatteet kuten jäsenvaltioiden tuomioistuinten keskinäistä luottamusta koskeva periaate eivät ole rinnastettavissa sellaisten perusoikeuksien noudattamiseen, joiden loukkaaminen horjuttaisi niitä nimenomaisia perusteita, joihin unionin oikeusjärjestys perustuu.

182. Toiseksi en – kuten ei myöskään Saksan hallitus – yhdy sellaiseen tuomion Eco Swiss (EU:C:1999:269, 36 kohta) ja tuomion Mostaza Claro (EU:C:2006:675, 37 kohta) tulkintaan, jonka mukaan pelkästään se, että tietty ala kuuluu siihen – yksinomaiseen tai jaettuun – toimivaltaan, jota unionilla on SEUT 3 ja SEUT 4 artiklan mukaisesti, riittää nostamaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvan säännöksen tai määräyksen tasolle. Jos näin olisi, koko unionin oikeus perusoikeuskirjasta painelaitteita koskevaan direktiiviin kuuluisi vuoden 1958 New Yorkin yleissopimuksen V artiklan 2 kappaleen b kohdassa tarkoitettuihin oikeusjärjestyksen perusteisiin.

183. Kolmanneksi on todettava, että Bryssel I -asetuksen 23 artiklassa säädetään nimenomaisesti, että asianosaiset voivat poiketa asetuksen toimivaltasäännöksistä valitsemalla, että muun kuin asetuksen nojalla toimivaltaisen jäsenvaltion tuomioistuimet ratkaisevat syntyneen riidan tai tietystä oikeussuhteesta syntyvät vastaiset riidat, kunhan oikeuspaikkalauseke ei ole ristiriidassa asetuksen 13, 17 ja 21 artiklan kanssa (toimivalta vakuutusta, kuluttajansuojaa ja työsopimusta koskevissa riita-asioissa) eikä sillä rikota asetuksen 22 artiklaa (yksinomainen toimivalta(113)).

184. Tältä osin on tunnustettu, että vain pakottavia sääntöjä voidaan pitää oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvina sääntöinä.(114) On nimittäin vaikea kuvitella oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvaa sääntöä, joka ei olisi pakottava. Säännöstä tai määräystä, joka ei ole pakottava, ei kuitenkaan voida missään tapauksessa pitää oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvana.

185. Tässä tapauksessa on todettava, että vaikka kanne, jonka energiaministeriö nosti Lietuvos dujosin toimintaan kohdistuvan tutkinnan aloittamiseksi, kuuluisi Espanjan hallituksen väittämin tavoin Bryssel I -asetuksen 22 artiklan 2 alakohdan mukaisen yksinomaisen toimivallan alaisuuteen, mikä ei pidä paikkaansa,(115) välitystuomion tunnustaminen ja täytäntöönpano eivät merkitse unionin oikeusjärjestyksessä olennaisena pidetyn oikeussäännön ilmeistä rikkomista.

186. Kuten Saksan hallitus on todennut istunnossa, se, että Bryssel I ‑asetuksen 35 artiklan 3 kohdan mukaan ”tuomioistuimen toimivaltaa koskevat säännökset eivät kuulu – – oikeusjärjestyksen perusteisiin”, osoittaa joka tapauksessa selvästi, etteivät toimivaltaa koskevat säännökset sisälly oikeusjärjestyksen perusteisiin.

187. Siltä osin kuin väitetty, että oikeusjärjestyksen perusteita loukataan, koska anti-suit injunction -määräykset on kielletty, muistutan, että kuten olen tuonut esiin edellä 90–157 kohdassa, tällainen kielto ei koske jäsenvaltioiden tuomioistuinten välimiesmenettelyn tueksi antamia anti-suit injunction ‑määräyksiä eikä sitä suuremmalla syyllä välimiesoikeuksien antamia anti-suit injunction -määräyksiä.

188. Kolmanteen kysymykseen on siis vastattava, ettei sen perusteella, että välitystuomio sisältää senkaltaisen anti-suit injunction -määräyksen, josta on kysymys pääasiassa, voida vielä evätä välitystuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa vuoden 1958 New Yorkin yleissopimuksen V artiklan 2 kappaleen b kohdan nojalla.

VI     Ratkaisuehdotus

189. Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin vastaa Lietuvos Aukščiausiasis Teismasin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

1)      Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 44/2001 on tulkittava siten, ettei se velvoita jäsenvaltion tuomioistuinta epäämään välimiesoikeuden antaman anti-suit injunction ‑määräyksen tunnustamista ja täytäntöönpanoa.

2)      Sen perusteella, että välitystuomio sisältää senkaltaisen anti-suit injunction ‑määräyksen, josta on kysymys pääasiassa, ei voida vielä evätä välitystuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta New Yorkissa 10.6.1958 tehdyn yleissopimuksen V artiklan 2 kappaleen b kohdan nojalla.

1 – Alkuperäinen kieli: ranska.

2 – EYVL 2001, L 12, s. 1.

3 – Lukuun ottamatta 75 ja 76 artiklaa, joita sovelletaan jo 10.1.2014 alkaen.

4 – EUVL L 351, s. 1.

5 – Julkisasiamies Darmonin ratkaisuehdotus Rich (C‑190/89, EU:C:1991:58, 3 kohta).

6 – Sopimuksen liettuankielinen versio on saatavana Liettuan tasavallan energiaministeriön internetsivustolla osoitteessa http://www.enmin.lt/lt/news/gazprom.pdf.

7 – ”Any claim, dispute or contravention in connection with this Agreement, or its breach, validity, effect or termination, shall be finally settled by arbitration in accordance with the Rules of the Arbitration Institute of the Stockholm Chamber of Commerce. The place of arbitration shall be Stockholm, Sweden, the number of arbitrators shall be three (all to be appointed by the Arbitration Institute) and the language of arbitration shall be English.”

8 – EUVL L 211, s. 94.

9 – Ks. Alyx Barkerin artikkeli ”Gazprom v Lithuania: cast list out”, joka on julkaistu 31.7.2012 Global Arbitration Review’n internetsivustolla (http://globalarbitrationreview.com/news/article/30730/gazprom-v-lithuania-cast-list-out/), sekä pysyvän välitystuomioistuimen internetsivustolla julkaistu ilmoitus, jonka otsikko on ”OAO Gazprom c. La République de Lituanie” (http://www.pca-cpa.org/showpage.asp?pag_id=1471).

10 – Asiassa V (125/2011) 31.7.2012 annettu lopullinen tuomio on saatavana Global Arbitration Review’n internetsivustolla (http://www.globalarbitrationreview.com/cdn/files/gar/articles/Gazprom_v_Lithuania_Final_Award.pdf).

11 – Ks. Kyriaki Karadelisin artikkeli ”Lithuania gas price arbitration takes off”, joka on julkaistu 5.10.2012 Global Arbitration Review’n internetsivustolla (http://globalarbitrationreview.com/news/article/30876/lithuania-gas-price-arbitration-takes-off/).

12 – Ks. 10.6.2014 tehty päätös nro 2S-3/2014 (saatavana Liettuan tasavallan kilpailuneuvoston internetsivustolla osoitteessa http://kt.gov.lt/index.php?show=nut_view&nut_id=1541).

13 – Ks. Sytas, A., ”Gazprom sells Lithuania assets after antitrust fine”, julkaistu 12.6.2014 tietotoimisto Reutersin internetsivustolla osoitteessa http://uk.reuters.com/article/2014/06/12/uk-lithuania-gazprom-idUKKBN0EN1IF20140612.

14 – Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 31 ja 32 kohta.

15 – ”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne myös: 1) jos asiassa on useampia vastaajia, siinä tuomioistuimessa, jonka alueella jollakin vastaajista on kotipaikka, edellyttäen että kanteiden välillä on niin läheinen yhteys, että niiden käsitteleminen ja ratkaiseminen yhdessä on toivottavaa, jotta kanteiden käsitteleminen eri oikeudenkäynneissä ei johtaisi ristiriitaisiin tuomioihin; – –.”

16 – ”Kanne henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimissa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.”

17 – Ks. tuomio Owusu (C‑281/02, EU:C:2005:120, 24–26 ja 35 kohta).

18 – Tuomio Melki ja Abdeli (C‑188/10 ja C‑189/10, EU:C:2010:363, 27 kohta). Ks. vastaavasti myös tuomio Régie Networks (C‑333/07, EU:C:2008:764, 46 kohta); tuomio Budĕjovický Budvar (C‑478/07, EU:C:2009:521, 63 kohta); tuomio Zanotti (C‑56/09, EU:C:2010:288, 15 kohta) ja tuomio Radu (C‑396/11, EU:C:2013:39, 22 kohta).

19 – ”Välitystuomion tunnustaminen ja täytäntöönpano voidaan myös evätä, mikäli sen maan asianomainen viranomainen, missä tunnustamista ja täytäntöönpanoa pyydetään, toteaa: a) ettei riitakysymyksen kohdetta tämän maan lain mukaan voida alistaa välitysmenettelyyn; – –.”

20 – Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 41 ja 42 kohta.

21 – Henkilö voi olla englantilaisten tuomioistuinten henkilöllisen toimivallan alainen sen johdosta, että hän on Englannin ja Walesin alueella, tai sen johdosta, että hän on hyväksynyt oikeuspaikkalausekkeen, jolla annetaan toimivalta englantilaisille tuomioistuimille.

22 – Ks. Raphael, T., The Anti-Suit Injunction, Oxford University Press, Oxford, 2008, 1.05 kohta.

23 – Ks. Turner v Grovit and ors [2001] UKHL 65, 23 kohta ja Société Nationale Industrielle Aerospatiale v Lee Kui Jak &anor [1987] 1 AC 871 (PC), 892 kohta.

24 – Ks. Briggs, A. ja Rees, P., Civil Jurisdiction and Judgments, 5. laitos, Informa, London, 2009, 5.55 kohta.

25 – Ibidem.

26 – Välimiesoikeuden on mahdollista määrätä seuraamus asianosaiselle, joka ei ole noudattanut anti-suit injunction ‑määräystä, ottamalla tämän käyttäytymisen huomioon välimiesmenettelyn kuluja laskiessaan, mutta näin ei voida tehdä senkaltaisessa tapauksessa, josta on kysymys pääasiassa, koska välimiesmenettelyn kohteena oli vain anti-suit injunction -määräys. Välimiesoikeuden tehtävä päättyi välitystuomion antamiseen (functus officio), eikä välimiesoikeus siten voi enää määrätä asianosaiselle seuraamusta antamansa anti-suit injunction -määräyksen rikkomisesta.

27 – Ks. ennakkoratkaisupyynnön s. 6.

28 – Kursivointi tässä.

29 – Ks. vastaavasti tuomio Ascendi (C‑377/13, EU:C:2014:1754, 29 kohta).

30 – Ks. vastaavasti uudelleenlaaditun Bryssel I -asetuksen 12 perustelukappaleen viimeinen kohta, jonka mukaan ”tätä asetusta ei olisi sovellettava – – välitystuomion – – tunnustamis[een] tai täytäntöönpano[on]”. Tähän kantaan oli lisäksi päädytty tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27.9.1968 tehtyä yleissopimusta koskevassa P. Jenardin selvityksessä (EYVL 1979, C 59, s. 1, erityisesti s. 13).

31 – Kyseisellä asialla ei ollut mitään tekemistä välimiesmenettelyn kanssa, vaan siinä oli kysymys englantilaisten tuomioistuinten antamasta anti-suit injunction -määräyksestä ja se koski Espanjassa vireille pantua oikeudenkäyntiä. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että tällaiset anti-suit injunction -määräykset olivat ristiriidassa Bryssel I -asetuksen kanssa.

32 – Tuomio Allianz ja Generali Assicurazioni Generali (EU:C:2009:69, 23 kohta).

33 – Ibidem, tuomion 24 kohta. Kursivointi tässä.

34 – Ibidem, tuomion 26 kohta.

35 – Ibidem, tuomion 26 ja 27 kohta.

36 – Ibidem, tuomion 30 kohta.

37 – Ibidem, tuomion 31 kohta.

38 – Ibidem, tuomion 23 kohta.

39 – Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 75 kohta.

40 – Kysymys on kanteesta, jonka energiaministeriö nosti 25.3.2011 Vilniaus apygardos teismasissa Lietuvos dujosia, tämän toimitusjohtajaa Valentukevičiusia ja kahta hallituksen jäsentä eli Golubevia ja Selezneviä vastaan ja jossa vaadittiin aloittamaan Lietuvos dujosin toimintaa koskeva tutkinta (Liettuan siviililain 2.124 § ja sitä seuraavat pykälät). Tämä tuomioistuin katsoi, ettei asiaa voitu ratkaista välimiesmenettelyssä. Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 31, 32 ja 38 kohta.

41 – Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 57 kohta.

42 – En tältä osin yhdy Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen istunnossa esiin tuomaan kantaan, jonka mukaan yhteisöjen tuomioistuin katsoi olevansa toimivaltainen lausumaan tuomion Allianz ja Generali Assicurazioni Generali (EU:C:2009:69) kohteena olleesta anti-suit injunction -määräyksestä sen vuoksi, että määräys estäisi italialaista tuomioistuinta päättämästä omasta Bryssel I ‑asetukseen perustuvasta toimivallastaan, jos se tunnustettaisiin Italiassa. Anti-suit injunction -määräys ja seuraukset, joita sen noudattamatta jättämisestä aiheutuisi Yhdistyneessä kuningaskunnassa, olivat niin vakavia tekijöitä, että ne saivat Allianzin ja Generalin luopumaan Italiassa vireillä olevan oikeudenkäynnin jatkamisesta. Tosiasiassa West Tankersilla ei olisi ollut tarvetta saada anti-suit injunction -määräystä tunnustettua ja pantua täytäntöön Italiassa. Kuten kyseisen tuomion 29–31 kohdasta selvästi ilmenee, pelkästään ne ehkäisevät vaikutukset, joita anti-suit injunction -määräyksellä oli Yhdistyneessä kuningaskunnassa, riittivät saamaan aikaan, että Allianzin ja Generalin oli pakko peruuttaa Tribunale di Siracusassa vireillä ollut kanne. Tämä vaikutus, joka anti-suit injunction ‑määräyksellä saattoi olla italialaisen tuomioistuimen valtaan päättää omasta toimivallastaan ja Bryssel I -asetuksen sovellettavuudesta, sai yhteisöjen tuomioistuimen katsomaan, että anti-suit injunction -määräys kuului asetuksen soveltamisalaan.

43 – Ks. Hess, B., Pfeiffer, T. ja Schlosser, P., ”Report on the Application of Regulation Brussels I in the Member States” (saatavana internetosoitteesta http://ec.europa.eu/civiljustice/news/docs/study_application_brussels_1_en.pdf).

44 – Ks. mm. Briggs, A., Civil Jurisdiction and Judgments, 5. laitos, Informa, London, 2009, 2.40 kohta; Peel, E., ”Arbitration and Anti-Suit Injunctions in the European Union”, Law Quarterly Review, 2009, nro 125, s. 365; Dal, G. A., ”L’arrêt ‘West Tankers’ et l’effet négatif du principe de compétence-compétence”, Revue pratique des sociétés, 2010, s. 22; Kessedjian, C., ”Arbitrage et droit européen: une désunion irrémédiable?”, Recueil Dalloz, 2009, s. 981; Muir Watt, H., ”Cour de justice des Communautés européennes (grande chambre) – 10 février 2009 – Aff. C‑185/07”, Revue critique de droit international privé, 2009, nro 98, s. 373; Audit, B., ”Arrêt Allianz et Generali Assicurazioni Generali, EU:C:2009:69”, Journal du Droit International, 2009, s. 1283 ja Bollée, S., ”Allianz SpA et autre c/ West Tankers Inc”, Revue de l’arbitrage, 2009, s. 413.

45 – Tuomio Hoffmann (EU:C:1988:61, 17 kohta).

46 – Ks. Briggs, A. ja Rees, P., Civil Jurisdiction and Judgments, 5. laitos, Informa, London, 2009, 2.40 kohta.

47 – Tuomio Rich (EU:C:1991:319, 18 kohta).

48 – Ibidem, tuomion 19 kohta.

49 – Ibidem, tuomion 26 kohta. Kursivointi tässä.

50 – Tässä asiassa oli kysymys välimiesmenettelystä, jonka alankomaalainen yhtiö oli aloittanut saksalaista yhtiötä vastaan sen johdosta, että tämä ei ollut maksanut tiettyjä laskuja. Alankomaalainen yhtiö saattoi asian alankomaalaisen turvaamistoimista päättävän tuomioistuimen käsiteltäväksi siitä syystä, ettei saksalainen yhtiö toiminut tarpeeksi ripeästi välimiesten nimeämiseksi ja että tämän laskujen maksamatta jättäminen aiheutti sille kassaongelmia. Alankomaalainen yhtiö vaati, että saksalainen yhtiö velvoitetaan maksamaan sille sopimuksesta johtuvia neljää saatavaa vastaava summa. Oli siis pohdittava, kuuluiko tällainen turvaamistoimimenettely Brysselin yleissopimuksen soveltamisalaan. Tuomion Rich (EU:C:1991:319) 26 kohdassa ilmaistua periaatetta noudattaen yhteisöjen tuomioistuin tutki, mikä oli alankomaalaisessa turvaamistoimista päättävässä tuomioistuimessa vireillä olevan riidan kohde, ja katsoi, että ”turvaamistoimien kohteena ei pääasiallisesti ole välimiesmenettelyn toimeenpano, vaan niistä päätetään samanaikaisesti kuin tällaisesta menettelystä ja niiden tarkoituksena on tukea välimiesmenettelyä” (tuomion 33 kohta).

51 – Ks. Green Paper on the Review of Council Regulation (EC) No 44/2001 on Jurisdiction and the Recognition and Enforcement of Judgments in Civil and Commercial Matters (COM(2009) 175 final).

52 – Ks. vastaavasti mm. kannanotot, joita esittivät Association for International Arbitration, Allen and Overy LLP, Barreaux de France, Centre belge d’arbitrage et de médiation, Camera arbitrale di Milano, Chambre de commerce et d’industrie de Paris, Clifford Chance LLP, Comité français de l’arbitrage, Comité national français de la Chambre de commerce Internationale, Deutscher Industrie- und Handelskammertag, International Bar Associationin Arbitration Committee, professori E. Gaillard, Paris The Home of International Arbitration, Lovells LLP, Club Español del Arbitraje ja Sección Española de la International Law Association ja jotka ovat saatavina komission internetsivustolla osoitteessa http://ec.europa.eu/justice/newsroom/civil/opinion/090630_en.htm.

53 – Impact Assessment, Accompanying document to the Proposal for a Regulation of the European Parliament and of the Council on jurisdiction and the recognition and enforcement of judgments in civil and commercial matters (Recast), SEC(2010) 1547 final (saatavana vain englanniksi). Tiivistelmä vaikutusten arvioinnista on saatavana suomeksi: SEK(2010) 1548 lopullinen.

54 – Ibidem, s. 35.

55 – Ibidem, s. 36 ja 37.

56 – Ibidem, s. 37 ja 38.

57 – Ibidem, s. 36 ja 37.

58 – Ibidem, s. 37.

59 – Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (uudelleenlaadittu toisinto) (KOM(2010) 748 lopullinen).

60 – Uudelleenlaadittua asetusta koskevan ehdotuksen 29 artiklan 4 kohdassa todettiin, että ”kun sovitun tai nimetyn välimiestuomioistuimen kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa, on sellaisten toisen jäsenvaltion tuomioistuinten, joiden toimivalta on kiistetty välityssopimuksen nojalla, keskeytettävä asian käsittely heti kun sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa välimiestuomioistuimen kotipaikka on, tai välimiestuomioistuimessa on pantu vireille menettely, jossa ratkaistaan joko pääasiana tai erillisenä kysymyksenä kyseisen välityssopimuksen olemassaolo, pätevyys tai vaikutukset. – – Jos tuomioistuin toteaa välityssopimuksen olemassaolon, pätevyyden tai vaikutukset toteen näytetyiksi, sen on luovuttava toimivallastaan”. Ehdotuksen 33 artiklan 3 kohdan mukaan ”asian vireillepanon välimiestuomioistuimessa katsotaan tapahtuneen, kun osapuoli on nimennyt välimiehen tai pyytänyt jonkin laitoksen, viranomaisen tai tuomioistuimen apua välimiestuomioistuimen muodostamiseksi”.

61 – Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 täytäntöönpanosta ja tarkistamisesta 7.9.2010 annettu Euroopan parlamentin päätöslauselma (P7_TA(2010)0304, 9 ja 10 kohta). Kursivointi tässä.

62 – Asiakirjat 10609/12 JUSTCIV 209 CODEC 1495 ja 10609/12 JUSTCIV 209 CODEC 1495 ADD 1.

63 – Ks. 1 artiklan 2 kohdan d alakohta ja 29 artiklan 4 kohta.

64 – Ks. 84 artiklan 2 kohta.

65 – Ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (uudelleenlaadittu toisinto) 20.11.2012 annettu Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma (P7_TA(2012)0412).

66 – Uudelleenlaaditun asetuksen 73 artiklan 2 kohta.

67 – Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 117 kohta.

68 – Kursivointi tässä.

69 – Tämän paikkansapitävyys vahvistetaan 12 perustelukappaleen kolmannessa kohdassa, jossa todetaan, että ”jos jäsenvaltion tuomioistuin on – – todennut, että välityssopimus on mitätön, pätemätön tai mahdoton täyttää, tämä ei saisi sulkea pois tuomioistuimen asiakysymyksessä antaman tuomion tunnustamista ja mahdollista täytäntöönpanoa tämän asetuksen mukaisesti”. Tästä seuraa vastakohtaispäätelmänä, että toimivaltaa (ja välityssopimusta) koskevaan ratkaisuun ei sovelleta tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevia tämän asetuksen sääntöjä.

70 – Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 81 kohta.

71 –      Kursivointi tässä.

72 – Ks. vastaavasti Nuyts, A., ”La refonte du règlement Bruxelles I”, Revue critique du droit international privé, 2013, nro 102, s. 1 ja erityisesti s. 15, jossa todetaan, että ”– – [12 perustelukappaleen toisesta kohdasta] voidaan päätellä, että välityslausekkeeseen perustuva väite toimivallan puuttumista jää itse asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Käsitykseni mukaan on siten hylättävä tulkinta, johon päädyttiin tuomiossa West Tankers – –. On pidettävä tervetulleena, että tuomion West Tankers mukainen oikeuskäytäntö kumotaan tältä osin – –”.

73 – Ks. tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 täytäntöönpanosta ja tarkistamisesta 7.9.2010 annettu Euroopan parlamentin päätöslauselma (P7_TA(2010)0304, M perustelukappale), jonka mukaan ”erilaisten kansallisten menettelytapojen, jotka on kehitetty suojelemaan välimiesmenettelyn tuomiovaltaa (oikeudenkäyntikiellot [– –], kunhan ne ovat yhdenmukaisia henkilöiden vapaan liikkuvuuden ja perusoikeuksien [– –], välityslausekkeen hyväksymistä koskevan lausuman, välityslausekkeen rikkomista koskevien vahingonkorvausten, Kompetenz-Kompetenz-periaatteen kielteisen vaikutuksen tai muiden vastaavien [kanssa),] on edelleenkin oltava käytettävissä, ja – – tällaisten menettelyiden vaikutus ja niistä seuraavat tuomioistuimen päätökset muissa jäsenvaltioissa on jätettävä kyseisten jäsenvaltioiden lainsäädännön alaisuuteen, kuten oli kantana ennen tuomiota asiassa West Tankers”. [Lainausta on korjattu unionin tuomioistuimessa, koska päätöslauselman suomenkielinen versio on virheellinen.]

74 – Kursivointi tässä. Ratkaisu, joka on esitetty 12 perustelukappaleessa, poikkeaa tässä mielessä ratkaisusta, joka on esitetty tuomiossa Gothaer Allgemeine Versicherung ym. (C‑456/11, EU:C:2012:719, 41 kohta), jossa unionin tuomioistuin katsoi, että ”päätös, jossa jäsenvaltion tuomioistuin toteaa oikeuspaikkalausekkeen perusteella, ettei sillä ole toimivaltaa sen vuoksi, että kyseinen lauseke on pätevä, sitoo – – muiden jäsenvaltioiden tuomioistuimia sekä sen kyseisen tuomioistuimen tekemän päätöksen osalta, jonka mukaan sillä ei ole toimivaltaa ja joka sisältyy sen päätöksen määräysosaan, että sen kyseisen lausekkeen pätevyyttä koskevan toteamuksen osalta, joka sisältyy mainitun päätöksen perusteluihin, jotka ovat määräysosan tarpeellinen tuki”. Tässä asiassa ei nimittäin ollut kysymys välityssopimuksesta vaan oikeuspaikkalausekkeesta, joka välityssopimuksista poiketen kuuluu Bryssel I ‑asetuksen soveltamisalaan (ks. 23 artikla) ja kyseiseen asiaan sovellettavan, tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa siviili- ja kauppaoikeuden alalla koskevan 30.10.2007 allekirjoitetun ja unionin puolesta 27.11.2008 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2009/430/EY (EUVL 2009, L 147, s. 1) hyväksytyn yleissopimuksen soveltamisalaan (23 artikla). Uudelleenlaaditun Bryssel I -asetuksen 12 perustelukappaleen toisessa kohdassa todetaan päinvastoin, että jos jäsenvaltion tuomioistuimen ratkaisu, jossa välityssopimus todetaan mitättömäksi, pätemättömäksi tai mahdottomaksi täyttää, tulee toisen jäsenvaltion tuomioistuinten käsiteltäväksi tunnustamista ja täytäntöönpanoa varten, sitä ei voida sen enempää tunnustaa kuin panna täytäntöön Bryssel I -asetuksen perusteella. Ks. vastaavasti cour d’appel de Paris, 15.6.2006, Legal Department du Ministère de la Justice de la République d’Irak c. Sociétés Fincantieri Cantieri Navali Italiani, saatavana Legifrancen internetsivustolla osoitteessa http://www.legifrance.gouv.fr/affichJuriJudi.do?oldAction=rechJuriJudi&idTexte=JURITEXT000006951261&fastReqId=65424442&fastPos=9.

75 – Tämä merkitsee, että jos jäsenvaltion tuomioistuimen ratkaisu, jossa välityssopimus todetaan mitättömäksi, pätemättömäksi tai mahdottomaksi täyttää ja sen jälkeen ratkaistaan riidan asiakysymys, tulee toisen jäsenvaltion tuomioistuinten käsiteltäväksi tunnustamista ja täytäntöönpanoa varten, se on tunnustettava ja pantava täytäntöön Bryssel I -asetuksen mukaisesti. Koska välimiesmenettely on kuitenkin yleensä nopeampi kuin menettely kansallisessa tuomioistuimessa, on todennäköistä, että tuomioistuin, jolta tunnustamista ja täytäntöönpanoa pyydetään, on jo tunnustanut ja pannut täytäntöön saman riidan asiakysymystä koskevan välitystuomion. Tällaisessa tapauksessa tuomioistuin, jolta tunnustamista ja täytäntöönpanoa pyydetään, ei ole enää velvollinen tunnustamaan ja panemaan täytäntöön kansallisen tuomioistuimen ratkaisua, koska välitystuomio on jo oikeusvoimainen (ks. uudelleenlaaditun Bryssel I -asetuksen 45 artiklan 1 kohdan c alakohta, jonka mukaan ”tuomion tunnustamisesta on kieltäydyttävä – –, jos c) tuomio on ristiriidassa vastaanottavassa jäsenvaltiossa samojen asianosaisten välillä annetun tuomion kanssa; – –”.

76 – Kursivointi tässä.

77 – Kursivointi tässä.

78 – Tuomio Allianz ja Generali Assicurazioni Generali (EU:C:2009:69, 29 kohta).

79 – Tuomio Allianz ja Generali Assicurazioni Generali (EU:C:2009:69, 31 kohta).

80 – Tässä tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin tukeutui ”luottamukse[en], jota sopimusvaltiot osoittavat vastavuoroisesti toistensa oikeusjärjestyksille” ja johon Brysselin yleissopimus perustui, ja ”oikeusvarmuu[teen]” (72 kohta) ja kielsi, että sillä, että oikeudenkäynnit sen valtion tuomioistuimissa, jossa sijaitsee se tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, kestävät ”kohtuuttoman kauan” (73 kohta), voisi olla mitään vaikutusta kyseisen yleissopimuksen soveltamiseen, sekä hylkäsi väitteen, joka koski ”sellaisten asianosaisten viivytystoimenpitei[tä], jotka haluavat viivästyttää pääasian ratkaisemista ja jotka nostavat kanteen sellaisessa tuomioistuimessa, jonka osalta ne tietävät, ettei se oikeuspaikkalausekkeen takia ole toimivaltainen” (53 kohta). Tähän tuomioon kohdistuvasta arvostelusta ja riskistä, että vilpillisessä mielessä olevat asianosaiset harjoittavat forum shoppingia toimivaltaa vailla olevissa tuomioistuimissa, ks. Franzosi, M., ”Worldwide patent litigation and the Italian torpedo”, European Intellectual Property Review, 1997, nro 7, s. 382, erityisesti s. 385; Véron, P., ”ECJ Restores Torpedo Power”, International Review of Intellectual Property and Competition Law, 2004, nro 35, s. 638, erityisesti s. 638 ja 639 ja Muir Watt, H., ”Erich Gasser GmbH c. MISAT Srl”, Revue critique de droit international privé, 2004, nro 93, s. 444, erityisesti s. 463.

81 – Tähän tuomioon kohdistuvasta arvostelusta, jossa korostetaan Brysselin yleissopimuksessa (tai sitä seuranneessa Bryssel I -asetuksessa) vilpillisessä mielessä oleville yksityisille annettuja mahdollisuuksia estää riitojen nopea ja oikeudenmukainen ratkaiseminen, ks. Lord Mance, ”Exclusive Jurisdiction Agreements and European Ideals”, Law Quartely Review, 2004, nro 120, s. 357; Fentiman, R., ”Access to Justice and Parallel Proceedings in Europe”, Cambridge Law Journal, 2004, nro 63, s. 312 ja Romano, G. P., ”Le principe de sécurité juridique à l’épreuve des arrêts Gasser et Owusu”, Cahiers de droit européen, 2008, s. 175, erityisesti s. 209 ja 210.

82 – ”Jotta voidaan lisätä yksinomaisten oikeuspaikkasopimusten tehokkuutta ja välttää vilpillinen taktikointi riita-asioissa, on kuitenkin tarpeen säätää poikkeuksesta yleiseen vireilläolosääntöön ja näin ottaa tyydyttävästi huomioon erityistilanne, jossa voi esiintyä rinnakkaisia oikeudenkäyntejä. Kyseessä on tilanne, jossa kanne on pantu vireille tuomioistuimessa, jota ei ole nimetty yksinomaisessa oikeuspaikkasopimuksessa, ja nimetyssä tuomioistuimessa pannaan myöhemmin vireille samojen asianosaisten välillä samaa asiaa koskeva kanne. Tällaisessa tapauksessa tuomioistuin, jossa kanne on ensin pantu vireille, olisi velvoitettava keskeyttämään asian käsittely heti kun kanne on pantu vireille nimetyssä tuomioistuimessa ja siihen saakka, kunnes viimeksi mainittu tuomioistuin toteaa, ettei se ole yksinomaisen oikeuspaikkasopimuksen nojalla toimivaltainen. Näin voidaan varmistaa, että kyseisessä tilanteessa nimetty tuomioistuin voi ensisijaisesti päättää sopimuksen pätevyydestä ja siitä, missä määrin sopimusta sovelletaan siinä vireillä olevaan riita-asiaan. Nimetyn tuomioistuimen olisi voitava jatkaa asian käsittelyä riippumatta siitä, onko tuomioistuin, jota ei ole nimetty, jo päättänyt asian käsittelyn keskeyttämisestä.” Kursivointi tässä.

83 – Viittaan vastaavasti välimiesmenettelyn pioneerimaihin kuuluvassa Ranskassa sovellettavaan lainsäädäntöön, jonka mukaan silloin, kun välityssopimuksen alaisuuteen kuuluva riita saatetaan ranskalaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, tämä toteaa olevansa vailla toimivaltaa, paitsi jos asiaa ei ole vielä saatettu välimiesoikeuden käsiteltäväksi ja välityssopimus on ilmeisen mitätön tai ilmeisen mahdoton täyttää (siviiliprosessilain (code de procédure civile) 1448 ja 1506-A §). Ks. vastaavasti Gaillard, E. ja de Lapasse, P., ”Le nouveau droit français de l’arbitrage interne et international”, Recueil Dalloz, 2011, nro 3, s. 175—192.

84 – Ks. vuoden 1958 New Yorkin yleissopimuksen V artiklan 1 kappaleen a ja c kohta.

85 – Ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta tehtyä yleissopimusta (New York, 1958) koskeva Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunnan (UNCITRAL) opas: ote, II artiklaa koskevan oppaan 61 kohta (UNGA A/CN.9/814/Add.2), joka on saatavana oppaan internetsivustolla osoitteessa http://www.newyorkconvention1958.org/pdf/II-English-140211.pdf.

      UNCITRAL, joka on Yhdistyneiden kansakuntien järjestelmässä tärkein kansainvälisen kauppaoikeuden alan oikeudellinen elin, laatii kaupallisia toimia koskevia nykyaikaisia, oikeudenmukaisia ja yhdenmukaistettuja sääntöjä, joihin vuoden 1958 New Yorkin yleissopimus kuuluu.

86 – Tämä koskee sitä paitsi myös jäsenvaltioiden tuomioistuinten päätöksiä, joissa annetaan välitystuomiota koskeva täytäntöönpanomääräys, sillä ne eivät ole Bryssel I -asetuksen 32 artiklassa tarkoitettuja tuomioita. Pitää paikkansa, että unionin tuomioistuin on tuomiossa Gothaer Allgemeine Versicherung ym. (EU:C:2012:719, 23 ja 24 kohta) katsonut, että ”käsite ’tuomio’ kattaa ’jokaisen’ jäsenvaltion tuomioistuimen ratkaisun, eikä siinä tehdä mitään eroa kyseisen ratkaisun sisällön mukaan”. Kuten Saksan, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset ovat todenneet istunnossa, täytäntöönpanomääräyksestä ei voida kuitenkaan antaa täytäntöönpanomääräystä. Koska valvonta, jota täytäntöönpanomääräyksen antava tuomioistuin kohdistaa tuomioon Bryssel I -asetuksen järjestelmässä, on rajoitetumpaa kuin vuoden 1958 New Yorkin yleissopimuksen mukainen valvonta, sen salliminen, että välitystuomion täytäntöönpanomääräyksen sisältävät päätökset tunnustetaan ja pannaan täytäntöön asetuksen säännösten mukaisesti, todellisuudessa veisi jäsenvaltioiden tuomioistumilta niille tässä yleissopimuksessa annetun oikeuden valvoa välitystuomiota itse kyseisen yleissopimuksen V artiklassa mainittujen arviointiperusteiden perusteella.

87 – Mielestäni on sopusoinnussa Bryssel I -asetuksen kanssa, että välimiesoikeus tai kansallinen tuomioistuin voi vahinkoa kärsineen asianosaisen pyynnöstä ja välityssopimukseen sovellettavan oikeuden salliessa määrätä asianosaisen, joka on välityssopimuksen vastaisesti pannut vireille oikeudenkäynnin kansallisissa tuomioistuimissa, maksamaan vahingonkorvausta, jonka määrä vastaa sitä, jonka kansallinen tuomioistuin olisi mahdollisesti määrännyt vahinkoa kärsineen asianosaisen maksamaan. Näin on esimerkiksi Englannin oikeudessa: Mantovani v Carapelli SpA [1980] 1 Lloyd’s Rep 375 (CA). Soveltuvin osin oikeuspaikkalausekkeen rikkomisesta: Union Discount Co v Zwoller [2001] EWCA Civ 1755, [2002] 1 WLR 1517 ja Donohue v Armco Inc [2001] UKHL 64, [2002] 1 Lloyd’s Rep 425. Ks. vastaavasti 7.9.2010 annettu Euroopan parlamentin päätöslauselma tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 täytäntöönpanosta ja tarkistamisesta (P7_TA(2010)0304, M perustelukappale).

88 – Välitystuomion 266 kohta, jossa todetaan seuraavaa: ”The Tribunal notes that Respondent does not challenge the Tribunal’s power to order specific performance if it finds that Respondent has breached the arbitration clause in the [Shareholders Agreement]. As a consequence, the Tribunal finds that it has jurisdiction to order the Ministry not to bring a request before the Lithuanian Court that could affect the rights of the shareholders under the [Shareholders Agreement].”

89 – Ks. tuomio PreussenElektra (C‑379/98, EU:C:2001:160, 39 kohta); tuomio Owusu (EU:C:2005:120, 50 kohta); tuomio Régie Networks (C‑333/07, EU:C:2008:764, 46 kohta); tuomio Melki ja Abdeli (C‑188/10 ja C‑189/10, EU:C:2010:363, 27 kohta); tuomio Unió de Pagesos de Catalunya (C‑197/10, EU:C:2011:590, 17 kohta) ja tuomio Radu (C‑396/11, EU:C:2013:39, 22 kohta).

90 – Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 57 kohta.

91 – ”Välitystuomion tunnustaminen ja täytäntöönpano voidaan myös evätä, mikäli sen maan asianomainen viranomainen, missä tunnustamista ja täytäntöönpanoa pyydetään, toteaa: – – b) että tuomion tunnustaminen tai täytäntöönpano on tämän maan oikeusjärjestyksen perusteiden vastaista.”

92 – Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 41–43 kohta.

93 – ”Välitystuomion tunnustaminen ja täytäntöönpano voidaan myös evätä, mikäli sen maan asianomainen viranomainen, missä tunnustamista ja täytäntöönpanoa pyydetään, toteaa: – – a) ettei riitakysymyksen kohdetta tämän maan lain mukaan voida alistaa välitysmenettelyyn; – –.” Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 59–61 kohta.

94 – Käännetty tässä ratkaisuehdotuksessa ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta tehtyä yleissopimusta (New York, 1958) koskevan UNCITRALin oppaan englanninkielisestä alkuperäistekstistä: ote, V artiklan 2 kappaleen b kohtaa koskevan oppaan 4 kohta (”a safety valve to be used in those exceptional circumstances when it would be impossible for a legal system to recognize an award and enforce it without abandoning the very fundaments on which it is based”), saatavana oppaan internetsivustolla osoitteessa http://www.newyorkconvention1958.org/index.php?lvl=cmspage&pageid=11&provision=304.

95 – Käännetty tässä ratkaisuehdotuksessa tuomion Parsons & Whittemore Overseas v Société Générale de l’Industrie du Papier (RAKTA) 508 F.2d 969, 974 (1974) englanninkielisestä alkuperäistekstistä (”Enforcement of foreign arbitral awards may be denied on [the basis of public policy] only where enforcement would violate the forum state’s most basic notions of morality and justice.”) Useiden sopimusvaltioiden tuomioistuimet ovat käyttäneet tätä oikeusjärjestyksen perusteiden määritelmää: ks. BCB Holdings Limited and The Belize Bank Limited v The Attorney General of Belize [2013] CCJ 5 (AJ) (Caribbean Court of Justice, Appellate Jurisdiction); Traxys Europe SA v Balaji Coke Industry Pvt Ltd [2012] FCA 276 (Federal Court, Australia); Hebei Import & Export Corp v Polytek Engineering Co Ltd [1999] 2 HKC 205 (Court of Final Appeal, Hong Kong); Renusagar Power Co Ltd v General Electric Company & anor 1994 AIR 860 (Supreme Court of India) ja Brostrom Tankers AB v Factorias Vulcano SA, (2005) XXX Ybk Com Arb 591 (High Court of Dublin, Ireland).

96 – Cour d’appel de Paris, 16.10.1997, Agence pour la sécurité de la navigation aérienne en Afrique et à Madagascar c. M. N’DOYE Issakha.

97 – Käännetty tässä ratkaisuehdotuksessa ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta tehtyä yleissopimusta (New York, 1958) koskevan UNCITRALin oppaan englanninkielisestä alkuperäistekstistä: ote, V artiklan 2 kappaleen b kohtaa koskevan oppaan 9 kohta (”an award contravenes public policy when it violates a norm which affects the basis of German public and economic life or irreconcilably contradicts the German perception of justice”), joka on saatavana oppaan internetsivustolla osoitteessa http://www.newyorkconvention1958.org/index.php?lvl=cmspage&pageid=11&provision=304 ja jossa viitataan seuraaviin tuomioihin: Oberlandesgericht München, 34 Sch 019/05, 28.11.2005; Oberlandesgericht Düsseldorf, VI Sch (Kart) 1/02, 21.7.2004; Hanseatisches Oberlandesgericht Bremen, (2) Sch 04/99, 30.9.1999 ja Bundesgerichtshof, III ZR 269/88, 18.1.1990.

98 – Käännetty tässä ratkaisuehdotuksessa tuomion Deutsche Schachtbau-und Tiefbohrgesellschaft mbH v Shell International Petroleum Co Ltd [1990] 1 AC 295 (Court of Appeal) englanninkielisestä alkuperäistekstistä: (”the enforcement of the award would be clearly injurious to the public good or, possibly, – – enforcement would be wholly offensive to the ordinary reasonable and fully informed member of the public on whose behalf the powers of the state are exercised”).

99 – ”Tuomiota ei tunnusteta, jos – – tunnustaminen on selkeästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), missä tunnustamista pyydetään.”

100 – Tuomio Krombach (C‑7/98, EU:C:2000:164, 21 kohta). Ks. vastaavasti myös tuomio Solo Kleinmotoren (C‑414/92, EU:C:1994:221, 20 kohta).

101 – Tuomio Krombach (EU:C:2000:164, 21 kohta). Ks. vastaavasti myös tuomio Hoffmann (EU:C:1988:61, 21 kohta) sekä tuomio Hendrikman ja Feyen (C‑78/95, EU:C:1996:380, 23 kohta).

102 – Tuomio Krombach (EU:C:2000:164, 37 kohta). Ks. vastaavasti myös tuomio Renault (C‑38/98, EU:C:2000:225, 30 kohta); tuomio Apostolides (C‑420/07, EU:C:2009:271, 59 kohta) ja tuomio Trade Agency (C‑619/10, EU:C:2012:531, 51 kohta).

103 – Tuomio Krombach (EU:C:2000:164, 37 kohta). Ks. vastaavasti myös tuomio Renault (EU:C:2000:225, 30 kohta); tuomio Apostolides (EU:C:2009:271, 59 kohta) ja tuomio Trade Agency (EU:C:2012:531, 51 kohta).

104 – Ks. tuomio Eco Swiss (C‑126/97, EU:C:1999:269) ja tuomio Mostaza Claro (EU:C:2006:675).

105 – Totean tässä yhteydessä, että mielestäni tuomiota Eco Swiss (EU:C:1999:269) ei ole helppo sovittaa yhteen tuomion Renault (EU:C:2000:225) kanssa. Muistutan, että syy siihen, että täytäntöönpanovaltion tuomioistuin oli tuomioon Renault (EU:C:2000:225) johtaneessa asiassa pohtinut, oliko ulkomainen tuomio vastoin täytäntöönpanovaltion oikeusjärjestyksen perusteita, oli se, että sen mukaan tuomiovaltion tuomioistuin oli saattanut soveltaa virheellisesti tiettyjä unionin oikeuden sääntöjä, erityisesti tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja vapaata kilpailua koskevia periaatteita. Vaikka tässä asiassa kyseessä ollut ongelmakokonaisuus oli samankaltainen kuin tuomioon Eco Swiss (EU:C:1999:269) johtaneessa asiassa, yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että ”täytäntöönpanovaltion tuomioistuin ei voi kieltäytyä tunnustamasta toisessa [jäsen]valtiossa annettua tuomiota pelkästään sillä perusteella, että sen käsityksen mukaan kansallista tai yhteisön oikeutta on sovellettu virheellisesti tässä tuomiossa, sillä muuten kyseenalaistettaisiin [Bryssel I -asetuksen] tarkoitus” (tuomio Renault, EU:C:2000:225, 33 kohta; ks. myös tuomio Apostolides, EU:C:2009:271, 60 kohta). En ymmärrä, minkä logiikan mukaan jäsenvaltion tuomioistuimen on kumottava välitystuomio, kun tämä on yhteensoveltumaton SEUT 101 artiklan kanssa, mutta tunnustettava ja pantava täytäntöön toisen jäsenvaltion tuomioistuimen tuomio, joka on samaten yhteensoveltumaton unionin kilpailuoikeuden kanssa.

106 – EYVL L 95, s. 29.

107 – Tuomio Eco Swiss (EU:C:1999:269, 36 kohta). Ks. vastaavasti myös tuomio Mostaza Claro (EU:C:2006:675, 37 kohta).

108 – Ks. tuomio Krombach (EU:C:2000:164, 25, 26, 38 ja 39 kohta) ja tuomio Trade Agency (EU:C:2012:531, 52 kohta).

109 – Julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus flyLAL-Lithuanian Airlines (C‑302/13, EU:C:2014:2046, 84 kohta).

110 – Ibidem, 85 kohta. Ks. vastaavasti tuomio flyLAL-Lithuanian Airlines (C‑302/13, EU:C:2014:2319, 56 kohta).

111 – Tuomio Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio (C-402/05 ja C‑415/05 P, EU:C:2008:461, 304 kohta).

112 – Muistutan, ettei tämä tuomio koskenut välimiesmenettelyä.

113 – Kysymys on toimivaltasäännöistä, jotka koskevat esineoikeutta kiinteään omaisuuteen tai kiinteän omaisuuden vuokrasopimusta (1 alakohta), yhtiön tai muun oikeushenkilön pätevyyttä, mitättömyyttä tai purkamista taikka sen toimielinten päätösten pätevyyttä (2 alakohta), julkiseen rekisteriin tehtyjen merkintöjen pätevyyttä (3 alakohta), patentin, tavaramerkin, mallin tai muiden senkaltaisten tallettamista tai rekisteröintiä edellyttävien oikeuksien merkitsemistä rekisteriin tai oikeuksien pätevyyttä (4 alakohta) ja tuomioiden täytäntöönpanoa (5 alakohta).

114 – Ks. ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta tehtyä yleissopimusta (New York, 1958) koskeva UNCITRALin opas: ote, V artiklan 2 kappaleen b kohtaa koskevan oppaan 17 ja 18 kohta; opas on saatavana internetsivustollaan osoitteessa http://www.newyorkconvention1958.org/index.php?lvl=cmspage&pageid=11&provision=304. Ks. vastaavasti myös Hanotiau, B. ja Caprasse, O., ”Public Policy in International Commercial Arbitration” teoksessa Gaillard, E. ja Di Pietro, D. (toim.), Enforcement of Arbitration Agreements and International Arbitral Awards: The New York Convention in Practice, Cameron May, London, 2008, s. 787, erityisesti s. 791–794.

115 – Energiaministeriön vaatimukset (erityisesti vaatimus, että Lietuvos dujos on määrättävä aloittamaan Gazpromin kanssa neuvottelut kohtuullisen ja oikeudenmukaisen kaasunostotariffin vahvistamiseksi) eivät koske Lietuvos dujosin pätevyyttä, mitättömyyttä tai purkamista taikka sen toimielinten päätösten pätevyyttä.