Language of document : ECLI:EU:F:2010:160

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

9 päivänä joulukuuta 2010

Asia F-88/08

Monique Vandeuren

vastaan

Euroopan koulutussäätiö (ETF)

Henkilöstö – Euroopan koulutussäätiön henkilöstö – Väliaikainen toimihenkilö – Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus – Irtisanominen – Pätevää perustetta koskeva vaatimus – Viran lakkauttaminen – Huolenpitovelvollisuus – Siirto toisiin tehtäviin

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Monique Vandeuren vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan 23.10.2007 tehdyn ETF:n päätöksen, jolla hänen työsopimuksensa irtisanottiin 31.8.2008, ja velvoittamaan ETF:n maksamaan korvausta aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä.

Ratkaisu: Kantajaa koskeva 23.10.2007 tehty irtisanomispäätös kumotaan. Kanne hylätään muilta osin. ETF velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Kanneperusteet

2.      Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanominen – Unionin viraston toimialan supistaminen – Velvollisuus tarkastella mahdollisuutta siirtää asianomainen toimihenkilö toisiin tehtäviin

3.      Virkamiehet – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu – Lainvastaisesta irtisanomisesta aiheutunut vahinko – Henkisen kärsimyksen korjaaminen – Edellytykset

1.      Sen seikan, että hyvän hallinnon periaatteella ei luoda yksityisille oikeuksia paitsi silloin kun sillä ilmaistaan jotakin erityistä oikeutta, vaikutuksena ei ole, että tämän periaatteen loukkaamista koskeva kanneperuste tai kanneperusteen osa on jätettävä tutkimatta, ja että näin ollen kanneperusteen tai sen osan tueksi esitettyjä väitteitä ei tutkita. Se, rikkoiko hallinto mahdollisesti sellaista erityistä oikeutta, jolla ilmaistaan hyvän hallinnon periaatetta, on nimittäin mahdollista määritellä vasta näiden väitteiden aineellisen tutkimisen yhteydessä.

(ks. 40 kohta)

2.      Unionin viraston toimialan supistaminen voi olla pätevä peruste irtisanoa toimihenkilö, jolla oli toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, edellyttäen kuitenkin, ettei virastossa ollut toimea, johon tämä toimihenkilö olisi voitu siirtää. Irtisanominen viraston toiminnan vähentämisen perusteella on perusteltua vain tässä viimeksi mainitussa tapauksessa.

Tältä osin on merkityksetöntä, että sisäisissä säännöissä säädetään erityisistä valintamenettelyistä sellaisia avoimia toimia varten, jotka täytetään toimihenkilöiden sisäisten siirtojen avulla. Ennen kuin hallinto julkaisee avointa toimea koskevan ilmoituksen, sillä on aina mahdollisuus toteuttaa viran puolesta ja yksikön edun mukaisesti toimihenkilön siirto ilman, että tämä merkitsee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista, koska hallinnon aloitteesta siirretyt toimihenkilöt eivät ole samassa tilanteessa kuin toimihenkilöt, jotka itse hakevat siirtoa. Myös se seikka on merkityksetön, että rinnakkaistoimenpiteitä on toteutettu. Vaikka niiden käyttöön ottamisella myötävaikutetaan kiistatta virastolle kuuluvan huolenpitovelvollisuuden noudattamiseen, tämä seikka ei vapauta toimivaltaista viranomaista velvollisuudesta perustaa irtisanomispäätöksensä päteville perusteille.

Tästä seuraa, että ennen kuin unionin virasto irtisanoo toistaiseksi palvelukseen otetun toimihenkilön sillä perusteella, että tehtävät, joita tämä toimihenkilö on hoitanut, on lakkautettu tai siirretty toiseen yksikköön, tällä virastolla on velvollisuus tutkia, voidaanko asianomainen henkilö siirtää muuhun olemassa olevaan tai lähitulevaisuudessa muun muassa sen vuoksi perustettavaan toimeen, että kyseiselle virastolle annetaan uusia toimivaltuuksia.

Tämän tutkimisen yhteydessä hallinnon täytyy vertailla yksikön etua, jonka mukaan palvelukseen on otettava olemassa olevaa tai lähitulevaisuudessa perustettavaa tointa varten sopivin henkilö, sen toimihenkilön etuun, jonka irtisanomista on suunniteltu. Näin tehdessään sen on otettava harkintavaltansa puitteissa huomioon eri kriteereitä, joihin kuuluvat toimen vaatimukset toimihenkilön pätevyyden ja kyvykkyyden osalta, se seikka, täsmennetäänkö asianomaisen toimihenkilön työsopimuksessa vai ei, että hänet on otettu palvelukseen hoitamaan tiettyä toimea, ja hänen arviointikertomuksensa, sekä hänen ikänsä, palvelusaikansa ja niiden vuosien määrä, joilta hänen on maksettava eläkemaksuja voidakseen vedota eläkeoikeuksiinsa.

(ks. 60–64 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑55/06, de Albuquerque v. komissio, 25.1.2007 (Kok. H., s. I‑A‑1‑35 ja II‑A‑1‑183, 93 ja 94 kohta) ja asia F‑74/06, Longinidis v. Cedefop, 24.4.2008 (Kok. H., s. I‑A‑1‑125 ja II‑A‑1‑655, 138 kohta)

3.      Vaikka irtisanomiselle on ominaista, että se aiheuttaa irtisanotussa virkamiehessä tai toimihenkilössä hylätyksi tulemisen ja turhautumisen tunteita ja epävarmuutta tulevaisuudesta, siitä, että unionin tuomioistuimet ovat katsoneet irtisanomisen olevan lainvastainen, ei voi automaattisesti seurata oikeutta saada korvausta henkisestä kärsimyksestä. Vain silloin kun asiaan liittyy erityisiä olosuhteita, on mahdollista todeta, että työnantajan toiminta on vaikuttanut toimihenkilöön henkisesti enemmän kuin mitä irtisanottu henkilö yleensä kokee, muun muassa kun työnantaja on käyttänyt perusteluita, jotka sisältävät toimihenkilön kykyjä tai käyttäytymistä koskevan arvion, joka saattaa loukata häntä.

(ks. 73 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑223/99, Dejaiffe v. SMHV, 12.12.2000 (Kok. H., s. I‑A‑277 ja II‑1267, 91 kohta)