UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu yhdeksäs jaosto)

22 päivänä kesäkuuta 2022 (*)

Talous- ja rahapolitiikka – Luottolaitosten vakavaraisuusvalvonta – EKP:lle annetut erityiset valvontatehtävät – Päätös luottolaitoksen toimiluvan peruuttamisesta – Sellaisten kansallisten säännösten vakava rikkominen, joilla direktiivi 2005/60/EY saatetaan osaksi kansallista oikeutta – Oikeasuhteisuus – Luottolaitosten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiä koskevan lainsäädännön rikkominen – Puolustautumisoikeudet – Ilmeinen arviointivirhe – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan

Asiassa T-797/19,

Anglo Austrian AAB AG, aiemmin Anglo Austrian AAB Bank AG, kotipaikka Wien (Itävalta), ja

Belegging-Maatschappij ”Far-East” BV, kotipaikka Velp (Alankomaat),

edustajinaan asianajajat M. Ketzer ja O. Behrends,

kantajina,

vastaan

Euroopan keskuspankki (EKP), asiamiehinään C. Hernández Saseta, E. Yoo ja V. Hümpfner,

vastaajana,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu yhdeksäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Papasavvas sekä tuomarit M. J. Costeira (esittelevä tuomari), M. Kancheva, B. Berke ja T. Perišin,

kirjaaja: E. Coulon,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa esitetyn,

ottaen huomioon yhdeksännen jaoston puheenjohtajan 19.12.2019 tekemän päätöksen, jolla hyväksyttiin pyyntö antaa valituksen käsittelylle etusija,

ottaen huomioon, etteivät asianosaiset esittäneet istunnon pitämistä koskevaa pyyntöä kolmen viikon kuluessa asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättymisen tiedoksi antamisesta, ja päätettyään unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 106 artiklan 3 kohdan mukaisesti ratkaista kanteen ilman asian käsittelyn suullista vaihetta,

ottaen huomioon 7.2.2020 annetun määräyksen Anglo Austrian AAB Bank ja Belegging-Maatschappij ”Far-East” v. EKP (T‑797/19 R, ei julkaistu, EU:T:2020:37), jolla unionin yleisen tuomioistuimen presidentti hylkäsi kantajien hakemuksen, jossa vaadittiin riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä,

ottaen huomioon 17.12.2020 annetun määräyksen Anglo Austrian AAB Bank ja Belegging-Maatschappij ”Far-East” v. EKP (C‑114/20 P(R), ei julkaistu, EU:C:2020:1059), jolla unionin tuomioistuimen varapresidentti hylkäsi tästä määräyksestä tehdyn valituksen,

ottaen huomioon 15.4.2020 annetun määräyksen Anglo Austrian AAB Bank ja Belegging-Maatschappij ”Far-East” v. EKP, jolla unionin yleisen tuomioistuimen presidentti hylkäsi kantajien unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 160 artiklan nojalla tekemän toisen hakemuksen, jossa vaadittiin riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä,

ottaen huomioon 17.12.2020 annetun määräyksen Anglo Austrian AAB Bank ja Belegging-Maatschappij ”Far-East” v. EKP (C‑207/20 P(R), ei julkaistu, EU:C:2020:1057), jolla unionin tuomioistuimen varapresidentti hylkäsi tästä määräyksestä tehdyn valituksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Kantajat, Anglo Austrian AAB AG, aiemmin Anglo Austrian AAB Bank AG (jäljempänä AAB Bank), ja Belegging-Maatschappij ”Far-East” BV (jäljempänä osakkeenomistaja), vaativat SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan kumoamaan Euroopan keskuspankin (EKP) 14.11.2019 tekemän päätöksen ECB-SSM-2019-AT 8 WHD-2019 0009, jolla se peruutti AAB Bankin luottolaitostoiminnan harjoittamista koskevan toimiluvan (jäljempänä riidanalainen päätös).

I       Asian tausta

2        Ensimmäinen kantaja, AAB Bank, oli luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille 15.10.2013 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 (EUVL 2013, L 287, s. 63) 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu vähemmän merkittävä luottolaitos, jonka kotipaikkana oli Itävalta. Se harjoitti toimintaansa Itävallan pankkitoiminnasta annetun lain (Bundesgesetz über das Bankwesen (Bankwesengesetz), jäljempänä BWG) mukaisesti myönnetyn toimiluvan nojalla.

3        Toisena kantajana oleva osakkeenomistaja on holdingyhtiö, joka omistaa 99,99 prosenttia AAB Bankin osakkeista.

4        Rahoitusmarkkinoiden valvonnasta vastuussa oleva Itävallan viranomainen (Österreichische Finanzmarktbehörde, Itävalta; jäljempänä FMA) toimitti 26.4.2019 EKP:lle päätösluonnoksen, joka koski AAB Bankin luottolaitostoimintaa koskevan toimiluvan peruuttamista kehyksen perustamisesta YVM:n puitteissa tehtävälle yhteistyölle EKP:n ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä sekä kansallisten nimettyjen viranomaisten kanssa (YVM-kehysasetus) 16.4.2014 annetun EKP:n asetuksen (EU) N:o 468/2014 (EUVL 2014, L 141, s. 1) mukaisesti.

5        EKP toimitti 14.6.2019 päivätyllä kirjeellään AAB Bankille toimiluvan peruutuspäätöksen luonnoksen, johon tämä jälkimmäinen otti kantaa 23.7.2019.

6        EKP peruutti riidanalaisella päätöksellään AAB Bankin luottolaitostoimintaa koskevan toimiluvan tämän päätöksen tiedoksi antamisesta lähtien.

7        EKP katsoi lähinnä, että FMA:n toteamusten nojalla, jotka se oli tehnyt vakavaraisuusvalvontaan liittyvien tehtäviensä hoitamisen yhteydessä ja jotka koskivat sitä, että AAB Bank oli jatkuvasti ja toistuvasti jättänyt noudattamatta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia vaatimuksia, sekä AAB Bankin sisäistä hallintoa, AAB Bank ei voinut taata riskiensä moitteetonta hallintaa.

8        EKP katsoi näin ollen, että AAB Bankin luottolaitostoiminnan harjoittamista koskevan toimiluvan peruuttamisen perusteet, joita tarkoitetaan oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (EUVL 2013, L 176, s. 338) 18 artiklan f alakohdassa ja jotka oli saatettu osaksi Itävallan oikeutta, täyttyivät, koska AAB Bank oli rikkonut tämän direktiivin, sellaisena kuin se on saatettuna osaksi Itävallan oikeutta, 67 artiklan 1 kohdan d ja o alakohtaa, ja että tämä toimiluvan peruuttaminen oli oikeasuhteista.

9        EKP kieltäytyi lisäksi lykkäämästä riidanalaisen päätöksen vaikutuksia 30 päivän ajaksi sillä perusteella, etteivät AAB Bankin huomautukset antaneet aihetta epäillä tämän päätöksen lainmukaisuutta, ettei kyseinen päätös ollut omiaan aiheuttamaan korjaamatonta vahinkoa ja että AAB Bankin tallettajien, sijoittajien ja muiden kumppaneiden suojelemista koskeva yleinen etu sekä rahoitusjärjestelmän vakaus olivat perusteena päätöksen välittömälle soveltamiselle.

II     Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

10      Koska yksi unionin yleisen tuomioistuimen laajennetun yhdeksännen jaoston jäsenistä oli estynyt osallistumasta asian käsittelyyn, unionin yleisen tuomioistuimen presidentti nimesi 18.5.2021 tekemällään päätöksellä toisen tuomarin täydentämään ratkaisukokoonpanoa.

11      Tuomari Berken 1.8.2021 tapahtuneen kuoleman johdosta kolme tuomaria, jotka ovat allekirjoittaneet tämän tuomion, jatkoivat päätösneuvotteluja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 22 artiklan ja 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

12      Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 13.8.2021 tekemällä päätöksellä nyt käsiteltävä asia jaettiin uudelle esittelevälle tuomarille yhdeksännessä jaostossa.

13      Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen

–        velvoittaa EKP:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

14      EKP vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        jättää kanteen tutkimatta siltä osin kuin kanteen on nostanut osakkeenomistaja

–        velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

III  Oikeudellinen arviointi

A       Kanteen tutkittavaksi ottaminen siltä osin kuin kanteen on nostanut osakkeenomistaja

15      EKP väittää työjärjestyksen 130 artiklan mukaista muodollista oikeudenkäyntiväitettä esittämättä, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan osakkeenomistajan nostamaa kannetta ei voida ottaa tutkittavaksi, koska riidanalainen päätös ei koske sitä suoraan.

16      On huomattava tältä osin, että toimiluvan peruuttamispäätös ei koske suoraan luottolaitoksen, jonka luottolaitostoiminnan harjoittamista koskeva toimilupa on peruutettu, osakkeenomistajia (ks. vastaavasti tuomio 5.11.2019, EKP ym. v. Trasta Komercbanka ym., C‑663/17 P, C‑665/17 P ja C‑669/17 P, EU:C:2019:923, 107–115 ja 119 kohta).

17      Kanne on näin ollen jätettävä tutkimatta siltä osin kuin kanteen on nostanut osakkeenomistaja.

B       Asiakysymys

18      AAB Bank esittää kanteensa tueksi viisi kanneperustetta.

19      Ensimmäinen kanneperuste koskee asetuksen N:o 1024/2013 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 14 artiklan 5 kohdan rikkomista siltä osin kuin EKP on soveltanut virheellisesti kansallista oikeutta. Toinen kanneperuste koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista. Kolmas kanneperuste koskee asetuksen N:o 468/2014 34 artiklan, luettuna oikeuden tehokkaaseen oikeussuojaan valossa, rikkomista, joka johtui siitä, että EKP kieltäytyi lykkäämästä riidanalaisen päätöksen soveltamista. Neljäs kanneperuste koskee AAB Bankin puolustautumisoikeuksien rikkomista. Viides kanneperuste koskee osakkeenomistajan omaisuudensuojan loukkaamista.

1.     Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 1024/2013 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 14 artiklan 5 kohdan rikkomista siltä osin kuin EKP on soveltanut virheellisesti kansallista oikeutta

20      AAB Bank esittää tämän kanneperusteen tueksi lähinnä, että unionin oikeuden mukaiset toimiluvan peruuttamisen edellytykset asetuksen N:o 1024/2013 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 14 artiklan 5 kohdassa, asetuksen N:o 468/2014 83 artiklassa ja direktiivin 2013/36 18 artiklan f alakohdassa ja 67 artiklan 1 kohdan d ja o alakohdassa sekä sovellettavissa Itävallan oikeuden säännöksissä, joilla nämä jälkimmäiset on saatettu osaksi kansallista oikeutta, eivät täyttyneet käsiteltävässä asiassa ja että EKP on tehnyt riidanalaisen päätöksen ilman, että sillä olisi ollut toimivaltaa tehdä tällaista päätöstä.

21      Tämä kanneperuste voidaan jakaa kahteen osaan.

a)     Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee asetuksen N:o 1024/2013 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 14 artiklan 5 kohdan rikkomista siltä osin kuin direktiivin 2013/36 18 artiklan f alakohdassa ja 67 artiklan d ja o alakohdassa tarkoitetut toimiluvan peruuttamisen perusteet, sellaisina kuin ne ovat saatettuina osaksi Itävallan oikeutta, eivät täyttyneet

22      Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisessä osassa AAB Bank väittää lähinnä, että asetuksen N:o 1024/2013 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 14 artiklan 5 kohdassa, asetuksen N:o 468/2014 83 artiklassa, BWG:n 70 §:n 4 momentissa, jolla direktiivin 2013/36 18 artikla on saatettu osaksi kansallista oikeutta, sekä tämän direktiivin 67 artiklassa tarkoitetut edellytykset eivät täyttyneet, koska sen ei ollut todettu syyllistyneen tässä jälkimmäisessä säännöksessä tarkoitettuun vakavaan rikkomiseen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnasta rahoitusmarkkinoilla annetun liittovaltion lain (Bundesgesetz zur Verhinderung der Geldwäsche und Terrorismusfinanzierung im Finanzmarkt, jäljempänä FM-GwG) 34 §:n ja sitä seuraavien pykälien mukaisesti, jotka on annettu rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26.10.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY (EUVL 2005, L 309, s. 15) (josta on tullut rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin [2005/60] ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta 20.5.2015 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2015/849/EU (EUVL 2015, L 141, s. 73)) nojalla. AAB Bank väittää tältä osin, että EKP on yhtäältä katsonut virheellisesti, että sen oli todettu rikkoneen vakavalla tavalla direktiivin 2005/60 (josta on tullut direktiivi 2015/849) kansallista täytäntöönpanolainsäädäntöä, ja toisaalta loukannut perusteluvelvollisuuttaan siltä osin kuin oli kyse säännöksistä, joiden nojalla EKP oli todennut, että rahanpesun torjuntaa koskevan lainsäädännön väitetty rikkominen voi olla toimiluvan peruuttamisen perusteena.

23      EKP kiistää nämä väitteet.

24      EKP on katsonut riidanalaisessa päätöksessä, että AAB Bankin oli todettu rikkoneen vakavalla tavalla direktiivin 2005/60 (josta on tullut direktiivi 2015/849) nojalla annettuja kansallisia säännöksiä direktiivin 2013/36 67 artiklan 1 kohdan o alakohdassa tarkoitetulla tavalla, mikä oli perusteena sen toimiluvan peruuttamiselle tämän direktiivin 18 artiklan f alakohdan, sellaisena kuin se oli saatettuna osaksi kansallista oikeutta BWG:n 70 §:n 4 momentissa, nojalla.

25      Se on katsonut erityisesti, että AAB Bank oli rikkonut BWG:n 39 §:n 2 momenttia ja 2b momentin 5 ja 11 kohtaa sekä FM-GwG:n 6 §:n 1, 2–4, 6 ja 7 momenttia, 7 §:n 7 momenttia, 9 §:ää, 23 §:n 3 momenttia ja 29 §:ää.

26      Todettuaan, että FMA oli joutunut toteuttamaan muodollisten määräysten kaltaisia sitovia valvontatoimenpiteitä, joiden luonne, lukumäärä ja tiheys korostivat todettujen rikkomusten vakavuutta ja pitkäaikaisuutta, EKP viittasi toteamustensa tueksi erityisesti seuraaviin seikkoihin:

–        Oesterreichische Nationalbankin (Itävallan keskuspankki) raportti 22.1.2010 paikalla tehdystä tarkastuksesta, jonka aikana se oli todennut huomattavia puutteita AAB Bankin rahanpesun torjunnan järjestelmässä

–        FMA:n raportti 11.7.2013 paikalla tehdystä tarkastuksesta, jossa todettiin 38 laiminlyöntiä tai rikkomusta, jotka liittyivät rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevaan lainsäädäntöön

–        24.3.2015 päivätty raportti, jossa todettiin sääntöjenvastaisuuksia 18:ssa 20:stä testitapauksesta ja jonka päätelmät on sittemmin vahvistettu lopullisessa tuomioistuimen päätöksessä

–        FMA:n 18.8.2015 antama muodollinen määräys, jossa se velvoitti AAB Bankin soveltamaan vuoden 2008 rahanpesun torjuntaa koskevia säännöksiä kaikkiin asiakkaisiinsa

–        FMA:n 14.9.2016 määräämä seuraamus rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien oikeudellisten vaatimusten rikkomisesta yksittäisellä ja systeemisellä tasolla

–        Bundesverwaltungsgerichtin (liittovaltion ylin hallintotuomioistuin, Itävalta) 7.2.2019 antama tuomio, jonka viite on W230 2138107-1/37E ja jossa vahvistettiin FMA:n 14.9.2016 määräämä seuraamus mutta alennettiin sen määrää

–        Verwaltungsgerichtshofin (ylin hallintotuomioistuin, Itävalta) 15.5.2019 antama tuomio, jonka viite on Ro 2019/02/0006-3 ja jossa hylättiin AAB Bankin valitus Bundesverwaltungsgerichtin 7.2.2019 antamasta tuomiosta

–        Landesgericht für Zivilrechtssachen Wienin (Wienin osavaltion siviilituomioistuin, Itävalta) 23.2.2017 antama tuomio, jonka viite on 33 Cg 716s 18 ja jossa on todettu, että ”luotonvälityksen (back-to-back) avulla muiden pankkien kanssa toteutetun yhdeksän luottotapahtuman osalta, jotka FMA tai ulkopuoliset tilintarkastajat olivat tutkineet tarkasti, on todettu, että näihin yhdeksään tapahtumaan liittyi sovellettavia säännöksiä koskevia vakavia rikkomuksia”

–        FMA:n 24.10.2018 antama muodollinen määräys, jossa todettiin, että AAB Bank oli rikkonut lainsäädäntöä useita kertoja asioidessaan Meinl Bank Antigua Ltd:n kanssa, ja erityisesti, että ilmoitettuaan Meinl Bank Antigua Ltd:n tilien jäädyttämisestä AAB Bank oli sallinut tilisiirtojen, joiden määrä oli 19,5 miljoonan euroa, suorittamisen päätililtään eikä sillä ollut mitään asianmukaisia asiakirjoja liikesuhteistaan

–        FMA:n 17.1.2019 päivätty raportti, joka oli laadittu vuonna 2018 paikalla tehdyn tarkastuksen jälkeen (jäljempänä neljättä tarkastusta koskeva FMA:n raportti) ja jossa todettiin 22 lainsäädäntöä koskevaa laiminlyöntiä tai rikkomista, joista jotkin liittyivät Meinl Bank Antiguaan

–        FMA:n 7.6.2019 aloittama menettely lainmukaisen järjestyksen palauttamiseksi 15 jäljellä olevan päätelmän osalta, jotka sisältyivät sen neljättä tarkastusta koskevaan raporttiin, josta AAB Bank esitti huomautuksia, jotka on otettu huomioon riidanalaisessa päätöksessä lähinnä sen toteamiseksi, että rikkomiset suurimmaksi osaksi jatkuivat edelleen

–        AAB Bankin tarkastuskertomus ja eräät hallinnollisen menettelyn aikana kootut tosiseikat.

1)     Ensimmäinen väite, joka koskee direktiivin 2013/36 18 artiklan f alakohdan ja 67 artiklan 1 kohdan o alakohdan, sellaisina kuin ne ovat saatettuina osaksi Itävallan oikeutta, rikkomista, koska AAB Bankin ei ollut todettu rikkoneen vakavalla tavalla direktiivin 2005/60 (josta on tullut direktiivi 2015/849) kansallista täytäntöönpanolainsäädäntöä

27      AAB Bank toteaa lähinnä, että riidanalaisessa päätöksessä viitattujen päätösten nojalla ei voida katsoa, että sen olisi todettu rikkoneen vakavalla tavalla BWG:tä tai FM-GwG:tä, koska laiminlyönnit, joista sitä moitittiin näissä päätöksissä, olivat vanhoja tai vanhentuneita, ne eivät olleet vakavia tai ne oli korjattu, ja koska niitä ei ollut todettu lainvoimaisissa päätöksissä.

28      EKP kiistää tämän väitteen.

29      On huomattava tältä osin, että asetuksen N:o 1024/2013 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla, jollei tämän saman asetuksen 14 artiklasta muuta johdu, EKP:llä on yksinomainen toimivalta tällä asetuksella sille annettujen tehtävien puitteissa myöntää kaikkien yhteisen valvontamekanismiin osallistuviin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden luottolaitosten toimiluvat ja peruuttaa näiden laitosten toimiluvat.

30      Asetuksen N:o 1024/2013 14 artiklan 5 kohdan mukaan EKP voi peruuttaa toimiluvan asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä vahvistetuissa tapauksissa omasta aloitteestaan kuultuaan sen osallistuvan jäsenvaltion kansallista toimivaltaista viranomaista, johon luottolaitos on sijoittautunut, tai sellaisen kansallisen toimivaltaisen viranomaisen ehdotuksesta.

31      Asetuksen N:o 1024/2013 4 artiklan 3 kohdassa säädetään lisäksi, että tällä asetuksella sille annettujen tehtävien hoitamiseksi ja korkealaatuisen valvonnan varmistamiseksi EKP:n on sovellettava kaikkea asiaa koskevaa unionin lainsäädäntöä, ja jos kyseinen lainsäädäntö koostuu direktiiveistä, sellaista kansallista lainsäädäntöä, joilla nämä direktiivit saatetaan kansallisen lainsäädännön osaksi.

32      Tästä seuraa, että EKP:n on asetuksen N:o 1024/2013 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa sille annettujen tehtävien hoitamiseksi sovellettava tämän asetuksen säännösten lisäksi kansallisen oikeuden säännöksiä, joilla direktiivi 2013/36 saatetaan kansallisen lainsäädännön osaksi, luettuina tämän direktiivin valossa.

33      On muistettava myös, että direktiivin 2013/36 18 artiklan f alakohdassa säädetään, että toimivaltaiset viranomaiset voivat peruuttaa luottolaitokselle myönnetyn toimiluvan, jos luottolaitos syyllistyy johonkin tämän direktiivin 67 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun rikkomukseen.

34      Direktiivin 2013/36 67 artiklan 1 kohdan o alakohta koskee tapausta, jossa luottolaitoksen todetaan rikkoneen vakavalla tavalla direktiivin 2005/60 nojalla annettuja kansallisia säännöksiä.

35      Siltä osin kuin on kyse direktiivin 2013/36 kansallisista täytäntöönpanotoimista, joihin AAB Bank on vedonnut, BWG:n 70 §:n 4 momentista ilmenee, että jos luottolaitos rikkoo erityisesti BWG:n säännöksiä tai sen soveltamiseksi annettuja toimia, FMA:n on:

”– – 3. peruutettava luottolaitoksen toimilupa, jollei luottolaitoksen toimintaa voida varmistaa muilla BWG:ssä säädetyillä toimenpiteillä”

36      FM-GwG:n 31 §:n 3 momentin toisessa kohdassa säädetään lisäksi seuraavaa:

”Jos [FM-GwG:n] 34 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettuja velvollisuuksia ei noudateta, FMA voi – – peruuttaa myöntämänsä toimiluvan – –”

37      FM-GwG:n 34 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetuilla velvollisuuksilla saatetaan direktiivin 2005/60 (josta on tullut direktiivi 2015/849) rahanpesun torjuntaa koskevat säännökset osaksi kansallista oikeutta ja niissä viitataan erityisesti FM-GwG:n 6 §:n 1, 2–4, 6 ja 7 momentin, 7 §:n 7 momentin, 9 §:n, 23 §:n 3 momentin ja 29 §:n rikkomiseen vakavalla tavalla, toistuvasti tai systemaattisesti.

38      Käsiteltävässä asiassa EKP on katsonut riidanalaisessa päätöksessä, että FMA:n päätöksistä ja Itävallan tuomioistuinten tuomioista ilmeni, ettei AAB Bankilla ollut käytössä asianmukaista riskienhallintajärjestelmää rahanpesun torjumiseksi vuodesta 2010 alkaen ainakaan vuoteen 2019 saakka BWG:n 39 §:n 2 momentin, luettuna yhdessä BWG:n 39 §:n 2b momentin 11 kohdan kanssa, vastaisesti ja että näistä kansallisista päätöksistä ja tuomioista ilmeni myös, että AAB Bankin oli todettu rikkoneen FM-GwG:n 6 §:n 1, 2–4, 6 ja 7 momenttia, 7 §:n 7 momenttia, 9 §:ää, 23 §:n 3 momenttia ja 29 §:ää vakavalla tavalla, toistuvasti tai systemaattisesti.

i)     Väite, jonka mukaan luottolaitoksen on täytynyt todeta syyllistyneen vakavaan rikkomiseen tuomioistuimen äskettäisessä lainvoimaisessa päätöksessä

39      On muistettava ensinnäkin, että FMA on Itävallan oikeuden mukaan toimivaltainen tekemään päätöksiä, joissa todetaan BWG:n ja FM-GwG:n, jotka on annettu direktiivin 2005/60 (josta on tullut direktiivi 2015/849) saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä, säännösten rikkominen ja määrätään siitä johtuvat seuraamukset.

40      Tästä seuraa, että FMA voi tehdä hallinnollisia päätöksiä, joissa todetaan, että luottolaitos on syyllistynyt FM-GwG:n 34 §:n 2 momentissa, jolla direktiivin 2013/36 67 artiklan 1 kohdan o alakohta saatettiin osaksi kansallista oikeutta, tarkoitettuun vakavaan, toistuvaan ja systemaattiseen rikkomiseen.

41      AAB Bankin mukaan FM-GwG:n 34 §:n 2 momentissa tarkoitetusta vakavasta rikkomisesta voidaan määrätä seuraamuksia ainoastaan hallintorikosoikeudellisen lainsäädännön tai rikosoikeudellisen lainsäädännön nojalla ja nämä seuraamukset on vahvistettava tuomioistuinmenettelyssä lainvoimaisessa päätöksessä.

42      Direktiivin 2005/60 39 artiklan 2 kohdasta (josta on tullut direktiivin 2015/849 58 artiklan 2 kohta) seuraa kuitenkin yhtäältä, että tämän direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä jäsenvaltioiden on säädettävä kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, että luottolaitoksille, jotka eivät noudata tämän direktiivin nojalla annettuja säännöksiä, voidaan määrätä aiheellisia hallinnollisia seuraamuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden oikeutta määrätä rikosoikeudellisia seuraamuksia.

43      Vakava rikkominen, johon viitataan FM-GwG:n 34 §:n 2 momentissa, luettuna direktiivin 2005/60 39 artiklan 2 kohdan valossa, voi näin ollen johtaa sekä rikosoikeudellisten seuraamusten että hallinnollisten seuraamusten soveltamiseen, eikä seuraamuksen (rikosoikeudellinen tai hallinnollinen) luonne ole ratkaisevaa, kun on kyse rikkomisen määrittelystä ”vakavaksi”.

44      Kun on kyse sen päätöksen luonteesta, jossa rikkominen todetaan – tilanteessa, jossa kyseisten säännösten rikkomisen toteaminen ja seuraamusten määrääminen kuuluu hallinnollisen viranomaisen toimivaltaan – jos katsottaisiin, kuten AAB Bank väittää, että näiden säännösten vakava rikkominen voidaan todeta ainoastaan tuomioistuimen lainvoimaisessa päätöksessä, tämä johtaisi siihen, että FM-GwG:n 31 §:n 3 momentin toisen kohdan ja FM-GwG:n 34 §:n 2 ja 3 momentin soveltaminen riippuisi siitä, päättääkö kyseinen laitos nostaa kanteen tämän viranomaisen päätöksistä vai ei.

45      Euroopan unionin toimielinten antamia säädöksiä koskevasta oikeuskäytännöstä seuraa toiseksi, että päätöksestä, jota se, jolle päätös on osoitettu, ei ole riitauttanut määräajassa, tulee lopullinen hänen osaltaan (ks. vastaavasti tuomio 12.10.2007, Pergan Hilfsstoffe für industrielle Prozesse v. komissio, T-474/04, EU:T:2007:306, 37 kohta ja tuomio 8.5.2019, Lucchini v. komissio, T-185/18, ei julkaistu, EU:T:2019:298, 38 kohta).

46      Euroopan unionin toimielinten antamia säädöksiä koskevasta oikeuskäytännöstä seuraa myös, että rikkomisesta syytetyn henkilön syyllisyys on lopullisesti näytetty toteen vasta, kun päätös, jossa tämä rikkominen todetaan, on tullut lopulliseksi (ks. vastaavasti tuomio 12.10.2007, Pergan Hilfsstoffe für industrielle Prozesse v. komissio, T-474/04, EU:T:2007:306, 76 kohta).

47      Tätä oikeuskäytäntöä on sovellettava analogisesti FMA:n kaltaisten kansallisten hallinnollisten viranomaisten päätöksiin, joissa todetaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien kansallisten säännösten rikkominen.

48      Luottolaitoksen voidaan näin ollen todeta syyllistyneen FM-GwG:n 34 §:n 2 ja 3 momentissa, luettuna direktiivin 2013/36 67 artiklan 1 kohdan o alakohdan valossa, tarkoitettuihin vakaviin rikkomuksiin hallinnollisten päätösten nojalla.

49      Kuten AAB Bank väittää, unionin tuomioistuin on tosin jo katsonut, että onnenpelitoimijan, jonka epäillään todisteiden perusteella osallistuneen rikolliseen toimintaan, markkinoiden ulkopuolelle sulkemisen toimiluvan menettämisen myötä olisi lähtökohtaisesti katsottava olevan oikeassa suhteessa rikollisuuden torjuntaa koskevaan tavoitteeseen nähden ainoastaan, jos se perustuu tuomioon, joka on lainvoimainen ja joka on annettu riittävän vakavasta rikoksesta (tuomio 16.2.2012, Costa ja Cifone, C-72/10 ja C-77/10, EU:C:2012:80, 81 kohta).

50      Ottaen kuitenkin huomioon rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvien vakavaraisuusvalvontaa koskevien sääntöjen merkitys mutta myös luottolaitosten erityinen vastuu tältä osin ja tarve määrätä mahdollisimman nopeasti seuraamuksia näiden sääntöjen rikkomisesta, on katsottava, että hallinnollinen päätös, jossa todetaan, että luottolaitos on rikkonut vakavalla tavalla direktiivin 2005/60 (josta on tullut direktiivi 2015/849) nojalla annettuja kansallisia säännöksiä FM-GwG:n 34 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, riittää toimiluvan peruuttamisen perusteeksi.

51      Edellä esitetyn perusteella EKP:tä ei voida, toisin kuin AAB Bank väittää, moittia siitä, että se on katsonut, että AAB Bankin on todettu syyllistyneen vakaviin rikkomuksiin muiden viranomaisten kuin lainkäyttöelimien päätöksissä, jotka eivät olleet lainvoimaisia.

52      On korostettava lisäksi, että AAB Bankin sisäisen tarkastuksen kertomuksia ei voida sellaisinaan pitää riittävinä osoittamaan, onko tämän luottolaitoksen todettu syyllistyneen vakaviin rikkomuksiin vai ei, koska niitä ei voida määritellä hallinnollisen viranomaisen tai tuomioistuimen toimiksi, joilla kyseisen laitoksen on todettu syyllistyneen vakaviin rikkomuksiin.

53      Vaikka tällaisten kertomusten nojalla kuitenkin voidaan, toisin kuin AAB Bank väittää, tarvittaessa riitauttaa EKP:n toteamuksia, jotka eivät perustu lopulliseen päätökseen, jossa rikkominen on todettu, niitä ei kuitenkaan voida pitää riittävinä asettamaan kyseenalaiseksi lopullisen hallinnollisen tai tuomioistuimen päätöksen toteamuksia.

54      AAB Bankin väitteet, jotka koskevat sen liiketoimintamallin elinkelpoisuuden ja kestävyyden arvioimista, sen asiakasriskien rakennetta, luopumista vakuutena käytettävistä omaisuuden hallinnointijärjestelyistä, sen tarkastuksen luonnetta ja EKP:n sitä koskeviin epäilyksiin liittyvien ilmoitusten määrää, eivät myöskään ole omiaan asettamaan kyseenalaiseksi sitä, että riidanalainen päätös perustuu lopullisiin päätöksiin, joissa sen on todettu olevan vastuussa vakavista rikkomuksista.

55      Sama koskee väitteitä, jotka AAB Bank on esittänyt EKP:n toteamusten osalta, jotka koskevat sen omistajia, sekaantumista Odebrecht-skandaaliin ja Meinl Bank Antiguaa.

56      Nämä väitteet nimittäin koskevat EKP:n tosiseikkoja koskevia ylimääräisiä toteamuksia, jotka eivät liity FM-GwG:n 34 §:n 2 ja 3 momentissa, luettuna direktiivin 2013/36 67 artiklan 1 kohdan o alakohdan valossa, tarkoitetun perusteen, joka koskee sitä, että kyseisten laitosten on todettu syyllistyneen vakavaan rikkomiseen, soveltamiseen.

57      Niillä ei näin ollen voida asettaa kyseenalaiseksi sitä, että AAB Bankin on todettu syyllistyneen rikkomuksiin hallinnollisten viranomaisten tai tuomioistuinten lopullisissa päätöksissä.

58      AAB Bankin väitteillä, jotka koskevat sitä, että todetut rikkomukset ovat vanhoja tai että ne on korjattu, ei myöskään aseteta kyseenalaiseksi tätä päätelmää.

59      BwG:ssä, FM-GwG:ssä, direktiivin 2013/36 18 artiklan f alakohdassa tai sen 67 artiklan 1 kohdan o alakohdassa ei nimittäin yhtäältä aseteta määräaikaa, jota olisi noudatettava aiempien päätösten, joissa todetaan näiden rikkomusten tekijöiden vastuu, huomioon ottamisessa, eikä toisaalta edellytetä, että tällainen rikkominen olisi jatkunut keskeytyksettä tai jatkuisi edelleen toimiluvan peruuttamista koskevan päätöksen tekohetkellä, varsinkaan silloin, kun on kyse, kuten käsiteltävässä asiassa, monista päätöksistä, jotka on tehty usean vuoden aikana.

60      Näin on varsinkin rikkomusten osalta, jotka on todettu vain kolme tai viisi vuotta ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä, koska tällaisia päätöksiä ei voida pitää vanhoina.

61      AAB Bankin kanta, jonka mukaan jotkut todetuista laiminlyönneistä oli korjattu eivätkä ne voineet enää olla toimiluvan peruuttamisen perusteena, asettaisi kyseenalaiseksi myös Euroopan pankkijärjestelmän turvaamisen tavoitteen, koska sen mukaan luottolaitokset, jotka ovat syyllistyneet vakaviin rikkomuksiin, voisivat jatkaa toimintaansa, elleivät toimivaltaiset viranomaiset osoita uudelleen, että ne ovat syyllistyneet uusiin rikkomuksiin.

62      Samasta syystä on hylättävä väite, jonka mukaan AAB Bank on toteuttanut muita korjaavia toimenpiteitä, erityisesti teettänyt sisäisen tarkastuksen alihankintana, kehittänyt useita rahanpesun torjumista koskevia menettelyitä 22.7.2019 alkaen ja jäädyttänyt pankkitilejä rahanpesun estämiseksi.

63      Samaa koskee todellisten omistajien ja edunsaajien nimeämiseen liittyneiden puutteiden väitettyä korjaamista, josta AAB Bank oli ilmoittanut FMA:lle 19.3.2019 päivätyssä kirjeessään.

64      Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee lisäksi, että AAB Bankin on myös äskettäin todettu syyllistyneen vakaviin rikkomuksiin FMA:n 24.10.2018 tekemässä päätöksessä, jossa todetaan rahanpesun torjunnassa tarvittavien todennettavissa olevien asiakirjojen puuttuminen sen liikesuhteissa, erityisesti Meinl Bank Antiguan osalta, ja josta AAB Bank ei ole nostanut kannetta.

65      Kuten EKP on vastaavasti huomauttanut riidanalaisessa päätöksessä, FMA on todennut neljättä tarkastusta koskevassa raportissaan 22 lainsäädäntöä koskevaa laiminlyöntiä tai rikkomista, joista jotkin liittyivät Meinl Bank Antiguaan.

66      Edellä esitetyn perusteella ja ottaen huomioon, että EKP on todennut, että 2010–2018 tehdyissä hallinnollisten viranomaisten ja tuomioistuinten lopullisissa päätöksissä on useaan kertaan todettu AAB Bankin rikkoneen vakavalla tavalla FM-GwG:n säännöksiä, joilla direktiivi 2005/60 (josta on tullut direktiivi 2015/849) on saatettu osaksi kansallista oikeutta, AAB Bankin väitteet, joiden mukaan todetut rikkomiset on korjattu ja sisäisen tarkastuksen kertomuksissa oli vahvistettu, että toteutetut korjaukset olivat riittäviä, eivät osoita, että riidanalaisessa päätöksessä on ilmeinen arviointivirhe siltä osin kuin EKP on katsonut, että AAB Bankin on todettu syyllistyneen vakaviin rikkomuksiin, jotka olivat sen toimiluvan peruuttamisen perusteena FM-GwG:n 31 §:n 3 momentin toisen kohdan ja FM-GwG:n 34 §:n 2 ja 3 momentin, luettuna direktiivin 2013/36 67 artiklan 1 kohdan o alakohdan valossa, mukaisesti.

ii)  Hallinnollisten viranomaisten tai tuomioistuinten päätöksissä todettujen vakavien rikkomusten mahdollisen vanhentumisen vaikutus

67      AAB Bank väittää, että neljättä tarkastusta koskevassa FMA:n raportissa todetut laiminlyönnit eivät enää ole merkityksellisiä, koska niitä on pidettävä vähäisinä tai vanhentuneina FM-GwG:n 36 §:n nojalla, jossa säädetään kolmen vuoden vanhentumisajasta, sillä valvonta on koskenut vuonna 2014 ja sitä aikaisemmin tapahtuneita tosiseikkoja.

68      Aluksi on kuitenkin muistettava, että neljättä tarkastusta koskevassa FMA:n raportissa todetut laiminlyönnit eivät ole ainoat vakavat rikkomukset, jotka olivat toimiluvan peruuttamista koskevan EKP:n päätöksen perusteena, joten AAB Bankin väite – vaikka sen oletettaisiin olevan perusteltu – on hylättävä tehottomana.

69      Luottolaitos ei voi myöskään vedota vakavien rikkomusten, joihin sen on todettu syyllistyneen hallinnollisessa päätöksessä, mahdolliseen vanhentumiseen osoittaakseen, ettei sen ole todettu syyllistyneen tällaisiin rikkomuksiin siten, että sen toimilupa voitaisiin peruuttaa.

70      Siitä lähtien, kun päätös, jossa rikkominen on todettu, tulee lopulliseksi, tosiseikat, jotka ovat tämän päätöksen perusteena, eivät nimittäin enää vanhene. Mikään ei näin ollen ollut esteenä sille, että EKP otti huomioon tämän lopullisen päätöksen toimiluvan peruuttamiseksi.

71      AAB Bankin tulkinta – jonka mukaan lopullista päätöstä, jossa rikkominen todetaan, ei voida ottaa huomioon, jos tämän rikkomisen perusteena olevat seikat ovat vanhentuneet – johtaisi lisäksi siihen, että toimiluvan peruuttamismahdollisuus riippuisi vakavien rikkomusten osalta sen hallinnollisen menettelyn kestosta, jossa nämä rikkomukset on todettu, tai sen hallinnollisen menettelyn kestosta, jossa toimiluvan peruuttamisesta on päätetty, ja näin ollen siihen, että asetuksen N:o 1024/2013 14 artiklan 5 kohdan tehokas vaikutus vaarantuisi.

72      Tämä väite ei näin ollen osoita, että riidanalaisessa päätöksessä on oikeudellinen virhe siltä osin kuin EKP on katsonut, että AAB Bankin oli todettu syyllistyneen FM-GwG:n 34 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettuihin vakaviin rikkomuksiin.

iii)  Toteamukset, jotka koskevat tosiseikkoja, joista AAB Bankia on moitittu suhteessa Meinl Bank Antiguaan

73      AAB Bank kiistää EKP:n toteamuksen, jonka mukaan AAB Bank olisi sallinut tai toteuttanut tileillään Meinl Bank Antiguan lainvastaisia liiketoimia ja salannut tätä pankkia koskevat tiedot poistamalla rahanpesun torjuntaan liittyviä esteitä näillä tileillä.

74      EKP on ottanut nämä rikkomukset tältä osin huomioon toteamusten perusteella, jotka FMA on esittänyt 24.10.2018 tehdyssä päätöksessään, ja EKP on päätellyt sen nojalla, että AAB Bank oli rikkonut BWG:n 39 §:n 2 ja 2b momentin 5 ja 11 kohtaa ja FM-GwG:n 23 §:n 3 momenttia.

75      Tämä päätös on kuitenkin lopullinen eikä AAB Bank ole nostanut siitä kannetta, vaikka kanne olisi voitu nostaa Bundesverwaltungsgerichtissä.

76      AAB Bankin väite, jonka mukaan sen valvontaa ja asiakirjoja koskevien velvollisuuksien noudattamatta jättämistä tai muita rikosoikeudellisesti moitittavia laiminlyöntejä ei ollut todettu lopullisesti tuomioistuimen päätöksessä, ei näin ollen voi menestyä.

77      Myöskään väitteet, joiden mukaan AAB Bank olisi tyytynyt siirtämään Meinl Bank Antiguan kirjeenvaihtajapankkina passiivisesti rahavirran, jonka alkuunpanijana se ei ollut, koska se toimi yhteistyössä Bundeskriminalamtin (liittovaltion rikospoliisivirasto, Itävalta) kanssa, jäädytti tilit omasta aloitteestaan ja toimitti FMA:lle pyydetyt tiedot jäädytettyihin tileihin liittyvistä liiketoimista ja tietoja tiettyjä liiketoimia koskevien esteiden lainmukaisesta poistamisesta, ja joilla pyritään lieventämään AAB Bankin moititun rikkomisen merkitystä, eivät ole omiaan asettamaan kyseenalaiseksi vakavia rikkomuksia koskevia toteamuksia FMA:n lopullisessa päätöksessä, jonka EKP on ottanut huomioon.

78      Nämä väitteet eivät siten ole omiaan osoittamaan, että riidanalaisessa päätöksessä olisi ilmeinen arviointivirhe siltä osin kuin EKP on katsonut, että AAB Bankin oli todettu syyllistyneen vakaviin rikkomuksiin FM-GwG:n 34 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavalla.

iv)  Rikkomusten, joihin AAB Bankin on todettu syyllistyneen, vakavuutta koskevat toteamukset

79      AAB Bank väittää lähinnä, että jotta rikkominen voitaisiin määritellä vakavaksi FM-GwG:n 34 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, täytyisi olla kysymys muustakin kuin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan täytäntöönpanolainsäädännön yksittäisten säännösten noudattamatta jättämisestä. Rikkomuksia, joihin sen on todettu syyllistyneen riidanalaisessa päätöksessä, ei kuitenkaan voida pitää vakavina.

80      Bundesverwaltungsgerichtin 7.2.2019 antamassa määräyksessä, jonka viite on W230 2138107-1, vahvistetut rikkomukset ovat lisäksi kaikki vähäisiä rikkomuksia eikä tämä tuomioistuin ole määritellyt niitä vakaviksi tai systemaattisiksi.

81      Lopuksi neljättä tarkastusta koskevan FMA:n raportin sisältämät moitteet koskivat kaikki vähäisiä laiminlyöntejä, jotka eivät voineet olla perusteena toimiluvan peruuttamiselle.

82      EKP on todennut riidanalaisessa päätöksessä erityisesti, että kansallisten toimivaltaisten viranomaisten päätöksistä ilmeni, että AAB Bank oli rikkonut rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevaa lainsäädäntöä vakavalla tavalla, systemaattisesti ja jatkuvasti vuodesta 2010 alkaen ja toteuttanut riskialttiita liiketoimia.

83      Se on myös korostanut, että FMA:n viimeisimpien arviointien mukaan AAB Bank edelleen rikkoi vakavasti näitä säännöksiä ja siten aiheutti huomattavan riskin itselleen, Itävallan rahoitusalalle ja yhteiselle valvontamekanismille.

84      EKP on muistuttanut lisäksi, että FMA:n arvioinnin mukaan AAB Bank oli rikkonut rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevaa lainsäädäntöä vakavalla tavalla, toistuvasti ja systemaattisesti vuodesta 2010 alkaen eikä ollut toteuttanut toimenpiteitä yksilöityjen rikkomusten korjaamiseksi, mikä oli osoituksena siitä, ettei se halunnut tehdä yhteistyötä FMA:n kanssa.

85      EKP on päätellyt tästä, että AAB Bankin oli todettu rikkoneen vakavalla tavalla FM-GwG:n säännöksiä, jotka oli annettu direktiivin 2005/60 (josta on tullut direktiivi 2015/849) nojalla – mikä oli perusteena toimiluvan peruuttamiselle.

86      Ottaen huomioon AAB Bankin useat rikkomukset, jotka on todettu hallinnollisten viranomaisten ja tuomioistuinten päätöksissä, joista muistutetaan riidanalaisessa päätöksessä ja edellä 26 kohdassa ja joista ilmenee rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan lainsäädännön rikkomisen systemaattinen, vakava ja jatkuva luonne, EKP ei ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä katsoessaan, että toimivaltaiset viranomaiset ja Itävallan tuomioistuimet olivat todenneet tämän pankin syyllistyneen vakaviin rikkomuksiin FM-GwG:n 34 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavalla.

87      Kuten EKP on katsonut riidanalaisessa päätöksessä, näistä hallinnollisten viranomaisten ja tuomioistuinten päätöksistä nimittäin ilmenee, että AAB Bank on rikkonut vakavalla ja jatkuvalla tavalla velvollisuuttaan ottaa käyttöön rahanpesun estämistä ja terrorismin torjumista koskeva organisaatiorakenne ja asianmukainen menettely ja että sen on todettu rikkoneen vakavalla tavalla rahanpesun ja terrorismin torjuntaa koskevaa lainsäädäntöä.

88      Koska päätöksissä, jotka oli tehty ennen toimiluvan peruuttamista koskevaa FMA:n ehdotusta ja jotka olivat tulleet lopullisiksi riidanalaisen päätöksen tekohetkellä, toimivaltaiset viranomaiset ovat erityisesti todenneet, että AAB Bank oli rikkonut vakavasti rahanpesun torjuntaa koskevia kansallisia säännöksiä, näiden rikkomisten vakavuutta ei voida kiistää menettelyn hallinnollisessa vaiheessa EKP:ssä.

89      Ottaen huomioon näiden säännösten tavoite, joka koskee Euroopan pankkimarkkinoiden turvaamista, EKP:tä ei voida myöskään moittia siitä, että se on katsonut, että rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan lainsäädännön systemaattista, vakavaa ja jatkuvaa rikkomista on pidettävä FM-GwG:n 34 §:n 2 ja 3 momentissa ja direktiivin 2013/36 67 artiklan 1 kohdan o alakohdassa tarkoitettuna vakavana rikkomisena, joka on perusteena toimiluvan peruuttamiselle.

90      Toisin kuin AAB Bank väittää, riidanlaisesta päätöksestä, FMA:n toteuttamista toimenpiteistä ja Itävallan tuomioistuinten tuomioista, joista muistutetaan tässä päätöksessä, ilmenee lisäksi selvästi, että huomioon otetuissa rikkomuksissa on kysymys muustakin kuin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan täytäntöönpanolainsäädännön yksittäisten säännösten rikkomisesta ja ettei niitä voida määritellä vähäisiksi laiminlyönneiksi.

91      AAB Bank ei ole siten osoittanut, että EKP olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että AAB Bankin oli todettu syyllistyneen FM-GwG:n 34 §:n 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin vakaviin rikkomuksiin, jotka olivat perusteena toimiluvan peruuttamiselle.

92      Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan ensimmäinen väite on näin ollen hylättävä.

2)     Toinen väite, joka koskee perusteluvelvollisuuden rikkomista ja sitä, ettei EKP ollut toimivaltainen toteamaan, että rahanpesun torjuntaa koskevan lainsäädännön väitetty rikkominen voi olla toimiluvan peruuttamisen perusteena

93      AAB Bank väittää lähinnä, että ainoat säännökset Itävallan oikeudessa, joissa säädetään toimiluvan peruuttamisesta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumista koskevan lainsäädännön vakavan rikkomisen vuoksi, ovat FM-GwG:n 31 §:n 3 momentin 2 kohdassa ja 34 §:n 2 ja 3 momentissa yhdessä luettuina, ja ettei rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumista koskevan lainsäädännön rikkominen voi olla perusteena toimiluvan peruuttamiselle BWG:n 70 §:n nojalla. Se katsoo, ettei EKP nojautunut näihin säännöksiin ja ettei sillä missään tapauksessa ollut toimivaltaa nojautua näihin säännöksiin.

94      AAB Bank kiistää näin ollen lähinnä riidanalaisen päätöksen oikeudellisen perustan, jonka nojalla on katsottu, että rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan lainsäädännön rikkominen voi Itävallan oikeuden mukaan olla perusteena toimiluvan peruuttamiselle.

95      Se päättelee tästä, että kysymys on Itävallan lainsäädännön rikkomisesta, ja lisää, ettei EKP voi suoraan vedota direktiivin 2013/36 säännöksiin ja että sen toimintavaltuudet voivat perustua ainoastaan pankkien vakavaraisuusvalvontaa koskevan Itävallan lainsäädännön aineellisiin säännöksiin.

96      AAB Bank väittää myös lähinnä, että EKP on rikkonut perusteluvelvollisuuttaan, koska se ei täsmentänyt riidanalaisessa päätöksessä, mitä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia kansallisia säännöksiä olisi rikottu.

97      On huomattava tältä osin, että työjärjestyksen 84 artiklan 1 kohdan mukaan asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu asian käsittelyn aikana ilmenneisiin oikeudellisiin seikkoihin ja tosiseikkoihin.

98      Peruste, jolla laajennetaan aikaisemmin – nimenomaisesti tai implisiittisesti – kannekirjelmässä esitettyä perustetta ja jolla on läheinen yhteys tähän perusteeseen, on kuitenkin otettava tutkittavaksi.

99      Uuden argumentin pitäminen aikaisemmin esitetyn kanneperusteen tai väitteen laajentamisena edellyttää sitä, että tällainen argumentti on riittävän läheisessä yhteydessä kannekirjelmässä alun perin esitettyihin kanneperusteisiin tai väitteisiin (ks. vastaavasti tuomio 12.11.2009, SGL Carbon v. komissio, C‑564/08 P, ei julkaistu, EU:C:2009:703, 20–34 kohta ja tuomio 16.12.2010, AceaElectrabel Produzione v. komissio, C‑480/09 P, EU:C:2010:787, 111 kohta).

100    AAB Bank on esittänyt kannekirjelmässä, että riidanalaisen päätöksen tekemisessä on rikottu asetuksen N:o 1024/2013 4 artiklan 3 kohtaa ja sovellettavaa Itävallan oikeutta, koska tämän lainsäädännön mukaiset edellytykset eivät täyttyneet, ja se on päätellyt tästä, ettei EKP:llä ollut toimivaltaa peruuttaa sen toimilupaa.

101    Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan toisen väitteen argumenteilla, jotka on esitetty vastauskirjelmässä, pyritään kuitenkin riitauttamaan niiden säännösten soveltaminen, joiden perusteella EKP on päättänyt riidanalaisessa päätöksessä, että AAB Bankin toimiluvan peruuttaminen oli perusteltua Itävallan oikeuden nojalla, ja osoittamaan, ettei EKP nojautunut sellaiseen kansalliseen säännökseen, jonka mukaan sillä olisi ollut toimivalta peruuttaa toimilupa, jos rahanpesun torjuntaa koskevia säännöksiä on rikottu.

102    Koska nämä argumentit ovat läheisessä yhteydessä kannekirjelmässä ensimmäisen kanneperusteen tueksi esitettyihin väitteisiin, niitä on pidettävä näiden väitteiden laajentamisena ja ne on näin ollen otettava tutkittavaksi.

103    On huomattava tältä osin, että EKP on katsonut riidanalaisessa päätöksessä, että AAB Bank oli rikkonut erityisesti tiettyjä BWG:n säännöksiä, ja päätellyt tästä, että BWG:n 70 §:n 4 momentin, jossa säädetään toimiluvan peruuttamisesta, edellytykset olivat täyttyneet.

104    Se on todennut myös, että AAB Bank oli rikkonut useita rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia FM-GwG:n säännöksiä, jotka mainitaan edellä 25 kohdassa.

105    Toisin kuin AAB Bank on väittänyt, ei voida kuitenkaan katsoa, että ainoat säännökset, joissa Itävallan oikeudessa säädetään toimiluvan peruuttamisesta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan lainsäädännön rikkomisen johdosta, ovat FM-GwG:n 31 §:n 3 momentin 2 kohdassa ja 34 §:n 2 ja 3 momentissa yhdessä luettuina, ja että BWG:n mukaisten rahanpesuriskin estämistä koskevien velvollisuuksien rikkomista ei voitaisi ottaa huomioon BWG:n 70 §:n 4 momentin nojalla.

106    BWG:n 39 §:n 2 ja 2b momentissa, joita AAB Bank on EKP:n mukaan rikkonut, viitataan nimittäin nimenomaisesti rahanpesua ja terrorismin rahoitusta koskevaan riskiin ja BWG:n 70 §:n 4 momentista ilmenee, että mainitun kaltainen BWG:n rikkominen voi olla perusteena toimiluvan peruuttamiselle.

107    Koska Itävallan oikeuden nojalla toimiluvan peruuttaminen on perusteltua, jos BWG:n ja FM-GwG:n mukaisia rahanpesuriskin estämistä koskevia velvollisuuksia rikotaan, ja koska EKP on nojautunut näihin säännöksiin, AAB Bankin väitteet, jotka koskevat toimivaltaperustan puuttumista tai asetuksen N:o 1024/2013 4 artiklan 3 kohdan rikkomista, on hylättävä.

108    Vaikka oletettaisiin, että EKP on nojautunut virheelliseen oikeusperustaan, on joka tapauksessa huomattava, että hallinnollisen päätöksen kumoaminen virheellisen oikeusperustan vuoksi ei ole perusteltua silloin kun tällaisella virheellä ei ole ollut ratkaisevaa vaikutusta hallinnon suorittamaan arviointiin, joten oikeusperustan virheellistä valintaa koskeva peruste on hylättävä, koska sen merkitys on puhtaasti muodollinen (tuomio 9.6.2015, Navarro v. komissio, T‑556/14 P, EU:T:2015:368, 26 kohta).

109    AAB Bank ei kuitenkaan väitä käsiteltävässä asiassa, että toisen oikeusperustan valinta olisi voinut vaikuttaa EKP:n arviointiin. Ei ole myöskään ilmeistä, että toisen oikeusperustan valinta olisi voinut vaikuttaa EKP:n arviointiin.

110    Oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että yhtäältä SEUT 296 artiklassa edellytettyjen perustelujen on oltava kyseisen toimen luonteen mukaisia ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä riidanalaisen toimen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimi koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden, ja toisaalta perusteluvelvollisuuden täyttymistä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimenpide on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei varsinkaan tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimen perustelut SEUT 296 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. tuomio 16.5.2017, Landeskreditbank Baden-Württemberg v. EKP, T-122/15, EU:T:2017:337, 123 ja 124 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

111    Toisin kuin AAB Bank väittää, EKP ei ole kuitenkaan rikkonut perusteluvelvollisuutta, koska BWG:n ja FM-GwG:n säännökset, joita AAB Bank on rikkonut, ja BWG:n säännökset, joissa säädetään toimiluvan peruuttamisesta, mainitaan riidanalaisessa päätöksessä, kuten edellä 25 kohdassa esitetään.

112    Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan toinen väite ei siten ole perusteltu.

113    Edellä esitetyn perusteella ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

b)     Ensimmäisen kanneperusteen toinen osa, joka koskee lähinnä direktiivin 2013/36 18 artiklan f alakohdan täytäntöönpanolainsäädännön rikkomista siltä osin kuin AAB Bankilla oli käytössä toimivaltaisten viranomaisten edellyttämät toimivat hallinnointijärjestelmät niiden kansallisten säännösten mukaisesti, joilla tämän direktiivin 74 artikla saatettiin osaksi kansallista lainsäädäntöä, tämän direktiivin 67 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla

114    AAB Bankin mukaan direktiivin 2013/36 18 artiklan f alakohdan ja tämän direktiivin 67 artiklan 1 kohdan d alakohdan edellytykset, sellaisina kuin ne ovat saatettuina osaksi kansallista lainsäädäntöä BWG:n 39 §:n 2 ja 2b momentissa, luettuna yhdessä BWG:n 70 §:n 4 momentin kanssa, eivät täyttyneet, koska AAB Bankilla oli toimivaltaisten viranomaisten edellyttämät toimivat hallinnointijärjestelmät.

115    Direktiivin 2013/36 18 artiklasta, joka on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä BWG:n 70 §:n 4 momentissa, ilmenee tältä osin, että toimivaltaiset viranomaiset voivat peruuttaa myönnetyn toimiluvan, jos luottolaitoksella ei ole käytössä toimivaltaisten viranomaisten edellyttämiä toimivia hallinnointijärjestelmiä niiden kansallisten säännösten mukaisesti, joilla tämän direktiivin 74 artikla saatettiin osaksi kansallista lainsäädäntöä.

116    Direktiivin 2013/36 74 artiklassa, jonka otsikkona on ”Sisäinen hallinta ja elvyttämis- ja kriisinratkaisusuunnitelmat”, todetaan seuraavaa:

”1. Laitoksilla on oltava toimivat hallinnointi- ja ohjausjärjestelmät, jotka muodostuvat selkeästä organisaatiorakenteesta, jossa vastuualueet on määritelty yksityiskohtaisesti, läpinäkyvästi ja johdonmukaisesti, tehokkaista menettelyistä sellaisten riskien tunnistamiseksi, hallitsemiseksi ja seuraamiseksi, joita niihin kohdistuu tai saattaa kohdistua, ja niistä raportoimiseksi, riittävistä sisäisen valvonnan menetelmistä, mukaan luettuina luotettavat hallinto- ja laskentamenetelmät, sekä palkitsemisjärjestelmistä ja ‑käytännöistä, jotka ovat yhdenmukaisia hyvän ja tehokkaan riskienhallinnan kanssa ja edistävät sitä – –”

117    BWG:n 39 §:n 2 momentissa säädetään direktiivin 2013/36 74 artiklan täytäntöönpanosäännösten osalta seuraavaa:

”Luottolaitoksilla on oltava toimivat hallinnointi-, laskenta- ja valvontajärjestelmät sellaisten riskien tunnistamiseksi, arvioimiseksi, hallitsemiseksi ja seuraamiseksi, joita saattaa seurata pankkitapahtumista ja ‑toiminnoista sekä palkitsemisjärjestelmistä ja ‑käytännöistä. Nämä järjestelmät on suhteutettava pankkitapahtumien luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen. Organisaatiorakenteen ja hallinnointi-, laskenta- ja valvontajärjestelmien tulee perustua kirjallisiin ja ymmärrettäviin asiakirjoihin. Hallinnointi-, laskenta- ja valvontajärjestelmien tulee mahdollisuuksien mukaan tunnistaa mahdolliset riskit, jotka johtuvat pankkitapahtumista ja ‑toiminnoista, sekä riskit, jotka johtuvat palkitsemisjärjestelmistä ja ‑käytännöistä. Organisaatiorakenteen tulee estää intressi- ja toimivaltaristiriidat asettamalla rakenteen ja menettelyjen organisoinnille rajoituksia, jotka on suhteutettava luottolaitoksen toimintoihin. Näiden menettelyjen ja niiden soveltamisen asianmukaisuus on tutkittava sisäisen tarkastuksen yksikössä vähintään kerran vuodessa.”

118    BWG:n 39 §:n 2b momentissa todetaan seuraavaa:

”2 momentissa tarkoitettujen menettelyjen tulee kattaa erityisesti seuraavat seikat: 1. luottoriski ja vastapuoliriski, 2. keskittymäriski, 3. markkinariski, 4. ylivelkaantumisriski, 5. operatiivinen riski, 6. arvopaperistamiseen liittyvä riski, 7. likviditeettiriski, 8. korkoriski sellaisista tapahtumista, joita ei tarkoiteta 3. kohdassa, 9. jäännösriski luottoriskin vähentämismenetelmistä, 10. makrotaloudellisen toimintaympäristön aiheuttamat riskit, 11. riski rahanpesusta ja terrorismin rahoituksesta, 12. laitoksen taloudelliseen malliin liittyvä riski ottaen huomioon hajautusta koskevien strategioiden vaikutukset, 13. stressitestien tulokset, kun laitos käyttää sisäistä mallia, ja 14. laitokseen liittyvä – – järjestelmäriski.”

119    BWG:n 42 §:ssä säädetään vastaavasti lähinnä velvollisuudesta, jonka mukaan käytössä on oltava sisäisen tarkastuksen yksikkö, kun taas BWG:n 44 §:ssä edellytetään lähinnä, että luottolaitosten on toimitettava vuosittaiset tarkastetut tilinpäätöksensä kuuden kuukauden kuluessa varainhoitovuoden päättymisestä.

120    EKP on katsonut käsiteltävässä asiassa, että AAB Bank oli rikkonut niitä kansallisia säännöksiä, joilla tämän direktiivin 2013/36 74 artikla on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, erityisesti BWG:n 39 §:n 2, 2b ja 5 momenttia, 42 §:ää ja 44 §:n 1 momenttia, ja näin ollen syyllistynyt ja syyllistyi edelleen rikkomuksiin, joiden perusteella toimilupa voitiin peruuttaa BWG:n 70 §:n 4 momentin mukaisesti.

121    EKP on todennut erityisesti, että päätös AAB Bankin luottolaitostoiminnan harjoittamista koskevan toimiluvan peruuttamisesta perustui varsinkin siihen, että se oli rikkonut velvollisuutta, jonka mukaan sillä on oltava hyvän riskinhallinnan mahdollistava sisäinen hallintojärjestelmä, velvollisuutta toimittaa FMA:lle oikeat tiedot ja velvollisuutta, jonka mukaan sillä on oltava sisäinen tarkastus, tehokas sisäinen laskentajärjestelmä, sisäisen dokumentoinnin riittävä järjestelmä ja keskittymäriskin tehokkaan hallinnan järjestelmä.

122    EKP on nojautunut päätelmiensä, jotka koskevat kansallisten säännösten, joilla direktiivin 2013/36 74 artikla on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, rikkomista, tueksi erityisesti seuraaviin seikkoihin:

–        FMA:n 19.8.2015 antama muodollinen määräys, jossa AAB Bank velvoitettiin valvomaan, että sen sisäinen tarkastus laatii vuosittaisen tarkastussuunnitelmansa asetetussa määräajassa, ja jossa FMA totesi, ettei sisäinen tarkastus ollut noudattanut tarkastussuunnitelmiaan BWG:n 42 §:n (jolla direktiivin 2013/36 74 artikla on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä) vastaisesti

–        FMA:n 17.5.2016 antama muodollinen määräys, jossa AAB Bank velvoitettiin toteuttamaan riittävät suunnitelmat toiminnan jatkuvuuden hallinnasta ja jossa FMA totesi, että sen toiminnan jatkuvuuden hallinta oli riittämätöntä ajanjaksona 2013-2016, mikä merkitsi BWG:n 39 §:n 2, 2b ja 5 momentin (joilla direktiivin 2013/36 74 artikla on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä) rikkomista

–        FMA:n 1.7.2016 antama muodollinen määräys, jossa AAB Bank velvoitettiin toimittamaan vuoden 2015 vuosittaiset tarkastetut tilinpäätöksensä ja jossa se totesi, ettei AAB Bank ollut toimittanut tarkastettua tilinpäätöstään asetetussa määräajassa eli 30.6.2016 mennessä ja että se oli näin ollen rikkonut BWG:n 44 §:n 1 momenttia

–        FMA:n 6.9.2016 antama muodollinen määräys, jossa AAB Bank velvoitettiin varmistamaan luottojensa täydellinen ja ymmärrettävä dokumentointi ja jossa se totesi, että ajanjaksona 2013-2016 sen luottomenettelyä (erityisesti vuosiraportteja ja ongelmaluottojen käsittelyä) ei ollut dokumentoitu ymmärrettävällä tavalla BWG:n 39 §:n 2 ja 2b momentin ensimmäisen kohdan (jolla direktiivin 2013/36 74 artikla on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä) vastaisesti

–        FMA:n 17.7.2017 antama muodollinen määräys, jossa AAB Bank velvoitettiin myöntämään riittävät resurssit sisäiseen tarkastukseensa, ja jossa se totesi, ettei sisäisen tarkastuksen järjestämistä ollut edelleenkään saatettu loppuun BWG:n 42 §:n (jolla direktiivin 2013/36 74 artikla on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä) vastaisesti

–        FMA:n 31.1.2018 antama muodollinen määräys, jossa AAB Bank velvoitettiin valvomaan, että sopimusten tekemisen yhteydessä laadittavat merkitykselliset asiakirjat olivat riittäviä (eli kirjallisia ja täydellisiä), ja jossa se totesi, että ajanjaksona 2015-2017 AAB Bank oli toteuttanut useita liiketoimia huolimatta siitä, että merkitykselliset sopimukset olivat joko virheellisiä tai epätäydellisiä taikka joissakin tapauksissa ei ollut laadittu mitään kirjallista sopimusta, BWG:n 39 §:n 2 momentin (jolla direktiivin 2013/36 74 artikla on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä) vastaisesti

–        FMA:n 5.9.2018 antama muodollinen määräys, jossa AAB Bank velvoitettiin ottamaan hyvissä ajoin käyttöön riittävät laskentamenetelmät, ja jossa se totesi, että ajanjaksona 2017-2018 sen laskentamenetelmät eivät taanneet, että sen kirjanpito ja näin ollen myös sen tarkastusraportit olivat ajan tasalla, BWG:n 39 §:n 2 momentin ja 3 momentin kuudennen kohdan (joilla direktiivin 2013/36 74 artikla on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä) vastaisesti

–        FMA:n 24.10.2018 antama muodollinen määräys, jossa AAB Bank velvoitettiin valvomaan, että kaikki sen liiketoimet ja liikesuhde Meinl Bank Antiguan kanssa dokumentoidaan ymmärrettävästi, ja jossa se totesi, että AAB Bankin sisäiset asiakirjat, mukaan luettuina rahanpesun torjuntaa koskevat asiakirjat, olivat niin riittämättömiä, että sisäinen tarkastus ja riskinhallinnan ja rahanpesun torjunnan vastaavat eivät pystyneet hoitamaan valvontatehtäväänsä, BWG:n 39 §:n 2 momentin ja 2b momentin 5 ja 11 kohdan, joilla direktiivin 2013/36 74 artikla on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, sekä FM-GwG:n 23 §:n 3 momentin vastaisesti

–        FMA:n 3.12.2018 antama muodollinen määräys, jossa AAB Bank velvoitettiin varmistamaan, että kunkin tase-erän osalta sovellettiin asianmukaista riskipainoa, ja jossa se totesi, että ajanjaksona 2017-2018 AAB Bankin sisäisten menettelyjen nojalla ei voitu varmistaa, että riskipaino oli asianmukainen kaikkien sen varojen – erityisesti epätyypillisten (non standard) liiketoimien – osalta, BWG:n 39 §:n 2 momentin (jolla direktiivin 2013/36 74 artikla on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä) vastaisesti.

123    Ensimmäisen kanneperusteen toinen osa, jolla nämä toteamukset riitautetaan, ja päätelmä, joka tästä on tehty, muodostuu kahdesta väitteestä.

1)     Ensimmäinen väite, joka koskee direktiivin 2013/36 74 artiklan, sellaisena kuin se on saatettuna osaksi kansallista lainsäädäntöä BWG:n 39 §:n 2 ja 2b momentissa, rikkomista siltä osin kuin näitä säännöksiä on sovellettu rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyviin riskeihin

124    AAB Bank väittää lähinnä, että direktiivin 2013/36 74 artikla koskee velvollisuuksia, jotka koskevat taloudellisten riskien torjumiseen liittyviä toimivia hallinnointijärjestelmiä, ja että BWG:n 39 §:n 2 ja 2b momenttia on näin ollen tulkittava siten, että ainoastaan taloudellisiin riskeihin liittyvän puutteellisen riskirakenteen – eikä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvän puutteellisen rakenteen – johdosta voidaan soveltaa valvontatoimenpiteitä, kuten peruuttaa toimilupa BWG:n 70 §:n 4 momentin mukaisesti.

125    Se päättelee tästä, että EKP on tehnyt oikeudellisen virheen nojautuessaan riidanalaisessa päätöksessä direktiivin 2013/36 74 artiklan, joka on saatettu osaksi kansallista oikeutta BWG:n 39 §:n 2 ja 2b momentissa, rikkomiseen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien järjestelmien – eikä taloudellisten riskien torjuntaa koskevien hallinnointijärjestelmien – puutteellisuuden johdosta.

126    On riittävää todeta tältä osin, että riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että EKP on todennut, että AAB Bank on rikkonut BWG:n 39 §:n 2, 2b ja 5 momenttia, 42 §:ää ja 44 §:n 1 momenttia erityisesti sillä perusteella, että se on rikkonut velvollisuutta, jonka mukaan sillä on oltava hyvän riskinhallinnan mahdollistava sisäinen hallintojärjestelmä, velvollisuutta toimittaa FMA:lle oikeat tiedot ja velvollisuutta, jonka mukaan sillä on oltava sisäinen tarkastus, tehokas sisäinen laskentajärjestelmä, sisäisen dokumentoinnin riittävä järjestelmä ja keskittymäriskin tehokkaan hallinnan järjestelmä.

127    Toisin kuin AAB Bank väittää, EKP:tä ei voida siten moittia siitä, että se on todennut näiden BWG:n säännösten rikkomisen perustuvan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien järjestelmien puutteellisuuteen, koska se on päätellyt tämän rikkomisen johtuvan erityisesti hallinnointijärjestelmien puutteellisuudesta.

128    BWG:n 39 §:n 2b momentissa täsmennetään lisäksi, että tehokkaiden menettelyjen, jotka luottolaitoksilla on oltava BWG:n 39 §:n 2 momentin nojalla, tulee kattaa riittävät järjestelyt rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumiseksi.

129    Nämä AAB Bankin väitteet eivät näin ollen osoita, että EKP olisi tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että AAB Bankilla ei ollut käytössä toimivaltaisten viranomaisten edellyttämiä toimivia hallinnointijärjestelmiä BWG:n säännösten mukaisesti, joilla tämän direktiivin 74 artikla saatettiin osaksi kansallista lainsäädäntöä.

130    Tästä seuraa, että väite, jonka mukaan AAB Bankilla oli rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskeva järjestelmä, joka ei ollut riittämätön ja jota oli parannettu, on myös hylättävä merkityksettömänä.

131    Ensimmäisen kanneperusteen toisen osan ensimmäinen väite on näin ollen hylättävä.

2)     Toinen väite, joka koskee direktiivin 2013/36 67 artiklan 1 kohdan d alakohdan, sellaisena kuin se on saatettu osaksi Itävallan oikeutta, rikkomista, koska AAB Bank ei rikkonut hallinnointijärjestelmiä koskevaa lainsäädäntöä riidanalaisen päätöksen tekohetkellä

132    AAB Bank väittää lähinnä, että riidanalaisen päätöksen tekohetkellä sillä oli toimivaltaisten viranomaisten edellyttämät toimivat hallinnointijärjestelmät ja että sen sisäinen tarkastus oli riittävä, mutta myös, ettei pidä paikkaansa, että se olisi rikkonut velvollisuuksia, jotka koskevat kirjanpitoa, tilintarkastusta ja tilinpäätöstä, hallintoa, riskinhallintaa, sisäisten asiakirjojen ja sopimusasiakirjojen dokumentointijärjestelmää ja luottoasiakirjojen hallintaa.

133    AAB Bank väittää ensinnäkin, että jotkut näistä rikkomuksista ovat liian vanhoja ja ne on poistettu vuonna 2016 tai vuodesta 2017 lähtien, ne on korjattu tai jopa, että se on edistynyt merkittävästi näillä aloilla, ja että tämä vahvistetaan sitä koskevassa vuoden 2019 tarkastuskertomuksessa, mutta myös, että näiden rikkomusten osalta jäljelle jääneet puutteet olivat korjattavissa.

134    AAB Bankin väite ei kuitenkaan voi menestyä. Tulkinta, jonka mukaan aiemmat rikkomukset, jotka ovat lieventyneet, eivät voisi olla toimiluvan peruuttamisen perusteena, ei nimittäin perustu direktiivin 2013/36 67 artiklan 1 kohdan d alakohdan eikä BWG:n 70 §:n 4 momentin sanamuotoon.

135    Tällainen tulkinta asettaisi lisäksi kyseenalaiseksi Euroopan pankkijärjestelmän turvaamisen tavoitteen, koska sen mukaan luottolaitokset, joilla ei ole käytössä toimivaltaisten viranomaisten edellyttämiä toimivia hallinnointijärjestelmiä, voisivat jatkaa toimintaansa, elleivät toimivaltaiset viranomaiset osoita uudestaan, että nämä luottolaitokset ovat syyllistyneet uusiin rikkomuksiin.

136    Näin on varsinkin rikkomusten osalta, jotka on tehty vain kolme tai viisi vuotta ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä.

137    AAB Bank kiistää toiseksi, että se olisi rikkonut velvollisuuksiaan riidanalaisessa päätöksessä todetulla tavalla, ja väittää, että nämä rikkomukset eivät ole systemaattisia, räikeitä tai vakavia.

138    Direktiivin 2013/36 18 artiklan f alakohdasta, tämän direktiivin 67 artiklan 1 kohdan d alakohdasta tai näiden artiklojen täytäntöönpanosäännöksistä ei kuitenkaan ilmene, että näissä säännöksissä tarkoitettujen rikkomusten olisi oltava vakavia, räikeitä tai systemaattisia, jotta ne voisivat olla toimiluvan peruuttamisen perusteena.

139    EKP ei ole näin ollen tehnyt ilmeistä arviointivirhettä katsoessaan, että AAB Bank rikkoi BWG:n säännöksiä, joilla tämän direktiivin 74 artikla saatettiin osaksi kansallista lainsäädäntöä, osoittamatta, että nämä rikkomukset olivat vakavia, räikeitä ja systemaattisia.

140    AAB Bank väittää kolmanneksi lähinnä, että sen sisäinen tarkastus ei kärsinyt henkilöstöpulasta, että sillä oli riittävät taloudelliset resurssit ja että se suoritti tehtävänsä säännöllisesti ja ilman, että pankki kohdisti siihen kohtuutonta painostusta.

141    On kuitenkin huomattava, että FMA on Itävallan oikeuden nojalla toimivaltainen tekemään päätöksiä, joissa todetaan BWG:n säännösten, joilla direktiivin 2013/36 74 artikla saatettiin osaksi kansallista oikeutta, rikkominen ja määrätään siitä johtuvat seuraamukset.

142    Tästä seuraa, että FMA voi tehdä hallinnollisia päätöksiä, joissa todetaan, että laitoksella ei ole käytössä toimivaltaisten viranomaisten edellyttämiä toimivia hallinnointijärjestelmiä BWG:n säännösten mukaisesti, joilla tämän direktiivin 74 artikla saatettiin osaksi kansallista lainsäädäntöä.

143    Unionin toimielinten antamia säädöksiä koskevasta oikeuskäytännöstä seuraa lisäksi, että päätöksestä, jota se, jolle päätös on osoitettu, ei ole riitauttanut määräajassa, tulee lopullinen hänen osaltaan (ks. vastaavasti tuomio 12.10.2007, Pergan Hilfsstoffe für industrielle Prozesse v. komissio, T-474/04, EU:T:2007:306, 37 kohta ja tuomio 8.5.2019, Lucchini v. komissio, T-185/18, ei julkaistu, EU:T:2019:298, 38 kohta).

144    Unionin toimielinten antamia säädöksiä koskevasta oikeuskäytännöstä seuraa myös, että rikkomisesta syytetyn henkilön syyllisyys on lopullisesti näytetty toteen vasta, kun päätös, jossa tämä rikkominen todetaan, on tullut lopulliseksi (ks. vastaavasti tuomio 12.10.2007, Pergan Hilfsstoffe für industrielle Prozesse v. komissio, T-474/04, EU:T:2007:306, 76 kohta).

145    Tätä oikeuskäytäntöä on sovellettava analogisesti kansallisten hallinnollisten viranomaisten päätöksiin, joissa todetaan luottolaitosten hallinnointia koskevien kansallisten säännösten rikkominen.

146    Aiempien lopullisten hallinnollisten päätösten nojalla voidaan näin ollen katsoa, että luottolaitoksella ei ollut käytössä toimivaltaisten viranomaisten edellyttämiä toimivia hallinnointijärjestelmiä BWG:n säännösten mukaisesti, joilla tämän direktiivin 74 artikla saatettiin osaksi kansallista lainsäädäntöä.

147    AAB Bankin väitteet eivät näin ollen ole omiaan asettamaan kyseenalaiseksi sen sisäisen tarkastuksen puutteellisuutta, joka on todettu aiemmissa lopullisissa hallinnollisissa päätöksissä, joihin EKP on nojautunut riidanalaisessa päätöksessä.

148    Väite, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen tekohetkellä AAB Bankilla oli toimivaltaisten viranomaisten edellyttämät toimivat hallinnointijärjestelmät, sen sisäinen tarkastus oli riittävä eikä se rikkonut velvollisuuksia, jotka koskevat kirjanpitoa, tilintarkastusta ja tilinpäätöstä, hallintoa, riskinhallintaa, sisäisten asiakirjojen ja sopimusasiakirjojen dokumentointijärjestelmää ja luottoasiakirjojen hallintaa, on näin ollen hylättävä.

149    On lisäksi korostettava, ettei AAB Bankin sisäisen tarkastuksen kertomuksia voida pitää yksistään riittävinä osoittamaan, onko tällä luottolaitoksella käytössä toimivaltaisten viranomaisten edellyttämät toimivat hallinnointijärjestelmät BWG:n säännösten mukaisesti, joilla direktiivin 2013/36 74 artikla saatettiin osaksi kansallista lainsäädäntöä, vai ei.

150    Vaikka tällaisiin kertomuksiin voidaan tarvittaessa nojautua sellaisten EKP:n toteamusten riitauttamiseksi, jotka eivät perustu lopulliseen päätökseen, jossa rikkominen on todettu, niitä ei voida pitää riittävinä lopullisessa hallinnollisessa päätöksessä tehtyjen toteamusten kyseenalaistamiseksi.

151    AAB Bank myöntää neljänneksi, että suuria riskikeskittymiä koskeviin säännöksiin liittyviä rikkomuksia on tapahtunut useaan kertaan, mutta toteaa, että tämä johtuu sen vararahastojen uudelleenlaskennasta. Sen mukaan omien varojen vähentyminen, joka oli seurausta vararahastojen uudelleenlaskennasta, johti suuria riskikeskittymiä koskevien säännösten rikkomiseen. Nämä rikkomukset on lisäksi jo korvattu sillä, että määrättyä seuraamusta korotettiin BWG:n 97 §:n mukaisesti.

152    AAB Bank ei kuitenkaan kiistä sitä, että se on rikkonut suuria riskikeskittymiä koskevia säännöksiä, ja pyrkii ainoastaan perustelemaan nämä rikkomukset.

153    Se, että näiden rikkomusten johdosta määrättyä seuraamusta on jo korotettu, ei myöskään aseta kyseenalaiseksi niihin syyllistymistä, ja ne voivat näin ollen olla perusteena toimiluvan peruuttamiselle.

154    AAB Bank väittää viidenneksi, että EKP:n olisi pitänyt soveltaa BWG:n 70 §:n 4 momenttia ja FM-GwG:n 31 §:n 1 momenttia, joiden nojalla tämän viranomaisen on toteutettava kaikki tarpeelliset ja aiheelliset toimenpiteet varmistaakseen, että kaikkien yksiköiden, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, kaupallinen toiminta on edelleen FM-GwG:n mukaista.

155    FMA:n olisi näin ollen pitänyt noudattaa valvontamenettelyn kolmea vaihetta, joista säädetään BWG:n 70 §:n 4 momentissa, ja pyrkiä korjaamaan vakavaraisuusvalvontaa koskevien säännösten väitetty noudattamatta jättäminen konkreettisilla vaatimuksilla, uhkasakon asettamisella ja, jos tämä ei ollut mahdollista, toiminnan kieltämisellä, ja peruuttaa toimilupa vasta, jos muilla BWG:ssä säädetyillä toimenpiteillä ei voitu varmistaa luottolaitoksen moitteetonta toimintaa.

156    EKP ja FMA eivät kuitenkaan osoittaneet, että nämä toimiluvan peruuttamiselle asetetut edellytykset olisivat täyttyneet, eikä kansallisten toimenpiteiden, jotka oli toteutettu ennen toimiluvan peruuttamista, mainitsemisella riidanalaisessa päätöksessä voitu vahvistaa, että Itävallan oikeudessa säädettyjä vaiheita olisi noudatettu.

157    On katsottava käsiteltävässä asiassa, toisin kuin AAB Bank väittää, että riidanalaista päätöstä edeltäneet vakavaraisuusvalvonnan toimenpiteet koskivat samoja puutteita, jotka olivat toimiluvan peruuttamisen perusteena.

158    Kuten riidanalaisessa päätöksessä on todettu, FMA on nimittäin vuodesta 2015 alkaen toteuttanut muun muassa 24 muodollista valvontatoimenpidettä – joista 17 oli muodollisia määräyksiä, joilla pyrittiin lainmukaisen järjestyksen palauttamiseen siltä osin kuin kyseessä olivat rahanpesun torjuntaan liittyvät puutteet AAB Bankissa ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvät puutteet – määrännyt neljä seuraamusta, jotka liittyivät sisäiseen hallintoon sekä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan lainsäädännön rikkomiseen, ja toteuttanut useita vakavaraisuusvalvonnan toimenpiteitä.

159    Tästä seuraa, että nämä AAB Bankin väitteet eivät perustu tosiseikkoihin.

160    Ensimmäisen kanneperusteen toisen osan toinen väite on näin ollen hylättävä.

161    Edellä esitetyn perusteella ensimmäisen kanneperusteen toinen osa ei ole perusteltu.

162    Ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.

2.     Toinen kanneperuste, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista

163    AAB Bank väittää tämän kanneperusteen tueksi, että vaikka EKP:n moitteet olisivat olleet perusteltuja ja riittäviä, riidanalainen päätös on suhteeton, koska toimiluvan peruuttaminen ei ollut tarpeellista tai asianmukaista sillä tavoiteltujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

164    AAB Bank moittii ensinnäkin FMA:ta ja EKP:tä lähinnä siitä, että ne eivät tarkistaneet, olisiko kyseinen tavoite voitu saavuttaa kaikista niiden käytettävissä olevista toimenpiteistä lievemmällä keinolla kuin toimiluvan peruuttamisella.

165    AAB Bankin mukaan riidanalainen päätös ei toiseksi ollut asianmukainen eikä tarpeellinen, koska se tehtiin seitsemän kuukautta sen jälkeen, kun FMA oli ehdottanut toimiluvan peruuttamista, vaikka se olisi pitänyt tehdä nopeasti ja vaikka FMA ei voinut tarkistaa, oliko ehdotettu toimiluvan peruuttaminen edelleen aiheellista ja tarpeellista.

166    AAB Bank väittää kolmanneksi, että toimiluvan peruuttaminen oli suhteetonta sillä tavoiteltuihin tavoitteisiin nähden.

167    AAB Bankin mukaan toimiluvan peruuttaminen oli neljänneksi suhteetonta myös siitä syystä, että sen seurauksena AAB Bankin vakaus vaarantui tallettajien, sijoittajien ja vastapuolten vahingoksi.

168    AAB Bank katsoo viidenneksi, että riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämisestä kieltäytyminen oli suhteetonta ottaen huomioon kielteiset vaikutukset, jotka tästä aiheutuvat sen puolustautumismahdollisuuksiin.

169    EKP kiistää nämä väitteet.

170    EKP on katsonut käsiteltävässä asiassa riidanalaisessa päätöksessä lähinnä, että AAB Bankin toimiluvan peruuttaminen oli oikeasuhteista, koska sillä pyrittiin lopettamaan lain rikkominen AAB Bankin toimesta ja torjumaan riskit, jotka tästä aiheutuivat Euroopan pankkijärjestelmälle, ja ottaen huomioon näiden rikkomusten vakavuus ja FMA:n jo toteuttamat toimenpiteet tätä tavoitetta ei olisi voitu saavuttaa millään muulla toimenpiteellä. Se on myös todennut, että yleinen intressi, joka koskee AAB Bankin tallettajien, sijoittajien ja muiden kumppaneiden suojaamista, oli asetettava etusijalle AAB Bankin ja sen omistajien toimiluvan säilyttämistä koskevaan intressiin nähden.

171    On huomattava tältä osin, että oikeuskäytännön mukaan suhteellisuusperiaate edellyttää sitä, että kyseessä olevan säännöstön legitiimien tavoitteiden toteuttaminen voidaan varmistaa unionin toimielinten toimilla ja että toimilla ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi (ks. tuomio 16.6.2015, Gauweiler ym., C-62/14, EU:C:2015:400, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

172    Kuten EKP on todennut, toimiluvan peruuttamisella pyrittiin ensinnäkin lopettamaan lain rikkominen AAB Bankin toimesta ja torjumaan riskit, jotka tästä aiheutuivat Euroopan pankkijärjestelmälle, sekä suojelemaan AAB Bankin tallettajia, sijoittajia ja muita kumppaneita.

173    AAB Bank ei kiistä sitä, että nämä tavoitteet ovat oikeutettuja.

174    Siltä osin kuin on toiseksi kyse siitä, voidaanko riidanalaisella päätöksellä varmistaa näiden tavoitteiden saavuttaminen, on todettava, että luottolaitoksen toimiluvan peruuttamisella, jolla estetään tämän laitoksen toiminnan jatkuminen, voidaan edistää tavoitetta, joka koskee lain rikkomisen lopettamista ja niiden riskien torjumista, jotka siitä aiheutuivat Euroopan pankkijärjestelmälle, sekä tavoitetta, joka koskee AAB Bankin tallettajien, sijoittajien ja muiden kumppanien suojaamista.

175    AAB Bank katsoo tältä osin yhtäältä, ettei riidanalainen päätös ollut asianmukainen eikä tarpeellinen, koska se tehtiin seitsemän kuukautta sen jälkeen, kun FMA oli ehdottanut toimiluvan peruuttamista, ja koska FMA ei voinut tarkistaa, oliko ehdotettu toimiluvan peruuttaminen edelleen aiheellista ja tarpeellista.

176    Kuten AAB Bank korostaa, asetuksen N:o 468/2014 81 artiklan 1 kohdasta nimittäin seuraa, että EKP:n on arvioitava toimiluvan peruutuspäätöksen luonnos ilman aiheetonta viivästystä.

177    Seitsemän kuukauden kuluminen toimiluvan peruuttamista koskevan FMA:n ehdotuksen ja riidanalaisen päätöksen tekemisen välillä ei kuitenkaan osoita, että riidanalainen päätös ei ollut tarpeen sillä tavoiteltujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

178    Tämän ajan kuluminen on lisäksi käsiteltävässä asiassa kohtuullista ottaen huomioon, että EKP:n täytyi tutkia toimiluvan peruuttamista koskeva FMA:n päätösluonnos, joka oli laaja, voidakseen arvioida, oliko se perusteltu, ja tarkastella AAB Bankin toimittamaa 12 kirjettä, jotka koskivat lisähuomautuksia ja jotka olivat niin ikään laajoja, AAB Bankin kuulemisen jälkeen.

179    Se, ettei FMA tutkinut uudelleen kysymystä siitä, oliko toimiluvan peruuttaminen edelleen tarpeen seitsemän kuukauden jälkeen, ei myöskään ole merkityksellistä, koska ainoastaan EKP on toimivaltainen arvioimaan tätä tarpeellisuutta.

180    AAB Bankin mukaan toimiluvan peruuttaminen oli toisaalta epäasianmukaista sillä tavoiteltuihin tavoitteisiin nähden, koska sen täydentävänä oikeusvaikutuksena oli paradoksaalisesti, että kaikki valvonta lopetettiin ja että rahanpesua koskevista toimista luovuttiin.

181    Tämä väite ei kuitenkaan osoita, että riidanalainen päätös ei olisi ollut tarpeen.

182    AAB Bankin toimiluvan peruuttaminen nimittäin johti siihen, että sen rahanpesun torjuntaa koskevien velvollisuuksien rikkominen päättyi, koska sen operatiivisen toiminnan jatkuminen estettiin.

183    On siten tarkistettava kolmanneksi, voidaanko AAB Bankin väitteillä osoittaa, että riidanalaisella päätöksellä ylitetään se, mikä on tarpeen sillä tavoiteltujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

184    AAB Bank väittää tältä osin ensinnäkin, että lainmukaisen järjestyksen palauttamisen tavoite olisi voitu saavuttaa vaihtoehtoisilla lievemmillä toimenpiteillä, kuten määräyksillä, sakoilla tai seuraamusten julkistamisella.

185    On kuitenkin todettava, kuten riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että huolimatta siitä, että FMA oli antanut vuodesta 2010 alkaen monia määräyksiä ja määrännyt useita seuraamuksia AAB Bankin osalta, tämä jälkimmäinen ei ollut toteuttanut riittäviä korjaavia toimenpiteitä sovellettavan lainsäädännön mukaisten lakisääteisten vaatimusten noudattamiseksi.

186    EKP ei ole näin ollen tehnyt ilmeistä arviointivirhettä katsoessaan, että asetettuja tavoitteita ei voitu saavuttaa muilla toimenpiteillä.

187    Samasta syystä väitteet, joiden mukaan AAB Bankin velvollisuuksien rikkominen oli tapahtunut kauan sitten, päättynyt riidanalaisen päätöksen tekohetkellä, ei ollut riittävän vakavaa ja olisi voitu korjata, joten se sitoutui jatkossa vakavaraisuussääntöjen noudattamiseen, tai joiden mukaan toimiluvan peruuttaminen olisi voinut tapahtua myöhemmin, eivät osoita, että EKP olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että toimiluvan peruuttaminen oli ainoa toimenpide, jolla voitiin varmistaa sillä tavoitellut tavoitteet.

188    Ei voida myöskään hyväksyä väitettä, jonka mukaan toimenpiteitä olisi pitänyt toteuttaa ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä Itävallan oikeuden mukaisen BWG:n 70 §:n 4 momentissa olevan suhteellisuusperiaatteen erityisen muotoilun takia, koska FMA on tosiasiassa toteuttanut etukäteen tällaisia toimenpiteitä ja koska niiden avulla ei voitu palauttaa lainmukaista järjestystä tämän säännöksen ensimmäisessä momentissa tarkoitetulla tavalla.

189    Sama koskee AAB Bankin väitettä, jonka mukaan pankkitoiminnan vapaaehtoinen lopettaminen, vaikkakin väliaikaisesti, tai päätös välittömästä selvitystilaan asettamisesta ja toimiluvan palauttamisesta 18 kuukauden siirtymäajan jälkeen olisivat pienentäneet mahdollisia riskejä ilman, että toimilupaa olisi ollut tarpeen peruuttaa.

190    AAB Bankin toiminnan väliaikainen lopettaminen siten, että se olisi säilyttänyt toimilupansa, ei olisi nimittäin mahdollistanut moititun rikkomisen lopettamista lopullisesti, koska se olisi voinut jatkua AAB Bankin toiminnan uudelleen aloittamisen jälkeen.

191    Jos AAB Bankin toimilupa olisi palautettu 18 kuukauden siirtymäajan jälkeen, ei olisi myöskään voitu estää rikkomisen jatkumista tänä ajanjaksona.

192    Kuten EKP korostaa, ratkaisulla, jossa AAB Bank olisi itse hakenut selvitystilaan asettamista, tai sen pankkitoiminnan lopettamisella ei olisi myöskään voitu saavuttaa asetettua tavoitetta, koska EKP tai FMA eivät olisi voineet velvoittaa AAB Bankia saattamaan selvitystilaa päätökseen tai olemaan aloittamatta pankkitoimintaa uudelleen muilla toimenpiteillä kuin sen toimiluvan peruuttamisella, jos AAB Bank olisi päättänyt aloittaa toimintansa uudelleen.

193    AAB Bankin mukaan toimiluvan peruuttaminen oli toiseksi suhteetonta myös siksi, ettei EKP ollut arvioinut oikein päätöksensä todellisia vaikutuksia. Toimiluvan peruuttamisesta kuitenkin seurasi AAB Bankin vakauden vaarantuminen tallettajien, sijoittajien ja vastapuolten vahingoksi. Pankin selvitystilaan asettamisesta seurasi kuluttajien Itävallan rahoitusjärjestelmään liittyvän luottamuksen vaarantuminen, ja asetetut tavoitteet olivat näin ollen ongelmallisia vakavien vaikutusten takia, joita aiheutui AAB Bankin tilanteessa toteutetusta toimienpiteestä.

194    EKP ei ollut varsinkaan ennakoinut, että toimiluvan peruuttaminen aiheuttaisi talletusten erääntymisen, ja näin ollen maksukyvyttömyyden, jos takaisinmaksua ei suoriteta. EKP ei ollut myöskään ennakoinut, että FMA tulkitsisi toimiluvan peruuttamisen merkitsevän, ilman lisäehtoja, että pankin johtokunta erotetaan ja korvataan selvittäjillä, joilla on yksinomainen oikeus edustaa pankin toimielimiä.

195    On kuitenkin huomattava, että ottaen huomioon lainmukaisen järjestyksen palauttamisen tavoite ja riskit, joita AAB Bankin moitituista rikkomuksista aiheutui pankkijärjestelmälle, sen velkojille, asiakkaille ja kumppaneille, EKP:tä ei voida moittia siitä, ettei se päättänyt jättää tämän luottolaitoksen toimilupaa peruuttamatta yksin siitä syystä, että sen maksukyvyttömyys ja selvitystilaan asettaminen voitaisiin välttää.

196    Todettuihin rikkomuksiin ja riidanalaisen päätöksen tavoitteisiin nähden riidanalaisen päätöksen vaikutus AAB Bankin tilanteeseen ei nimittäin ylittänyt sitä, mikä oli tarpeen sillä tavoiteltujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

197    On lisäksi todettava, kuten riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että AAB Bankin moitituista rikkomuksista seurasi vastaavasti sen vakauden heikentyminen tallettajien, sijoittajien ja vastapuolten vahingoksi sekä kuluttajien pankkimarkkinoita koskevan luottamuksen menettäminen.

198    AAB Bank katsoo kolmanneksi, että riidanalaisen päätöksen välittömän soveltamisen lykkäämisestä kieltäytyminen oli suhteetonta, koska EKP ei ottanut huomioon kielteisiä vaikutuksia, joita toimiluvan peruuttamisesta ja sen täytäntöönpanosta aiheutui AAB Bankin puolustautumisoikeuksille.

199    Koska AAB Bank on kuitenkin voinut nostaa kanteen riidanalaisesta päätöksestä ja panna vireille välitoimimenettelyjä, sillä, että EKP kieltäytyi lykkäämästä riidanalaisen päätöksen välitöntä soveltamista, ei ollut kielteisiä vaikutuksia sen puolustautumisoikeuksiin eikä sillä ylitetty sitä, mikä oli tarpeen sillä tavoiteltujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

200    Edellä esitetyn perusteella EKP ei ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä katsoessaan, että riidanalainen päätös oli oikeasuhteinen.

201    Toinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.

3.     Kolmas kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 468/2014 34 artiklan, luettuna oikeuden tehokkaaseen oikeussuojaan valossa, rikkomista, joka johtui siitä, että EKP kieltäytyi lykkäämästä riidanalaisen päätöksen soveltamista

202    AAB Bank väittää tämän kanneperusteen tueksi lähinnä, että riidanalaisen päätöksen soveltamisen lykkäämistä koskevan pyynnön hylkääminen oli asetuksen N:o 468/2014 34 artiklan ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden vastaista, mutta myös, ettei se ollut perusteltua, koska kiireellisyysedellytys ei täyttynyt.

203    AAB Bankin mukaan oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan edellytti sitä, että EKP lykkää riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa siihen saakka, kunnes tästä päätöksestä nostetun kanteen johdosta on annettu tuomio, koska tämän päätöksen täytäntöönpanosta aiheutui korjaamatonta vahinkoa ja sen seurauksena AAB Bankin johtokunta korvattiin selvittäjillä, joilla oli yksinomainen oikeus edustaa pankin toimielimiä, eikä AAB Bank olisi voinut saattaa riidanalaisen päätöksen lainmukaisuutta etukäteen tutkittavaksi edes välitoimimenettelyssä.

204    AAB Bank lisää, että toimiluvan peruuttamispäätösten välitöntä soveltamista koskevaa sääntöä on pidettävä perusoikeuksien vastaisena, koska sen mukaan niille, joita toimiluvan peruuttamispäätös koskee, ei anneta oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan näiden päätösten ulottuvuuden ja väliaikaiselle oikeussuojalle eurooppalaisella tasolla asetettujen rajoitusten vuoksi.

205    On huomattava tältä osin, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa todetaan, että jokaisella on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen.

206    Oikeuskäytännössä on lisäksi jo katsottu, että se, ettei välitoimia voitaisi määrätä, olisi ristiriidassa sen yleisen periaatteen kanssa, jonka mukaan yksityisillä oikeussubjekteilla on unionin oikeuden mukaan oltava oikeus täyteen ja tehokkaaseen oikeussuojaan (ks. vastaavasti määräys 3.5.1996, Saksa v. komissio, C‑399/95 R, EU:C:1996:193, 46 kohta).

207    Oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että tutkittavaksi ottamisen edellytysten ja aineellisten edellytysten olemassaolo ei ole sellaisenaan tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden vastaista (ks. vastaavasti tuomio 13.3.2007, Unibet, C-432/05, EU:C:2007:163, 73 kohta; tuomio 3.10.2013, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑583/11 P, EU:C:2013:625, 98 ja 106 kohta ja määräys 19.6.1995, Kik v. neuvosto ja komissio, T-107/94, EU:T:1995:107, 39 kohta).

208    Tällaiset edellytykset eivät kuitenkaan saa olla sellaisia, että kanteen nostaminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 16.12.1976, Rewe-Zentralfinanz ja Rewe-Zentral, 33/76, EU:C:1976:188, EU:C:1976:188, 5 kohta; tuomio 26.1.2010, Transportes Urbanos y Servicios Generales, C-118/08, EU:C:2010:39, 31 kohta ja tuomio 12.12.2013, Test Claimants in the Franked Investment Income Group Litigation, C-362/12, EU:C:2013:834, 32 kohta.)

209    Asetuksen N:o 468/2014 34 artiklan nojalla, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta SEUT 278 artiklan ja asetuksen 1024/2013 24 artiklan 8 kohdan soveltamiseen, EKP voi lisäksi lykätä valvontapäätöksen soveltamista.

210    On todettava ensinnäkin, toisin kuin AAB Bank väittää, että käsiteltävässä asiassa riidanalaisen päätöksen välittömän soveltamisen lykkäämisestä kieltäytyminen ei johtanut siihen, että riidanalaisen päätöksen soveltamisen väliaikaista lykkäämistä koskevan pyynnön esittäminen tai tätä päätöstä koskevan kumoamiskanteen nostaminen sen lainmukaisuuden tutkimiseksi unionin tuomioistuimissa olisi käytännössä ollut mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa.

211    AAB Bankin selvitystilaan asettaminen, joka tapahtui riidanalaisen päätöksen tekemisen jälkeen, ei nimittäin yhtäältä estänyt sitä nostamasta kumoamiskannetta ja tekemästä välitoimihakemusta tästä päätöksestä.

212    Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on toisaalta määrännyt 20.11.2019 antamassaan määräyksessä Anglo Austrian AAB Bank ja Belegging-Maatschappij “Far-East” v. EKP (T‑797/19 R, ei julkaistu, EU:T:2019:801), joka annettiin kuusi päivää riidanalaisen päätöksen tekemisen jälkeen, että kantajien pyynnöstä tämän päätöksen täytäntöönpanoa lykättiin siihen asti, että kantajien välitoimihakemuksesta oli tehty päätös.

213    Toiseksi väite, joka koskee väliaikaiselle oikeussuojalle eurooppalaisella tasolla asetettuja rajoituksia ja jolla riitautetaan välitoimia koskevien edellytysten yhteensopivuus tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden kanssa, on joka tapauksessa vastaavasti hylättävä edellä 207 kohdassa mainitun oikeuskäytännön nojalla.

214    Väitteen osalta, jonka mukaan toimiluvan peruuttamispäätökset ovat luonteeltaan peruuttamattomia tai korjaamattomia, on todettava erityisesti, että toimiluvan peruuttamispäätöksen vaikutusten lykkäämisestä kieltäytyminen ei aseta kyseenalaiseksi asianomaisten laitosten oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan.

215    Toimiluvan peruuttamispäätösten välitöntä soveltamista voidaan nimittäin tarvittaessa lykätä välitoimihakemuksella eikä tällainen päätös ole esteenä sille, että kyseiset laitokset voivat nostaa kumoamiskanteen näistä päätöksistä.

216    AAB Bank olisi näin ollen voinut saada riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa lykättyä, jos tällaiselle lykkäykselle asetetut edellytykset, erityisesti kiireellisyysedellytys, olisivat sen osalta täyttyneet.

217    Jos tällainen peruuttamispäätös lisäksi todettaisiin lainvastaiseksi kumoamiskanteen johdosta, kyseinen laitos voisi vaatia korvausta vahingosta, jonka se on kärsinyt todetun lainvastaisuuden vuoksi.

218    Se, että luottolaitos on asetettu selvitystilaan sen toimiluvan peruuttamisen johdosta ja että sen johtokunta on korvattu selvittäjillä, joilla on yksinomainen oikeus edustaa sitä, ei myöskään ole esteenä sille, että tämä laitos voi nostaa kanteen päätöksestä, jolla sen toimilupa peruutettiin.

219    Peruuttamispäätösten välitön soveltaminen ei näin ollen ole kyseisten laitosten oikeussuojaa koskevan oikeuden vastaista.

220    AAB Bank väittää kolmanneksi, että riidanalaisen päätöksen soveltamisen lykkäämistä koskevan pyynnön hylkääminen oli asetuksen N:o 468/2014 34 artiklan vastaista eikä tätä hylkäämistä voitu perustella tilanteen kiireellisyydellä, koska riidanlainen päätös perustui useita vuosia sitten tapahtuneisiin laiminlyönteihin, joista mikään ei enää jatkunut. Se korostaa myös, että EKP tai FMA eivät ole esittäneet kiireellisyyttä koskevia väitteitä.

221    On huomattava tältä osin, että EKP kieltäytyi lykkäämästä riidanalaisen päätöksen vaikutuksia 30 päivän ajaksi sillä perusteella, että AAB Bankin huomautukset eivät antaneet aihetta epäillä tämän päätöksen lainmukaisuutta, ettei se ollut omiaan aiheuttamaan korjaamatonta vahinkoa ja että AAB Bankin tallettajien, sijoittajien ja muiden kumppaneiden suojelemista koskeva yleinen etu sekä rahoitusjärjestelmän vakaus olivat perusteena päätöksen välittömälle soveltamiselle.

222    Asetuksen N:o 468/2014 34 artiklasta, jonka nojalla EKP voi päättää lykätä valvontapäätöksen soveltamista, ei myöskään ilmene, että sen olisi osoitettava, että toimiluvan peruuttamispäätöksen lykkäämisestä kieltäytyminen perustuu tilanteen kiireellisyyteen.

223    Toimiluvan peruuttamispäätöksen soveltamisen lykkäämistä tai lykkäämättä jättämistä koskeva päätös kuuluu lisäksi asetuksen N:o 468/2014 34 artiklan nojalla EKP:n harkintavaltaan.

224    Kun otetaan huomioon vuodesta 2010 alkaen annetut useat määräykset ja määrätyt seuraamukset, väite, jonka mukaan AAB Bankin väitetyt laiminlyönnit olivat vanhoja eivätkä enää jatkuneet, ei osoita, että EKP:n toteamuksessa, jonka mukaan AAB Bankin tallettajien, sijoittajien ja muiden kumppaneiden suojelemista koskeva yleinen etu sekä rahoitusjärjestelmän vakaus olivat perusteena riidanalaisen päätöksen välittömälle soveltamiselle, on ilmeinen arviointivirhe.

225    EKP ei ole näin ollen ylittänyt harkintavaltaansa eikä rikkonut asetuksen N:o 468/2014 34 artiklaa kieltäytyessään lykkäämästä riidanalaisen päätöksen soveltamista 30 päivän ajaksi.

226    Edellä esitetyn perusteella kolmas kanneperuste ei ole perusteltu.

4.     Neljäs kanneperuste, joka koskee AAB Bankin puolustautumisoikeuksien rikkomista

227    Tällä kanneperusteella, jossa on neljä osaa, AAB Bank väittää, että riidanalaisen päätöksen tekemisessä on rikottu perusoikeuskirjan 41 artiklaa sekä asetuksen N:o 468/2014 31 ja 32 artiklaa, koska EKP on ensinnäkin rikkonut sen oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeutta tulla kuulluksi, on toiseksi evännyt siltä oikeuden tutustua asiakirja-aineistoon kokonaisuudessaan, ei kolmanneksi ole määritellyt merkityksellisiä olosuhteita ja on neljänneksi rikkonut sen ”oikeutta suulliseen käsittelyyn”.

228    EKP kiistää nämä väitteet.

a)     Neljännen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee oikeuden tulla kuulluksi ja oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin loukkaamista

229    AAB Bank väittää neljännen kanneperusteen ensimmäisessä osassa, ettei FMA kuullut sitä ennen päätösluonnoksen toimittamista EKP:lle, vaikka sen olisi pitänyt näin tehdä BWG:n 70 §:n 4 momentin ja oikeuden tulla kuulluksi nojalla, ja ettei EKP ilmoittanut sille tästä toimiluvan peruutuspäätöksen luonnoksen toimittamisesta.

230    On huomattava tältä osin, että asetuksen N:o 468/2014 81 artiklan 2 kohdan mukaan oikeutta tulla kuulluksi sovelletaan siten kuin tämän asetuksen 31 artiklassa säädetään.

231    Tässä artiklassa säädetään, että ”ennen kuin EKP tekee EKP:n valvontapäätöksen, joka osoitetaan osapuolelle ja joka voisi vaikuttaa kielteisesti tämän osapuolen oikeuksiin, tälle osapuolelle on annettava tilaisuus lausua kirjallisesti EKP:lle sen valvontapäätöksen kannalta merkityksellisistä tosiseikoista, väitteistä ja oikeusperusteista. – – Ilmoituksessa, jolla EKP antaa osapuolelle tilaisuuden esittää lausumansa, on mainittava suunnitellun EKP:n valvontapäätöksen olennainen sisältö sekä olennaiset tosiseikat, väitteet ja oikeusperusteet, joihin EKP aikoo perustaa päätöksensä”.

232    AAB Bank ei kuitenkaan kiistä käsiteltävässä asiassa, että sitä on kuultu ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä EKP:n päätösluonnoksesta, jonka EKP toimitti sille 14.6.2019 ja joka sisälsi olennaiset tosiseikat, väitteet ja oikeusperusteen, joihin se aikoi nojautua riidanalaisessa päätöksessä. Tämän ilmoituksen johdosta AAB Bank esitti lausumansa kirjallisesti EKP:n päätösluonnoksesta 23.7.2019 päivätyssä kirjeessä asetuksen N:o 468/2014 31 artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

233    Toisin kuin AAB Bank väittää, tässä säännöksessä, jossa säädetään asiassa sovellettavasta menettelystä, ei myöskään miltään osin edellytetä, että EKP toimittaa AAB Bankille FMA:n päätösluonnoksen.

234    Tässä tilanteessa AAB Bankin väite, jonka mukaan EKP:n olisi pitänyt todeta asetuksen N:o 1024/2013 4 artiklan 3 kohdan nojalla, että FMA oli BWG:n 70 §:n 4 momentin vastaisesti rikkonut sen menettelyllisiä oikeuksia, on oikeudellisesti täysin perusteeton.

235    On katsottava näin ollen, että AAB Bank on voinut lausua EKP:n päätösluonnoksesta, joka on johtanut riidanalaisen päätöksen tekemiseen, asetuksen N:o 468/2014 31 artiklan mukaisesti.

236    Tässä tilanteessa sillä, ettei kantajaa kuultu FMA:n päätösluonnoksesta tai ettei EKP toimittanut sille FMA:n ehdotusta toimiluvan peruuttamisesta tämän ehdotuksen saatuaan, ei ole merkitystä.

237    Neljännen kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä.

b)     Neljännen kanneperusteen toinen osa, joka koskee oikeuden tutustua asiakirja-aineistoon rikkomista

238    AAB Bank väittää, että oikeus tutustua asiakirja-aineistoon syntyy sillä hetkellä, kun FMA aloittaa valvontamenettelyn, ja että sen tavoitteena on mahdollistaa se, että se, johon päätösluonnos kohdistuu, voi käyttää oikeuttaan tulla kuulluksi.

239    AAB Bank väittää myös, ettei sen oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon noudatettu, koska EKP antoi sen tutustua asiakirja-aineistoon vain rajoitetusti. Koska AAB Bankille ei toimitettu sisäistä viestintää eikä EKP:n ja FMA:n välistä viestintää, jotka oli määritelty luottamuksellisiksi, se ei voinut tarkistaa asiakirja-aineistoon tutustumiseksi luovutettujen asiakirjojen aineellista merkitystä unionin yleisen tuomioistuimen menettelyä varten eikä yksilöidä EKP:n ja FMA:n esittämiä moitteita.

240    On tärkeää muistaa tältä osin, että oikeus tutustua asiakirjoihin merkitsee, että asianomaisen toimielimen on annettava asianomaiselle yritykselle mahdollisuus tutkia kaikki tutkinta-aineistoon sisältyvät asiakirjat, joilla saattaa olla merkitystä sen puolustuksen kannalta. Näihin kuuluvat sekä asianomaista vastaan että sen puolesta puhuvat asiakirjat muiden yritysten liikesalaisuuksia, sisäisiä asiakirjoja ja muita luottamuksellisia tietoja lukuun ottamatta (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 7.1.2004, Aalborg Portland ym. v. komissio, C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, EU:C:2004:6, 68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

241    Asetuksen N:o 468/2014 32 artiklan 1 ja 5 kohdan mukaan oikeus tutustua asiakirjoihin ei myöskään ulotu luottamuksellisiin tietoihin, jotka voivat sisältää EKP:n ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välisiä sisäisiä asiakirjoja sekä EKP:n ja kansallisen toimivaltaisen viranomaisen välisen tai kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välisen kirjeenvaihdon.

242    AAB Bank on kuitenkin ensinnäkin voinut tutustua asiakirja-aineistoon ennen kuin se lausui EKP:n luonnoksesta, joka johti riidanalaisen päätöksen tekemiseen.

243    Koska viiden viikon määräaika, joka sille annettiin lausumansa esittämistä varten, oli riittävä, jotta se saattoi huolehtia puolustuksestaan, on todettava, että sille on annettu tilaisuus esittää lausumansa siten, että sillä oli asiakirja-aineisto käytettävissään.

244    On todettava toiseksi, että AAB Bankin väite, jonka mukaan se, ettei se voinut tutustua EKP:n sisäiseen viestintään eikä EKP:n ja FMA:n väliseen viestintään, jotka koskivat sitä vastaan olevien seikkojen määrittämistä tai FMA:n toteamuksia, esti sitä tarkistamasta asiakirja-aineistossa olevien asiakirjojen aineellista merkitystä ja yksilöimästä EKP:n ja FMA:n esittämiä moitteita, ei osoita, että AAB Bank ei olisi pystynyt puolustautumaan tehokkaasti.

245    Koska toimiluvan peruuttaminen perustuu FMA:n päätöksiin ja Itävallan tuomioistuinten tuomioihin, joissa loukkaukset tai rikkomukset todetaan, ja nämä hallinnolliset päätökset on osoitettu AAB Bankille tai se oli osapuolena kyseisissä oikeudellisissa menettelyissä, AAB Bank ei nimittäin voi väittää, että sitä olisi estetty tarkistamasta asiakirjojen aineellista merkitystä tai yksilöimästä EKP:n ja FMA:n esittämiä moitteita, jotka perustuvat näihin päätöksiin tai tuomioihin.

246    Moitteiden tai asiakirjojen osalta, joiden merkityksen AAB Bank halusi tarkistaa ja jotka koskivat EKP:n tosiseikkoja koskevia ylimääräisiä toteamuksia – joilla pyrittiin esittämään moititun rikkomisen asiayhteys – on joka tapauksessa todettava lisäksi, ettei AAB Bank olisi voinut niiden nojalla osoittaa, vaikka ne olisi toimitettu sille, että riidanalaisessa päätöksessä, josta se oli väistämättä tietoinen, mainituissa lopullisissa kansallisissa päätöksissä ei olisi todettu rikkomisen tapahtumista.

247    Näiden moitteiden ja asiakirjojen toimittamisesta AAB Bankille ei siten olisi ollut hyötyä sen puolustukselle.

248    Se, ettei EKP tässä tilanteessa selventänyt syitä, joiden vuoksi sisäiset asiakirjat sekä FMA:n ja EKP:n välinen viestintä olivat luottamuksellisia, ei ole omiaan johtamaan – toisin kuin AAB Bank väittää – riidanalaisen päätöksen lainvastaisuuteen.

249    AAB Bankin vaatimusta siitä, että EKP määrätään toimittamaan asiakirjoja, jotka on tähän asti määritelty luottamuksellisiksi, ei ole hyväksyttävä samasta syystä.

250    Neljännen kanneperusteen toinen osa ei näin ollen ole perusteltu.

c)     Neljännen kanneperusteen kolmas osa, joka koskee merkityksellisten olosuhteiden määrittelyä koskevan velvollisuuden rikkomista

251    Neljännen kanneperusteen kolmannessa osassa AAB Bank väittää, että EKP on rikkonut hyvän hallinnon periaatetta, koska se on jättänyt määrittelemättä, tutkimatta ja arvioimatta huolellisesti ja puolueettomasti kaikkia toimiluvan peruuttamisen kannalta merkityksellisiä aineellisia seikkoja. Se täsmentää tältä osin, että EKP:n ei olisi pitänyt nojautua FMA:n toteamiin tosiseikkoihin vaan suorittaa omat tutkimuksensa yhtäältä siitä, oliko kysymys rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien säännösten rikkomisesta, ja toisaalta siitä, oliko käytössä asianmukainen järjestelmä.

252    Direktiivin 2013/36 18 artiklan f alakohdasta ja 67 artiklan 1 kohdan o alakohdasta seuraa yhdessä luettuina ensinnäkin, että toimivaltaiset viranomaiset voivat peruuttaa luottolaitokselle myönnetyn toimiluvan, jos luottolaitoksen todetaan rikkoneen vakavalla tavalla direktiivin 2005/60 (josta on tullut direktiivi 2015/849) nojalla annettuja kansallisia säännöksiä.

253    BWG:n 70 §:n 4 momentista ilmenee lisäksi, että jos luottolaitos rikkoo erityisesti BWG:n säännöksiä tai sen soveltamiseksi annettuja toimia, FMA:n on peruutettava luottolaitoksen toimilupa, jollei muilla BWG:ssä säädetyillä toimenpiteillä voida varmistaa luottolaitoksen toimintaa.

254    FM-GwG:n 31 §n 3 momentin toisessa kohdassa todetaan lisäksi, että jos FM-GwG:n 34 §:n 2 ja 3 momentin mukaisia velvollisuuksia ei noudateta, FMA voi peruuttaa toimiluvan.

255    Asetuksen N:o 1024/2013 14 artiklan 5 kohdan toisen kohdassa todetaan, että jos toimiluvan myöntämistä 1 kohdan mukaisesti ehdottanut kansallinen toimivaltainen viranomainen katsoo, että toimilupa on peruutettava asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, sen on tehtävä tästä ehdotus EKP:lle. Tuolloin EKP tekee päätöksen ehdotetusta peruuttamisesta ja ottaa tässä yhteydessä kaikilta osin huomioon kansallisen toimivaltaisen viranomaisen esittämät perustelut peruuttamiselle.

256    Asetuksen N:o 468/2014 83 artiklassa todetaan lopuksi, että EKP:n on otettava päätöstä tehdessään huomioon kaikki seuraavat seikat: ”a) arviointinsa olosuhteista, joiden vuoksi peruuttaminen on perusteltua; b) kansallisen toimivaltaisen viranomaisen peruuttamispäätösluonnoksen, jos sellainen on laadittu; c) asianomaisen kansallisen toimivaltaisen viranomaisen kuulemisen, ja jos kansallinen toimivaltainen viranomainen ei ole kansallinen kriisinratkaisuviranomainen, kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen – –kuulemisen; d) kaikki luottolaitoksen 81 artiklan 2 kohdan ja 82 artiklan 3 kohdan nojalla esittämät lausumat”.

257    Näistä säännöksistä ja asetuksen N:o 1024/2013 4 artiklan 1 ja 3 kohdasta sekä 14 artiklan 5 kohdasta seuraa, että luottolaitoksen toimiluvan peruuttamista koskevan toimivaltansa nojalla EKP:n täytyi käsiteltävässä asiassa arvioida – ottaen tässä yhteydessä kaikilta osin huomioon kansallisen toimivaltaisen viranomaisen esittämät perustelut peruuttamiselle ja arviointinsa olosuhteista, joiden vuoksi peruuttaminen on perusteltua – täyttyivätkö Itävallan oikeudessa, luettuna direktiivin 2013/36 18 artiklan f kohdan ja 67 artiklan 1 kohdan o alakohdan valossa, asetetut edellytykset eli todettava merkitykselliset tosiseikat ja päätettävä, voitiinko niiden perusteella katsoa, että kyseisen luottolaitoksen oli todettu syyllistyneen vakavaan rikkomukseen FM-GwG:n 34 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavalla.

258    Direktiivin 2013/36 67 artiklan 1 kohdan o alakohdan sanamuoto ”todetaan” merkitsee tältä osin, että FM-GwG:n 31 §:n 3 momentin toista kohtaa, jossa tämä säännös saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, on tulkittava siten, että sen tarkistamiseksi, onko kyseinen laitos syyllistynyt säännösten, joihin FM-GwG:n 34 §:n 2 ja 3 momentissa viitataan, vakavaan rikkomiseen, EKP:n on nojauduttava toimivaltaisten kansallisten viranomaisten päätöksiin, joissa vakavat rikkomukset on todettu, eikä siten, että EKP:n on itse todettava, että luottolaitos on syyllistynyt vakavaan rikkomukseen.

259    EKP on todennut käsiteltävässä asiassa toimiluvan peruuttamisen kannalta merkitykselliset tosiseikat FMA:n hallinnollisten päätösten, Itävallan tuomioistuinten tuomioiden, sisäisen tarkastuksen kertomusten ja, kuten se on täsmentänyt riidanalaisessa päätöksessä, oman merkityksellistä aineistoa koskevan arviointinsa perusteella.

260    Se on näin ollen vahvistanut yhtyvänsä oman arviointinsa perusteella FMA:n toteamuksiin, jotka koskivat rikkomusten tekemistä, ja katsonut vastaavasti kyseisten tosiseikkojen nojalla lähinnä, että AAB Bankin oli todettu rikkoneen vakavalla tavalla direktiivin 2005/60 (josta on tullut direktiivi 2015/849) nojalla annettuja kansallisia säännöksiä direktiivin 2013/36 67 artiklan 1 kohdan o alakohdassa ja FM-GwG:n 34 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavalla.

261    EKP ei näin ollen tyytynyt viittaamaan päätösluonnoksessaan, toisin kuin AAB Bank väittää, FMA:n toteamiin rikkomuksiin vaan totesi, että AAB Bankin oli todettu syyllistyneen FM-GwG:n 34 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavalla vakaviin rikkomuksiin käytettävissään olevia tosiseikkoja ja todisteita koskevan oman arviointinsa perusteella.

262    Toisin kuin AAB Bank väittää, EKP:n velvollisuus nojautua kansallisiin päätöksiin, jotka on annettu ennen toimiluvan peruuttamista koskevaa päätösluonnosta, osoittaakseen, että luottolaitoksen on todettu syyllistyneen vakaviin rikkomuksiin, ei myöskään ole esteenä näiden rikkomusten tuomioistuinvalvonnalle.

263    Näistä päätöksistä voidaan nimittäin nostaa kanne kansallisessa tuomioistuimessa, kuten onkin jo tapahtunut joidenkin AAB Bankille osoitettujen päätösten osalta, jotka EKP on ottanut huomioon.

264    EKP:tä ei näin ollen voida moittia siitä, ettei se ole itse todennut rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan lainsäädännön rikkomista.

265    EKP:n on toiseksi arvioitava luottolaitoksen toimiluvan peruuttamista koskevan toimivaltansa nojalla, täyttyvätkö BwG:n 70 §:n 4 momentissa asetetut edellytykset, eli todettava merkitykselliset tosiseikat ja päätettävä, tuleeko niiden perusteella katsoa, että luottolaitoksella ei ole käytössä toimivaltaisten viranomaisten edellyttämiä toimivia hallinnointijärjestelmiä BWG:n 39 §:n 2, 2b ja 5 momentin, 42 §:n ja 44 §:n 1 momentin mukaisesti.

266    EKP ei tyytynyt käsiteltävässä asiassa toistamaan riidanalaisessa päätöksessä FMA:n päätösluonnoksessa esitettyjä toteamuksia tai FMA:n toteuttamia hallinnollisia toimenpiteitä vaan nojautui omaan arviointiinsa, joka koski direktiivin 2013/36 74 artiklan kansallisten täytäntöönpanosäännösten eli BWG:n säännösten noudattamista.

267    EKP ei näin ollen, toisin kuin AAB Bank väittää, ainoastaan nojautunut FMA:n päätösluonnoksessa todettuihin rikkomuksiin vaan tarkisti itse pankkien vakavaraisuusvalvontaa koskevan lainsäädännön rikkomisen, jonka FMA oli todennut.

268    EKP:tä ei voida myöskään moittia siitä, että se otti tätä tarkoitusta varten huomioon FMA:n hallinnolliset päätökset.

269    BWG:n 70 §:n 4 momentissa, jossa direktiivin 2013/36 18 ja 67 artikla saatetaan osaksi kansallista oikeutta, säädetään nimittäin, että jos luottolaitos rikkoo erityisesti BWG:n säännöksiä tai sen soveltamiseksi annettuja toimia, FMA:n on lähinnä velvoitettava se palauttamaan lainmukainen järjestys, määrättävä seuraamuksia tai peruutettava sen toimilupa.

270    Tästä seuraa, että BWG:n, joka sisältää direktiivin 2013/36 74 artiklan kansalliset täytäntöönpanosäännökset, rikkominen voidaan todeta FMA:n hallinnollisilla toimilla tai seuraamuksilla.

271    EKP ei ole näin ollen rikkonut BWG:n 70 §:n 4 momenttia, kun se nojautui toimivaltaisten kansallisten viranomaisten päätöksiin ja omaan arviointiinsa todetessaan direktiivin 2013/36 74 artiklan kansallisten täytäntöönpanosäännösten rikkomisen, osoittaakseen, että AAB Bankilla ei ollut käytössä toimivaltaisten viranomaisten edellyttämiä toimivia hallinnointijärjestelmiä niiden BWG:n säännösten mukaisesti, joilla tämän direktiivin 74 artikla saatettiin osaksi kansallista lainsäädäntöä.

272    EKP:tä ei voida näin ollen moittia siitä, että se olisi jättänyt määrittelemättä, tutkimatta ja arvioimatta huolellisesti ja puolueettomasti kaikkia toimiluvan peruuttamisen kannalta merkityksellisiä aineellisia seikkoja.

273    Neljännen kanneperusteen kolmas osa ei näin ollen ole perusteltu.

d)     Neljännen kanneperusteen neljäs osa, joka koskee ”oikeuden suulliseen käsittelyyn” rikkomista

274    AAB Bankin mukaan EKP on rikkonut sen oikeutta hyvään hallintoon, koska EKP hylkäsi sen pyynnön, joka koski oikeutta lausua suullisesti kokouksessa tosiseikoista, väitteistä ja oikeusperusteista, joilla on merkitystä päätöksen kannalta.

275    On huomattava tältä osin, että asetuksen N:o 468/2014 31 artiklan 1 kohdassa todetaan, että jos EKP pitää tätä asianmukaisena, se voi antaa osapuolille tilaisuuden lausua kokouksessa tosiseikoista, väitteistä ja oikeusperusteista, joilla on merkitystä EKP:n valvontapäätöksen kannalta.

276    Tästä seuraa, että tällaisen kokouksen, jossa voidaan esittää suullisia lausumia, järjestäminen on EKP:lle mahdollisuus eikä velvollisuus.

277    EKP:tä ei näin ollen voida moittia siitä, että se olisi rikkonut ”oikeutta suulliseen käsittelyyn”, koska kyseisille luottolaitoksille ei ole myönnetty tällaista oikeutta.

278    AAB Bank on todennut lisäksi, että FMA on rikkonut sen oikeutta liikesalaisuuksien suojaan esittämällä Bundesverwaltungsgerichtissä toimiluvan peruuttamismenettelyyn liittyviä luottamuksellisia asiakirjoja ennen tämän menettelyn päättymistä.

279    Riippumatta siitä, onko tämä moite perusteltu, on riittävää todeta, että se ei voi johtaa riidanalaisen päätöksen lainvastaisuuteen, koska se ei koske seikkoja, jotka ovat vaikuttaneet tämän päätöksen sisältöön.

280    Neljännen kanneperusteen neljäs osa ei siten ole perusteltu.

281    Edellä esitetyn perusteella neljäs kanneperuste on hylättävä.

5.     Viides kanneperuste, joka koskee osakkeenomistajan omaisuudensuojan loukkaamista, joka johtuu osakkeenomistajalle AAB Bankista kuuluvien osuuksien taloudellisen arvon mitätöimisestä

282    AAB Bank väittää ensinnäkin, että riidanalaisella päätöksellä on mitätöity osakkeenomistajalle AAB Bankista kuuluvien osuuksien taloudellinen arvo ja loukattu tämän osakkeenomistajan omaisuudensuojaa koskevan oikeuden ydinsisältöä.

283    AAB Bank katsoo toiseksi, että koska riidanalaisella päätöksellä on ollut BWG:n 6 §:n 4 momentin mukaisesti samat vaikutukset kuin purkamispäätöksellä ja se on ollut suoraan perustana sen selvitystilaan asettamiselle, tällä päätöksellä on loukattu osakkeenomistajan omaisuudensuojaa ja osakkaan oikeuksia.

284    On huomattava tältä osin yhtäältä, että osakkeenomistajan riidanalaista päätöstä koskeva kanne on jätetty tutkimatta.

285    AAB Bank ei voi toisaalta vedota kumoamiskanteensa tueksi omaisuudensuojaan, jonka haltija se ei ole.

286    Koska AAB Bank ei voi näin ollen vedota osakkeenomistajansa omaisuudensuojaan, viides kanneperuste on hylättävä.

6.     AAB Bankin prosessinjohtotoimia koskeva pyyntö

287    AAB Bank jätti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 8.4.2021 prosessinjohtotoimia koskevan hakemuksen, jossa se pyysi, että unionin yleinen tuomioistuin sallii asianosaisten täydentää perustelujaan esittämällä lähinnä hallinnollisten päätösten ja Itävallan tuomioistuinten päätösten osalta huomautuksia, jotka koskivat tilannetta riidanalaisen päätöksen tekohetkellä ja jotka olivat omiaan asettamaan kyseenalaiseksi riidanalaisen päätöksen perustelut.

288    EKP on esittänyt huomautuksensa tämän pyynnön osalta.

289    Koska AAB Bank ei ole tältä osin yksilöinyt päätöksiä, joita se pitää merkityksellisinä käsiteltävän kanteen kannalta, ja koska se ei ole toimittanut niitä unionin yleiselle tuomioistuimelle, on todettava, että se ei ole osoittanut, että nämä päätökset olisivat merkityksellisiä käsiteltävän kanteen kannalta, kuten se on esittänyt.

290    Tässä tilanteessa AAB Bankin prosessinjohtotoimia koskeva pyyntö on hylättävä.

291    Edellä esitetyn perusteella kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.

IV     Oikeudenkäyntikulut

292    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan ja ne velvoitetaan korvaamaan EKP:n oikeudenkäyntikulut EKP:n vaatimusten mukaisesti välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu yhdeksäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Anglo Austrian AAB AG ja Belegging-Maatschappij ”Far-East” BV vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan keskuspankin (EKP) oikeudenkäyntikulut välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien.

Papasavvas Costeira Kancheva

Julistettiin Luxemburgissa 22 päivänä kesäkuuta 2022.

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikieli: saksa.