EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(ensimmäinen jaosto)

12 päivänä joulukuuta 2013

Asia F‑129/12

CH

vastaan

Euroopan parlamentti

Henkilöstö – Parlamentin jäsenten valtuutetut avustajat – Työsopimuksen ennenaikainen irtisanominen – Avustamispyyntö – Työpaikkakiusaaminen

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa CH vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan parlamentin 19.1.2012 tekemän päätöksen, jolla irtisanottiin hänen parlamentin jäsenen valtuutetun avustajan työsopimuksensa, 15.3.2012 tehdyn päätöksen, jolla hylättiin hänen avustamispyyntönsä, ja siltä osin kuin on tarpeellista kumoamaan näistä päätöksistä tehtyjen valitusten hylkäämispäätökset ja velvoittamaan parlamentin maksamaan hänelle 120 000 euroa vahingonkorvausta.

Ratkaisu:      Euroopan parlamentin 19.1.2012 tekemä päätös, jolla irtisanottiin CH:n parlamentin jäsenen valtuutetun avustajan työsopimus, kumotaan. Euroopan parlamentin 15.3.2012 tekemä päätös, jolla hylättiin CH:n 22.12.2011 esittämä avustamispyyntö, kumotaan. Euroopan parlamentti velvoitetaan maksamaan CH:lle 50 000 euroa. Euroopan parlamentti vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan CH:n oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Parlamentin jäsenten valtuutetut avustajat – Irtisanominen keskinäiseen luottamussuhteeseen liittyvistä syistä – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Velvollisuus kuulla asianomaista henkilöä

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohta; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 5 a artikla ja 139 artiklan 1 kohdan d alakohta)

2.      Virkamiehet – Parlamentin jäsenten valtuutetut avustajat – Irtisanominen keskinäiseen luottamussuhteeseen liittyvistä syistä – Perusteluvelvollisuus – Työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen harkintavallan laajuus

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 1 kohta; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 5 a artikla ja 139 artiklan 1 kohdan d alakohta)

3.      Virkamiehet – Työpaikkakiusaaminen – Kiusaamisen syy – Oletettu kiusaaja – Euroopan parlamentin jäsen – Kuuluminen työpaikkakiusaamisen käsitteen soveltamisalaan

(Henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 1 ja 2 kohta)

4.      Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Täytäntöönpano työpaikkakiusaamista koskevissa asioissa – Avustamispyynnön toimittaminen – Irtisanominen avustamispyynnön toimittamisen jälkeen – Pyyntö, joka ei jää vaille kohdetta sen seurauksena, että sen esittäjän työsopimus irtisanotaan

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 1 kohta; henkilöstösääntöjen 12 a ja 24 artikla)

5.      Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Täytäntöönpano työpaikkakiusaamista koskevissa asioissa – Kiusaajan yksilöiminen – Avustamisvelvollisuuden laajuus

(Henkilöstösääntöjen 12 a ja 24 artikla; Euroopan parlamentin työjärjestyksen 9 artiklan 2 kohta)

6.      Henkilöstökanne – Vahingonkorvauskanne – Riidanalaisen toimen kumoaminen, jolla ei taata asianmukaista korvausta henkisestä kärsimyksestä – Rahallisen korvauksen myöntäminen

(SEUT 340 artiklan 2 kohta)

1.      Kun on kyse Euroopan parlamentin jäsenen valtuutetun avustajan irtisanomispäätöksestä, joka tehdään ilman, että työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen on kuullut asianomaista henkilöä, on todettava, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan jokaisella on oikeus tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaa häneen epäedullisesti. Irtisanomispäätös on yksittäinen toimenpide, joka vaikuttaa epäedullisesti asianomaiseen henkilöön, jolla on näin ollen oikeus tulla kuulluksi.

(ks. 33 ja 34 kohta)

2.      Sen kysymyksen osalta, jolla pyritään määrittelemään, onko työsopimusten tekemiseen toimivaltaisella viranomaisella, kun se vastaanottaa parlamentin jäseneltä valtuutetun avustajan työsopimuksen ennenaikaista irtisanomista koskeva pyynnön, jota perustellaan luottamussuhteen katkeamisella, velvollisuus merkitä tiedoksi tämä luottamussuhteen katkeaminen ja hyväksyä irtisanomispyyntö sen vuoksi, ettei sillä ole lainkaan harkintavaltaa tällaisen pyynnön täytäntöönpanon osalta, on todettava, että Euroopan parlamentin puhemiehistön antamien, muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen VII osaston soveltamisohjeiden 20 artiklan 2 kohdan mukaan parlamentin jäsenen, joka haluaa irtisanoa tällaisen valtuutetun avustajan työsopimuksen, on täsmennettävä peruste tai perusteet, ja että toisen alakohdan mukaan kyseinen viranomainen irtisanoo työsopimuksen pyynnön tutkittuaan. Näin ollen tästä säännöksestä käy ilmi, että työsopimusten tekemiseen toimivaltaisella viranomaisella on velvollisuus arvioida ainakin irtisanomispyynnön lainmukaisuus. Päinvastaisessa tapauksessa parlamentin jäsenen velvollisuus täsmentää syy tai syyt ja tämän viranomaisen velvollisuus arvioida pyyntö jäisivät vaille tarkoitusta.

Näin ollen ja ilman, että on tarpeen lausua siitä, kuinka laajasti kyseisen viranomaisen on lausuttava pyynnön tarkastelusta soveltamisohjeiden 20 artiklan 2 kohdan nojalla, tämän artiklan sanamuodossa edellytetään, että tämä viranomainen valvoo, loukataanko tältä osin esitetyllä perustelulla perusoikeuksia sekä säännöksiä, joita sovelletaan unionin ja sen työntekijöiden välisiin suhteisiin ja joita on tulkittava perusoikeuksien valossa.

(ks. 39–41 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑406/04, Bonnet v. yhteisöjen tuomioistuin, 17.10.2006, 52 kohta

3.      Henkilöstösääntöjen 12 a artiklaan perustuvia oikeuksia sovelletaan kun kiusaaja on Euroopan parlamentin jäsen. Vaikka henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 1 kohtaa sovelletaan vain virkamiehiin, tämän artiklan 2 kohdassa kuitenkin myös viitataan työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuneeseen virkamieheen ilman, että siinä täsmennetään millään tavoin sitä, kuka tämän kiusaamisen takana on. Tästä seuraa, ettei tämän artiklan 1 kohdassa sellaisenaan aseteta parlamentille kieltoa ryhtyä toimenpiteisiin silloin, kun oletettu kiusaaja on parlamentin jäsen.

(ks. 51 kohta)

4.      Avustamispyyntö ei jää vaille kohdetta pyynnön esittäjän työsopimuksen irtisanomisen seurauksena. Jos avustamispyynnön esittäjä oli tosiasiallisesti joutunut ennen työsopimuksen irtisanomista kiusaamisen uhriksi, nämä tosiseikat ovat syntyneet eikä niitä voida tässä tapauksessa pyyhkiä pois pyynnön esittäjän työsopimuksen irtisanomisella. Unionin avustamisvelvollisuus ei lakkaa olemasta sinä hetkenä kun asianomainen virkamies lopettaa tehtävissään, ja tällainen tulkinta on ilmeisellä tavalla ristiriidassa kyseisen velvollisuuden tavoitteen ja laajuuden kanssa. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 1 kohdan valossa, jonka mukaan jokaisella työntekijällä on oikeus terveellisiin, turvallisiin ja ihmisarvoisiin työoloihin ja työehtoihin, on todettava, että avustamispyynnön olemassaolon tarkoitus ei ole vain yksikön etu vaan myös – kuten tämän artiklan sanamuodosta käy ilmi – asianomaisen etu.

(ks. 52 ja 53 kohta)

5.      Henkilöstösääntöjen 24 artiklaa sovelletaan kun väitetty kiusaaja on parlamentin jäsen. Tämän artiklan sanamuodon mukaan sen tarkoitus on suojata virkamiehiä kolmansien toimintaa vastaan. Koska parlamentin jäsenet eivät kuulu parlamentin henkilöstöön, he ovat heidän käytöksensä uhreiksi joutuneisiin virkamiehiin nähden kolmansia henkilöitä. Henkilöstösääntöjen 24 artiklan sovellettavuutta ei myöskään voida sulkea pois sen seikan vuoksi, ettei parlamentilla ole käytettävissään sen jäseniin kohdistettavissa olevia pakottavia keinoja. Koska tarkoitus on suojata virkamiestä kolmansien toimintaa vastaan ja koska toimielimillä ei lähtökohtaisesti ole käytettävissään kolmansiin henkilöihin kohdistettavissa olevia pakottavia keinoja, henkilöstösäänöissä säädetään avustamisvelvollisuudesta, jonka avulla hallinto voi avustaa virkamiestä tämän hakiessa suojaa sen jäsenvaltion oikeussuojakeinojen avulla, jossa riidanalaiset tosiseikat tapahtuivat.

Lisäksi on muistutettava, että parlamentin työjärjestyksen, sellaisena kuin sitä sovelletaan, 9 artiklan 2 kohdan mukaan parlamentin jäsenten käyttäytymisen tulee ilmentää keskinäistä kunnioitusta, perustua Euroopan unionin keskeisissä asiakirjoissa määritettyihin arvoihin ja periaatteisiin ja kunnioittaa parlamentin arvokkuutta. Täten mikään ei estä parlamenttia vetoamasta edellä mainittuun määräykseen ja kehottamasta jäsentä osallistumaan hallinnolliseen tutkimukseen sen tarkistamiseksi, onko tämä viimeksi mainittu syyllistynyt väitettyyn kiusaamiseen.

Lisäksi on todettava, että parlamentin jäsenten valtuutettujen avustajien työsopimuksiin sovellettavien säännösten kannalta suoritettava henkilöstösääntöjen 12 a ja 24 artiklan tulkinnan, jonka mukaan työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen ei voi aloittaa hallinnollista menettelyä tutkiakseen tapauksen, joka koskee työpaikkakiusaamista, johon parlamentin jäsenen väitetään syyllistyneen, eikä se voi avustaa mainittua avustajaa jäsenen toimintaa vastaan, vaikutuksena olisi, että mainituilta artikloilta evättäisiin tehokas vaikutus ja että avustamispyyntöä ei olisi mahdollista valvoa edes rajoitetusti. Tällainen tulkinta on ilmeisellä tavalla ristiriidassa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 1 kohdan kanssa, jossa nimenomaisesti määrätään, että jokaisella työntekijällä on oikeus terveellisiin, turvallisiin ja ihmisarvoisiin työoloihin ja työehtoihin.

(ks. 55 ja 57–59 kohta)

6.      Oikeuskäytännössä katsotaan vakiintuneesti, että lainvastaisen toimen kumoaminen voi sellaisenaan olla asianmukainen ja lähtökohtaisesti riittävä korvaus henkisestä kärsimyksestä, joka tästä toimesta on voinut aiheutua, jollei kantaja osoita, että hänelle on aiheutunut henkistä kärsimystä, joka on erotettavissa kumoamisen perustana olevasta lainvastaisuudesta ja jota ei voida kokonaan korjata tällä kumoamisella.

On selvää, että epäoikeudenmukaisuuden ja ahdistuksen tunne, joka henkilölle aiheutuu siitä, että hän joutuu käymään läpi oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn ja tämän jälkeen oikeudenkäyntimenettelyn, jotta hänen oikeutensa tunnustettaisiin, aiheuttaa vahingon, joka voidaan päätellä sen ainoa seikan perusteella, että hallinto on syyllistynyt lainvastaiseen toimintaan. Nämä vahingot voidaan korjata silloin, kun riidanalaisten päätösten kumoamisesta saatava tyydytys ei korvaa niitä.

(ks. 64 ja 65 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 44/85, 77/85, 294/85 ja 295/85, Hochbaum ja Rawes v. komissio, 9.7.1987, 22 kohta ja asia C‑343/87, Culin v. komissio, 7.2.1990, 27 ja 28 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑116/03, Montalto v. neuvosto, 9.11.2004, 127 kohta ja asia T‑10/02, Girardot v. komissio, 6.6.2006, 131 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑6/07, Suvikas v. neuvosto, 8.5.2008, 151 kohta