Language of document :

Kanne 30.1.2024 – Euroopan komissio v. Espanjan kuningaskunta

(Asia C-70/24)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: I. Galindo Martín ja E. E. Schmidt)

Vastaaja: Espanjan kuningaskunta

Vaatimukset

On todettava, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut 20.6.2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/11581 20 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kaikkia kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai ainakaan ilmoittanut niistä

Espanjan kuningaskunta on velvoitettava maksamaan komissiolle suurempi seuraavista määristä: (i) päiväkohtainen 9 760 euron määrä kerrottuna niiden päivien lukumäärällä, joiden ajan laiminlyönti on jatkunut kyseisen direktiivin 20 artiklan 1 kohdassa sen täytäntöönpanoa varten säädetyn määräajan päättymistä seuraavan päivän ja sen päivän, jona Espanjan kuningaskunta lopettaa laiminlyönnin, tai jos tätä ei tapahdu, tuomion antamispäivän välisenä aikana SEUT 260 artiklan 3 kohdan mukaisesti, (ii) vähintään 6 832 000 euron suuruinen määrä

siinä tapauksessa, että ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen jatkuu siihen saakka, kun tässä asiassa annettava tuomio julistetaan, Espanjan kuningaskunta on velvoitettava maksamaan komissiolle 43 920 euron suuruinen päiväkohtainen uhkasakko tämän asian tuomion julistamispäivästä siihen ajankohtaan saakka, jona Espanjan kuningaskunta täyttää direktiivin (EU) 2019/1158 20 artiklan 1 kohdan mukaisen velvoitteensa ilmoittaa mainitun direktiivin täytäntöönpanotoimenpiteistä

Espanjan kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivissä (EU) 2019/1158 säädetään vähimmäisvaatimuksista, joilla on tarkoitus saavuttaa miesten ja naisten tasa-arvo asioissa, jotka koskevat heidän mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla sekä heidän kohteluaan työssä, helpottamalla työntekijöiden, jotka ovat vanhempia, tai omaistaan hoitavien työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Kyseisen direktiivin 20 artiklan 1 kohdan mukaan – sen 2 kohtaa koskevalla varauksella – jäsenvaltioiden on saatettava kyseiset säännökset osaksi kansallista oikeuttaan viimeistään 2.8.2022 ja ilmoitettava tästä viipymättä komissiolle.

Koska Espanjan kuningaskunta ei noudattanut kyseistä velvoitetta, komissio lähetti sille 21.9.2022 virallisen huomautuksen. Espanjan kuningaskunta vastasi viralliseen huomautukseen 18.11.2022 ja selitti, että direktiivi pantaisiin täytäntöön osittain lain ja osittain kuninkaan asetuksen muodossa ja että lain osalta menossa oli valtioneuvoston viimeinen käsittelyvaihe. Komissio osoitti 19.4.2023 Espanjan kuningaskunnalle perustellun lausunnon, johon Espanjan kuningaskunta vastasi 5.5.2023 kirjeellä, jossa se tunnusti, ettei se ollut saattanut direktiiviä 2019/1158 osaksi kansallista lainsäädäntöään määräajassa, ja ilmoitti, että direktiivin täytäntöönpano oli sisältynyt ministerineuvoston 28.3.2023 hyväksymään perhelakia koskevaan suunnitelmaan, jonka käsittely oli päättynyt Espanjan parlamentin hajottamiseen.

Direktiivi 2019/1158 on annettu tavanomaisessa lainsäädäntömenettelyssä ja siihen voidaan siten soveltaa SEUT 260 artiklan 3 kohtaa. Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut sille kyseisen direktiivin 20 artiklan 1 kohdassa asetettua velvoitetta – mainitun säännöksen 2 kohtaa koskevalla varauksella – saattaa voimaan kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetuksen ja hallinnolliset määräykset viimeistään 2.8.2022. Niinpä SEUT 260 artiklan 3 kohdan soveltamisedellytykset täyttyvät.

Tässä tilanteessa komissio vaatii, että unionin tuomioistuin velvoittaa Espanjan kuningaskunnan maksamaan SEUT 260 artiklan 3 kohdan nojalla kiinteämääräisen hyvityksen ja uhkasakon, joiden määrät komissio on laskenut taloudellisista seuraamuksista rikkomismenettelyissä annetun tiedonannon1 mukaisesti.

____________

1 Vanhempien ja omaistaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta ja neuvoston direktiivin 2010/18/EU kumoamisesta 20.6.2019 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1158 (EUVL 2019, L 188, s.79).

1 EUVL 2023, C 2, s.1.