Asia T-239/17
(julkaistu otteina)
Saksan liittotasavalta
vastaan
Euroopan komissio
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 7.5.2019
Maataloustukirahasto ja maaseuturahasto – Rahoituksen ulkopuolelle jätetyt menot – Saksan toteuttamat menot – Kiinteä rahoitusoikaisu, jota sovelletaan olennaisten valvontatoimien riittämättömän toistuvuuden vuoksi – Korkojen vuosittaista laskemista ja kirjaamista koskeva velvollisuus – Asetuksen (EY) N:o 1290/2005 31 ja 32 artikla – Asetuksen (EY) N:o 885/2006 6 artiklan h alakohta – Perusteluvelvollisuus – Oikeasuhteisuus
Maatalous – Rahoitus maataloustukirahastosta ja maaseuturahastosta – Tilien tarkastus- ja hyväksymismenettely – Jäsenvaltiolta takaisin perittävät määrät – Se, että jäsenvaltio ei ole perinyt säädetyssä määräajassa takaisin määriä, jotka on maksettava väärinkäytösten tai laiminlyöntien vuoksi – Rahoitukselliset seuraukset – Pääoman, korkojen ja seuraamusten huomioon ottaminen – Takaisin perimättä oleviin määriin liittyvien korkojen vuosittaista laskemista ja kirjaamista koskeva velvollisuus
(Neuvoston asetuksen N:o 1290/2005 32 artiklan 1, 3 ja 5 kohta; komission asetuksen N:o 885/2006 6 artiklan h alakohta ja liite III)
(ks. 36–38, 41–49 ja 56 kohta)
Tiivistelmä
Unionin yleinen tuomioistuin on ottanut 7.5.2019 antamassaan tuomiossa Saksa v. komissio (T-239/17) kantaa Saksan liittotasavallan nostamaan kanteeseen, jossa vaadittiin kumoamaan osittain Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle annettu täytäntöönpanopäätös (EU) 2017/264(1) kyseistä jäsenvaltiota koskevilta osin. Suoritettuaan tehtävänsä tarkastaa saksalaiset menettelyt, jotka koskevat väärinkäytösten vuoksi aloitettujen aiheettomasti maksettujen määrien takaisin perimistä, komissio toi vuoden 2010 huhtikuussa esiin väärinkäytöksiä, joihin maksajavirasto oli syyllistynyt kyseisessä jäsenvaltiossa. Se vaati näin ollen Saksan viranomaisia laskemaan uudelleen Saksan liittotasavallan maksettavaksi määrätyt korot sen periaatteen mukaisesti, jonka mukaan taloudellinen vastuu jakautuu yhtä suuriin osiin asianomaisen jäsenvaltion ja unionin talousarvion välillä (jäljempänä 50–50-sääntö) vuosittain, eikä kolmivuosittain, kuten ne olivat tehneet. Komissio sovelsi riidanalaisessa päätöksessä Saksan liittotasavallan varainhoitovuoden 2010 osalta ilmoittamiin menoihin 1 964 861,71 euron suuruista korjausta.
Kyseisen kanteen hylkäämiseksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että asetuksen N:o 1290/2005(2) 31 artiklan ja 32 artiklan 5 kohdan, luettuina yhdessä asetuksen N:o 885/2006(3) 6 artiklan h alakohdan kanssa, sellaisina kuin niitä sovellettiin kyseessä olevan asian tosiseikkoihin, mukaan on olemassa vuosittainen – eikä kolmivuosittainen, kuten Saksa oli väittänyt – velvollisuus laskea ja kirjata väärinkäytösten vuoksi perimättä jääneisiin määriin liittyvät korot sen periaatteen soveltamiseksi, joka koskee taloudellisen vastuun jakautumista jäsenvaltioiden ja unionin talousarvion välillä tilejä tarkastettaessa ja hyväksyttäessä.
Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan näet vastaus kysymykseen korkojen vuosittaisesta laskemisesta ja kirjaamisesta voidaan johtaa asetuksen N:o 885/2006 6 artiklan h alakohdan sanamukaisesta tulkinnasta. Tämä tulkinta noudattaa myös tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan menettelyn, joka on vuosittainen toimi, yleistä rakennetta. Jos asetuksen N:o 885/2006 liitteen III taulukossa – joka on tarkoitettu niiden määrien laskemiseen, joista jäsenvaltioiden on vastattava 50–50-säännön mukaan – ei ole laskettu eikä saatettu ajan tasalle vuosittain viivästyskorkoja, ei ole myöskään mahdollista selvittää niiden viivästyskorkojen täsmällistä määrää, joista asianomaisen jäsenvaltion on katsottava olevan vastuussa. Ilmoitettujen tietojen tällainen paikkansapitämättömyys ei sovellu yhteen unionin talousarvioon liittyvien taloudellisten etujen suojaamisen kanssa, koska unionille voi tällöin aiheutua vaara siitä, että se joutuu vastaamaan viivästyskoroista.