EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(kolmas jaosto)
11 päivänä syyskuuta 2008 (*)
Henkilöstö – Virkamiehet – Avoin kilpailu – Varallaololuetteloon merkitsemättä jättäminen – Kirjallisen ja suullisen kokeen arviointi
Asiassa F‑127/07,
jossa on kyse EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuvasta kanteesta,
Juana Maria Coto Moreno, Euroopan yhteisöjen komission virkamies, kotipaikka Gaborone (Botswana), edustajinaan asianajajat K. Lemmens ja C. Doutrelepont,
kantajana,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään B. Eggers ja M. Velardo,
vastaajana,
VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti P. Mahoney sekä tuomarit H. Kanninen ja S. Gervasoni (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies R. Schiano,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 11.6.2008 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Coto Moreno vaatii virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 30.10.2007 faksitse saapuneessa kanteessaan (jonka alkuperäiskappale jätettiin 6.11.2007) virkamiestuomioistuinta kumoamaan 12.2.2007 tehdyn päätöksen, jolla kilpailun EPSO/AD/28/05 valintalautakunta kieltäytyi merkitsemästä hänen nimeään varallaololuetteloon, toteamaan, että toimivaltaisten viranomaisten on merkittävä hänen nimensä kyseiseen varallaololuetteloon, ja velvoittamaan Euroopan yhteisöjen komission maksamaan korvausta ammatillisesta ja taloudellisesta vahingosta sekä henkisestä kärsimyksestä, jota hän väittää itselleen aiheutuneen.
Riidan taustalla olevat tosiseikat
2 Kantaja nimitettiin 16.9.2004 palkkaluokan B*3 virkamieheksi, ja hänen asemapaikakseen määrättiin komission edustusto Botswanassa.
3 Tämän jälkeen kantaja osallistui kilpailuun EPSO/AD/28/05, jolla oli tarkoitus laatia 100 hyväksytyn hakijan varallaololuettelo palkkaluokan AD 5 hallintovirkamiesten palvelukseen ottamiseksi alalle ”Rahoitusvarojen hallinnointi”.
4 Kuten Euroopan unionin virallisessa lehdessä 20.7.1005 julkaistusta kilpailuilmoituksesta EPSO/AD/28/05 (EUVL C 178 A, s. 3; jäljempänä kilpailuilmoitus) ilmenee, tämä kilpailu oli kolmivaiheinen.
5 Ensinnäkin kilpailu alkoi hakijan valitsemalla toisella kielellä pidetyillä kolmella esivalintakokeella, jotka muodostuivat monivalintakysymyksistä. Hakijat, jotka saivat kaikista näistä kokeista vähintään vaaditun pistemäärän ja sijoittuivat 300 parhaan hakijan joukkoon, hyväksyttiin kirjalliseen kokeeseen.
6 Toiseksi kirjallinen koe hakijan pääkielellä koski yhtä kilpailun piiriin kuuluvaa alaa, ja sen tarkoituksena oli mitata hakijan tietämystä, kykyä ymmärtää, analysoida ja koota yhteen tietoja sekä tekstinlaadintakykyä. Kokeesta annettiin 0–50 pistettä, ja vähimmäispistemäärä oli 25. Hakijat, jotka saivat kirjallisesta kokeesta vähimmäispistemäärän ja sijoittuivat 150 parhaan hakijan joukkoon, kutsuttiin suulliseen kokeeseen.
7 Kolmanneksi suullisella kokeella, joka pidettiin niin ikään hakijan pääkielellä, pyrittiin antamaan valintalautakunnalle mahdollisuus arvioida hakijan soveltuvuutta niiden toimien tehtäviin, joita kilpailulla oli tarkoitus täyttää. Se koski kilpailun alan erityistuntemusta sekä tietoja Euroopan unionista, sen toimielimistä ja politiikoista. Samalla arvioitiin myös hakijan toisen kielen kielitaitoa sekä hänen kykyään sopeutua työhön Euroopan unionin virkamiehenä monikulttuurisessa ympäristössä. Kokeesta sai 0–50 pistettä, ja vaadittu vähimmäispistemäärä oli 25.
8 Esivalintakokeet ja kirjallinen koe pidettiin 31.3.2006. Kantaja suoritti ne menestyksellisesti, ja hänet kutsuttiin suulliseen kokeeseen, joka pidettiin Brysselissä 10.1.2007.
9 Euroopan yhteisöjen henkilöstövalintatoimisto (EPSO) ilmoitti kantajalle 12.2.2007 päivätyllä kirjeellä, että valintalautakunta ei ollut merkinnyt hänen nimeään varallaololuetteloon, koska hänen tuloksensa ei ollut 100 parhaan tuloksen joukossa (jäljempänä riidanalainen päätös). Viimeinen hyväksytty hakija oli saanut 56,1 pistettä, kun taas kantaja oli saanut yhteensä vain 54 pistettä, eli 25/50 kirjallisesta kokeesta ja 29/50 suullisesta kokeesta.
10 Kantaja hämmästeli EPSOlle 22.2.2007 osoittamassaan kirjeessä suullisesta kokeesta saamaansa pistemäärää, esitti huomautuksia tästä kokeesta ja pyysi lopuksi valintalautakuntaa tarkistamaan hänen kirjallisen ja suullisen kokeensa.
11 Valintalautakunnan puheenjohtaja vastasi 22.3.2007 päivätyllä kirjeellä kantajalle, että valintalautakunta oli tutkittuaan kirjallisen ja suullisen kokeen uudelleen vahvistanut kantajan tuloksen, ja lähetti hänelle hänen kappaleensa kirjallisesta kokeesta sekä tähän kappaleeseen liittyvän valintalautakunnan arviointilomakkeen.
12 Kantajan kappaleeseen liittyvästä valintalautakunnan arviointilomakkeesta ilmenee, että valintalautakunta oli katsonut, että kantajan vastaus ensimmäiseen kysymykseen oli ”riittävä, mutta yksityiskohdat puuttuivat” tietämyksen osalta ja ”hyvä” analysoinnin, tietojen yhteen kokoamisen ja tekstinlaadintakyvyn osalta. Vastauksesta kysymykseen 3, jonka kantaja oli valinnut kokeen aiheeksi kysymyksistä 2, 3 ja 4, valintalautakunta totesi, että ”tiettyjä käsitteitä puuttui”, mutta luonnehti vastausta kuitenkin ”riittäväksi” tietämyksen osalta ja ”hyväksi” analysoinnin, tietojen yhteen kokoamisen ja tekstinlaadintakyvyn osalta.
13 Kantaja lähetti 29.3.2007 EPSOlle uuden kirjeen, jossa hän väitti, että hän ei ollut saanut riittävää vastausta suullista koetta koskeneisiin huomautuksiinsa ja piti valintalautakunnan kommentteja erityisen suppeina. Hän kysyi myös, mitä pistemääriä huomautukset ”riittävä” ja ”hyvä” vastasivat. Lopuksi kantaja kiisti kirjallisen kokeen kysymykseen 3 antamaansa vastausta koskevan arvioinnin oikeellisuuden.
14 Valintalautakunnan puheenjohtaja vastasi kantajalle uudelleen 2.5.2007 päivätyllä kirjeellä. Hän perusteli erityisesti valintalautakunnan kantajan kappaletta koskevaa arviointia. Hän totesi, että tämän kokeen neljä arviointiperustetta eivät olleet samanarvoisia, koska koealueen tietämystä pidettiin tärkeämpänä kuin ymmärtämistä, analysointia ja ilmaisukykyä. Valintalautakunnan puheenjohtaja esitti, että ensimmäisen kysymyksen osalta esseevastauksen sisällön puutteita oli korvannut analyysin, tietojen kokoamisen ja tekstin laadinnan laatu, jonka ansiosta kantaja oli saanut arvosanan 25/50.
15 Valintalautakunnan puheenjohtaja esitti 2.5.2007 päivätyssä kirjeessä kysymykseen 3 annettua vastausta koskeneen arvioinnin osalta seuraavat selitykset:
”Koska olette tiedustellut erikseen yksityiskohtaisempia tietoja erityisesti kysymykseen 3 antamastanne vastauksesta, ilmoitan valintalautakunnan näkemyksenä, että vastauksessanne oli useita puutteita. Valintaperusteita ei ensinnäkään selitetty eikä perusteltu. Mitkä olivat ehdotettujen enimmäismäärien tavoitteet? Miksi liikevaihdon pitäisi olla 10 kertaa markkina-arvon suuruinen? Miksi 50 prosenttia liikevaihdosta piti saavuttaa tarjouskilpailuun liittyvällä alalla? Miksi 50 prosenttia henkilöstöstä piti kohdentaa tarjouskilpailuun liittyvälle alalle? jne.
Sopimuksentekoperusteiden osalta ei mainittu yksikön suorituskykyä ja laatua. Esimerkiksi sellaisia perusteita kuin poistoprosenttia ja osto- ja ylläpitokulujen välistä suhdetta ei mainittu. Henkilöstön ja yhtiön kokemusta koskevat perusteet ovat selvästi valintaperusteita eivätkä sopimuksentekoperusteita; yksinkertaista mutta ratkaisevan tärkeää toimituspäivää ei myöskään mainittu.
Mainitut sopimuslausekkeet eivät olleet myöskään kaikilta osin merkityksellisiä (esimerkiksi ennakkorahoitustakuu) tällaisen sopimuksen osalta, mutta muita mahdollisia ja tärkeämpiä lausekkeita puuttui, kuten lauseke, joka olisi koskenut seuraamuksia viivästys- tai toimimattomuustapauksessa, sopimusvastuuta virheiden aiheuttamista vahingoista, velvollisuutta ottaa ammattialan vakuutus. Vastauksessa ei myöskään mainittu lauseketta sopimuksen purkamisesta virheellisen menettelyn perusteella.”
(”As you specifically requested more detail as regards your answer to question 3, the opinion of the Board is that your answer contained many weaknesses. First, the selection criteria were not explained or justified. What were the purposes of the proposed ceilings? Why would the turnover have to be 10 times the value of the market? Why did 50 % of the turnover have to come from the tender domain? Why would 50 % of the personnel have to be dedicated to the tender domain? etc.
As regards the award criteria there was no mention of performance and quality of the equipment. Criteria such as the rate of becoming obsolete and the purchase cost versus maintenance, for example, were not mentioned. The criteria on the experience of the personnel and the company are clearly selection criteria and not award criteria; the simple but crucial date of delivery was also not mentioned.
Further the contractual clauses given were not always pertinent (e.g. Pre-financing guarantee) for such a market, but other more important possible clauses were missing such as a clause for the sanctions in case of delay or non-function, the contractual responsibility for damages resulting from faults, the obligation to subscribe a professional insurance. Clauses for cancelling the contract in case of professional misconduct were also not mentioned.”)
16 Kantaja teki riidanalaisesta päätöksestä hallinnollisen valituksen 3.5.2007. Nimittävä viranomainen hylkäsi tämän hallinnollisen valituksen 31.7.2007 tekemällään päätöksellä.
Asianosaisten vaatimukset
17 Kantaja vaatii, että virkamiestuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– velvoittaa komission suorittamaan hänelle 25 000 euron korvauksen henkisestä kärsimyksestä, jota hän väittää itselleen aiheutuneen
– velvoittaa komission korvaamaan hänelle 8 000 euroa asianajajien palkkioista
– toteaa ensisijaisesti, että toimivaltaisten viranomaisten on merkittävä hänen nimensä varallaololuetteloon, tai toissijaisesti, mikäli tällaista merkintää ei tehdä, suoritettava hänelle 384 000 euron suuruinen korvaus hänelle aiheutuneesta aineellisesta vahingosta, ja
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
18 Komissio vaatii, että virkamiestuomioistuin
– hylkää kanteen ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Kumoamisvaatimukset
19 Kantaja esittää kumoamisvaatimustensa tueksi neljä kanneperustetta:
– ensimmäisen kanneperusteen mukaan valintalautakunta on tehnyt ilmeisen virheen arvioidessaan hänen kirjallisessa ja suullisessa kokeessa antamiaan vastauksia
– toisen kanneperusteen mukaan kilpailuilmoitusta on rikottu sekä yhdenvertaisuusperiaatetta ja ”kohtuullisuusperiaatetta” on loukattu
– kolmannen kanneperusteen mukaan perusteluvelvollisuus on laiminlyöty ja
– neljännen kanneperusteen mukaan on tehty ilmeinen arviointivirhe, koska kirjallisen kokeen arvosana ja valintalautakunnan kirjalliset arvioinnit eivät ole olleet yhdenmukaisia.
Ensimmäinen ja neljäs kanneperuste, joiden mukaan valintalautakunta on tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä
Asianosaisten lausumat
– Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan valintalautakunta on tehnyt ilmeisen virheen arvioidessaan kantajan kirjallisessa ja suullisessa kokeessa antamia vastauksia
20 Kantaja väittää ensinnäkin, että valintalautakunta on tehnyt ilmeisen arviointivirheen viitatessaan ”useisiin puutteisiin” hänen kirjallisen kokeen kysymykseen 3 antamassaan vastauksessa. Yhtäältä kantajaa ei voida moittia siitä, että hän ei ole selittänyt ja perustellut tarjouksen tehneiden yritysten taloudelliseen ja tekniseen suorituskykyyn liittyviä valintaperusteita, koska hakijoita pyydettiin määrittelemään valintaperusteet eikä perustelemaan valintaansa. Lisäksi kantajan esittämät valintaperusteet olivat niin selviä, että niiden valitsemisen perusteleminen tai oikeuttaminen olisi ollut tarpeetonta. Toisaalta kantajan esittämät valintaperusteet olivat sekä asianmukaisia että käytännössä vakiintuneesti käytettyjä, koska ne sisältyivät ”Käytännön ohjeet sopimuksentekomenettelyihin ulkoisten toimintojen yhteydessä” -nimiseen komission ohjekirjaan. Koska kantaja oli maininnut tämän komission ohjekirjan perusteet, valintalautakunta ei olisi saanut katsoa, että hänen vastauksessaan oli ”useita puutteita”.
21 Toiseksi valintalautakunta teki ilmeisen arviointivirheen myös katsoessaan, että kantaja oli menetellyt virheellisesti mainitessaan henkilöstön ja yrityksen kokemuksen sopimuksentekoperusteiksi, vaikka kyseessä olivat valintaperusteet. ”Käytännön ohjeet sopimuksentekomenettelyihin ulkoisten toimintojen yhteydessä” ‑nimisessä komission ohjekirjassa mainittiin näet ehdotettujen asiantuntijoiden ansioluettelot palvelusopimusten tekoperusteina. Siten valintalautakunta on jättänyt huomiotta säännöt, jotka komissio oli itse itselleen asettanut, ja loukannut siten patere legem quam ipse fecisti ‑periaatetta.
22 Kolmanneksi valintalautakunta menetteli virheellisesti väittäessään, että kantajan ehdottamat sopimuslausekkeet tuotteiden ja palvelujen laadun varmistamiseksi ja taloudellisten riskien rajoittamiseksi eivät olleet kaikilta osin asiaankuuluvia. Ennakkorahoitustakuu, jonka valintalautakunta mainitsi esimerkkinä 2.5.2007 päivätyssä kirjeessään, on hänen mielestään päinvastoin paitsi asiaankuuluva, jopa pakollinen Euroopan kehitysrahaston (EKR) tekemissä sopimuksissa.
23 Lopuksi kantaja oli antanut EKR:n käytännön mukaisen vastauksen suullisessa kokeessa esitettyyn kysymykseen siitä, miten valuuttakurssien vaihteluista aiheutuvien taloudellisten menetysten riskiä voitaisiin vähentää sellaisen sopimuksen yhteydessä, joka tehdään kahdesta maasta peräisin olevien osapuolten välisessä sopimuksessa, kun niillä on eri rahayksiköt: maksamalla hinta käyttämällä molempia rahayksiköitä ja vahvistamalla sopimuslausekkeita, jotka mahdollistavat hintojen muutokset. Valintalautakunta on siten menetellyt virheellisesti pitäessään tätä vastausta riittämättömänä.
24 Komissio muistuttaa, että virkamiestuomioistuin voi harjoittaa valintalautakunnan arviointien osalta vain rajoitettua valvontaa.
25 Komissio arvioi kirjallisen kokeen osalta, että kanteessa ”EuropeAid-yhteistyötoimiston ohjeet” -nimiseen ohjekirjaan esitetyistä viittauksista, joilla kantaja pyrkii osoittamaan vastaustensa perusteltavuuden, ilmenee perspektiivivirhe. Kyseisessä ohjekirjassa käsitellään EKR:n tekemiä palvelusopimuksia, kun puolestaan kirjallisen kokeen kysymyksissä ei mainittu EKR:ää ja ne koskivat tavaranhankintoja.
– Neljäs kanneperuste, jonka mukaan kirjallisen kokeen numeroarvosana ja valintalautakunnan sanalliset arvioinnit ovat selvästi yhteensopimattomia
26 Kantaja väittää, että valintalautakunta on tehnyt ilmeisen arviointivirheen, kun se on muuntanut arviointinsa hänen kirjallisesta kokeestaan numeroarvosanaksi. Koska valintalautakunta oli pitänyt hänen vastauksiaan ”riittävinä” tietämyksen osalta ja ”hyvinä” analysoinnin, tietojen yhteen kokoamisen ja tekstinlaadintakyvyn osalta, valintalautakunta on selvästi tehnyt virheen antaessaan hänelle arvosanan 25/50 eli vähimmäisarvosanan, jotta hänet on hyväksytty suulliseen kokeeseen.
27 Kun valintalautakunta on antanut kantajalle arvosanan 25/50, se on lisäksi loukannut yhdenvertaisuusperiaatetta. Valintalautakunta on näet kohdellut kantajaa kuten ketä tahansa hakijaa, joka on saanut kaksi kertaa arvioinnin ”riittävä” tietämyksestä ja kaksi kertaa arvioinnin ”riittävä” analysoinnin, tietojen yhteen kokoamisen ja tekstinlaadintakyvyn osalta. Kantaja arvioi, että hänen arvosanastaan olisi pitänyt ilmetä se, että hän oli saanut maininnan ”hyvä” kaikista perusteista, jotka eivät kuuluneet tietämykseen.
28 Kirjallisesta kokeesta saatu arvosana ei ole missään tapauksessa oikeassa suhteessa arviointilomakkeessa olevaan arviointiin.
29 Komissio vastaa, että numeroarvosanan 25/50 ja huomautusten välillä ei ole minkäänlaista epäjohdonmukaisuutta. Kuten valintalautakunnan puheenjohtaja on selittänyt 2.5.2007 päivätyssä kirjeessään, kilpailun alan tietämyksellä oli painotettu merkitys hakijoiden arvioinnissa. Vaikka oletettaisiin, että numeroarvosanan ja huomautusten välillä on epäjohdonmukaisuutta, se on täysin vähäistä eikä missään tapauksessa ilmeistä.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
30 Kantaja vetoaa kahteen ilmeiseen arviointivirheeseen, joista ensimmäinen rasittaa hänen mukaansa valintalautakunnan hakijoiden suorituksesta esittämää arviointia ja jälkimmäinen heikentää kirjallisen kokeen numeroarvosanan ja valintalautakunnan sanallisten arvioiden välistä yhdenmukaisuutta.
31 Aluksi on muistutettava sen valvonnan laajuudesta, jota virkamiestuomioistuin harjoittaa sellaisen päätöksen osalta, jolla kilpailun valintalautakunta kieltäytyy merkitsemästä hakijaa hyväksyttyjen hakijoiden luetteloon.
32 Kun tällaisen päätöksen laillisuus on virkamiestuomioistuimen käsiteltävänä, se tarkistaa, että sovellettavia oikeussääntöjä eli henkilöstösäännöissä ja kilpailuilmoituksessa määriteltyjä sääntöjä, erityisesti prosessisääntöjä, on noudatettu, samoin kuin niitä sääntöjä, joita sovelletaan valintalautakunnan työhön, erityisesti valintalautakunnan puolueettomuusvelvoitetta ja velvoitetta, jonka mukaan sen on kohdeltava hakijoita yhdenvertaisesti (asia T-24/01, Staelen v. parlamentti, tuomio 5.3.2003, Kok. H. 2003, s. I‑A‑79 ja II‑423, 47–52 kohta; asia T-72/01, Pyres v. komissio, tuomio 25.6.2003, Kok. H. 2003, s. I‑A‑169 ja II‑861, 32–42 kohta ja asia T-165/03, Vonier v. komissio, tuomio 10.11.2004, Kok. H. 2004, s. I‑A‑343 ja II‑1575, 39 kohta), ja että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin (yhdistetyt asiat 112/73, 144/73 ja 145/73, Campogrande ym. v. komissio, tuomio 9.10.1974, Kok. 1974, s. 957, 34–53 kohta; asia T-200/97, Jiménez v. SMHV, tuomio 11.2.1999, Kok. H. 1999, s. I‑A‑19 ja II‑73, 43–57 kohta). Tietyissä tapauksissa, joissa valintalautakunnalla ei ole harkintavaltaa, tämä valvonta voi koskea niiden tosiseikkojen paikkansapitävyyttä, joihin valintalautakunta on nojautunut tehdessään päätöksen (asia T-100/04, Giannini v. komissio, tuomio 12.3.2008, 277–278 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
33 Sitä vastoin arvioinnit, joita kilpailun valintalautakunta tekee arvioidessaan hakijoiden tietämystä ja soveltuvuutta, eivät kuulu virkamiestuomioistuimen valvontavaltaan (em. asia Campogrande ym. v. komissio, tuomion 53 kohta ja asia T-267/03, Roccato v. komissio, tuomio 26.1.2005, Kok. H. 2005, s. I‑A‑1 ja II‑1, 42 kohta).
34 Tilanne ei ole näin numeroarvosanan ja valintalautakunnan sanallisten arviointien yhdenmukaisuuden osalta. Tämä yhdenmukaisuus, joka on hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun takeena, on näet yksi valintalautakunnan työhön sovellettavista säännöistä, ja tuomioistuimen on edellä mainitun oikeuskäytännön nojalla varmistettava, että sitä on noudatettu. Lisäksi virkamiestuomioistuin voi valvoa numeroarvosanan ja kirjallisen arvioinnin yhdenmukaisuutta riippumatta valintalautakunnan hakijoiden suorituksista tekemästä arvioinnista, jota virkamiestuomioistuin kieltäytyy valvomasta, kunhan yhdenmukaisuuden valvonta rajoittuu sen selvittämiseen, että ilmeistä epäjohdonmukaisuutta ei ole. Tästä syystä virkamiestuomioistuin tutki asiassa F-73/06, Neyghem vastaan komissio, 13.12.2007 antamassaan tuomiossa (87 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa), oliko valintalautakunta tehnyt ilmeisen arviointivirheen päättäessään koepaperiin liittyneestä huomautuksesta, kun otettiin huomioon kyseiseen koepaperiin liittyneessä arviointilomakkeessa ollut kirjallinen arviointi.
35 Tämän tuomion 33 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee ensinnäkin, että kantaja ei voi vedota virkamiestuomioistuimessa hyödyllisesti ilmeiseen arviointivirheeseen, joka hänen mielestään rasittaa valintalautakunnan arviointia hakijoiden suorituksista, ja että ensimmäinen kanneperuste on näin ollen välttämättä hylättävä.
36 Toiseksi tämän tuomion 34 kohdasta ilmenee, että virkamiestuomioistuimen tehtävänä on sitä vastoin selvittää, ettei kilpailun valintalautakunta ole antanut kantajalle arvosanaa, joka on selvästi yhteensopimaton niiden sanallisten arviointien kanssa, joita se merkitsi hänen koepaperiinsa liittyvään arviointilomakkeeseen.
37 Kantaja vetoaa lähinnä siihen, että valintalautakunta on tehnyt ilmeisen arviointivirheen, kun se on antanut hänelle 25/50 kirjallisesta kokeesta, eli alimman arvosanan, jolla oli mahdollista tulla hyväksytyksi suulliseen kokeeseen, vaikka se oli pitänyt hänen vastauksiaan kirjallisen kokeen kahteen kysymykseen ”riittävinä” tietämyksen osalta ja ”hyvinä” analysoimisen ja tietojen yhteen kokoamisen sekä tekstinlaadintakyvyn osalta.
38 On muistettava, että kilpailun yhteydessä hakijoiden suoritusten arvoa arvioidaan vain suhteellisesti eikä mikään estä etenkään sitä, että ainoastaan hakijat, joiden katsotaan olevan tasoltaan hyviä, hyväksytään suulliseen kokeeseen. Kantaja ei siten voi perustellusti päätellä arvosanasta, jonka hän on saanut kirjallisesta kokeesta (25/50) ja joka oli juuri ja juuri riittävä suulliseen kokeeseen hyväksymiseksi, että valintalautakunta ei ollut pitänyt hänen kappalettaan tyydyttävänä. Näin ollen se, että kantaja on saanut suulliseen kokeeseen pääsemisen edellyttämän vähimmäispistemäärän, vaikka hänen kirjallisia vastauksiaan oli pidetty kaiken kaikkiaan enemmän kuin riittävinä, ei osoita sitä, että arvosana ja kirjallinen arviointi olisivat ilmeisessä ristiriidassa. Ilmeistä arviointivirhettä ei voida näin ollen tässä tapauksessa päätellä asianomaisen henkilön koepaperille annetun arvosanan ja valintalautakunnan tästä kokeesta esittämien kirjallisten arviointien välisestä vertailusta.
39 Neljäs kanneperuste on näin ollen hylättävä.
Toinen kanneperuste, jonka mukaan kilpailuilmoitusta on rikottu sekä yhdenvertaisuusperiaatetta ja ”kohtuusperiaatetta” loukattu
Asianosaisten lausumat
40 Kantaja katsoo, että vaikka kilpailuilmoituksessa todettiin, että kirjallisessa kokeessa ”tarkoituksena oli mitata hakijan tietämystä, kykyä ymmärtää, analysoida ja koota yhteen tietoja sekä tekstinlaadintakykyä”, valintalautakunta oli arvioinut vain kantajan tietämystä. Tietämystä koskeva peruste oli kaikissa tapauksessa etusijalla muihin perusteisiin nähden.
41 Koska kilpailuilmoituksen noudattamisella pyritään varmistamaan hakijoiden yhdenvertainen kohtelu, yhdenvertaista kohtelua ei enää taattu, koska kilpailuilmoitusta ei ollut noudatettu.
42 Kantajan mukaan hänen kirjallisesta kokeesta saamansa arvosana, joka oli juuri ja juuri riittävä, jotta hänet voitiin hyväksyä suulliseen kokeeseen, kuvasti ainoastaan sitä, että valintalautakunta piti hänen tietämystään ”riittävänä”, eikä sitä, että hänen kappalettaan olisi arvioitu myönteisesti analysoinnin, tietojen yhteen kokoamisen sekä tekstinlaadintakyvyn osalta. Arvosanan ja kirjallisten arviointien epäyhdenmukaisuus korostivat siten sitä, että tietämystä koskevaa perustetta oli arvostettu liikaa, ellei se ollut jopa ainoa peruste, joka oli otettu huomioon. Valintalautakunta oli siten loukannut ”kohtuullisuusperiaatetta”.
43 Komissio korostaa, että kirjallista koetta on arvioitu kaikkien vahvistettujen perusteiden kannalta, ja katsoo, että koska kyseessä oli kilpailu, joka oli järjestetty sellaisten virkamiesten palvelukseen ottamiseksi, joilla on erityistä toimivaltaa rahoitusvarojen hallinnoinnissa, oli kohtuullista antaa erityinen merkitys hakijoiden tietämykselle tästä alasta.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
44 Kantaja esittää kaksi perustelua kanneperusteelleen, jonka mukaan kilpailuilmoitusta on rikottu sekä yhdenvertaisuusperiaatetta ja ”kohtuullisuusperiaatetta” loukattu.
45 Hän väittää ensinnäkin, että valintalautakunta on ottanut huomioon ainoastaan hakijoiden tietämyksen kilpailun alasta eli rahoitusvarojen hallinnoinnin alasta eikä muita kilpailuilmoituksessa ilmoitettuja kirjallisen kokeen arviointiperusteita. Valintalautakunnan kantajan koepaperiin liittyvään arviointilomakkeeseen tekemät kirjalliset arvioinnit ovat selvästi ristiriidassa tämän väitteen kanssa. Nämä arvioinnit koskevat näet sekä kantajan tietämystä, joita pidettiin ”riittävänä”, ja analysointia, tietojen yhteen kokoamista sekä tekstinlaadintakykyä, joita pidettiin ”hyvinä”.
46 Kantaja arvioi toiseksi, hieman ristiriitaisesti edelliseen väitteeseen nähden, että valintalautakunta antoi lainvastaisesti kilpailuilmoituksessa luetelluista valintaperusteista ensisijaisen arvon tietämykselle kilpailun alasta. On kiistatonta, että valintalautakunta on todellakin pitänyt tätä perustetta tärkeimpänä.
47 Valintalautakunnan suorittama perusteiden asettaminen tärkeysjärjestykseen ei ole kuitenkaan ristiriidassa kilpailuilmoituksen kanssa, koska siinä ei mainittu, että luetelluilla perusteilla olisi sama merkitys hakijoiden arvioinnissa.
48 Perusteiden asettaminen tärkeysjärjestykseen ei ole myöskään sinänsä hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaista. Kantaja ei ole myöskään väittänyt, että valintalautakunta olisi soveltanut näitä perusteita eri tavalla muihin hakijoihin.
49 Kantaja nojautuu lopuksi yksinomaan siihen, että hänen mielestään hänen kirjallisesta kokeesta saamansa arvosana ja valintalautakunnan hänen kokeestaan esittämät kirjalliset arvioinnit ovat ilmeisessä ristiriidassa, ja väittää, että valintalautakunta on antanut selvästi suhteettoman suuren merkityksen tietämystä koskevalle perusteelle. Kuten tämän tuomion 38 kohdassa on esitetty, kantajan kirjallisesta kokeesta saaman arvosanan ja valintalautakunnan kirjallisten arviointien välillä ei voida todeta ilmeistä epäyhdenmukaisuutta, toisin kuin kantaja väittää.
50 Edellä esitetyn perusteella toinen kanneperuste on hylättävä.
Kolmas kanneperuste, jonka mukaan perusteluvelvoite on laiminlyöty
Asianosaisten lausumat
51 Kantajan mukaan valintalautakunnan puheenjohtaja totesi 2.5.2007 päivätyssä kirjeessään, että hänen kirjallisen kokeen kysymykseen 3 antamassaan vastauksessa oli ”useita puutteita”, vaikka valintalautakunta oli todennut arviointilomakkeessa, että tästä vastauksesta puuttui tiettyjä käsitteitä mutta että se oli riittävä. Kun otetaan nämä ristiriidat huomioon, valintalautakunnan arviointia ei voida pitää perusteltuna.
52 Valintalautakunta ei kantajan mukaan ole perustellut missään kantajan sille osoittamiin kirjeisiin antamissaan vastauksissa, miksi kantajan suullinen vastaus valuuttakurssien vaihteluista aiheutuvia taloudellisia riskejä koskevaan kysymykseen ei ollut riittävä. Valintalautakunta on siten laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa.
53 Komissio vetoaa siihen, kuten yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa C-254/95 P, parlamentti vastaan Innamorati, 4.7.1996 antamassaan tuomiossa (Kok. 1996, s. I‑3423, 31 kohta), että eri kokeista saatujen arvosanojen ilmoittaminen on riittävä perustelu valintalautakunnan päätöksille. Komissio päättelee tästä, että perustelujen puuttuminen ei voi johtua siitä, että arvosanan antamisen jälkeen laadittujen kahden asiakirjan väitetään olevan ristiriidassa keskenään. Lisäksi kantaja on saanut kaikki tarvittavat selitykset uudelleentarkastelumenettelyn vaiheissa ja oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä. Komissio toteaa, että kantajalle on annettu tiedoksi paitsi hänen koepaperinsa, myös sitä koskeva arviointilomake.
54 Valintalautakunta on jo selittänyt kantajalle kysymyksestä, joka kantajalle esitettiin suullisessa kokeessa siitä, miten valuuttakurssien vaihteluun liittyvään taloudelliseen riskiin pitäisi varautua, että hänen vastauksensa ei ollut täysin virheellinen mutta että kysymykseen oli annettu asianmukaisempia ja paremmin perusteltuja vastauksia kuin hänen vastauksensa oli ollut.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
55 Valintalautakunnan päätöksen perustelemista koskeva velvollisuus on yhtäältä sovitettava yhteen sen työskentelyn salaisen luonteen kanssa. Salaisuuden säilyttäminen estää valintalautakuntien jäsenten henkilökohtaisten kannanottojen ja hakijoiden luonteeltaan henkilökohtaiseen tai vertailevaan arviointiin liittyvien seikkojen paljastamisen (em. asia parlamentti v. Innamorati, tuomion 24 kohta).
56 On toisaalta tärkeää, että perusteluvelvollisuus ei rasita kestämättömällä tavalla valintalautakuntien toimintaa ja henkilöstöhallinnon työtä (asia 89/79, Bonu v. neuvosto, tuomio 28.2.1980, Kok. 1980, s. 553, 6 kohta ja vastakohtaispäätelmänä asia C-17/07 P, Neirinck v. komissio, tuomio 28.2.2008, 58 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Tästä syystä kilpailussa, jossa on useita osallistujia, eri kokeissa saatujen arvosanojen ilmoittaminen on riittävä perustelu valintalautakunnan päätöksille (em. asia parlamentti v. Innamorati, tuomion 31 kohta).
57 Tässä tapauksessa 300 hakijaa hyväksyttiin esivalintakokeiden päätteeksi osallistumaan kilpailun kirjalliseen kokeeseen, ja lopuksi laadittiin 100 hyväksytyn hakijan varallaololuettelo. Kilpailu, johon kantaja osallistui, oli siten kilpailu, johon osallistui useita hakijoita. Kuten edellisessä kohdassa muistutetaan, eri kokeissa saatujen arvosanojen ilmoittaminen oli siten riittävä perustelu valintalautakunnan kunkin hakijan osalta tekemille perusteluille. On kiistatonta, että kantajalle on ilmoitettu hänen arvosanansa. Lisäksi kantaja on saanut joka tapauksessa muita tietoja, joiden perusteella hän on saanut tietää vielä tarkemmin syyt, joiden vuoksi hän epäonnistui kilpailussa, kuten koepaperinsa kirjallisesta kokeesta, tähän kokeeseen liittyvän arviointilomakkeen ja 2.5.2007 päivätyn selityskirjeen, jonka valintalautakunnan puheenjohtaja oli hänelle osoittanut. Tästä seuraa, että kolmatta kanneperustetta, jonka mukaan riidanalaista päätöstä ei ollut perusteltu, ei voida hyväksyä.
58 Kyseisen päätöksen kumoamista koskevat vaatimukset on näin ollen hylättävä.
Vahingonkorvausvaatimukset
59 Kantaja vaatii korvausta aineellisista vahingoista ja henkisestä kärsimyksestä, joita hän väittää itselleen aiheutuneen riidanalaisesta päätöksestä. Näin ollen kyseiseen päätökseen kohdistettujen vaatimusten hylkääminen merkitsee kanteen vahingonkorvausvaatimusten hylkäämistä.
60 Edellä esitetyn perusteella kanne on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
61 Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 122 artiklan nojalla kyseisen työjärjestyksen II osaston 8 luvun oikeudenkäyntikuluja ja oikeudenkäyntimaksuja koskevia määräyksiä sovelletaan ainoastaan asioihin, jotka on pantu vireille virkamiestuomioistuimessa tämän työjärjestyksen voimaantulopäivästä eli 1.11.2007 lukien. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen tältä osin merkityksellisiä määräyksiä sovelletaan soveltuvin osin asioihin, jotka ovat vireillä virkamiestuomioistuimessa ennen tätä päivämäärää.
62 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Työjärjestyksen 88 artiklassa määrätään kuitenkin, että yhteisöjen ja niiden henkilöstön välisissä riita-asioissa toimielinten on vastattava omista kustannuksistaan. Koska kantaja on hävinnyt asian, on määrättävä, että molemmat asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Coto Morenon kanne hylätään.
2) Molemmat asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Julistettiin Luxemburgissa 11 päivänä syyskuuta 2008.
Yhteisöjen tuomioistuimet yksilöidään edellä mainituissa tuomioissa asianumeroa edeltävällä kirjaimella: ”C” tarkoittaa yhteisöjen tuomioistuinta, ”T” tarkoittaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta ja ”F” virkamiestuomioistuinta. Yhteisöjen tuomioistuin on antanut ennen päivämäärää 16.11.1989 ne tuomiot, joiden asianumeroa ei edellä mikään kirjain.
Tämän päätöksen teksti ja siinä mainittujen yhteisöjen tuomioistuinten päätösten tekstit, joita ei vielä ole julkaistu oikeustapauskokoelmassa, ovat saatavilla yhteisöjen tuomioistuimen seuraavalla internet-sivulla: www.curia.europa.eu