Asia C-600/14

Saksan liittotasavalta

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Kumoamiskanne – Euroopan unionin ulkoinen toiminta – SEUT 216 artiklan 1 kohta – SEUT 218 artiklan 9 kohta – Unionin puolesta kansainvälisellä sopimuksella perustetussa elimessä esitettävän kannan vahvistaminen – Valtioiden välisen kansainvälisten rautatiekuljetusten järjestön (OTIF) uudelleentarkastelukomitea – Kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevan yleissopimuksen (COTIF) ja sen lisäysten muutokset – Unionin ja sen jäsenvaltioiden jaettu toimivalta – Unionin ulkoinen toimivalta alalla, jolla unioni ei vielä ole antanut yhteisiä sääntöjä – Päätöksen 2014/699/EU pätevyys – Perusteluvelvollisuus – Vilpittömän yhteistyön periaate

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 5.12.2017

1.        Euroopan unioni – Annettu toimivalta – Sisäinen ja ulkoinen toimivalta – Annetun toimivallan periaatteen kunnioittaminen

(SEU 5 artiklan 2 kohta)

2.        Kansainväliset sopimukset – Sopimusten tekeminen – Unionin toimivalta – Nimenomaisesti annettu tai implisiittinen toimivalta – Luonteeltaan yksinomainen tai jaettu

(SEUT 3 artiklan 2 kohta ja SEUT 216 artiklan 1 kohta)

3.        Kansainväliset sopimukset – Sopimusten tekeminen – Unionin toimivalta – Toimivalta, kun sopimuksen tekeminen välttämätöntä perussopimuksissa vahvistetun tavoitteen saavuttamiseksi – Soveltamisala – Kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevan yleissopimuksen muutokset – Kuuluminen soveltamisalaan – Unionin ja sen jäsenvaltioiden jaettu toimivalta – Unionin on oltava jo käyttänyt sisäistä lainsäädäntövaltaansa ennen ulkoisella tasolla toimimista – Ei ole

(SEU 5 artiklan 2 kohta; SEUT 2 artiklan 2 kohta; SEUT 4 artiklan 2 kohdan g alakohta; SEUT 91 artiklan 1 kohta ja SEUT 216 artiklan 1 kohta; neuvoston päätös 2014/699)

4.        Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Oikeudellisen perustan ilmoittaminen – Velvollisuus – Ulottuvuus – Viittauksen puuttuminen ei ole olennainen virhe – Rajat – Nimenomainen viittaus välttämätön tuomioistuinvalvonnan harjoittamisen kannalta

(SEUT 296 artikla)

5.        Kansainväliset sopimukset – Tekeminen – Unionin toimivalta – Toimivalta, kun sopimuksen tekeminen välttämätöntä perussopimuksissa vahvistetun tavoitteen saavuttamiseksi – Annettavaa toimea koskevat muoto- tai menettelyvaatimukset

(SEUT 216 artiklan 1 kohta ja SEUT 352 artikla)

1.      SEU 5 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua annetun toimivallan periaatetta on noudatettava niin unionin sisäisessä kuin kansainvälisessäkin toiminnassa.

(ks. 44 kohta)

2.      Unionin ulkoinen toimivalta voi olla olemassa myös muissa kuin SEUT 3 artiklan 2 kohdassa määrätyissä tapauksissa. Unionin toimivalta tehdä kansainvälisiä sopimuksia saattaa paitsi perustua perussopimuksilla nimenomaisesti annettuun toimivaltaan myös olla johdettavissa implisiittisesti muista perussopimusten määräyksistä ja unionin toimielinten näiden määräysten perusteella antamista toimista. Kun näille toimielimille on unionin oikeudessa vahvistettu toimivalta unionin sisäisissä asioissa jonkin tietyn tavoitteen toteuttamiseksi, unioni on tällöin aina toimivaltainen tekemään tarvittavat kansainväliset sitoumukset kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi, vaikka tästä ei olisi annettu nimenomaista säännöstä tai määräystä. Viimeksi mainittua tilannetta koskee lisäksi SEUT 216 artiklan 1 kohta.

On lisäksi tehtävä ero unionin ulkoisen toimivallan olemassaolon ja sen välillä, onko tämä mahdollinen toimivalta luonteeltaan yksinomaista vai jaettua. Tämä ero saa ilmauksensa EUT-sopimuksessa Jo SEUT 216 artiklan 1 kohdan tämän määräyksen sanamuodosta, jossa ei tehdä mitään eroa unionin ulkoisen toimivallan yksinomaisen tai jaetun luonteen perusteella, seuraa, että unionilla on tällainen toimivalta mainituissa neljässä tapauksessa. Tilanne, jossa sopimuksen tekeminen voi vaikuttaa yhteisiin sääntöihin tai muuttaa niiden ulottuvuutta – tilanne, jossa unionin toimivalta on SEUT 3 artiklan 2 kohdan nojalla yksinomainen –, on vain yksi näistä tapauksista. SEUT 216 artiklan 1 kohdan ja SEUT 3 artiklan 2 kohdan sanamuotojen vertailusta seuraa lisäksi, että tapaukset, joissa unionilla on ulkoinen toimivalta näistä määräyksistä ensimmäisen mukaan, eivät rajoitu näistä määräyksistä toisessa tarkoitettuihin eri tilanteisiin, joissa unionilla on yksinomainen ulkoinen toimivalta.

(ks. 45–47 ja 49–51 kohta)

3.      Valtioiden välisen kansainvälisten rautatiekuljetusten järjestön uudelleentarkastelukomitean 25. kokouksen esityslistaan merkityt kohdat, jotka koskevat 9.5.1980 tehtyä kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevaa yleissopimusta koskevia muutosehdotuksia ja joihin neuvosto on vahvistanut unionin puolesta esitettävät kannat, kuuluvat unionin ulkoiseen toimivaltaan Neuvosto ei siis ole loukannut SEU 5 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä virkkeessä ilmaistua annetun toimivallan periaatetta.

Kyseessä olevat muutokset kokevat siis kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevia sopimuksia sääntelevää yksityisoikeuden alaa, joka kuuluu unionin politiikan eli yhteisen liikennepolitiikan piiriin, joka on EUT-sopimuksen kolmannen osan, jonka otsikko on ”Unionin sisäiset politiikat ja toimet”, VI osaston, jonka otsikko on ”Liikenne”, kohteena. Kyseisen alan on siis katsottava vastaavan yhtä EUT-sopimuksen tavoitteista. Koska kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevan yleissopimuksen määräyksillä ja lisäyksillä, joita nämä muutokset koskevat, pyritään ottamaan käyttöön yhdenmukaistetut normit kansainvälisellä tasolla, mukaan lukien kansainväliselle liikenteelle jäsenvaltion alueelle tai sen alueelta taikka yhden tai useamman jäsenvaltion alueen kautta, unionin ulkopuolella tapahtuvalle matkalle ja lähtökohtaisesti myös unionin alueella tapahtuvalle matkalle, sen, että unioni esittää kannan näistä muutoksista, on katsottava myötävaikuttavan yhteisen liikennepolitiikan tavoitteiden toteuttamiseen unionille SEUT 91 artiklan 1 kohdassa annetun toimivallan puitteissa; tähän toimivaltaan sisältyy myös ulkoinen näkökohta. Tämä kanta on näin ollen välttämätön jonkin unionin politiikalle perussopimuksissa vahvistetun tavoitteen saavuttamiseksi SEUT 216 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin.

Lisäksi ei voida pätevästi väittää, että koska liikenteen ala kuuluu SEUT 4 artiklan 2 kohdan g alakohdan mukaan unionin ja sen jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan, unioni ei voi toimia ulkoisella tasolla ennen kuin se on toiminut sisäisellä tasolla antamalla yhteisiä sääntöjä aloilla, joilla on tehty kansainvälisiä sitoumuksia. Unionin ulkoisen toimivallan olemassaolo ei missään tapauksessa ole riippuvaista siitä, että unioni on aiemmin käyttänyt sisäistä lainsäädäntövaltaansa asianomaisella alalla. Jaettua toimivaltaa koskevassa SEUT artiklan 2 kohdan ensimmäisessä virkkeessä ei siis aseteta sen edellytykseksi, että unionilla on jaettu ulkoinen toimivalta jäsenvaltioidensa kanssa, sellaisen perussopimusten määräyksen olemassaoloa, jossa nimenomaisesti annetaan tällainen ulkoinen toimivalta unionille.

(ks. 56, 60, 62, 66, 67 ja 72 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 80–84 kohta)

5.      Vaikka SEUT 216 artiklan 1 kohdassa tosin luetellaan eri tapaukset, joissa unionilla on toimivalta tehdä kansainvälinen sopimus, siinä ei – toisin kuin SEUT 352 artiklassa – määrätä mitään tätä koskevia muoto- tai menettelyvaatimuksia. Toimen muoto ja menettely, jota on noudatettava, on näin ollen määritettävä muiden perussopimusten määräysten perusteella.

(ks. 89 kohta)