Asia T-282/01

Aslantrans AG

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Tullit – Tuontitullien palauttaminen – Kuljetuksen aikana varastettu savukelasti – Asetuksen N:o 2454/93 905 artiklassa tarkoitettu erityistilanteen käsite – Määräajan noudattaminen

Tuomion tiivistelmä

1.      Euroopan yhteisöjen omat varat – Vienti- tai tuontitullien palauttaminen tai peruuttaminen – Palautushakemuksen saattaminen komission käsiteltäväksi – Kansallisen viranomaisen toimittamien tietojen riittämättömyys – Lisätietopyyntö – Komission päätökseen sovellettavan määräajan pidentämisen edellytykset – Näiden seikkojen mahdollinen vaikutus päätökseen – Komission velvollisuus arvioida kaikkia merkityksellisiä seikkoja

(Komission asetuksen N:o 2454/93 905 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta ja 907 artiklan toinen alakohta)

2.      Euroopan yhteisöjen omat varat – Vienti- tai tuontitullien palauttaminen tai peruuttaminen – Asetuksen N:o 2454/93 905 artiklassa käyttöönotetun yleisen kohtuullistamislausekkeen soveltamisala – Komission päätösvalta – Käyttämistapa – ”Erityistilanne” – Käsite – Tavaroiden varkaus kuljetuksen aikana ei kuulu siihen käsitteen alaan

(Neuvoston asetuksen N:o 2913/92 239 artikla; komission asetuksen N:o 2454/93 905 artikla)

1.      Jos jäsenvaltion kansalliset tulliviranomaiset ovat saattaneet komission käsiteltäväksi tullien palautushakemuksen, joka perustuu yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen N:o 2913/92 239 artiklassa tarkoitetun erityistilanteen olemassaoloon ja jos osoittautuu, että komissiolle toimitetut tiedot ovat riittämättömiä, jotta se voisi ratkaista käsiteltävänään olevan asian tietoisena kaikista siihen vaikuttavista seikoista, komissio voi pyytää lisätietoja tietyistä tullikoodeksin soveltamista koskevista säännöksistä annetun asetuksen N:o 2454/93 905 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

Sen selvittämiseksi, onko se määräaika, jonka kuluessa komission on otettava kantaa palautushakemukseen, pidentynyt pätevällä tavalla soveltamisasetuksen 907 artiklan toisen alakohdan nojalla sellaisen pyynnön takia, on tarpeen tutkia, saattoiko näillä tiedoilla, joista tässä pyynnössä oli kysymys, olla vaikutusta tähän kantaan. Ratkaistessaan, muodostavatko tapauksen olosuhteet erityistilanteen, komission on arvioitava kaikkia merkityksellisiä seikkoja.

(ks. 37–39 kohta)

2.      Tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä annetun asetuksen N:o 2454/93 905 artikla, jossa täsmennetään ja kehitetään edelleen tullikoodeksin 239 artiklaan sisältyvää sääntöä tuonti- tai vientitullien palauttamisesta tai peruuttamisesta, on yleinen kohtuullistamislauseke, jonka tarkoituksena on erityisesti kattaa sellaiset poikkeukselliset tilanteet, jotka eivät sellaisenaan kuulu soveltamisasetuksen 900–904 artiklassa tarkoitettujen tapausten alaan. Koska tuontitullien palautukselle on kaksi samanaikaisesti täytettävää edellytystä, eli ensiksi erityistilanteen olemassaolo sekä toiseksi asianosaisen vilpillisen menettelyn tai ilmeisen laiminlyönnin puuttuminen, tullien palautus on evättävä, jos toinen näistä edellytyksistä jää täyttymättä.

Komissiolla on harkintavaltaa, kun se tekee päätöksen soveltamalla tätä yleistä kohtuullistamislauseketta. Lisäksi koska tuonti- tai vientitullien palauttaminen tai peruuttaminen, johon voidaan ryhtyä vain tiettyjen edellytysten täyttyessä ja nimenomaisesti säädetyissä tilanteissa, muodostaa poikkeuksen tavanomaiseen tuonti- ja vientimenettelyyn, säännöksiä, joissa säädetään tällaisesta palauttamisesta tai peruuttamisesta, on tulkittava suppeasti.

Soveltamisasetuksen 905 artiklassa tarkoitettu erityistilanne on näin ollen kysymyksessä silloin, kun tullikoodeksin 239 artiklan taustalla oleva kohtuullistamistavoite huomioon ottaen todetaan, että on olemassa seikkoja, jotka ovat omiaan asettamaan hakijan poikkeukselliseen tilanteeseen suhteessa muihin samaa toimintaa harjoittaviin toimijoihin. Tavaroiden varkaus kuljetuksen aikana on kuitenkin katsottava yhdeksi niistä yleisimmistä todetuista vahingoista, joita vastaan talouden toimijat ovat tavallisesti ottaneet vakuutuksen, ja näin on varsinkin sellaisten talouden toimijoiden kohdalla, jotka ovat erikoistuneet sen takia riskillisiksi kutsuttujen tavaroiden kuljetukseen, että niistä peritään korkeita maksuja.

(ks. 52, 53, 55, 56 ja 65 kohta)