UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)
30 päivänä maaliskuuta 2017 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Ympäristö – Jätteet – Direktiivi 2008/98/EY – Jätehuollon kustannusten takaisin periminen – Aiheuttamisperiaate – Käsite ”jätteen haltijat” – Jätehuollosta perittävä maksu – Pääomainvestointien rahoittamiseen tarkoitettu erityinen maksu
Asiassa C-335/16,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Općinski sud u Velikoj Gorici (Velika Gorican alioikeus, Kroatia) on esittänyt 3.6.2016 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 15.6.2016, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
VG Čistoća d.o.o.
vastaan
Đuro Vladika ja
Ljubica Vladika,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja E. Regan sekä tuomarit J.-C. Bonichot (esittelevä tuomari) ja S. Rodin,
julkisasiamies: M. Szpunar,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– VG Čistoća d.o.o., edustajanaan Ž. Galeković, direktor,
– Kroatian hallitus, asiamiehenään T. Galli,
– Euroopan komissio, asiamiehinään E. Sanfrutos Cano ja M. Mataija,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee aiheuttamisperiaatteen sekä jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta 19.11.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY (EUVL 2008, L 312, s. 3) 14 artiklan 1 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat kunnallinen jätehuoltoyritys VG Čistoća d.o.o. sekä jätehuoltopalvelun käyttäjät Đuro ja Ljubica Vladika ja jossa on kyse yhdyskuntajätteen keräämistä ja käsittelyä vuoden 2013 lokakuun ja vuoden 2014 syyskuun välisenä aikana koskevien laskujen maksamisesta.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Direktiivin 2008/98 johdanto-osan ensimmäisen perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:
”Jätteistä 5 päivänä huhtikuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/12/EY [(EUVL 2006, L 114, s. 9)] säädetään lainsäädännölliset puitteet, joita sovelletaan jätteiden käsittelyyn yhteisössä. Siinä määritellään keskeiset käsitteet, kuten jäte, jätteen hyödyntäminen ja jätteen loppukäsittely, ja siinä säädetään keskeiset jätehuoltoon sovellettavat vaatimukset, erityisesti velvoite, jonka mukaan jätehuoltotoimia suorittavalla laitoksella tai yrityksellä on oltava toimilupa tai se on rekisteröitävä, sekä jäsenvaltioiden velvoite laatia jätehuoltosuunnitelmia. Siinä vahvistetaan myös tärkeitä periaatteita, kuten velvoite käsitellä jätteet siten, ettei sillä ole kielteisiä vaikutuksia ympäristöön ja ihmisten terveyteen, jätehierarkian soveltamiseen rohkaiseminen sekä, aiheuttamisperiaatteen mukaisesti, vaatimus siitä, että jätteiden loppukäsittelyn kustannuksista vastaa jätteen haltija tai aiemmat haltijat tai valmistajat, joiden tuotteesta jäte on peräisin.”
4 Direktiivin 2008/98 johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Näin ollen on tarpeen tarkistaa direktiiviä [2006/12], jotta voidaan selventää tärkeimpiä käsitteitä, kuten jätteen, jätteen hyödyntämisen ja jätteen loppukäsittelyn määritelmiä, tehostaa toimenpiteitä, joita on toteutettava jätteen syntymisen ehkäisemiseksi, ottaa käyttöön lähestymistapa, jossa otetaan huomioon tuotteiden ja materiaalien koko elinkaari eikä ainoastaan jätevaihe, ja keskittyä vähentämään jätteen syntymisen ja jätehuollon aiheuttamia ympäristövaikutuksia ja siten lisäämään jätteen taloudellista arvoa. Lisäksi olisi edistettävä jätteiden hyödyntämistä sekä uusiomateriaalien käyttöä luonnonvarojen säästämiseksi. Selvyyden ja luettavuuden vuoksi direktiivi [2006/12] olisi kumottava ja korvattava uudella direktiivillä.”
5 Direktiivin 2008/98 johdanto-osan 25 ja 26 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(25) On asianmukaista jakaa kustannukset niin, että ne vastaavat todellisia kustannuksia, jotka jätteen syntyminen ja siitä huolehtiminen aiheuttavat ympäristölle.
(26) Aiheuttamisperiaate on ohjaavana periaatteena sekä Euroopan unionin että kansainvälisellä tasolla. Jätteen tuottajan ja sen haltijan olisi huolehdittava jätteestä tavalla, joka takaa ympäristön ja ihmisten terveyden suojelun korkean tason.”
6 Tämän direktiivin 3 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä tarkoitetaan
– –
5) ’jätteen tuottajalla’ jokaista, jonka toiminta tuottaa jätettä (alkuperäinen jätteen tuottaja) tai joka suorittaa esikäsittelyä, sekoittamista tai muunlaista toimintaa, jonka tuloksena kyseisen jätteen luonne tai koostumus muuttuu;
6) ’jätteen haltijalla’ jätteen tuottajaa taikka luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka hallussa jäte on;
– –
9) ’jätehuollolla’ jätteen keräystä, kuljetusta, hyödyntämistä ja loppukäsittelyä, mukaan lukien tällaisten toimintojen valvonta ja loppusijoituspaikkojen jälkihoito sekä kauppiaana tai välittäjänä toteutetut toimet;
10) ’keräyksellä’ jätteen kokoamista, mukaan lukien jätteen alustava lajittelu ja alustava varastointi sen kuljettamiseksi jätteenkäsittelylaitokseen;
11) ’erilliskeräyksellä’ keräystä, jossa erityyppiset ja ominaisuuksiltaan erilaiset jätevirrat pidetään erillään erityiskäsittelyn helpottamiseksi;
– –
14) ’käsittelyllä’ hyödyntämis- tai loppukäsittelytoimia, mukaan lukien hyödyntämisen tai loppukäsittelyn valmistelu;
– –
17) ’kierrätyksellä’ hyödyntämistointa, jossa jätemateriaalit käsitellään uudelleen tuotteiksi, materiaaleiksi tai aineiksi joko alkuperäiseen tarkoitukseen tai muihin tarkoituksiin. Siihen sisältyy eloperäisen aineksen uudelleenkäsittely, mutta ei energian hyödyntäminen eikä uudelleenkäsittely materiaaleiksi, joita käytetään polttoaineina tai maantäyttötoimiin;
– –”
7 Direktiivin 2008/98 11 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tuotteiden uudelleenkäytön ja uudelleenkäytettäviksi valmistelun edistämiseksi erityisesti kannustamalla uudelleenkäyttö- ja korjausverkostojen perustamista ja tukemista sekä taloudellisten ohjauskeinojen, hankintaperusteiden, määrällisten tavoitteiden tai muiden toimenpiteiden käyttöä.
Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä laadukkaan kierrätyksen edistämiseksi, ja tätä tarkoitusta varten niiden on otettava käyttöön jätteen erilliskeräysjärjestelmiä, mikäli se on teknisesti, ympäristön kannalta ja taloudellisesti toteutettavissa sekä aiheellista tarvittavien laatuvaatimusten täyttämiseksi kyseisillä kierrätyksen aloilla.
– –”
8 Tämän direktiivin 14 artiklan sanamuoto on seuraava:
”1. Aiheuttamisperiaatteen mukaisesti jätteen alkuperäisen tuottajan taikka nykyisen tai aiemman jätteen haltijan on vastattava jätehuollon kustannuksista.
2. Jäsenvaltiot voivat päättää, että tuottajan, jonka tuottamasta tuotteesta jäte on peräisin, on vastattava osittain tai kokonaan jätehuollon kustannuksista ja että tällaisten tuotteiden jakelijat voivat osallistua näihin kustannuksiin.”
9 Direktiivin 2008/98 15 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jätteen alkuperäinen tuottaja tai muu haltija huolehtii itse jätteen käsittelystä tai antaa jätteen käsittelyn kauppiaan tai jätteenkäsittelytoimia suorittavan laitoksen tai yrityksen taikka yksityisen tai julkisen jätteiden kerääjän tehtäväksi 4 ja 13 artiklan mukaisesti.”
Kroatian oikeus
10 Kunnallispalveluiden hallinnoinnista annetun lain (Zakon o komunalnom gospodarstvu), sellaisena kuin se oli voimassa pääasian tosiseikkojen ajankohtana, 20 §:n 1 momentin sanamuoto on seuraava:
”Kunnallispalveluista perittävällä maksulla rahoitetaan seuraavia kunnallisia toimintoja:
– –
4. puhtaanapito yhdyskuntajätteen keräämisen ja kuljettamisen osalta
5. yhdyskuntajätteen sijoittaminen kaatopaikalle
– –”
11 Kestävän kehityksen periaatteen mukaisesta jätehuollosta annetun lain (Zakon o održivom gospodarenju otpadom) 4 §:ssä säädetään seuraavaa:
”(1) Tässä laissa tarkoitetaan
– –
10. ’jätteen keräyksellä’ jätteen tavanomaista ja kiireellistä keräysmenettelyä sekä jätteenkeräysmenettelyä kierrätyskeskuksessa
– –
39. ’jätteen haltijalla’ jätteen tuottajaa taikka luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka hallussa jäte on
– –
48. ’jätteen tuottajalla’ jokaista, jonka toiminta tuottaa jätettä ja/tai joka suorittaa esikäsittelyn, sekoittamisen tai muun toiminnan, jonka tuloksena kyseisen jätteen koostumus tai luonne muuttuu
– –”
12 Tämän lain 6 §:n 1 momentissa säädetään, että jätehuolto perustuu ympäristönsuojelualaa koskevien kansallisessa oikeudessa, unionin säännöstössä ja kansainvälisessä oikeudessa vahvistettujen periaatteiden noudattamiseen ja erityisesti aiheuttamisperiaatteeseen, jonka mukaan ”jätteen tuottaja taikka edellinen tai nykyinen haltija vastaa jätehuoltoon liittyvien toimenpiteiden kustannuksista ja vastaa taloudellisesti sellaisten toimenpiteiden toteuttamisesta, joilla on tarkoitus korvata vahingot, joita nämä viimeksi mainitut ovat aiheuttaneet tai voivat aiheuttaa”.
13 Kyseisen lain 6 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:
”Tuottajan, jonka valmistamasta tuotteesta jäte on peräisin, tai jätteen tuottajan on vastattava jätehuollon kustannuksista.”
14 Saman lain 28 §:n sanamuoto on seuraava:
”(1) Paikallinen viranomainen on velvollinen varmistamaan omalla alueellaan
– –
2. jätepaperin, metallin, lasin, muovin, tekstiilien ja kookkaiden yhdyskuntajätteiden (isot esineet) erilliskeräyksen
– –”
15 Kestävän kehityksen periaatteen mukaisesta jätehuollosta annetun lain 30 §:ssä, jonka otsikko on ”Yhdyskuntajätteen kerääminen sekajätteenä ja biohajoavana yhdyskuntajätteenä”, säädetään seuraavaa:
”(1) Julkiseen palveluun, jossa yhdyskuntajäte kerätään sekajätteenä ja biohajoavana yhdyskuntajätteenä, kuuluu tämän jätteen kerääminen eri käyttäjiltä asianomaisella palveluntarjoamisalueella sijaitsevien jätesäiliöiden avulla ja tämän jätteen kuljettaminen sen käsittelyä varten toimivaltaiselle taholle.
– –
(6) Tämän pykälän 4 momentissa tarkoitetun palvelun käyttäjä on velvollinen
– –
3. vastaamaan yhdyskuntajätteen huollon kustannuksista suhteessa palvelujen tarjoajalle luovutettuun jätteen määrään.”
16 Kyseisen lain 33 §:ssä säädetään seuraavaa:
”(1) Palvelujen tarjoaja on velvollinen laskemaan tämän lain 30 §:n 1 momentissa tarkoitetun julkisen palvelun hinnan sellaisen laskumenetelmän avulla, jolla taataan aiheuttamisperiaatteen soveltaminen, taloudellisesti elinkelpoisen toiminnan harjoittaminen sekä tarjotun palvelun turvallisuus, sääntöjenmukaisuus ja laatu tämän lain säännösten mukaisesti – –
(2) Palvelujen tarjoaja on velvollinen veloittamaan käyttäjältä maksut tämän lain 30 §:n 1 momentissa tarkoitetusta julkisesta palvelusta suhteessa laskutuskauden aikana luovutetun jätteen määrään; tämä määrään perustuva kriteeri perustuu luovutetun jätteen painoon tai jätesäiliöiden tilavuuteen ja niiden tyhjentämiskertojen lukumäärään tämän lain 30 §:n 7 momentissa tarkoitetun päätöksen mukaisesti.
– –
(4) Palvelujen tarjoajan on sisällytettävä tämän lain 30 §:n 1 momentissa tarkoitetun julkisen palvelun hintaan seuraavat kulut: jätteen keräyslaitteiston hankinta- ja ylläpitokulut, jätteen kuljetuskulut, jätteen käsittelykulut ja muut tämän lain 29 §:n 10 momentissa tarkoitetussa asetuksessa vahvistetut kulut.
– –”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
17 Kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä oleva asia koskee VG Čistoćan Đuro ja Ljubica Vladikalle esittämää vaatimusta, joka koskee vuoden 2013 lokakuun ja vuoden 2014 syyskuun välisen ajan talousjätehuoltoa koskevien sellaisten laskujen maksamista, joiden suuruus oli jokaisen kuukauden osalta 78,61 Kroatian kunaa (HRK) (n. 10,54 euroa).
18 Pääasian vastaajat vastustavat laskujen sen osan maksamista, joka koskee erilliskeräystä, kierrättämistä ja luvatta ympäristöön jätetyn jätteen sijoittamista kaatopaikalle, sekä erityistä maksua, joka on tarkoitettu jätehuollosta vastaavan yrityksen kierrätystoimintaa varten tekemien pääomainvestointien rahoittamiseen. He eivät sitä vastoin vastusta laskujen sen osan maksamista, joka koskee tosiasiallisesti tuotetun ja kerätyn jätteen keräystä ja kaatopaikalle sijoittamista.
19 VG Čistoća saattoi asian Općinski sud u Velikoj Goricin (Velika Gorican alioikeus, Kroatia) käsiteltäväksi saadakseen Đuro ja Ljubica Vladikan maksamaan erääntyneet summat.
20 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että näillä viimeksi mainituilla on käytössään vain yksi 120 litran jätesäiliö ja että VG Čistoća laatii jätehuoltopalveluidensa laskuttamista varten joka kuukausi jätteen keräämistä koskevan laskelman, joka perustuu käytettyjen jätesäiliöiden kokoon. Tämä yhtiö suoritti siis laskutuksen tyhjennettyjen jätesäiliöiden tilavuuden perusteella eikä pääasian vastaajien tosiasiallisesti tuottaman jätteen painon perusteella.
21 Kyseinen tuomioistuin katsoo, että yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattamiseksi pääasian kantajan olisi otettava käyttöön keräyslaitteisto, joka mahdollistaa laskuttamisen vain käyttäjien tosiasiallisesti tuottamasta jätteestä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo myös, että näiden viimeksi mainittujen käyttöön olisi asetettava erityisiä jätesäiliöitä sellaisen jätteen kokoamista varten, jota varten on olemassa erityinen keräys (paperi, muovit, sekajäte). Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lisää, ettei käyttäjien tulisi maksaa siitä, että jätteet sijoitetaan kaatopaikalle kierrätettäviksi. Se pohtii siis sitä, ovatko käyttäjät velvollisia maksamaan kaikki yhdyskuntajätteen huollosta laadituissa laskuissa mainitut kustannuserät.
22 Tässä asiayhteydessä Općinski sud u Velikoj Gorici päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Kuinka unionin oikeuden mukaan on määritettävä kotitalousjätteen kokoamisesta ja keräämisestä perittävän maksun suuruus? Kuinka unionin kansalaisten on maksettava kotitalousjätteen kokoamisesta ja keräämisestä perittävät maksut, eli maksavatko he tästä palvelusta tyhjennetyn roskapöntön/jätesäiliön tilavuuden perusteella vai kerättyjen jätteiden tilavuuden perusteella, ja onko heidän tämän lisäksi maksettava joitakin muita maksuja?”
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
23 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2008/98 14 artiklaa ja 15 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että niiden kanssa on ristiriidassa pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään yhtäältä, että jätteen käsittelypalvelun käyttäjät maksavat hinnan, joka lasketaan heidän käytettäväkseen asetetun jätesäiliön tilavuuden mukaan eikä tosiasiallisesti kerätyn jätteen painon mukaan, ja toisaalta, että nämä käyttäjät maksavat lisämaksun, joka on tarkoitettu kerätyn jätteen käsittelemisen edellyttämien investointien rahoittamiseen.
24 Direktiivin 2008/98 14 artiklan mukaan ja aiheuttamisperiaatteen mukaisesti jätteen alkuperäisen tuottajan taikka nykyisen tai aiemman jätteen haltijan on vastattava jätehuollon kustannuksista. Näillä haltijoilla on tällainen taloudellinen velvollisuus sen takia, että ne ovat myötävaikuttaneet mainitun jätteen syntymiseen (ks. analogisesti tuomio 24.6.2008, Commune de Mesquer, C-188/07, EU:C:2008:359, 77 kohta ja tuomio 16.7.2009, Futura Immobiliare ym., C-254/08, EU:C:2009:479, 45 kohta).
25 Niiltä osin kuin on kyse yhdyskuntajätteeseen liittyvästä jätehuollosta ja käsittelystä aiheutuvien kustannusten rahoittamisesta, on todettava, että koska kyse on palvelusta, joka tarjotaan kollektiivisesti joukolle ”haltijoita”, jäsenvaltiot ovat direktiivin 2008/98 15 artiklan nojalla velvollisia varmistamaan sen, että lähtökohtaisesti kaikki kyseisen palvelun käyttäjät vastaavat tämän direktiivin 3 artiklassa tarkoitettujen ”haltijoiden” ominaisuudessa yhdessä jätteiden käsittelystä aiheutuvista kokonaiskustannuksista (ks. analogisesti tuomio 16.7.2009, Futura Immobiliare ym., C-254/08, EU:C:2009:479, 46 kohta).
26 Unionin oikeuden nykytilassa ei ole olemassa SEUT 192 artiklan nojalla annettua lainsäädäntöä, jossa jäsenvaltioille asetettaisiin velvollisuus noudattaa tiettyä täsmällistä menetelmää niiltä osin kuin on kyse yhdyskuntajätteen käsittelystä aiheutuvien kustannusten rahoittamisesta, joten kyseinen rahoitus voidaan asianomaisen jäsenvaltion valinnan mukaan varmistaa vapaasti taksalla, maksulla tai millä tahansa muulla tavalla. Tässä tilanteessa turvautuminen sellaisiin laskutuskriteereihin, jotka perustuvat sen jätesäiliön tilavuuteen, joka käyttäjien käyttöön on annettu muun muassa heidän käyttämiensä kiinteistöjen pinta-alan ja kyseisten kiinteistöjen käyttötarkoituksen perusteella, voi mahdollistaa kyseisten jätteiden käsittelystä aiheutuvien kustannusten laskemisen ja niiden jakamisen eri haltijoiden välillä, koska kyseinen parametri on omiaan vaikuttamaan suoraan mainittujen kustannusten määrään (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2009, Futura Immobiliare ym., C-254/08, EU:C:2009:479, 48 ja 50 kohta).
27 Näin ollen pääasiassa kyseessä olevan kaltaista kansallista lainsäädäntöä, jossa yhdyskuntajätteeseen liittyvän jätehuollon ja käsittelyn rahoittamiseksi säädetään hinnasta, joka lasketaan syntyvän jätteen tilavuutta koskevan arvion perusteella eikä tosiasiallisesti tuotettujen ja kerättäväksi annettujen jätteiden painon perusteella, ei unionin oikeuden nykytilassa voida pitää direktiivin 2008/98 14 artiklan ja 15 artiklan 1 kohdan vastaisena (ks. analogisesti tuomio 16.7.2009, Futura Immobiliare ym., C-254/08, EU:C:2009:479, 51 kohta).
28 Sama koskee sellaisen lisämaksun käyttöön ottamista, jolla on tarkoitus rahoittaa jätteiden käsittelyä, kierrätys mukaan lukien, varten tarpeelliset investoinnit.
29 Direktiivin 2008/98 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jätteiden tuottajat osallistuvat kollektiivisesti investointeihin, joita direktiivin 2008/98 11 artiklan 1 kohdassa, 14 artiklassa ja 15 artiklan 1 kohdassa mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan, sen takia, että ne ovat myötävaikuttaneet jätteen syntymiseen (ks. analogisesti tuomio 24.6.2008, Commune de Mesquer, C-188/07, EU:C:2008:359, 77 kohta ja tuomio 16.7.2009, Futura Immobiliare ym., C-254/08, EU:C:2009:479, 46 kohta).
30 Vaikka aineellisesti ottaen ja unionin oikeuden nykytilassa toimivaltaisilla kansallisilla viranomaisilla on laaja harkintavalta niiltä osin kuin on kyse sellaisten hintojen laskemista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen määrittämisestä kuin pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset jätehuoltomaksut ja lisämaksu, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin sille esitettyjen tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella tarkistettava, etteivät perittävä maksu ja tämä lisämaksu johda siihen, että tiettyihin ”haltijoihin” kohdennetaan sellaisia kustannuksia, jotka ovat ilmeisen suhteettomia niiden todennäköisesti tuottamien jätteiden määriin tai luonteeseen nähden (ks. analogisesti tuomio 16.7.2009, Futura Immobiliare ym., C-254/08, EU:C:2009:479, 55 ja 56 kohta).
31 Tässä tarkoituksessa on muun muassa otettava huomioon kriteerit, jotka liittyvät käyttäjien käyttämien kiinteistöjen tyyppiin sekä niiden pinta-alaan ja käyttötarkoitukseen, jätteiden ”haltijoiden” tuotantokapasiteettiin, käyttäjien käyttöön annettujen jätesäiliöiden tilavuuteen ja siihen, miten usein jätteet kerätään, koska nämä parametrit ovat omiaan vaikuttamaan suoraan jätehuollon ja jätteen käsittelyn kustannuksiin.
32 Edellä esitetyn perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2008/98 14 artiklaa ja 15 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että unionin oikeuden nykytilassa niiden kanssa ei ole ristiriidassa pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään yhdyskuntajätteen huolto‑ ja käsittelypalvelun rahoittamiseksi hinnasta, jonka laskeminen perustuu arvioon tämän palvelun käyttäjien tuottaman jätteen tilavuudesta eikä näiden käyttäjien tosiasiallisesti tuottamaan jätemäärään, jonka ne ovat antaneet kerättäväksi, sekä lisämaksusta, joka käyttäjien on maksettava jätteiden haltijoiden ominaisuudessaan ja joka on tarkoitettu jätteen käsittelyn, kierrätys mukaan lukien, edellyttämien pääomainvestointien rahoittamiseen. Kansallisen tuomioistuimen on kuitenkin sille esitettyjen tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella tarkistettava, ettei tämä johda siihen, että tiettyihin ”haltijoihin” kohdennetaan sellaisia kustannuksia, jotka ovat ilmeisen suhteettomia niiden todennäköisesti tuottamien jätteiden tilavuuteen tai luonteeseen nähden. Tätä varten kansallinen tuomioistuin voi muun muassa ottaa huomioon kriteerit, jotka liittyvät käyttäjien käyttämien kiinteistöjen tyyppiin sekä niiden pinta-alaan ja käyttötarkoitukseen, jätteiden ”haltijoiden” tuotantokapasiteettiin, käyttäjien käyttöön annettujen jätesäiliöiden tilavuuteen ja siihen, miten usein jätteet kerätään, koska nämä parametrit ovat omiaan vaikuttamaan suoraan jätehuollon ja jätteiden käsittelyn kustannuksiin.
Oikeudenkäyntikulut
33 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta 19.11.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY 14 artiklaa ja 15 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että unionin oikeuden nykytilassa niiden kanssa ei ole ristiriidassa pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään yhdyskuntajätteen huolto- ja käsittelypalvelun rahoittamiseksi hinnasta, jonka laskeminen perustuu arvioon tämän palvelun käyttäjien tuottaman jätteen tilavuudesta eikä näiden käyttäjien tosiasiallisesti tuottamaan jätemäärään, jonka ne ovat antaneet kerättäväksi, sekä lisämaksusta, joka käyttäjien on maksettava jätteiden haltijoiden ominaisuudessaan ja joka on tarkoitettu jätteen käsittelyn, kierrätys mukaan lukien, edellyttämien pääomainvestointien rahoittamiseen. Kansallisen tuomioistuimen on kuitenkin sille esitettyjen tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella tarkistettava, ettei tämä johda siihen, että tiettyihin ”haltijoihin” kohdennetaan sellaisia kustannuksia, jotka ovat ilmeisen suhteettomia niiden todennäköisesti tuottamien jätteiden tilavuuteen tai luonteeseen nähden. Tätä varten kansallinen tuomioistuin voi muun muassa ottaa huomioon kriteerit, jotka liittyvät käyttäjien käyttämien kiinteistöjen tyyppiin sekä niiden pinta-alaan ja käyttötarkoitukseen, jätteiden ”haltijoiden” tuotantokapasiteettiin, käyttäjien käyttöön annettujen jätesäiliöiden tilavuuteen ja siihen, miten usein jätteet kerätään, koska nämä parametrit ovat omiaan vaikuttamaan suoraan jätehuollon ja jätteiden käsittelyn kustannuksiin.
Allekirjoitukset