Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 12.12.2023 – Europa Way Srl v. Autorità per le Garanzie nelle Comunicazioni ym.
(Asia C-765/23, Europa Way)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Consiglio di Stato
Pääasian asianosaiset
Valittaja: Europa Way Srl
Vastapuolet: Autorità per le Garanzie nelle Comunicazioni, Presidenza del Consiglio dei ministri ja Ministero dell’Economia e delle Finanze
Ennakkoratkaisukysymykset
Onko unionin oikeutta ja erityisesti SEU 6 artiklaa ja SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa tulkittava Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan, sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY1 (puitedirektiivi) 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan ja direktiivin (EU) 2018/19722 31 artiklan valossa siten, että ne ovat esteenä sellaiselle Italian oikeusjärjestyksessä käyttöön otetun kaltaiselle kansalliselle sääntelylle (lain nro 205/2017 1 §:n 1037 momentti), joka rajoittaa unionin kannalta merkityksellisessä tilanteessa kumoamiskanteen vaikutuksia, kun sillä estetään vahingon korvaaminen tilanteen ennallistamisella tai muulla tietyssä muodossa tapahtuvalla suorituksella ja rajoitetaan turvaamistoimet vakuuden asettamiseen, ja kyseenalaistaa näin oikeussuojan tehokkuuden?
Onko unionin oikeutta ja erityisesti direktiivin 2002/21/EY (ns. puitedirektiivi), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/140/EY1 , 3 artiklan 3 ja 3 a kohtaa sekä 8 ja 9 artiklaa ja direktiivin (EU) 2018/1972 5, 6, 8, 9 ja 45 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä järjestelmälle, jonka Italian tasavalta on ottanut käyttöön vuoden 2018 talousarviolain 1 §:n 1031 bis momentilla, sellaisena kuin se lisättiin kyseiseen lakiin vuoden 2019 talousarviolain 1 §:n 1105 momentilla, kun riippumattomalta hallintoviranomaiselta otetaan tällä säännöksellä pois sille kuuluva sääntelytehtävä tai ainakin rajoitetaan sitä huomattavasti säätämällä, että ylimääräinen lähetyskapasiteetti on jaettava vastikkeellisella menettelyllä, jossa tällaisesta kapasiteetista tehdään sopimus eniten tarjoavan kanssa ja jossa vakiintuneet toimijat (incumbents) osallistuvat tarjouskilpailuun?
Onko unionin oikeutta ja erityisesti sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY1 (puitedirektiivi) 8 ja 9 artiklaa, sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/20/EY2 (valtuutusdirektiivi) 3, 5, 7 ja 14 artiklaa, kilpailusta sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen markkinoilla 16.9.2002 annetun komission direktiivin 2002/77/EY 2 ja 4 artiklaa, päätöksen (EU) 2017/899 johdanto-osan 11 ja 20 perustelukappaletta sekä yhdenvertaisuuden, syrjintäkiellon, kilpailun varmistamisen ja luottamuksensuojan periaatteita tulkittava siten, että ne ovat esteenä järjestelmälle, joka on otettu käyttöön asian kannalta merkityksellisellä kansallisella lainsäädännöllä (lain nro 205/2017 1 §:n 1030, 1031, 1031 bis, 1031 ter ja 1032 momentti) sekä viestinnän sääntelyviranomaisen (AGCOM) päätöksillä nro 39/19/CONS, 128/19/CONS ja 564/2020/CONS ja niihin liittyvillä digitaalitelevisiopalvelun taajuuksien käyttöoikeuksien jakamista koskevilla päätöksillä, kun sen mukaan ”taajuuksien käyttöoikeuksien” muuntaminen ”lähetyskapasiteetin käyttöoikeuksiksi” ei perustu vastaavuuteen, vaan osa kapasiteetista varataan jaettavaksi vastikkeellisessa menettelyssä, mistä aiheutuu operaattoreille välttämättä ylimääräisiä kustannuksia, jos ne haluavat varmistaa, että ne saavat säilyttää oikeudet, jotka ne ovat ajan kuluessa laillisesti hankkineet?
Onko unionin oikeutta ja erityisesti sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 8 ja 9 artiklaa, sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) 3, 5, 7 ja 14 artiklaa, kilpailusta sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen markkinoilla 16.9.2002 annetun komission direktiivin 2002/77/EY 2 ja 4 artiklaa, päätöksen (EU) 2017/899 johdanto-osan 11 ja 20 perustelukappaletta sekä yhdenvertaisuuden, syrjintäkiellon, kilpailun varmistamisen ja luottamuksensuojan periaatteita sekä suhteellisuus- ja tarkoituksenmukaisuusperiaatteita tulkittava siten, että ne ovat esteenä järjestelmälle, joka on otettu käyttöön asian kannalta merkityksellisellä kansallisella lainsäädännöllä (lain nro 205/2017 1 §:n 1030, 1031, 1031 bis, 1031 ter ja 1032 momentti) sekä viestinnän sääntelyviranomaisen (AGCOM) päätöksillä nro 39/19/CONS, 128/19/CONS ja 564/2020/CONS ja niihin liittyvillä digitaalitelevisiopalvelun taajuuksien käyttöoikeuksien jakamista koskevilla päätöksillä ja jolla ei ole toteutettu rakenteellisia toimenpiteitä aiemmin todetun epäyhdenvertaisen tilanteen korjaamiseksi kansallisessa ja ylikansallisessa oikeuskäytännössä aiemmin todettujen sääntöjenvastaisuuksien perusteella ja jossa ei oteta huomioon taajuuden vastikkeellisessa tarjouskilpailumenettelyssä hankkineen operaattorin erilaista asemaa säätämällä tämän oikeudesta säilyttää tällainen taajuus, vai onko edellä kuvatut, tällä toimialalla toimivaltaisen viranomaisen toteuttamat ei-rakenteelliset toimet katsottava tarkoituksenmukaisiksi ja oikeasuhteisiksi?
____________
1 EYVL 2002, L 108, s. 33.
1 Eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä 11.12.2018 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/1972 (uudelleenlaadittu) (EUVL 2018, L 321, s. 36).
1 Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiivin 2002/21/EY, sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä annetun direktiivin 2002/19/EY sekä sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista annetun direktiivin 2002/20/EY muuttamisesta 25.11.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/140/EY (EUVL 2009, L 337, s. 37).
1 EYVL 2002, L 108, s. 21.
1 EYVL 2002, L 249, s. 21.