JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
JULIANE KOKOTT
26 päivänä syyskuuta 2013 (1)
Asia C‑167/12
C. D.
vastaan
S. T.
(Ennakkoratkaisupyyntö – Employment Tribunal Newcastle upon Tyne (Yhdistynyt kuningaskunta))
Sosiaalipolitiikka – Direktiivi 92/85/ETY – Soveltamisala – Sijaissynnytykset – Äitiysloma – Direktiivi 2006/54 – Miesten ja naisten yhdenvertainen kohtelu – Raskauteen liittyvän epäsuotuisan kohtelun kielto
I Johdanto
1. Onko naisella oikeus äitiyslomaan myös silloin, kun hän ei ole synnyttänyt lastaan itse, vaan lapsen on synnyttänyt niin sanottu sijaissynnyttäjä?(2) Tämä on Employment Tribunal Newcastle upon Tynen (Newcastle upon Tynen työtuomioistuin, Yhdistynyt kuningaskunta) esittämän ennakkoratkaisupyynnön ydin.
2. Lisääntymislääketieteessä nainen toimii sijaissynnyttäjänä siitä hetkestä, jona hänet keinohedelmöitetään tai hänelle tehdään alkionsiirto. Tämän jälkeen sijaissynnyttäjä kantaa ja synnyttää lapsen. Lapsen geneettinen perimä voi olla peräisin joko niin sanotuilta aiotuilta vanhemmilta, joille vastuu lapsen huollosta syntymän jälkeen siirtyy, tai isältä ja sijaissynnyttäjältä taikka isältä ja joltain kolmannelta naiselta.
3. Euroopan unionin jäsenvaltioissa on voimassa toisistaan voimakkaasti eriävää sijaissynnytyksiä koskevaa lainsäädäntöä.(3) Sijaissynnytykset on kielletty useissa jäsenvaltioissa, mutta Yhdistyneessä kuningaskunnassa ne on tietyin edellytyksin sallittu. Yhdistyneessä kuningaskunnassa ei ole kuitenkaan säädetty erikseen aiotun äidin(4) äitiyslomasta.
4. Käsiteltävässä asiassa on kyse sitä, voidaanko aiotun äidin oikeus äitiyslomaan johtaa unionin oikeudesta, erityisesti toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä 19.10.1992 annetusta neuvoston direktiivistä 92/85/ETY.(5)
5. Unionin tuomioistuin on jo kerran lausunut keinohedelmöitystä koskeneesta asiasta,(6) jossa oli kyse direktiivin 92/85 tulkinnasta. Nyt sillä on tilaisuus kehittää edelleen direktiiviä 92/85 koskevaa oikeuskäytäntöään.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Unionin oikeus
1. Direktiivi 92/85
6. Direktiivin 92/85 tarkoituksena on sen 1 artiklan 1 kohdan nojalla ”edistää raskaana olevien, äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamista työssä”.
7. Direktiivin 92/85 2 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
a) ’raskaana olevalla työntekijällä’ raskaana olevaa työntekijää, joka kansallisen lainsäädännön ja/tai kansallisen käytännön mukaisesti ilmoittaa työnantajalleen tilastaan;
b) ’äskettäin synnyttäneellä työntekijällä’ työntekijää, jonka kansallisen lainsäädännön ja/tai kansallisen käytännön mukaan katsotaan synnyttäneen äskettäin ja joka ilmoittaa tilastaan kyseisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti työnantajalleen;
c) ’imettävällä työntekijällä’ työntekijää, jonka kansallisen lainsäädännön ja/tai kansallisen käytännön mukaan katsotaan imettävän ja joka ilmoittaa tilastaan kyseisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti työnantajalleen.”
8. Direktiivin 92/85 8 artiklassa säädetään äitiyslomasta seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet varmistaakseen 2 artiklassa mainituille työntekijöille oikeuden vähintään 14 viikon pituiseen yhtämittaiseen äitiyslomaan, joka kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti ajoittuu ennen ja/tai jälkeen synnytyksen.
2. Kohdassa 1 määriteltyyn äitiyslomaan pitää sisältyä vähintään kahden viikon pakollinen äitiysloma, joka kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti ajoittuu ennen ja/tai jälkeen synnytyksen.”
9. Direktiivin 92/85 11 artiklassa säädetään seuraavaa:
”– –
2. edellä 8 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa on varmistettava seuraavat asiat:
– –
b) palkan maksun jatkuminen ja/tai oikeus riittävään korvaukseen 2 artiklassa tarkoitetuille työntekijöille; – –”
2. Direktiivi 2006/54
10. Miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5.7.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY(7) 2 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Tässä direktiivissä sovelletaan seuraavia määritelmiä:
a) ’välitön syrjintä’: tilanne, jossa henkilöä kohdellaan sukupuolen perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa;
b) ’välillinen syrjintä’: tilanne, jossa näennäisesti puolueeton säännös, peruste tai käytäntö saattaa henkilöt näiden sukupuolen perusteella erityisen epäedulliseen asemaan toiseen sukupuoleen verrattuna, paitsi jos kyseisellä säännöksellä, perusteella tai käytännöllä on puolueettomasti perusteltavissa oleva oikeutettu tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia;
2. Tässä direktiivissä syrjintänä pidetään seuraavia seikkoja:
– –
c) direktiivissä 92/85/ETY tarkoitettu raskauteen tai äitiysvapaaseen liittyvä naisten epäedullisempi kohtelu. – –”
11. Direktiivin 14 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Julkisella tai yksityisellä sektorilla, julkiset laitokset mukaan lukien, ei saa olla välitöntä tai välillistä sukupuoleen perustuvaa syrjintää seuraavien seikkojen suhteen:
– –
c) työehdot ja työolot, mukaan lukien irtisanominen, sekä palkka perustamissopimuksen 141 artiklassa [josta on tullut SEUT 157 artikla] määrätyn mukaisesti;
– –”
12. Direktiivin 2006/54 15 artiklassa säädetään ”äitiysvapaalta palaamisesta” seuraavaa:
”Äitiysvapaalla olevalla naisella on äitiysvapaan loputtua oltava oikeus palata työhönsä tai vastaavaan toimeen työehdoilla, jotka eivät ole hänelle aikaisempia epäedullisemmat, ja hänen on saatava edukseen kaikki työehtojen parannukset, joihin hänellä olisi ollut oikeus poissaolonsa aikana.”
B Kansallinen oikeus
13. Ihmisen hedelmöityksestä ja alkiokehitysopista vuonna 2008 annetussa laissa (Human Fertilisation and Embryology Act 2008, jäljempänä HFEA) säädetään, ketkä ovat sijaissynnyttäjän synnyttämän lapsen vanhemmat. Lähtökohtaisesti lapsen oikeudellinen äiti on lapsen synnyttänyt sijaissynnyttäjä riippumatta siitä, onko lapsella hänen geeniperimänsä. HFEA:n 54 §:n nojalla tuomioistuin voi aiottujen vanhempien hakemuksesta tehdä vanhemmuutta koskevan päätöksen (parental order), jonka mukaan lasta on pidettävä oikeudellisesti päätöksen hakijoiden lapsena. Tämä edellyttää, että ainakin jommankumman hakijan sukusoluja on käytetty alkion hedelmöittämiseen, että hakijat ovat avioliitossa tai elävät yhdessä jossakin avioliittoon verrattavissa olevassa suhteessa, että hakijat hakevat vanhemmuutta kuuden kuukauden kuluessa lapsen syntymästä ja että sijaisäiti hyväksyy hakemuksen.
14. Äitiyslomasta ja vanhempainvapaasta vuonna 1999 annetun asetuksen (Maternity and Parental Leave etc. Regulations 1999) mukaan äitiyslomaa (maternity leave) voivat pitää naiset raskautensa yhteydessä. Isyysvapaasta ja adoptioon perustuvasta vapaasta vuonna 2002 annetussa asetuksessa (Paternity and Adoption Leave Regulations 2002) säädetään muun muassa adoptioiden yhteydessä tietyin edellytyksin myönnettävästä oikeudesta saada adoptioon perustuvaa vapaata (adoption leave). Henkilöt, joille sijaissynnyttäjän lasta koskeva vanhempainvastuu vanhemmuutta koskevalla päätöksellä siirtyy, voivat saada tietyin edellytyksin palkatonta vapaata.
15. Vuonna 2010 annetun yhdenvertaisuuslain (Equality Act 2010) mukaan raskauteen tai äitiysvapaaseen perustuva epäsuotuisa kohtelu on asianomaisen naisen syrjintää.
III Tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymykset
16. Pääasian kantaja (jäljempänä myös C. D.) työskentelee yhdessä pääasian vastaajan sairaaloista. Vastaajana on National Health Service Foundation, joka on valtion laitos.
17. C. D. halusi toteuttaa lapsihaaveensa sijaissynnyttäjän avulla. Hedelmöittämisessä käytettiin C. D:n kumppanin siemennestettä mutta ei C. D:n munasolua.
18. Sijaissynnyttäjä synnytti lapsen 26.8.2011. C. D. alkoi hoitaa ja imettää lasta tunnin sisällä lapsen syntymästä. Hän jatkoi imettämistä yhteensä kolme kuukautta. C. D. haki kumppaneineen lapsen vanhemmuutta, ja vanhemmuudesta tehtiin 19.12.2011 HFEA:n mukaisesti päätös, jolla C. D:lle ja hänen kumppanilleen siirrettiin täysi ja pysyvä vanhempainvastuu lapsesta.
19. Koska sijaissynnytyksistä ei ollut olemassa työnantajan oman järjestelmän mukaista tai lakisääteistä erillistä järjestelyä, C. D. oli jo ennen lapsen syntymää hakenut vastaajalta adoptiovapaata koskevan lainsäädännön mukaisesti palkallista vapaata ”sijaissynnytyksen perusteella”.(8) Pääasian vastaaja muutti kantaansa sille tehdyn uuden hakemuksen perusteella kesäkuussa 2011 eli ennen lapsen syntymää ja myönsi adoptioon perustuvaa vapaata koskevan lainsäädännön perusteella C. D:lle palkallisen vapaan.
20. C. D. perustaa ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa nostamassaan kanteessa esittämänsä vaatimukset siihen, että häntä on syrjitty laittomasti sukupuolen ja/tai raskauden ja äitiyden perusteella, koska hänen alkuperäinen hakemuksensa hylättiin. Hän väittää, että hänelle oli aiheutunut haittaa raskauden ja äitiyden vuoksi ja sen vuoksi, että hän oli hakenut äitiysvapaata.
21. Pääasian vastaaja kiistää rikkoneensa lakia, koska C. D:lla ei pääasian vastaajan mielestä ole oikeutta palkalliseen vapaaseen eikä äitiyslomaan tai adoptioon perustuvaan vapaaseen. Oikeus näihin vapaisiin on ainoastaan naisilla, jotka ovat synnyttäneet tai adoptoineet lapsen.
22. Employment Tribunal Newcastle upon Tyne on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Myönnetäänkö raskaana olevista työntekijöistä annetun direktiivin 92/85/ETY 1 artiklan 1 kohdassa ja/tai 2 artiklan c alakohdassa ja/tai 8 artiklan 1 kohdassa ja/tai 11 artiklan 2 kohdan b alakohdassa oikeus äitiyslomaan aiotulle äidille, joka saa lapsen sijaissynnyttämistä koskevan sopimuksen perusteella?
2) Myönnetäänkö raskaana olevista työntekijöistä annetussa direktiivissä 92/85 oikeus äitiyslomaan aiotulle äidille, joka saa lapsen sijaissynnyttämistä koskevan sopimuksen perusteella olosuhteissa, joissa hän
a) saattaa imettää lasta synnytyksen jälkeen ja/tai
b) imettää lasta synnytyksen jälkeen?
3) Onko se, että työnantaja kieltäytyy myöntämästä äitiyslomaa aiotulle äidille, joka saa lapsen sijaissynnyttämistä koskevan sopimuksen perusteella, vastoin yhdenvertaisesta kohtelusta annetun direktiivin 2006/54/EY (uudelleenlaadittu toisinto) 14 artiklaa, luettuna yhdessä 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja/tai b alakohdan ja/tai 2 artiklan 2 kohdan c alakohdan kanssa?
4) Onko työntekijän ja lapsen sijaissynnyttäjän välisen suhteen vuoksi mahdollisesti vastoin yhdenvertaisesta kohtelusta annetun direktiivin 2006/54 (uudelleenlaadittu toisinto) 14 artiklaa, luettuna yhdessä 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja/tai b alakohdan ja/tai 2 artiklan 2 kohdan c alakohdan kanssa, se, että aiotulle äidille, joka saa lapsen sijaissynnyttämistä koskevan sopimuksen perusteella, ei myönnetä äitiyslomaa?
5) Onko työntekijän ja lapsen sijaissynnyttäjän välisen suhteen vuoksi mahdollisesti vastoin yhdenvertaisesta kohtelusta annetun direktiivin 2006/54 (uudelleenlaadittu toisinto) 14 artiklaa, luettuna yhdessä 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja/tai b alakohdan ja/tai 2 artiklan 2 kohdan c alakohdan kanssa, se, että aiottua äitiä, joka saa lapsen sijaissynnytykseen perustuvan sopimuksen perusteella, kohdellaan epäedullisemmin?
6) Jos vastaus kysymykseen 4 on myöntävä, riittääkö aiotun äidin asema aiottuna äitinä siihen, että hänellä on oikeus äitiyslomaan hänen ja lapsen sijaissynnyttäjän välisen suhteen perusteella?
7) Jos vastaus johonkin kysymyksistä 1, 2, 3 ja 4 on myöntävä:
7.1) Onko raskaana olevista työntekijöistä annetulla direktiivillä 92/85 asian kannalta merkityksellisiltä osin välitön oikeusvaikutus?
7.2) Onko yhdenvertaisesta kohtelusta annetulla direktiivillä 2006/54 (uudelleenlaadittu toisinto) asian kannalta merkityksellisiltä osin välitön oikeusvaikutus?”
IV Oikeudenkäyntimenettely unionin tuomioistuimessa
23. Unionin tuomioistuimessa käytävässä menettelyssä kirjalliset ja suulliset huomautuksensa ovat esittäneet C. D:n ja pääasian vastaajan lisäksi Irlannin ja Kreikan hallitukset sekä Euroopan komissio. Kirjalliseen menettelyyn osallistuivat myös Espanjan ja Portugalin hallitukset sekä Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus.
V Oikeudellinen arviointi
A Tutkittavaksi ottamisen edellytykset
24. Ensiksi on arvioitava, täyttääkö ennakkoratkaisupyyntö, jonka mukaan C. D:lle lopulta myönnettiin hänen hakemansa palkallinen vapaa, tutkittavaksi ottamisen edellytykset.
25. C. D:n asianajaja vastasi tästä esitettyyn kysymykseen istunnossa, että työnantaja lopulta myönsi C. D:lle vapaan oman harkintavaltansa perusteella mutta että vapaata ei myönnetty siksi, että C. D:llä olisi ollut siihen oikeus. Koska C. D. aikoo hankkia toisen lapsen sijaissynnyttäjän avulla, hänen oikeussuojan tarpeensa kansallisessa menettelyssä liittyy hänen tulevan oikeudellisen tilanteensa selvittämiseen. C. D. tai ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin eivät kuitenkaan ole tarkentaneet, täyttääkö tällainen kanne tutkittavaksi ottamisen edellytykset Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
26. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on ratkaista kansallisen lainsäädännön perusteella, onko pääasiassa edelleen olemassa oikeussuojan tarve. Unionin tuomioistuimen tehtävänä ei ole lausua tästä kysymyksestä.
27. Unionin tuomioistuin voi kieltäytyä vastaamasta kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen vain, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkinnalla ei ole mitään yhteyttä pääasian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos ongelma on luonteeltaan hypoteettinen tai jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin.(9)
28. Käsiteltävässä asiassa on riittävä yhteys pääasian kohteeseen, koska C. D. nimenomaisesti vetoaa ennakkoratkaisukysymyksissä mainittuihin unionin oikeuden säännöksiin ja pääasian vastaaja kiistää nämä valittajan väitteet. Esitetyt oikeudelliset kysymykset eivät ole luonteeltaan hypoteettisia, ja niitä voidaan arvioida ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevien yksityiskohtaisten tietojen perusteella. Ennakkoratkaisupyyntö on näin ollen otettava tutkittavaksi.
B Ennakkoratkaisukysymysten arviointi
29. Ennakkoratkaisukysymykset koskevat ensiksi direktiiviä 92/85 ja toiseksi direktiiviä 2006/54. Direktiivin 92/85 yhteydessä on tutkittava, onko aiotulla äidillä oikeus äitiyslomaan ja jos on, millä edellytyksin. Direktiivin 2006/54 yhteydessä on lisäksi tutkittava, onko äitiysloman myöntämättä jättäminen pääasian olosuhteissa sukupuoleen perustuvaa syrjintää.
1. Direktiiviä 92/85 koskevat ennakkoratkaisukysymykset
30. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kahdella ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään ja seitsemännen ennakkoratkaisukysymyksensä ensimmäisellä osalla, voidaanko aiotun äidin oikeus palkalliseen äitiyslomaan johtaa direktiivistä 92/85. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy erityisesti, vaikuttaako näihin kysymyksiin annettaviin vastauksiin se, että aiottu äiti imettää tai saattaa imettää lasta.
31. Direktiivin 92/85 8 artiklan nojalla ”2 artiklassa mainituilla työntekijöillä” on oikeus äitiyslomaan.
32. Direktiivi ei sisällä sijaissynnytyksiä koskevia säännöksiä. Siinä ei todeta selvästi, että aiotut äidit kuuluisivat sen soveltamisalaan mutta ei myöskään suljeta heitä nimenomaisesti sen soveltamisalan ulkopuolelle.
33. Näin ollen on epäselvää, kuuluvatko aiotut äidit ylipäänsä direktiivin 92/85 soveltamisalaan.
a) Direktiivin 92/85 sovellettavuus aiottuihin äiteihin
34. Tutkittaessa, voidaanko direktiiviä 92/85 soveltaa aiottuihin äiteihin, lähtökohtana on pidettävä direktiivin 2 artiklaa. Siinä määritellään henkilöt, joilla on direktiivin 92/85 1 artiklassa mainittujen tavoitteiden mukaisesti oikeus saada 8 artiklassa tarkoitettua äitiyslomaa. Tällainen oikeus on raskaana olevilla työntekijöillä (2 artiklan a alakohta), äskettäin synnyttäneillä työntekijöillä (2 artiklan b alakohta) ja imettävillä työntekijöillä (2 artiklan c alakohta).
i) Direktiivin 92/85 2 artiklan sanamuoto
35. Aiottu äiti ei ollut minään ajankohtana raskaana eikä siten myöskään äskettäin synnyttänyt, minkä vuoksi direktiivin 92/85 2 artiklan a ja b alakohta eivät sanamuotonsa perusteella koske häntä.
36. Työsuhteessa olevan lastansa imettävän aiotun äidin voidaan kuitenkin suoralta kädeltä katsoa olevan ”imettävä työntekijä” (direktiivin 92/85 2 artiklan c alakohta). Sanamuotonsa perusteella direktiivi 92/85 ei sitä vastoin koske aiottua äitiä, joka ei imetä.
37. Epäselvää on kuitenkin, estävätkö direktiivin 92/85 rakenne ja tavoitteet, jotka on otettava huomioon direktiivin tulkinnassa,(10) sen soveltamisen aiottuihin äiteihin.
ii) Direktiivin 92/85 2 artiklan c alakohdan asema direktiivin rakenteessa
38. Pääasian vastaaja, komissio, Yhdistynyt kuningaskunta ja Espanjan kuningaskunta katsovat, etteivät direktiivin 92/85 ”2 artiklassa mainitut työntekijät” koostu erillisistä henkilöryhmistä. Näitä kaikkia työntekijöitä yhdistää se, että he ovat synnyttäneet tai synnyttävät lapsen itse. He ovat siten aina lapsensa biologisia äitejä. Komissio viittaa tässä yhteydessä muun muassa direktiivin 92/85 8 artiklaan, jossa sen mukaan suljetaan aiotut äidit pois jo siksi, että siinä säädetään äitiyslomasta, joka ”ajoittuu ennen ja/tai jälkeen synnytyksen” ja joka näin ollen koskee ainoastaan naisia, jotka ovat synnyttäneet lapsensa itse. Irlannin hallitus viittaa lisäksi direktiivin 92/85 10 artiklaan, jossa säädetään yhtenäisestä irtisanomissuojasta ”raskauden alkamisen ja – – äitiysloman päättymisen välisenä aikana”.
39. Direktiivin 92/85 rakenne ja sääntelyn systematiikka viittaavat tosiasiassa siihen, että sen soveltamisen lähtökohtana olisi pidettävä biologis-monistista äitiyden käsitettä. Lainsäätäjä ei ehkä ole ottanut huomioon sitä, että raskaana olevat ja imettävät työntekijät voivat olla eri henkilöitä. Direktiiviä 92/85 on kuitenkin tältä osin tarkasteltava sen historiallisessa asiayhteydessä. Sijaissynnytykset olivat nimittäin 1990-luvun alussa nykypäivään verrattuna hyvin harvinaisia. Siksi ei ole ihme, että direktiivin 92/85 rakenteen lähtökohtana on tavanomaisena pidetty biologinen äitiys.
– Välipäätelmä
40. Välipäätelmänä on todettava, että direktiivin 92/85 2 artiklan sanamuoto käsittää ainoastaan imettävät aiotut äidit ja että sijaissynnytykset ovat ilmiönä vieras direktiivin rakenteessa.
41. Se, että lainsäätäjä ei selvästi ole ottanut ollenkaan huomioon aiottujen äitien erityistapausta, ei kuitenkaan tarkoita, ettei aiotuille äideille voitaisi myöntää lainkaan direktiivin 92/85 mukaista suojaa. Ratkaisu on tehtävä pikemminkin direktiivin 92/85 tavoitteiden ja sen perusteella, voidaanko aiotut äidit sisällyttää direktiivillä myönnettävän suojan soveltamisalaan.
iii) Aiottujen äitien kuuluminen direktiivin 92/85 2 artiklan soveltamisalaan direktiivin tavoitteiden perusteella
42. Kuten Irlannin, Portugalin ja Espanjan hallitukset toteavat perustellusti muun muassa direktiivin 92/85 1 artiklan yhteydessä, direktiivillä suojellaan 2 artiklassa tarkoitettujen työntekijöiden terveyttä, kun otetaan huomioon heidän erityinen ”alttiu[tensa] vaaroille”.(11) Kyseiset raskaana olevat tai juuri synnyttäneet työntekijät voivat nimittäin fyysisen tilansa vuoksi altistua erityisille vaaroille. Direktiivissä 92/85 ei kuitenkaan edellytetä, että työntekijä on konkreettisesti vaarassa,(12) vaan sillä suojellaan tarpeen mukaan abstraktisti ja yleisesti 2 artiklassa mainittuja henkilöitä riskiltä altistua vaarallisille tekijöille ja menetelmille(13) sekä yleisesti terveydelle vaarallisilta työolosuhteilta, kuten yötyöltä.(14) Johdanto-osan 15. perustelukappaleessa todetaan myös erityisestä irtisanomissuojasta, että on vältettävä vaikuttamasta kielteisesti ”raskaana olevien, äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden – – fyysiseen ja henkiseen tilaan”.
43. Kaikki direktiivissä 92/85 mainitut vaarat eivät koske aiottuja äitejä. Koska aiottu äiti ei ole raskaana, raskaus ei voi vaarantua erityisten työolosuhteiden vuoksi. Hänen terveyteensä ei kohdistu lapsen syntymän jälkeen samanlaisia riskejä kuin äskettäin synnyttäneen terveyteen kohdistuu, eikä hänellä ole tarvetta toipua synnytyksestä.
44. Imettävän aiotun äidin ja imettävän biologisen äidin tilanteet ovat kuitenkin täysin vertailukelpoiset. Kummassakin tilanteessa kemikaaleille altistuminen työssä tai tietynlaiset työolosuhteet saattavat vaarantaa terveyden. Lisäksi molemmilla äideillä on lapsen huolenpidosta johtuva erityinen ajallinen rasitus.
45. Kuten unionin tuomioistuin on todennut, direktiivin 92/85 ja erityisesti siinä säädetyn äitiysloman tarkoituksena ei ole suojella ainoastaan työntekijää. Direktiivillä 92/85 suojellaan pikemminkin äidin ja lapsen välillä raskauden ja synnytyksen jälkeen vallitsevaa erityistä suhdetta, mikä on myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklan 3 kohdan ja 7 artiklan mukaista. Tätä suhdetta ei pidä sen alkuvaiheessa rasittaa sillä, että äiti harjoittaa samanaikaisesti ammattitoimintaa.(15)
46. Tämän äiti–lapsi-suhteen suojelutavoitteen mukaista on soveltaa direktiiviä 92/85 yleisesti aiottuihin äiteihin riippumatta siitä, imettävätkö he lastaan vai eivät.(16) Se koskee joka tapauksessa etenkin pääasian kantajan kaltaisia imettäviä aiottuja äitejä ja heitä mahdollisesti myös laajemmin kuin imettäviä biologisia äitejä. Aiottu äiti on nimittäin yhtä lailla vastuussa imeväisikäisen lapsensa huollosta ja hyvinvoinnista kuin nainen, joka on itse synnyttänyt lapsensa. Juuri siksi, ettei aiottu äiti ole itse ollut raskaana, hänen on aktiivisesti muodostettava suhde kyseiseen lapseen, integroitava tämä perheeseensä ja omaksuttava äidin rooli. Tätä ”naisen ja lapsen välillä raskauden ja synnytyksen jälkeen vallitsevaa erityistä suhdetta” on suojeltava yhtä lailla aiottujen äitien kuin biologisten äitienkin tapauksessa.
47. Tämän vuoksi vakuuttava ei ole komission lähinnä lainsäädäntörakenteeseen perustuva väite, jonka mukaan äitiyttä ei voitaisi tarkastella direktiivin 92/85 yhteydessä erillään raskaudesta. Lisääntymislääketiede on kehittynyt tällä välin lainsäätäjän direktiivissä noudattamaa rakennetta pidemmälle, mutta tässä yhteydessä ei ole syntynyt tilanteita, joissa lainsäädännön tarkoitus ei olisi merkityksellinen aiottujen äitien osalta. Samalla tavoin kuin aikoinaan, jolloin käytettiin imettäjän palveluksia, myös sijaissynnytyksissä äitiyden rooli on jakautunut kahdelle naiselle, joille molemmille on myönnettävä direktiivin 92/85 mukainen suoja heidän kannaltaan merkityksellisenä ajanjaksona: Lasta kantava sijaissynnyttäjä, joka ei kuitenkaan huolehdi lapsesta syntymän jälkeen, tarvitsee suojaa ainoastaan raskaana olevana työntekijänä ja äskettäin synnyttäneenä. Sijaisäiti, joka ei ole itse ollut raskaana mutta joka vastaa imeväisikäisen lapsensa huollosta ja mahdollisesti myös imettää häntä, tarvitsee suojaa lapsen syntymän jälkeen.
48. Kun otetaan huomioon lääketieteen kehityksen tuomat mahdollisuudet, direktiivin 92/85 tavoitteet edellyttävät siten, ettei sen 2 artiklassa määriteltyjä henkilöitä ymmärretä biologis-monistisesti vaan funktionaalisesti. Aiotut äidit, jotka sijaissynnyttäjän kanssa ennakolta tehdyn sopimuksen mukaisesti saavat suunnitellusti imeväisikäisen lapsen tämän biologiselta äidiltä välittömästi lapsen syntymän jälkeen ja jotka alkavat huolehtia hänestä biologisen äidin tavoin, astuvat lapsen syntymän jälkeen tämän biologisen äidin asemaan, ja heille on myönnettävä tästä ajankohdasta lähtien samat oikeudet kuin ne, jotka muutoin myönnettäisiin sijaissynnyttäjänä toimineelle äidille.
49. Tässä on ero adoption tilanteeseen, jossa tavallisesti ei ole lapsen tosiasiallista tulevaisuutta koskevaan kahden naisen väliseen sopimukseen perustuvaa jo ennen lapsen syntymää olevaa suhdetta aiottuun äitiin.
50. Unionin tuomioistuimen asiassa Mayr antama tuomio(17) ei ole ristiriidassa tämän lähestymistavan kanssa. Asia Mayr koski sitä, mistä ajankohdasta lähtien keinohedelmöitetty työntekijä oli direktiivissä 92/85 tarkoitetulla tavalla raskaana. Ensinnäkin unionin tuomioistuin ei ole sulkenut pois direktiivin 92/85 sovellettavuutta myös lisääntymislääketieteellisiin toimiin ja toiseksi se on katsonut, että direktiiviä sovelletaan ajankohtaan, jona raskauden katsotaan luonnollisessa hedelmöittymisessä alkaneen.(18)
51. Jos tätä lähestymistapaa sovelletaan direktiivistä 92/85 johtuviin sijaissynnytyksiä ja aiottuja äitejä koskeviin oikeuksiin, aiottu äiti voi vedota direktiivin 92/85 mukaiseen suojaan vasta – mutta joka tapauksessa – silloin, kun hän on ottanut imeväisikäisen lapsen hoidettavakseen ja ottanut siten itselleen äidin roolin, koska hän on tästä ajankohdasta lähtien biologisen äidin kanssa vertailukelpoisessa tilanteessa.
52. Mikäli aiotut äidit sitä vastoin jätettäisiin direktiivin 92/85 soveltamisalan ulkopuolelle, aiheutuisi siitä viime kädessä haittaa sijaissynnyttäjien synnyttämille lapsille, ja se olisi vastoin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklassa vahvistettua perusperiaatetta, jonka mukaan kaikissa lasta koskevissa viranomaisten tai yksityisten laitosten toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.
– Välipäätelmä
53. Toisena välipäätelmänä on näin ollen todettava, että imettävät aiotut äidit ovat joka tapauksessa tilanteessa, joka on direktiivin 92/85 tavoitteiden osalta verrattavissa imettävien biologisten äitien tilanteeseen. Lisäksi molemmat äidit – aiottu äiti ja biologinen äiti – kuuluvat käsitteen ”imettävät työntekijät” piiriin.
54. Direktiiviä 92/85 saatetaan kuitenkin soveltaa myös sellaisiin aiottuihin äiteihin, jotka eivät imetä.
iv) Direktiivin 92/85 2 artiklan sovellettavuus aiottuihin äiteihin, jotka eivät imetä
55. Seuraavaksi on tutkittava, edellyttääkö direktiivin 92/85 suojelutavoite, että sen 2 artiklaa sovelletaan myös aiottuihin äiteihin, jotka huolehtivat lapsesta tämän syntymän jälkeen äidin asemassa, vaikka he eivät imetä lasta.
56. Pääasiassa lähtökohtana on kuitenkin aiottu äiti, joka tosiasiassa imetti lastaan. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy kuitenkin toisessa ennakkoratkaisukysymyksessään nimenomaisesti, mikä merkitys imettämisellä on äitiyslomaa koskevan oikeuden kannalta, minkä vuoksi myös tätä kysymystä on tarkasteltava. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan nimittäin yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos kansallisen tuomioistuimen esittämät kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimen on siten lähtökohtaisesti ratkaistava esitetyt kysymykset.(19)
57. Näin on etenkin, koska pääasiassa riidanalaista on se, onko sijaissynnytysten yhteydessä olemassa yleinen, toisin sanoen imettämisestä mahdollisesti riippumaton, oikeus palkalliseen vapaaseen, joka vastaa adoptioon perustuvaa vapaata. Imetyksen merkitystä koskeva kysymys ei näin ollen ole käsiteltävässä asiassa hypoteettinen, minkä vuoksi se on ratkaistava.
58. Vaikuttaa kuitenkin kyseenalaiselta, että imettävän työntekijän käsitettä voitaisiin tulkita siten, että se käsittäisi paitsi aiotut äidit, jotka imettävät lastaan sanan varsinaisessa merkityksessä, myös yleisesti kaikki lapsistaan huolehtivat aiotut äidit.
59. Tätä tulkintaa vastaan puhuu ensinnäkin kyseisen säännöksen sanamuoto, jonka konkreettisena lähtökohtana on lapsen rintaruokinta. Imettämisestä on ilmoitettava työnantajalle, jotta tämä voi mukauttaa työoloja imettävän työntekijän tarpeiden mukaisesti. Tämä ilmoittamisvelvollisuus ei ole merkityksellinen niiden naisten kohdalla, jotka eivät imetä imeväisikäistä lastaan.
60. Direktiivin 92/85 2 artiklalla ei ainoastaan suojella äitejä työpaikalla, vaan siinä myös annetaan heille oikeus direktiivin 92/85 8 artiklassa tarkoitettuun äitiyslomaan. Arvioitaessa sitä, keillä on oikeus äitiyslomaan, on otettava huomioon paitsi direktiivin 92/85 2 artiklan sanamuoto myös suojelutavoite, joka äitiyslomalla on. Kuten edellä on osoitettu, tämä tavoite käsittää äiti–lapsi-suhteen häiriöttömän kehittymisen lapsen syntymän jälkeen. Äitiyslomalla on siten perusoikeuskirjan 7 artiklaan ja 24 artiklaan perustuva primaarioikeudellinen suoja. Perusoikeuskirjan 24 artiklan 3 kohdassa taattu jokaisen lapsen oikeus ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa pätee erityisesti imeväisikäiseen lapseen ja hänen ja häntä hoitavan äidin väliseen suhteeseen ja on keskeinen peruste direktiivissä 92/85 myönnetylle äitiyslomaa koskevalle oikeudelle.
61. Siihen nähden imeväisikäisen lapsen konkreettisen ruokintavan merkitys on toissijainen. Se, imetetäänkö lasta vai saako hän ravintonsa pullosta, riippuu olosuhteista, joihin äidit voivat vain osittain vaikuttaa, eikä sen pidä olla ratkaiseva peruste sille, myönnetäänkö lapsesta huolehtivalle äidille äitiysloma lapsen syntymän jälkeen vai ei.
62. Biologinen äiti, jolla on oikeus äitiyslomaan jo direktiivin 92/85 2 artiklan a ja b alakohdan nojalla, ei menetä oikeuttaan äitiyslomaan lapsen syntymän jälkeen myöskään silloin, jos hän päättää valita pulloruokinnan. Saman on pädettävä aiottuun äitiin, kun otetaan huomioon, että sijaissynnyttäjän ja aiotun äidin tehtävien funktionaalisen jaon vuoksi aiottu äiti voi ylipäätään saada äitiysvapaata vasta lapsen syntymän jälkeen. Perusoikeuksiin pohjautuvaa suojelutavoitetta, joka koskee äiti–lapsi-suhteen häiriötöntä kehittymistä, ei voitaisi ottaa riittävällä tavalla huomioon, jos lapsen ruokintatapa olisi ratkaiseva sen kannalta, voidaanko aiotulle äidille myöntää äitiysloma lapsen syntymän jälkeen.
63. Näin ollen aiotun äidin tapauksessa äitiysloman myöntämisen primäärioikeudellisesta ja teleologisesta arvioinnista seuraa, että direktiivin 92/85 2 artiklaa on tulkittava siten, että sen soveltamisalaan voivat kuulua myös työntekijät, jotka eivät tosiasiassa imetä lastaan. Jos jäsenvaltio hyväksyy sijaissynnytykset ja siten äidin roolin funktionaalisen jakamisen kahden naisen kesken, sen on tämän perusteella myös myönnettävä aiotulle äidille vastaavat oikeudet äitiyslomaan.
64. Tämän sijaissynnytysten hyväksyttävyyteen asianomaisessa jäsenvaltiossa perustuvan lähestymistavan perusteella ei kuitenkaan voida esittää käsiteltävän asian ratkaisun kannalta merkityksetöntä kysymystä siitä, voidaanko direktiiviä 92/85 soveltaa aiottuihin äiteihin ainoastaan silloin, kun myös sijaissynnytykset hyväksytään kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä.
65. Käsiteltävässä asiassa ei siten ole tarpeen lausua tästä enempää, koska asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön mukaan sijaissynnytyssopimus oli oikeudellisesti pätevä ja vanhempainvastuu lapsesta siirrettiin aiotulle äidille vanhemmuutta koskevan päätöksen mukaisesti.
66. Pääasian olosuhteiden perusteella voidaan jättää niin ikään tarkastelematta, miten olisi arvioitava esimerkiksi rajat ylittäviä tilanteita, joissa aiotun äidin alkuperämaan oikeudessa hyväksytään sijaissynnytykset mutta työskentelyvaltiossa sovellettavassa oikeudessa niitä ei hyväksytä.
67. Mainittua direktiiviä voidaan kuitenkin soveltaa aiottuun äitiin, joka astuu sijaissynnyttäjän asemaan välittömästi lapsen syntymän jälkeen, ainakin jos jäsenvaltio, jossa direktiivistä 92/85 johtuviin oikeuksiin vedotaan, tunnustaa aiotun äidin oikeudellisen suhteen lapseen tässä konkreettisessa tapauksessa.
v) a kohtaa koskeva välipäätelmä
68. Edellä esitetyn perusteella käsiteltävän asian kaltaisissa olosuhteissa aiottua äitiä on pidettävä äitiysvapaan myöntämisen yhteydessä ”[direktiivin 92/85] 2 artiklassa mainittuna työntekijänä”, ja häneen voidaan näin ollen soveltaa direktiiviä 92/85, kun hän ottaa lapsen hoidettavakseen tämän syntymän jälkeen.
b) Oikeus direktiivin 92/85 8 artiklassa tarkoitettuun äitiyslomaan
69. Aiotulla äidillä on näin ollen direktiivin 92/85 2 artiklassa tarkoitettuna työntekijänä oikeus direktiivin 8 artiklassa säädettyyn äitiyslomaan.
70. Direktiivin 92/85 lähtökohtana on tosin yhtämittainen saman henkilön pitämä äitiysloma. Tätä periaatetta on kuitenkin mukautettava sijaissynnytysten tapauksessa siten, että siinä otetaan huomioon kyseisten naisten erityistilanne. Heillä molemmilla on, ja osittain samanaikaisesti, oikeus direktiivin 92/85 8 artiklassa tarkoitettuun äitiyslomaan.
71. Ennen lapsen syntymää oikeus äitiyslomaan voi olla ainoastaan sijaissynnyttäjällä, joka on raskaana oleva työntekijä (direktiivin 92/85 2 artiklan a alakohta). Syntymän jälkeen äitiyslomaan on oikeus sijaissynnyttäjällä, joka on äskettäin synnyttänyt (direktiivin 92/85 2 artiklan b alakohta), ja aiotulla äidillä sen jälkeen, kun hän ottaa lapsen hoidettavakseen.
72. Kysymys koskee näin ollen sitä, onko yhteensä vähintään 14 viikon äitiysloma jaettava kyseisten naisten kesken ja jos on, niin miten. Koska sijaissynnytyksistä ei ole annettu konkreettista lainsäädäntöä, lähtökohtana on merkityksellisiltä osin pidettävä direktiivin 92/85 tavoitteita, minkä lisäksi on otettava huomioon sijaissynnytyksiin soveltuvin osin direktiivin 92/85 systemaattiset säännökset.
73. Ensiksi on todettava, että direktiivin 92/85 8 artiklan 2 kohdan nojalla äitiyslomaa on myönnettävä vähintään kahdeksi viikoksi. Koska sekä sijaissynnyttäjät että aiotut äidit ovat ”[direktiivin 92/85] 2 artiklassa mainittuja työntekijöitä”, tämä loma on myönnettävä kummallekin lyhentämättömänä ja koko pituudessaan, eikä siitä voida vähentää toiselle heistä myönnettyä lomaa.
74. Toiseksi on todettava, ettei sijaissynnytysten käsitteen tarkasteleminen direktiivin 92/85 rakenteen valossa saa johtaa oikeuden kohteena olevan vapaan kokonaiskeston kaksinkertaistumiseen. Äitiysloman on pikemminkin heijastettava kyseisten naisten valitsemaa roolijakoa. Sijaissynnyttäjän jo pitämä loma on vähennettävä aiotulle äidille myönnettävästä lomasta ja päinvastoin.
75. Sitä, missä määrin kyseisillä naisilla on oikeus lomaan ja erityisesti jaetaanko äitiysloma tasapuolisesti heidän kesken sekä miten on meneteltävä, jos heidän välillään ei tehdä sopimusta, ei voida päätellä yksityiskohtaisesti direktiivin 92/85 tavoitteista ja rakenteesta, mutta se voidaan johtaa niiden yhteydessä huomioon otettavista perusteista. Äitiysloman jakamisessa on nimittäin joka tapauksessa otettava huomioon direktiivillä suojellut edut. Ennen syntymää merkityksellisenä on siten pidettävä raskaana olevan suojaa ja syntymän jälkeen synnyttäneen suojaa ja lapsen etua. Näiden suojeltavien kohteiden yhteydessä on otettava huomioon mahdollinen sopimukseen perustuva äitiysloman jako, minkä ei pidä tapahtua lapsen edun kustannuksella. Koska direktiivin 92/85 8 artiklassa viitataan äitiysloman yksityiskohtaisen sääntelyn osalta yleisesti kansalliseen lainsäädäntöön, vaikuttaa perustellulta soveltaa muilta osin kansallisessa lainsäädännössä esitettyjä arviointeja. Tässä yhteydessä voi olla mahdollisesta soveltaa yhteisvelkasuhdetta koskevaa sääntelyä.
c) Vastaus ensimmäiseen ja toiseen ennakkoratkaisukysymykseen
76. Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen ja toiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että aiotulla äidillä, joka on pääasian kaltaisessa tilanteessa saanut lapsen sijaissynnytykseen perustuvan sopimuksen perusteella, on lapsen syntymän jälkeen direktiivin 92/85 2 ja 8 artiklan perusteella joka tapauksessa oikeus äitiyslomaan, jos hän ottaa lapsen hoidettavakseen tämän syntymän jälkeen, jos sijaissynnytykset ovat sallittuja asianomaisessa jäsenvaltiossa ja jos sijaissynnytys täyttää jäsenvaltion lainsäädännön vaatimukset, vaikka aiottu äiti ei imettäisi lasta tämän syntymän jälkeen; täten myönnettävän vapaan on oltava vähintään kaksi viikkoa, ja lomasta on vähennettävä sijaissynnyttäjän käyttämän äitiysloman kesto.
d) Seitsemännen ennakkoratkaisukysymyksen ensimmäinen osa
77. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee seitsemännen ennakkoratkaisukysymyksensä ensimmäisessä osassa muun muassa, onko direktiivillä 92/85 ”välitön oikeusvaikutus”. Tämä ei ole täysin selvää äitiysloman osalta, koska äitiyslomaa koskevan oikeuden täsmällistä sisältöä ja sen jakautumista sijaissynnyttäjän ja aiotun äidin välillä ei voida päätellä riittävän täsmällisesti direktiivin 92/85 perusteella. Direktiivistä voidaan kuitenkin päätellä, että aiotulle äidille on joka tapauksessa myönnettävä vähintään kahden viikon äitiysloma. Jos sijaissynnyttäjä ja aiottu äiti sopivat pätevästi jäljelle jäävän vähintään kymmenen viikon loman jakamisesta, myös oikeus jäljellä olevaan lomaan voidaan määrittää tarkasti. Direktiivillä 92/85 on tältä osin katsottava olevan välitön oikeusvaikutus.
78. Direktiivin 92/85 tarkastelun jälkeen on siirryttävä tarkastelemaan direktiiviä 2006/54
2. Direktiiviä 2006/54 koskevat ennakkoratkaisukysymykset
79. Kolmas, neljäs, viides ja kuudes ennakkoratkaisukysymys sekä seitsemännen ennakkoratkaisukysymyksen toinen osa koskevat direktiiviin 2006/54 perustuvaa miesten ja naisten yhdenvertaista kohtelua. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa ensinnäkin selvittää, onko direktiivin 2006/54 vastaista se, että työnantaja kieltäytyy myöntämästä äitiyslomaa aiotulle äidille. Toiseksi se haluaa selvittää, voidaanko katsoa, että aiottuja äitejä syrjitään, kun otetaan huomioon heidän suhteensa sijaissynnyttäjään.
80. Olen komission ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa yhtä mieltä siitä, ettei direktiivi 2006/54 ole merkityksellinen käsiteltävän asian kysymysten kannalta. Käsiteltävä asia ei nimittäin koske direktiivin 2006/54 1 artiklassa tarkoitettua ”miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanoa työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa”. Tästä tarkemmin jäljempänä.
a) Kolmas ja neljäs ennakkoratkaisukysymys
81. Edellä jo tarkastellussa direktiivissä 92/85 säädetään siitä, millä edellytyksin äitiyslomaa on myönnettävä – tätä kolmas ja neljäs ennakkoratkaisukysymys lähinnä koskevat. Direktiivin 2006/54 15 artikla koskee ainoastaan äitiysvapaalta palaamiseen liittyviä kysymyksiä ja edellyttää, että sitä koskevista edellytyksistä säädetään muualla.
82. Direktiiviä 2006/54 ei siten voida tältä osin soveltaa.
b) Viides ennakkoratkaisukysymys
83. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee viidennellä ennakkoratkaisukysymyksellään lähinnä sitä, onko se, että aiottua äitiä ”kohdellaan epäedullisemmin”, vastoin direktiivin 2006/54 14 artiklaa, luettuna yhdessä 2 artiklan kanssa, ja onko tämän vuoksi aiotun äidin sijaissynnyttäjää koskevan suhteen perusteella katsottava, että kyse on sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä.
84. Tämä kysymys näyttää viittaavan tarkemmin erittelemättömiin ”haittoihin”, joita pääasian kantaja väittää kärsineensä. Haitat näyttävät koostuvan lähinnä siitä, että kantajalta kiellettiin ensin äitiysloma sillä perusteella, ettei hän ollut itse raskaana vaan sijaissynnyttäjä oli raskaana. Tähän sovelletaan direktiiviä 92/85.(20)
85. Tästä riippumatta kyse ei ole direktiivin 2006/54 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta ”direktiivissä 92/85/ETY tarkoitetusta raskauteen tai äitiysvapaaseen liittyvästä [pääasian kantajan] epäedullisemmasta kohtelusta”.
86. Kyse ei ensinnäkään ole aiotun äidin raskauteen perustuvasta epäedullisemmasta kohtelusta, koska valittaja ei ollut itse raskaana vaan sijaissynnyttäjä oli raskaana. Valittaja ei voi myöskään vedota sijaissynnyttäjän raskauteen, jotta häntä itseään kohdeltaisiin työpaikallaan kuten raskaana olevaa työntekijää. Toiseksi äitiyslomaan liittyvä epäedullisempi kohtelu voitaisiin todeta ainoastaan siinä tapauksessa, että valittajalle olisi tosiasiassa myönnetty äitiysloma, ja se olisi haitannut hänen uralla etenemistään. Tällaisesta tilanteesta säädetään direktiivin 2006/54 15 artiklassa, joka koskee äitiyslomalta palaamista. Direktiivissä 2006/54 ei kuitenkaan säädetä siitä, onko äitiyslomaa ylipäätään myönnettävä.
87. Lisäksi mikään ei viittaa direktiivin 2006/54 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun välittömään tai välilliseen syrjintään. Joka tapauksessa on niin, ettei pääasian kantaja ole tullut kohdelluksi epäedullisesti miespuolisiin kollegoihinsa nähden sukupuolensa vuoksi vaan korkeintaan siksi, että hän on toteuttanut lapsihaaveensa sijaissynnytyksen avulla. Pääasian kantaja voisi olla tässä tapauksessa epäedullisessa asemassa ainoastaan muihin sellaisiin naisiin verrattuna, jotka eivät ole turvautuneet sijaissynnytykseen, ja tällöin ei ole kyse direktiivissä 2006/54 käsitellystä miesten ja naisten yhtäläisistä mahdollisuuksista ja yhdenvertaisesta kohtelusta.
88. Direktiivin 2006/54 14 artiklaa ei näin ollen ole rikottu.
c) Vastaus kolmanteen, neljänteen, viidenteen ja kuudenteen ennakkoratkaisukysymykseen sekä seitsemännen ennakkoratkaisukysymyksen toiseen osaan
89. Kolmanteen, neljänteen ja viidenteen ennakkoratkaisukysymykseen on edellä esitetyn perusteella vastattava kieltävästi. Kuudes ennakkoratkaisukysymys voidaan jättää tutkimatta, koska se esitetään ainoastaan, jos neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan myöntävästi. Myöskään seitsemännen ennakkoratkaisukysymyksen toiseen osaan ei ole tarpeen vastata.
VI Ratkaisuehdotus
90. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
Aiotulla äidillä, joka on käsiteltävän asian kaltaisessa tilanteessa saanut lapsen sijaissynnytykseen perustuvan sopimuksen perusteella, on lapsen syntymän jälkeen direktiivin 92/85 2 ja 8 artiklan perusteella joka tapauksessa oikeus äitiyslomaan, jos hän ottaa lapsen hoidettavakseen tämän syntymän jälkeen, jos sijaissynnytykset ovat sallittuja asianomaisessa jäsenvaltiossa ja jos sijaissynnytys täyttää jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön vaatimukset, vaikka aiottu äiti ei tosiasiassa imettäisi lasta tämän syntymän jälkeen; täten myönnettävän loman on oltava vähintään kaksi viikkoa, ja vapaasta on vähennettävä sijaissynnyttäjän käyttämän äitiysloman kesto.
Direktiivin 2006/54 14 artiklaa ei ole pääasian olosuhteissa rikottu.