UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
15 päivänä helmikuuta 2023 (*)
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Valko-Venäjän tilanteen johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet – Luettelot henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joiden varat ja taloudelliset resurssit on jäädytetty – Kantajan nimen merkitseminen luetteloihin ja pysyttäminen luetteloissa – Käsite ”henkilö, joka on vastuussa tukahduttamisesta” – Arviointivirhe – Oikeasuhteisuus
Asiassa T‑536/21,
Belaeronavigatsia, kotipaikka Minsk (Valko-Venäjä), edustajanaan asianajaja M. Michalauskas,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään R. Meyer ja S. Van Overmeire,
vastaajana,
jota tukee
Euroopan komissio, asiamiehinään C. Giolito ja M. Carpus Carcea,
väliintulijana,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Svenningsen sekä tuomarit J. Laitenberger ja M. Stancu (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies H. Eriksson,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon 30.11.2022 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Kantajana oleva Belaeronavigatsia vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan Valko-Venäjän tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2012/642/YUTP muuttamisesta 21.6.2021 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2021/1001 (EUVL 2021, L 219 I, s. 67), Valko-Venäjää koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 765/2006 8 a artiklan 1 kohdan täytäntöönpanosta 21.6.2021 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/999 (EUVL 2021, L 219 I, s. 55) (jäljempänä yhdessä alkuperäiset toimet), Valko-Venäjän tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2012/642/YUTP muuttamisesta 24.2.2022 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2022/307 (EUVL 2022, L 46, s. 97) ja Valko-Venäjän tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 765/2006 8 a artiklan täytäntöönpanosta 24.2.2022 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2022/300 (EUVL 2022, L 46, s. 3) (jäljempänä yhdessä pysyttämistoimet) kumoamista siltä osin kuin nämä toimet (jäljempänä yhdessä riidanalaiset toimet) koskevat kantajaa.
Asian tausta ja kanteen nostamisen jälkeiset tosiseikat
2 Kantajana oleva Belaeronavigatsia on valkovenäläinen valtionyhtiö, jonka toimialana ovat ilmatilan hallinta ja lennonvarmistus Valko-Venäjällä.
3 Käsiteltävä asia liittyy rajoittaviin toimenpiteisiin, joita unioni on toteuttanut vuodesta 2004 alkaen Valko-Venäjän tilanteen johdosta demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien toteutumisen osalta. Se liittyy erityisesti jatkuvien ihmisoikeusloukkauksien ja presidentti Lukašenkan hallinnon vastustajiin kohdistettujen raakojen tukahduttamistoimien pahenemiseen 9.8.2020 toimitettujen presidentinvaalien, joiden unioni totesi olleen ristiriidassa kansainvälisten normien kanssa, jälkeen.
4 Euroopan unionin neuvosto antoi 18.5.2006 SEUT 75 ja SEUT 215 artiklan nojalla presidentti Lukašenkaan ja tiettyihin Valko-Venäjän virkamiehiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 765/2006 (EUVL 2006, L 134, s. 1) ja 15.10.2012 SEUT 29 artiklan nojalla Valko-Venäjään kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2012/642/YUTP (EUVL 2012, L 285, s. 1).
5 Päätöksen 2012/642 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja asetuksen N:o 765/2006, sellaisena kuin se on muutettuna 6.11.2012 annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 1014/2012, 2 artiklan 4 kohdan, jossa on viittaus ensin mainittuun säännökseen, mukaan kaikki sellaisille henkilöille, yhteisöille tai elimille, jotka ovat vastuussa vakavista ihmisoikeusloukkauksista tai kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen opposition tukahduttamisesta tai joiden toiminta muulla tavoin heikentää vakavasti demokratiaa tai oikeusvaltioperiaatteen toteutumista Valko-Venäjällä, kuuluvat tai niiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa olevat varat ja taloudelliset resurssit jäädytetään (jäljempänä riidanalainen yleinen arviointiperuste).
6 Alkuperäisillä toimilla kantajan nimi merkittiin päätöksen 2012/642 liitteessä ja asetuksen N:o 765/2006 liitteessä I oleviin luetteloihin niistä henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joihin kohdistetaan rajoittavia toimenpiteitä (jäljempänä yhdessä kyseessä olevat luettelot).
7 Alkuperäisissä toimissa neuvosto perusteli kantajan nimen merkitsemistä kyseessä oleviin luetteloihin seuraavilla syillä:
”Valtion omistama yritys Belaeronavigatsia vastaa Valko-Venäjän lennonjohdosta. Näin ollen se kantaa vastuun [lennon FR4978] ohjaamisesta 23. toukokuuta 2021 Minskin lentokentälle ilman asianmukaisia perusteita. Tämän poliittisin perustein tehdyn päätöksen tavoitteena oli ottaa kiinni ja pidättää oppositiotoimittaja Raman Pratasevitš ja Sofia Sapega, ja se edustaa yhtä kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen opposition tukahduttamisen muotoa.
Näin ollen valtion omistama yritys Belaeronavigatsia on vastuussa kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen opposition tukahduttamisesta.”
8 Neuvosto antoi kantajalle erikseen tiedoksi 22.6.2021 päivätyllä kirjeellä, että hänen nimensä oli merkitty kyseessä oleviin luetteloihin, ja liitti mukaan jäljennöksen alkuperäisistä toimista. Kyseisessä kirjeessä neuvosto ilmoitti kantajalle, että hänellä oli mahdollisuus vaatia nimensä merkitsemistä luetteloihin koskevan päätöksen uudelleentarkastelua ja riitauttaa tämä päätös unionin yleisessä tuomioistuimessa.
9 Kantaja vastusti 3.11.2021 päivätyllä kirjeellään nimensä merkitsemistä kyseessä oleviin luetteloihin ja vaati neuvostolta päätöksen uudelleentarkastelua.
10 Neuvosto vastasi kantajan uudelleentarkastelua koskevaan vaatimukseen 17.1.2022 päivätyllä kirjeellä ja toimitti sille asiakirjan WK 15389/2021 INIT. Tällä samalla kirjeellä se ilmoitti kantajalle aikomuksestaan pysyttää hänen nimensä kyseessä olevissa luetteloissa sekä kantajan mahdollisuudesta esittää tästä huomautuksia 2.2.2022 mennessä.
11 Kantaja kiisti 26.1.2022 ja 1.2.2022 päivätyillä kirjeillä asiakirjaan WK 15389/2021 INIT koottujen todisteiden merkityksellisyyden ja vaati neuvostoa tarkastelemaan uudelleen hänen nimensä merkitsemistä kyseessä oleviin luetteloihin.
12 Pysyttämistoimilla kantajan nimi pysytettiin kyseessä olevissa luetteloissa 28.2.2023 saakka, ja tätä pysyttämistä perusteltiin seuraavilla syillä:
”Valtion omistama yritys Belaeronavigatsia vastaa Valko-Venäjän lennonjohdosta. Näin ollen se kantaa vastuun [lennon FR4978] ohjaamisesta 23. toukokuuta 2021 Minskin lentokentälle ilman asianmukaisia perusteita. Tämän poliittisin perustein tehdyn päätöksen tavoitteena oli ottaa kiinni ja pidättää oppositiotoimittaja Raman Pratasevitš ja Sofia Sapega, ja se edustaa yhtä kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen opposition tukahduttamisen muotoa.
Näin ollen valtion omistama yritys Belaeronavigatsia on vastuussa kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen opposition tukahduttamisesta.”
13 Neuvosto vastasi edellä mainittuihin kantajan kirjeisiin 25.2.2022 päivätyllä kirjeellä ja toimitti tälle asiakirjat WK 1795/2022 INIT ja WK 1795/2022 ADD 1. Samalla kirjeellä neuvosto ilmoitti kantajalle päätöksestään pysyttää hänen nimensä kyseessä olevissa luetteloissa.
Asianosaisten vaatimukset
14 Kantaja riitautti ensin alkuperäiset toimet 1.9.2021 nostamallaan kanteella siltä osin kuin ne koskivat häntä. Myöhemmin kantaja mukautti vaatimuksiaan unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 13.5.2022 jättämällään kirjelmällä siten, että niissä tarkoitettiin myös pysyttämistoimia siltä osin kuin ne koskivat häntä.
15 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaiset toimet siltä osin kuin ne koskevat häntä
– velvoittaa neuvoston ja komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
16 Neuvosto ja komissio vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
17 Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koskee arviointivirhettä ja toinen suhteellisuusperiaatteen noudattamatta jättämistä.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee arviointivirhettä
18 Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantaja arvostelee neuvostoa siitä, että se katsoi, että riidanalainen yleinen arviointiperuste on objektiivinen arviointiperuste, joka ei edellytä sen toteen näyttämistä, että rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevalla henkilöllä tai yhteisöllä on ollut tarkoitus osallistua tukahduttamistoimeen. Tältä osin kantaja lähinnä väittää riidanalaisen yleisen arviointiperusteen lainvastaisuuteen vetoamatta, että päätöksen 2012/642 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja asetuksen N:o 765/2006 2 artiklan 4 kohdassa käytetty ilmaus ”jotka ovat vastuussa tukahduttamisesta” osoittaa, että mainittu arviointiperuste edellyttää tarkoituksellisuutta ja siten sen toteen näyttämistä, että rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevalla henkilöllä tai yhteisöllä on ollut tarkoitus osallistua sen syyksi luettuun tukahduttamistoimeen.
19 Kantaja väittää, ettei neuvosto voinut tyytyä osoittamaan ainoastaan sen konkreettista syyksilukemista, että lento FR4978 ohjattiin Minskin (Valko-Venäjä) lentoasemalle 23.5.2021, ja että sen olisi pitänyt myös osoittaa kantajan toiminnan tahallisuus eli se, että kantaja oli teoillaan osallistunut tarkoituksellisesti kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen opposition tukahduttamiseen. Koska tätä ei osoitettu, neuvosto ei voinut katsoa, että oli olemassa riittävä tosiseikasto sen toteen näyttämiseksi, että kantajan tarkoituksena oli ollut osallistua kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen opposition tukahduttamiseen.
20 Ensinnäkin kantaja väittää, että sen toiminnan vaikuttimena eivät olleet poliittiset syyt, vaan velvollisuudet, jotka sille oli asetettu lentoturvallisuuden alalla ilmatilan hallinnasta ja lennonvarmistuksesta vastaavana valtionyhtiönä niiden kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti, joissa Valko-Venäjä on osapuolena. Kantaja on siten toiminut Montrealissa (Kanada) 23.9.1971 tehdyn siviili-ilmailun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevan yleissopimuksen ja Chicagossa (Yhdysvallat) 7.12.1944 tehdyn kansainvälistä siviili-ilmailua koskevan yleissopimuksen mukaisesti.
21 Toiseksi kantaja väittää, että yhtiön ulkopuoliset yksiköt, jotka ilmoittivat sille, että lennolla FR4978 oli pommi, olivat saattaneet pyrkiä manipuloimaan sitä, ja että koska sillä ei ollut hallussaan matkustajaluetteloa, se ei nähnyt mitään syytä epäillä tällaista manipulointia. Se seikka, että Minskin lentoasema sai sähköpostiviestin, jossa varoitettiin pommista, vasta 24 minuuttia sen jälkeen, kun tästä varoituksesta oli ilmoitettu lennon FR4978 lentäjälle, minkä kantaja kiistää, ei sulje pois kantajan vilpitöntä mieltä, koska se toimi yksinomaan Minskin lentoaseman turvallisuusyksiköltä saamiensa tietojen perusteella. Kantajan ei myöskään voida katsoa olevan vastuussa lennon FR4978 reitin muuttamisesta, koska se ainoastaan esitti tästä suosituksen lentäjälle, joka teki itse päätöksen laskeutua Valko-Venäjälle.
22 Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää kantajan väitteet.
23 On muistutettava, että päätöksen 2012/642 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja asetuksen N:o 765/2006 2 artiklan 4 kohdan mukaan kaikki sellaisille henkilöille, yhteisöille tai elimille, jotka ovat vastuussa vakavista ihmisoikeusloukkauksista tai kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen opposition tukahduttamisesta tai joiden toiminta muulla tavoin heikentää vakavasti demokratiaa tai oikeusvaltioperiaatteen toteutumista Valko-Venäjällä, kuuluvat tai niiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa olevat varat ja taloudelliset resurssit jäädytetään.
24 Riidanalaisen yleisen arviointiperusteen luonteesta on todettava, että päätöksen 2012/642 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja asetuksen N:o 765/2006 2 artiklan 4 kohdassa käytettyä ilmausta ”jotka ovat vastuussa tukahduttamisesta” ei määritellä kyseisissä säännöksissä eikä myöskään muissa päätöksen 2012/642 tai asetuksen N:o 765/2006 säännöksissä.
25 Näin ollen näiden termien merkitys ja ulottuvuus on määritettävä sen tavanomaisen merkityksen mukaan, joka niillä on yleiskielessä, ottaen samalla huomioon se asiayhteys, jossa niitä käytetään, ja sen lainsäädännön tavoitteet, johon ne kuuluvat (ks. vastaavasti tuomio 10.3.2005, EasyCar, C‑336/03, EU:C:2005:150, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 7.5.2019, Saksa v. komissio, T‑239/17, EU:T:2019:289, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
26 Tältä osin on ensinnäkin todettava, että ilmauksella ”henkilö, joka on vastuussa” tarkoitetaan yleiskielessä jotakuta, jonka teoista ja/tai toiminnasta on aiheutunut tietty seuraus, jonka näiden tekojen ja/tai toiminnan tekijä on tiennyt tai ei ole kohtuudella voinut olla tietämättä.
27 Toiseksi asiayhteydestä, jossa ilmausta ”jotka ovat vastuussa tukahduttamisesta” käytetään, ja erityisesti sanamuodon ”henkilöt, yhteisöt tai elimet, jotka ovat vastuussa – – kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen opposition tukahduttamisesta tai joiden toiminta muulla tavoin heikentää vakavasti demokratiaa tai oikeusvaltioperiaatteen toteutumista Valko-Venäjällä” käyttämisestä päätöksen 2012/642 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja asetuksen N:o 765/2006 2 artiklan 4 kohdassa on todettava, että kyseisen lainsäädännön tarkoituksena oli viitata riidanalaisella yleisellä arviointiperusteella yleisesti kaikkiin henkilöihin, yhteisöihin tai elimiin, joiden toiminta heikentää vakavasti demokratiaa tai oikeusvaltioperiaatteen toteutumista Valko-Venäjällä. Ilmauksen ”muulla tavoin” käyttäminen näiden säännösten toisessa osassa osoittaa, että kyseisessä lainsäädännössä tarkoitettiin viitata kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen opposition tukahduttamiseen sentyyppisenä toimintana, joka heikentää vakavasti demokratiaa tai oikeusvaltioperiaatteen toteutumista Valko-Venäjällä. Lisäksi ilmauksen ”toiminta” käyttö osoittaa, että kyseisen lainsäädännön tarkoituksena on viitata henkilöihin, yhteisöihin tai elimiin, joiden toiminta heikentää vakavasti demokratiaa tai oikeusvaltioperiaatteen toteutumista Valko-Venäjällä, koska tällainen toiminta vaikuttaa heikentävästi riippumatta siitä, onko se tarkoituksellista vai ei.
28 Kolmanneksi päätöksen 2012/642 ja asetuksen N:o 765/2006 tavoitteista on aluksi muistutettava, että SEU 21 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan yksi unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (jäljempänä YUTP) tavoitteista on lujittaa ja tukea demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia ja kansainvälisen oikeuden periaatteita kansainvälisissä yhteyksissä.
29 Käsiteltävässä tapauksessa, kuten päätöksen 2012/642 johdanto-osan ensimmäisestä perustelukappaleesta ilmenee, Valko-Venäjään kohdistettiin rajoittavia toimenpiteitä siksi, ettei kyseisessä maassa kunnioiteta ihmisoikeuksia ja demokratiaa eikä noudateta oikeusvaltioperiaatetta. Mainituilla toimenpiteillä pyritään painostamaan Lukašenkan hallintoa lopettamaan ihmisoikeusloukkaukset ja kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen opposition tukahduttaminen.
30 On todettava, että lähestymistapa, jossa kohteeksi otetaan henkilöt, yhteisöt ja elimet, jotka teoillaan ja/tai toiminnallaan osallistuvat kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen opposition tukahduttamiseen, on johdonmukainen edellä 29 kohdassa mainitun tavoitteen kanssa, eikä sitä voida missään tapauksessa pitää ilmeisen soveltumattomana tavoiteltuun päämäärään nähden (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 28.3.2017, Rosneft, C‑72/15, EU:C:2017:236, 147 kohta). Teot ja/tai toiminta, joilla osallistutaan ihmisoikeusloukkauksiin ja kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen opposition tukahduttamiseen, on nimittäin lopetettava sekä tapauksissa, joissa nämä teot ja/tai toiminta ovat tarkoituksellisia, että tapauksissa, joissa mikään ei viittaa siihen, että tekijät toimivat tarkoituksellisesti.
31 Edellä esitetyn perusteella riidanalaista yleistä arviointiperustetta on tulkittava siten, että kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen opposition tukahduttamisesta ovat vastuussa henkilöt, yhteisöt ja elimet, jotka teoillaan ja/tai toiminnallaan osallistuvat tähän tukahduttamiseen, riippumatta siitä, onko niillä tällainen tarkoitus, jos ne tietävät tekojensa ja/tai toimintansa seuraukset tai eivät voi kohtuudella olla tietämättä niitä.
32 Tältä osin on korostettava, että toisin kuin kantaja väittää, rajoittavat toimenpiteet eivät ole rankaisevia toimenpiteitä, jotka edellyttäisivät sitä, että tekijän tekojen ja/tai toiminnan osoitetaan olleen tarkoituksellisia.
33 Varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen, jonka kohteena kantaja on, ei nimittäin ole mikään hallinnollinen seuraamus, eikä se myöskään kuulu Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 49 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen soveltamisalaan.
34 Ensinnäkään missään unionin oikeuden säännöksessä ei todeta, että tiettyyn henkilöön, yhteisöön tai elimeen YUTP:n määräysten perusteella kohdistettavilla varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämistä koskevilla rajoittavilla toimenpiteillä olisi rikosoikeudellinen sivumerkitys. Nämä toimenpiteet ovat nimittäin kohdennettuja ehkäiseviä toimenpiteitä, joilla pyritään SEU 21 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti lujittamaan ja tukemaan demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia ja kansainvälisen oikeuden periaatteita kansainvälisissä yhteyksissä.
35 Toiseksi päätöksen 2012/642 säännöksillä, joilla otetaan käyttöön Valko-Venäjään kohdistettu varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämistä koskeva järjestelmä, ei pyritä määräämään seuraamusta tietynlaisesta käyttäytymisestä eikä estämään sen uusimista. Niiden ainoana päämääränä on turvata päätöksen 2012/642 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden, yhteisöjen tai elinten hallussa olevat varat SEU 21 artiklan 2 kohdan b alakohdassa mainittujen tavoitteiden mukaisesti (ks. analogisesti tuomio 27.2.2014, Ezz ym. v. neuvosto, T‑256/11, EU:T:2014:93, 78 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kyseisten osapuolten varoja ja resursseja ei siten ole konfiskoitu, vaan ne on jäädytetty turvaamistoimena.
36 Kolmanneksi kyseisten säännösten vaikutukset on rajattu ajallisesti ja ne voidaan peruuttaa. Niissä määrättyä varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämistä on päätöksen 2012/642 8 artiklan mukaan sovellettava tietyn ajanjakson ajan, ja neuvosto, joka tarkastelee päätöstä jatkuvasti, voi milloin tahansa päättää lakkauttaa sen.
37 Toisin kuin kantaja väittää, riidanalainen yleinen arviointiperuste on siten objektiivinen arviointiperuste, joka liittyy rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevan henkilön tekoihin ja/tai toimintaan ja joka ei siten edellytä sen osoittamista, että kyseisen henkilön tarkoituksena on ollut osallistua kyseisillä teoilla/ja tai toiminnalla kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen opposition tukahduttamiseen Valko-Venäjällä.
38 Käsiteltävässä asiassa on siten riittävää, että neuvoston asiakirja-aineistossa esitetään riittävän konkreettisten, täsmällisten ja yhtäpitävien todisteiden kokonaisuus, jonka perusteella voidaan osoittaa, että teoilla, joista kantajaa arvostellaan lennon FR4978 reitin muuttamisen yhteydessä, on osallistuttu kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen opposition tukahduttamiseen Valko-Venäjällä ja että kantaja tiesi tämän tekojensa seurauksen tai ei voinut kohtuudella olla tietämättä sitä.
39 Tältä osin on todettava, että toisin kuin kantaja väittää, sillä, että teko, josta sitä arvostellaan, on vain yksittäinen teko, ja sillä, että kantaja on julkisoikeudellinen oikeushenkilö, joka vastaa ilmatilan hallinnasta ja lennonvarmistuksesta Valko-Venäjällä, ei kummallakaan ole vaikutusta tuomioistuinvalvonnan laajuuteen eikä neuvostolle kuuluvaan todistustaakkaan, koska SEU 29 artiklassa ja SEUT 215 artiklassa sen enempää kuin näiden määräysten perusteella annetuissa riidanalaisissa toimissakaan ei tehdä eroa sen mukaan, ovatko kielletyt teot/toiminta olleet yksittäisiä vai toistuvia, eikä niiden luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden, joihin rajoittavia toimenpiteitä voidaan kohdistaa, tekojen ja/tai toiminnan luonteen mukaan.
40 Siltä osin kuin on kyse mainitun valvonnan laajuudesta, oikeuskäytännöstä ilmenee, että perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuus edellyttää myös, että unionin tuomioistuimet varmistuvat siitä, että päätös, jolla rajoittavia toimenpiteitä on toteutettu tai pysytetty ja joka koskee kyseistä henkilöä tai yhteisöä erikseen, perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon (tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 119 kohta). Sen arviointi, että neuvosto on nojautunut riittävän vankkaan tosiseikastoon, on tehtävä siten, ettei näyttöä ja tietoja tutkita irrallisesti vaan siinä asiayhteydessä, johon ne kuuluvat. Neuvosto nimittäin täyttää sille kuuluvan todistustaakan, jos se esittää unionin tuomioistuimille riittävän konkreettisten, täsmällisten ja yhtäpitävien todisteiden kokonaisuuden, jonka perusteella voidaan osoittaa varojen jäädyttämistoimenpiteiden kohteena olevan henkilön ja vastustettavan hallinnon tai yleensäkin vastustettavan tilanteen välinen riittävä yhteys (ks. tuomio 20.7.2017, Badica ja Kardiam v. neuvosto, T‑619/15, EU:T:2017:532, 99 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
41 Käsiteltävässä asiassa on todettava, että asianosaisten kesken on riidatonta, että kantaja on valkovenäläinen valtionyhtiö, joka vastaa ilmatilan hallinnasta ja lennonvarmistuksesta, ja että se lennon FR4978 lentäjään yhteydessä olleen lennonjohtajansa (jäljempänä lennonjohtaja) välityksellä suositteli, että lentokone ohjataan Minskin lentoasemalle ja laskeutuu sinne, jolloin Valko-Venäjän viranomaiset pääsivät pidättämään oppositiotoimittaja Raman Pratasevitšin ja Sofia Sapegan.
42 Tältä osin on erityisesti korostettava, että Valko-Venäjän viranomaisten toimittamasta lennon FR4978 lentäjän ja lennonjohtajan välillä käydyn viestienvaihdon litteroinnista, jonka sisältö on toistettu Reutersin internetsivustolla 25.5.2021 julkaistussa artikkelissa ja joka kuuluu asiakirjaan WK 6825/2021 INIT koottuun neuvoston todistusaineistoon, johon alkuperäisillä toimilla määrätty kantajan nimen merkitseminen kyseessä oleviin luetteloihin perustuu, ilmenee, että suositus ohjata lento Minskin lentoasemalle ei tullut kyseisestä lennosta vastaavalta lentoyhtiöltä eikä myöskään lähtö- tai saapumislentoasemilta, vaan se tuli yksin kantajalta.
43 Lisäksi useista asiakirjaan WK 6825/2021 INIT kootuista lehtiartikkeleista ilmenee, että lennon FR4978 reitin muuttaminen johti kyseisellä lennolla matkustaneiden oppositiotoimittaja Raman Pratasevitšin ja Sofia Sapegan pidättämiseen.
44 Alkuperäisten toimien antamishetkellä neuvoston saatavilla olleet tiedot muodostavat siten riittävän konkreettisten, täsmällisten ja yhtäpitävien todisteiden kokonaisuuden, jonka perusteella voidaan osoittaa, että jollei kantaja olisi suositellut laskeutumista Minskin lentoasemalle, lentoa FR4978 ei olisi ohjattu tälle lentoasemalle, ja että tämä reitin muuttaminen johti oppositiotoimittaja Raman Pratasevitšin ja Sofia Sapegan pidättämiseen.
45 Tämä pidättäminen on kansalaisyhteiskuntaan ja demokraattiseen oppositioon kohdistuva tukahduttamistoimi, koska, kuten neuvoston esittämästä todistusaineistosta ilmenee, oppositiotoimittaja Raman Pratasevitš pidätettiin siitä syystä, että Valko-Venäjän viranomaiset olivat asettaneet hänet syytteeseen terrorismista hänen toimittajantyönsä ja presidentti Lukašenkan hallinnon vastustamisen vuoksi. Lisäksi neuvoston esittämästä todistusaineistosta ilmenee, että tämä pidättäminen tapahtui sen jälkeen, kun 9.8.2020 oli toimitettu presidentinvaalit, joiden unioni oli todennut olevan ristiriidassa kansainvälisten normien kanssa ja joiden seurauksena jatkuvat ihmisoikeusloukkaukset ja presidentti Lukašenkan hallinnon vastustajiin kohdistetut raa’at tukahduttamistoimet pahenivat.
46 Kantajan nimen merkitsemisestä kyseessä oleviin luetteloihin ja pysyttämisestä näissä luetteloista on todettava, että tiedot, jotka tulivat saataville alkuperäisten toimien antamisen jälkeen, eli asiakirjassa WK 15389/2021 INIT esitetyt eri lehtiartikkelit, kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) lennon FR4978 pakotettua laskeutumista koskevasta ensimmäisestä tapahtumatutkinnasta 7.1.2022 julkaisema alustava raportti, joka esitettiin asiakirjoissa WK 1795/2022 INIT ja WK 795/2022 INIT, sekä Puolan oikeusviranomaisten lennonjohtajalta ottama todistajanlausunto ja kyseisten viranomaisten lennonjohtajan ja lennonjohtotornin välillä tapahtumien aikana käytyjen keskustelujen tallenteesta tekemä litterointi, joka esitettiin asiakirjassa WK 1795/2022 ADD 1, ainoastaan vahvistavat alkuperäisten toimien antamisajankohtana saatavilla olevat tiedot ja täsmentävät niitä. Tästä todistusaineistosta ilmenee, että Minskin lentoaseman vastaanottama sähköpostiviesti, jolla varoitettiin pommista, oli lähetetty – väitetysti Hamas-järjestöstä, joka nopeasti kiisti lähettäneensä sitä – vasta sen jälkeen, kun lentäjälle oli ilmoitettu tästä väitetystä varoituksesta. Lisäksi kantaja antoi hälytyksen tilanteesta vasta sen jälkeen, kun lentäjä oli lähettänyt mayday-hätäkutsun ja ilmoittanut lennonjohtajalle päätöksestään laskeutua Minskin lentoasemalle.
47 Lisäksi on todettava, että vaikka se julkaistiin 19.7.2022 eli pysyttämistoimien antamisen jälkeen, ICAOn lopullisessa raportissa vahvistetaan ICAOn 7.1.2022 julkaisemassa alustavassa raportissa olevat tiedot (siitä, voidaanko oikeudellisen menettelyn aikana toimitettuihin tietoihin vedota henkilöä vastaan, ks. tuomio 28.2.2019, Souruh v. neuvosto, T‑440/16, ei julkaistu, EU:T:2019:115, 93 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
48 Niistä kantajan väitteistä, joiden mukaan yhtiön ulkopuoliset yksiköt, jotka ilmoittivat sille, että lennolla FR4978 oli pommi, olivat saattaneet pyrkiä manipuloimaan sitä ja, koska sillä ei ollut hallussaan matkustajaluetteloa, se ei nähnyt mitään syytä epäillä tällaista manipulointia, on todettava, että asiakirja-aineistosta ja erityisesti Puolan oikeusviranomaisten lennonjohtajalta ottamasta todistajanlausunnosta, joka esitettiin ICAOn 19.7.2022 julkaisemassa lopullisessa raportissa, ilmenee, että kantajan johtoelimet ja asianomainen henkilöstö olivat täysin tietoisia siitä, että he olivat mukana operaatiossa, jonka tarkoituksena oli ohjata lento FR4978 Minskin lentoasemalle syistä, joilla ei ollut mitään tekemistä lentoturvallisuuden kanssa.
49 Ensinnäkin lennonjohtaja totesi, että jo kauan ennen lennon FR4978 saapumista Valko-Venäjän ilmatilaan kantajan pääjohtaja ja hänen seurassaan ollut tuntematon henkilö, jonka kantaja vahvisti istunnossa kuuluvan Valko-Venäjän valtion turvallisuuspalveluun (KGB), kävivät keskustelemassa lennonjohtajan esimiehen kanssa ja että tämän jälkeen jälkimmäinen ilmoitti lennonjohtajalle, että Valko-Venäjän ilmatilaan odotettiin lentokonetta, jossa oli pommi, mutta kielsi lennonjohtajaa varoittamasta kyseistä lentokonetta välittömästi, koska se olisi silloin saattanut pyrkiä laskeutumaan lähimmälle lentoasemalle tai sen ilmatilasektorin, jolla se sillä hetkellä lensi, viereiselle sektorille, tässä tapauksessa Ukrainaan.
50 Sitten lennonjohtaja kertoi, että hänen esimiehensä oli määrännyt hänet lähettämään lennon FR4978 lentäjälle tiedon, jonka mukaan lentokoneessa oleva pommi räjähtäisi Vilnan (Liettua) yläpuolella, ja että tämän jälkeen tuntematon henkilö, jonka lennonjohtaja epäili kuuluvan KGB:hen, jäi istumaan hänen viereensä ja ohjeisti, miten lennon FR4978 lentäjän esittämiin kysymyksiin piti vastata. Lennonjohtaja ilmoitti lentäjälle kyseiseltä henkilöltä saamansa ohjeistuksen mukaisesti, että tieto pommista oli tullut turvallisuusyksiköltä, että siitä oli lähetetty sähköpostiviesti ja että käynnissä oli hälytystilanne. Sen jälkeen, kun kyseinen lentäjä oli antanut mayday-hätäkutsun ja aloittanut laskeutumisen Minskin lentoasemalla, kyseinen tuntematon henkilö kävi kolmannen henkilön kanssa puhelinkeskustelun, jossa hän vahvisti tälle, että lentäjä oli tehnyt päätöksen laskeutua Minskin lentoasemalle.
51 Lisäksi asiakirja-aineistosta ilmenee, että joitakin päiviä lennon FR4978 reitin muuttamisen jälkeen lennonjohtaja oli kutsuttu kantajan toimitiloihin, joissa hänen esimiehensä olivat vaatineet häntä muuttamaan lausuntoaan, jotta siitä eivät paljastuisi epäjohdonmukaisuudet tapahtumien aikajärjestyksessä.
52 Asiakirja-aineistosta myös ilmenee, että Yhdysvaltain viranomaiset tekivät tilanteesta oman tutkintansa, minkä seurauksena Federal District Court for the Southern District of New Yorkin (New Yorkin osavaltion eteläisen tuomiopiirin liittovaltion piirioikeus, Yhdysvallat) suuri valamiehistö nosti lennon FR4978 reitin muuttamisesta syytteen neljää valkovenäläistä virkamiestä eli kantajan pääjohtajaa ja apulaispääjohtajaa sekä kahta KGB:n asiamiestä vastaan. Kyseisessä syytteessä mainitaan erityisesti, että nämä henkilöt olivat päätekijöitä salahankkeessa, jonka tarkoituksena oli ohjata lento FR4978 Minskin lentoasemalle, että he olivat toimineet yhteistyössä kantajan henkilöstön kanssa väärän pommivaroituksen lähettämiseksi lennolle FR4978, jotta sen reittiä voitaisiin muuttaa, ja että he olivat tämän jälkeen väärentäneet raportteja tekojensa peittelemiseksi.
53 Edellä esitetyn perusteella ja ottaen huomioon Valko-Venäjällä tosiseikkojen tapahtuma-aikaan vallinnut poliittinen tilanne, jolle oli ominaista jatkuvien ihmisoikeusloukkausten ja presidentti Lukašenkan hallinnon vastustajiin kohdistettujen raakojen tukahduttamistoimien paheneminen sen jälkeen, kun 9.8.2020 oli toimitettu presidentinvaalit, joiden todettiin olleen ristiriidassa kansainvälisten normien kanssa, kantaja ei ainakaan kohtuudella voinut olla tietämättä, että sen toiminnalla, jonka tarkoituksena oli ohjata lento FR4978 Minskiin syistä, joilla ei ollut mitään tekemistä lentoturvallisuuden kanssa, osallistuttiin kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen opposition tukahduttamiseen.
54 Näin ollen neuvosto totesi arviointivirhettä tekemättä, että kantaja, joka oli osallinen lennon FR4978 reitin muuttamiseen valtionyhtiönä, joka vastasi ilmatilan hallinnasta ja lennonvarmistuksesta Valko-Venäjällä, oli vastuussa kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen opposition tukahduttamisesta Valko-Venäjällä.
55 Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa kantajan väitteillä.
56 Ensinnäkin väitteestä, jonka mukaan perusoikeuskirjan 20 artiklan perusteella sen seikan huomioon ottamisen, että kantaja oli objektiivisesti osallinen lennon FR4978 reitin muuttamiseen, pitäisi johtaa kaikkien niiden, joiden välineellinen osuus on näytetty toteen, mukaan lukien kyseisen lennon lentäjän, automaattiseen rankaisemiseen, on todettava, että neuvosto voi vapaasti arvioida EUT-sopimuksessa sille annettua toimivaltaa käyttäessään EU-sopimuksen V osaston 2 luvun mukaisesti tehtyjen päätösten täytäntöönpanon yksityiskohtaisia sääntöjä, mukaan lukien niiden henkilöiden määrittämistä, joihin SEUT 215 artiklaan perustuvia rajoittavia toimenpiteitä mahdollisesti kohdistetaan (ks. vastaavasti tuomio 6.9.2013, Bank Melli Iran v. neuvosto, T‑35/10 ja T‑7/11, EU:T:2013:397, 194 kohta).
57 Lisäksi, toisin kuin kantaja väitti istunnossa, riidanalaisen yleisen arviointiperusteen tulkinta, sellaisena kuin se esitettiin edellä 31 kohdassa, ei tarkoita sitä, että tätä perustetta sovelletaan kaikkiin tekoihin ja/tai toimintaan, joilla osallistutaan samalla tavalla kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen opposition tukahduttamiseen, niiden aineellisesta luonnehdinnasta riippumatta. Kyseisen arviointiperusteen objektiivinen luonne on nimittäin välttämättä määritettävä päätöksen 2012/642 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja asetuksen N:o 765/2006 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti, ja nämä säännökset koskevat ainoastaan sellaisia tekoja ja/tai toimintaa, jotka voidaan luokitella tukahduttamistoimiksi, mikä sulkee pois teot, joilla ei luonteensa puolesta ole luontaista yhteyttä kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen opposition tukahduttamiseen.
58 Toiseksi siitä kantajan väitteestä, joka perustuu 30.9.2021 annettuun tuomioon tilintarkastustuomioistuin v. Pinxten (C‑130/19, EU:C:2021:782) ja jonka mukaan yhtäältä ainoastaan tietyt kantajan edustajat ja johtajat olivat tosiasiallisesti osallisia edellä mainittuun reitin muuttamiseen ja jonka mukaan toisaalta virheeseen syyllistyneelle toimielimen jäsenelle määrätyn rangaistuksen ei pidä automaattisesti heijastua koko toimielimeen, on todettava, että kuten neuvosto perustellusti huomautti, yhtäältä teko, jonka toimielimen virkamies tai jäsen tekee yksin ja omaan lukuunsa sen toimielimen vahingoksi, jossa hän työskentelee, ja toisaalta, kuten käsiteltävässä asiassa, teko, jonka julkisen laitoksen työntekijät tekevät kyseisen laitoksen nimissä, heille uskottuja tehtäviä hoitaessaan ja kyseisen laitoksen valmiuksia ja valtuuksia käyttäen, ovat luonteeltaan täysin erilaisia. Tämä kantajan väite ei siten voi menestyä.
59 Kolmanneksi väitteestä, jonka mukaan rajoittavien toimenpiteiden määräämisen olisi perustuttava väitteisiin järjestelmällisistä ihmisoikeusloukkauksista, on todettava, ettei riidanalainen yleinen arviointiperuste tarkoita sitä, että ainoastaan tämänluonteiset teot ja/tai toiminta voivat johtaa rajoittavien toimenpiteiden määräämiseen. Joka tapauksessa on vielä todettava, että lennon FR4978 reitin muuttamista oppositiotoimittaja Raman Pratasevitšin ja Sofia Sapegan pidättämiseksi ei voida tarkastella irrallaan siitä asiayhteydestä, johon se kuuluu, eli 9.8.2020 toimitetuista presidentinvaaleista, joiden unioni totesi olevan ristiriidassa unionin kansainvälisten normien kanssa ja joiden seurauksena jatkuvat ihmisoikeusloukkaukset ja presidentti Lukašenkan hallinnon vastustajiin kohdistetut raa’at tukahduttamistoimet pahenivat.
60 Neljänneksi siitä väitteestä, jonka mukaan neuvosto toteutti kantajaan kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä, vaikka ICAO ei ollut vielä antanut päätelmiään ja vaikka Yhdysvallat ei ollut toteuttanut vastaavia toimenpiteitä, on todettava neuvoston tapaan, että syyttömyysolettaman periaate, joka edellyttää, että jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen, ei ole esteenä rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiselle, koska ne eivät, kuten edellä 34 ja 35 kohdassa todettiin, ole luonteeltaan rikosoikeudellisia.
61 Edellä esitetyn perusteella on todettava, että ensimmäinen kanneperuste on perusteeton ja se on siten hylättävä.
Toinen kanneperuste, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista
62 Toisessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että neuvosto on loukannut suhteellisuusperiaatetta.
63 Ensinnäkin on suhteetonta rangaista samoista teoista sekä kantajaa että sen johtajaa. Lisäksi on niin, että vaikka kantajan henkilöstön jäsenet ovatkin syyllistyneet virheisiin, kantajaa ei pitäisi rangaista niistä, koska sen ei tarvitse vastata teoista, joita ei voida pitää virkavirheinä.
64 Toiseksi kantajaan kohdistetut rajoittavat toimenpiteet voivat vaarantaa sen kansainvälisen julkisen palvelun tehtävän. Nämä toimenpiteet voivat erityisesti estää sitä selviämästä juoksevista kuluistaan, maksamasta takaisin sillä useille elimille ja yrityksille olevia velkoja ja rahoittamasta palvelujensa laadun parantamiseksi tarvittavia investointeja.
65 Tältä osin kantaja väittää, että asetuksen N:o 765/2006 3 artiklassa, täytäntöönpanoasetuksessa N:o 2021/999 ja päätöksen 2021/1001 5 artiklassa tarkoitettuja varojen vapauttamiseen myönnettäviä poikkeuksellisia lupia on mahdotonta toteuttaa. Sen mukaan näiden lupien toteuttamiskelvottomuuden syynä on erityisesti se, että ne eivät sovellu yhteen lentoturvallisuuden alalla tehtävien investointien rakenteellisen luonteen kanssa.
66 Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää kantajan väitteet.
67 Aluksi on muistutettava, että suhteellisuusperiaate kuuluu unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin ja se edellyttää, että kyseessä olevan säännöstön legitiimit tavoitteet ovat toteutettavissa unionin oikeuden säännöksessä säädettyjen keinojen avulla ja että näillä keinoilla ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi (ks. tuomio 13.3.2012, Melli Bank v. neuvosto, C‑380/09 P, EU:C:2012:137, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
68 Tältä osin oikeuskäytännössä täsmennetään, että unionin tuomioistuin on todennut suhteellisuusperiaatteen noudattamista koskevasta tuomioistuinvalvonnasta, että unionin lainsäätäjällä on katsottava olevan laaja harkintavalta YUTP:n kaltaisilla aloilla, joilla siltä edellytetään poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten valintojen tekemistä ja joilla sen on suoritettava monitahoisia arviointeja. Näin ollen näillä aloilla toteutettu toimenpide voidaan katsoa lainvastaiseksi ainoastaan, jos kyseinen toimenpide on ilmeisen soveltumaton toimivaltaisen toimielimen tavoitteleman päämäärän saavuttamiseen (ks. tuomio 28.3.2017, Rosneft, C‑72/15, EU:C:2017:236, 146 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
69 Asianomaisen osapuolen oikeuksia kyllä rajoitetaan tietyssä määrin häneen kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden vuoksi, koska hän ei voi esimerkiksi käyttää varojaan, jotka mahdollisesti sijaitsevat unionin alueella, eikä siirtää niitä unioniin, paitsi erityislupien perusteella. Samoin kantajaan kohdistuvat toimenpiteet voivat mahdollisesti herättää hänen liikekumppaneissaan tai asiakkaissaan epäluuloa tai luottamuspulaa (ks. vastaavasti tuomio 23.9.2020, Kaddour v. neuvosto, T‑510/18, EU:T:2020:436, 174 kohta (ei julkaistu)).
70 Käsiteltävässä asiassa on kuitenkin todettava, että toisin kuin kantaja väittää, riidanalaisilla toimilla toteutettujen rajoittavien toimenpiteiden ja niillä tavoitellun päämäärän välillä on järkevä suhde.
71 Koska, kuten edellä 28 ja 29 kohdassa mainittiin, tänä päämääränä on muun muassa demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion toteutumisen edistäminen Valko-Venäjällä, lähestymistapa, jossa kohteeksi otetaan henkilöt, yhteisöt ja elimet, jotka teoillaan ja/tai toiminnallaan ovat osallistuneet kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen opposition tukahduttamiseen Valko-Venäjällä, on johdonmukainen mainitun päämäärän kanssa, eikä sitä voida missään tapauksessa pitää ilmeisen soveltumattomana tavoiteltuun päämäärään nähden.
72 Väitteestä, jonka mukaan toimenpiteet kohdistuvat samanaikaisesti sekä kantajaan että sen johtajaan, on muistutettava, kuten edellä 56 kohdassa todettiin, että neuvosto voi vapaasti arvioida EUT-sopimuksessa sille annettua toimivaltaa käyttäessään EU-sopimuksen V osaston 2 luvun mukaisesti tehtyjen päätösten täytäntöönpanon yksityiskohtaisia sääntöjä, mukaan lukien SEUT 215 artiklaan perustuvien rajoittavien toimenpiteiden mahdollista toteuttamista, ja että riidanalaisilla toimilla tavoitellun päämäärän tärkeys oikeuttaa sen, että rajoittavat toimenpiteet kohdistuvat kaikkiin, jotka ovat vastuussa teoista ja/tai toiminnasta, joilla on osallistuttu kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen opposition tukahduttamiseen.
73 Väitteestä, jonka mukaan varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen voi vaarantaa kantajan kansainvälisen julkisen palvelun tehtävän, on todettava neuvoston tapaan, että kantajan toimittamista asiakirjoista ilmenee, että kyseisten toimenpiteiden määräämisestä huolimatta se teki huomattavat voitot vuosina 2019 ja 2020. Kantaja ei myöskään ole esittänyt konkreettisia todisteita mainitsemistaan pitkän aikavälin investoinneista tai kyseessä olevista määristä.
74 Siitä kantajan väitteestä, jonka mukaan poikkeuksellista lupaa varojen vapauttamiseen ei voida käytännössä toteuttaa, on riittävää todeta, ettei kantaja ole osoittanut hakeneensa tällaista lupaa, joka siltä olisi evätty, eikä myöskään esittänyt mitään konkreettisia todisteita, jotka osoittaisivat, että tällainen lupa ei riitä siihen, että se kykenisi hoitamaan lentoturvallisuutta koskevat tehtävänsä.
75 Edellä esitetyn perusteella kantajan toinen kanneperuste ja siten kanne kokonaisuudessaan on hylättävä perusteettomana.
Oikeudenkäyntikulut
76 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
77 Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asiassa väliintulijoina olleet jäsenvaltiot ja toimielimet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
78 Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Lisäksi komissio vastaa väliintulijana olevana toimielimenä omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Belaeronavigatsia velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.
3) Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Svenningsen | Laitenberger | Stancu |
Julistettiin Luxemburgissa 15 päivänä helmikuuta 2023.
Allekirjoitukset