Kanne 8.9.2010 - Hansa Metallwerke ym. v. komissio

(Asia T-375/10)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: Hansa Metallwerke AG (Stuttgart, Saksa), Hansa Nederland BV (Nijkerk, Alankomaat), Hansa Italiana Srl (Castelnuovo del Garda, Italia), Hansa Belgium Sprl (Asse, Belgia), Hansa Austria GmbH (Salzburg, Itävalta) (edustaja: Rechtsanwalt H.-J. Hellmann)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (asia COMP/39092 - Kylpyhuonekalusteet) 23.6.2010 tehdyn komission päätöksen K(2010) 4185 lopullinen, joka annettiin kantajille tiedoksi 30.6.2010, on kumottava kantajia koskevilta osin

toissijaisesti kantajille määrätyn sakon määrää on alennettava

vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat riitauttavat asiassa COMP/39092 - Kylpyhuonekalusteet 23.6.2010 tehdyn komission päätöksen K(2010) 4185 lopullinen. Riidanalaisella päätöksellä määrättiin kantajille ja muille yrityksille sakko SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomisen perusteella. Komissio katsoo kantajien osallistuneen jatkettuun sopimukseen tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin kylpyhuonekalusteiden alalla Belgiassa, Saksassa, Ranskassa, Italiassa, Alankomaissa ja Itävallassa.

Kantajat väittävät kanteensa tueksi ensinnäkin, että kantajille määrätyn sakon määrä ylittää asetuksen (EY) N:o 1/2003¹ 23 artiklan 2 kohdan 2 alakohdassa sallitun sakon määrän tavalla, joka ei ole hyväksyttävissä, sillä vastaaja on niiden mukaan perustanut päätöksensä virheelliselle Hansa Metallwerke AG:n maailmanlaajuiselle kokonaisliikevaihdolle.

Kantajat vetoavat toiseksi luottamuksensuojaa koskevan periaatteen loukkaamiseen. Kantajat katsovat vastaajan syyllistyneen hallinnollisessa menettelyssä ilmeisiin menettelyvirheisiin, minkä seurauksena kantajat ovat joutuneet epäedulliseen asemaan muihin menettelyn osapuoliin nähden. Kantajien mukaan yksi näistä vastaajan hallinnollisen menettelyn aikana toteamista ja huomioon ottamista seikoista esiintyy riidanalaisessa päätöksessä.

Kolmanneksi kantajat väittävät, että sovelsi virheellisesti asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa, sillä se määritti sakon määrän sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä annetun tiedonannon² vastaisesti. Kantajien mukaan niille määrättyä sakkoa ei lievennetty, vaikka ne tekivät yhteistyötä.

Neljänneksi kantajat katsovat, että sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen³ soveltaminen tosiseikkoihin, jotka olivat päättyneet kauan ennen mainittujen suuntaviivojen julkaisemista, rikkoo taannehtivuuskieltoa.

Lisäksi kantajat esittävät, että asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa säädetty lienneysperuste ei kata vastaajan sakkojen määräämiskäytäntöä. Kantajat väittävät tältä osin, että riidanalainen päätös loukkaa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta. Kantajien mukaan asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta vastaajan sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen mukaisen sakkojen määräämiskäytännön muodossa loukkaa EIOS 7 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklassa määrättyä legaliteettiperiaatetta, jonka mukaan rangaistusten on perustuttava lakiin.

Lopuksi kantajat vetoavat asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan ja sakkojen laskennasta annettujen suuntalinjojen virheelliseen soveltamiseen, sillä ne katsovat vastaajan tehneen lukuisia soveltamis- ja arvointivirheitä kantajien vahingoksi. Kantajat väittävät erityisesti, että vastaajan todistelunjohto ja todisteiden arviointi suhteessa kantajia koskeviin tosiasiallisiin olosuhteisiin oli virheellistä.

____________

¹ - Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1).

² - Komission tiedonanto sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa (EYVL 2002 C 45, s. 3).

³ - Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat (EUVL 2006 C 210, s. 2).