Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 17.6.2013 – Divandari v. neuvosto
(Asia T-70/12)1
(Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Irania koskevat rajoittavat toimenpiteet ydinaseiden leviämisen estämiseksi — Varojen jäädyttäminen – Oikeudenkäyntiväite – Vireilläolovaikutus – Lainvastaisuusväite – Poistaminen kyseessä olevien henkilöiden luettelosta — Lausunnon antamisen raukeaminen)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Ali Divandari (Teheran, Iran) (edustajat: solicitor S. Zaiwalla, solicitor P. Reddy, solicitor F. Zaiwalla, M. Brindle, QC, ja barrister R. Blakeley)
Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Bishop ja I. Rodios)
Oikeudenkäynnin kohde
Yhtäältä vaatimus Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 1.12.2001 annetun neuvoston päätöksen 2011/783/YUTP (EUVL L 319, s. 71) kumoamiseksi, Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 961/2010 täytäntöönpanosta 1.12.2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1245/2011 (EUVL L 319, s. 11) kumoamiseksi ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012 (EUVL L 88, s. 1) kumoamiseksi siltä osin kuin ne koskevat kantajaa sekä toisaalta vaatimus sen toteamiseksi, että Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.210 annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP (EUVL L 195, s. 39) 20 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EY) N:o 423/2007 kumoamisesta 25.10.2010 annetun neuvoston asetuksen N:o 961/2010 (EUVL L 281, s. 1) 16 artiklan 2 kohtaa ei sovelleta kantajaan.
Määräysosa
Kanne jätetään tutkimatta siltä osin kuin siinä vaaditaan, että Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.210 annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP 20 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EY) N:o 423/2007 kumoamisesta 25.10.2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohtaa ei sovelleta kantajaan.
Oikeudenkäyntiväite hylätään muilta osin.
Lausunnon antaminen asiassa raukeaa siltä osin kuin on kyse vaatimuksesta kumota Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 1.12.2001 annettu neuvoston päätös 2011/783/YUTP, Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen N:o 961/2010 täytäntöönpanosta 1.12.2011 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 1245/2011 ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2012 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 267/2012 siltä osin kuin ne koskevat kantajaa.
Neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jotka kantajalle on aiheutunut päätöstä 2011/783, täytäntöönpanoasetusta N:o 1245/2011 ja asetusta N:o 267/2012 koskevista kumoamisvaatimuksista.
Kantaja vastaa oikeudenkäyntikuluista, jotka sille on aiheutunut yhtäältä vaatimuksesta jättää soveltamatta päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohtaa ja toisaalta oikeudenkäyntiväitteestä.
____________1 EUVL C 109, 14.4.2012.