VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
30 päivänä huhtikuuta 2009
Asia F-65/07
Laleh Aayhan ym.
vastaan
Euroopan parlamentti
Henkilöstö – Parlamentin istunnoissa työskentelevät ylimääräiset toimihenkilöt – Tutkittavaksi ottaminen – Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely – EY 283 artikla – Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 78 artikla – Lainvastaisuusväite – Yhdenvertainen kohtelu – Työpaikan pysyvyys – Direktiivi 1999/70 – Määräaikaiset työsopimukset – Mahdollisuus vedota määräaikaiseen työsopimukseen
Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Laleh Aayhan ja 79 muuta Euroopan parlamentin entistä istunnoissa työskentelevää ylimääräistä toimihenkilöä vaativat muun muassa kumoamaan sopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen 20.4.2007 tekemän päätöksen, jolla hylättiin heidän 19.12.2006 päivätty väitetty ”hallinnollinen valituksensa”, jossa vaadittiin, että peräkkäisiä määräaikaisia sopimuksia, joita kukin heistä oli tehnyt parlamentin kanssa, pidettäisiin yhtenä toistaiseksi voimassa olevana osa-aikaisena sopimuksena, että asianomaiset otettaisiin tällä perusteella takaisin parlamentin palvelukseen ja että he saisivat korvauksen, joka ”vastaisi” palkallista lomaoikeutta, joka heille oli kertynyt kaikilta työskentelyjaksoilta.
Ratkaisu: Kanne hylätään. Kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot – Ylimääräiset toimihenkilöt – Parlamentin istunnoissa työskentelevien ylimääräisten toimihenkilöiden kuuluminen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 78 artiklan soveltamisalaan
(EY 283 artikla; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 3 a, 3 b ja 78 artikla)
2. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Direktiivit – Velvoitteiden asettaminen suoraan yhteisön toimielimille niiden ja niiden henkilöstön välisissä suhteissa – Ulkopuolelle jääminen – Mahdollisuus vedota direktiiviin – Ulottuvuus
(EY 10 ja EY 249 artikla)
3. Sosiaalipolitiikka – EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – Direktiivi 1999/70 – Velvoitteiden asettaminen yhteisön toimielimille niiden ja niiden henkilöstön välisissä suhteissa
(EY 10 ja EY 249 artikla; henkilöstösääntöjen 1 e artiklan 2 kohta; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 10 artiklan 1 kohta ja 80 artiklan 4 kohta; neuvoston asetus N:o 723/2004; neuvoston direktiivi 1999/70)
4. Sosiaalipolitiikka – EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – Direktiivi 1999/70 – Perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytösten estämiseen tarkoitetut toimenpiteet – Perustellut syyt tällaisten sopimusten uudistamista varten
(Neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä olevan 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohta; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 78 artikla)
1. Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 78 artiklassa sallitaan poikkeaminen ylimääräisiä toimihenkilöitä koskevasta järjestelmästä, sellaisena kuin se on määritelty kyseisten ehtojen III osastossa, sillä siinä sallitaan se, että parlamentti rajoittaa 31.12.2006 saakka istuntojen järjestämiseen tarvittavien ylimääräisten toimihenkilöiden palvelukseenottojakson istuntojensa työskentelyjaksojen keston mukaan. Ylimääräisten toimihenkilöiden järjestelmää ei nimittäin voida lähtökohtaisesti soveltaa sitoumuksiin, jotka ovat lyhytaikaisia mutta jotka toistuvat tiheästi vuodesta toiseen. Istunnoissa työskentelevät ylimääräiset toimihenkilöt kuuluvat kuitenkin kyseisen III osaston soveltamisalaan, ja siitä poiketaan ainoastaan kyseisen toimielimen, Euroopan neuvoston ja WEU:n parlamentaarisen yleiskokouksen välisessä sopimuksessa vahvistettujen palvelukseenotto- ja palkkaehtojen osalta, kun kyseisen henkilöstön kanssa tehdään työsopimuksia. Tämä merkitsee sitä, että III osaston muita määräyksiä, jotka koskevat muun muassa työoloja ja sosiaaliturvaa, sovelletaan edelleen riippumatta erityisistä sisäisistä säännöistä, joita parlamentin hallinto tai pääsihteeri antavat ja joilla pyritään panemaan täytäntöön tai täydentämään palvelussuhteen ehtojen sääntöjä.
Näin ollen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 78 artikla ei ole EY 283 artiklan vastainen. Se, että lainsäätäjä viittaa istunnoissa työskentelevien ylimääräisten toimihenkilöiden palvelukseenotto- ja palkkaehtojen osalta mainittuun sopimukseen, ei voi tarkoittaa sitä, että se olisi luopunut käyttämästä EY 283 artiklassa annettua toimivaltaa henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen antamiseen. Päinvastoin on niin, että nimenomaan käyttäessään tätä toimivaltaa neuvosto, joka ottaa huomioon kolmen eurooppalaisen järjestön yhteiset intressit ja tarpeet niiden päätöksentekoelinten istuntojen asianmukaisen kulun osalta, on katsonut, että sen velvollisuutena on yhdenmukaistaa parlamentin istuntojen työskentelyn ajaksi palvelukseen otettavien toimihenkilöiden palvelukseenotto- ja palkkaehdot kyseisten kolmen toimielimen tai järjestön kanssa sovittujen ehtojen kanssa, tämän rajoittamatta muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 78 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettua budjettivalvontaa.
Tämä säännös ei ole myöskään yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastainen, sillä niiden toimihenkilöiden tilanne, jotka on otettu palvelukseen parlamentin hetkittäisten ja huomattavien henkilöstötarpeiden täyttämiseksi yksinomaan sen istuntokausien ajaksi, ei ole rinnastettavissa niiden toimihenkilöiden tilanteeseen, joita on otettu palvelukseen sellaisten jatkuvien ja päivittäisten tarpeiden täyttämiseksi, jotka edellyttävät virkamiehistä ja tarvittaessa muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 3 a tai 3 b artiklassa tarkoitetuista väliaikaisista toimihenkilöistä tai sopimussuhteisista toimihenkilöistä koostuvaa henkilöstöä.
(ks. 85, 86, 97–100 ja 103 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 43/84, Maag v. komissio, 11.7.1985 (Kok., s. 2581, 19 kohta)
2. Direktiivien, jotka osoitetaan jäsenvaltioille eikä yhteisön toimielimille, ei ole katsottava asettavan sellaisinaan velvoitteita kyseisille toimielimille niiden ja niiden henkilöstön välisissä suhteissa. Tämä seikka ei voi kuitenkaan kokonaan sulkea pois mahdollisuutta vedota direktiiviin toimielinten ja niiden virkamiesten tai toimihenkilöiden välisissä suhteissa. Direktiivin säännökset voivat ensinnäkin velvoittaa toimielintä välillisesti, jos ne ovat ilmaisu yhteisön yleisestä oikeusperiaatteesta, jota sen on sovellettava sellaisenaan. Toiseksi direktiivi voi sitoa toimielintä myös, jos se on aikonut organisatorisen itsehallintonsa perusteella ja henkilöstösääntöjen mukaisesti panna täytäntöön erityisen direktiivissä säädetyn velvoitteen, tai siinä tapauksessa, että kansallisessa yleisesti sovellettavassa toimessa viitataan nimenomaisesti yhteisön lainsäätäjän perustamissopimusten mukaisesti toteuttamiin toimenpiteisiin. Kolmanneksi toimielinten on niillä EY 10 artiklan toisen kohdan nojalla olevan lojaalin yhteistyön velvoitteen mukaisesti otettava huomioon työnantajana toimiessaan yhteisön tasolla annetut säännökset.
(ks. 111–113, 116, 118 ja 119 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑262/97, Engelbrecht, 26.9.2000 (Kok., s. I‑7321, 38 kohta) ja asia C‑25/02, Rinke, 9.9.2003 (Kok., s. I‑8349, 24 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑495/04, Belfass v. neuvosto, 21.5.2008 (Kok., s. II‑781, 43 kohta)
3. EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetun direktiivin 1999/70 säännösten ja kyseisen puitesopimuksen määräysten ei ole sellaisenaan katsottava asettavan velvoitteita yhteisön toimielimille niiden ja niiden henkilöstön välisissä suhteissa. Nämä säännökset ja määräykset eivät myöskään velvoita toimielimiä välillisesti yhteisön yleisenä oikeusperiaatteena, sillä direktiivistä ja puitesopimuksesta ei ilmene millään tavoin, että työpaikan pysyvyys olisi nostettu pakottavaksi oikeussäännöksi. Lopuksi on todettava, että viittaus, joka tehdään henkilöstösääntöjen 1 e artiklan 2 kohdassa perustamissopimuksen mukaisesti terveyden ja turvallisuuden alalla hyväksyttyihin toimenpiteisiin sovellettaviin vähimmäisvaatimuksiin, ei myöskään koske toimielimiä niiden asianmukaisten terveys- ja turvallisuusvaatimusten osalta, jotka virkamiesten työolojen on täytettävä, sillä direktiivin varsinaisena tarkoituksena ei ole työympäristön parantaminen vahvistamalla työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelua vaan lähentää lainsäädäntöä ja kansallisia käytäntöjä työsuhteiden kestoon liittyvien työolojen alalla.
Toimielinten on kuitenkin niillä EY 10 artiklan toisen kohdan nojalla olevan lojaalin yhteistyön velvoitteen mukaisesti otettava huomioon työnantajana toimiessaan yhteisön tason säännökset, joissa vahvistetaan esimerkiksi vähimmäissääntöjä, joilla pyritään parantamaan työntekijöiden elin- ja työoloja jäsenvaltioissa yhdenmukaistamalla lainsäädäntöä ja kansallisia käytäntöjä, ja erityisesti yhteisön lainsäätäjän tahto tehdä työpaikan pysyvyydestä yksi keskeinen tavoite Euroopan unionin työsuhteissa. Tämä velvoite on erityisen tärkeä sen vuoksi, että asetuksella N:o 723/2004 toteutetun hallinnollisen uudistuksen yhteydessä on lisätty suuntausta siihen, että Euroopan yhteisöjen henkilöstö on sopimussuhteessa. Kun kyseessä on erityisesti puitesopimus, jolla pyritään lähentämään kansallisia lainsäädäntöjä ja käytäntöjä määräämällä määräaikaista työtä koskevista vähimmäissäännöistä, toimielinten tehtävänä on näin ollen tulkita muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen säännöksiä mahdollisimman pitkälti puitesopimuksen sanamuodon ja päämäärän mukaisesti, jotta tämä päämäärä saavutettaisiin.
Tästä seuraa, että direktiivi 1999/70 ei voi olla sellaisenaan perustana lainvastaisuusväitteelle, joka on esitetty henkilöstösäännöt ja muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot sisältävän neuvoston asetuksen jostain säännöksestä, joka osoittautuu puitesopimuksen vastaiseksi.
(ks. 111, 114, 116, 117, 119, 120 ja 122 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: em. asia Rinke, 24 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Belfass v. neuvosto, 43 kohta
4. Euroopan parlamentin hetkittäiset ja huomattavat henkilöstötarpeet ainoastaan istuntojen ajaksi ovat 18.3.1999 tehdyn määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen, joka on EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetun direktiivin 1999/70 liitteenä, 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja ”perusteltuja syitä”, joilla voidaan perustella muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 78 artiklassa säädettyjen kaltaisiin, parlamentin kunkin istunnon yhteydessä uusittaviin, peräkkäisiin määräaikaisiin ylimääräisen toimihenkilön sopimuksiin turvautumista 1.1.2007 saakka. Vaikka tällaiset tarpeet olivat nimittäin ennustettavissa, toiminnan lisäys ei ollut kuitenkaan pysyvää ja jatkuvaa.
(ks. 134 ja 135 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑212/04, Adeneler ym., 4.7.2006 (Kok., s. I‑6057, 69 kohta)