Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgericht Duisburg (Saksa) on esittänyt 7.12.2023 - FD v. Mercedes-Benz Group AG

(Asia C-751/23, Mercedes-Benz Group)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landgericht Duisburg

Pääasian asianosaiset

Kantaja: FD

Vastaaja: Mercedes-Benz Group AG

Ennakkoratkaisukysymykset

1)    Voidaanko sellaisissa tapauksissa, joissa moottoriajoneuvotyypille on myönnetty EY-tyyppihyväksyntä, poistaa tai ainakin rajoittaa Euroopan unionin jäsenvaltion riita-asioita käsittelevän tuomioistuimen toimivaltaa hyväksyä sellaisen moottoriajoneuvon, joka sen valmistajan antamien tietojen mukaan on valmistettu ja saatettu markkinoille kyseisen EY-tyyppihyväksynnän perusteella, ostajan erityisesti kyseisen ajoneuvon myyjään ja/tai valmistajaan kohdistamia vahingonkorvausvaatimuksia, jotka perustuvat siihen, että koska ajoneuvo ei ole hyväksytyn tyypin mukainen ja/tai koska EY-tyyppihyväksyntä itsessään on lainvastainen, kyseinen ajoneuvo ei tiettyjen olosuhteiden vuoksi täytä Euroopan unionin oikeuden mukaisia vaatimuksia, kun sen EY-tyyppihyväksynnän, jonka perusteella ajoneuvo on valmistettu ja saatettu markkinoille, myöntämisen jälkeen mikään asetuksen (EU) 2018/858¹ 5 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa mainituista viranomaisista ei ole antanut oikeudellisesti sitovaa lausumaa, jonka mukaan asianomainen ajoneuvo ei täytä Euroopan unionin oikeuden mukaisia vaatimuksia juuri näiden olosuhteiden vuoksi ja juuri näistä syistä eli siksi, ettei ajoneuvo ole hyväksytyn tyypin mukainen ja/tai EY-tyyppihyväksyntä itsessään on lainvastainen?

2)    Jos ensimmäiseen kysymykseen on vastattava myöntävästi:

Missä sellaisissa tapauksissa tarkalleen ottaen ja miten laajasti tarkalleen ottaen jäsenvaltion riita-asioita käsitteleviä tuomioistuimia on estetty hyväksymästä sellaisen moottoriajoneuvon, joka sen valmistajan antamien tietojen mukaan on valmistettu ja saatettu markkinoille kyseisen EY-tyyppihyväksynnän perusteella, ostajan erityisesti kyseisen ajoneuvon myyjään ja/tai valmistajaan kohdistamia vahingonkorvausvaatimuksia, jotka perustuvat siihen, että koska ajoneuvo ei ole hyväksytyn tyypin mukainen ja/tai koska EY-tyyppihyväksyntä itsessään on lainvastainen, kyseinen ajoneuvo ei tiettyjen olosuhteiden vuoksi täytä Euroopan unionin oikeuden mukaisia vaatimuksia?

3)    Jos ensimmäiseen kysymykseen on vastattava myöntävästi:

Asetetaanko Euroopan unionin oikeudessa vaatimuksia, jotka koskevat väittämis- ja todistustaakkaa, todistelun helpottamista ja asianosaisten velvollisuuksia todistelussa, jonka kohteena on kysymys sellaisten edellytysten olemassaolosta, joissa jäsenvaltion riita-asioita käsittelevällä tuomioistuimella on moottoriajoneuvon ostajan ja valmistajan, joka on myös myynyt ajoneuvon ostajalle, välisessä riita-asian oikeudenkäynnissä, joka koskee valmistajan vahingonkorvausvastuuta ostajaa kohtaan, toimivalta hyväksyä sellaisen moottoriajoneuvon, joka sen valmistajan antamien tietojen mukaan on valmistettu ja saatettu markkinoille kyseisen EY-tyyppihyväksynnän perusteella, ostajan kyseisen ajoneuvon valmistajaan kohdistamia vahingonkorvausvaatimuksia, jotka perustuvat siihen, että koska ajoneuvo ei ole hyväksytyn tyypin mukainen ja/tai koska EY-tyyppihyväksyntä itsessään on lainvastainen, kyseinen ajoneuvo ei tiettyjen olosuhteiden vuoksi täytä Euroopan unionin oikeuden mukaisia vaatimuksia?

4)    Jos kolmanteen kysymykseen on vastattava myöntävästi ja Euroopan unionin oikeuden mukaisia vaatimuksia on olemassa:

Millainen väittämistaakan jaon on oltava Euroopan unionin oikeuden mukaan?

Millainen todistustaakan jaon on oltava Euroopan unionin oikeuden mukaan?

Onko jommankumman asianosaisen hyväksi säädettävä erityisesti todistelun helpotuksia? Jos näin on, millaisia?

Onko jommallakummalla asianosaisella oltava erityisiä velvollisuuksia kyseessä olevia edellytyksiä koskevassa todistelussa? Jos näin on, millaisia? Jos tällaisia velvollisuuksia on oltava: mitä oikeudellisia seurauksia on Euroopan unionin oikeuden mukaan liityttävä siihen, ettei jompikumpi asianosainen noudata tällaisia velvollisuuksia?

5)    Voidaanko sellaisissa tapauksissa, joissa jokin asetuksen (EU) 2018/858 5 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa mainituista viranomaisista on antanut oikeudellisesti sitovan lausuman, jonka mukaan ajoneuvo ei täytä Euroopan unionin oikeuden mukaisia vaatimuksia tiettyjen olosuhteiden vuoksi, koska ajoneuvo ei ole hyväksytyn tyypin mukainen ja/tai EY-tyyppihyväksyntä itsessään on lainvastainen, poistaa tai ainakin rajoittaa Euroopan unionin jäsenvaltion riita-asioita käsittelevän tuomioistuimen toimivaltaa hylätä kyseisen moottoriajoneuvon ostajan kyseisen ajoneuvon myyjään ja/tai valmistajaan kohdistamia vahingonkorvausvaatimuksia sillä perusteella, että kyseessä oleva ajoneuvo mainitusta oikeudellisesti velvoittavasta lausumasta poiketen täysin täyttää tosiseikkojen ja/tai oikeudellisten seikkojen nojalla Euroopan unionin oikeuden mukaiset vaatimukset?

6)    Jos viidenteen kysymykseen on vastattava myöntävästi:

Missä sellaisissa tapauksissa tarkalleen ottaen ja miten pitkälti tarkalleen ottaen jäsenvaltion riita-asioita käsitteleviä tuomioistuimia on estetty hylkäämästä moottoriajoneuvon ostajan kyseisen ajoneuvon myyjään ja/tai valmistajaan kohdistamia vahingonkorvausvaatimuksia sillä perusteella, että kyseessä oleva ajoneuvo mainitusta oikeudellisesti velvoittavasta lausumasta poiketen täysin täyttää tosiseikkojen ja/tai oikeudellisten seikkojen nojalla Euroopan unionin oikeuden mukaiset vaatimukset?

Erityisesti: koskeeko jäsenvaltion riita-asioita käsittelevän tuomioistuimen toimivallan rajoitus näissä tapauksissa vain vahingonkorvausvaatimuksen hylkäämistä tosiseikkojen perusteella vai vain vahingonkorvausvaatimuksen hylkäämistä oikeudellisilla perusteilla vai sekä vahingonkorvausvaatimuksen hylkäämistä tosiseikkojen perusteella että vahingonkorvausvaatimuksen hylkäämistä oikeudellisilla perusteilla?

7)    Millä edellytyksillä asetuksen (EY) N:o 715/2007¹ mukaisesti vahvistetut pakokaasupäästöjen raja-arvot Euro 5 -päästörajojen soveltamisalaan kuuluville ajoneuvoille ovat voimassa?

8)    Jos kuuteen ensimmäiseen kysymykseen annettujen vastausten sisällön perusteella voi tulla kyseeseen sellaisia tapauksia, joissa jäsenvaltion riita-asioita käsittelevällä tuomioistuimella on oikeusriidassa, jossa moottoriajoneuvon ostaja ajaa sen valmistajaa ja/tai myyjää vastaan vaatimusta ostajan oikeudesta saada valmistajalta vahingonkorvausta sillä perusteella, että ajoneuvossa väitetään olevan Euroopan unionin oikeuden vaatimusten vastainen ominaisuus, toimivalta tehdä itsenäisiä toteamuksia siitä, täyttääkö kyseessä oleva ajoneuvo pakokaasupäästöjen raja-arvojen noudattamista koskevat Euroopan unionin oikeuden mukaiset vaatimukset:

Asetetaanko Euroopan unionin oikeudessa vaatimuksia, jotka koskevat todistustaakkaa, todistelun helpottamista ja asianosaisten velvollisuuksia todistelussa, jonka kohteena on kysymys siitä, noudattavatko moottoriajoneuvojen pakokaasupäästöt niille säädettyjä raja-arvoja niissä olosuhteissa, joissa niille säädettyjä raja-arvoja on noudatettava, kun kyseessä on moottoriajoneuvon ostajan ja sen valmistajan välinen riita-asian oikeudenkäynti, jossa ostaja vaatii valmistajalta vahingonkorvausta sillä perusteella, että ajoneuvon väitetään ylittävän laissa säädetyt pakokaasupäästöjen raja-arvot olosuhteissa, joissa niitä on noudatettava?

9)    Jos kahdeksanteen kysymykseen on vastattava myöntävästi ja Euroopan unionin oikeuden mukaisia vaatimuksia on olemassa:

Millainen todistustaakan jaon on oltava Euroopan unionin oikeuden mukaan?

Onko jommankumman asianosaisen hyväksi säädettävä erityisesti todistelun helpotuksia? Jos näin on, millaisia?

Onko jommallakummalla asianosaisella oltava erityisiä velvollisuuksia todistelussa? Jos näin on, millaisia?

Jos tällaisia velvollisuuksia on oltava: mitä oikeudellisia seurauksia on Euroopan unionin oikeuden mukaan liityttävä siihen, ettei jompikumpi asianosainen noudata tällaisia velvollisuuksia?

Onko edellä esitettyjen kysymysten osalta sillä merkitystä, perustuuko vahingonkorvausvaatimus sopimusrikkomukseen vai sopimussuhteen ulkopuoliseen vahingonkorvausvastuuseen, ja jos on, niin mitä?

10)    Voiko moottoriajoneuvon rakenteeseen kuuluva laite, joka havainnoi lämpötilaa, ajoneuvon nopeutta, moottorin pyörimisnopeutta, vaihdetta, imusarjan painetta tai jotain muuta parametria muuttaakseen näistä parametreista tehtyjen havaintojen perusteella palamistapahtumaa moottorissa, vähentää päästöjenrajoitusjärjestelmän tehokkuutta asetuksen N:o 715/2007 3 artiklan 10 alakohdassa tarkoitetulla tavalla ja siten olla kyseisen asetuksen 3 artiklan 10 alakohdassa tarkoitettu estolaite myös siinä tapauksessa, että rakenteeseen kuuluvan laitteen tekemien havaintojen aiheuttama palamistapahtuman parametrien muutos tosin yhtäältä lisää jonkin tai joidenkin haitallisten aineiden, kuten esimerkiksi typen oksidien, päästöjä mutta samalla toisaalta vähentää jonkin muun tai joidenkin muiden haitallisten aineiden, kuten esimerkiksi hiukkasten, hiilivetyjen, hiilimonoksidin ja/tai hiilidioksidin, päästöjä?

11)    Jos kymmenenteen kysymykseen on vastattava myöntävästi:

Millä edellytyksillä rakenteeseen kuuluvassa laitteessa on tällaisessa tapauksessa estolaite?

12)    Voiko moottoriajoneuvossa oleva kytkentä tai ohjauslaite, joka palamistapahtuman parametreihin aiheuttamallaan muutoksella tosin yhtäältä lisää jonkin tai joidenkin haitallisten aineiden, kuten esimerkiksi typen oksidien, päästöjä mutta samalla toisaalta vähentää jonkin muun tai joidenkin muiden haitallisten aineiden, kuten esimerkiksi hiukkasten, hiilivetyjen, hiilimonoksidin ja/tai hiilidioksidin, päästöjä, olla unionin oikeuden mukaan kielletty muiden kuin niiden näkökohtien kannalta, jotka koskevat asetuksen N:o 715/2007 3 artiklan 10 alakohdassa tarkoitetun estolaitteen olemassaoloa?

13)    Jos 12. kysymykseen on vastattava myöntävästi:

Millä edellytyksillä näin on?

14)    Jos kymmenenteen kysymykseen on vastattava myöntävästi:

Onko asetuksen N:o 715/2007 3 artiklan 10 alakohdassa tarkoitettu estolaite kyseisen asetuksen 5 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen a alakohdan mukaan sallittu myös silloin, jos laite ei tosin ole tarpeen moottorin suojaamiseksi vaurioitumiselta tai vahingolta mutta se on kuitenkin tarpeen ajoneuvon turvallisen toiminnan varmistamiseksi?

15)    Jos kuuteen ensimmäiseen kysymykseen annettujen vastausten sisällön perusteella voi tulla kyseeseen sellaisia tapauksia, joissa jäsenvaltion riita-asioita käsittelevällä tuomioistuimella on oikeusriidassa, jossa moottoriajoneuvon ostaja ajaa sen valmistajaa ja/tai myyjää vastaan vaatimusta ostajan oikeudesta saada valmistajalta vahingonkorvausta sillä perusteella, että ajoneuvossa väitetään olevan Euroopan unionin oikeuden vaatimusten vastainen ominaisuus, toimivalta tehdä itsenäisiä toteamuksia siitä, täyttääkö kyseessä oleva ajoneuvo pakokaasupäästöjen raja-arvojen noudattamista koskevat Euroopan unionin oikeuden mukaiset vaatimukset,

ja samalla,

jos lisäksi kymmenenteen kysymykseen on vastattava myöntävästi:

Asetetaanko Euroopan unionin oikeudessa vaatimuksia, jotka koskevat todistustaakkaa, todistelun helpottamista ja asianosaisten velvollisuuksia todistelussa moottoriajoneuvon ostajan ja sen valmistajan välisessä riita-asian oikeudenkäynnissä, jonka kohteena on ostajan kyseisen ajoneuvon valmistajaan kohdistama vahingonkorvausvaatimus ajoneuvoon asennetuksi väitetyn, asetuksen N:o 715/2007 3 artiklan 10 alakohdassa tarkoitetun kielletyn estolaitteen johdosta, kun asianosaiset ovat erimielisiä tosiseikoista, joiden perusteella estolaite on olemassa ja se on kielletty ja kun valmistaja on myös samalla se, jolta ostaja on ajoneuvon ostanut?

16)    Jos 15. kysymykseen on vastattava myöntävästi ja Euroopan unionin oikeuden mukaisia vaatimuksia on olemassa:

Millainen todistustaakan jaon on tältä osin oltava Euroopan unionin oikeuden mukaan?

Onko jommankumman asianosaisen hyväksi säädettävä erityisesti todistelun helpotuksia? Jos näin on, millaisia?

Onko jommallakummalla asianosaisella oltava erityisiä velvollisuuksia todistelussa? Jos näin on, millaisia?

Jos tällaisia velvollisuuksia on oltava: mitä oikeudellisia seurauksia on Euroopan unionin oikeuden mukaan liityttävä siihen, ettei jompikumpi asianosainen noudata tällaisia velvollisuuksia?

Onko edellä esitettyjen kysymysten osalta sillä merkitystä, perustuuko vahingonkorvausvaatimus sopimusrikkomukseen vai sopimussuhteen ulkopuoliseen vahingonkorvausvastuuseen, ja jos on, niin mitä?

17)    Jos kuuteen ensimmäiseen kysymykseen annettujen vastausten sisällön perusteella voi tulla kyseeseen sellaisia tapauksia, joissa jäsenvaltion riita-asioita käsittelevällä tuomioistuimella on oikeusriidassa, jossa moottoriajoneuvon ostaja ajaa sen valmistajaa ja/tai myyjää vastaan vaatimusta ostajan oikeudesta saada valmistajalta vahingonkorvausta sillä perusteella, että ajoneuvossa väitetään olevan Euroopan unionin oikeuden vaatimusten vastainen ominaisuus, toimivalta tehdä itsenäisiä toteamuksia siitä, täyttääkö kyseessä oleva ajoneuvo pakokaasupäästöjen raja-arvojen noudattamista koskevat Euroopan unionin oikeuden mukaiset vaatimukset

ja samalla

12. kysymykseen on vastattava myöntävästi:

Asetetaanko Euroopan unionin oikeudessa vaatimuksia, jotka koskevat todistustaakkaa, todistelun helpottamista ja asianosaisten velvollisuuksia todistelussa moottoriajoneuvon ostajan ja sen valmistajan välisessä riita-asian oikeudenkäynnissä, jonka kohteena on ostajan kyseisen ajoneuvon valmistajaan kohdistama vahingonkorvausvaatimus sellaisen ajoneuvoon asennetuksi väitetyn kytkennän tai ohjauslaitteen johdosta, jota ei tosin ole pidettävä asetuksen N:o 715/2007 3 artiklan 10 alakohdassa tarkoitettuna estolaitteena mutta joka on muilla perusteilla kielletty, kun asianosaiset ovat erimielisiä tosiseikoista, joiden perusteella kytkentä tai ohjauslaite on olemassa ja se on kielletty ja kun valmistaja on myös se, jolta ostaja on ajoneuvon ostanut?

18)    Jos 17. kysymykseen on vastattava myöntävästi ja Euroopan unionin oikeuden mukaisia vaatimuksia on olemassa:

Millainen todistustaakan jaon on tältä osin oltava Euroopan unionin oikeuden mukaan?

Onko jommankumman asianosaisen hyväksi säädettävä erityisesti todistelun helpotuksia? Jos näin on, millaisia?

Onko jommallakummalla asianosaisella oltava erityisiä velvollisuuksia todistelussa? Jos näin on, millaisia?

Jos tällaisia velvollisuuksia on oltava: mitä oikeudellisia seurauksia on Euroopan unionin oikeuden mukaan liityttävä siihen, ettei jompikumpi asianosainen noudata tällaisia velvollisuuksia?

Onko edellä esitettyjen kysymysten osalta sillä merkitystä, perustuuko vahingonkorvausvaatimus sopimusrikkomukseen vai sopimussuhteen ulkopuoliseen vahingonkorvausvastuuseen, ja jos on, niin mitä?

19)    Onko direktiivin 2007/46/EY¹ säännösten ja erityisesti mainitun direktiivin 18 artiklan 1 kohdan, 26 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 3 artiklan 36 alakohdan sekä säännösten, jotka jäsenvaltioiden on annettava niiden perusteella, tarkoituksena myös antaa moottoriajoneuvon yksittäiselle ostajalle siitä riippumatta, keneltä hän on ostanut kyseisen ajoneuvon, myös suojaa ajoneuvon valmistajaan nähden tai ainakin tietyissä tapauksissa suojata ostajaa tekemästä itselleen taloudellisesti epäedullista Euroopan unionin oikeuden mukaisten vaatimusten vastaisen ajoneuvon ostosopimusta, jota hän ei olisi tehnyt, jos hän olisi tiennyt, ettei ajoneuvo täytä Euroopan unionin oikeuden mukaisia vaatimuksia, koska tämä ei vastannut hänen tahtoaan, ja suojata ostajaa myös joutumasta osittainkaan sidotuksi sellaiseen sopimukseen tai joutumasta osittainkaan kantamaan sellaisen sopimuksen seurauksia, ja suojata häntä lisäksi joutumasta vastuuseen kohtuullisista kustannuksista, jotka aiheutuvat siitä, että hän vetoaa oikeuteen vapautua kokonaan tällaisesta tahtonsa vastaisesta ostosopimuksesta? Jos näin on vain tietyissä tapauksissa ja/tai vain rajoitetussa laajuudessa: missä tapauksissa ja/tai missä laajuudessa näin on?    

20)    Onko edellä olevaan 19. kysymykseen annettavasta vastauksesta riippumatta muilla Euroopan unionin oikeuden mukaisilla perusteilla siinä tapauksessa, että moottoriajoneuvon valmistaja on rikkonut direktiivin 2007/46 18 artiklan 1 kohdan, 26 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 3 artiklan 36 alakohdan nojalla annettuja jäsenvaltioiden säännöksiä siten, että valmistaja on rikkonut totuudenvastaisen vaatimustenmukaisuustodistuksen antamisen kieltoa, valmistajalla oltava aina tai ainakin tietyissä tapauksissa velvollisuus

siitä riippumatta, keneltä ostaja on ostanut ajoneuvon, vapauttaa hänet kokonaan seurauksista, jotka johtuvat tähän rikkomukseen perustuneesta hänelle taloudellisesti epäedullisesta Euroopan unionin oikeuden mukaisten vaatimusten vastaisen moottoriajoneuvon ostosopimuksesta, jota hän ei olisi tehnyt, jos hän olisi tiennyt, ettei ajoneuvo täytä Euroopan unionin oikeuden mukaisia vaatimuksia, koska tämä ei vastannut hänen tahtoaan, eli siis ostajan niin vaatiessa erityisesti korvata hänelle ajoneuvon hankintakustannukset – mahdollisesti ajoneuvon ja sen omistusoikeuden samanaikaista palauttamista vastaan ja vähennettyinä ostajan kyseisen ajoneuvon ostamisen perusteella mahdollisesti saamien muiden etujen arvolla – ja

lisäksi korvata hänelle kohtuulliset kustannukset, jotka hänelle on aiheutunut siitä, että hän vetoaa ajoneuvon hankintakustannusten korvaamista koskevaan vaateeseen? Jos näin on vain tietyissä tapauksissa ja/tai vain rajoitetussa laajuudessa: missä tapauksissa ja/tai missä laajuudessa näin on?

21)    Jos 19 kohdan ensimmäiseen kysymykseen on vastattava myöntävästi vain tietyissä tapauksissa:

Asetetaanko Euroopan unionin oikeudessa vaatimuksia, jotka koskevat todistustaakkaa, todistelun helpottamista ja asianosaisten velvollisuuksia todistelussa, jonka kohteena on kysymys siitä, täyttyvätkö sellaisen tapauksen edellytykset, jossa 5.9.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY säännösten ja erityisesti sen 18 artiklan 1 kohdan, 26 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 3 artiklan 36 alakohdan sekä säännösten, jotka jäsenvaltioiden on annettava niiden perusteella, tarkoituksena on myös antaa moottoriajoneuvon yksittäiselle ostajalle sen valmistajaan nähden

suojaa, jotta hän ei joudu tekemään sopimusta, jolla hän ostaa itselleen taloudellisesti epäedullisella tavalla Euroopan unionin oikeuden mukaisten vaatimusten vastaisen ajoneuvon, jota hän ei olisi ostanut, jos hän olisi tiennyt, ettei ajoneuvo täytä Euroopan unionin oikeuden mukaisia vaatimuksia, koska tämä ei vastannut hänen tahtoaan, ja jotta hän ei joudu osittainkaan sidotuksi sellaiseen sopimukseen tai kantamaan sellaisen sopimuksen seurauksia, ja jotta hän ei joudu vastuuseen kohtuullisista kustannuksista, jotka aiheutuvat siitä, että hän vetoaa oikeuteen vapautua kokonaan tällaisesta tahtonsa vastaisesta ostosopimuksesta, kun kyseessä on ajoneuvon ostajan ja valmistajan välinen riita-asian oikeudenkäynti, jossa ostaja vaatii, että valmistaja tässä ominaisuudessa maksaa vahingonkorvausta sillä perusteella, että ajoneuvossa väitetään olevan lainvastainen ominaisuus?

22)    Jos 21. kysymykseen on vastattava myöntävästi ja Euroopan unionin oikeuden mukaisia vaatimuksia on olemassa:

Millainen todistustaakan jaon on tältä osin oltava Euroopan unionin oikeuden mukaan?

Onko jommankumman asianosaisen hyväksi säädettävä erityisesti todistelun helpotuksia? Jos näin on, millaisia?

Onko jommallakummalla asianosaisella oltava erityisiä velvollisuuksia todistelussa? Jos näin on, millaisia?

Jos tällaisia velvollisuuksia on oltava: mitä oikeudellisia seurauksia on Euroopan unionin oikeuden mukaan liityttävä siihen, ettei jompikumpi asianosainen noudata tällaisia velvollisuuksia?

23)    Jos 20 kohdan ensimmäiseen kysymykseen on vastattava myöntävästi vain tietyissä tapauksissa:

Asetetaanko Euroopan unionin oikeudessa vaatimuksia, jotka koskevat todistustaakkaa, todistelun helpottamista ja asianosaisten velvollisuuksia todistelussa, jonka kohteena on kysymys siitä, täyttyvätkö sellaisen tapauksen edellytykset, jossa muilla kuin 19. kysymyksessä selostetuilla perusteilla Euroopan unionin oikeuden mukaan siinä tapauksessa, että moottoriajoneuvon valmistaja on rikkonut direktiivin 2007/46 18 artiklan 1 kohdan, 26 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 3 artiklan 36 alakohdan nojalla annettuja jäsenvaltioiden säännöksiä siten, että valmistaja on rikkonut totuudenvastaisen vaatimustenmukaisuustodistuksen antamisen kieltoa, valmistajalla on oltava velvollisuus

vapauttaa hänet kokonaan seurauksista, jotka johtuvat tähän rikkomukseen perustuneesta Euroopan unionin oikeuden mukaisten vaatimusten vastaisen moottoriajoneuvon ostosopimuksesta, jota hän ei olisi tehnyt, jos hän olisi tiennyt, ettei ajoneuvo täytä Euroopan unionin oikeuden mukaisia vaatimuksia, koska tämä ei vastannut hänen tahtoaan, eli siis ostajan niin vaatiessa erityisesti korvata hänelle ajoneuvon hankintakustannukset – mahdollisesti ajoneuvon ja sen omistusoikeuden samanaikaista palauttamista vastaan ja vähennettyinä ostajan kyseisen ajoneuvon ostamisen perusteella mahdollisesti saamien muiden etujen arvolla – ja

lisäksi korvata hänelle kohtuulliset kustannukset, jotka hänelle on aiheutunut siitä, että hän vetoaa ajoneuvon hankintakustannusten korvaamista koskevaan vaateeseen,

kun kyseessä on ajoneuvon ostajan ja valmistajan välinen riita-asian oikeudenkäynti, jossa ostaja vaatii, että valmistaja tässä ominaisuudessa maksaa vahingonkorvausta sillä perusteella, että ajoneuvossa väitetään olevan lainvastainen ominaisuus?

24)    Jos 23. kysymykseen on vastattava myöntävästi ja Euroopan unionin oikeuden mukaisia vaatimuksia on olemassa:

Millainen todistustaakan jaon on tältä osin oltava Euroopan unionin oikeuden mukaan?

Onko jommankumman asianosaisen hyväksi säädettävä erityisesti todistelun helpotuksia? Jos näin on, millaisia?

Onko jommallakummalla asianosaisella oltava erityisiä velvollisuuksia todistelussa? Jos näin on, millaisia?

Jos tällaisia velvollisuuksia on oltava: mitä oikeudellisia seurauksia on Euroopan unionin oikeuden mukaan liityttävä siihen, ettei jompikumpi asianosainen noudata tällaisia velvollisuuksia?

25)    Edellytetäänkö unionin oikeudessa niissä tapauksissa, joissa moottoriajoneuvon valmistaja on sellaisen vaatimustenmukaisuustodistuksen, jossa totuudenvastaisesti todetaan, että ajoneuvo vastaa valmistusajankohtana kaikkia säädöksiä, antamisen perusteella lähtökohtaisesti vahingonkorvausvelvollinen, että ajoneuvon ostajalle myönnetään oikeus saada valmistajalta vähimmäisvahingonkorvaus vähennettynä ostosta mahdollisesti saatujen etujen arvolla, vaikka ostajalle ei etujen arvon vähentämistä huomioon ottamattakaan ole tosiasiassa aiheutunut lainkaan vahinkoa tai on aiheutunut vain vähäistä vahinkoa? Jos näin on vain tietyissä tapauksissa, minkälaisissa tapauksissa on tällainen vaatimus?

26)    Jos 25. kysymykseen on vastattava myöntävästi ainakin tietyissä tapauksissa:

        

Minkä suuruinen on myönnettävä vähimmäisvahingonkorvaus, josta vähennetään ostosta mahdollisesti saatujen etujen arvo?

____________

¹ Moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta, asetusten (EY) N:o 715/2007 ja (EY) N:o 595/2009 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/46/EY kumoamisesta 30.5.2018 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/858 (EUVL 2018, L 151, s. 1).

¹ Moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta 20.6.2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 715/2007 (EUVL 2007, L 171, s. 1).

¹ Puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle 5.9.2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/46/EY (Puitedirektiivi) (EUVL 2007, L 263, s. 1).