Language of document : ECLI:EU:C:2020:42

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kolmas jaosto)

29 päivänä tammikuuta 2020 (*)

Ennakkoratkaisupyyntö – Lausunnon antamisen raukeaminen

Asiassa C‑522/18,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Sąd Najwyższy (ylin tuomioistuin, Puola) on esittänyt 2.8.2018 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 9.8.2018, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

vastaan

Zakład Ubezpieczeń Społecznych Oddział w Jaśle,

Prokuratura Krajowan

osallistuessa asian käsittelyyn,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Prechal (esittelevä tuomari) sekä tuomarit L. S. Rossi, J. Malenovský, F. Biltgen ja N. Wahl,

julkisasiamies: E. Tanchev,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

–        Belgian hallitus, asiamiehinään M. Jacobs, L. Van den Broeck ja C. Pochet,

–        Tanskan hallitus, asiamiehinään J. Nymann-Lindegren ja M. Wolff,

–        Latvian hallitus, asiamiehinään I. Kucina ja V. Soņeca,

–        Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. K. Bulterman ja C. S. Schillemans,

–        Euroopan komissio, asiamiehinään A. Stobiecka-Kuik, D. Martin ja H. Krämer,

–        EFTAn valvontaviranomainen, asiamiehinään C. Zatschler, J. S. Watson, I. O. Vilhjálmsdóttir ja C. Howdle,

kuultuaan julkisasiamiestä,

on antanut seuraavan

määräyksen

1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEU 2 artiklan, SEU 4 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan, SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, SEUT 267 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 21 ja 47 artiklan sekä yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (EYVL 2000, L 303, s. 16) tulkintaa.

2        Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat DŚ ja Zakład Ubezpieczeń Społecznych Oddział w Jaśle (sosiaalivakuutuslaitos, Jasłon virasto, Puola) (jäljempänä sosiaalivakuutuslaitos) ja jossa on kyse DŚ:n kuulumisesta Puolan sosiaalivakuutusjärjestelmän piiriin.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

3        Ylimmästä tuomioistuimesta 23.11.2002 annetun lain (ustawa o Sądzie Najwyższym, jäljempänä ylimmästä tuomioistuimesta annettu vuoden 2002 laki) 30 §:n mukaan Sąd Najwyższyn (ylin tuomioistuin, Puola) tuomareiden eläkeikä oli 70 vuotta.

4        Puolan tasavallan presidentti allekirjoitti 20.12.2017 ylimmästä tuomioistuimesta 8.8.2017 annetun lain (ustawa o Sądzie Najwyższym; Dz. U. 2018, järjestysnumero 5; jäljempänä ylimmästä tuomioistuimesta annettu uusi laki), joka tuli voimaan 3.4.2018. Tätä lakia on muutettu tämän jälkeen useaan otteeseen.

5        Ylimmästä tuomioistuimesta annetun uuden lain 37 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.      Sąd Najwyższyn tuomareiden on jäätävä eläkkeelle heidän täyttäessään 65 vuotta, jolleivät he toimita aikaisintaan 12 kuukautta ja viimeistään 6 kuukautta ennen kuin he täyttävät [65 vuotta] ilmoitusta, jossa he esittävät toiveensa jatkaa tehtäviensä hoitamista, ja todistusta, joka on laadittu tuomarin viran hakijoihin sovellettavien edellytysten mukaisesti ja joka osoittaa, että heidän terveydentilansa sallii heidän toimia tuomioistuimen jäseninä, ja jollei [tasavallan presidentti] anna heille lupaa jatkaa heidän tehtäviensä hoitamista Sąd Najwyższyssä.

1a.      Ennen tällaisen luvan myöntämistä [tasavallan presidentti] pyytää lausunnon kansalliselta tuomarineuvostolta. Kansallinen tuomarineuvosto toimittaa lausuntonsa [tasavallan presidentille] 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jona [tasavallan presidentti] on kehottanut sitä antamaan sen hänelle. Jos kansallinen tuomarineuvosto ei ole toimittanut lausuntoaan toisessa virkkeessä säädetyssä määräajassa, lausunnon katsotaan olevan puoltava.

– –

3.      [Tasavallan presidentti] voi antaa kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona se on saanut 1a momentissa tarkoitetun kansallisen tuomarineuvoston lausunnon tai jona määräaika, jonka kuluessa kyseinen lausunto on annettava, on päättynyt, Sąd Najwyższyn tuomarille luvan hoitaa edelleen tehtäviään. Jollei lupaa saada ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetussa määräajassa, tuomarin katsotaan olevan eläkkeellä siitä päivästä lukien, jona hän täyttää 65 vuotta. – –

4.      Edellä 1 momentissa tarkoitettu lupa myönnetään kolmeksi vuodeksi, ja se voidaan uusia kerran. – –”

6        Ylimmästä tuomioistuimesta annetun uuden lain 111 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.      Sąd Najwyższyn tuomareiden, jotka ovat täyttäneet 65 vuotta tämän lain voimaantulopäivänä tai jotka saavuttavat tämän iän kolmen kuukauden kuluessa tästä voimaantulopäivästä lukien, on jäätävä eläkkeelle kyseisen kolmen kuukauden määräajan päättymistä seuraavasta päivästä lukien, jolleivät he toimita kuukauden kuluessa tämän lain voimaantulosta lukien 37 §:n 1 momentissa tarkoitettuja ilmoitusta ja todistusta ja jollei [tasavallan presidentti] anna heille lupaa jatkaa heidän tuomarin tehtäviensä hoitamista Sąd Najwyższyssä. Tämän lain 37 §:n 2–4 momentin säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin.

1a.      Sąd Najwyższyn tuomareiden, jotka täyttävät 65 vuotta kolmen kuukauden määräajan päättymisen jälkeen ja ennen kuin 12 kuukautta on kulunut tämän lain voimaantulopäivästä, on jäätävä eläkkeelle 12 kuukauden kuluttua tästä voimaantulosta lukien, jolleivät he toimita kyseisen ajan kuluessa 37 §:n 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusta ja todistusta ja jollei [tasavallan presidentti] anna heille lupaa jatkaa heidän tuomarin tehtäviensä hoitamista Sąd Najwyższyssä. Tämän lain 37 §:n 2–4 momentin säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin.”

7        Edellä mainittu 1a momentti lisättiin ylimmästä tuomioistuimesta annetun uuden lain 111 §:ään Sąd Najwyższyn sellaisen tuomarin tilanteen huomioon ottamiseksi, joka ei alun perin säädettyjen siirtymäsäännösten johdosta olisi voinut tehdä säädetyssä määräajassa ilmoitusta siitä, että hän haluaa jatkaa tehtäviensä hoitamista uuden eläkeiän täyttymisen jälkeen.

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

8        Sosiaalivakuutuslaitos teki 14.10.2015 päätöksen, joka koski DŚ:n kuulumista Puolan sosiaalivakuutusjärjestelmän piiriin. Kyseinen päätös kumottiin Sąd Apelacyjny, Wydział Pracy i Ubezpieczeń Społecznych w Rzeszowien (Rzeszowien ylioikeus, työ- ja sosiaalivakuutusasioiden jaosto, Puola) 23.3.2018 antamalla tuomiolla. Mainittu tuomioistuin katsoi, että sosiaalivakuutuslaitos oli kyseisessä päätöksessä jättänyt ottamatta huomioon sen, että muun jäsenvaltion kuin Puolan tasavallan eläkelaitoksen päätös, jossa todetaan, ettei asianomainen henkilö kuulu tämän toisen jäsenvaltion sosiaalivakuutusjärjestelmän piiriin, ja joka oli ollut sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä 16.9.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 987/2009 (EUVL 2009, L 284, s. 1) 16 artiklassa tarkoitetun viranomaisten välisen sopimuksen perustana, oli tällä välin kumottu mainitun toisen jäsenvaltion tuomioistuimen ratkaisulla.

9        Sosiaalivakuutuslaitos valitti edellä mainitusta tuomiosta Sąd Najwyższyyn, jonka tavanomainen ratkaisukokoonpano päätti siirtää saman tuomioistuimen laajennetun kokoonpanon ratkaistavaksi oikeudellisen kysymyksen, joka koski sen ratkaisemista, merkitsikö edellä mainittu toisen jäsenvaltion tuomioistuimen toteuttaman kumoamisen huomiotta jättäminen siviiliprosessilain (kodeks postępowania cywilnego) 386 §:n 4 momentissa ja 47714a§ momentissa olevissa säännöksissä tarkoitetulla tavalla sitä, että asiassa ei ollut tutkittu asiakysymystä.

10      Sąd Najwyższyn laajennettu kokoonpano totesi tämän kysymyksen alustavassa tutkinnassa, että ylimmästä tuomioistuimesta annetun uuden lain säännöksillä oli vaikutusta kyseiseen kokoonpanoon kuuluvien kahden jäsenen tehtävien hoitamisen kestoon.

11      Tältä osin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että toinen kyseessä olevista tuomareista, joka oli täyttänyt 65 vuotta ennen ylimmästä tuomioistuimesta annetun uuden lain voimaantuloa, jätti toukokuussa 2018 ilmoituksen, jossa hän ilmaisi halunsa jatkaa tehtävissään 70 vuoden ikään saakka eli ylimmästä tuomioistuimesta annetun vuoden 2002 lain voimassa ollessa sovellettuun eläkeikään saakka. Vaikka tämä ilmoitus ei ole ylimmästä tuomioistuimesta annetun uuden lain 37 §:ssä ja 111 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus, tasavallan presidentti aloitti mainituissa säännöksissä säädetyn hyväksymismenettelyn, joka koski kyseisen tuomarin mahdollista pysyttämistä virassaan. Tämä menettely oli edelleen vireillä ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan päätöksen tekemisajankohtana.

12      Toisen tuomarin osalta kansallinen tuomioistuin toteaa, että hän oli saavuttanut 65 vuoden iän ylimmästä tuomioistuimesta annetun uuden lain voimaantulon jälkeen ja että kyseessä on tuomari, jota varten säädettiin nimenomaisesti mainitun lain 111 §:n 1a momentti. Samainen tuomioistuin toteaa, että tämän säännöksen vuoksi kyseinen tuomari siirretään eläkkeelle 3.4.2019, jos hän ei esitä ennen tätä päivämäärää ilmoitusta, jossa hän ilmaisee tahtonsa jatkaa tehtävissään, ja jos myös tasavallan presidentti ei anna ennen tätä päivää suostumustaan asianomaisen pysymiseen virassa.

13      Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on epäilyksiä siitä, ovatko ylimmästä tuomioistuimesta annetun uuden lain 37 § ja 111 §:n 1 ja 1a momentti (jäljempänä riidanalaiset kansalliset säännökset) tämän määräyksen 1 kohdassa mainittujen unionin eri määräysten ja säännösten mukaisia. Kansallinen tuomioistuin on tältä osin täsmällisemmin sanottuna sitä mieltä, että Sąd Najwyższyn virassa olevien tuomareiden eläkeiän alentamisella loukataan yhtäältä tuomareiden erottamattomuuden periaatetta ja toisaalta ikään perustuvan syrjinnän kieltoa työssä. Lisäksi se, että Sąd Najwyższyn tuomarien mahdollisuus jatkaa virassaan uudelleen määritetyn tavanomaisen eläkeiän jälkeen riippuu tasavallan presidentin harkinnanvaraisesta päätöksestä, on ristiriidassa tuomareiden riippumattomuuden periaatteen kanssa, kun otetaan huomioon tästä heille mahdollisesti aiheutuvat ulkoiset paineet.

14      Jos edellisessä kohdassa mainitut unionin oikeuden rikkomiset osoittautuvat tosiksi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lisäksi, voiko se perustellusti jättää soveltamatta riidanalaisia kansallisia säännöksiä.

15      Unionin tuomioistuimen selvennykset ovat tarpeen, jotta kansallinen tuomioistuin voi ratkaista sen käsiteltävänä olevat alustavat kysymykset, jotka koskevat sen jäseninä olevien tuomareiden mahdollisuutta jatkaa tuomioistuintoimintansa harjoittamista ja ratkaista pääasian ja muut asiat, joiden ratkaisuun he osallistuvat, tämän määräyksen 1 kohdassa tarkoitetuista unionin oikeuden määräyksistä ja säännöksistä johtuvien velvoitteiden mukaisesti.

16      Tässä tilanteessa Sąd Najwyższy on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen [alakohdan], SEU 4 artiklan 3 kohdan kolmannen [alakohdan] ja SEU 2 artiklan sekä SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan ja [perusoikeuskirjan] 47 artiklan määräyksiä tulkittava yhdessä luettuina siten, että tehokkaan oikeussuojan periaatteen ja oikeusvaltion periaatteen osana pidettävää tuomareiden erottamattomuuden periaatetta loukataan, jos kansallinen lainsäätäjä alentaa jäsenvaltion ylimmän oikeusasteen tuomioistuimen tuomareiden eläkeikää (esimerkiksi 70 vuodesta 65 vuoteen) ja jos uutta alempaa eläkeikää sovelletaan virassa oleviin tuomareihin, ilman että jätettäisiin yksinomaan asianomaisen tuomarin arvioitavaksi, päättäkö hän hyödyntää alempaa eläkeikää?

2)      Onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen [alakohdan], SEU 4 artiklan 3 kohdan kolmannen [alakohdan] ja SEU 2 artiklan sekä SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan ja [perusoikeuskirjan] 47 artiklan määräyksiä tulkittava yhdessä luettuina siten, että oikeusvaltion periaatetta ja riippumattomuutta, joka on tarpeen takaamaan tehokkaan oikeussuojan asioissa, jotka koskevat unionin oikeutta, loukataan, jos kansallinen lainsäätäjä alentaa tuomareiden erottamattomuuden periaatteen vastaisesti 70 vuodesta 65 vuoteen normaalia eläkeikää, johon saakka jäsenvaltion ylimmän oikeusasteen tuomioistuimen tuomari voi pysyä tuomarin virassa, ja määrää, että hänen mahdollisuutensa pysyä tässä virassa riippuu täytäntöönpanoelimen harkintansa mukaan antamasta suostumuksesta?

3)      Onko [direktiivin 2000/78] 2 artiklan ja 6 artiklan 1 kohdan säännöksiä yhdessä luettuina tulkittava siten, että jäsenvaltion ylimmän oikeusasteen tuomioistuimen tuomarien eläkeiän alentaminen ja se, että tämän tuomioistuimen virassa olevan tuomarin, joka on saavuttanut uuden alemman eläkeiän, on saatava virassa pysyäkseen täytäntöönpanoelimen suostumus, merkitsevät ikään perustuvaa syrjintää?

4)      Onko direktiivin 2000/78 2, 9 ja 11 artiklaa sekä perusoikeuskirjan 21 ja 47 artiklaa tulkittava yhdessä luettuina siten, että kun kyseessä on ikään perustuva syrjintä, jota harjoitetaan jäsenvaltion ylimmän oikeusasteen tuomioistuimen tuomareita kohtaan alentamalla heidän eläkeikäänsä aikaisemmasta 70 vuodesta 65 vuoteen, kyseinen tuomioistuin on – antaessaan ratkaisun mistä tahansa asiasta ratkaisukokoonpanossa, johon kuuluu tuomari, jota näiden syrjivien kansallisten oikeussääntöjen seuraukset koskevat ja joka ei ole ilmaissut tahtovansa hyödyntää uutta eläkeikää – velvollinen ratkaistessaan ratkaisukokoonpanoon liittyvän alustavan kysymyksen kieltäytymään direktiivin 2000/78 ja perusoikeuskirjan 21 artiklan vastaisten kansallisten säännösten soveltamisesta ja jatkamaan asian käsittelyä kokoonpanossa, johon tämä tuomari kuuluu, jos tämä toimenpide on ainoa tehokas keino varmistaa tuomareille unionin oikeusjärjestyksen perusteella kuuluvien oikeuksien tehokas oikeussuoja?

5)      Onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen [alakohdan], SEU 4 artiklan 3 kohdan kolmannen [alakohdan] ja SEU 2 artiklan sekä SEUT 267 artiklan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan määräyksiä tulkittava yhdessä luettuina siten, että oikeusvaltion periaatetta on pidettävä niin tärkeänä Euroopan unionin perusarvona, että mikäli vallitsee epäilyksiä siitä, ovatko kansalliset säännökset, joilla alennetaan tuomareiden eläkeikää kahdessa ensimmäisessä kysymyksessä kuvattujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, tämän arvon ja vastaavan tehokasta oikeussuojaa koskevan periaatteen mukaisia – kun kyseessä on tuomioistuinten ja niiden virassa olevien tuomareiden riippumattomuus –, kansallisella tuomioistuimella on oltava toimivalta keskeyttää viran puolesta tuomareiden erottamattomuuden periaatetta loukkaavien kansallisten säännösten soveltaminen kaikkien näiden säännösten soveltamisalaan kuuluvien tuomareiden osalta?”

17      Kansallinen tuomioistuin ilmoitti 17.10.2018 unionin tuomioistuimelle 16.10.2018 antamastaan määräyksestä, jolla kyseinen kansallinen tuomioistuin jätti tutkimatta sosiaalivakuutuslaitoksen tällä välin tekemän pääasian valituksen peruuttamisen. Mainitusta määräyksestä ilmenee, että edellä mainittu ratkaisu tehtiin sellaisten kansallisten menettelysäännösten perusteella, joista seuraa, että sosiaalivakuutuslaitoksen kaltaisen elimen tekemä valituksen peruuttaminen asiassa, jossa on kyse työ- tai sosiaalivakuutusoikeudesta, on jätettävä tutkimatta, jos – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – sillä voidaan loukata työntekijän tai vakuutetun oikeutettuja etuja ja jos se on tehty hyvien tapojen tai yleisen edun vastaisesti ja jos se merkitsee erivapauksien väärinkäyttöä. Näiden toteamusten, jotka tehtiin sen jälkeen, kun unionin tuomioistuimelle esitettiin ennakkoratkaisupyyntö, mukaan mainittu peruuttaminen tapahtui lisäksi SEU 4 artiklan 3 kohdasta johtuvan vilpittömän yhteistyön velvoitteen vastaisesti. Edellä mainitun määräyksen johdosta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoitti unionin tuomioistuimelle, että se pysyttää ennakkoratkaisupyyntönsä nyt käsiteltävässä asiassa.

 21.11.2018 annettu laki

18      Ustawa o zmianie ustawy o Sądzie Najwyższym (ylimmästä tuomioistuimesta annetun lain muuttamisesta annettu laki: Dz. U. de 2018, järjestysnumero 2507; jäljempänä 21.11.2018 annettu laki) tuli voimaan 1.1.2019.

19      Tämän lain 1 §:stä ilmenee, että ylimmästä tuomioistuimesta annetun uuden lain 37 §:n 1a–4 momentti ja 111 §:n 1 ja 1a momentti on kumottu ja että saman lain 37 §:n 1 momenttia on muutettu siten, että ”[Sąd Najwyższyn] tuomareiden on jäätävä eläkkeelle heidän täyttäessään 65 vuotta”. Laissa täsmennetään kuitenkin, että tätä viimeksi mainittua säännöstä sovelletaan ainoastaan Sąd Najwyższyn tuomareihin, jotka ovat tulleet palvelukseen tässä ominaisuudessa 1.1.2019 jälkeen. Sąd Najwyższyn tuomarit, jotka ovat tulleet palvelukseen ennen mainittua päivämäärää, kuuluvat puolestaan sen säännöksen soveltamisalaan, joka oli voimassa ennen ylimmästä tuomioistuimesta annetun uuden lain voimaantuloa, eli ylimmästä tuomioistuimesta annetun vuoden 2002 lain 30 §, jossa vahvistetaan Sąd Najwyższyn tuomareiden eläkeiäksi 70 vuotta.

20      21.11.2018 annetun lain 2 §:n 1 momentissa säädetään lisäksi, että ”tämän lain voimaantulopäivästä alkaen kaikki [Sąd Najwyższyn] tuomarit – – jotka on siirretty eläkkeellä [ylimmästä tuomioistuimesta annetun uuden lain] 37 §:n 1–4 momentin tai 111 artiklan 1 tai 1a momentin nojalla, otetaan takaisin niihin tehtäviin, joita he hoitivat [viimeksi mainitun lain] voimaantulopäivänä. [Sąd Najwyższyn] – – tuomareiden katsotaan hoitaneen tehtäviään keskeytyksettä”.

 Lausunnon antamisen raukeaminen

21      Unionin tuomioistuin tiedusteli ennakkoratkaisua pyytäneeltä tuomioistuimelta, että katsooko se, kun otetaan huomioon 21.11.2018 annetun lain voimaantulo, että vastaus ennakkoratkaisukysymyksiin oli edelleen tarpeen, jotta se voisi antaa ratkaisun pääasiassa, ja viimeksi mainittu vastasi tähän myöntävästi.

22      Kansallinen tuomioistuin mainitsi tässä yhteydessä muun muassa näillä kysymyksillä olevan perustavanlaatuisen merkityksen Euroopan unionin säilyttämiseksi oikeusyhteisönä, sen seikan, että nämä kysymykset esitettiin, kun riidanalaiset kansalliset säännökset olivat vielä voimassa, sen, että 21.11.2018 annettu laki, joka oli sen mukaan annettu 17.12.2018 annetun määräyksen komissio v. Puola (C‑619/18 R, EU:C:2018:1021) – jolla unionin tuomioistuin määräsi tilapäisesti keskeytettäväksi näiden kansallisten säännösten soveltamisen – täytäntöönpanemiseksi, ei ole luonteeltaan lopullinen, ja sen seikan, että kyseisten kansallisten säännösten vaikutuksia ei ole poistettu taannehtivasti. Näin ollen ennakkoratkaisukysymyksiin vastaaminen on kansallisen tuomioistuimen mukaan tarpeen niiden Sąd Najwyższyn tuomareiden aseman täsmentämiseksi, joihin riidanalaiset kansalliset säännökset ovat vaikuttaneet. Vaikka 21.11.2018 annettu laki perustuu ajatukseen siitä, että osa näistä tuomareista on riidanalaisten kansallisten säännösten nojalla jäänyt eläkkeelle ja heidät on nyt otettu takaisin Sąd Najwyższyyn, ennakkoratkaisukysymykset perustuvat olettamaan, jonka mukaan kyseiset tuomarit eivät ole koskaan lähteneet eläkkeelle, koska mainittuja kansallisia säännöksiä on jätettävä soveltamatta, ja täten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, sellaisena kuin sen kokoonpano on tällä hetkellä, ja yleisemmin ottaen kaikki Sąd Najwyższyn tuomarit, jotka ovat ilmaisseet halunsa jatkaa tehtäviensä hoitamista 65 vuoden iän jälkeen, voivat edelleen antaa ratkaisuja.

23      Kansallinen tuomioistuin täsmentää kuitenkin, että koska tämän määräyksen 12 kohdassa tarkoitettuun tuomariin ei enää kohdistu vaaraa siitä, ettei hän täytä tuomarin itsenäisyyteen erottamattomasti liittyviä edellytyksiä, vastaus ennakkoratkaisukysymyksiin on edelleen tarpeen itse asiassa niiden tuomareiden osalta, jotka ovat täyttäneet 65 vuotta ennen 21.11.2018 annetun lain voimaantuloa, ja täten esimerkiksi tämän määräyksen 11 kohdassa mainittua tuomaria varten.

24      Ensinnäkin on todettava, ettei esitettyjen kysymysten merkitystä voida kiistää. Sitä on sitä paitsi jo korostettu unionin tuomioistuimen presidentin 13.11.2018 antaman määräyksen Zakład Ubezpieczeń Społecznych (C‑522/18, ei julkaistu, EU:C:2018:909), jolla hän päätti käsitellä tämän asian nopeutetussa menettelyssä, 15 kohdassa.

25      Lisäksi on huomautettava, että unionin tuomioistuin on todennut 24.6.2019 antamassaan tuomiossa komissio v. Puola (Ylimmän tuomioistuimen riippumattomuus) (C‑619/18, EU:C:2019:531), joka annettiin sen jälkeen, kun ennakkoratkaisupyyntö oli esitetty nyt käsiteltävässä asiassa, että Puolan tasavalta ei ole noudattanut SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska yhtäältä se on säätänyt sellaisen toimenpiteen, jolla alennetaan Sąd Najwyższyn tuomareiden eläkeikää, soveltamisesta virassa oleviin tuomareihin, jotka on nimitetty kyseiseen tuomioistuimeen ennen 3.4.2018, ja toisaalta se on antanut tasavallan presidentille harkintavaltaa jatkaa mainitun tuomioistuimen tuomareiden aktiivista lainkäyttötehtävää hiljattain vahvistetun eläkeiän saavuttamisen jälkeen.

26      Nämä täsmennykset huomioon ottaen on kuitenkin korostettava, että se, että ennakkoratkaisukysymyksillä on erityinen merkitys, ei yksinään riitä perusteeksi sille, että unionin tuomioistuimen olisi vastattava niihin.

27      Tässä yhteydessä on nimittäin muistutettava toiseksi, että – kuten unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee – SEUT 267 artiklassa luotu menettely on unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön väline, jonka avulla unionin tuomioistuin esittää kansallisille tuomioistuimille ne unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joita ne tarvitsevat ratkaistakseen niiden käsiteltäviksi saatetut asiat (tuomio 19.12.2013, Fish Legal ja Shirley, C‑279/12, EU:C:2013:853, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ennakkoratkaisupyyntömenettely edellyttää, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on siinä vireillä olevassa asiassa annettava ratkaisu, jossa ennakkoratkaisutuomio otetaan huomioon (ks. vastaavasti tuomio 27.6.2013, Di Donna, C‑492/11, EU:C:2013:428, 26 kohta; tuomio 24.10.2013, Stoilov i Ko, C‑180/12, EU:C:2013:693, 44 kohta ja määräys 3.3.2016, Euro Bank, C‑537/15, ei julkaistu, EU:C:2016:143, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28      Ennakkoratkaisupyynnön esittämisen perusteena ei täten ole neuvoa-antavien lausuntojen esittäminen yleisistä tai hypoteettisista kysymyksistä vaan riita-asian todelliseen ratkaisemiseen erottamattomasti liittyvä tarve (tuomio 10.12.2018, Wightman ym., C‑621/18, EU:C:2018:999, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Jos ilmenee, että esitetty kysymys ei selvästikään ole enää merkityksellinen kyseisen asian ratkaisemisen kannalta, unionin tuomioistuimen on todettava, että lausunnon antaminen raukeaa (tuomio 19.11.2019, A. K. ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitolautakunnan riippumattomuus), C‑585/18, C‑624/18 ja C‑625/18, EU:C:2019:982, 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29      Käsiteltävässä asiassa on muistutettava, että Sąd Najwyższyn nyt käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön tekemisen jälkeen on annettu unionin tuomioistuimen varapresidentin 19.10.2018 antama määräys komissio v. Puola (C‑619/18 R, ei julkaistu, EU:C:2018:852) ja 17.12.2018 annettu määräys komissio v. Puola (C‑619/18 R, EU:C:2018:1021), joilla on muun muassa määrätty Puolan tasavalta yhtäältä keskeyttämään ylimmästä tuomioistuimesta annetun uuden lain 37 §:n 1–4 momentin ja 111 §:n 1 ja 1a momentin säännösten ja kaikkien näiden säännösten nojalla annettujen toimenpiteiden soveltaminen ja toisaalta toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Sąd Najwyższyn tuomarit, joita edellä mainitut säännökset koskevat, voivat jatkaa tehtäviensä hoitamista siinä virassa, jota he hoitivat 3.4.2018, jolloin ylimmästä tuomioistuimesta annettu uusi laki tuli voimaan, ja että heillä on sama asema ja samat oikeudet ja työehdot, jotka heillä oli 3.4.2018 saakka.

30      Edellä mainittujen määräysten antamisen jälkeen tasavallan presidentti allekirjoitti 17.12.2018 annetun lain, joka julkaistiin Dziennik Ustaw Rzeczypospolitej Polskiejissa ja joka tuli voimaan 1.1.2019.

31      Kuten tämän määräyksen 19 ja 20 kohdassa esitetyistä täsmennyksistä ilmenee, 21.11.2018 annetulla lailla kumottiin riidanalaiset kansalliset säännökset siltä osin kuin niissä yhtäältä säädettiin Sąd Najwyższyn tuomareiden eläkeiäksi hiljattain vahvistettu 65 vuotta niiden virassa olevien tuomareiden osalta, jotka oli nimetty tehtäviinsä ennen 3.4.2018, ja toisaalta myönnettiin tasavallan presidentille harkintavalta jatkaa mainitun tuomioistuimen tuomareiden aktiivista lainkäyttötehtävää tämän hiljattain vahvistetun eläkeiän saavuttamisen jälkeen. Näistä täsmennyksistä ilmenee myös, että 21.11.2018 annetun lain nojalla kaikki Sąd Najwyższyn tuomarit, jotka on siirretty eläkkeelle näiden ylimmästä tuomioistuimesta annetun uuden lain kumottujen säännösten nojalla, otetaan takaisin tehtäviin, joita he hoitivat kyseisen lain voimaantulopäivänä, ja he hoitavat tuomarintehtäviään mainitussa tuomioistuimessa 70 vuoden ikään saakka eli eläkeikään, jota sovellettiin ennen ylimmästä tuomioistuimesta annetun uuden lain voimaantuloa ylimmästä tuomioistuimesta annetun vuoden 2002 lain voimassa ollessa.

32      Näissä olosuhteissa on ilmeistä, että enää ei ole mitään, mikä estäisi tuomareita, jotka muodostavat nyt käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön unionin tuomioistuimelle esittäneen ratkaisukokoonpanon, jatkamasta vastaisuudessa lainkäyttötehtäviensä hoitamista Sąd Najwyższyssä eli ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa 70 vuoden ikään saakka ilman, että heitä koskee eläkeiän alentaminen 65 vuoteen tai järjestelmä, jossa tasavallan presidentillä on harkintavalta päättää heidän aktiivisten lainkäyttötehtäviensä jatkamisesta tavanomaisen eläkeiän jälkeen.

33      Näin ollen 21.11.2018 annetun lain voimaantulon seurauksena unionin tuomioistuimelle esitetyt ennakkoratkaisukysymykset ovat menettäneet kohteensa, kun asiaa arvioidaan sen ratkaisun kannalta, joka kansallisen tuomioistuimen on annettava siinä vireillä olevassa asiassa (ks. analogisesti tuomio 27.6.2013, Di Donna, C‑492/11, EU:C:2013:428, 27–31 kohta ja tuomio 3.3.2016, Euro Bank, C‑537/15, ei julkaistu, EU:C:2016:143, 33–35 kohta).

34      Tältä kannalta arvioituna näiden kysymysten oikeutus perustui aina tähän saakka tarpeeseen saada selvennys menettelylliseen esikysymykseen, joka koskee ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kokoonpanoa ja sen mahdollisuutta jatkaa asian käsittelyä unionin oikeuden johdosta ja sitä noudattaen siten, että tämän määräyksen 11 ja 12 kohdassa mainitut kaksi tuomaria osallistuvat asian käsittelyyn pääasian ratkaisemiseksi. Koska pääasiassa ei kuitenkaan enää ole tätä esikysymystä, kansallisen tuomioistuimen ei enää ole kyseisessä asiassa annettavaa ratkaisua varten otettava huomioon vastausta, jonka unionin tuomioistuin voisi antaa esitettyihin kysymyksiin (ks. analogisesti tuomio 24.10.2013, Stoilov i Ko, C‑180/12, EU:C:2013:693, 44 kohta).

35      Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että unionin tuomioistuimen ei ole enää tarpeen lausua nyt käsiteltävästä ennakkoratkaisupyynnöstä.

 Oikeudenkäyntikulut

36      Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on määrännyt seuraavaa:

Lausunnon antaminen ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Sąd Najwyższy on esittänyt asiassa C522/18 2.8.2018 tekemällään päätöksellä, ei enää ole tarpeen.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: puola.