Language of document : ECLI:EU:T:2019:57

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

5 päivänä helmikuuta 2019 (*)

Kasvinjalostajanoikeudet – Hakemus yhteisön kasvinjalostajanoikeuden myöntämisestä kasvilajikkeelle Braeburn 78 (11078) – Toisen tutkintaviraston nimittäminen – Valituslautakunnan suorittaman tutkinnan laajuus – Perusteluvelvollisuus

Asiassa T-177/16,

Mema GmbH LG, kotipaikka Terlan (Italia), edustajinaan asianajajat B. Breitinger ja S. Kirschstein-Freund,

kantajana,

vastaan

yhteisön kasvilajikevirasto (CPVO), asiamiehinään M. Ekvad, F. Mattina, O. Lamberti ja U. Braun-Mlodecka, avustajinaan asianajajat A. von Mühlendahl ja H. Hartwig,

vastaajana,

jossa on kyse kanteesta CPVO:n valituslautakunnan 15.12.2015 tekemästä päätöksestä (asia A 001/2015), joka koskee hakemusta yhteisön kasvinjalostajanoikeuden myöntämiseksi kasvilajikkeelle Braeburn 78,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Frimodt Nielsen (esittelevä tuomari) sekä tuomarit V. Kreuschitz ja N. Półtorak,

kirjaaja: hallintovirkamies R. Ükelyté,

ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 22.4.2016 jätetyn kannekirjelmän,

ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 11.7.2016 jätetyn vastineen,

ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanojen muutoksen,

ottaen huomioon oikeudenkäynnin keskeyttämisestä 24.10.2016 tehdyn päätöksen,

ottaen huomioon oikeudenkäynnin keskeyttämisestä 22.3.2018 tehdyn päätöksen,

ottaen huomioon 25.9.2018 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Perusasetus

1        Yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista 27.7.1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2100/94 (EYVL 1994, L 227, s. 1; jäljempänä perusasetus) 6 artiklan mukaan kasvilajikkeiden suoja yhteisön tasolla myönnetään lajikkeille, jotka ovat erotettavia, yhtenäisiä, pysyviä ja uusia.

2        Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaan lajike katsotaan erotettavaksi, jos se erottuu selvästi tietyn genotyypin tai genotyyppiyhdistelmän ominaispiirteiden kuvauksen perusteella kaikista muista lajikkeista, jotka tunnetaan yleisesti yhteisön kasvinjalostajanoikeuden myöntämistä koskevan hakemuksen jättöpäivänä.

3        Kysymystä siitä, täyttyvätkö erotettavuutta, yhtenäisyyttä ja pysyvyyttä koskevat edellytykset tietyssä yksittäistapauksessa, tutkitaan perusasetuksen 55 ja 56 artiklan mukaisesti suoritettavassa teknisessä tutkimuksessa.

4        Perusasetuksen 55 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1. Jos 53 ja 54 artiklassa tarkoitetun [muotoa ja asiasisältöä koskevan] tutkinnan tuloksena [yhteisön kasvilajikevirasto] huomaa, ettei yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien myöntämiselle ole mitään esteitä, se toteuttaa halutut toimenpiteet, jotta [yhteisön kasvilajikeviraston] hallintoneuvoston [(jäljempänä hallintoneuvosto)] kyseisen lajin lajikkeiden tekniseen tarkastukseen valtuuttama toimivaltainen viranomainen tai toimivaltaiset viranomaiset (tutkintavirastot) suorittavat [erotettavuutta, yhtenäisyyttä ja pysyvyyttä koskevien kriteerien] täyttymisen tutkintaa koskevan teknisen tutkimuksen vähintään yhdessä jäsenmaassa.”

5        Perusasetuksen 56 artiklan mukaan tekniset tutkimukset suoritetaan hallintoneuvoston muotoilemien pääperiaatteiden ja yhteisön kasvilajikeviraston (CPVO) antamien ohjeiden mukaisesti. Näissä pääperiaatteissa kuvataan erityisesti teknisessä tutkimuksessa vaadittava kasviaineisto, testaustavat, sovellettavat menetelmät, esitettävät huomautukset, testattujen lajikkeiden ryhmittely ja tutkittavia ominaispiirteitä koskeva taulukko. Teknisessä tutkimuksessa asianomaisen lajikkeen kasveja viljellään sellaisiin lajikkeisiin kuuluvien kasvien rinnalla, joita virasto ja tätä varten määrätty tutkimusvirasto niistä kasvinjalostajanoikeushakemuksessa esitetyn teknisen kuvauksen mukaan pitävät ehdokaslajiketta lähimpänä olevina lajikkeina.

6        Perusasetuksen 57 artiklan 1–3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1. Tutkintavirasto antaa, viraston pyynnöstä tai jos se itse katsoo teknisen tutkimuksen tulosten riittävän lajikkeen arviointiin, tutkimuskertomuksen [CPVO:lle] ja, jos se katsoo, että 7, 8 ja 9 artiklassa esitetyt edellytykset on täytetty, lajikkeen kuvauksen.

2. [CPVO] ilmoittaa hakijalle teknisen tutkimuksen tuloksista ja lajikkeen kuvauksesta ja pyytää tätä esittämään huomautuksensa asiasta.

3. Jos [CPVO] katsoo, ettei tutkimuskertomuksen perusteella voida perustellusti päättää asiasta, se voi omasta aloitteestaan hakijaa kuultuaan tai hakijan pyynnöstä määrätä lisätutkimuksen. Kaikkien ennen 61 ja 62 artiklassa tarkoitetun päätöksen tekemistä suoritettujen lisätutkimuksien katsotaan kuuluvan 56 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun tutkimukseen.”

7        Perusasetuksen 72 artiklassa säädetään CPVO:ssa noudatettavaa menettelyä koskevien sääntöjen osalta seuraavaa:

”Valituslautakunta tekee valitusta koskevan päätöksen 71 artiklan mukaisesti suoritetun tutkimisen perusteella. Lautakunta voi joko käyttää [CPVO:n] toimivaltaa tai palauttaa asian [CPVO:n] toimivaltaiselle yksikölle edelleen päätettäväksi. Tätä yksikköä sitovat valituslautakunnan päätöksen perusteet ja määräykset, jos tosiasiat ovat samat.”

8        Perusasetuksen 75 artiklassa säädetään seuraavaa:

”[CPVO] perustelee päätöksensä. Ne voivat perustua ainoastaan sellaisiin syihin, joihin osapuolet ovat voineet ottaa kantaa, suullisesti tai kirjallisesti.”

9        Perusasetuksen 76 artiklassa säädetään seuraavaa:

”[CPVO:ssa] aloitetussa menettelyssä [CPVO] tutkii asiasisällön viran puolesta sikäli, kun asiasisältö on 54 ja 55 artiklassa säädetyn tutkinnan kohteena. [CPVO] hylkää tosiseikat, joihin ei ole vedottu ja todisteet, joita ei ole esitetty [CPVO:n] vahvistamassa määräajassa.”

 CPVO:n protokolla TP/14/2 final

10      Erotettavuutta, yhtenäisyyttä ja pysyvyyttä koskevista tutkimuksista (Omena) 14.3.2006 tehdyn CPVO:n protokollan TP/14/2 final (jäljempänä protokolla TP/14/2) 1 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Protokollassa esitetään perusasetuksen noudattamisen edellyttämät tekniset menettelyt. Tekniset menettelyt ovat hallintoneuvoston hyväksymiä ja perustuvat [kasvilajikkeiden kansainvälisen suojeluliiton] yleiseen asiakirjaan TG/1/3 sekä EYP-testauksen toteuttamisesta 6.4.2005 annettuihin [kasvilajikkeiden kansainvälisen suojeluliiton] suuntaviivoihin TG/14/9. Protokollaa sovelletaan Malus domestica Borkh ‑hedelmän lajikkeisiin.”

11      Protokollan TP/14/2 III.5 kohdan viimeisessä alakohdassa todetaan seuraavaa:

”Hedelmää koskevat havainnot on tehtävä – –, kun se on nautintakypsä.”

12      Protokollan TP/14/2 Ad 56 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Korjuuaika

Korjuuaika on se ajankohta, jolloin hedelmä on poimittava, jotta se olisi parhaimmillaan nauttimisajankohtana (ks. Ad 57 kohta).”

13      Protokollan TP/14/2 Ad 57 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Nautintakypsyysaika

Nautintakypsyysaika on ajanjakso, jolloin hedelmä on nauttimisen kannalta parhaimmillaan värinsä, kiinteytensä, rakenteensa, arominsa ja makunsa puolesta. Hedelmätyypistä riippuen kyseinen ajanjakso voi olla välittömästi puusta poimimisen jälkeen (esim. varhaiset lajikkeet) tai tietyn varastointi- tai pakkaamisajan jälkeen (esim. myöhäiset lajikkeet).”

 Asian tausta

14      Kantajayhtiö Mema GmbH LG:n omistaja Johann Huber jätti 20.5.2009 CPVO:lle perusasetukseen perustuvan yhteisön kasvinjalostajanoikeutta koskevan hakemuksen. Kasvilajike, jolle suojaa haettiin, oli Braeburn 78, joka kuuluu Malus domestica Borkh ‑lajiin.

15      CPVO antoi kyseessä olevan lajikkeen teknisen tutkimisen perusasetuksen 55 artiklan 1 kohdan nojalla Institut national de la recherche agronomiquen (INRA) Angers-Beaucouzéssa (Ranska) sijaitsevan tutkimusviraston Groupe d’étude et de contrôle des variétés et des semencesin (GEVES) tehtäväksi.

16      Tekninen tutkimus tehtiin protokollan TP/14/2 mukaisesti.

17      GEVES, joka jätti tutkimuskertomuksensa CPVO:lle 21.5.2014, katsoi, ettei lajike Braeburn 78 eronnut riittävästi vertailulajikkeesta Royal Braeburn, koska se oli tehnyt seuraavat toteamukset:

”Havaintojen EYP 2012–2013 perusteella ehdokaslajike ei eroa selkeästi Royal Braeburnista ja X9466:sta. Päätelmä perustuu seuraaviin seikkoihin:

Vuosi 2012: hedelmien ensimmäinen merkittävä korjuu

lajike/

ominaispiirre

korjuuajankohta

tärkkelyksen regressio


kiinteys

(kg/cm²)

refraktometrinen

indeksi (%)

happoisuus

(g/l omenahappo)

väri

(spektrokolorimetri)*

ehdokaslajike

11/10

5,5

9,2

12,8

7,39

18,64

Royal Braeburn

11/10

-

-

-

-

20,19

X9466 (1)

11/10

6,3

9,3

12,8

7,31

18,71

* Kahden asteen ero käy selvästi ilmi paljaalla silmällä

(1) puut vuoden ehdokaslajikkeen puita vanhempia

Ehdokaslajikkeen hedelmät ovat tasaisenmuotoiset ja raidallisia, kuten Royal Braeburn ja X9466. Ehdokaslajikkeen peiteväri ja pohjaväri ovat lähellä Royal Braeburnin ja X9466:n värejä. Ehdokaslajikkeen kypsyys on tavanomaisella kypsyysajanjaksolla lähellä muiden Royal Braeburnin muunnelmien kypsyyttä.

Vuosi 2013: hedelmien toinen merkittävä korjuu

lajike/

ominaispiirre

korjuuajankohta

tärkkelyksen regressio


kiinteys

(kg/cm²)

refraktometrinen

indeksi (%)

happoisuus

(g/l omenahappo)

väri

(spektrokolorimetri)*

ehdokaslajike

11/10

5,5

10,5

11,7

7,8

22,49

Royal Braeburn

11/10

6,0

10,0

11,6

8,08

23,55

X9466 (1)

11/10

5,7

10,2

11,2

7,53

22,07

* Kahden asteen ero käy selvästi ilmi paljaalla silmällä

(1) puut vuoden ehdokaslajikkeen puita vanhempia

Ehdokaslajikkeen hedelmät ovat tasaisenmuotoiset ja raidallisia, kuten Royal Braeburn ja X9466. Ehdokaslajikkeen peiteväri ja pohjaväri ovat lähellä Royal Braeburnin ja X9466:n värejä. Ehdokaslajikkeen kypsyys on tavanomaisella kypsyysajanjaksolla lähellä muiden Royal Braeburnin muunnelmien kypsyyttä. Hakijan mainitsemaa pientä eroa hedelmän muodossa Royal Braeburniin verrattuna ei havaittu.

Lajike hylätään sillä perusteella, ettei se eroa Royal Braeburnista ja X9466:sta.”

18      CPVO hylkäsi kyseisen kertomuksen perusteella ja hakijan huomautukset saatuaan yhteisön jalostajanoikeutta koskevan hakemuksen 18.12.2014 tekemällään päätöksellä.

19      Kantaja valitti CPVO:n hylkäävästä päätöksestä. CPVO:n valituslautakunta hylkäsi valituksen perusteettomana 15.12.2015 tekemällään päätöksellä, joka annettiin kantajalle tiedoksi 22.2.2016 (jäljempänä riidanalainen päätös).

20      Ensimmäiseksi valituslautakunta katsoi olennaisilta osin, että kantajan riitauttama tutkimuspaikka eli Angers-Beaucouzé oli paikka, jossa tekninen tutkimus piti sovellettavien säännösten mukaan suorittaa.

21      Toiseksi se totesi korjuu- ja kypsyysajankohdista, joiden osalta kantaja oli riitauttanut olennaisilta osin teknisen tutkimuksen olosuhteet ja otannan, seuraavaa:

”Ominaisuudet ’korjuuajankohta’ ja ’nautintakypsyysajankohta’ määriteltiin UPOV:n suuntaviivoissa (TG/14/9) ja niistä johdetussa omenan testausta koskevassa protokollassa [(protokolla TP/14/2)] pikemminkin suuntaa antavasti, joten ohjeet koskevat kypsyyttä laajasti varhaiskypsästä myöhäiseen ja välittömästä nauttimisesta pitkäkestoiseen varastoimiseen. Protokollan suuntaviivojen tehokas soveltaminen edellyttää kokemusta EYP-testauksesta ja siementen yksityiskohtaista tuntemusta.

Omenan testausprotokollan ominaispiirteitä koskevan taulukon osassa ’Selitykset ja menetelmät’ annetaan tarpeelliset ohjeet. Korjuu- ja nautintakypsyysajankohtaa koskevat ohjeet annetaan sivulla 32 olevassa Ad 56 ja Ad 57 kohdassa.

Valituslautakunnan mukaan tutkintavirasto sovelsi kyseisiä ohjeita oikein. Vertailtavuuden vuoksi ehdokas- ja viitelajikkeiden hedelmät korjattiin samana päivänä ja (tässä tapauksessa) heti kun tärkkelyksen regressioindeksi oli kaikilla kyseessä olevilla lajikkeilla noin 5.

’Kypsyysajankohta’ voidaan riitauttaa, mutta koska GEVES:n tutkijoilla on kokemusta kyseisestä siemenestä, valituslautakunta luottaa heidän arvioonsa nautintakypsyydestä, joka oli ajanjakso, jonka aikana hedelmien kaikki ominaispiirteet arvioitiin. Braeburnin muunnelmien kypsien hedelmien ominaispiirteet todettiin ja/tai mitattiin samana päivänä (jos mahdollista) eli edellytetyn mukaisesti marraskuun puolivälissä.”

22      Kolmanneksi valituslautakunta katsoi hedelmien ulkoasua, muotoa ja kokoa koskevista erottavista tekijöistä, joiden osalta kantaja oli riitauttanut tutkintaviraston arvioinnin, että ”hedelmän kokoon”, ”hedelmän muotoon”, ”hedelmän pohjaväriin”, ”peitevärin suhteelliseen kattavuuteen”, ”peitevärin intensiivisyyteen”, ”peitevärin kuvioon” ja ”raitojen leveyteen” liittyviä ominaispiirteitä voidaan yleensä arvioida visuaalisesti, kun taas muut ominaispiirteet, kuten ”hedelmän korkeus”, ”hedelmän läpimitta” ja ”korkeuden ja läpimitan suhde”, edellyttävät mittaamista, ja näin visuaalisesti havaitut ominaispiirteet saivat vahvistuksen mittauksista. Valituslautakunta totesi tästä, että tutkintavirasto oli suorittanut koko testauksen sovellettavien suuntaviivojen ja protokollan mukaisesti.

 Asianosaisten vaatimukset

23      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen ja palauttaa asian valituslautakunnan ratkaistavaksi kehotuksella kumota riidanalainen päätös ja velvoittaa CPVO suorittamaan perusasetuksen 57 artiklan 3 kohdan mukainen lisätutkimus

–        toissijaisesti kumoaa riidanalaisen päätöksen

–        toissijaisesti siinä tapauksessa, ettei unionin yleinen tuomioistuin hyväksy kahta ensimmäistä vaatimusta, lykkää ratkaisun antamista unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan d alakohdan nojalla siihen saakka, kunnes viitelajikkeelle Royal Braeburn (hakemus nro 1998/1082; lajike nro 11960) myönnetyn kasvinjalostajanoikeuden kumoamista koskeva kanne on lopullisesti ratkaistu

–        velvoittaa CPVO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

24      Kantaja luopui kuitenkin toisesta toissijaisesti esitetystä vaatimuksestaan, mikä kirjattiin istunnon pöytäkirjaan.

25      CPVO vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        jättää kanteen osittain tutkimatta

–        hylkää kanteen muilta osin perusteettomana

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

26      Kantaja esittää kanteensa tueksi kolme kanneperustetta, joista ensimmäinen koskee olennaisilta osin toimivallan väärinkäyttöä ja perusasetuksen 57 artiklan 3 kohdan rikkomista, toinen sitä, että tekninen tutkimus sisälsi erilaisia virheitä, ja kolmas kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamista ja perustelujen puutteellisuutta.

27      Kantajan ensimmäisen vaatimuksen tutkittavaksi ottamisesta lausumisen jälkeen tutkitaan ensimmäiseksi toisen kanneperusteen kolmas osa ja kolmannen kanneperusteen toinen osa, jotka molemmat koskevat riidanalaisen päätöksen perustelujen puutteellisuutta.

 Kantajan ensimmäisen vaatimuksen tutkittavaksi ottaminen

28      Kantaja vaatii ensimmäisellä vaatimuksellaan, että unionin yleinen tuomioistuin ”kumoaa riidanalaisen päätöksen ja palauttaa asian valituslautakunnan ratkaistavaksi kehotuksella kumota riidanalainen päätös ja velvoittaa CPVO suorittamaan perusasetuksen 57 artiklan 3 kohdan mukainen lisätutkimus”.

29      On muistutettava, että CPVO:n valituslautakunnan päätöksestä unionin tuomioistuimissa nostetun kanteen yhteydessä ensin mainitun on perusasetuksen 73 artiklan 6 kohdan mukaisesti toteutettava unionin tuomioistuinten tuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet. Niinpä unionin yleisen tuomioistuimen asiana ei ole asettaa velvoitteita CPVO:lle, jonka tehtävänä on tehdä päätelmät unionin tuomioistuinten tuomion tuomiolauselmasta ja perusteluista (ks. vastaavasti tuomio 11.7.2007, El Corte Inglés v. SMHV – Bolaños Sabri (PiraÑAM diseño original Juan Bolaños), T-443/05, EU:T:2007:219, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30      Niinpä ensimmäinen vaatimus on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin sillä vaaditaan unionin yleistä tuomioistuinta palauttamaan asia valituslautakunnan ratkaistavaksi kehotuksella kumota riidanalainen päätös ja velvoittaa CPVO suorittamaan perusasetuksen 57 artiklan 3 kohdan mukainen lisätutkimus.

 Toisen kanneperusteen kolmas osa ja kolmannen kanneperusteen toinen osa, jotka koskevat riidanalaisen päätöksen perustelujen puutteellisuutta

31      Kantaja vetoaa toisen kanneperusteensa kolmannen osan ja kolmannen kanneperusteen toisen osan tueksi erityisesti perustelujen puutteellisuuteen.

32      Tässä yhteydessä kantaja esittää olennaisilta osin, että valituslautakunta ei selittänyt syitä yhtäältä sille, ettei se ottanut huomioon tiettyä sille toimitettua selvitysaineistoa, jolla olisi voitu osoittaa muun muassa, että haetun lajikkeen selvä juovikkuus poikkesi riittävästi viitelajikkeen juovikkuudesta niiden erottamiseksi toisistaan (toisen kanneperusteen kolmas osa), ja toisaalta sille, miksi oli aiheellista luottaa tutkimusviraston tutkijoiden arviointiin ja sivuuttaa näin ollen kantajan valituksensa tueksi esittämät tekniset seikat ja asiantuntijalausunnot (kolmannen kanneperusteen toinen osa).

33      Alustavasti on muistutettava periaatteista, jotka määrittävät CPVO:n valituslautakunnan suorittaman tutkinnan ulottuvuutta.

34      Ensimmäiseksi on muistutettava, että CPVO:n tehtävälle on luonteenomaista yhteisön kasvinjalostajanoikeutta koskevien hakemusten tutkimisen edellytysten tieteellinen ja tekninen monitahoisuus, joten on tunnustettava, että CPVO:lla on harkintavaltaa tehtäviään hoitaessaan (ks. tuomio 19.12.2012, Brookfield New Zealand ja Elaris v. CPVO ja Schniga, C‑534/10 P, EU:C:2012:813, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Sillä on tällainen harkintavalta muun muassa silloin, kun se tarkistaa, onko tietty lajike perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla erotettava vai ei (ks. tuomio 8.6.2017, Schniga v. CPVO, C‑625/15 P, EU:C:2017:435, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35      CPVO:n on unionin elimenä kuitenkin noudatettava hyvän hallinnon periaatetta, jonka perusteella sen on tutkittava huolellisesti ja puolueettomasti kaikki yhteisön kasvinjalostajanoikeuksia koskevan hakemuksen kannalta merkitykselliset seikat ja kerättävä kaikki harkintavaltansa käyttämistä varten tarvittavat tosiseikat ja oikeudelliset seikat. Lisäksi sen on turvattava käyttämänsä menettelyn sujuvuus ja tehokkuus (ks. tuomio 8.6.2017, Schniga v. CPVO, C‑625/15 P, EU:C:2017:435, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36      Lisäksi on muistutettava, että perusasetuksen 76 artiklassa säädetään, että ”[CPVO:ssa] aloitetussa menettelyssä [CPVO] tutkii asiasisällön viran puolesta sikäli, kun asiasisältö on 54 ja 55 artiklassa säädetyn tutkinnan kohteena”.

37      Unionin tuomioistuin on myös todennut, että yksityiskohtaisista säännöistä perusasetuksen soveltamiseksi menettelyssä yhteisön kasvilajikevirastossa 17.9.2009 annetun komission asetuksen (EY) N:o 874/2009 (EUVL 2009, L 251, s. 3) 51 artiklan nojalla CPVO:ssa noudatettavia menettelyjä on sovellettava valitusmenettelyyn soveltuvin osin (tuomio 21.5.2015, Schräder v. CPVO, C‑546/12 P, EU:C:2015:332, 46 kohta).

38      Näin ollen yhtäältä tosiseikkojen viran puolesta tutkimisen periaatetta on sovellettava myös tällaisessa valituslautakunnassa käytävässä menettelyssä (tuomio 21.5.2015, Schräder v. CPVO, C‑546/12 P, EU:C:2015:332, 46 kohta). Toisaalta valituslautakuntaa sitoo myös hyvän hallinnon periaate, jonka nojalla sen on tutkittava huolellisesti ja puolueettomasti kaikki sen käsiteltävänä olevan asian merkitykselliset tosiseikat ja oikeudelliset seikat (tuomio 23.11.2017, Aurora v. CPVO – SESVanderhave (M 02205), T-140/15, EU:T:2017:830, 74 kohta).

39      Toiseksi perusasetuksen 72 artiklassa säädetään, että valituslautakunta voi joko käyttää viraston toimivaltaa tai palauttaa asian viraston toimivaltaiselle yksikölle valituksen tutkimiseksi edelleen.

40      Tässä yhteydessä on muistutettava, että oikeuskäytännössä on Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 (EUVL 2017, L 154, s. 1) 71 artiklan 1 kohdan, jonka laadinnassa on käytetty samankaltaisia ilmaisuja kuin perusasetuksen 72 artiklan laadinnassa, osalta vakiintuneesti todettu, että kyseisestä säännöksestä ja asetuksen 2017/1001 systematiikasta ilmenee, että valituslautakunnalla on valituksen ratkaisemisen yhteydessä sama toimivalta kuin riidanalaisen päätöksen tehneellä kyseisen viraston yksiköllä ja että valituslautakunnan tutkinta käsittää koko oikeusriidan sellaisena kuin se on ratkaisemisajankohtana. Kyseisestä artiklasta ilmenee myös, että Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) eri yksiköiden ja valituslautakuntien välillä vallitsee toiminnallinen jatkuvuus, josta seuraa, että valituslautakuntien on asian ensimmäisessä vaiheessa ratkaisseiden EUIPO:n yksiköiden päätöksistä tehtävien valitusten tutkimisen yhteydessä tehtävä päätöksensä asianosaisten joko asian ensimmäisessä vaiheessa ratkaisseissa yksiköissä tai muutoksenhakumenettelyssä esittämien kaikkien tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella (ks. tuomio 10.7.2006, La Baronia de Turis v. SMHV – Baron Philippe de Rothschild (LA BARONNIE), T-323/03, EU:T:2006:197, 56–58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41      Lisäksi EUIPO:n valituslautakuntien tehtäviin kuuluvan muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen tutkimisen laajuuden osalta on jo todettu, ettei tutkimisen laajuus riipu siitä, esittääkö valittaja kyseistä päätöstä koskevan erityisen kanneperusteen, jolla se moittii asian ensimmäisessä vaiheessa ratkaisseen EUIPO:n yksikön valitsemaa oikeussäännön tulkinta- tai soveltamistapaa tai sen suorittamaa selvitysaineiston arviointia. Vaikka valituslautakuntaan valittanut osapuoli ei esitä erityistä perustetta, valituslautakunnalla on näin ollen silti velvollisuus tutkia kaikkien saatavilla olevien asian kannalta merkityksellisten oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen valossa se, voitaisiinko valituksen ratkaisemisajankohtana tehdä laillisesti uusi päätös, jonka päätöslauselma olisi sama kuin valituksen kohteena olleessa päätöksessä (ks. tuomio 8.7.2004, Sunrider v. SMHV – Espadafor Caba (VITAFRUIT), T-203/02, EU:T:2004:225, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42      Kun otetaan huomioon asetuksen 2017/1001 ja perusasetuksen säännösten samankaltaisuus, on katsottava, että samankaltaisia periaatteita on sovellettava CPVO:n menettelyihin.

43      Kolmanneksi on muistutettava, että perusasetuksen 75 artiklan ensimmäisen virkkeen mukaan CPVO:n päätökset on perusteltava. Siinä säädetyllä perusteluvelvollisuudella on sama ulottuvuus kuin SEUT 296 artiklan mukaisella perusteluvelvollisuudella, ja sillä on kaksi tavoitetta eli yhtäältä se, että asianosaiset saavat tiedon toimenpiteen perusteluista voidakseen puolustaa oikeuksiaan, ja toisaalta se, että unionin tuomioistuimet voivat valvoa päätöksen lainmukaisuutta (ks. tuomio 23.2.2018, Schniga v. CPVO (Gala Schnico), T-445/16, EU:T:2018:95, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

44      Perusteluvelvollisuus voidaan täyttää ilman, että on tarpeen vastata nimenomaisesti ja tyhjentävästi kaikkiin valittajan väitteisiin, kunhan CPVO esittää päätöksen sisällön kannalta olennaisen merkittävät tosiseikat ja oikeudelliset seikat (ks. tuomio 23.2.2018, Schniga v. CPVO (Gala Schnico), T-445/16, EU:T:2018:95, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

45      Nyt käsiteltävässä asiassa on ensin muistutettava, että erotettavuuskriteerin täyttyminen arvioidaan teknisessä tutkimisessa, joka suoritetaan perusasetuksen 56 artiklan mukaan CPVO:n hallintoneuvoston muotoilemien pääperiaatteiden ja CPVO:n antamien ohjeiden mukaisesti. Kyseisissä pääperiaatteissa kuvataan erityisesti teknisessä tutkimuksessa vaadittava kasviaineisto, testaustavat, sovellettavat menetelmät, esitettävät huomautukset sekä tutkittavia ominaispiirteitä koskeva taulukko.

46      Protokollassa TP/14/2 esitetään perusasetuksen noudattamisen edellyttämät tekniset menettelyt.

47      Protokollan TP/14/2 III.5 kohdan viimeisen alakohdan mukaan hedelmän ominaispiirteet on arvioitava nautintakypsyysajankohtana, joka on mainitun protokollan Ad 57 kohdan mukaan ”ajanjakso, jolloin hedelmä on nauttimisen kannalta parhaimmillaan värinsä, kiinteytensä, rakenteensa, arominsa ja makunsa puolesta”. Hedelmätyypistä riippuen kyseinen ajanjakso voi olla välittömästi puusta poimimisen jälkeen (esim. varhaiskypsät lajikkeet) tai tietyn varastointi- tai pakkaamisajan jälkeen (esim. myöhäiset lajikkeet). Korjuuaika puolestaan määritellään saman protokollan Ad 56 kohdassa ajankohdaksi, ”jolloin hedelmä on poimittava, jotta se olisi parhaimmillaan nauttimisajankohtana”.

48      Niinpä nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan myöhäisen lajikkeen tapauksessa se, että haetun lajikkeen erotettavuus viitelajikkeesta voidaan arvioida oikein, edellyttää yhtäältä eri lajikkeiden hedelmien poimimista oikeana ajankohtana nautintaan parhaiten soveltuvien hedelmien saamiseksi ja toisaalta hedelmien ominaispiirteiden tutkimista silloin, kun hedelmät ovat nautintakypsiä, eli silloin, kun hedelmä on nauttimisen kannalta parhaimmillaan värinsä, kiinteytensä, rakenteensa, arominsa ja makunsa puolesta.

49      Tästä seuraa, että jos hedelmät korjataan ajankohtana, jolloin hedelmän väri, kiinteys, rakenne, aromi ja maku eivät ole parhaimmillaan, ja ominaispiirteet tutkitaan ajankohtana, jolloin hedelmä ei ole saavuttanut nautintakypsyyttä, olisi katsottava, että korjuuaikaa ja nautintakypsyysaikaa koskevat kriteerit eivät olisi täyttyneet, mikä estäisi näin ollen vertailemasta haettua lajiketta ja vertailulajiketta asianmukaisesti.

50      Nyt käsiteltävässä asiassa ei voida sulkea pois sitä, että kantajan korjuuajankohtaa ja nautintakypsyysaikaa koskevien protokollan kriteerien noudattamisen osalta esittämä kritiikki voisi toteen näytettynä vaikuttaa siihen, arvioitiinko erotettavuus protokollan mukaisesti. Niinpä valituslautakunnan on otettava kantaa niihin, sillä kyseisillä seikoilla on olennainen merkitys sen päätöksen sisällön kannalta, joka valituslautakunnan on tehtävä edellä 34–42 kohdassa mainittujen periaatteiden mukaisesti suorittamansa tutkimisen jälkeen.

51      On kuitenkin todettava, että vastauksena väitteisiin, jotka kantaja esitti GEVES:n arvioinnista yhtäältä korjuuajankohdan ja tärkkelyksen regressiota koskevan indeksin sekä toisaalta nautintakypsyysajankohdan osalta, valituslautakunta (ks. edellä 21 kohta) katsoi ainoastaan yhtäältä, että sovellettavat kriteerit oli kyllä määritelty epäselvästi mutta ne oli sen mielestä ”pantu täytäntöön”, ja mainitsi toisaalta luottavansa asiantuntijoiden toteamuksiin selittämättä kuitenkaan, miksi kantajan esittämät tekniset väitteet ja selvitysaineisto, erityisesti asiantuntijalausunnot, olivat merkityksettömiä ja näin ollen jätettävä huomioon ottamatta.

52      Niinpä riidanalaisesta päätöksestä ei ilmene selkeästi ja yksiselitteisesti perusteluja sille, miksi valituslautakunta tukeutui GEVES:n puutteita sisältäviin toteamuksiin ja sivuutti kantajan esittämät väitteet.

53      Tässä yhteydessä on mainittava lisäksi, että GEVES:n tutkimuskertomuksensa tueksi laatimaan taulukkoon (ks. edellä 17 kohta) ei sisälly viitelajikkeen osalta vuodelta 2012 mainintoja tärkkelyksen regressiota koskevasta indeksistä – vaikka kyse oli CPVO:n itsensäkin mukaan ratkaisevasta kriteeristä –, kiinteydestä, happoisuudesta ja refraktometrisestä indeksistä.

54      CPVO ei myöskään esittänyt mitään selitystä kyseisten seikkojen puuttumiselle, kun siltä tiedusteltiin tätä istunnossa.

55      Sama koskee täsmällistä ajankohtaa, jolloin CPVO tutki Braeburnin muunnelmien kypsyneiden hedelmien ominaispiirteet, sillä sitä ei mainita GEVES:n kertomuksessa eikä CPVO pystynyt antamaan unionin yleiselle tuomioistuimelle lisätietoa istunnossa.

56      Tästä syystä on todettava, että perustelut sille, miksi valituslautakunta sivuutti tältä osin kantajan väitteet, ovat siinä määrin puutteelliset, että riidanalaisen päätöksen on katsottava jääneen perustelematta tai perustelujen olevan ainakin riittämättömät.

57      Niinpä on hyväksyttävä toisen kanneperusteen kolmas osa ja kolmannen kanneperusteen toinen osa, jotka koskevat perusasetuksen 75 artiklan mukaisen perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämistä, ja siten kumottava riidanalainen päätös tarvitsematta lausua muista toisen ja kolmannen kanneperusteen tueksi esitetyistä osista tai ensimmäisestä kanneperusteesta.

 Oikeudenkäyntikulut

58      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska CPVO on pääosin hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kantajan vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Yhteisön kasvilajikeviraston (CPVO) 15.12.2015 tekemä päätös (asia A 001/2015), joka koskee hakemusta yhteisön kasvinjalostajanoikeuden myöntämiseksi kasvilajikkeelle Braeburn 78, kumotaan.

2)      Kanne hylätään muilta osin.

3)      CPVO velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Frimodt Nielsen

Kreuschitz

Półtorak

Julistettiin Luxemburgissa 5 päivänä helmikuuta 2019.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: saksa.