Kanne 2.4.2013 – Alankomaat v. komissio

(Asia T-186/13)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehet: M. Bulterman, B. Koopman ja J. Langer)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan päätöksen ja

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa 23.1.2013 tehdyn komission päätöksen C(2013) 87, joka koskee Alankomaiden myöntämää valtiontukea SA.24123 (12/C) (ex 11/NN) – Väitetty Leidschendam-Voorburgin kunnan suorittama maan myynti alle markkinahinnan.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkomiseen

Kyseessä ei ole SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki. Alankomaiden hallituksen mukaan tässä asiassa ei ole kyseessä etu, eikä missään tapauksessa sellainen etu, jota markkinoilla toimija ei olisi saanut tavanomaisissa markkinaolosuhteissa. Komissio on paikkansapitämättömien seikkojen perusteella päätynyt siihen virheelliseen tulokseen, että kunnan käytettävissä oli muita mahdollisuuksia Dampleinin rakentamiseksi. Olemassa olleiden sopimusten voimassa pitäminen ei olisi johtanut toivottuun tulokseen, eikä myöskään sopimuksen purkaminen ollut mahdollinen ratkaisu. Lisäksi komissio on tehnyt selvästi virheellisen arvioinnin ratkaistessaan, onko asiassa aiheutunut haitallisia vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Project Leidschendam Centrum ja Subproject Damplein ovat laajuudeltaan niin rajoitettuja, että kysymyksessä ei voi olla haitallinen vaikutus kaupankäynnille. Tästä syystä päätös on ristiriidassa SEUT 107 artiklan kanssa.

Toinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan rikkomiseen

Komissio on arvioinut tosiseikkoja ilmeisen virheellisesti, ja tämän perusteella komissio katsoo, ettei maanhinnan alennus ole yhteensopivaa sisämarkkinoiden kanssa. Maanhinnan alennus täyttää kaikki vaatimukset, ja komissio on, erityisesti kun otetaan huomion sen aikaisemmat päätökset, selostanut riittämättömästi, miksi maanhinnan alennus ei ole yhteensopivaa. Lisäksi komissio on perusteettomasti käsitellyt markkinahäiriöitä perusteena SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamiselle. Tästä syystä komissio on soveltanut virheellisesti SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohtaa.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että tuen määrä on vahvistettu virheellisesti useiden laskuvirheiden vuoksi

Komissio on tehnyt kolme vakavaa laskuvirhettä tuen määrää koskevassa laskelmassaan. Ensinnäkin komissio on jättänyt huomiotta sen, että viranomaiset vastaavat vain 50 prosentista maanhinnan alennuksista ja maankäyttö- ja laatumaksuista luopumisesta. Toiseksi komissio ei ole ottanut huomioon maanhinnan alennusta laskiessaan aikaisempia alennuksia vuosina 2006 ja 2008. Kolmanneksi komissio on määriä laskiessaan ottanut huomioon Leidschendam Centrumille myönnetyt määrät mutta ei Subproject Dampleinille myönnettyjä määriä. Huomioon ei ole myöskään otettu vuosina 2004–2010 maksettuja korkoja. Komissiolla oli siten väärä käsitys seikoista sen laskiessa tuen määrää, minkä vuoksi 6.922.121 euroksi vahvistettu tukimäärä on virheellinen.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu yleisten periaatteiden loukkaamiseen ja perusoikeuskirjan 41 artiklan rikkomiseen. Koska komissio on käyttänyt kohtuuttoman pitkän ajan päätöksen tekemiseen, se ei voi vaatia takaisinperimistä.

Komissio on käyttänyt kohtuuttoman pitkän ajan päätöksen tekemiseen, kun otetaan huomioon hetki, jona sillä oli kaikki merkitykselliset seikat tiedossaan. Asian olosuhteet huomioon ottaen komission olisi pitänyt luopua takaisinperimisvaatimuksista. Siksi komissio on toiminut vastoin huolellisuusvelvoitetta, oikeusvarmuuden periaatetta ja luottamuksensuojan periaatetta.