Language of document : ECLI:EU:T:2021:332

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu neljäs jaosto)

9 päivänä kesäkuuta 2021 (*)

Henkilöstö – EKP:n henkilöstö – Sairauskulujen ja koulutuskulujen korvaaminen – Väärentäminen – Kurinpitomenettely – Irtisanominen – Rikosoikeudenkäynti – Asian käsittelyn lopettaminen – Syytteestä vapauttaminen – Johtokunnan toimivalta – Oikeusvarmuus – Kurinpitotoimen vanhentuminen – Periaate, jonka mukaan rikosoikeudenkäynti on ensisijainen kurinpitomenettelyyn nähden – Syyttömyysolettama – Kurinpitolautakunnan puolueettomuus – Oikeudellinen virhe – Todisteiden todistusvoima – Kohtuullinen aika – Seuraamuksen oikeasuhteisuus – Tuomioistuinvalvonnan intensiivisyys – Vastuu

Asiassa T-514/19,

DI, edustajanaan asianajaja L. Levi,

kantajana,

vastaan

Euroopan keskuspankki (EKP), asiamiehinään F. Malfrère ja F. von Lindeiner, avustajanaan asianajaja B. Wägenbaur,

vastaajana,

jossa on kyse SEUT 270 artiklaan ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 50 a artiklaan perustuvasta vaatimuksesta, jolla vaaditaan ensiksi kumoamaan EKP:n 7.5.2019 tekemä päätös, jolla määrätään kantaja irtisanottavaksi ilman irtisanomisaikaa kurinpidollisista syistä, ja 25.6.2019 tehty päätös, jolla kieltäydytään aloittamasta uudelleen kurinpitomenettelyä, toiseksi määräämään, että kantaja palautetaan tehtäväänsä 11.5.2019 alkaen, ja kolmanneksi, että hänelle maksetaan korvausta hänelle kyseisten päätösten johdosta ja kurinpitomenettelyn keston vuoksi väitetysti aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu neljäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Gervasoni sekä tuomarit L. Madise, P. Nihoul, R. Frendo (esittelevä tuomari) ja J. Martín y Pérez de Nanclares,

kirjaaja: hallintovirkamies P. Cullen,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 9.10.2020 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

I       Asian tausta

1        Kantaja DI liittyi Euroopan keskuspankin (EKP tai jäljempänä pankki) henkilöstöön vuonna 1999. Hän hoiti vanhemman IT-assistentin tehtäviä luokiteltuna D-palkkaluokkaan, kun hän joutui sellaisen kurinpitomenettelyn kohteeksi, joka koski korvaushakemuksia ensinnäkin fysioterapiapalveluja koskevista laskuista, toiseksi apteekkikulukuiteista ja kolmanneksi tukiopetuslaskuista.

2        EKP:n sairausvakuutusjärjestelmää hoitava yhtiö (jäljempänä yhtiö A) ilmoitti kantajalle useilla ilmoituksilla, jotka jakautuivat 13.12.2013 ja 23.11.2015 väliselle ajanjaksolle, kahdesta tosiseikkojen joukosta. Yhtäältä kantaja oli sääntöjenvastaisesti esittänyt sille korvattavaksi fysioterapialaskuja, vaikka ne oli toimittanut kosmetologi B, ja toisaalta kantaja oli hakenut siltä korvausta myös väärennetyistä apteekkikulukuiteista.

3        EKP ilmiantoi 14.5.2014 Staatsanwaltschaft Frankfurt am Mainille (Frankfurt am Mainin syyttäjäviranomainen, Saksa; jäljempänä syyttäjäviranomainen) fysioterapialaskujen korvaamista koskevat tosiseikat.

4        EKP:n johtokunta päätti 21.10.2014 tekemällään päätöksellä pidättää kantajan tehtävistään ja vähentää enintään neljän kuukauden ajan 30 prosenttia hänen peruspalkastaan vuoden 2014 marraskuusta alkaen. Tätä päätöstä perusteltiin yhtiön A toimittamilla tiedoilla ja tarpeella turvata rikostutkinta ja kurinpitotoimet.

5        EKP toimitti 23.1.2015 syyttäjäviranomaiselle lisätiedot, jotka yhtiö A oli toimittanut sille apteekkikuitteja koskevien korvaushakemusten osalta.

6        Kuultuaan 3.2.2016 kantajaa EKP:n henkilöstöhallinnon, budjetoinnin ja organisaatiosuunnittelun pääosasto (PO) laati 8.9.2016 ”kertomuksen mahdollisesta ammatillisten velvollisuuksien laiminlyönnistä” (jäljempänä kertomus nro 1) EKP:n henkilöstösääntöjen 8.3.2 artiklan nojalla (jäljempänä henkilöstösäännöt). Tässä kertomuksessa otettiin huomioon kaksi tosiseikkojen joukkoa kantajaa vastaan. Ensinnäkin kantaja on esittänyt 12.11.2009 ja 29.9. 2014 välisenä aikaa yhtiölle A 86 laskua, jotka koskevat B:n hänen puolisolleen, heidän lapsilleen sekä hänelle itselleen antamia fysioterapiahoitokertoja ja joiden yhteissumma on 61 490 euroa, josta hänelle on korvattu 56 041,09 euroa, vaikka B ei ole fysioterapeutti vaan kosmetologi. Toiseksi vuoden 2009 helmikuun ja vuoden 2013 syyskuun välisenä aikana kantaja on myös esittänyt vilpillisesti yhtiölle A käsin kirjoitettuja apteekkikuitteja, joiden kokonaissumma on 21 289,08 euroa, josta hänelle on korvattu 19 427,86 euroa.

7        Syyttäjäviranomainen laati 12.9.2016 syytekirjelmän, jolla kantajaa vastaan nostettiin virallisesti syyte ja asia siirrettiin rikostuomioistuimeen Strafgesetzbuchin (Saksan rikoslaki) 263 §:n 1 momentissa tarkoitetun petoksen ja saman lain 267 §:n mukaisen asiakirjojen väärentämisen perusteella, koska hän oli perusteettomasti hakenut korvausta 71 laskusta, jotka koskivat fysioterapiahoitoja. Samassa syytekirjelmässä syyttäjäviranomainen lopetti Strafprozessordnungin (Saksan rikosprosessilaki) 154 §:n mukaisesti asian apteekkikuitteja koskevan osan käsittelyn, koska seikat, joista kantajaa arvostellaan, edellyttivät vielä mittavia tutkintatoimenpiteitä.

8        EKP:n palvelujohtaja aloitti 18.11.2016 ”johtokunnan puolesta toimien” kurinpitomenettelyn kantajaa vastaan hänen ammatillisten velvollisuuksiensa oletetusta laiminlyönnistä, mikä edellytti kurinpitolautakunnan osallistumista, ja pyysi viimeksi mainittua antamaan lausunnon henkilöstösääntöjen 8.3.15 artiklan mukaisesti. Koska tämä menettely oli aloitettu kertomuksen nro 1 perusteella, se koski fysioterapialaskuihin ja apteekkikuitteihin liittyviä tosiseikkoja.

9        Kurinpitolautakunta vaihtoi useita kirjeitä kantajan kanssa ja kuuli häntä 13.2.2017.

10      EKP:n henkilöstöhallinon, budjetoinnin ja organisaatiosuunnittelun PO laati toisen ”kertomuksen mahdollisesta ammatillisten velvollisuuksien laiminlyönnistä” henkilöstösääntöjen 8.3.2 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä (jäljempänä kertomus nro 2). Tämä kertomus koski kantajan kahden lapsen tukiopetuslaskuja, joiden korvaamista hän oli hakenut henkilöstösääntöjen 3.8.4 artiklan nojalla vuosina 2010, 2012 ja 2014 ja uudestaan tammikuussa 2017. Tämän kertomuksen mukaan oli perusteltua epäillä, että yksityisopettaja C:n lähettämät laskut eivät olleet aitoja ja oikeita.

11      Palvelujohtaja päätti 19.9.2017 ”johtokunnan puolesta toimien” kertomuksen nro 2 perusteella laajentaa kurinpitolautakunnan mandaatin kyseisiin tosiseikkoihin.

12      EKP saattoi 12.10.2017 syyttäjäviranomaisen tietoon asian tukiopetuslaskuja koskevan osan.

13      Kurinpitolautakunta kuuli kantajaa ja hänen puolisoaan 17.10.2017.

14      Landgericht Frankfurt am Mainin rikosjaosto (Frankfurt am Mainin alueellinen alioikeus, Saksa) vapautti kantajan fysioterapialaskuja koskevista syytteistä ”tosiseikkojen perusteella”, koska tuomioistuin oli vakuuttunut ”istunnon jälkeen – –, että syytekirjelmässä esitettyjä seikkoja ei [”ollut] näytetty toteen”.

15      Kurinpitolautakunta antoi lausuntonsa 11.4.2018. Aivan aluksi se katsoi, ettei fysioterapialaskujen epäaitoutta ollut näytetty riittävällä tavalla toteen mutta että kantaja tiesi, että B ei ollut fysioterapeutti vaan kosmetologi, tai että hänen olisi pitänyt ainakin epäillä tämän pätevyyttä. Tämän jälkeen kurinpitolautakunta katsoi, että apteekkikuittien ja tukiopetustukilaskujen esittämisen taustalla olevia tosiseikkoja ei ollut myöskään näytetty riittävällä tavalla toteen ja että menettely oli tämän vuoksi päätettävä sillä varauksella, että se voidaan aloittaa uudelleen, jos uusia todisteita esitetään. Edellä esitetyn perusteella kurinpitolautakunta suositteli, että kantajalle määrätään seuraamukseksi väliaikainen 400 euron suuruinen palkanalennus kuukaudessa 12 kuukauden ajanjaksona.

16      Sen jälkeen, kun kantaja oli esittänyt huomautuksensa kurinpitolautakunnan 11.4.2018 antamasta lausunnosta, palvelujohtaja antoi hänelle tiedoksi johtokunnan 10.7.2018 tekemän päätöksen, jossa se päätti käyttää tässä tapauksessa itse kurinpitovaltaa (jäljempänä 10.7.2018 tehty päätös).

17      Palvelujohtaja antoi myöhemmin kantajalle tiedoksi luonnoksen johtokunnan päätökseksi, jolla pyrittiin irtisanomaan hänet ilman irtisanomisaikaa. Tätä seurasi kirjeenvaihto.

18      Johtokunta päätti 7.5.2019 irtisanoa kantajan ilman irtisanomisaikaa (jäljempänä irtisanomispäätös).

19      Ensiksi johtokunta katsoi yhtäältä, että ”[kantaja] oli lähes viiden vuoden ajan osoittanut täydellistä ja jatkuvaa välinpitämättömyyttä sen suhteen, oliko [B:llä] vaadittu pätevyys fysioterapiapalvelujen antamiseen, huolimatta selvistä ja objektiivisista syistä ottaa selvää hänen pätevyydestään”, ja toisaalta, että hän oli ”aktiivisesti salannut osan tiedoista” yhtiö A:lta ja EKP:ltä.

20      Toiseksi apteekkikuittien osalta, joiden määrä oli yli 500, johtokunta katsoi, ettei kantaja voinut olla tietämätön siitä, että niiden laatiminen käsin kirjoitetussa muodossa oli hyvin epätavallista Saksassa ja että oli objektiivisia aihetodisteita, jotka osoittivat, että ne eivät olleet aitoja ja oikeita.

21      Kolmanneksi tukiopetuslaskujen osalta johtokunta totesi erityisesti, että niissä oleva veronumero ja fysioterapialaskuissa mainittu numero olivat lähes identtiset ja että Frankfurt am Mainin (Saksa) verohallinto oli vahvistanut, ettei se ollut oikea. Johtokunta havaitsi myös, että kyseisissä laskuissa ilmoitettu C:n osoite oli myös lähes identtinen B:n osoitteen kanssa. EKP katsoi näin ollen, että oli erittäin epätodennäköistä, ettei kantaja olisi huomannut näitä samankaltaisuuksia. Näin ollen johtokunta katsoi, että kantaja oli esittänyt korvattavaksi laskuja, jotka eivät olleet aitoja ja oikeita.

22      Edellä esitetyn perusteella johtokunta totesi pääasiallisesti, että oikeus vaatia sairauskulujen ja tukiopetuskulujen korvaamista ei tarkoittanut sitä, että henkilöstön jäsenet voisivat olla ottamatta huomioon laskujen tai kuittien antamiseen liittyviä olosuhteita, jotka olivat sellaiset, että jokainen kohtuullisen varovainen henkilö olisi kysynyt itseltään, olivatko kyseiset laskut ja kuitit asianmukaisia asiakirjoja, jotka antavat oikeuden niiden korvaamiseen. Tällaisissa olosuhteissa johtokunta katsoi, että henkilöstön jäsenten tehtävänä oli informoida tästä vähintään oma-aloitteisesti hallintoa ja toimia yhteistyössä tämän kanssa. Johtokunta tuli näin ollen siihen johtopäätökseen, että kantaja oli ensinnäkin laiminlyönyt lojaalisuusvelvollisuutensa toimielintä kohtaan, toiseksi laiminlyönyt velvollisuutensa kunnioittaa EKP:n yhteisiä arvoja ja viettää ammatillista ja yksityistä elämäänsä sopusoinnussa sen perussäännön kanssa, kolmanneksi laiminlyönyt jatkuvasti velvollisuutensa suojella toimielimen taloudellisia etuja ja neljänneksi vaarantanut pankin maineen.

23      Tällä välin 30.4.2019 syyttäjäviranomainen ilmoitti kantajalle, että tukiopetuslaskuja koskeva tutkinta oli lopetettu rikosprosessilain 170 §:n 2 momentin mukaisesti siitä syystä, että riittäviä epäilyjä virallisen syytteen nostamiseksi ei ollut.

24      Samana päivänä päivätyllä kirjeellä, joka kirjattiin EKP:ssä 15.5.2019, syyttäjäviranomainen ilmoitti myös EKP:lle, että kyseinen tutkinta oli lopetettu. Tässä kirjeessä syyttäjäviranomainen lisäsi, että tutkimuksissa oli käynyt ilmi, ettei C:tä ollut rekisteröity virallisesti ja ettei hänen laskuissaan olevaa veronumeroa ollut myönnetty. Syyttäjäviranomainen katsoi kuitenkin, ettei voitu sulkea pois sitä, että kyseessä olevat laskut on esitetty ja että syytetty on maksanut ne, ja että niiden sisältämät virheelliset tiedot voivat selittyä ”muilla syillä”.

25      Kantaja ilmoitti 12.6.2019 päivätyllä kirjeellä palvelujohtajalle syyttäjäviranomaisen tukiopetuslaskujen osalta määräämän menettelyn lopputuloksesta ja pyysi, että EKP harkitsee uudelleen irtisanomispäätöstään.

26      Palvelujohtaja ilmoitti 26.6.2019 päivätyllä kirjeellä kantajalle johtokunnan 25.6. tekemästä päätöksestä olla aloittamatta uudelleen kurinpitomenettelyä (jäljempänä päätös, jolla kieltäydytään aloittamasta uudelleen kurinpitomenettelyä). Tämä päätös perustuu kahteen perusteeseen. EKP korosti aivan aluksi, että syyttäjäviranomaisen oli tutkittava, merkitsivätkö väitetyt tosiseikat Saksan rikoslain rikkomista, kun otetaan huomioon rikosprosesseissa sovellettava näyttökynnys, kun taas sen itsensä oli tutkittava, muodostivatko väitetyt tosiseikat sen omien palvelussuhdetta koskevien sääntöjen rikkomisen, kun otetaan huomioon kurinpitomenettelyihin sovellettava erilainen näyttökynnys. Tämän jälkeen se selosti, että syyttäjäviranomainen oli vahvistanut, ettei C:tä ollut virallisesti rekisteröity ja ettei laskuissa oleva veronumero ollut oikea.

II     Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

27      Kantaja nosti käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 18.7.2019 jätetyllä kannekirjelmällä.

28      EKP jätti vastinekirjelmänsä 8.11.2019.

29      Kantaja jätti vastauksensa 22.1.2020.

30      EKP jätti vastaajan vastauksensa 6.3.2020.

31      Unionin yleinen tuomioistuin kehotti 7.7.2020 työjärjestyksensä 89 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaisena prosessinjohtotoimena EKP:tä esittämään kaksi asiakirjaa. EKP noudatti prosessinjohtotoimea asetetussa määräajassa.

32      Unionin yleinen tuomioistuin päätti neljännen jaoston ehdotuksesta työjärjestyksen 28 artiklan mukaisesti siirtää asian laajennetun ratkaisukokoonpanon käsiteltäväksi.

33      Unionin yleinen tuomioistuin (laajennettu neljäs jaosto) päätti esittelevän tuomarin ehdotuksesta aloittaa asian käsittelyn suullisen vaiheen ja esitti työjärjestyksen 89 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena asianosaisille kirjallisia kysymyksiä kehottaen näitä vastaamaan niihin istunnossa.

34      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa irtisanomispäätöksen ja päätöksen olla aloittamatta uudelleen kurinpitomenettelyä (jäljempänä yhdessä riidanalaiset päätökset)

–        tämän seurauksena määrää, että hänet palautetaan tehtäviinsä 11.5.2019 alkaen kaikkine taloudellisine oikeuksineen ja että vastaaja huolehtii kaikesta tarvittavasta tiedottamisesta hänen hyvän maineensa palauttamiseksi

–        joka tapauksessa määrää EKP:n suorittamaan korvauksena hänelle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä kohtuulliseksi arvioidut 20 000 euroa

–        velvoittaa EKP:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

35      EKP vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut

–        tarpeen vaatiessa haastaa todistajaksi kantajan, hänen puolisonsa ja hänen lapsensa sekä mahdollisesti B:n heidän kuulemisekseen fysioterapialaskuista tai ainakin kantajan kuulemiseksi tässä yhteydessä käsiteltävän asian asianosaisena.

III  Oikeudellinen arviointi

A       Ensimmäinen vaatimus, joka koskee riidanalaisten päätösten kumoamista

1.     Alustavat huomautukset

36      Kantaja esittää kumoamisvaatimustensa tueksi yhdeksän kanneperustetta. Kun otetaan huomioon kannekirjelmän sisältö, on kuitenkin laskettava kanneperusteita olevan kymmenen seuraavasti:

–        ensimmäisen kanneperusteen mukaan riidanalaisten päätösten tekijä ei ollut toimivaltainen

–        toinen kanneperuste perustuu henkilöstösääntöjen 8.3.2 artiklan rikkomiseen ja oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamiseen

–        kolmas kanneperuste perustuu sen periaatteen loukkaamiseen, että rikosoikeudenkäynti on ensisijainen kurinpitomenettelyyn nähden, ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiin;

–        neljäs kanneperuste perustuu henkilöstösääntöjen 8.3.7 artiklan rikkomiseen ja puolueettomuusperiaatteen, sellaisena kuin se on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 41 artiklassa, loukkaamiseen

–        viides kanneperuste perustuu puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen

–        kuudes kanneperuste perustuu ilmeisiin arviointivirheisiin

–        seitsemäs kanneperuste perustuu syyttömyysolettaman loukkaamiseen ja perusoikeuskirjan 48 artiklan rikkomiseen

–        kahdeksas kanneperuste perustuu kohtuullisen ajan noudattamatta jättämiseen ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiin

–        yhdeksäs kanneperuste perustuu perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin

–        kymmenes kanneperuste, joka on esitetty toissijaisesti, perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.

37      Edellä olevaa kolmatta ja seitsemättä kanneperustetta on kuitenkin tarkasteltava yhdessä.

38      Lisäksi EKP korostaa yleisesti, että ainoastaan toimen toteuttajan toimivallan puuttumista koskeva ensimmäinen kanneperuste voidaan liittää vaatimukseen, joka koskee päätöksen, jolla kieltäydyttiin aloittamasta uudelleen kurinpitomenettelyä, kumoamista.

39      On kuitenkin todettava, että vaikka kantaja kohdistaa väitteensä pääasiallisesti irtisanomispäätöstä vastaan, kolmas ja seitsemäs kanneperuste, jotka koskevat lähinnä sen periaatteen loukkaamista, jonka mukaan rikosoikeudenkäynti on ensisijainen kurinpitomenettelyyn nähden, ja syyttömyysolettamaa koskevan oikeuden loukkaamista, on kohdistettu myös kieltäytymiseen aloittamasta uudelleen kurinpitomenettelyä, kun otetaan huomioon syyttäjäviranomaisen päätös lopettaa tukiopetuslaskuja koskeva tutkinta. Lisäksi siinä tapauksessa, että irtisanomispäätös kumottaisiin, päätös, jolla kieltäydytään aloittamasta uudelleen kurinpitomenettelyä, olisi myös sen seurauksena ja oikeusvarmuuden vuoksi kumottava, jotta poistettaisiin kaikki mahdolliset esteet EKP:n velvollisuudelta toteuttaa SEUT 266 artiklan mukaisesti kaikki tuomion täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet.

2.     Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee riidanalaisten päätösten tekijän toimivallan puuttumista

40      EKP:n henkilöstön palvelussuhteen ehtojen (jäljempänä palvelussuhteen ehdot) 44 artiklan ii alakohdan nojalla johtokunta voi määrätä kurinpitoseuraamuksena irtisanomisesta irtisanomisajalla tai ilman irtisanomisaikaa. Henkilöstösääntöjen 8.3.17 artiklassa säädetään kuitenkin, että ”palvelujohtaja päättää johtokunnan puolesta toimien palkkaluokkaan I tai sitä alempiin palkkaluokkiin kuuluville henkilöstön jäsenille parhaiten soveltuvasta kurinpitoseuraamuksesta”.

41      Käsiteltävässä asiassa johtokunta on tehnyt riidanalaiset päätökset, vaikka ne kuuluivat kantajan mukaan palvelujohtajan toimivaltaan henkilöstösääntöjen 8.3.17 artiklassa säädetyn toimivallan siirron nojalla.

42      Kuten EKP kuitenkin korostaa, johtokunta päätti 10.7.2018, eli ennen irtisanomispäätöksen tekemistä, käyttää itse kurinpitovaltaa kantajaa kohtaan (ks. 16 kohta edellä).

43      Kantaja katsoo kuitenkin, että palvelujohtajan toimivallan peruuttaminen edellytti henkilöstökomitean kuulemista etukäteen. Hän katsoo näin ollen, että koska kyseistä komiteaa ei kuultu, 10.7.2018 tehty päätös oli lainvastainen, minkä seurauksena on, että johtokunta on tehnyt irtisanomispäätöksen laillisesti toimivaltaisen viranomaisen asemesta.

44      Perustellakseen sitä, että henkilöstökomiteaa olisi pitänyt kuulla, kantaja väittää ensiksi, että 10.7.2018 tehty päätös merkitsi henkilöstösääntöjen muuttamista ja että tällainen muuttaminen edellyttää kyseisen komitean kuulemista EKP:n työjärjestyksen 21 artiklan ja rinnakkaisia menettelyjä koskevan periaatteen mukaisesti.

45      Päinvastoin kuin kantaja väittää, 10.7.2018 tehdyllä päätöksellä ei ole kuitenkaan kumottu henkilöstösääntöjen 8.3.17 artiklaa. Kuten hän itsekin myöntää kantajan vastauksessa, tämä päätös koski vain häntä ja ainoastaan kyseessä olevaa asiaa. Se koskee siis vain yksittäistapausta.

46      Velvollisuus kuulla henkilöstökomiteaa rajoittuu kuitenkin yleisesti sovellettavien toimien muuttamiseen (määräys 9.11.2017, Bowles v. EKP, T-564/16, ei julkaistu, EU:T:2017:816, 48 kohta). Palvelussuhteen ehtojen 48 artiklassa nimittäin määrätään, että henkilöstökomitea ”edustaa koko henkilöstön yleisiä intressejä työsopimusten, henkilöstöön sovellettavan säännöstön ja palkkojen osalta; EKP:n työehtojen, ‑olosuhteiden, ‑terveyden ja ‑turvallisuuden osalta sekä sosiaaliturvan ja eläkejärjestelmän osalta”. Lisäksi samojen palvelussuhteen ehtojen 49 artiklan mukaan ”henkilöstökomiteaa kuullaan ennen muutosten tekemistä näihin palvelussuhteen ehtoihin, EKP:n henkilöstösääntöihin ja niihin liittyviin kysymyksiin, sellaisina kuin ne on määritelty edellä 48 artiklassa”.

47      Kantaja väittää kuitenkin toiseksi, että vaikka 10.7.2018 tehty päätös koskisi yksin häntä, johtokunnan mahdollisuudesta ottaa käsiteltäväkseen yksittäistapauksia seuraa, että henkilöstösääntöjen 8.3.17 artiklaa ei voida pitää lopullisena säännöksenä vaan säännöksenä, jota voidaan muuttaa EKP:n mielen mukaan. Kurinpitoasioissa oikeusvarmuus ja julkisuus ovat kuitenkin välttämättömiä. Näin ollen kantaja katsoo, että henkilöstökomitean kuuleminen olisi ollut hyödyllistä.

48      Tässä yhteydessä on huomattava, että johtokunta vastaa EKP:n juoksevien tehtävien hoitamisesta Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 11.6 artiklan nojalla ja että palvelussuhteen ehtojen 44 artiklan ii alakohdassa myönnetään sille tarkemmin sanoen toimivalta tehdä päätöksiä irtisanomisesta ilman irtisanomisaikaa.

49      Näin ollen, kun palvelujohtajan tehtäväksi annetaan yksittäisten irtisanomispäätösten tekeminen ”johtokunnan puolesta”, henkilöstösääntöjen 8.3.17 artikla kuuluu sen laajan harkintavallan piiriin, joka Euroopan unionin toimielimillä on päättäessään sisäisesti organisaatiostaan tarpeittensa mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 26.5.2005, Tralli v. EKP, C‑301/02 P, EU:C:2005:306, 58 kohta). Vaikka oikeusvarmuuden periaate, johon kantaja vetoaa, velvoittaa hallinnon sääntöjä antaessaan laatimaan ne sillä tavalla, että ne ovat riittävän selkeitä, jotta oikeussubjektit voivat yksiselitteisesti saada tiedon oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ja ryhtyä siten asianmukaisiin toimenpiteisiin, tämä periaate ei velvoita EKP:tä rajoittamaan harkintavaltaa, joka sillä on päättäessään organisaatiostaan (ks. analogisesti tuomio 24.9.2019, US v. EKP, T-255/18, ei julkaistu, EU:T:2019:680, 90 kohta). Näin ollen oikeusvarmuuden periaate ei ole esteenä sille, että edellä mainittua 8.3.17 artiklaa tulkitaan siten, että palvelujohtajan asiaa koskevat päätökset ilmaisevat johtokunnan päätöksiä, joka kantaa niistä täysimääräisen vastuun ja jonka tekemiksi ne on oikeudellisesti katsottava.

50      Lisäksi hyvää henkilöstöhallintoa koskevissa säännöissä edellytetään, että toimivallan jako EKP:n sisällä määritellään selvästi ja julkaistaan asianmukaisesti (tuomio 9.7.2008, Kuchta v. EKP, F-89/07, EU:F:2008:97, 62 kohta). Käsiteltävässä asiassa henkilöstösääntöjen 8.3.17 artikla on julkaistu ja EKP on perustellut päätöstään olla julkaisematta 10.7.2018 tehtyä päätöstä kantajan edun vuoksi suojatakseen hänen mainettaan ajankohtana, jona ei voitu ennakoida kurinpitomenettelyn lopputulosta. Lisäksi tämä päätös on annettu kantajalle tiedoksi ja häntä on siten informoitu siitä.

51      Näin ollen johtokunnan päätös käyttää suoraan kurinpitovaltaa kantajan yksittäistapauksessa ei johda henkilöstösääntöjen muuttamiseen, joka olisi edellyttänyt henkilöstökomitean kuulemista oikeusvarmuuden ja julkisuuden vuoksi, kuten kantaja väittää.

52      Sitä paitsi on todettava, että kantaja ei ole menettänyt mitään taetta. Päinvastoin toimivallan kollegiaalinen käyttö, kuten käsiteltävässä asiassa, tarjoaa lähtökohtaisesti toteutettavien toimenpiteiden kohteille enemmän suojaa kuin ainoastaan yhden henkilön käyttämä toimivalta (ks. vastaavasti tuomio 19.9.2019, GE Healthcare v. komissio, T-783/17, EU:T:2019:624, 182 kohta).

53      Näin ollen ensimmäinen kanneperuste on perusteeton.

3.     Toinen kanneperuste, joka koskee henkilöstösääntöjen 8.3.2 artiklan rikkomista ja oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista

54      Henkilöstösääntöjen 8.3.2 artiklan kolmannessa luetelmakohdassa säädetään että ”kurinpitomenettely on aloitettava viimeistään viiden vuoden kuluttua tosiseikkojen tapahtumisesta ja vuoden kuluessa niiden selville saamisesta, paitsi vakavien virheiden osalta, jotka voivat johtaa irtisanomiseen, missä tilanteessa määräajat ovat vastaavasti 10 vuotta ja yksi vuosi”.

55      Kantaja väittää, että tosiseikat olivat vanhentuneet kyseisen säännöksen nojalla sen vuoksi, että yhden vuoden määräaika tosiseikkojen selville saamisesta lukien oli kulunut umpeen.

a)     Onko yhden vuoden määräaika pakottava vai ei

56      EKP väittää, että henkilöstösääntöjen 8.3.2 artiklassa säädetty yhden vuoden määräaika ei ole pakottava. Se väittää, että oikeuskäytännön mukaan määräajan ylittäminen johtaa toimen kumoamiseen ainoastaan, jos se on kohtuuton siitä mielessä, että se vaikuttaa puolustautumisoikeuksiin, mitä kantaja ei väitä.

57      Vaikka tämä väite on esitetty toissijaisesti, se on tutkittava ensiksi.

58      Tässä yhteydessä on muistutettava, että vanhentumisajan tehtävänä on taata oikeusvarmuus ja että tämä perustavanlaatuinen vaatimus estää sen, että hallinto voisi loputtomiin viivyttää toimivaltansa käyttöä (ks. vastaavasti tuomio 10.6.2004, François v. komissio, T-307/01, EU:T:2004:180, 45 ja 46 kohta ja tuomio 8.3.2012, Kerstens v. komissio, F-12/10, EU:F:2012:29, 122 ja 123 kohta). Näin ollen, koska kurinpitomenettelyn aloittamista koskevat vanhentumisajat on vahvistettu säännöksissä, kaikki perustelut, jotka liittyvät kohtuulliseen aikaan, on hylättävä (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 13.11.2014, Nencini v. parlamentti, C‑447/13 P, EU:C:2014:2372, 52–54 kohta ja tuomio 18.6.2008, Hoechst v. komissio, T-410/03, EU:T:2008:211, 224 kohta). Vaikka on hyväksytty, että kurinpitoasioita koskevat määräajat eivät olleet ehdottomia, näin on katsottu vain menettelyn kulkua koskevien määräaikojen osalta (tuomio 17.3.2015, AX v. EKP, F-73/13, EU:F:2015:9, 174 kohta; ks. myös Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevassa 5 jaksossa mainittujen määräaikojen osalta tuomio 8.3.2012, Kerstens v. komissio, F-12/10, EU:F:2012:29, 124 kohta), ei menettelyn aloittamista koskevien määräaikojen osalta.

59      EKP väittää näin ollen virheellisesti, että henkilöstösääntöjen 8.3.2 artiklassa säädetty määräaika ei ole pakottava.

60      EKP väittää kuitenkin, että tosiseikat eivät olleet vanhentuneet käsiteltävässä asiassa.

b)     Kysymys siitä, olivatko tosiseikat vanhentuneet

1)     Käsite ”tosiseikkojen selville saaminen”, josta yhden vuoden vanhentumisaika alkaa kulua

61      EKP huomauttaa, että henkilöstösääntöjen 8.3.2 artiklan mukaan yhden vuoden vanhentumisaika alkaa kulua vasta tosiseikkojen selville saamisesta. Näin ollen on vahvistettava, mitä tämä käsite kattaa.

62      Henkilöstösääntöjen 8.3.15 artiklasta seuraa tältä osin, että kurinpitolautakunnan tehtävänä on muun muassa tutkia ja vahvistaa tosiseikat niin perusteellisesti kuin mahdollista. Lisäksi mainittujen sääntöjen 8.3.14 artiklan mukaan kyseinen lautakunta voi pyytää jotakin jäsenistään suorittamaan lisätutkimuksia, jos se katsoo, että sen tiedot eivät ole riittäviä. Tästä seuraa, että kurinpitomenettelyn tarkoituksena on määrittää lopullisesti tosiseikat ja vahvistaa ne kontradiktorisen menettelyn päätteeksi.

63      Näin ollen tosiseikkojen selville saamisen käsite ei voi edellyttää täsmällistä ja yksityiskohtaista tietoa kaikista tosiseikoista, jotka muodostavat kurinpitorikkomuksen (ks. analogisesti tuomio 8.11.2012, Evropaïki Dynamiki v. komissio, C‑469/11 P, EU:C:2012:705, 37 kohta). Sitä paitsi tämä käsite ei edellytä, että tosiseikat on lopullisesti näytetty toteen, sillä niiden selville saaminen viittaa niiden tuntemiseen eikä siihen, että ne on näytetty toteen (ks. analogisesti määräys 27.4.2017, CJ v. ECDC, T‑696/16 REV ja T‑697/16 REV, ei julkaistu, EU:T:2017:318, 39 kohta).

64      Näin ollen on myönnettävä – kuten pankki väittää – että henkilöstösääntöjen 8.3.2 artiklassa tarkoitettu tosiseikkojen selville saaminen sijoittuu ajankohtaan, jona tunnetut tosiseikat ovat riittäviä, jotta niiden avulla voidaan arvioida ensi näkemältä ammatillisten velvollisuuksien laiminlyönnin olemassaoloa, joka vuorostaan riippuu mahdollisesti laiminlyödyistä velvollisuuksista ja vaatimuksista, jotka kuhunkin niistä liittyvät. Kantaja ei sitä paitsi tosiasiassa kiistä tätä tulkintaa.

65      On kuitenkin hylättävä heti alkuun EKP:n argumentti, joka koskee sitä, että vanhentumisajan päättymiseen liittyvien vakavien seurausten vuoksi sen alkamisajankohdan on oltava varma oikeusvarmuuden takaamiseksi.

66      Tältä osin on todettava, että vanhentumisajoilla pyritään takaamaan sellaisten henkilöiden oikeusvarmuus, jotka voivat joutua syytetyiksi, pikemmin kuin syytettä ajavan viranomaisen oikeusvarmuus (ks. analogisesti tuomio 13.11.2014, Nencini v. parlamentti, C‑447/13 P, EU:C:2014:2372, 52 kohta). Lisäksi käsite ”tosiseikkojen selville saaminen”, jota EKP käyttää henkilöstösääntöjen 8.3.2 artiklassa, sisältää itsessään tietynasteisen epävarmuuden. On myös muistutettava, että oikeusvarmuuden periaate ei edellytä, että jokaisen toimen seuraukset ovat ennakoitavissa täysin varmasti sovellettaviin säännöksiin nähden (ks. analogisesti tuomio 16.9.2013, Hansa Metallwerke ym. v. komissio, T‑375/10, ei julkaistu, EU:T:2013:475, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). On riittävää, että ne voidaan ennakoida kohtuullisessa määrin (ks. vastaavasti tuomio 22.10.2015, AC-Treuhand v. komissio, C‑194/14 P, EU:C:2015:717, 42 kohta), tämän kuitenkaan rajoittamatta unionin tuomioistuinten harjoittamaa valvontaa.

67      Näiden täsmennysten jälkeen on tutkittava konkreettisesti, olivatko tosiseikat todella vanhentuneet käsiteltävässä asiassa.

2)     Fysioterapialaskuihin liittyvän kurinpitomenettelyn mahdollinen vanhentuminen

68      Asiakirjoista ilmenee, että yhtiö A toimitti EKP:lle 13. ja 18.12.2013 tietoja, jotka koskivat kantajan mahdollisia petoksia fysioterapialaskujen korvaamisen osalta. Se toimitti EKP:lle tämän jälkeen lisätäsmennyksiä 20.2., 20.3, 27.5, 13.6, 15.7. sekä 13. ja 21.10.2014.

69      EKP väittää, että edellä 68 kohdassa mainitut yhtiö A:n toimittamat tiedot eivät voi muodostaa ”tosiseikkojen selville saamista”, koska vakuutuksenantajan ominaisuudessa sillä saattoi olla omakohtainen intressi ottaa esille kantajalle suoritettujen korvausten sääntöjenvastaisuus ja että sen antamiin tietoihin oli näin ollen suhtauduttava varovaisesti.

70      Asiakirjoista ei kuitenkaan ilmene, että EKP olisi vastaanottanut yhtiö A:n tiedot varauksella, jota intressiristiriitaa koskeva epäilys edellyttää.

71      Yhtiö A:n 20.11.2014 päivätystä kertomuksesta käy päinvastoin ilmi, että EKP katsoi joulukuusta 2013 alkaen, että mainitun yhtiön toimittamat ensimmäiset tiedot olivat riittäviä sen omissa henkilöstösäännöissä petosepäilyjen osalta säädettyjen menettelyjen käynnistämiseksi.

72      Lisäksi EKP ilmiantoi yhtiö A:n saamien tietojen perusteella 14.5.2014 syyttäjäviranomaiselle fysioterapialaskujen korvaamista koskevat tosiseikat (ks. 3 kohta edellä).

73      EKP oli lisäksi 20.11.2014 päivätyn kertomuksen mukaan pyytänyt 17.11. yhtiö A:ta aloittamaan valmistelut kantajan fysioterapia- ja apteekkikulujen korvaamiseksi maksettujen summien takaisin perimiseksi, mikä tapahtui mahdollisesti vilpillisten korvaushakemusten huomattavan määrän vuoksi.

74      Lopuksi yhtiö A:n toimittamiin tietoihin oli liitetty todistajanlausuntoja ja muita asiakirjoja, jotka tukivat niitä ja tekivät ne siten uskottaviksi.

75      EKP väittää myös, että yhtiö A:lta saadut tiedot olivat hajanaisia verrattuna korvaushakemuksiin, jotka jakautuivat noin viiden vuoden ajanjaksolle.

76      Yhtiö A ilmoitti kuitenkin EKP:lle 13.10.2014 päivätyssä kertomuksessaan yhteensä 91 fysioterapialaskusta, joiden kokonaissumma oli 56 041,09 euroa, mitä ei voida pitää hajanaisena tietona, koska tämä määrä vastaa irtisanomispäätöksessä mainittua määrää.

77      Lisäksi 13.10.2014 päivätty kertomus johti EKP:n tekemään päätöksen kantajan pidättämisestä tehtävistään 21.10.2014 lukien (ks. 4 kohta edellä).

78      EKP väittää tosin, että palvelussuhteen ehtojen 46 artiklan mukaan tehtävistä pidättämisestä voidaan päättää, ”kun kyse on vakavaa laiminlyöntiä koskevasta väitteestä”, joka edellyttää alhaisempaa näyttökynnystä kuin henkilöstösääntöjen 8.3.2 artiklassa tarkoitettu ”tosiseikkojen selville saaminen”.

79      Johtokunta kuitenkin perusteli kantajan tehtävistä pidättämistä koskevaa päätöstään sillä, että yhtiö A:n toimittamien tietojen valossa oli riittävän täsmällisiä ja merkityksellisiä seikkoja, joiden perusteella voitiin katsoa, että kantaja oli väärentänyt kyseessä olevat laskut tai että hän oli ainakin tietoinen niiden epäaitoudesta. Näiden seikkojen perusteella johtokunta katsoi, että jos ne osoittautuisivat kiistattomiksi, kyseiset tosiseikat muodostaisivat asianomaisen henkilön velvollisuuksien vakavan laiminlyönnin, ja että oli asianmukaista säilyttää erityisesti mahdollisuus ryhtyä kurinpitotoimiin.

80      Sen vuoksi, vaikka pankki on perustellut tehtävistä pidättämistä koskevaa päätöstä seikoilla, jotka se on itse luokitellut riittävän täsmällisiksi ja merkityksellisiksi, jotta voidaan olettaa, että kyseessä on vakava laiminlyönti, joka voi johtaa kurinpidollisiin toimiin, mainitut yhtiö A:n toimittamat todisteet olivat välttämättä riittäviä muodostamaan henkilöstösääntöjen 8.3.2 artiklassa tarkoitetun ”tosiseikkojen selville saamisen”, kuten on mainittu 64 kohdassa edellä.

81      Tästä seuraa, että koska yhtiö A:n EKP:lle vuoden 2014 lokakuussa paljastamat tosiseikat olivat riittäviä henkilöstösääntöjen 8.3.2 artiklassa tarkoitetun tosiseikkojen selville saamisen käsitteen alaan kuulumisen osalta, on hylättävä EKP:n muut argumentit, joiden mukaan kurinpitomenettelyn aloittamiseksi oli ollut järkevää odottaa, että Saksan oikeusviranomaiset keräävät tarkempia tietoja, erityisesti kotietsinnän johdosta, tai että on mahdollisuus tutkia syyttäjäviranomaisen asiakirjoja lisätodisteiden löytämiseksi. Joka tapauksessa, vaikka oletettaisiin, että EKP olisi arvioinut lisätodisteiden olevan tarpeen kurinpitomenettelyn nopeuttamiseksi, se olisi voinut aloittaa menettelyn ja lykätä sitä rikosoikeudenkäynnin tuloksia odottaessaan. Vaikkei mikään EKP:n sisällä voimassa oleva säännös eikä mikään yleinen periaate edellyttänyt tällaista lykkäämistä (ks. 105–107 kohta jäljempänä), se olisi voinut toimia niin, koska kurinpitomenettelyn kulkuun liittyvät määräajat eivät ole ehdottomia (ks. 58 kohta edellä), koska millään perusteella ei voida ajatella, että rikostutkinnan tarpeet olivat esteenä sille ja koska 21.10.2014 tehty päätös tehtävistä pidättämisestä päinvastoin jo viittasi tähän.

82      Kaikista näistä seikoista seuraa, että fysioterapialaskujen osalta lokakuussa 2014 tapahtuneen tosiseikkojen selville saamisen ja kurinpitomenettelyn aloittamisesta 18.11.2016 tehdyn päätöksen välillä on kulunut yli vuosi.

83      Toinen kanneperuste on näin ollen perusteltu siltä osin kuin se koskee asian fysioterapialaskuja koskevaa osaa.

3)     Apteekkikuluihin liittyvän kurinpitomenettelyn mahdollinen vanhentuminen

84      Kuten on jo esitetty (ks. 4 ja 73 kohta edellä), on palautettava mieleen, että kantaja pidätettiin tehtävistään 21.10.2014 ja että EKP pyysi 17.11.2014 yhtiötä A aloittamaan valmistelut kantajan terveydenhoitokulujen korvaamiseksi maksettujen summien perimiseksi takaisin.

85      Asiakirjoista ilmenee lisäksi, että yhtiö A toimitti 21.11.2014 EKP:lle kertomuksen, joka oli päivätty edellisenä päivänä ja dokumentoitu ja jolla pyrittiin osoittamaan kantajan mahdolliset petokset (ks. 71 ja 73 kohta edellä). Tämä kertomus ei koskenut ainoastaan fysioterapialaskuja vaan myös käsin kirjoitettujen apteekkikuittien korvaamista. Se täsmensi, että kyseessä olevien apteekkien omistaja oli ilmoittanut, että sen kuitit olivat painettuja ja ettei yksikään näistä apteekeista ollut antanut käsin kirjoitettuja summia sisältäviä kuitteja, että sille toimitetuissa kuiteissa ilmoitetut summat eivät vastanneet sovellettuja hintoja, että useita mainittuja tuotteita ei ollut koskaan tilattu tai myyty ja että niissä olevat leimat oli todennäköisesti väärennetty. Yhtiö A arvioi näiden kuittien johdosta takaisin perittävien summien olevan 88 289,65 euroa. Riidanalaisten kuittien luettelo oli mainitun kertomuksen liitteenä.

86      Yhtiö A täydensi 20.11.2014 päivättyä kertomustaan kahdella sähköpostiviestillä 22. ja 23.1.2015.

87      Lopuksi kertomuksesta nro 1 ilmenee, että yhtiön A toimittamat tiedot riittivät aiheuttamaan sen, että EKP ilmoitti apteekkikuitteja koskevat tosiseikat Saksan oikeusviranomaisille 23.1.2015.

88      Edellä esitetyn perusteella näyttää siltä, että asian apteekkikuitteja koskevan osan osalta EKP:n tietoon 21.11.2014 ja 23.1.2015 välisenä aikana saatetut tosiseikat olivat riittäviä, jotta se voi tehdä alustavan arvioinnin kantajan ammatillisten velvollisuuksien laiminlyönnin olemassaolosta.

89      Tällä perusteella ja edellä 66 kohdassa jo esitetyillä perusteilla on katsottava, että apteekkikuittien osalta yhden vuoden vanhentumisaika alkoi kulua viimeistään 23.1.2015 eikä siitä päivästä, jona EKP sai mahdollisuuden tutustua syyttäjäviranomaisen rikosasiaan liittyviin asiakirjoihin, eli 20.11.2015, kuten tämä esittää. Näin ollen 18.11.2016, jolloin kurinpitomenettely aloitettiin, yhden vuoden vanhentumisaika oli jo kulunut umpeen apteekkikuittien osalta.

90      Toinen kanneperuste on näin ollen perusteltu asian tämän osan osalta.

4)     Kurinpitomenettelyn mahdollinen vanhentuminen tukiopetuslaskujen osalta

91      Palvelujohtaja päätti 19.9.2017 laajentaa kurinpitolautakunnan mandaatin tukiopetuslaskuihin liittyviin tosiseikkoihin ja siis aloittaa kyseisenä ajankohtana kurinpitomenettelyn niiden suhteen.

92      Kantaja väittää, että asian tämän osan aloittamiseen johtanut seikka perustui siihen, että yksityisopettaja C:n laskuissa oleva veronumero oli lähes identtinen väitetyn fysioterapeutti B:n veronumeron kanssa. Hän lisää, että EKP oli tietoinen fysioterapialaskuja koskevan kurinpitomenettelyn taustalla olevista tosiseikoista yhtiö A:n kertomusten toimittamisesta lähtien ja että C:n laskut löytyivät hänen henkilökansiostaan ja olivat pankin käytettävissä yli vuoden ajan ennen kurinpitolautakunnan mandaatin laajentamisesta tehtyä päätöstä. Näin ollen kantaja katsoo, että tukiopetuslaskuja koskevien tosiseikkojen selville saaminen ei voi johtua kurinpitolautakunnan vuonna 2017 fysioterapialaskuja ja apteekkikuitteja koskevien asian osien yhteydessä suorittamista tutkimuksista.

93      On totta, että seikka, joka kiinnitti EKP:n huomion tukiopetuslaskuihin, eli B:n ja C:n lähes identtiset veronumerot, sisältyi kantajan kansioon. Joka tapauksessa, vaikka kantajan oikeudellinen edustaja vetosi 3.2.2016 vastauksena kysymyksiin, joilla pyrittiin määrittämään, olivatko väitetyn fysioterapeutti B:n palvelut todellisia, siihen seikkaan, että tämä maksoi hänen palveluistaan käteisellä, hän ei esittänyt siitä tuolloin mitään todistetta huolimatta tätä koskevasta nimenomaisesta pyynnöstä. Kantaja toimitti vasta 29.9. kyseisenä vuonna EKP:lle pankkitiliotteensa ja ainoastaan liitteenä suulliseen lausumaan kurinpitolautakunnan kuulemista varten 13.2.2017 taulukon päivämääristä ja paikoista, joissa hän oli nostanut rahaa. EKP:llä ei ollut myöskään mitään syytä olla kiinnostunut kantajan kansion tukiopetuslaskuista sen selvittämiseksi, tukivatko ne hänen väitteitään, ennen kuin tämä korosti tapaansa maksaa B:lle ja toimitti todisteet väitteidensä tueksi. Vasta tämän perusteellisen tutkimuksen aikana, joka suoritettiin asian fysioterapialaskuja koskevan osan yhteydessä, kurinpitolautakunta joutui vertailemaan fysioterapialaskuja ja tukiopetuslaskuja. Näin on varsinkin, kun ainoastaan todellinen välttämättömyys saattoi oikeuttaa tarkastelemaan kantajan kansiossa olevia arkaluontoisia tietoja, kuten tietoja, jotka liittyvät hänen lastensa, joiden oli todettu kärsivän terveysongelmista, tukemiseen ja jotka tarvitsivat erityistä tukea oppimiseen.

94      Tarkemmin sanoen asiakirjoista ilmenee, että kurinpitolautakunta suoritti tutkimuksia, jotka kiinnittivät sen huomion C:n tukiopetuslaskuihin maaliskuussa 2017, ja että se pyysi 24.4.2017 joidenkin Frankfurt am Mainin vero- ja kaupunginhallinnossa nopeasti suoritettujen tarkistusten jälkeen mandaattinsa laajentamista koskemaan mainittuihin laskuihin liittyvät tosiseikat.

95      Näin ollen kantaja ei näytä toteen, että EKP olisi saanut selville tukiopetuslaskuihin liittyvät tosiseikat yli vuosi ennen niitä koskevan kurinpitomenettelyn osan aloittamista 19.9.2017.

96      Tästä seuraa, että toinen kanneperuste on perusteeton asian tukiopetuslaskuihin liittyvän osan osalta.

c)     Toista kanneperustetta koskeva päätelmä

97      Edellä esitetyn perusteella toinen kanneperuste on perusteltu siltä osin kuin fysioterapialaskuja ja apteekkikuitteja koskevat tosiseikat olivat vanhentuneet niitä koskevan kurinpitomenettelyn aloittamisajankohtana. Toinen kanneperuste ei sitä vastoin ole perusteltu asian tukiopetuslaskuja koskevan osan osalta.

98      Kun kyse on vanhentumisajan noudattamatta jättämisen vaikutuksista edellä 97 kohdassa mainittujen kahden ensimmäisen osan osalta irtisanomispäätöksen laillisuuteen, on huomattava, että jokainen asian kolmesta osasta koski luonteeltaan taloudellisia laiminlyöntejä, joita olivat ainakin kantajan jatkettu huolellisuuden laiminlyönti vähimmäisvaatimusten suhteen, joita edellytettiin riittävien asiakirjatodisteiden esittämiseksi palveluista ja liiketoimista, joiden kustannukset maksettiin kokonaan tai osaksi EKP:n henkilöstönsä hyväksi käyttöön ottamasta sosiaaliturvajärjestelmästä. On myös korostettava, että EKP muun muassa sijoitti kyseiset laiminlyönnit taloudellisia asioita koskevan toimivaltansa yhteyteen ja päätteli tästä, että kantaja ei ollut ainoastaan laiminlyönyt lojaalisuusvelvollisuuttaan vaan että hän ei ollut myöskään kunnioittanut sen yhteisiä arvoja ja että hän oli siten vaarantanut pankin maineen.

99      Näin ollen EKP on voinut katsoa irtisanomispäätöksen 37 kohdassa, että jokainen asian kolmesta osasta, myöskin erikseen tarkasteltuna, oli vaikuttanut peruuttamattomasti pankin ja sen henkilöstön välisen suhteen perustana olevaan luottamukseen.

100    Tästä seuraa, että toisen kanneperusteen osittain perusteltu luonne ei riitä oikeuttamaan irtisanomispäätöksen kumoamista, koska tämä on edelleen lähtökohtaisesti perusteltu asian kolmannen osan johdosta.

101    Muiden kanneperusteiden tarkastelua on näin ollen jatkettava rajoittamalla se tukiopetuslaskuja koskevaan osaan.

4.     Kolmas ja seitsemäs kanneperuste, jotka koskevat vastaavasti yhtäältä periaatteen ”rikosoikeudenkäynti on ensisijainen kurinpitomenettelyyn nähden”, hyvän hallinnon periaatteen ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiä ja toisaalta syyttömyysolettamaa koskevan oikeuden loukkaamista ja perusoikeuskirjan 48 artiklan rikkomista

a)     Periaatteen, jonka mukaan ”rikosoikeudenkäynti on ensisijainen kurinpitomenettelyyn nähden”, loukkaaminen

102    Kantaja väittää, että periaate, jonka mukaan rikosoikeudenkäynti on ensisijainen kurinpitomenettelyyn nähden, on unionin oikeuden yleinen periaate, jota sovelletaan jopa tätä koskevan nimenomaisen säännöksen puuttuessa.

103    Kyseinen periaate on vahvistettu Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevassa 25 artiklassa. Kuten EKP huomauttaa ja kuten Euroopan unionin virkamiestuomioistuin on jo todennut 17.3.2015 antamassaan tuomiossa AX v. EKP (F-73/13, EU:F:2015:9, 125 kohta), analoginen säännös, joka sisältyi palvelussuhteen ehtoihin, on kuitenkin poistettu 1.1.2009 lukien.

104    Lisäksi palvelussuhteen ehtojen 9 artiklan c alakohdassa määrätään tosin, että ”näiden ehtojen mukaisten oikeuksien ja velvollisuuksien tulkitsemisessa – – on otettava asianmukaisesti huomioon [unionin] toimielinten henkilöstöön sovellettavat asetuksissa, säännöissä ja oikeuskäytännössä vahvistetut periaatteet”. EKP väittää kuitenkin perustellusti, että tämän määräyksen tarkoituksena on täyttää mahdolliset aukot ja että sitä ei voida käyttää sen kumoaman säännön ottamiseksi uudelleen käyttöön.

105    Lisäksi Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevaan 25 artiklaan perustuvassa oikeuskäytännössä (ks. vastaavasti tuomio 30.6.2015, Dybman v. EUH, F-129/14, EU:F:2015:71, 35 ja 37 kohta) määritellään tosin periaate, jonka mukaan rikosoikeudenkäynti on ensisijainen kurinpitomenettelyyn nähden, periaatteellisesti mutta ei kuitenkaan myönnetä sille yleisen oikeusperiaatteen arvoa. Kantaja itse ei perustele näkemystään, jonka mukaan se olisi tällainen periaate.

106    Tästä seuraa, että periaate, jonka mukaan rikosoikeudenkäynti on ensisijainen kurinpitomenettelyyn nähden, ei sido EKP:tä.

107    Kantaja väittää näin ollen turhaan, että tätä periaatetta on loukattu siltä osin kuin tukiopetuslaskuja koskeva kurinpitomenettely on aloitettu, vaikka rikosoikeudenkäynti oli kesken. Koska sellaista nimenomaista säännöstä ei ole, jonka perusteella sitä sovellettaisiin EKP:hen, kantaja arvostelee kyseisen periaatteen perusteella pankkia yhtä lailla turhaan siitä, että se on tehnyt irtisanomispäätöksen ennen kyseisiä laskuja koskevan rikostutkinnan päättymistä.

b)     Syyttömyysolettamaa koskevan oikeuden loukkaaminen ja perusoikeuskirjan 48 artiklan rikkominen

108    Kantaja väittää, että syyttömyysolettamaa koskeva oikeus, joka on nyt taattu perusoikeuskirjan 48 artiklassa, edellyttää, että rikoksesta syytettyä henkilöä pidetään syyttömänä niin kauan kuin hänen syyllisyyttään ei ole näytetty ilman perusteltua epäilyä laillisesti toteen oikeudenkäynnissä. Hän väittää erityisesti, että EKP on loukannut tätä oikeutta jättämällä ottamatta huomioon häntä vastaan aloitetun rikosoikeudenkäynnin sekä sen tuloksen ja nojautumalla tosiseikkoihin, joita Saksan oikeusviranomaiset eivät olleet näyttäneet toteen.

109    Käsiteltävässä asiassa syyttäjäviranomaisen 30.4.2019 tekemä päätös lopettaa asian tukiopetuslaskuja koskevan osan käsittely rikosprosessilain 170 §:n 2 momentin mukaisesti on aikaisempi kuin irtisanomispäätös, joka on tehty 7.5.2019. On kuitenkin kiistatonta, ettei EKP ollut siitä tietoinen tuona päivänä.

110    Koska toimen lainmukaisuutta on arvioitava niiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen mukaan, jotka olivat hallinnon käytettävissä toimen tekemisen ajankohtana (ks. tuomio 12.2.2014, Beco v. komissio, T-81/12, EU:T:2014:71, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), kantaja ei siis voi vedota asian käsittelyn lopettamiseen riitauttaakseen irtisanomispäätöksen pätevyyden sillä perusteella, että EKP oli jättänyt ottamatta huomioon rikosoikeudenkäynnin suotuisan lopputuloksen.

111    Sitä vastoin herää kysymys siitä, estikö kantajan oikeus syyttömyysolettamaan pankkia perustamasta irtisanomispäätöstään asian tukiopetuslaskuja koskevaan osaan ennen kuin se oli saanut tiedon oikeusviranomaisten päätelmistä.

112    Oikeuskäytännöstä ilmenee, että syyttömyysolettama koskee rikosoikeudellista menettelyä kokonaisuudessaan, koska sen tarkoituksena on erityisesti taata jokaiselle oikeus siihen, että häntä ei nimetä rikokseen syylliseksi tai kohdella sellaisena ennen kuin hänen syyllisyytensä on näytetty toteen tuomioistuimessa (tuomio 8.7.2008, Franchet ja Byk v. komissio, T-48/05, EU:T:2008:257, 210 kohta ja tuomio 12.7.2012, komissio v. Nanopoulos, T‑308/10 P, EU:T:2012:370, 91 kohta).

113    Lisäksi SEU 6 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa ja perusoikeuskirjan 52 artiklan 7 kohdassa määrätään, että perusoikeuskirjan selitykset (EUVL 2007, C 303, s. 17) on otettava huomioon sen tulkitsemiseksi (tuomio 20.11.2017, Petrov ym. v. parlamentti, T-452/15, EU:T:2017:822, 38 kohta). Kyseisten selitysten mukaan perusoikeuskirjan 48 artiklalla on sama merkitys ja kattavuus kuin Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 2 kappaleella (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus).

114    Näin ollen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kappale on otettava huomioon perusoikeuskirjan 48 artiklan tulkinnassa vähimmäissuojan tasona (tuomio 5.9.2019, AH ym. (Syyttömyysolettama), C-377/18, EU:C:2019:670, 41 kohta). Niin muodoin on myös viitattava Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön (jäljempänä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin) perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 28.2.2013, Réexamen Arango Jaramillo ym. v. EIP, C‑334/12 RX-II, EU:C:2013:134, 43 kohta; tuomio 18.12.2014, Abdida, C-562/13, EU:C:2014:2453, 47 kohta ja tuomio 3.9.2015, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. komissio, C‑398/13 P, EU:C:2015:535, 61 kohta).

115    Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kappale suojaa erityisesti epäiltyjen oikeutta syyttömyysolettamaan heihin kohdistuvien Saksan oikeudessa tarkoitettujen esitutkintojen aloittamisesta alkaen (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 27.2.2014, Karaman v. Saksa, CE:ECHR:2014:0227JUD001710310, 43 kohta).

116    Kantaja voi siis vedota syyttömyysolettamaa koskevaan oikeuteen siltä osin kuin hän oli nimenomaan pankin itsensä pyynnöstä tukiopetuslaskujen osalta Saksan oikeudessa tarkoitetun esitutkinnan kohteena, jonka tulos ei ollut vielä tiedossa silloin, kun EKP teki irtisanomispäätöksen.

117    Näin ollen on palautettava mieleen ensinnäkin, että syyttömyysolettama ei ole pelkästään menettelyllinen tae vain rikosasiassa vaan että sen soveltamisala on laajempi, toiseksi, että syyttömyysolettamaa voi loukata mikä tahansa viranomainen (ks. vastaavasti tuomio 8.7.2008, Franchet ja Byk v. komissio, T‑48/05, EU:T:2008:257, 211 kohta ja tuomio 12.7.2012, komissio v. Nanopoulos, T‑308/10 P, EU:T:2012:370, 92 kohta) ja kolmanneksi, että tällainen loukkaaminen voi johtua lausumista tai päätöksistä, jotka kuvastavat käsitystä henkilön syyllisyydestä tai antavat yleisölle aihetta uskoa hänen syyllisyyteensä tai joilla vaikutetaan tosiseikkojen rikosoikeudelliseen arviointiin (ks. vastaavasti tuomio 12.7.2012, komissio v. Nanopoulos, T‑308/10 P, EU:T:2012:370, 91 kohta).

118    Oikeuskäytännössä on korostettu tässä yhteydessä viranomaisten käyttämien ilmaisujen valinnan merkitystä. Tässä suhteessa on tärkeää ottaa huomioon se, minkä vaikutelman kyseessä olevat lausumat tosiasiallisesti synnyttävät, ei niiden sanamuotoa, sekä nimenomaiset olosuhteet, joissa ilmaisut on muotoiltu (ks. vastaavasti tuomio 5.9.2019, AH ym. (Syyttömyysolettama), C-377/18, EU:C:2019:670, 43 kohta ja tuomio 8.7.2008, Franchet ja Byk v. komissio, T‑48/05, EU:T:2008:257, 211 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 28.5.2020, Farzaliyev v. Azerbaïdjan, CE:ECHR:2020:0528JUD002962007, 64 kohta).

119    Käsiteltävässä asiassa kantaja oli Saksan rikoslain 263 §:n 1 momentissa tarkoitetun tutkinnan kohteena petoksesta tukiopetuslaskujen perusteella. Johtokunta oli irtisanomispäätöksessään katsonut hänen syykseen sen tosiseikan, että hän ei ollut huomannut samankaltaisuuksia veronumeroiden ja fysioterapeutti B:n laskuissa olevien osoitteiden ja C:n tukiopetuslaskujen välillä, vaikka näistä yhtäläisyyksistä voitiin päätellä, että laskut eivät olleet aitoja ja oikeita. Tässä asiayhteydessä johtokunta katsoi, että oikeus hakea korvausta tukiopetuskuluista ei vapauttanut henkilöstön jäseniä olemasta huolellisia ja varmistumasta siitä, että kyseessä olevia palveluja koskeva dokumentaatio oli asianmukaista. Lisäksi objektiivisten olosuhteiden vuoksi, jotka herättivät epäilyjä oikeudesta mainittuun korvaukseen, johtokunta katsoi, että kyseessä olevan henkilöstön jäsenen tehtävänä oli informoida siitä ainakin hallintoa. Näin ollen johtokunta päätyi johtopäätökseen, jonka mukaan kantaja oli ensinnäkin laiminlyönyt lojaalisuusvelvollisuutensa toimielintä kohtaan, toiseksi hän oli laiminlyönyt velvollisuutensa kunnioittaa EKP:n yhteisiä arvoja ja viettää ammatillista ja yksityistä elämäänsä sopusoinnussa EKP:n henkilöstösääntöjen kanssa, kolmanneksi hän oli jatkuvasti laiminlyönyt velvollisuutensa suojella toimielimen taloudellisia etuja ja neljänneksi vaarantanut pankin maineen.

120    Näin ollen irtisanomispäätöksestä kokonaisuudessaan käy ilmi, että EKP katsoi, että kantajan esittämät laskut eivät olleet asianmukaisia tukiopetuskulujen korvaamiseksi, katsomatta muodollisesti hänen olevan vastuussa siitä, että ne eivät olleet aitoja ja oikeita. Pankki rajoittui irtisanomispäätöksessään pääasiallisesti rankaisemaan laiminlyönnistä, joka vaikutti siitä erityisen vakavalta, koska kyseessä oli rahoituslaitoksen työntekijä. Tämä päätös ei siten sisällä mitään toteamusta kantajan syyllisyydestä rikostutkinnan kohteena olleeseen petosrikokseen nähden (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 25.8.1987, Englert v. Saksa, CE:ECHR:1987:0825JUD001028283, 39 kohta) ja se kuuluu siihen autonomiaan, joka hallinnolla on kurinpitomenettelyn alaisen laiminlyönnin oikeudellisessa luonnehdinnassa suhteessa samoja tosiseikkoja koskevaan rikosoikeudelliseen seuraamusmenettelyyn.

121    Sen vuoksi EKP ei loukannut kantajan oikeutta syyttömyysolettamaan tehdessään irtisanomispäätöksen siltä osin kuin se liittyy asian tukiopetuslaskuja koskevaan osaan ennen kuin se sai tiedon häntä koskevan oikeudenkäyntimenettelyn tuloksesta.

122    Kieltäytyminen aloittamasta uudelleen kurinpitomenettelyä tapahtui puolestaan sen jälkeen, kun EKP:tä oli informoitu kantajaan tukiopetuslaskujen vuoksi kohdistettujen rikosoikeudellisten syytetoimenpiteiden käsittelyn lopettamisesta rikosprosessilain 170 §:n 2 momentin mukaisesti, toisin sanoen sillä perusteella, ettei riittäviä epäilyjä syyllisyydestä ollut asian saattamiseksi rikostuomioistuimen käsiteltäväksi.

123    Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan syyttömyysolettaman tavoitteena on muun muassa estää se, että viranomaiset kohtelisivat syytteestä vapautettuja henkilöitä ikään kuin he olisivat todellisuudessa syyllisiä rikokseen, joista heitä oli syytetty (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 28.6.2018, G.I.E.M. S.R.L. ja muut v. Italia, CE:ECHR:2018:0628JUD000182806, 314 kohta). Tässä suhteessa ei ole tehtävä mitään eroa sen välillä, perustuuko vapauttava tuomio näytön puuttumiseen vai syytetyn syyttömyyden muodolliseen toteamiseen (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 27.9.2007, Vassilios Stavropoulos v. Kreikka, CE:ECHR:2007:0927JUD003552204, 39 kohta ja tuomio 23.10.2014, Melo Tadeu v. Portugali, CE:ECHR:2014:1023JUD002778510, 60 kohta).

124    Käsiteltävässä asiassa johtokunta perusteli kieltäytymistään aloittamasta uudelleen kurinpitomenettelyä sen jälkeen, kun se oli saanut tiedon tukiopetuslaskuja koskevan tutkinnan lopettamisesta, kahdella perusteella: ensiksi erolla, joka on syyttäjäviranomaisen ja EKP:n tehtävien välillä, joista toisen tehtävänä on tutkia, muodostavatko väitetyt tosiseikat rangaistavan rikoksen, ja toisen tehtävänä on tutkia vähemmän vaativan näyttökynnyksen perusteella, paljastavatko ne kurinpitomenettelyn alaisen rikkomuksen; toiseksi sillä seikalla, että syyttäjäviranomainen oli vahvistanut, ettei yksityisopettaja C:tä ollut virallisesti rekisteröity ja ettei hänen laskuissaan oleva veronumero ollut oikea.

125    Nämä perusteet eivät sisällä mitään toteamusta kantajan rikosoikeudellisesta syyllisyydestä. Kieltäytymisellä aloittamasta uudelleen kurinpitomenettelyä ei ole myöskään loukattu hänen oikeuttaan syyttömyysolettamaan.

126    Kantaja väittää kuitenkin edelleen, että EKP on loukannut hänen oikeuttaan syyttömyysolettamaan halutessaan todeta hänen syyllisyytensä hinnalla millä tahansa.

127    Tältä osin on jo katsottu, että syyttömyysolettamaa koskevan oikeuden loukkaaminen voidaan todeta vain, jos asiassa on ilmennyt seikkoja, jotka osoittavat nimittävän viranomaisen päättäneen kurinpitomenettelyn alusta alkaen, että kantajalle määrätään joka tapauksessa kurinpitoseuraamus hänen esittämistään selityksistä ja meneillään olevan rikosoikeudenkäynnin lopputuloksesta riippumatta (tuomio 13.3.2003, Pessoa e Costa v. komissio, T‑166/02, EU:T:2003:73, 56 kohta; tuomio 19.10.2006, Pessoa e Costa v. komissio, T-503/04, EU:T:2006:331, 118 kohta ja tuomio 17.3.2015, AX v. EKP, F-73/13, EU:F:2015:9, 162 kohta).

128    Kantaja päättelee aivan aluksi EKP:n ennakkoasenteen olemassaolon siitä, että se ei ole ottanut huomioon häntä vastaan aloitettua rikosoikeudenkäyntiä sekä sen lopputulosta. Tämä arvostelu on kuitenkin jo tutkittu ja hylätty. Kantaja päättelee tämän jälkeen, että tällainen ennakkoasenne on olemassa sen vuoksi, että pankki oli laajentanut kurinpitolautakunnan mandaattia yhden sen jäsenen suorittaman laittoman tutkimuksen jälkeen, eikä ollut ottanut huomioon hänen kurinpitomenettelyn aikana esittämiään huomautuksia. Näistä väitteistä yksi on kuitenkin päällekkäinen neljännen kanneperusteen kanssa ja toinen viidennen ja yhdeksännen kanneperusteen kanssa. Niitä tarkastellaan näin ollen vastaavasti niiden yhteydessä.

c)     Hyvän hallinnon periaatteen loukkaaminen ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyönti

129    Kantaja väittää, että käynnistäessään tukiopetuslaskuja koskevan kurinpitomenettelyn, vaikka rikostutkinta oli meneillään, ja jättämällä ottamatta huomioon sen lopputuloksen EKP loukkasi hyvän hallinnon periaatetta ja laiminlöi huolenpitovelvollisuuden, jotka velvoittavat toimielimiä tutkimaan huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävää asiaa koskevat merkitykselliset seikat.

130    Kantaja ei kuitenkaan kehittele argumenttia, jonka perusteella olisi mahdollista katsoa, että tässä tapauksessa hyvän hallinnon periaatteelle ja huolenpitovelvollisuudelle olisi annettava laajempi soveltamisala kuin syyttömyysolettamaa koskevalle oikeudelle. Erityisesti ei voida katsoa, että EKP olisi laiminlyönyt velvollisuutensa tutkia huolellisesti ja puolueettomasti käsiteltävän asian merkitykselliset seikat, koska syyttäjäviranomainen on vahvistanut 30.4.2019 päivätyssä kirjeessään seikat, joille pankki oli perustanut irtisanomispäätöksensä, eli että C:tä ei ollut virallisesti rekisteröity ja että hänen laskuissaan oleva veronumero ei ollut oikea.

131    Lisäksi kantaja sai kaikki muut kurinpitomenettelyihin sovellettavat takeet, kuten ilmenee vastauksesta hänen tältä osin esittämiinsä väitteisiin (ks. neljännen ja viidennen kanneperusteen tarkastelu jäljempänä). Hänellä ei siis ole perusteita väittää, että EKP olisi laiminlyönyt huolenpitovelvollisuuden ja loukannut hyvän hallinnon periaatetta.

d)     Kolmatta ja seitsemättä kanneperustetta koskeva päätelmä

132    Edellä esitetyn perusteella kolmas ja seitsemäs kanneperuste ovat perusteettomia.

5.     Neljäs kanneperuste, joka koskee henkilöstösääntöjen 8.3.7 artiklan rikkomista ja puolueettomuusperiaatteen, sellaisena kuin se on vahvistettu perusoikeuskirjan 41 artiklassa, loukkaamista

133    Kantaja väittää, että kurinpitolautakunnan jäsenet ovat sekoittaneet roolinsa lautakunnassa muiden tehtäviensä kanssa etsimällä aktiivisesti uusia tosiseikkoja häntä vastaan. Hän esittää tältä osin neljä väitettä ja katsoo näin ollen, että kurinpitolautakunta on rikkonut henkilöstösääntöjen 8.3.7 artiklaa ja laiminlyönyt puolueettomuusvelvollisuutensa.

134    Henkilöstösääntöjen 8.3.7 artiklassa säädetään, että kurinpitolautakunnan jäsenten on ”toimittava henkilökohtaisesti ja hoidettava tehtävänsä täysin riippumattomina”.

a)     Kantajan ensimmäinen väite

135    Kantaja väittää, että kurinpitolautakunta tutki hänen henkilökansiotaan ja erityisesti kaikkia hänen saamiaan korvauksia niiden sääntöjenmukaisuuden tarkistamiseksi ja että tämä tutkimus johti palvelujohtajan 19.9.2017 tekemään päätökseen, jolla laajennettiin kyseisen lautakunnan mandaatti tukiopetuslaskuihin. Kantajan mukaan tämä tutkimus ylitti kurinpitolautakunnalle alun perin annetun mandaatin rajat. Kertomus nro 1 ja palvelujohtajan 18.11.2016 tekemä päätös nimittäin rajasivat sen laajuuden ja ne eivät sisältäneet mitään viittausta tukiopetuslaskuihin.

136    EKP väittää kuitenkin perustellusti, että olennainen osa kurinpitolautakunnan tehtävää sen mandaatin rajoissa on tutkia ja vahvistaa tosiseikat mahdollisimman perusteellisesti. Henkilöstösääntöjen 8.3.15 artiklan sanamuodon mukaan tämän lautakunnan tehtävänä on antaa lausunto erityisesti tosiseikkojen aineellisesta paikkansapitävyydestä.

137    EKP väittää tarkemmin sanoen, että kurinpitolautakunta saattoi tarkistaa kantajan lausumien uskottavuuden hänen kuulemisessaan 13.2.2017 ja tutkia hänen kansiotaan selvittääkseen, voitiinko ja millä tavalla maksut, jotka hän väitti suorittaneensa fysioterapiahoidoista ja lääkkeistä, sovittaa yhteen muiden maksujen kanssa, jotka hän oli suorittanut käteisellä tai luottokortilla. EKP:n mukaan kurinpitolautakunta oli saanut tässä tilanteessa laillisesti selville C:n laatimat tukiopetuslaskut.

138    Kantaja huomauttaa kuitenkin, että henkilöstösääntöjen 8.3.14 artiklan mukaan kurinpitolautakunta voi suorittaa ainoastaan täydentäviä tutkimuksia, jos sen käytettävissä olevat tosiseikat osoittautuvat riittämättömiksi. Hän oli kuitenkin toimittanut seikkaperäisiä tietoja ja lukuisia todisteita siitä, että hänellä oli tapana suorittaa maksunsa sekä pankkisiirrolla että käteisenä, joten kurinpitolautakunnalla ei ollut mitään pätevää syytä tutkia enempää hänen kansiotaan.

139    Tässä yhteydessä on muistutettava, että unionin oikeudessa vallitseva periaate on vapaan todistusharkinnan periaate, mutta myös, että toimielimet eivät voi kuitenkaan tietoisesti käyttää todisteita, jotka on selvästi hankittu rikkomalla menettelysääntöjä, joista niiden hankkimisen osalta on säädetty ja joilla pyritään suojelemaan asianomaisten perusoikeuksia (ks. vastaavasti tuomio 16.6.2015, FSL ym. v. komissio, T-655/11, EU:T:2015:383, 42 ja 44 kohta ja tuomio 8.9.2016, Goldfish ym. v. komissio, T-54/14, EU:T:2016:455, 42 ja 47 kohta).

140    Näin ollen ainoastaan, jos kurinpitolautakunnan tarkistukset olisi selvästi suoritettu sen tutkintaoikeuksia koskevien sääntöjen vastaisesti, olisi pääteltävä, että asian tukiopetuslaskuja koskevan osan taustalla olevat todisteet olivat lainvastaisia ja niin muodoin, että siitä johtunut menettely oli sääntöjenvastainen.

141    Käsiteltävässä asiassa seikat, jotka olivat kantajan mukaan riittäviä kertomuksen nro 1 viimeistelemiseksi, koostuivat hänen laatimastaan käteisen rahan nostoja koskevasta luettelosta ja noin 109 sivusta tiliotteita todisteena nostoista. Ne käsittivät myös hänen oikeudellisen edustajansa toimittamat argumenttiluettelot ja pöytäkirjan, jossa kerrottiin tarkoin hänen omasta kuulemisestaan 13.2.2017. Kantaja väitti siinä maksaneensa fysioterapialaskunsa näillä nostoilla. Tässä yhteydessä suorittamissaan tutkimuksissa kurinpitolautakunta ei kuitenkaan toiminut kohtuuttomasti, kun se katsoi tarpeelliseksi tarkistaa tämän väitteen todenperäisyyden tutkimalla tiedoista, jotka olivat EKP:n käytettävissä, oliko kantajalla todella tapana maksaa käteisellä laskut, joiden korvaamista hän vaati. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä, kun kantajan kuulemisessa 3.2.2016 hänen aikaisempi oikeudellinen edustajansa oli itse epäillyt, vastasiko jokainen nosto B:lle suoritettua maksua.

142    Kantaja väittää edelleen, että hänen henkilökansiotaan koskeva kurinpitolautakunnan tutkimus oli perusteeton, sillä kansio ei sisältänyt todisteita maksuista (ks. 128 kohta edellä).

143    EKP:n laatima kantajan henkilökansio ei kuitenkaan rajoittunut tämän palvelukseen ottamiseen ja uraan. Koska hänelle oli myönnetty korotettuja perhelisiä henkilöstösääntöjen 3.8.4 artiklan mukaisesti, koska hän oli siten saanut korvauksen tukiopetuslaskuista ja koska samojen sääntöjen 3.3.1 artiklassa säädetään, että asianomaisten henkilöiden on toimitettava todisteet oikeudestaan lisiin ennen kuin EKP suorittaa mitään maksua, tällä oli käytettävissään yksityisopettaja C:n laskut. Unionin yleiselle tuomioistuimelle esitetyistä asiakirjoista ilmenee lisäksi, että nämä laskut oli vastaanottanut pankin palvelukseen ottamiseen ja korvauksiin liittyviä asioita hoitava jaosto.

144    Näin ollen yrittääkseen vahvistaa, että väitetyn fysioterapeutti B:n laskut vastasivat todella aiheutuneita kustannuksia, kurinpitolautakunta on voinut haluta vertailla kantajan toimittamia tietoja muihin kustannuksiin, joista hän haki korvausta ja joita koskevia todisteita EKP säilytti.

145    Lopuksi henkilöstösääntöjen 8.3.15 artiklan mukaan kurinpitolautakunnan oli ehdotettava soveltuvaa ”kurinpitoseuraamusta”. Siinä edellytettiin, että kurinpitolautakunta tutkii myös mahdollisia lieventäviä seikkoja, kuten tapaa, jolla kantaja hoiti tehtäviään, joka saattoi käydä ilmi hänen kansiostaan. Kurinpitolautakunta ei olisi voinut todeta lausunnossaan, että asian tosiseikat muodostivat kantajan ensimmäisen laiminlyönnin, jos sillä ei olisi ollut oikeutta tutkia hänen kansiotaan.

146    Näin ollen ei ole näytetty toteen, että kantajan henkilökansiota koskeva kurinpitolautakunnan suorittama tutkimus olisi ollut puolueellinen.

b)     Kantajan toinen väite

147    Kantaja esittää, että kertomuksesta nro 2 käy ilmi, että oikeudellisten asioiden pääosastoon kuuluva henkilöstön jäsen otti yhteyttä Saksan veroviranomaisiin tietojen saamiseksi tukiopetuslaskujen osalta. Hän väittää, että kyseinen henkilö saattoi olla yksi kurinpitolautakunnan jäsenistä ja että hän on voinut toimia viimeksi mainitun ohjeiden mukaan.

148    Kantaja ei kuitenkaan selitä, miten tällaiset yhteydet olisivat puolueettomuusperiaatteen ja henkilöstösääntöjen 8.3.7 artiklan vastaisia. Kyseisten sääntöjen 8.3.14 artiklassa annetaan kurinpitolautakunnalle sitä paitsi oikeus ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin tietojensa täydentämiseksi.

149    Kantajan toista väitettä ei siis ole näytetty toteen.

c)     Kantajan kolmas ja neljäs väite

150    Kantaja väittää, että henkilöstöhallinnon, budjetoinnin ja organisaatiosuunnittelun pääosasto laati tukiopetuslaskuja koskevan kertomuksen nro 2, vaikka sen pääjohtaja oli kurinpitolautakunnan jäsen. Hän korostaa myös, että tämä sama pääjohtaja allekirjoitti kirjeen, jolla hänelle ilmoitettiin kurinpitolautakunnan mandaatin laajentamisesta. Hän päättelee tästä, että puolueettomuusperiaatetta, jota kurinpitolautakunnan jäsenten on noudatettava, on loukattu.

151    Kertomus nro 2 on tosin laadittu kirjepaperille, joka on varustettu henkilöstöhallinnon, budjetoinnin ja organisaatiosuunnittelun pääosaston nimellä, ja pitää myös paikkansa, että tämän pääjohtaja oli kurinpitolautakunnan jäsen. Tämän perusteella ei voida kuitenkaan päätellä, että kyseinen pääjohtaja olisi kurinpitolautakunnan jäsenenä laiminlyönyt puolueettomuusvelvollisuutensa ja rikkonut henkilöstösääntöjen 8.3.7 artiklaa. Sitä paitsi kyseessä olevassa kirjeessä vain ilmoitetaan kantajalle päätöksestä laajentaa kurinpitolautakunnan mandaatti tukiopetuslaskuja koskeviin tosiseikkoihin, minkä päätöksen on tehnyt ja allekirjoittanut palvelujohtaja johtokunnan puolesta toimien henkilöstösääntöjen 8.3.2 artiklan mukaisesti.

152    Kantajan kolmatta ja neljättä väitettä ei siis ole näytetty toteen.

d)     Neljättä kanneperustetta koskeva päätelmä

153    Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että neljäs kanneperuste on hylättävä.

6.     Viides kanneperuste, joka koskee puolustautumisoikeuksien loukkaamista

154    Kantajan mukaan puolustautumisoikeuksia on loukattu, koska EKP ei ole yleisesti ottanut huomioon hänen menettelyn aikana esittämiään huomautuksia (ks. 128 kohta edellä).

155    Kantaja ei ole kuitenkaan kehitellyt väitettään eikä ilmoittanut nimenomaisesti, viittasiko hän kaikkiin huomautuksiinsa vai osaan niistä, ja tässä tapauksessa, mihin niistä. Tätä väitettä ei siis voida ottaa tutkittavaksi työjärjestyksen 76 artiklan d alakohdan mukaisesti.

156    Se on joka tapauksessa hylättävä perusteettomana. Kurinpitolautakunnan lausunnon ja irtisanomispäätöksen perustelujen laajuus sekä EKP:n ja kantajan välinen kirjeenvaihto menettelyn aikana osoittavat, että tämä on ottanut huomioon hänen argumenttinsa. On lisäksi muistutettava, että kantaja ei voi sekoittaa puolustautumisoikeuksien loukkaamista siihen, ettei näiden oikeuksien käytöllä saada toivottua lopputulosta (ks. vastaavasti tuomio 6.9.2013, Sepro Europe v. komissio, T-483/11, ei julkaistu, EU:T:2013:407, 78 kohta).

157    Viides kanneperuste on näin ollen hylättävä.

7.     Kuudes kanneperuste, joka koskee ilmeisiä arviointivirheitä

a)     Alustava huomautus

158    Kantaja väittää, että useita irtisanomispäätöksen perusteluja rasittavat ilmeiset arviointivirheet.

159    On kuitenkin huomattava, että kantaja perustaa kuudennen kanneperusteensa pääasiallisesti väitteille, joiden mukaan EKP ei ole tutkinut asian olosuhteita kokonaisuudessaan, että se ei ole arvioinut sille esitettyjä todisteita oikein ja että se on loukannut oikeutta yksityiselämän kunnioittamiseen.

160    Näin ollen on muistutettava, että perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattu tuomioistuinvalvonnan tehokkuus edellyttää, että unionin tuomioistuimet valvovat tosiseikkojen paikkansapitävyyttä kokonaisuudessaan (ks. vastaavasti tuomio 11.9.2013, L v. parlamentti, T‑317/10 P, EU:T:2013:413, 70 kohta ja tuomio 10.1.2019, RY v. komissio, T-160/17, EU:T:2019:1, 38 kohta). Tässä yhteydessä on tutkittava esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus (ks. vastaavasti tuomio 23.10.2018, McCoy v. alueiden komitea, T-567/16, EU:T:2018:708, 98 kohta; ks. myös analogisesti tuomio 15.2.2005, komissio v. Tetra Laval, C‑12/03 P, EU:C:2005:87, 39 kohta ja tuomio 7.4.2016, ArcelorMittal Tubular Products Ostrava ym. v. Hubei Xinyegang Steel, C‑186/14 P ja C‑193/14 P, EU:C:2016:209, 36 kohta). Tästä näkökulmasta asiakirjan todistusarvo on myös arvioitava kokonaisvaltaisesti (ks. vastaavasti tuomio 16.9.2004, Valmont v. komissio, T-274/01, EU:T:2004:266, 43 kohta). Siten myös hallinnon suorittamia monitahoisia ja arkaluontoisia arviointeja on tuettava vakuuttavin todistein (ks. vastaavasti tuomio 15.2.2005, komissio v. Tetra Laval, C‑12/03 P, EU:C:2005:87, 41 kohta ja tuomio 7.4.2016, Akhras v. neuvosto, C‑193/15 P, EU:C:2016:219, 56 kohta). Tuomioistuimen on näin ollen tutkittava tässäkin asiayhteydessä todisteet perusteellisesti (ks. vastaavasti tuomio 10.7.2008, Bertelsmann ja Sony Corporation of America v. Impala, C‑413/06 P, EU:C:2008:392, 146 kohta).

161    Lisäksi tuomioistuimilla on laillisuusvalvontaa harjoittaessaan täysi valta valvoa, että asiaa koskevia oikeussääntöjä on sovellettu asianmukaisesti (tuomio 7.11.2007, Saksa v. komissio, T-374/04, EU:T:2007:332, 81 kohta).

162    Edellä esitetyn perusteella kuudes kanneperuste on näin ollen luokiteltava uudelleen niin, että se ei koske ilmeisiä arviointivirheitä vaan asian olosuhteiden epätäydellistä tutkimista, virheitä todisteiden arvioinnissa ja oikeudellista virhettä.

b)     Asian olosuhteiden epätäydellinen tutkiminen, virheet todisteiden arvioinnissa ja oikeudellinen virhe, joka rasittaa asian tukiopetuslaskuja koskevaa osaa

163    Ensiksi kantaja moittii EKP:tä siitä, ettei se ole ottanut huomioon tukiopetuslaskuja koskevien syytetoimenpiteiden käsittelyn lopettamista.

164    Tämä väite ei ole kuitenkaan erotettavissa kolmannesta ja seitsemännestä kanneperusteesta, jotka on todettu perusteettomiksi.

165    Toiseksi kantaja väittää, että katsoessaan, että yksityisopettaja C:n laskut eivät olleet aitoja ja oikeita, EKP jätti ottamatta huomioon hänen ja hänen perheensä lausumat, joiden mukaan C todella antoi tukea hänen lapsilleen ja että hänen palkkansa maksettiin käteisellä. Kantaja lisää, että EKP ei myöskään ottanut huomioon hänen lausumiaan, joiden mukaan väitetyn fysioterapeutti B:n ja C:n laskujen samankaltaisuus johtui siitä, että hänen puolisonsa oli näyttänyt C:lle, miten ne laaditaan. Lopuksi EKP ei ole myöskään ottanut huomioon hänen yhden lapsensa koulumenestyksen parantumista aineissa, joissa C antoi hänelle oppitunteja.

166    Kantaja kuitenkin rajoittuu näin toistamaan lausumansa ja puolisonsa lausumat hallinnollisessa menettelyssä selittämättä, miksi EKP olisi tehnyt arviointivirheen katsoessaan, että ne eivät ole vakuuttavia, ja todetessaan, että hän ei ollut esittänyt todistusvoimaisia seikkoja niiden tueksi.

167    Kolmanneksi kantaja väittää, että EKP on nojautunut virheellisesti siihen seikkaan, että sen mukaan oli epätavallista, että hänellä ei ole yksityisopettaja C:n yhteystietoja, vaikka tämä kävi säännöllisesti hänen kodissaan.

168    Aivan aluksi kantaja katsoo, että tällainen väite loukkaa hänen oikeuttaan järjestää yksityiselämänsä mielensä mukaan ja ettei mikään EKP:n sääntö velvoita sen virkamiehiä tietämään sellaisten opettajien yhteystietoja, jotka antavat oppitunteja kotona. Se seikka, että heidän palkkionsa on korvauskelpoinen, ei ole merkityksellinen tällaisen sekaantumisen oikeuttamiseksi.

169    On kuitenkin todettava, että EKP ei ole millään tavalla sekaantunut kantajan yksityiselämään kieltäytyessään uskomasta, että hänellä ei ollut vähäisintäkään tietoa yksityisopettaja C:stä, joka kävi säännöllisesti hänen kodissaan antamassa oppitunteja hänen lapsilleen. Todellisuudessa EKP ei yrittänyt ohjata tapaa, jolla kantaja väittää järjestävänsä elämänsä, vaan se on ainoastaan arvioinut, että tämä väitetty tapa viettää sitä oli erittäin epätodennäköinen ja näin ollen epäuskottava.

170    Lisäksi EKP johtaa järjestelmästään, joka koskee sen henkilöstön jäsenten lasten erityisten oppimistarpeiden kattamista, oikeuden esittää kysymyksiä henkilöstön jäsenelle silloin, kun tämä esittää korvaushakemuksia olosuhteissa, jotka pankki katsoo epätavallisiksi. Se johtaa järjestelmästä myös oikeuden tehdä minkä tahansa asianmukaisen johtopäätöksen näiden olosuhteiden perusteella.

171    Tämän jälkeen kantaja väittää, ettei EKP voinut nojautua siihen seikkaan, että oli epätavallista, ettei hän voinut antaa vähäisintäkään tietoa henkilöstä, joka oli vuosien ajan käynyt antamassa oppitunteja hänen kodissaan, sillä tosiseikan epätavallinen luonne ei kuitenkaan muodosta näyttöä siitä, ettei se ole todellinen.

172    Tämä argumentti ei voi kuitenkaan menestyä. Pelkkä mahdollisuus, että tilanne voi olla olemassa, ei nimittäin riitä sulkemaan pois sen mahdollista epätavallista luonnetta, joka on sitä paitsi asianmukaisesti perusteltu irtisanomispäätöksessä.

173    Kun otetaan huomioon edellä esitetty ja se, ettei kantaja ole tukenut väitettään vakuuttavasti, hän väittää yhtä lailla turhaan, että EKP on jättänyt ottamatta huomioon sen, että hänen yhden lapsensa tilanne ei edellyttänyt C:n yhteystietojen tuntemista oppituntien järjestämiseksi.

174    Kuudes kanneperuste on siis perusteeton.

8.     Kahdeksas kanneperuste, joka koskee kohtuullisen ajan noudattamatta jättämistä ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiä

175    Kantaja väittää, että EKP ei ole toteuttanut kyseessä olevaa kurinpitomenettelyä vaadittua joutuisuutta noudattaen eikä valvonut sitä, että menettelyn jokainen vaihe seuraa edellistä kohtuullisessa ajassa.

176    Käsiteltävässä asiassa henkilöstösääntöjen 8.3.15–8.3.17 artiklassa säädetään määräajoista kurinpitomenettelyn eri vaiheille. Kyseisten sääntöjen 8.3.15 artiklassa säädetään kuitenkin, että kaikissa tapauksissa kurinpitolautakunnalle sen lausunnon toimittamista varten asetettua määräaikaa ”on arvioitava asian monimutkaisuuden mukaan”.

177    Lisäksi vakiintuneessa oikeuskäytännössä on yleisesti katsottu, että vanhentumisaikoja lukuun ottamatta (ks. 58 kohta edellä) kurinpitomenettelyn kulkua ajallisesti rajaavat määräajat eivät ole lähtökohtaisesti ehdottomia. Koska sovellettavassa lainsäädännössä ei ole selvästi ilmaistu tahtoa rajoittaa oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan vuoksi aikaa, jonka kuluessa hallinto voi toimia, nämä määräajat muodostavat ennen kaikkea hyvän hallinnon säännön, joka velvoittaa toimielimen toteuttamaan kurinpitomenettelyn joutuisasti ja toimimaan siten, että jokainen syytetoimenpide toteutetaan kohtuullisen ajan kuluessa edellisestä toimenpiteestä (ks. vastaavasti tuomio 12.9.2000, Teixeira Neves v. yhteisöjen tuomioistuin, T-259/97, EU:T:2000:208, 123 kohta ja tuomio 17.3.2015, AX v. EKP, F-73/13, EU:F:2015:9, 174 kohta).

178    Näin ollen kohtuullisen ajan noudattamatta jättäminen voi oikeuttaa hallinnollisen päätöksen kumoamisen vain silloin, kun liian pitkän ajan kuluminen voi vaikuttaa itse päätöksen sisältöön (ks. vastaavasti tuomio 10.4.2019, AV v. komissio, T‑303/18 RENV, ei julkaistu, EU:T:2019:239, 87 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näin on silloin, kun liian pitkän ajan kuluminen on vaikuttanut asianomaisten henkilöiden kykyyn puolustautua tehokkaasti (ks. tuomio 7.6.2018, Winkler v. komissio, T-369/17, ei julkaistu, EU:T:2018:334, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

179    Käsiteltävässä asiassa kantaja ei väitä, että EKP:n tarkoituksena olisi ollut tehdä henkilöstösääntöjen 8.3.15 – 8.3.17 säädetyistä määräajoista ehdottomia eikä että menettelyn pituus olisi vahingoittanut hänen puolustustaan.

180    On myös todettu, että huolenpitovelvollisuuden laiminlyönti sen vuoksi, ettei ole toimittu joutuisasti, voi synnyttää asianomaiselle toimielimelle vastuun mahdollisesti aiheutuneesta vahingosta mutta että se ei voi vaikuttaa itsessään riidanalaisen päätöksen lainmukaisuuteen (ks. vastaavasti tuomio 13.7.2018, Curto v. parlamentti, T-275/17, EU:T:2018:479, 104 ja 105 kohta).

181    Kahdeksatta kanneperustetta, joka koskee kohtuullisen ajan noudattamatta jättämistä ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiä, ei siis voida käsiteltävässä asiassa todeta perustelluksi kumoamisvaatimusten perusteella.

9.     Yhdeksäs kanneperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä

182    Kantaja katsoo, että irtisanomispäätös on puutteellisesti perusteltu. Edellä 101 kohdassa esitetystä syystä tätä kanneperustetta ei ole tarpeen tutkia siltä osin kuin sillä riitautetaan erityisesti irtisanomispäätöksen perustelut fysioterapiahoitoja ja apteekkikuitteja koskevien asian osien osalta.

183    On kuitenkin muistutettava, että sitä, täyttääkö yhdelle työntekijälle määrätystä seuraamuksesta tehty EKP:n päätös perusteluvelvollisuuden, on arvioitava paitsi sen sanamuodon myös sen asiayhteyden ja kaikkien kyseessä olevaa asiaa, eli tässä tapauksessa kurinpitoasiaa, koskevien oikeussääntöjen perusteella. Vaikka johtokunta on tässä yhteydessä velvollinen mainitsemaan tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joista sen päätösten perustelujen laillisuus riippuu, samoin kuin näkemykset, joiden vuoksi se on päätökseen päätynyt, siltä ei kuitenkaan edellytetä kaikkien niiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen käsittelyä, jotka on menettelyn kuluessa esitetty. Päätös on joka tapauksessa riittävästi perusteltu silloin, jos se on tehty asiayhteydessä, jonka asianomainen työntekijä tuntee ja jonka perusteella hän kykenee ymmärtämään häntä kohtaan toteutettavan toimenpiteen merkityksen (ks. tuomio 17.3.2015, AX v. EKP, F-73/13, EU:F:2015:9, 189 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Jos kuitenkin – kuten tässä tapauksessa – asianomaiselle henkilölle lopuksi määrätty seuraamus on kurinpitolautakunnan ehdottamaa seuraamusta ankarampi, kun otetaan huomioon kaikille kurinpitomenettelyille ominaiset vaatimukset, on EKP:n päätöksessä täsmennettävä syyt, joiden vuoksi se päätti poiketa kurinpitolautakuntansa lausunnosta (ks. vastaavasti tuomio 17.3.2015, AX v. EKP, F-73/13, EU:F:2015:9, 190 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

184    Käsiteltävässä asiassa kantaja tuntee täysin asiayhteyden, jossa irtisanomispäätös on tehty, erityisesti, kun otetaan huomioon niiden lukuisien kirjallisten ja suullisten huomautusten sisältö, jotka hän oli esittänyt kurinpitomenettelyn aikana 13.2., 9.3., 17.10. ja 8.11.2017, 30.4. ja 14.9.2018 sekä 31.1.2019.

185    Irtisanomispäätöksessä otetaan lisäksi huomioon kantajaa vastaan esitetyt väitteet, kurinpitolautakunnan lausunto, EKP:ssä voimassa olevat erilaiset säännöt ja määräykset, joita johtokunta on katsonut kantajan rikkoneen, sekä syyt, joiden vuoksi se oli päätynyt tähän johtopäätökseen. Kannekirjelmä osoittaa lisäksi, että kantaja on ymmärtänyt hyvin nämä seikat.

186    Kantaja väittää kuitenkin erityisesti, että irtisanomispäätös ei vastaa hänen kurinpitotoimen vanhentumista koskevia huomautuksiaan (ks. 128 kohta edellä).

187    Irtisanomispäätöksessä viitataan kuitenkin kurinpitolautakunnan lausuntoon, josta kantaja oli tietoinen, ja tässä lausunnossa esitetään syyt, joiden vuoksi kurinpitomenettely ei ollut EKP:n mukaan henkilöstösääntöjen 8.3.2 artiklan perusteella vanhentunut.

188    Tämän jälkeen kantaja väittää, että vaikka oletettaisiin tosiseikat toteen näytetyiksi, irtisanomispäätöksessä ei selitetä riittävästi, miksi EKP otti käyttöön kurinpitolautakunnan ehdottamaa seuraamusta paljon ankaramman seuraamuksen ja tarkemmin sanoen, miksi se katsoi niiden samojen seikkojen perusteella, joita kyseinen lautakunta oli tarkastellut, että luottamussuhde oli katkennut korjaamattomalla tavalla.

189    Tämä väite ei ole perusteltu. Irtisanomispäätöksestä ilmenee, että johtokunta katsoi toisin kuin kurinpitolautakunta, että kantaja oli hakenut korvausta apteekkikulukuiteista ja tukiopetuslaskuista, jotka eivät olleet aitoja ja oikeita, ja että kantajan velvollisuuksien laiminlyönnit korvaushakemusten esittämisen osalta olivat siis laajempia ja vakavampia kuin pelkästään epäilyttävien fysioterapialaskujen esittäminen, johon kyseinen lautakunta oli nojautunut.

190    Edellä 97 kohdassa on tosin todettu, että fysioterapialaskuihin ja apteekkikuitteihin liittyvät tosiseikat olivat vanhentuneet kurinpitomenettelyn aloittamisajankohtana. Kuitenkin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan päätösten perusteluvelvollisuus on olennainen muotomääräys, joka on erotettava perustelujen aineellisesta paikkansapitävyydestä, joka koskee riidanalaisen päätöksen aineellista lainmukaisuutta (ks. tuomio 24.9.2015, Italia ja Espanja v. komissio, T-124/13 ja T-191/13, EU:T:2015:690, 82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

191    Johtokunta katsoi lisäksi ja edelleen toisin kuin kurinpitolautakunta, että kantajan suhteellisen alhaisella palkkaluokalla ja vähäisillä palvelusvuosilla ei voinut olla mitään lieventävää vaikutusta hänen velvollisuuteensa toimia rehellisesti ja nuhteettomasti esittäessään korvaushakemuksia.

192    Lopuksi EKP selitti, että asian jokainen osa oli saanut sen menettämään korjaamattomalla tavalla luottamuksensa kantajaan. Se painotti tässä yhteydessä sitä tosiseikkaa, että sen uskottavuus rahapolitiikasta ja pankkivalvonnasta vastaavana toimielimenä perustui sen maineeseen tehokkaan ja vastuullisen hallinnon esikuvana, jota hoitaa rehellinen henkilöstö, ja se esitti, että kantajan käyttäytyminen oli nimenomaan omiaan vahingoittamaan sen mainetta.

193    Yhdeksäs kanneperuste on siis perusteeton.

10.  Kymmenes kanneperuste, joka on esitetty toissijaisesti ja joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista

a)     Alustava huomautus

194    On huomattava aluksi, että kymmenennessä kanneperusteessa ei väitetä ainoastaan – toisin kuin sen otsikossa – että suhteellisuusperiaatetta on loukattu käsiteltävässä asiassa. Kantaja nimittäin päättelee pääasiallisesti, että hänen irtisanomisensa oli kohtuutonta, ensinnäkin kurinpitolautakunnan huomioon ottamien raskauttavien seikkojen tosiasiallisen merkityksen ja paikkansapitävyyden puuttumisesta, toiseksi johtokunnan toissijaisesti huomioon ottamien seikkojen lainvastaisuudesta ja merkityksettömyydestä, kolmanneksi siitä, että johtokunta on tulkinnut lieventävien seikkojen käsitettä väärin kurinpitolautakunnan mainitsemien seikkojen osalta, ja neljänneksi siitä, että EKP ei ole ottanut huomioon tiettyjä lieventäviä seikkoja, jotka hän oli tuonut esiin menettelyn aikana. Kantajan väitteissä ei siis arvostella suoraan seuraamuksen suhteettomuutta. Kantaja pikemminkin päättelee sen joskus tiettyjen tosiseikkojen paikkansapitämättömyydestä, joskus virheistä muiden seikkojen arvioinnissa ja niiden määrittelemisessä raskauttaviksi seikoiksi, joskus oikeudellisista virheistä ja lopuksi toisinaan siitä, että kaikkia seikkoja, jotka voivat olla lieventäviä, ei ole tutkittu täysimääräisesti.

195    Näin ollen on palautettava mieleen, että unionin yleinen tuomioistuin valvoo kokonaisvaltaisesti tosiseikkojen aineellista paikkansapitävyyttä ja merkityksellisten oikeussääntöjen asianmukaista soveltamista (ks. 160 ja 161 kohta edellä).

196    Samalla tavoin unionin tuomioistuin valvoo myös kokonaisvaltaisesti tosiseikkojen luokittelua (ks. vastaavasti tuomio 21.6.2012, BNP Paribas ja BNL v. komissio, C‑452/10 P, EU:C:2012:366, 102 kohta ja tuomio 7.11.2013, Cortivo v. parlamentti, F-52/12, EU:F:2013:173, 41 kohta) objektiivisten oikeudellisten käsitteiden perusteella. Se käyttää erityisesti tällaista valvontavaltaa sen kysymyksen osalta, kuuluuko jokin tosiseikka raskauttavia tai lieventäviä seikkoja koskevien oikeudellisten käsitteiden alaan.

197    Lopuksi vaikka palvelussuhteen ehdoissa ei määrätä kiinteästä yhteydestä niissä mainittujen kurinpitoseuraamusten ja virkamiesten erilaisten laiminlyöntien välillä ja vaikka niissä ei täsmennetä, missä määrin raskauttavien tai lieventävien seikkojen olemassaolo on otettava huomioon seuraamuksen valinnassa, perusoikeuskirjan 47 artiklan noudattaminen edellyttää, että sellaisen hallintoviranomaisen määräämän ”rangaistuksen”, joka ei itse täytä kyseisessä artiklassa määrättyjä edellytyksiä, kuten on asianlaita käsiteltävässä asiassa johtokunnan osalta, on oltava sellaisen oikeudellisen elimen myöhemmän valvonnan kohteena, jolla on toimivalta arvioida täysimääräisesti, ovatko virhe ja seuraamus oikeassa suhteessa (ks. tuomio 15.5.2012, Nijs v. tilintarkastustuomioistuin, T‑184/11 P, EU:T:2012:236, 85 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. myös vastaavasti tuomio 9.9.2010, Andreasen v. komissio, T‑17/08 P, EU:T:2010:374, 146 ja 147 kohta; Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 31.3.2015, Andreasen v. Yhdistynyt kuningaskunta ja 26 muuta Euroopan unionin jäsenvaltiota, CE:ECHR:2015:0331DEC002882711, 73 kohta). Siinä suhteessa unionin tuomioistuimet tutkivat muun muassa, onko kurinpitoviranomainen painottanut raskauttavia ja lieventäviä seikkoja oikeassa suhteessa (tuomio 16.3.2004, Afari v. EKP, T-11/03, EU:T:2004:77, 203 kohta).

b)     Kantajan ensimmäinen väite

198    Näyttääkseen toteen, että suhteellisuusperiaatetta on loukattu, kantaja kyseenalaistaa raskauttavan seikan, jonka kurinpitolautakunta ja sen jälkeen johtokunta on ottanut huomioon ja joka koskee sitä, että hän ei ollut tarjoutunut palauttamaan riidanalaisia summia kokonaan tai osittain.

199    On palautettava mieleen, että kurinpitolautakunta arvioi kantajan laiminlyöneen velvollisuutensa ainoastaan hankkimalla sääntöjenvastaisesti korvauksen fysioterapialaskuista mutta että se sitä vastoin katsoi, ettei apteekkikuitteja ja tukiopetuslaskuja koskevia tosiseikkoja ollut näytetty riittävällä tavalla toteen. Näin ollen kurinpitolautakunta katsoi kantajan olevan vastuussa vain siitä raskauttavasta seikasta, että tämä ei ollut tarjoutunut palauttamaan lainvastaisesti saatuja summia, joiden määrän se rajoitti 56 041,09 euroon, joka vastasi väitetyn fysioterapeutti B:n laskujen korvaamista.

200    Johtokunta katsoi sitä vastoin irtisanomispäätöksessä, että kantaja oli saanut perusteettomasti useiden vuosien ajan korvauksen kaikista riidanalaisista kuiteista ja laskuista. Tässä asiayhteydessä se totesi tämän jälkeen, että kurinpitolautakunnan yksilöimiin raskauttaviin seikkoihin oli lisättävä se tosiseikka, että kantaja ei ollut ehdottomasti kunnioittanut luottamusta, joka EKP:llä oli häneen (ks. tältä osin 207 kohta ja sitä seuraavat kohdat jäljempänä).

201    Näin ollen, kun otetaan huomioon irtisanomispäätös kokonaisuudessaan, on ymmärrettävä johtokunnan hyvin vähäsanaisesti tekemän viittauksen kurinpitolautakunnan huomioon ottamiin raskauttaviin seikkoihin tarkoittavan sitä, että kantaja ei ollut tarjoutunut palauttamaan kaikkia saamiaan summia, mukaan lukien summat, jotka oli saatu tukiopetuslaskujen korvaamisen vuoksi.

202    Näiden täsmennysten jälkeen kantaja esittää aivan aluksi väitteensä tueksi, että hänen ei tarvinnut palauttaa 56 041,09 euron summaa, koska fysioterapialaskut olivat aitoja ja oikeita.

203    Täällä argumentilla ei ole kuitenkaan merkitystä, koska johtokunta piti raskauttavana seikkana sitä tosiseikkaa, että kantaja ei ollut palauttanut summia, jotka liittyivät muun muassa tukiopetuslaskuihin (ks. 201 kohta edellä), ja koska se on voinut katsoa irtisanomispäätöksessä, että jokainen asian kolmesta osasta, jotka koskivat laiminlyöntejä kulujen korvaushakemusten yhteydessä, oli vaikuttanut, kun otetaan huomioon pankin taloudelliset toimivaltuudet, peruuttamattomalla tavalla luottamukseen, joka pankilla oli häneen (ks. 99 kohta edellä).

204    Kantaja kiistää tämän jälkeen, että hän ei olisi koskaan tarjoutunut maksamaan takaisin saamiaan summia. Hän väittää, että hän oli tarjoutunut menettelyn päätökseen saattamiseksi maksamaan EKP:lle kurinpitolautakunnan suosittelemaa seuraamusta vastaavan summan, eli että hänen palkastaan vähennetään väliaikaisesti 400 euroa 12 kuukauden ajan, toisin sanoen 4 800 euroa. EKP:llä oli kuitenkin oikeus olla ottamatta huomioon tätä tarjousta, joka oli hyvin kaukana kyseessä olevista summista, vaikka ne rajoittuisivat 29 070 euroon, joka vastaa tukiopetuslaskujen korvaamista.

205    Kantaja väittää lopuksi turhaan toimineensa täysin yhteistyössä kurinpitolautakunnan kanssa. Tämä yhteistyö, vaikka se näytettäisiin toteen, ei poista sitä tosiseikkaa, että hän ei tarjoutunut palauttamaan kyseessä olevaa summaa. EKP lisäksi kiistää tämän.

206    Tästä seuraa, että EKP on voinut perustellusti (ks. 196 kohta edellä) ottaa huomioon kantajaa vastaan raskauttavana seikkana sen, että hän ei ollut tarjoutunut palauttamaan perusteettomasti saatuja summia.

c)     Kantajan toinen väite

207    Kantaja arvostelee raskauttavia seikkoja, jotka EKP on ottanut irtisanomispäätöksessä huomioon niiden seikkojen lisäksi, joihin kurinpitolautakunta oli jo vedonnut.

208    Kantaja katsoo siten ensiksi, että johtokunta ei voinut pitää raskauttavana seikkana sitä, että hän oli pettänyt luottamuksen, joka EKP:llä oli häneen, sillä tämä toteamus ei ollut erillinen itse laiminlyönneistä, joista häntä moitittiin.

209    On pidettävä mielessä, että raskauttava seikka ei ole rikkomuksen muodostava seikka, jonka toteen näyttäminen edellyttää todisteita aineellisista ja mahdollisesti aineettomista seikoista. Näin ollen sitä ei käytetä rikkomuksen luonnehdinnassa sellaisenaan vaan se vaikuttaa rangaistuksen tasoon, kun rikkomus on näytetty toteen, jotta otetaan huomioon tosiseikkojen vakavuus kokonaisuudessaan ja varmistetaan näiden kaikkien perusteella seuraamuksen repressiivinen ja ehkäisevä vaikutus.

210    Irtisanomispäätöksessä johtokunta moitti kantajaa siitä, että hän oli laiminlyönyt lojaalisuusvelvollisuutensa EKP:tä kohtaan, laiminlyönyt velvollisuutensa kunnioittaa sen yhteisiä arvoja ja viettää ammatillista ja yksityistä elämäänsä sopusoinnussa pankin aseman kanssa unionin toimielimenä, laiminlyönyt jatkuvasti velvollisuutensa suojella toimielimen taloudellisia etuja ja vaarantanut pankin maineen. Se on lisäksi ottanut huomioon raskauttavana seikkana sen, että kantaja ei ehdottomasti ollut kunnioittanut luottamusta, joka EKP:llä oli häneen.

211    Lojaalisuusvelvollisuus vaikuttaa tosin toimielimen ja sen virkamiesten välisen henkilökohtaisen luottamussuhteen säilymiseen, joka on edellytyksenä työsuhteen pitämiselle voimassa. Tämä velvollisuus ei edellytä ainoastaan, että virkamiehet pidättäytyvät tehtävän arvolle ja toimielimen ja sen viranomaisten ansaitsemalle kunnioitukselle haitallisesta menettelystä vaan myös, että he käyttäytyvät tavalla, joka ei anna aihetta minkäänlaisille epäilyksille, jotta kyseisen toimielimen ja heidän välisensä luottamussuhteet edelleen säilyisivät (tuomio 19.5.1999, Connolly v. komissio, T-34/96 ja T-163/96, EU:T:1999:102, 128 kohta). Tästä ei kuitenkaan seuraa, että jokainen lojaalisuusvelvollisuuden laiminlyönti johtaisi systemaattisesti tämän luottamuksen menettämiseen ja siis irtisanomiseen väistämättömänä lopputuloksena. Kyseinen laiminlyönti voi olla vain satunnainen, vähäinen tai harmiton. Tässä tapauksessa työsuhteen katkeaminen ei soveltuisi yhteen sen kanssa, että palvelussuhteen ehdoissa ei vahvisteta kiinteää yhteyttä erilaisten laiminlyöntien ja mahdollisten kurinpitoseuraamusten välillä.

212    Näin ollen luottamussuhteen menettäminen ei ole kurinpitomenettelyn alaisen virheen, joka on lojaalisuuden laiminlyönti, muodostava seikka, vaan se on raskauttava seikka, joka johtuu tämän laiminlyönnin erityisestä vahingollisuudesta ja vakavuudesta varsinkin, jos virkamies tai työntekijä osoittaa täydellistä kunnioituksen puuttumista toimielintä kohtaan.

213    Tässä tapauksessa tukiopetuslaskujen korvaamista koskevat tosiseikat eivät suinkaan ole satunnaisia vaan ne jakautuivat useille vuosille, kuten kantaja itsekin myöntää.

214    Näin ollen EKP on perustellusti luokitellut käsiteltävässä asiassa raskauttavaksi seikaksi sen, että kantaja ei ehdottomasti ollut kunnioittanut luottamusta, joka pankilla oli häneen.

215    Kantaja arvostelee toiseksi EKP:tä siitä, että se on maininnut raskauttavana seikkana sen, että alhaisella palkkaluokalla ja vähäisillä palvelusvuosilla ei ollut mitään vaikutusta henkilöstön jäsenten kykyyn suorittaa omasta aloitteestaan käsiteltävän asian kaltaisissa olosuhteissa yksinkertaisia tarkistuksia. Edelleen kantajan mukaan tämä väitetty raskauttava seikka ei ole erillinen itse rikkomuksista, joista häntä moititaan. Kantaja väittää lisäksi, ettei hänellä ollut mitään syytä suorittaa tällaisia tarkistuksia käsiteltävässä asiassa.

216    Tämä väite perustuu kuitenkin irtisanomispäätöksen virheelliseen tulkintaan. Päinvastoin kuin kantaja antaa ymmärtää, johtokunta ei katsonut, että hänen palkkaluokkansa ja palvelusvuosiensa vaatimattomuus voisi myötävaikuttaa raskauttavaan seikkaan, vaan se kieltäytyi näkemästä siinä lieventävää seikkaa päinvastoin kuin kurinpitolautakunta. Joka tapauksessa palvelussuhteen ehtojen 45 artiklan viidennessä luetelmakohdassa tosin määrätään, että palkkaluokka ja palvelusvuodet on otettava huomioon seuraamusta määritettäessä. Pankki on kuitenkin voinut katsoa, että vaatimaton palkkaluokka ja vähäiset palvelusvuodet eivät muodostaneet tässä tapauksessa lieventävää seikkaa, koska tällainen palkkaluokka ja tällaiset palvelusvuodet eivät oikeuttaneet sitä, että työntekijä jättää oma-aloitteisesti tekemättä yksinkertaiset tarkistukset, jotka eivät edellytä erityistä ammattitaitoa, ja koska jokainen kohtuullisen varovainen henkilö olisi tehnyt ne käsiteltävän asian kaltaisissa olosuhteissa, joiden täytyi saada epäilemään oikeutta esitettyjen summien korvaamiseen.

217    Argumentti, jonka mukaan käsiteltävässä asiassa ei ollut mitään syytä suorittaa minkäänlaista tarkistusta, tarkoittaa niiden seikkojen olemassaolon kyseenalaistamista uudelleen, joista EKP on päätellyt, että yksityisopettaja C:n laskut eivät olleet aitoja ja oikeita. Se on siten päällekkäinen kuudennen kanneperusteen kanssa, joka on todettu perusteettomaksi.

218    Kantaja riitauttaa kolmanneksi sen, että EKP voisi vedota raskauttavana seikkana siihen, että kyse oli sen uskottavuudesta, vaikka tämä oli säilytetty häntä vastaan aloitettujen rikosoikeudenkäyntien suotuisan lopputuloksen kautta ja erityisesti sen Landgericht Frankfurt am Mainin (Frankfurt am Mainin alueellinen alioikeus) 18.10.2017 antaman tuomion saaman julkisuuden kautta, jolla hänet vapautettiin petossyytteistä ja asiakirjojen väärentämistä koskevista syytteistä fysioterapialaskujen osalta.

219    Sen lisäksi, että kantaja ei täsmennä, mitä julkisuutta Landgericht Frankfurt am Mainin (Frankfurt am Mainin alueellinen alioikeus, Saksa) antama tuomio on saanut, EKP on kuitenkin voinut katsoa, että tosiseikat olivat voineet vaikuttaa sen maineeseen ja ennen kaikkea sen uskottavuuteen rahoituslaitoksena. Palvelussuhteen ehtojen 45 artiklan toisen luetelmakohdan nojalla EKP voi kuitenkin nimenomaan ottaa huomioon raskauttavina seikkoina sen, missä määrin henkilöstön jäsenen toiminta on vaarantanut toimielimen luotettavuuden, maineen tai edut, ilman, että sen on osoitettava, ovatko pankin ulkopuoliset henkilöt olleet tietoisia asianomaisen henkilön toiminnasta, ja jos asia on näin, kuinka monta näitä henkilöitä on (ks. analogisesti tuomio 10.6.2016, HI v. komissio, F-133/15, EU:F:2016:127, 204 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

220    Samalla tavoin, päinvastoin kuin kantaja väittää, EKP on voinut ottaa huomioon raskauttavana seikkana sen, että hän oli toiminut vastoin toimielimen taloudellisia etuja, joita hän oli kuitenkin velvollinen suojelemaan. Tässä yhteydessä on nimittäin riittävää todeta, että kantajan sääntöjenvastaisilla korvaushakemuksilla on väistämättä ollut vaikutusta EKP:n varoihin, joilla kulut loppujen lopuksi maksettiin.

d)     Kantajan kolmas väite

221    Kantaja väittää, että johtokunta on aliarvioinut lieventävien seikkojen vaikutuksen, kun se on väittänyt, että kurinpitolautakunnan huomioon ottamat lieventävät seikat eivät vähentäneet millään tavalla EKP:n luottamuksen menettämistä häntä kohtaan.

222    Kurinpitolautakunta oli tässä tapauksessa ottanut huomioon lieventävinä seikkoina kantajan palkkaluokan ja palvelusvuosien vaatimattomuuden, sen, ettei aiempia kurinpitorikkomuksia ollut, ja sen, ettei voinut olla varmaa, että yhtiö A olisi kieltäytynyt korvaamasta B:n laskuja, jos leimaa ”Kosmetikerin” ei olisi poistettu ensimmäisestä laskusta.

223    Johtokunta on kuitenkin voinut katsoa lieventävien seikkojen luonnetta aliarvioimatta, että kyseiset seikat eivät missään tapauksessa korvanneet EKP:n luottamuksen menettämistä kantajaa kohtaan.

224    Erityisesti edellä olevasta 216 kohdasta ilmenee, että johtokunta on voinut kieltäytyä pitämästä kantajan vaatimatonta palkkaluokkaa ja vähäisiä palvelusvuosia lieventävänä seikkana päinvastoin kuin kurinpitolautakunta. Lisäksi palvelussuhteen ehtojen 45 artiklan kahdeksannessa luetelmakohdassa tosin määrätään, että kurinpitoseuraamuksen valinnassa on otettava huomioon henkilöstön jäsenen käyttäytyminen koko hänen uransa aikana. Tässä artiklassa ei kuitenkaan tehdä luottamussuhteen menettämistä välttämättä riippuvaiseksi käyttäytymisen toistumisesta. Tämä voi johtua yhdestä ainoasta teosta tai käyttäytymisestä. Kun otetaan huomioon EKP:n tehtävät, johtokunta on voinut käsiteltävässä asiassa panna oikeutetusti painoa tarkkuudelle, jota jokaiselta työntekijältä vaaditaan taloudellisten asioiden osalta.

e)     Kantajan neljäs väite

225    Kantaja katsoo, että on otettava huomioon lieventävät seikat, joihin hän oli vedonnut kurinpitolautakunnassa ja 30.4.2018 päivätyissä huomautuksissaan ja joita EKP ei ole hänen mukaansa ottanut huomioon.

226    Kantaja viittaa ensiksi kärsimyksiin, joita hänen perheensä ja hänen on pitänyt kestää koko menettelyn ajan, jonka kuluessa hänet on pidätetty tehtävistään. Hän viittaa myös oikeuteensa löytää sisäinen rauha ja palauttaa kunniansa.

227    Kurinpitomenettelyn kesto ei kuitenkaan sisälly niiden seikkojen joukkoon, jotka mainitaan palvelussuhteen ehtojen 45 artiklassa lieventävinä seikkoina, eikä ole merkityksellinen määritettäessä kurinpitoseuraamusta, jonka tämän artiklan sanamuodon mukaan on oltava oikeassa suhteessa tehdyn virheen vakavuuteen (ks. analogisesti tuomio 10.6.2016, HI v. komissio, F-133/15, EU:F:2016:127, 200 kohta).

228    Kantaja ei lisäksi tue väitettään. Hän ei esitä yhtään konkreettista seikkaa, jossa tuotaisiin esiin tarkemmin, mitä kärsimyksiä hänen perheelleen ja hänelle on aiheutunut menettelyn ja sen pituuden vuoksi, erityisesti, miksi ne olivat ylittäneet huolet ja epävarmuuden, joita rikosoikeudenkäynnit ja kurinpitomenettelyt väistämättä aiheuttavat ja jotka EKP:n olisi pitänyt ottaa huomioon lieventävänä seikkana.

229    Kantaja ei myöskään kehittele väitettä, jonka hän perustaa väitettyyn oikeuteensa löytää sisäinen rauha ja palauttaa kunniansa. Tämä pitää erityisesti paikkansa tämän kanneperusteen yhteydessä, joka edellyttää, että kurinpitomenettelyn alainen virhe on näytetty toteen, koska se on esitetty toissijaisesti ja koska se rajoittuu seuraamuksen oikeasuhteisuuden riitauttamiseen.

230    Kantaja nojautuu toiseksi erittäin hyviin tuloksiinsa EKP:ssä ja väittää, että se olisi pitänyt ottaa huomioon lieventävänä seikkana.

231    Edellä olevasta 224 kohdasta kuitenkin seuraa, että johtokunta on voinut katsoa, että EKP:n luottamus kantajaa kohtaan oli menetetty huolimatta siitä, että moititut teot muodostivat hänen ensimmäisen laiminlyöntinsä.

232    Lisäksi kantaja rajoittuu esittämään arviointikertomuksia, jotka on ilmeisesti laadittu vuosien 2008 ja 2010 lopussa, sekä lyhyen arvioinnin, joka sisältyy hänen 29.9.2011 päivättyyn sähköpostiviestiinsä. Nämä asiakirjat eivät ole todistusvoimaisia sen suhteen, miten hän on palvellut yleisesti vuoden 2011 ja 21.10.2014 välisenä aikana, jolloin hänet pidätettiin tehtävistään ja mistä lähtien hän ei ole enää ollut arvioinnin kohteena.

233    Näin ollen EKP on perustellusti jättänyt ottamatta huomioon kantajan tulokset pankissa lieventävänä seikkana (ks. 196 kohta edellä).

234    Kolmanneksi kantaja arvostelee EKP:tä siitä, ettei se ole ottanut huomioon, että hänen tarkoituksensa ei ollut laiminlyödä ammatillisia velvollisuuksiaan, että hän ei ollut toiminut henkilökohtaisen edun vuoksi ja että toimielimelle ei ollut aiheutunut mitään vahinkoa.

235    Palvelussuhteen ehtojen 45 artiklan kolmannen luetelmakohdan mukaan tahallisuuden määrä on seikka, joka EKP:n on otettava huomioon määrittäessään kurinpitoseuraamusta.

236    Kun tarkastellaan kolmatta ja seitsemättä sekä kuudetta kanneperustetta yhdessä ja lisäksi edellä olevaa 216 kohtaa, ilmenee kuitenkin, että EKP on voinut katsoa, että tukiopetuslaskujen sanamuodosta voitiin päätellä, että ne eivät olleet aitoja ja oikeita, että käsiteltävän asian objektiiviset olosuhteet, jotka herättivät epäilyjä oikeudesta kyseisten laskujen korvaamiseen, vaativat yksinkertaisia tarkistuksia, jotka kantaja pystyi suorittamaan, ja että jokaisen kohtuullisen varovaisen henkilön tapaan hänen olisi pitänyt vähintään informoida epäilyistä hallintoa ja tehdä yhteistyötä sen kanssa.

237    Näin ollen johtokunta on voinut perustellusti (ks. 196 kohta edellä) olla ottamatta huomioon lieventävänä seikkana kantajan tahallisuuden puuttumista.

238    Sama koskee myös sitä kantajan väitettä, jonka mukaan hän ei olisi toiminut henkilökohtaisen etunsa vuoksi, koska hän sai riidanalaiset korvaukset.

239    Sama koskee edelleen sitä, että EKP:lle ei väitetysti aiheutunut mitään vahinkoa, koska kantaja ei voinut olla tietämättä, että EKP maksoi korvauksen koulutuskuluista. Lisäksi kantajan tämän kanneperusteen yhteydessä esittämän toisen väitteen tarkastelusta ilmenee, että EKP on voinut kohtuudella katsoa, että hänen käyttäytymisensä oli voinut vaikuttaa pankin maineeseen ja näin ollen sen uskottavuuteen rahoituslaitoksena (ks. 219 kohta edellä) aiheuttaen sille siten myös aineetonta vahinkoa kyseisen aineellisen vahingon lisäksi.

240    Neljänneksi kantaja väittää, että EKP ei ole ottanut huomioon sitä, ettei hän ollut saanut yhtään varoitusta, vaikka riidanalaiset tosiseikat ulottuivat EKP:n nähden ja tieten neljän vuoden ajanjaksolle tukiopetuslaskujen osalta.

241    Asian tämä osa koskee kuitenkin vuosina 2010, 2012 ja 2014 sekä tammikuussa 2017 esitettyjä korvaushakemuksia. Toisen kanneperusteen tarkastelusta seuraa, että kurinpitolautakunta sai selville tosiseikat vasta vuoden 2017 maaliskuun kuluessa tutkiessaan perusteellisesti kantajan kansiota, johon fysioterapialaskuja ja apteekkikuitteja koskevat asian osat olivat sen johtaneet. Lisäksi joidenkin lisätutkimusten jälkeen EKP antoi 19.6.2017 kantajalle tiedoksi tulevaa kertomusta nro 2 koskevan luonnoksen, eli ainoastaan noin kolmen kuukauden kuluttua kyseisestä tosiseikkojen selville saamisesta. Näin ollen pankkia ei voida arvostella siitä, että se ei ole antanut kantajalle varoitusta tukiopetuslaskujen osalta.

242    Kantaja väittää myös, että fysioterapialaskuihin ja apteekkikuitteihin liittyvät tosiseikat ovat tapahtuneet viiden vuoden ajanjaksona myös ilman varoituksia.

243    Viimeksi mainitulla argumentilla ei ole kuitenkaan merkitystä, koska EKP on voinut katsoa, että jokainen asian kolmesta osasta, myöskin erikseen tarkasteltuna, oli vaikuttanut peruuttamattomalla tavalla luottamukseen, joka oli pankin ja sen henkilöstön välisen suhteen perusta (ks. 99 kohta edellä), ja siis, että asian tukiopetuslaskuja koskeva osa, jota ei rasita mikään lainvastaisuus, riitti oikeuttamaan irtisanomispäätöksen.

f)     Kymmenennettä kanneperustetta ja kumoamisvaatimuksia koskevat päätelmät

244    Edellä esitetystä seuraa, että kantajan kymmenennen kanneperusteensa yhteydessä esittämät väitteet eivät ole perusteltuja ja että sillä ei näin ollen näytetä toteen irtisanomispäätöksen suhteettomuutta (ks. 197 kohta edellä).

245    Kymmenes kanneperuste on siis perusteeton.

246    Kun otetaan huomioon se, että toisen kanneperusteen osittain perusteltu luonne ei riitä oikeuttamaan irtisanomispäätöksen kumoamista eikä näin ollen päätöksen, jolla kieltäydytään aloittamasta uudelleen menettelyä, kumoamista (ks. 100 kohta edellä) ja että mikään muu kanneperuste ei ole perusteltu, kumoamisvaatimukset on hylättävä kokonaisuudessaan.

B       Toinen vaatimus, jolla pyritään siihen, että unionin yleinen tuomioistuin määrää palauttamaan kantajan tehtäviinsä

247    Toisella vaatimuksellaan kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin määrää palauttamaan hänet tehtäviinsä.

248    Tämä vaatimus on kuitenkin hylättävä, koska se on esitetty tuomioistuimessa, jolla ei ole toimivaltaa käsitellä sitä, koska unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei ole antaa määräyksiä hallinnolle (ks. vastaavasti määräys 22.9.2016, Gaki v. komissio, C‑130/16 P, ei julkaistu, EU:C:2016:731, 14 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Lisäksi, koska kumoamisvaatimukset on hylätty, myös esillä oleva vaatimus on näin ollen hylättävä (ks. vastaavasti määräys 25.5.2011, Meierhofer v. komissio, F‑74/07 RENV, EU:F:2011:63, 69 kohta).

C       Kolmas vaatimus, jolla pyritään saamaan korvausta kantajalle aiheutuneesta vahingosta

249    Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin velvoittaa EKP:n suorittamaan hänelle korvauksena väitetysti aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä kohtuulliseksi arvioidut 20 000 euroa.

250    On palautettava mieleen, että unionin toimielimet, elimet tai laitokset ovat vahingonkorvausvastuussa toiminnastaan ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: toimielimen moitittu toiminta on lainvastaista, vahinko on tosiasiallisesti syntynyt ja toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys; nämä kolme edellytystä ovat kumulatiivisia (ks. tuomio 3.10.2019, DQ ym. v. parlamentti, T-730/18, EU:T:2019:725, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

251    Toiminnan lainvastaisuutta koskevasta edellytyksestä on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vahingonkorvausvaatimukset, jotka on esitetty yhdessä oikeudellisesti täysin perusteettomien kumoamisvaatimusten kanssa, ovat itsessään täysin perusteettomia, jos ne liittyvät läheisesti viimeksi mainittuihin (tuomio 30.9.2003, Martínez Valls v. parlamentti, T-214/02, EU:T:2003:254, 43 kohta ja tuomio 28.2.2018, Paulini v. EKP, T-764/16, ei julkaistu, EU:T:2018:101, 86 kohta).

252    Koska kumoamisvaatimukset siis hylätään oikeudellisesti täysin perusteettomina (ks. 246 kohta edellä), myös vahingonkorvausvaatimukset on hylättävä siltä osin kuin ne perustuvat irtisanomispäätöksen väitetysti ”ankariin” ilmaisuihin, siihen, että päätös perustuu luottamussuhteen vahingoittamiseen väitetysti peruuttamattomalla tavalla ilman, että EKP on selittänyt, miksi tätä luottamusta oli vahingoitettu korjaamattomalla tavalla, ja siihen, että riidanalaisilla päätöksillä on vahingoitettu kantajan mainetta.

253    Kantaja johtaa kuitenkin vahinkonsa myös epävarmuudesta, jossa hän on ollut sen vuoksi, että menettely on ollut kohtuuttoman pitkä.

254    Vaikka kohtuullisen ajan noudattamatta jättäminen ei voi lähtökohtaisesti oikeuttaa kumoamaan hallinnollisen menettelyn päätteeksi tehtyä päätöstä (ks. 178 kohta edellä), se voidaan ottaa huomioon vahingonkorvausvaatimusten käsittelyssä (ks. vastaavasti tuomio 10.4.2019, AV v. komissio, T‑303/18 RENV, ei julkaistu, EU:T:2019:239, 87 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

255    Tässä yhteydessä on muistutettava, että kurinpitomenettelyssä virkamiehen tai työtekijän tilanne on aina epävarma työuran tulevaisuuden suhteen, mikä aiheuttaa hänelle väistämättä jonkin verran painetta ja ahdistusta, ja että, jos epävarmuus jatkuu kohtuuttoman pitkään, paine ja ahdistus kasvavat perusteettoman suuriksi (tuomio 13.1.2010, A ja G v. komissio, F-124/05 ja F-96/06, EU:F:2010:2, 147 kohta) ja voivat lähtökohtaisesti muodostaa aineettoman vahingon.

256    Käsiteltävässä asiassa on kuitenkin palautettava mieleen syy-yhteyden osalta, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kantajan on näytettävä toteen, että kyseessä olevan toimielimen tekemän virheen ja väitetyn vahingon välillä on välitön ja varma syy-yhteys (tuomio 28.9.1999, Hautem v. EIP, T-140/97, EU:T:1999:176, 85 kohta ja tuomio 5.7.2011, V v. parlamentti, F-46/09, EU:F:2011:101, 158 kohta). Moititun toiminnan on siis oltava vahingon määräävä syy (määräys 31.3.2011, Mauerhofer v. komissio, C‑433/10 P, ei julkaistu, EU:C:2011:204, 127 kohta ja tuomio 8.11.2018, Cocchi ja Falcione v. komissio, T‑724/16 P, ei julkaistu, EU:T:2018:759, 96 kohta).

257    Kantaja esittää vahingonkorvausvaatimustensa tueksi 30.10.2017 päivätyn lääkärintodistuksen, jonka yhdessä virkkeessä katsotaan unettomuuden, laihtumisen ja päänsärkyjen, joista hän kärsi, johtuneen ”EKP:n aiheuttamasta työtilanteesta”.

258    Tämän todistuksen todistusarvon arvioimiseksi on otettava huomioon kaikki asian olosuhteet.

259    Tässä yhteydessä on erityisesti todettava, että vaikka kantaja oli alttiina kurinpitoseuraamuksen riskille siitä lähtien, kun hänet 21.10.2014 pidätettiin tehtävistään, ja 7.5.2019 tehtyyn irtisanomispäätökseen saakka, hän oli samanaikaisesti useiden rikosoikeudenkäyntien kohteena. Kantaja oli siis esitutkinnan kohteena Saksan rikoslain 263 §:n 1 momentissa sekä 267 §:ssä tarkoitetuista petoksesta ja asiakirjojen väärentämisestä fysioterapialaskuihin liittyen (ks. 7 kohta edellä). Näistä kahdesta rikoksesta voi saada enintään viisi vuotta vankeutta. Hänen kodissaan suoritettiin sen vuoksi kotietsintä 16.10.2014. Myöhemmin esitutkinta laajennettiin asian apteekkikuitteja koskevaan osaan. Kantaja oli syyttäjäviranomaisen 12.9.2016 laatiman syytekirjelmän kohteena ja, vaikka se lopettikin asian apteekkikuitteja koskevan osan käsittelyn, se nosti sitä vastoin kantajaa vastaan virallisesti syytteen petoksesta ja asiakirjojen väärentämisestä asian fysioterapialaskuja koskevan osan osalta ja siirsi asian rikostuomioistuimeen (ks. 7 kohta edellä). Kantaja vapautettiin näistä syytteistä Landgericht Frankfurt am Mainin (Frankfurt am Mainin alueellinen alioikeus, Saksa) 18.10.2017 antamalla tuomiolla (ks. 14 kohta edellä). Kantajaa syytettiin kuitenkin samaan aikaan petoksesta tukiopetuslaskujen osalta. Hänelle ilmoitettiin häntä koskevien rikosoikeudenkäyntien päättymisestä vasta syyttäjäviranomaisen 30.4.2019 päivätyllä kirjeellä (ks. 23 kohta edellä), jossa hänelle ilmoitettiin asian viimeksi mainitun osan käsittelyn lopettamisesta.

260    Tästä seuraa, että kantaja oli rikosoikeudenkäyntien, mukaan lukien kotietsintä, kohteena ja joutui kärsimään tuskaisuutta aiheuttavista rikostuomioon liittyvistä tulevaisuudennäkymistä koko sen ajan, jonka riidanalainen menettely kesti, minkä hän katsoo kohtuuttomaksi.

261    Lisäksi on tärkeää todeta, että kantaja on väittänyt itsepintaisesti koko kurinpidollisen tutkimuksen ajan, samoin kuin käsiteltävässä kanteessa, että EKP:n olisi pitänyt lykätä menettelyä eikä lopettaa sitä ennen kuin sen tiedossa on rikosoikeudenkäyntien tulos. Kantaja on siten väistämättä katsonut, että viimeksi mainituilla oli olennainen merkitys hänen tapauksessaan.

262    EKP:n ei voida kuitenkaan katsoa olevan vastuussa kansallisten rikosoikeudenkäyntimenettelyjen kestosta.

263    Tässä yhteydessä yksi ainoa 30.10.2017 päivätty lääkärintodistus, jonka kantaja on toimittanut, joka ei ole yksityiskohtainen, josta puuttuu anamneesi ja jossa ei edes viitata rikosoikeudenkäynteihin, ei näin ollen muodosta riittävää näyttöä siitä, että unettomuuden, laihtumisen ja pääsärkyjen, jotka siinä mainitaan, määräävänä syynä olisivat kurinpitomenettelyn kestoon liittyvät epävarmuudet.

264    Edellä esitetyn perusteella on pääteltävä, että kantaja, jolla on todistustaakka (ks. 256 kohta edellä), ei näytä oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen syy-yhteyttä EKP:n väitetysti virheellisen toiminnan ja hänen väittämänsä vahingon välillä. Kuten edellä 256 kohdassa on esitetty, tämä yhteys on yksi kumulatiivisista edellytyksistä, joiden on täytyttävä, jotta toimielimelle voisi syntyä vastuu.

265    Kantajan vahingonkorvausvaatimukset on näin ollen hylättävä.

266    Kantajan kanne on siis hylättävä kokonaisuudessaan.

D       EKP:n vaatimus siitä, että unionin yleinen tuomioistuin kuulee kantajaa, hänen puolisoaan ja hänen lapsiaan sekä mahdollisesti B:tä

267    EKP vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin haastaa tarvittaessa todistajaksi kantajan, hänen puolisonsa ja hänen lapsensa sekä mahdollisesti väitetyn fysioterapeutti B:n heidän kuulemisekseen fysioterapialaskuista tai että se ainakin kuulee tältä osin kantajaa riidan asianosaisena.

268    Siltä osin kuin on todettu, että näitä laskuja koskevat tosiseikat olivat vanhentuneet (ks. 89 kohta edellä), tätä vaatimusta ei ole tarpeen hyväksyä.

IV     Oikeudenkäyntikulut

269    Työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka on hävinnyt asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Saman työjärjestyksen 135 artiklan 1 kohdan mukaan on kuitenkin niin, että kohtuuden niin vaatiessa unionin yleinen tuomioistuin voi päättää, että hävinnyt asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan mutta tämä velvoitetaan korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut vain osittain tai että tätä ei lainkaan velvoiteta korvaamaan oikeudenkäyntikuluja. Lisäksi työjärjestyksen 135 artiklan 2 kohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi velvoittaa myös voittaneen asianosaisen korvaamaan oikeudenkäyntikulut osittain tai kokonaan, jos se katsotaan perustelluksi kyseisen osapuolen menettelyn takia, ottaen huomioon myös tämän menettely ennen asian vireilletuloa.

270    Käsiteltävässä asiassa edellä olevasta 82 ja 89 kohdasta ilmenee, että EKP on päättänyt kurinpitomenettelyn ja todennut, että kantaja oli laiminlyönyt velvollisuutensa asian fysioterapialaskuja ja apteekkikuitteja koskevissa osissa huolimatta siitä, että ne olivat vanhentuneet.

271    Näin ollen edellä 269 kohdassa mainittuja määräyksiä sovelletaan oikein velvoittamalla kantaja vastaamaan omista kuluistaan ja korvaamaan kolme neljäsosaa EKP:n oikeudenkäyntikuluista ja velvoittamalla viimeksi mainittu vastaamaan yhdestä neljäsosasta omia oikeudenkäyntikulujaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu neljäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      DI vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaa kolme neljäsosaa Euroopan keskuspankin (EKP) oikeudenkäyntikuluista, joka vastaa oikeudenkäyntikulujensa jäljelle jäävästä osasta.

Gervasoni

Madise

Nihoul

Frendo

 

      Martín y Pérez de Nanclares

Julistettiin Luxemburgissa 9 päivänä kesäkuuta 2021.

Allekirjoitukset



Sisällys


I  Asian tausta

II  Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

III  Oikeudellinen arviointi

A  Ensimmäinen vaatimus, joka koskee riidanalaisten päätösten kumoamista

1.  Alustavat huomautukset

2.  Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee riidanalaisten päätösten tekijän toimivallan puuttumista

3.  Toinen kanneperuste, joka koskee henkilöstösääntöjen 8.3.2 artiklan rikkomista ja oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista

a)  Onko yhden vuoden määräaika pakottava vai ei

b)  Kysymys siitä, olivatko tosiseikat vanhentuneet

1)  Käsite ”tosiseikkojen selville saaminen”, josta yhden vuoden vanhentumisaika alkaa kulua

2)  Fysioterapialaskuihin liittyvän kurinpitomenettelyn mahdollinen vanhentuminen

3)  Apteekkikuluihin liittyvän kurinpitomenettelyn mahdollinen vanhentuminen

4)  Kurinpitomenettelyn mahdollinen vanhentuminen tukiopetuslaskujen osalta

c)  Toista kanneperustetta koskeva päätelmä

4.  Kolmas ja seitsemäs kanneperuste, jotka koskevat vastaavasti yhtäältä periaatteen ”rikosoikeudenkäynti on ensisijainen kurinpitomenettelyyn nähden”, hyvän hallinnon periaatteen ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiä ja toisaalta syyttömyysolettamaa koskevan oikeuden loukkaamista ja perusoikeuskirjan 48 artiklan rikkomista

a)  Periaatteen, jonka mukaan ”rikosoikeudenkäynti on ensisijainen kurinpitomenettelyyn nähden”, loukkaaminen

b)  Syyttömyysolettamaa koskevan oikeuden loukkaaminen ja perusoikeuskirjan 48 artiklan rikkominen

c)  Hyvän hallinnon periaatteen loukkaaminen ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyönti

d)  Kolmatta ja seitsemättä kanneperustetta koskeva päätelmä

5.  Neljäs kanneperuste, joka koskee henkilöstösääntöjen 8.3.7 artiklan rikkomista ja puolueettomuusperiaatteen, sellaisena kuin se on vahvistettu perusoikeuskirjan 41 artiklassa, loukkaamista

a)  Kantajan ensimmäinen väite

b)  Kantajan toinen väite

c)  Kantajan kolmas ja neljäs väite

d)  Neljättä kanneperustetta koskeva päätelmä

6.  Viides kanneperuste, joka koskee puolustautumisoikeuksien loukkaamista

7.  Kuudes kanneperuste, joka koskee ilmeisiä arviointivirheitä

a)  Alustava huomautus

b)  Asian olosuhteiden epätäydellinen tutkiminen, virheet todisteiden arvioinnissa ja oikeudellinen virhe, joka rasittaa asian tukiopetuslaskuja koskevaa osaa

8.  Kahdeksas kanneperuste, joka koskee kohtuullisen ajan noudattamatta jättämistä ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiä

9.  Yhdeksäs kanneperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä

10.  Kymmenes kanneperuste, joka on esitetty toissijaisesti ja joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista

a)  Alustava huomautus

b)  Kantajan ensimmäinen väite

c)  Kantajan toinen väite

d)  Kantajan kolmas väite

e)  Kantajan neljäs väite

f)  Kymmenennettä kanneperustetta ja kumoamisvaatimuksia koskevat päätelmät

B  Toinen vaatimus, jolla pyritään siihen, että unionin yleinen tuomioistuin määrää palauttamaan kantajan tehtäviinsä

C  Kolmas vaatimus, jolla pyritään saamaan korvausta kantajalle aiheutuneesta vahingosta

D  EKP:n vaatimus siitä, että unionin yleinen tuomioistuin kuulee kantajaa, hänen puolisoaan ja hänen lapsiaan sekä mahdollisesti B:tä

IV  Oikeudenkäyntikulut




*      Oikeudenkäyntikieli: englanti.