Asia C-2/15

DHL Express (Austria) GmbH

vastaan

Post-Control-KommissionjaBundesminister für Verkehr, Innovation und Technologie

(Verwaltungsgerichtshofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi 97/67/EY – 9 artikla – Postipalvelut Euroopan unionissa – Velvollisuus osallistua postialan sääntelyviranomaisen toimintakustannusten rahoittamiseen – Laajuus

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 16.11.2016

1.        Euroopan unionin oikeus – Tulkinta – Menetelmät – Sanamuodon mukainen, rakenteeseen perustuva ja teleologinen tulkinta

2.        Palvelujen tarjoamisen vapaus – Postipalvelut – Direktiivi 97/67 – Postipalvelujen tarjoamisen ja postiverkkoon pääsyn ehdot – Valtuutusten myöntäminen olennaisten vaatimusten noudattamisen takaamiseksi – Mahdollisuus edellyttää valtuutuksen myöntämiseksi osallistumista kansallisen sääntelyviranomaisen toiminnan rahoittamiseen – Kansallinen lainsäädäntö, jolla kaikki postialan toimijat velvoitetaan osallistumaan mainittuihin kustannuksiin – Hyväksyttävyys

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/67/EY 9 artiklan 2 kohta)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 19 kohta)

2.      Yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin 97/67, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2008/6, 9 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan neljättä luetelmakohtaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jolla kaikki postialan palvelujen tarjoajat, mukaan lukien ne, jotka eivät suorita yleispalvelun piiriin kuuluvia postipalveluja, velvoitetaan osallistumaan tämän alan sääntelyviranomaisen rahoittamiseen.

Direktiivin 97/67 9 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan kokonaisuuden rakenteen tarkastelusta ilmenee näet, että tässä säännöksessä säädetyt velvoitteet voidaan asettaa kulloisenkin velvoitteen mukaan joko vain yleispalvelua tai sellaiseksi katsottua palvelua suorittaville palvelujen tarjoajille taikka kaikille postipalvelujen tarjoajille.

Yhtäältä direktiivin 97/67 9 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään nimenomaisesti, että 9 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettuja velvoitteita ja vaatimuksia voidaan asettaa vain direktiivin 4 artiklassa tarkoitetuille nimetyille yleispalvelun tarjoajille.

Lisäksi direktiivin 97/67 9 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan kolmannen luetelmakohdan nojalla jäsenvaltiot voivat asettaa valtuutusten myöntämisen edellytykseksi velvollisuuden osallistua direktiivin 7 artiklan 4 kohdassa säädetyn korvausrahaston rahoittamiseen. Tässä säännöksessä ei – sellaisena kuin se on muotoiltu – tosin tarkoiteta nimenomaisesti yleispalvelun tarjoajia. Direktiivin 7 artiklan 3 kohdasta käy kuitenkin ilmi, että jäsenvaltioiden mahdollisuus perustaa tällainen rahasto on sidottu niillä olevaan mahdollisuuteen ottaa käyttöön yleispalveluvelvoitteiden nettokustannusten jakomekanismi silloin, kun nämä velvoitteet aiheuttavat kohtuuttoman rasitteen yleispalvelun tarjoajille. Huomattakoon erityisesti, että direktiivin 2008/6 27 perustelukappaleesta, joka koskee postipalvelujen tarjoajiin kohdistuvaa velvollisuutta osallistua yleispalvelun rahoittamiseen niissä tapauksissa, joissa on säädetty korvausrahastosta, käy selvästi ilmi, että määriteltäessä sitä, mitä yrityksiä voidaan vaatia maksamaan tukiosuus tähän rahastoon, jäsenvaltioiden olisi arvioitava, voidaanko tällaisten yritysten tarjoamia palveluja käyttäjän näkökulmasta katsottuna pitää yleispalvelun piiriin kuuluvina palveluina.

Direktiivin 97/67 9 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan toisen luetelmakohdan nojalla jäsenvaltiot voivat toisaalta asettaa valtuutusten myöntämisen ehdoksi kyseisten palvelujen laatua, saatavuutta ja tehokkuutta koskevia vaatimuksia. Direktiivin 2008/6 valmisteluasiakirjoista käy ilmi, että unionin lainsäätäjä on halunnut poistaa niin viimeiset esteet markkinoiden täydelliseltä avaamiselta tietyille yleispalvelun tarjoajille kuin kaikki muutkin postipalvelujen tarjoamisen esteet. Vastakkaisten mainintojen puuttuessa ja kun otetaan huomioon kyseessä olevan velvoitteen luonne, on näin todettava, että direktiivin 97/67 9 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettu velvoite voidaan asettaa kaikille postipalvelujen tarjoajille.

Vastaavalla tavalla jäsenvaltiot voivat direktiivin 97/67 9 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan viidennen luetelmakohdan nojalla asettaa valtuutusten myöntämisen ehdoksi sen, että kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä työehtoja noudatetaan. Tämän säännöksen suppeaa tulkintaa – niin, että se koskee ainoastaan yleispalvelun tarjoajia – ei kuitenkaan voida hyväksyä, koska direktiivin 9 artiklan 1 kohdassa yleisvaltuutusten – jotka koskevat yleispalvelun piiriin kuulumattomia palveluja – myöntämisen edellytykseksi asetetaan se, että noudatetaan kyseisen direktiivin 2 artiklan 19 alakohdassa tarkoitettuja ”olennaisia vaatimuksia”, joihin kuuluu kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen työehtojen noudattaminen.

Postialan sääntelyviranomaisen rahoittamista koskevan, direktiivin 97/67 9 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan neljännessä luetelmakohdassa tarkoitetun erityisen velvollisuuden osalta kansallisille sääntelyviranomaisille kuuluvat tehtävät koskevat postialaa kokonaisuudessaan eivätkä vain yleispalvelun piiriin kuuluvia palveluja.

Kyseisen direktiivin 22 artiklan 1 kohdassa nimittäin säädetään, että jäsenvaltiot nimeävät yhden tai useamman kansallisen sääntelyviranomaisen postialaa varten. Artiklan 2 kohdassa säädetään kyllä, että näiden viranomaisten tehtävänä on huolehtia kyseisestä direktiivistä johtuvien velvoitteiden noudattamisesta ennen kaikkea luomalla seuranta- ja sääntelymenettelyjä yleispalvelun tarjonnan varmistamiseksi. Säännöksessä säädetään kuitenkin myös, että näiden viranomaisten tehtävänä voi olla myös kilpailusääntöjen noudattamisen varmistaminen koko postialalla.

Koska unionin lainsäätäjä on siis suunnitellut kansallisille sääntelyviranomaisille annettavan aseman ja tehtävät siten, että niiden on hyödytettävä kaikkia postialan toimijoita, direktiivin 97/67 9 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan neljättä luetelmakohtaa on tulkittava siten, että kaikille postipalvelujen tarjoajille voidaan tämän vastineeksi asettaa velvollisuus osallistua näiden viranomaisten toiminnan rahoittamiseen.

(ks. 23, 24–27 ja 29–32 kohta sekä tuomiolauselma)