Väliaikainen versio

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

TAMARA ĆAPETA

14 päivänä syyskuuta 2023 (1)

Asia C‑115/22

SO

jossa asian käsittelyyn osallistuu

Nationale Anti-Doping Agentur Austria GmbH (NADA),

Österreichischer Leichtathletikverband (ÖLV)

World Anti-Doping Agency (WADA)

(Ennakkoratkaisupyyntö – Unabhängige Schiedskommission (riippumaton välityslautakunta, Itävalta))

Ennakkoratkaisupyyntö – SEUT 267 artikla – Tuomioistuimen määritelmä – Kansallisen antidopingtuomioistuimen ennakkoratkaisupyyntö – Henkilötietojen suoja – Asetus (EU) 2016/679 – 5 artikla – 6 artikla – Antidopingsääntöjen rikkomiseen syyllistyneen henkilön henkilötietojen verkkojulkaisemisen lainmukaisuus ja välttämättömyys – 9 artikla – Antidopingsääntöjen rikkomista koskevat tiedot ”terveystietoina” – 10 artikla – Antidopingsääntöjen rikkomista koskevat tiedot ”rikostuomioihin liittyvinä henkilötietoina” – Kansallinen tuomioistuin ”viranomaisena”

I       Johdanto

1.        Citius, Altius, Fortius – nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin. Olympialaisten tunnuslause kuvastaa osuvammin kuin monet muut ihmisen halua saavuttaa uusia korkeuksia. Voittamisen paine voi kuitenkin houkutella parantamaan suorituskykyä käyttämällä tiettyjä kiellettyjä aineita.

2.        Nyt käsiteltävä asia liittyy tällaiseen asiayhteyteen. Pääasian on saattanut vireille itävaltalainen ammattiurheilija. Hänen todettiin syyllistyneen antidopingsääntöjen rikkomiseen. Tämän seurauksena Itävallan antidopingviranomainen julkaisi hänen nimensä, kyseessä olevan sääntöjen rikkomisen yksityiskohdat ja toimintakiellon pituuden julkisesti saatavilla olevalla verkkosivullaan.

3.        Onko tämä käytäntö yleisen tietosuoja-asetuksen(2) mukainen? Tämä on lyhyesti sanottuna unionin tuomioistuimelle esitetty pääasiallinen aineellinen kysymys. Koska ennakkoratkaisupyynnön esitti elin, joka ei ole Itävallan tuomioistuinjärjestelmään kuuluva ”perinteinen” tuomioistuin, tässä asiassa tulee esiin myös tutkittavaksi ottamista koskeva kysymys.

II     Asian tausta ja ennakkoratkaisukysymykset

4.        Vaikka stimulanttien käyttö fyysisen suorituskyvyn parantamiseksi on kuulunut ihmisten väliseen kilpailemiseen historian alusta lähtien,(3) tuntemamme dopingvalvontajärjestelmä sai alkunsa vasta, kun Maailman antidopingtoimisto (jäljempänä WADA) perustettiin vuonna 1999 ja kun Maailman antidopingsäännöstö (jäljempänä WADC) tuli voimaan vuonna 2004.(4) Sen viimeisin versio on vuodelta 2021.

5.        Vaikka WADC on yksityisoikeudellinen väline, sen tehokkuus on varmistettu vuonna 2005 tehdyllä YK:n kansainvälisellä dopingin vastaisella yleissopimuksella.(5) Kaikki jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet kyseisen yleissopimuksen. Sen 4 artiklassa määrätään, että WADC:n määräykset eivät ole osa yleissopimusta eikä niillä ole välitöntä oikeusvaikutusta kansallisessa oikeudessa. Saman säännöksen mukaan sopimusvaltiot ovat kuitenkin sitoutuneet WADC:n periaatteisiin. Tämä sitoumus, joka sisältää WADC:hen perustuvan vaatimuksen antidopingsääntöjen rikkomisten julkaisemisesta verkossa, on toteutettu jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä eri tavoin.(6)

6.        Nyt käsiteltävä asia on peräisin Itävallasta. Dopingvalvonnasta säädetään siellä vuonna 2021 annetussa liittovaltion antidopinglaissa (AntiDoping-Bundesgesetz 2021, jäljempänä ADBG).

7.        SO (jäljempänä hakija) toimi vuosina 1998–2015 ammattiurheilijana Itävallassa. Hakija edusti maataan kansainvälisissä kilpailuissa Itävallan yleisurheiluliiton joukkueen jäsenenä. Hän toimi myös johto- ja edustustehtävissä eri itävaltalaisissa urheiluseuroissa.

8.        Bundeskriminalamtin (liittovaltion rikospoliisi, Itävalta) suorittaman tutkinnan tulosten perusteella Unabhängige Dopingkontrolleinrichtung (riippumaton dopingvalvontaelin, Itävalta; jäljempänä NADA) esitti vuonna 2021 tutkintapyynnön Österreichische Anti-Doping-Rechtskommissionille (Itävallan antidopingasioiden kurinpitolautakunta, jäljempänä ÖADR).

9.        ÖADR totesi 31.5.2021 tekemällään päätöksellä hakijan syyllistyneen kansainvälisen yleisurheiluliiton (IAAF) vuoden 2015 kilpailusääntöjen (2015 IAAF Competition Rules) 32.2. (b) ja (f) säännön rikkomiseen ja IAAF:n vuoden 2017 antidopingsääntöjen (2017 IAAF Anti-Doping Rules) 2.2 ja 2.6 artiklan rikkomiseen (jäljempänä riidanalainen päätös). Näissä säännöissä kielletään ”kielletyn aineen tai kielletyn menetelmän käyttö tai käytön yritys” ja ”kielletyn aineen tai kielletyn menetelmän hallussapito”.(7) ÖADR totesi erityisesti, että hakijalla oli toukokuun 2015 ja huhtikuun 2017 välisenä aikana hallussaan erytropoietiinia (tunnetaan myös nimellä EPO), genotropiinia tai omnitropea ja testosteronia (androgelin muodossa) ja että hän oli käyttänyt niitä ainakin osittain vuonna 2015. Kaikki nämä aineet on lueteltu WADAn vuosien 2015–2017 kiellettyjen aineiden luetteloissa. Niiden käyttäminen oli siten kielletty IAAF:n kilpailusääntöjen mukaisesti toimivilta ammattiurheilijoilta.

10.      Tämän toteamuksen johdosta ÖADR määräsi riidanalaisessa päätöksessä kaikki hakijan 10.5.2015 ja sen päätöksen voimaantulopäivän välisenä aikana saavuttamat tulokset mitätöidyksi ja mahdolliset startti- ja/tai palkintorahat menetetyksi. Se myös kielsi hakijaa osallistumasta minkäänlaisiin urheilukilpailuihin neljän vuoden ajan 31.5.2021 alkaen.

11.      Hakija pyysi ÖADR:ssä käydyssä menettelyssä, ettei riidanalaista päätöstä julkaistaisi yleisölle julkisesti saatavilla olevalla verkkosivustolla. ÖADR hylkäsi pyynnön riidanalaisessa päätöksessä.

12.      Hakija esitti riidanalaisen päätöksen uudelleenkäsittelyä koskevan pyynnön Unabhängige Schiedskommissionille (riippumaton välityslautakunta, Itävalta; jäljempänä USK).

13.      USK vahvisti 21.12.2021 tekemällään päätöksellä ÖADR:n aineelliset toteamukset ja vahvisti hakijan antidopingsääntöjen rikkomisen ja siitä määrätyn rangaistuksen.

14.      Samalla USK pidättäytyi tekemästä päätöstä hakijan vaatimuksesta olla julkaisematta riidanalaista päätöstä verkossa, minkä seurauksena tieto julkistettiin yleisölle.(8)

15.      Tämä julkaisuvelvollisuus perustuu ADBG:n 21 §:n 3 momenttiin ja 23 §:n 14 momenttiin. Näissä säännöksissä säädetään, että ÖADR:n ja USK:n ”on tiedotettava päätöksistään [Itävallan liittovaltion urheilun kattojärjestölle], urheilun lajiliitoille, urheilijoille, muille henkilöille, kilpailujen järjestäjille ja yleisölle” ilmoittamalla asianomaisen henkilön nimi sekä toimintakiellon pituus ja sen perusteet ilman, että ilmoitetuista tiedoista voidaan päätellä asianomaisen henkilön terveystietoja.

16.      Näiden tietojen julkaiseminen on pakollista ammattiurheilijoiden ja joissakin tapauksissa myös harrasteurheilijoiden osalta. Muissa tapauksissa, kun rikkomuksen ovat tehneet harrasteurheilijat, alaikäiset tai haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt, julkaiseminen ei ole pakollista.

17.      Vaikka velvollisuus tiedottaa yleisölle kuuluu päätöksentekoelimille eli ÖADR:lle ja USK:lle, ADBG:ssä säädetään, että NADA hoitaa tämän tehtävän ÖADR:n ja USK:n puolesta.(9) Noudattaakseen tätä velvollisuutta NADA julkaisee verkkosivustollaan yleisön saatavilla olevan taulukon.(10) Kyseisen taulukon asianomaisessa kohdassa on kyseisen henkilön etu- ja sukunimi, hänen urheilulajinsa, sääntörikkomuksen tyyppi, hänelle määrätyn toimintakiellon tyyppi sekä kiellon alkamis- ja päättymispäivät.

18.      Ymmärtääkseni nämä tiedot ovat saatavilla NADAn verkkosivustolla vain kyseessä olevan urheilijan toimintakiellon ajan.

19.      USK on epävarma siitä, onko käytäntö, joka mukaan hakijan henkilötiedot julkaistaan yleisölle julkisesti saatavilla olevalla NADAn verkkosivustolla, yleisen tietosuoja-asetuksen mukainen. Voidakseen ratkaista hakijan pyynnön siitä, ettei hänen henkilötietojaan julkaistaisi julkisesti saatavilla olevalla verkkosivustolla, se päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko sellaisissa tiedoissa, että määrätty henkilö on syyllistynyt tiettyyn dopingrikkomukseen ja että hänen osallistumisensa (kansallisiin ja kansainvälisiin) urheilukilpailuihin on tämän rikkomuksen vuoksi kielletty, kyse [yleisen tietosuoja-asetuksen] 9 artiklassa tarkoitetuista terveystiedoista?

2)      Onko yleinen tietosuoja-asetus, kun erityisesti otetaan huomioon sen 6 artiklan 3 kohdan toinen alakohta, esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään USK:n päätöksen kohteena olevan henkilön nimen sekä toimintakiellon pituuden ja perusteiden julkaisemisesta ilman, että julkaistuista tiedoista voidaan päätellä asianomaisen henkilön terveystietoja? Onko tässä yhteydessä merkitystä sillä, että kansallisen lainsäädännön mukaan nämä tiedot voidaan jättää ilmoittamatta yleisölle vain silloin, kun asianomainen henkilö on harrasteurheilija, alaikäinen henkilö tai henkilö, joka tietoja tai muita vihjeitä antamalla on merkittävästi edistänyt mahdollisten dopingrikkomusten paljastumista?

3)      Edellytetäänkö yleisessä tietosuoja-asetuksessa, kun erityisesti otetaan huomioon sen 5 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdassa vahvistetut periaatteet, että ennen julkaisemista on joka tapauksessa suoritettava etujen punninta, jossa otetaan huomioon yhtäältä julkaisemiseen liittyvät asianomaisen henkilön henkilökohtaiset intressit ja toisaalta julkinen etu, joka koskee tietoa urheilijan antidopingsääntöjen rikkomisesta?

4)      Onko tieto siitä, että määrätty henkilö on syyllistynyt tiettyyn antidopingsääntöjen rikkomiseen ja että häntä on tämän vuoksi kielletty osallistumasta (kansallisiin ja kansainvälisiin) urheilukilpailuihin, yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa tarkoitettua rikostuomioihin ja rikoksiin liittyvien henkilötietojen käsittelyä?

5)      Jos neljänteen kysymykseen vastataan myöntävästi: Onko ADBG 2021:n 8 §:n nojalla perustettu USK yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa tarkoitettu viranomainen?”

20.      Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet hakija, NADA, WADA, Belgian, Ranskan, Latvian, Luxemburgin ja Puolan hallitukset sekä Euroopan komissio. Belgian, Ranskan, Luxemburgin ja Puolan hallituksia lukuun ottamatta nämä osapuolet esittivät myös suulliset lausumansa 2.5.2023 pidetyssä istunnossa.

III  Tutkittavaksi ottaminen

21.      Ennakkoratkaisupyyntömenettelyn ensisijaisena tehtävänä on varmistaa, että unionin oikeutta sovelletaan yhtenäisesti kaikissa jäsenvaltioissa. Vaikka eri kansallisten elinten (hallinto-, lainsäädäntö- tai muunlaisten elinten) on sovellettava unionin oikeutta ja vaikka ne saattavat olla epävarmoja sen merkityksestä, SEUT 267 artiklassa annetaan vain ”tuomioistuimille” mahdollisuus pyytää unionin tuomioistuimelta unionin oikeuden tulkintaa. Lähtökohtaisesti silloin, kun ennakkoratkaisupyyntö on vastaanotettu kansalliselta tuomioistuimelta, jonka katsotaan kuuluvan tuomioistuinlaitokseen kyseisessä jäsenvaltiossa, unionin tuomioistuin katsoo, että ennakkoratkaisupyyntö voidaan ottaa tutkittavaksi. Silloinkaan, kun elin, joka ei kuulu tuomioistuinlaitokseen sanan perinteisessä merkityksessä, esittää SEUT 267 artiklan mukaisen ennakkoratkaisupyynnön, unionin tuomioistuin ei automaattisesti hylkää tätä pyyntöä. Sen sijaan sen on selvitettävä, voidaanko ennakkoratkaisua pyytänyttä elintä pitää kyseisessä määräyksessä tarkoitettuna tuomioistuimena.

22.      Nyt käsiteltävän asian on saattanut unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi USK. Se ei ole yksi elimistä, jotka ensi näkemältä kuuluvat tuomioistuinjärjestelmään Itävallassa. Niinpä komissio kyseenalaisti unionin tuomioistuimelle esittämissään kirjallisissa huomautuksissa sen, täyttääkö USK edellytykset sille, että sitä voidaan pitää SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna tuomioistuimena. Näin ollen ensimmäinen kysymys, joka unionin tuomioistuimen on ratkaistava ennen kuin se käsittelee nyt käsiteltävän asian asiakysymystä, koskee sitä, voiko se ylipäätään ”keskustella” USK:n kanssa.

23.      Mielestäni USK on SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin. Selittääkseni kantani esitän aluksi lyhyesti USK:n organisaatiota ja tehtäviä koskevat säännöt (III.A). Tätä taustaa vasten osoitan, että se täyttää unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä kehitellyt edellytykset sille, että sitä voidaan pitää tuomioistuimena (III.B).

A       USK:n organisaatio ja rakenne

24.      USK on ADBG:n 8 §:n nojalla perustettu pysyvä elin.

25.      Kyseinen elin selittää ennakkoratkaisupyynnössään, että se toimii Itävallan korkeimpana urheilun riita-asioita käsittelevänä tuomioistuimena antidopingsääntöjen rikkomisten osalta. Se on ylempi tuomioistuin ADBG:llä käyttöön otetussa kaksitasoisessa antidopingsääntöjen rikkomisia koskevassa seuraamusjärjestelmässä. Sovellettavien antidopingsääntöjen rikkomisen toteaminen ja seuraamuksen määrääminen on ensimmäisessä asteessa annettu NADAn aloitteesta ÖADR:n tehtäväksi.(11) ÖADR:n päätös voidaan saattaa USK:n uudelleenkäsiteltäväksi. Tällaisessa tapauksessa menettelyn asianosaisia ovat yhtäältä urheilija (tai muu henkilö), jota ÖADR:n päätös koskee, ja toisaalta NADA.(12)

26.      USK tekee päätöksensä enemmistöpäätöksinä(13) menettelyssä, josta säädetään Itävallan siviiliprosessilaissa(14) ja sen omassa työjärjestyksessä. Työjärjestys on julkinen.(15)

27.      ADBG:n 8 §:n 1 momentissa säädetään nimenomaisesti, että USK on riippumaton viranomaisista, yksityishenkilöistä ja NADAsta. Siinä säädetään lisäksi, että USK:n jäsenillä ei ole oikeutta osallistua sovellettavien antidopingsääntöjen mahdollista rikkomista koskeviin NADAn tutkimuksiin, NADAn lopulliseen päätökseen, päätökseen siitä, esitetäänkö uudelleenkäsittelyä koskeva pyyntö ÖADR:lle tai itse uudelleenkäsittelyprosessiin. USK:n on hoidettava tehtävänsä itsenäisesti ja riippumattomasti.(16)

28.      ADBG:n 8 §:n 2 momentin mukaan USK:ssa on puheenjohtaja ja seitsemän jäsentä. Puheenjohtajalla ja varapuheenjohtajalla on oltava tuomarin pätevyys tai asianajajatutkinto. Kahdella USK:n jäsenellä on oltava oikeustieteen tutkinto ja kokemusta virallisten tutkintamenettelyjen suorittamisesta. Kahden muun jäsenen on oltava analyyttisen kemian tai toksikologian asiantuntijoita. Kahden jäsenen on oltava urheilulääketieteen asiantuntijoita.

29.      Saman pykälän mukaan kutakin menettelyä varten USK:n kokoonpano nimetään uudestaan: puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan on nimitettävä USK:n jäsenten keskuudesta vähintään yksi jäsen, jolla on oikeustieteen tutkinto ja kokemusta virallisista tutkintamenettelyistä, vähintään yksi analyyttisen kemian tai toksikologian asiantuntija ja vähintään yksi jäsen, joka on urheilulääketieteen asiantuntija.(17)

30.      ADBG:n 8 §:n 3 momentin mukaan – ja kuten ennakkoratkaisupyynnössä selitetään –, liittovaltion taide-, kulttuuri-, virkamies- ja urheiluministeri (jäljempänä urheiluministeri) nimittää USK:n puheenjohtajan ja vakituiset jäsenet neljän vuoden toimikaudeksi, ja heidät voidaan nimittää uudelleen.(18) Ministeri voi erottaa USK:n jäsenen ennen hänen toimikautensa päättymistä ainoastaan ”vakavista syistä”.(19)

31.      Itävaltalaisia urheilutapahtumia tai itävaltalaisia urheilijoita koskevat riita-asiat on saatettava USK:n käsiteltäväksi.(20) Toisin sanoen ÖADR:n päätöksestä voidaan tällaisissa tapauksissa valittaa ainoastaan USK:lle.(21)

32.      ADBG:n 23 §:n 3 momentissa edellytetään, että USK soveltaa toimivaltaisen kansainvälisen urheilujärjestön antidopingsääntöjä, kun se tutkii ÖADR:n päätöksen lainmukaisuuden. Jos se toteaa päätöksen lainvastaiseksi, se voi joko kumota sen, muuttaa sitä tai korvata sen omalla päätöksellään.(22)

33.      Istunnossa selitettiin, USK:n päätöksiin voidaan hakea muutosta toimivaltaisissa itävaltalaisissa siviilituomioistuimissa, kun kyse on siviilioikeudellisista asioista. Tällaisissa tapauksissa USK ei ole asianosaisena toimivaltaisessa siviilituomioistuimessa käytävässä oikeudenkäynnissä. Asianosaiset ovat edelleen NADA ja urheilija (tai muu henkilö).

34.      Kuten istunnossa myös selitettiin kummankaan asianosaisen tätä kyseenalaistamatta, sen lainmukaisuus, että hakijan henkilötietoja sisältävät USK:n päätöstä koskevat tiedot julkaistaan NADAn verkkosivustolla, ei kuitenkaan näytä kuuluvan itävaltalaisten siviilituomioistuinten toimivaltaan. Samalla selitettiin myös, että USK:n päätöksistä ei voida valittaa itävaltalaisiin hallintotuomioistuimiin. Näin ollen vaikuttaa siltä, että päätettäessä urheilijan henkilötietojen julkaisemisesta tehdyn päätöksen lainmukaisuudesta USK on Itävallan ylin riitojenratkaisuelin.

35.      Urheilija voi valita myös toisen reitin, jossa USK ei ole mukana, tekemällä kantelun Datenschutzbehördelle (Itävallan tietosuojaviranomainen). Viimeksi mainitun päätöksiin voidaan hakea muutosta Itävallan hallintotuomioistuimissa.

36.      Lopuksi on todettava, että vaikka unionin tuomioistuimen asiakirja-aineistoon sisältyvistä tiedoista tämä ei käy täysin selvästi ilmi, vaikuttaa siltä, että urheilija voi päättää valittaa USK:n päätöksestä CAS:iin silloin, kun valitus koskee kyseessä olevan kansainvälisen urheilujärjestön ja/tai WADC:n antidopingsääntöjen oikeaan soveltamiseen liittyviä kysymyksiä.(23)

37.      Edellä esitetyn perusteella tutkin seuraavaksi, onko USK SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin.

B       Onko USK ”tuomioistuin”?

38.      Unionin tuomioistuin on jo pitkään, tuomiosta Vaassen-Göbbels lähtien, katsonut, että (nykyisessä) SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuimen käsite määräytyy yksinomaan unionin oikeuden perusteella.(24) Kyseinen ratkaisu mahdollisti sen, että unionin tuomioistuin voi vastaanottaa ennakkoratkaisupyyntöjä elimiltä, joita USK:n tavoin ei jäsenvaltion ”perinteisen” perustuslaillisen vallanjaon – jossa valta jakautuu lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovaltaan – mukaan pidetä tuomioistuimina mutta joilla on kuitenkin toimivalta ratkaista riita-asioita unionin oikeutta soveltamalla. Se, että tällaisten pyyntöjen esittäminen sallitaan laajemmalle joukolle elimiä kuin vain tuomioistuimille käsitteen ”tavanomaisessa” merkityksessä, edistää ennakkoratkaisumenettelyn ensisijaista tavoitetta, joka on unionin oikeuden yhtenäisen soveltamisen varmistaminen. Unionin tuomioistuin on siten jo varhaisessa vaiheessa hyväksynyt myös muiden kuin perinteisten tuomioistuinten esittämät ennakkoratkaisupyynnöt. Mekanismia ei kuitenkaan ole laajennettu koskemaan kaikkia sellaisia elimiä, joiden on sovellettava unionin oikeutta, vaan ainoastaan sellaisia, joita voidaan pitää tuomioistuimina.

39.      Unionin tuomioistuin ei ole koskaan esittänyt SEUT 267 artiklassa tarkoitetun tuomioistuimen käsitteen määritelmää.(25) Se on kuitenkin vuosien kuluessa kehittänyt useita kriteerejä, jotka se ottaa huomioon arvioidessaan, voiko se ottaa ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi. Näitä ovat muun muassa ennakkoratkaisua pyytäneen elimen lakisääteisyys, pysyvyys, sen tuomiovallan pakottavuus, menettelyn kontradiktorisuus, toimiminen oikeussääntöjen soveltajana sekä (sisäinen ja ulkoinen) riippumattomuus.(26) Vaikka näitä kriteerejä on vuosien mittaan sovellettu vaihtelevan tiukasti ja vaikka oikeusvaltioperiaatetta koskevat tuomiot ovat hiljattain voineet vaikuttaa niihin,(27) riippumattomuuden vaatimus on vahvistunut. Esimerkiksi tuomiossa Banco de Santander(28) unionin tuomioistuin katsoi tarpeelliseksi muuttaa kantaansa Espanjan Tribunal Económico-Administrativo Centralin (Espanjan veroasioiden päätuomioistuin, TEAC) ennakkoratkaisupyyntöjen tutkittavaksi ottamiseen, koska se katsoi – toisin kuin useita vuosia aikaisemmin(29) – ettei kyseinen elin täytä riippumattomuuden vaatimusta.

40.      Juuri riippumattomuuden vaatimus on kiistanalainen USK:n osalta. Ennen kuin selitän, miksi katson, että nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt elin täyttää tämän kriteerin, osoitan aluksi, että se täyttää muut kriteerit, joita unionin tuomioistuin on käyttänyt SEUT 267 artiklassa tarkoitetun tuomioistuimen käsitettä koskevassa oikeuskäytännössään.

1.     ”Lakisääteisyys” ja ”pysyvyys”

41.      Vaatimus, jonka mukaan ennakkoratkaisua pyytävän elimen on oltava lakisääteinen, merkitsee sitä, että sen oikeusperusta on kansallisessa lainsäädännössä, olipa kyse primaari- tai sekundaarilainsäädännöstä.(30) Pysyvyyttä koskeva kriteeri edellyttää, että elin on instituutiona luonteeltaan pysyvä riippumatta siitä, nimetäänkö sen kokoonpano uudelleen kutakin menettelyä varten tai elääkö sen kokoonpano muuten.(31)

42.      Nyt käsiteltävässä asiassa nämä kriteerit täyttyvät selvästi: kuten olen selittänyt, USK on perustettu ADBG:llä, Itävallan liittovaltion lailla. Sen pysyvät jäsenet nimetään neljän vuoden toimikaudeksi, joka voidaan uusia, ja vaikka ratkaisukokoonpano muuttuu, se muodostetaan laissa säädettyjen sääntöjen mukaisesti ja kokoonpano valitaan USK:n pysyvien jäsenten luettelosta (ks. edellä 28 ja 29 kohta).

2.     ”Tuomiovallan pakottavuus”

43.      Vaatimusta ennakkoratkaisua pyytäneen elimen tuomiovallan pakottavuudesta on sovellettu oikeuskäytännössä kahdella tavalla. Unionin tuomioistuin on joko edellyttänyt, että elimen käsiteltävänä olevan asian asianosaiset eivät voi valita, käsitelläänkö asia kyseisessä elimessä,(32) tai että kyseisen elimen päätökset sitovat asianosaisia.(33) Tuomiovallan pakottavuutta koskeva kriteerin on katsottu täyttyvän myös silloin, kun asianosaiset ovat voineet kansallisen oikeuden mukaan valita, haluavatko he saattaa asiansa kyseessä olevan elimen vai toimivaltaisen ”tavallisen” tuomioistuimen käsiteltäväksi.(34) Merkityksellistä on se, että ennakkoratkaisupyynnön esittäneen elimen toimivalta ei riipu siitä, että molemmat asianosaiset ovat yksimielisiä sen toimivallasta, vaan toimivallan on oltava automaattinen siinä tapauksessa, että toinen asianosaisista saattaa asian vireille.

44.      USK täyttää tuomiovallan pakottavuutta koskevan kriteerin molemmissa tapauksissa. Voi olla aiheellista selventää, että nimestään huolimatta tämä elin ei ole ”välimiesoikeus” siinä mielessä, että sen toimivalta perustuisi asianosaisten väliseen sopimukseen. Pikemminkin on niin, että kuten olen selittänyt edellä 24 ja 31 kohdassa ja kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee ja kuten asianosaiset selittävät, Itävallassa USK toimii liittovaltion lain nojalla ainoana mahdollisena oikeusasteena ÖADR:n päätösten uudelleenkäsittelyä koskevissa pyynnöissä.

45.      USK:n päätökset sitovat oikeusriidan asianosaisia. Juuri tästä syystä Itävallan lainsäädännössä säädetään mahdollisuudesta hakea muutosta sen siviilioikeudellisia asioita koskeviin päätöksiin Itävallan siviilituomioistuimissa ja kansainvälisiä antidopingsääntöjä koskevissa asioissa joko Itävallan siviilituomioistuimilta tai CAS:ilta. Näyttää kuitenkin siltä, että Itävallan lainsäädännön mukaan ei ole olemassa toisen asteen tuomioistuinta, jolta voitaisiin hakea muutosta USK:n päätökseen, joka koskee urheilijan henkilötietojen julkaisemista koskevan päätöksen yhteensopivuutta yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa. Näin ollen vaikuttaa asianmukaiselta pitää tätä elintä tuomioistuimena, jolla on SEUT 267 artiklan 3 kohdan mukaan velvollisuus esittää ennakkoratkaisupyyntö, jos se katsoo, että yleisen tietosuoja-asetuksen soveltaminen on sen käsiteltävänä olevan oikeusriidan asiayhteydessä epäselvää.

3.     ”Kontradiktorinen menettely”

46.      Kontradiktorista menettelyä koskeva edellytys ei ole ehdoton.(35) Asianosaisilla on kuitenkin oltava mahdollisuus tulla kuulluiksi(36) ilman, että kuulemisen tarvitsee olla kontradiktorinen.(37)

47.      Nyt käsiteltävässä asiassa tämäkin kriteeri täyttyy, sillä unionin tuomioistuimen asiakirja-aineistosta käy selvästi ilmi, että USK mahdollisti laajan lausumien vaihdon osapuolten välillä ja että ÖADR oli järjestänyt kaksi istuntoa, maaliskuussa ja toukokuussa 2021.

4.     ”Oikeussääntöihin perustuvat päätökset”

48.      Ennakkoratkaisua pyytänyttä elintä voidaan pitää tuomioistuimena, jos sen on tehtävä ratkaisunsa soveltamalla oikeussääntöjä. Tämä vaatimus koskee sekä aineellisia sääntöjä(38) että menettelyä kyseessä olevassa elimessä koskevia sääntöjä.(39)

49.      Nyt käsiteltävässä asiassa USK:n päätöksentekomenettelystä säädetään ennalta annetuissa aineellisissa oikeussäännöissä ja menettelysäännöissä. USK:n on ÖADR:n päätöksiä valvoessaan sovellettava ADBG:n asiaa koskevia antidopingsäännöksiä sekä toimivaltaisen kansainvälisen urheilujärjestön (tässä tapauksessa IAAF:n ja WADC:n) antidopingsääntöjä.(40) USK:n on jäsenvaltion toimielimenä sovellettava myös asiaa koskevia unionin oikeussääntöjä. Juuri tämän velvollisuuden vuoksi USK on päättänyt saattaa asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi yleisen tietosuoja-asetuksen tulkintaa varten.

50.      Sovellettavista menettelysäännöistä, sellaisina kuin ne on kuvattu edellä 26 kohdassa, on todettava, että menettelyyn USK:ssa sovelletaan Itävallan siviiliprosessisäännöksiä ja sen omaa työjärjestystä. Sen on otettava huomioon asianosaisten puolustautumisoikeudet.(41) Lopuksi on todettava, että päätös on tehtävä ennalta asetetussa määräajassa.(42) Näin ollen USK:n toimivaltaa säännellään ennalta annetuissa menettelysäännöissä ja aineellisissa oikeussäännöissä, joita sen on noudatettava.

5.     ”Riippumattomuus”

51.      Ainoa kriteeri, joka vaikuttaa kiistanalaiselta ratkaistaessa sitä, pitäisikö unionin tuomioistuimen ottaa USK:n esittämä ennakkoratkaisupyyntö tutkittavaksi, on riippumattomuuden vaatimus.

52.      Vaikka riippumattomuuden ajatus on olennainen osa lainkäyttötehtävää,(43) unionin tuomioistuin edellytti vasta vuonna 1987 tuomiossa X (tunnetaan myös nimellä Pretore di Salò)(44), että ennakkoratkaisupyynnön esittävän elimen on toimittava itsenäisesti voidakseen käyttää mahdollisuutta käydä unionin tuomioistuimen kanssa vuoropuhelua ennakkoratkaisumenettelyssä.

53.      Vaikka riippumattomuus on välttämätön ominaispiirre, jotta tiettyä elintä voidaan pitää SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna tuomioistuimena, unionin tuomioistuin ei ole kyseenalaistanut riippumattomuutta silloin, kun ennakkoratkaisupyynnöt ovat peräisin jäsenvaltioiden tuomioistuinlaitoksen organisaatioon kuuluvilta tuomioistuimilta. Riippumattomuutta on pidetty automaattisena oletuksena. Kysymystä riippumattomuudesta on siis arvioitu vain silloin, kun ennakkoratkaisupyynnöt ovat olleet peräisin elimiltä, jotka eivät kuulu jäsenvaltion tuomioistuinlaitokseen. Tässä tilanteessa ei ollut tarpeen tarkentaa unionin oikeudessa asetetun riippumattomuusvaatimuksen tarkkaa sisältöä.(45)

54.      Näin on ollut ainakin viime aikoihin asti, jolloin oikeuslaitoksen riippumattomuus on joutunut kyseenalaiseksi joissakin jäsenvaltioissa kaavailtujen tai toteutettujen lainsäädäntömuutosten vuoksi. ”Oikeusvaltioperiaatteen heikentyminen”, sellaisena kuin se on usein mainittu,(46) on pakottanut unionin tuomioistuimen selittämään huomattavasti yksityiskohtaisemmin, mitä tuomioistuinten ”riippumattomuuden” vaatimuksella tarkoitetaan. Asiaa koskevissa tuomioissa, jotka ovat perustuneet jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeviin menettelyihin tai ennakkoratkaisupyyntöihin,(47) on pohdittu, tarjoaako jäsenvaltion lainsäädäntö – paperilla ja sellaisena kuin se on pantu täytäntöön käytännössä – riittävät takeet tuomareiden itsenäistä ja riippumattomasta päätöksenteosta. Ratkaistessaan näitä kysymyksiä unionin tuomioistuin on joutunut kehittelemään riippumattomuuden käsitettä yksityiskohtaisemmin.

55.      Tämä oikeuskäytännön linja on avannut keskustelun(48) siitä, ovatko riippumattomuuden kriteerit samat (ja pitäisikö niiden myös pysyä samoina) silloin, (i) kun tuomioistuin ratkaisee, onko jokin elin SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin, tai (ii) kun se ratkaisee kysymyksen riippumattomuudesta eri yhteyksissä, kuten silloin, kun jäsenvaltion väitetään rikkoneen SEU 19 artiklaa tai kun asiaan liittyy tietyissä unionin säädöksissä asetettu riippumattomuusvaatimus.(49) Tuomiossa Associação Sindical dos Juízes Portugueses(50) unionin tuomioistuin kytki nimenomaisesti toisiinsa SEU 19 artiklaan, perusoikeuskirjan 47 artiklaan ja SEUT 267 artiklaan sisältyvät riippumattomuuden kriteeristöt. Tuomiota Banco de Santander voitaisiin epäilemättä tulkita siten, että siinä sovelletaan SEU 19 artiklan yhteydessä kehitettyjä kriteerejä riippumattomuuden käsitteen määrittämiseen SEUT 267 artiklan yhteydessä.(51)

56.      Jotkut kirjoittajat ovat ilmaisseet huolensa siitä, että SEU 19 artiklaa koskevan oikeuskäytännön ja SEUT 267 artiklaan sisältyvää tuomioistuimen käsitettä koskevan oikeuskäytännön kytkeminen toisiinsa saattaa olla esteenä oikeudelliselle vuoropuhelulle silloin, kun ennakkoratkaisupyyntöjä esittävät tuomioistuimet jäsenvaltioista, joissa on todettu järjestelmällisiä puutteita oikeuslaitoksen riippumattomuuden takeissa.(52) Samoin jotkut julkisasiamiehet ovat todenneet, että riippumattomuuden arvioinnissa asiayhteydellä on merkitystä.(53)

57.      On toki totta, että asiayhteys tai toisin sanoen syy, jonka vuoksi unionin tuomioistuin arvioi tiettyyn elimeen sovellettavia sääntöjä, on merkityksellinen. En kuitenkaan ymmärrä, miten tästä automaattisesti seuraisi aineellisen riippumattomuuden vaatimuksen erilaisuus mainituissa eri skenaarioissa. Vaikka se, miten riippumattomuuden käsite ymmärretään unionin lainsäädännössä, on kehittynyt, tämä ei välttämättä tarkoita erilaisten riippumattomuuden käsitteiden olemassaoloa. Riippumattomuuden vaatimus on mielestäni sama kaikille elimille, jotka haluavat, että niitä pidetään tuomioistuimena, olipa kyse sitten SEU 19 artiklan tai SEUT 267 artiklan vaatimusten täyttämisestä.

58.      SEU 19 artiklaa koskevissa asioissa kehitettyjen kriteerien soveltaminen arvioitaessa, onko kyseessä SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin, ei mielestäni vaaranna SEUT 267 artiklaan perustuvaa oikeudellista vuoropuhelua. Päinvastoin on niin, että kuten selitän nyt käsiteltävän asian tilanteen osalta, tällainen lähestymistapa on tarpeen sen varmistamiseksi, että perustamalla erikoistuneita elimiä, joiden tehtävänä on ratkaista tiettyjä rajattuja riita-asioita, jäsenvaltiot eivät kierrä tärkeää riippumattomuuden vaatimusta, joka unionin oikeusjärjestyksessä asetetaan kansallisille oikeuslaitoksille. Riippumattomuudella – sekä sen sisäisellä että ulkoisella osatekijällä – varmistetaan, että elin ylläpitää yhtäläistä etäisyyttä asian asianosaisiin.(54) Se on näin ollen tehokkaan oikeussuojan välttämätön ominaispiirre, joka ymmärretään perusoikeudeksi, joka kuuluu kaikille oikeussubjekteille kaikentyyppisissä riita-asioissa, jotka ratkaistaan tuomioistuimissa. Tämä ei merkitse sitä, että menetelmän, jolla unionin tuomioistuin tutkii sen, voidaanko ennakkoratkaisupyyntö ottaa tutkittavaksi, pitäisi muuttua. Jos ennakkoratkaisupyynnön on esittänyt ”perinteinen” lainkäyttöelin, olettamus on edelleen se, että kyseinen elin on tuomioistuin eikä lisäanalyysi ole tarpeen. Ennakkoratkaisua pyytävän elimen riippumattomuus on tarkistettava ainoastaan, jos asian osapuoli esittää epäilyjä kyseisen elimen jäsenten riippumattomuudesta tai jos unionin tuomioistuin saa muulla tavoin tiedon asiasta. Sitä vastoin muiden ennakkoratkaisua pyytävien elinten riippumattomuus on osoitettava ennen kuin ennakkoratkaisupyyntö voidaan ottaa tutkittavaksi.

59.      Oikeuskäytännön nykytilassa riippumattomuuteen kuuluu sekä ”ulkoinen” että ”sisäinen” osatekijä.(55) Ulkoinen osatekijä edellyttää, että tuomari voi tehdä päätöksensä itsenäisesti (56) ilman ulkopuolisten ohjeita. Jotta tämä olisi mahdollista, unionin lainsäädännössä asetetaan tietyt vaatimukset, jotka koskevat ”tuomioistuimen” jäsenten nimittämistä ja erottamista. Vaikka ulkopuolinen henkilö tai elin, mukaan lukien hallituksen ministeri, voi nimittää asian ratkaisijat, heidän on nimityksensä jälkeen oltava vapaita kyseisen henkilön tai elimen vaikutusvallasta. Tältä osin unionin tuomioistuin edellyttää ennen kaikkea, että erottamista koskevat säännöt on ankkuroitu lainsäädännössä annettuihin takeisiin, jotka menevät hallinto- tai työoikeudellisia takeita pidemmälle.(57) Toisin sanoen nimittävää henkilöä tai nimittäviä elimiä on estettävä vaihtamasta tuomioistuimen jäseniä pelkästään näkemyserojen vuoksi.

60.      Tämä ei tarkoita, että erottamisen olisi oltava täysin mahdotonta tai että sama henkilö tai elin, joka nimitti jäsenet, ei voisi olla myös toimivaltainen erottamaan heitä. Se tarkoittaa pikemminkin, että erottaminen voi ennen jäsenen toimikauden päättymistä tapahtua ”suhteellisuusperiaatetta noudattaen ainoastaan sillä edellytyksellä, että se on perusteltua oikeutetuista ja pakottavista syistä”.(58) Lisäksi tällaisen erottamisen syyt ja asianmukaiset menettelyt on määritettävä selkeästi.

61.      Urheiluministeri nimittää USK:n jäsenet neljän vuoden toimikaudeksi, joka voidaan uusia.(59) Siitä, että nimittäjänä on ministeri, ei sinänsä pitäisi aiheutua ongelmia, kunhan jäsenet eivät nimityksen jälkeen osoita minkäänlaista lojaalisuutta kyseistä ministeriä kohtaan. Tällaista ongelmaa ei näyttäisi olevan. ADBG:n mukaan USK:n jäsenet eivät voi ottaa vastaan ohjeita hallitukselta, hallinnollisilta antidopingelimiltä, kuten NADAlta, tai urheilutoimintaan osallistuvilta henkilöiltä. Unionin tuomioistuin ei myöskään ole tähän mennessä katsonut, että pelkästään se, että toimikausi voidaan uusia, olisi ristiriidassa tuomareiden riippumattomuuden kanssa.

62.      Nyt käsiteltävässä asiassa urheiluministeri voisi välillisesti vaikuttaa USK:n päätöksentekomenettelyihin, jos hän voisi erottaa asianomaiset jäsenet ennenaikaisesti. Kuten olen selittänyt, USK:n jäseniä ei kuitenkaan voida erottaa ennen heidän toimikautensa päättymistä pelkästään urheiluministerin tyytymättömyyden tai mielipide-erojen vuoksi. ADBG:n 8 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan erottaminen voi tapahtua ainoastaan ”vakavista syistä”. Unionin tuomioistuimen asiakirja-aineistosta ei ilmene, millaisia syitä voidaan pitää ”vakavina”. NADA kuitenkin totesi ministerin ADBG:hen perustuvien erottamista koskevien valtuuksien laajuuden osalta, että Itävallan oikeudessa vain harvat syyt voidaan luokitella ”vakaviksi”. Hakija esitti myös, että ainoastaan tahalliset rikokset tai rikokset, joista voi seurata vähintään vuoden pituinen rangaistus, voisivat kuulua tähän luokkaan. Asianosaiset näyttävät näin ollen olevan yhtä mieltä siitä, että USK:n jäseniä ei voida erottaa urheiluministerin tai muun elimen tahdon tai mielivaltaisen harkinnan perusteella.

63.      Tämäntyyppinen suoja USK:n jäsenten mielivaltaista erottamista vastaan on erotettava tuomiossa Banco de Santander kyseessä olleesta TEACin jäsenten tilanteesta. Heidän erottamisensa oli mahdollista, koska tätä koskevia erityissäännöksiä ei ollut.(60) Kuten julkisasiamies Hogan totesi kyseisessä asiassa, tällaisten säännösten puuttuminen ilmeni siten, että TEACin jäsenet erotettiin ”syistä, joita silloinen hallitus näyttää pitäneen tarkoituksenmukaisina”.(61)

64.      Lopuksi on myös tarkasteltava kysymystä siitä, mihin tietoihin unionin tuomioistuimen olisi tukeuduttava arvioidessaan ennakkoratkaisua pyytäneen elimen riippumattomuutta. Mielestäni unionin tuomioistuin voi tukeutua ainoastaan kyseistä elintä koskevaan lainsäädäntöön. Jos unionin tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa kuitenkin esitetään epäilyjä tällaisen lainsäädännön soveltamiskäytännöstä, unionin tuomioistuimen on arvioitava asiaan liittyviä seikkoja tarkemmin. Käsiteltävässä asiassa tällaisia huolenaiheita ei ole tuotu esiin. Päinvastoin on vahvistettu, että ADBG:n 8 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädettyä teoreettista erottamisvaltaa ei tähän mennessä ole käytetty.(62)

65.      Katson siis, että nyt käsiteltävässä asiassa ”ulkoista” riippumattomuutta koskeva kriteeri täyttyy.

66.      Tästä pääsenkin riippumattomuutta koskevan kriteerin toiseen eli ”sisäiseen” osatekijään. Tämä vaatimus liittyy ennakkoratkaisua pyytäneen elimen puolueettomuuteen.(63) Siinä edellytetään, että tällainen elin toimii riippumattomana kolmantena osapuolena sen käsiteltävänä olevassa menettelyssä.(64)

67.      Lyhyesti sanottuna niillä jäsenillä, jotka ratkaisevat asian, ei saa olla minkäänlaista intressiä riidan lopputulokseen. Tämä merkitsee ensinnäkin sitä, että riidan osapuoliin sidoksissa olevat henkilöt eivät voi olla tuomiovaltaa käyttävän elimen jäseninä. Tämän riippumattomuuden osatekijän arvioimiseksi on tärkeää tutkia tuomioistuimen organisaatioon sovellettavia sääntöjä ja selvittää, onko riidanratkaisuelimen ja hallintoelimen, jonka päätöksiä se valvoo, välillä toiminnallinen yhteys.(65) Toisin sanoen unionin tuomioistuimen on arvioitava, ovatko riidanratkaisuelimen ja hallintoelimen tehtävät selvästi erillisiä vai sekoittuvatko ne toisiinsa. Viimeksi mainitussa tapauksessa riidanratkaisuelimen ei katsota olevan riittävän ”riippumaton” hallintoelimestä.(66)

68.      Komissio esittää tältä osin, että USK kuuluu samaan institutionaaliseen rakenteeseen kuin NADA ja ÖADR. Se selittää erityisesti, että ADBG:n 8 §:n 1 momentissa säädetään, että USK on ”perustettu” NADAan. Näin ollen väite koskee sitä, että USK antaa elintä, johon se organisatorisesti kuuluu, koskevan tuomion.

69.      Asiakirja-aineistosta perusteella en pidä näitä vastaväitteitä perusteltuina. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että pelkät institutionaaliset yhteydet eivät muiden seikkojen puuttuessa riitä vaarantamaan ennakkoratkaisupyynnön esittävän elimen riippumattomuutta. Esimerkiksi tuomiossa MT Højgaard ja Züblin(67) unionin tuomioistuin hylkäsi väitteen, jonka mukaan Tanskan julkisten hankintojen valituslautakunta (Klagenævnet for Udbud) ei ollut riippumaton pelkästään siitä syystä, että sillä oli yhteinen sihteeristö Tanskan elinkeino- ja kasvuministeriön kanssa. Samoin tuomiossa Dorsch Consult unionin tuomioistuin täsmensi huolimatta komission väitteistä, joiden mukaan kyseessä oleva valvontalautakunnan oli tunnustettu ”kuuluvan organisatorisesti Bundeskartellamtin [liittovaltion kartelliviranomainen, Saksa] rakenteeseen”,(68) että ”valvontalautakunta hoitaa tehtäväänsä itsenäisesti omalla vastuullaan”.(69)

70.      Nyt käsiteltävässä asiassa asiakirja-aineistosta tai asianosaisten huomautuksista ei mielestäni käy ilmi minkäänlaista toiminnallista yhteyttä yhtäältä USK:n sekä toisaalta NADAn, ÖADR:n, Itävallan hallituksen tai minkään urheilun lajiliiton välillä.

71.      Kuten olen selittänyt edellä 27 kohdassa, USK toimii riippumattomana NADAsta ja ÖADR:stä. Kuten NADA vahvisti istunnossa, USK:lla ei ole valtuuksia valvoa viran puolesta ÖADR:n päätöksiä. Toisin kuin tuomiossa Banco de Santander, ei ole myöskään näyttöä siitä, että NADAn tai minkään urheilujärjestön jäsenet toimisivat tuomareina menettelyissä, jossa kyseiset järjestöt ovat asianosaisina.(70) Ei ole myöskään väitetty, että tällaiset järjestöt voisivat muulla tavoin vaikuttaa USK:ssa käytävien menettelyjen sujumiseen.

72.      Katson näin ollen, että myös riippumattomuutta koskeva ”sisäinen” kriteeri täyttyy nyt käsiteltävässä asiassa.

73.      Lopuksi minun on vastattava komission esittämään viimeiseen huolenaiheeseen, joka koskee USK:n kokoonpanoa, johon kuuluu oikeusalan ammattilaisten lisäksi myös asiantuntijoita muilta asiaan liittyviltä aloilta (kemia, toksikologia ja urheilulääketiede). Unionin tuomioistuin on jo ottanut tutkittavaksi ennakkoratkaisupyyntöjä elimiltä, jotka koostuvat osittain oman alansa asiantuntijoista,(71) kunhan he hoitavat tehtäviään itsenäisesti.(72) Yksikään tämän asian asianosaisista ei ole väittänyt unionin tuomioistuimessa, että USK:n muut kuin juristijäsenet noudattaisivat ulkopuolisia ohjeita tai olisivat puolueellisia päätöksenteossaan. USK:n sekalainen kokoonpano ei siis mielestäni sinänsä aiheuta huolta kyseisen elimen riippumattomuudesta.(73)

6.     USK ylimmän oikeusasteen tuomioistuimena

74.      Ennen kuin päätän nyt käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamista koskevan arvioinnin, haluan ehdottaa, että USK:ta pidetään käsiteltävän asian olosuhteissa paitsi tuomioistuimena myös sellaisena tuomioistuimena, jonka ratkaisuihin ei voida hakea muutosta oikeussuojakeinoin ja joka on SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan mukaan paitsi toimivaltainen myös velvollinen esittämään ennakkoratkaisupyynnön.

75.      Kuten olen selittänyt edellä 33 ja 34 kohdassa, joihinkin USK:n ratkaisemiin asioihin voidaan hakea muutosta Itävallan siviilituomioistuimissa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Itävallan siviilituomioistuimet eivät ole tosiasiallisesti toimivaltaisia käsittelemään oikeuskysymyksiä, jotka liittyvät tietosuojasääntöjen, mukaan lukien yleinen tietosuoja-asetus ja Itävallan tietosuojalaki, rikkomiseen. Oletan, että hakija tarkoitti myös tätä väittäessään, että hänen tietojensa julkaiseminen ei kuulu toimivaltaisten siviilituomioistuinten harjoittaman tuomioistuinvalvonnan piiriin.

76.      Toisaalta USK:n päätökseen ei voida hakea muutosta myöskään hallintotuomioistuimessa. NADA selitti istunnossa, että Bundesverwaltungsgericht (Itävallan liittovaltion hallintotuomioistuin) on tavallisesti toimivaltainen käsittelemään tietosuojaan liittyvät valitusasiat, joissa osapuolena on viranomainen. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ADBG:ssä ei säädetä mahdollisuudesta hakea muutosta USK:n päätökseen kyseisessä tuomioistuimessa.

77.      Jos näin todellakin on Itävallan oikeudessa, USK olisi ainoa ja ylin oikeuselin, jossa voidaan kyseenalaistaa, onko ÖADR:n tai USK:n päätösten julkaiseminen NADAn verkkosivustolla yleisen tietosuoja-asetuksen mukaista. Tämä merkitsisi sitä, että USK:n esittämä ennakkoratkaisupyyntö on ainoa mahdollisuus varmistaa, että yleistä tietosuoja-asetusta tulkitaan yhtenäisesti Itävallan antidopingmenettelyjen yhteydessä. Tämän oikeudellisen kysymyksen osalta USK toimii siis SEUT 267 artiklan kolmannessa kohdassa tarkoitettuna ”kansallise[na] tuomioistuime[na] – –, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta”.

78.      Se, että hakija (tai muut entiset urheilijat) käyttävät rinnakkaista oikeussuojakeinoa ensin Itävallan tietosuojaviranomaisessa ja sitten Bundesverwaltungsgerichtissä ei poista niiden oikeusohjeiden hyödyllisyyttä, jotka unionin tuomioistuimella on mahdollisuus antaa nyt käsiteltävässä asiassa.(74) Kyseinen rinnakkainen oikeussuojakeino on muutoksenhaku päätöksestä, jolla yleisen tietosuoja-asetuksen 77 ja 78 artiklassa tarkoitetulle toimivaltaiselle kansalliselle valvontaviranomaiselle tehty valitus on hylätty. Se, mitä hakija tällä ennakkoratkaisupyynnöllä tavoittelee, on kuitenkin yleisen tietosuoja-asetuksen 79 artiklassa tarkoitettu ”oikeussuojakeino rekisterinpitäjää tai henkilötietojen käsittelijää vastaan”. Kuten unionin tuomioistuin on äskettäin selittänyt tuomiossaan Nemzeti Adatvédelmi és Információszabadság Hatóság, yleisen tietosuoja-asetuksen 77, 78 ja 79 artiklassa säädettyjä oikeussuojakeinoja on voitava ”käyttää samanaikaisesti ja itsenäisesti”, ja jäsenvaltioiden kansallisten järjestelmien on varmistettava, ettei tästä samanaikaisesta käytöstä aiheudu epäjohdonmukaisuutta.(75) Juuri sen vuoksi, että tämä kahden menettelyn mahdollisuus sisältyy itse yleiseen tietosuoja-asetukseen ja se on sellaisenaan pantu täytäntöön Itävallan lainsäädännössä,(76) käsiteltävä asia eroaa tapauksista, joissa unionin tuomioistuin on katsonut, että vain yksi tie voi olla mahdollinen vedottaessa unionin oikeuteen perustuvaan oikeussuojaan.(77) Toisin sanoen Itävallan tietosuojaviranomaiselle tehtävällä valituksella ei voida korvata hakijan yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisten oikeuksien välitöntä täytäntöönpanoa toimivaltaisissa kansallisissa tuomioistuimissa.

79.      Vaikuttaa siltä, että Itävallan lainsäädännössä USK on valittu ainoaksi ”tuomioistuimeksi”, joka on toimivaltainen käsittelemään antidopingriidoissa esitettyjä vaatimuksia, jotka koskevat väitettyjä yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisten oikeuksien loukkauksia. Millään muulla elimellä ei näyttäisi olevan tällaista toimivaltaa. Tuomioistuinjärjestelmänsä järjestämistä koskevan menettelyllisen itsemääräämisoikeuden ansiosta tämä on toki mahdollista kansallisessa lainsäädännössä. Palatakseni esittämääni argumenttiin, jonka mukaan riippumattomuutta koskevien vaatimusten pitäisi olla samat SEUT 267 artiklan ja SEU 19 artiklan asiayhteydessä, sen salliminen, että USK:n riippumattomuuden taso on alempi, kun nyt käsiteltävässä asiassa ratkaistaan kysymys tutkittavaksi ottamisesta, olisi vastoin Itävallan lainsäädännössä tehtyä valintaa sisällyttää kyseinen elin Itävallan tuomioistuinrakenteeseen.

7.     Välipäätelmä

80.      Edellä esitetyistä syistä katson, että USK täyttää edellytykset sille, että sitä voidaan pitää SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna tuomioistuimena. Ennakkoratkaisupyyntö on näin ollen otettava tutkittavaksi.

IV     Asiakysymys

81.      Käsiteltävässä asiassa hakija riitauttaa yleisen tietosuoja-asetuksen perusteella käsittelytoimen, jolla hänen nimensä sekä muun muassa hänen dopingrikkomuksensa ja siitä seuraava toimintakielto merkitään NADAn internetsivuston julkisesti saatavilla olevan osan antidopingsääntöjen rikkojia koskevaan taulukkoon (jäljempänä riidanalainen käsittelytoimi).

82.      Kuten istunnossa selvennettiin, hänen tapauksessaan ei ole kyse kahdesta liitännäisestä ja toisiinsa yhteydessä olevasta käsittelytoimesta, joilla (i) samat henkilötiedot julkaistaan NADAn julkisesti saatavilla olevalla verkkosivustolla lehdistötiedotteen muodossa ja (ii) kyseinen lehdistötiedote jaetaan sähköpostitse suljetulla postituslistalla, johon on kuitenkin ilmeisesti mahdollisuus liittyä vapaasti, oleville henkilöille.

A       Yleisen tietosuoja-asetuksen sovellettavuus nyt käsiteltävän asian tilanteeseen

83.      Hakijan riitauttamat toimet vastaavat kuvausta toimista, joihin yleistä tietosuoja-asetusta sovelletaan ja joita ovat i) henkilötietojen ii) käsittely, joka on iii) osittain tai kokonaan automaatista.(78) Ensinnäkin henkilötietojen julkaiseminen verkossa on ”käsittelyä”.(79) Toiseksi riidanalaisessa käsittelytoimessa käytetään henkilötietoja, sillä NADAn julkaisemat tiedot sisältävät hakijan nimen, hänelle määrätyn seuraamuksen sekä kyseessä olevan antidopingsääntöjen rikkomisen.(80) Kolmanneksi kun hakijan henkilötiedot kulkevat palvelimen kautta, kun ne ladataan NADAn verkkosivustolle. Tämä kauttakulku on ”automaattista” tietojenkäsittelyä.(81)

84.      On kuitenkin pohdittava, sovelletaanko yleistä tietosuoja-asetusta kyseisiin käsittelytoimiin nyt käsiteltävän asian olosuhteissa?

85.      Yleinen tietosuoja-asetuksen antamisen oikeusperustana oli SEUT 16 artiklan 2 kohta, joka on oikeusperusta, jonka nojalla unionin lainsäädännössä voidaan säännellä jäsenvaltioiden suorittamaa henkilötietojen käsittelyä ”silloin kuin viimeksi mainitut toteuttavat unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa”. Sama EU:n toimivallan rajoitus on ilmaistu yleisen tietosuoja-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa, jossa suljetaan pois yleisen tietosuoja-asetuksen soveltaminen sellaiseen henkilötietojen käsittelyyn, jota suoritetaan unionin lainsäädännön soveltamisalaan kuulumattoman toiminnan yhteydessä.

86.      Julkisasiamies Szpunar on ehdottanut, että SEUT 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ”unionin oikeuden soveltamisalan” on ulotuttava perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja ”unionin oikeuden soveltamista” koskevia tilanteita laajemmalle.(82) Yhdyn tähän näkemykseen. EUT-sopimuksen tekstiin sisällytettiin nimenomainen toimivalta säännellä yksityisyyden suojaa ja tietosuojaa juuri siksi, että perusoikeuskirjalla ei ole tarkoitus laajentaa unionin toimivaltuuksia. Tällä sisällyttämisellä ei kuitenkaan annettu unionille yleistä toimivaltaa säännellä tietojen käsittelyä jäsenvaltioissa. Sillä on valtuudet säännellä jäsenvaltioiden toimintaa vain unionin oikeuden soveltamisalalla. EUT-sopimuksessa ja itse yleisessä tietosuoja-asetuksessa ilmaistulle EU:n toimivallan rajoitukselle on annettava jokin merkitys. Jos jäsenvaltiossa tapahtuvaa tietojenkäsittelytoimintaa ei voida liittää (edes löyhästi) unionin oikeuden kattamaan alaan, yleistä tietosuoja-asetusta ei mielestäni sovelleta.

87.      Henkilötietojen käsittely jäsenvaltion antidopinglainsäädännön täytäntöönpanemiseksi ei mielestäni ole sellaista toimintaa, joka unionin oikeuden nykytilassa toisi kyseisen käsittelytoimen osaksi unionin oikeuden soveltamisalaa.

88.      Euroopan unionilla ei ole toimivaltaa säännellä urheilua. Tämä ei ole muuttunut, vaikka toimivalta tukea urheilua sisällytettiin SEUT 165 artiklaan.(83) Unionin tuomioistuin on kuitenkin katsonut, että unionin oikeutta sovelletaan urheiluun, kun sitä pidetään taloudellisena toimintana.(84) Kaikissa asiaa koskevissa tapauksissa unionin primaarioikeutta on sovellettu rajoituksiin, jotka koskevat rajat ylittävää liikkumista, tai kilpailua sisämarkkinoilla.(85) On totta, että kansallisia antidopingsääntöjä voidaan pitää vapaan liikkuvuuden esteenä. Nyt käsiteltävässä asiassa ei kuitenkaan ole kyse tällaisesta tilanteesta.

89.      Antidopingsäännöillä säännellään ensisijaisesti urheilua urheiluna. Ne koskevat pikemminkin urheilun sosiaalisia ja kasvatuksellisia toimintoja kuin sen taloudellisia näkökohtia, vaikka ensin mainitut voivat vaikuttaa jälkimmäisiin. Vaikka EU:lla ei ole sääntelyvaltaa urheilun alalla, se voisi teoriassa yhdenmukaistaa kansallisia antidopingsääntöjä, jos se on perusteltua rajat ylittävän liikkumisen esteiden poistamiseksi. Voimassa olevassa lainsäädännössä ei kuitenkaan ole unionin sääntöjä, jotka edes välillisesti liittyisivät jäsenvaltioiden antidopingpolitiikkaan.

90.      Tällaisessa tilanteessa minun on vaikea osoittaa tarvittavaa yhteyttä unionin oikeuteen, jotta käsiteltävään asiaan liittyviä seikkoja voitaisiin pitää sellaisena jäsenvaltion toimintana, joka kuuluu unionin oikeuden soveltamisalaan. Katson näin ollen, ettei yleistä tietosuoja-asetusta sovelleta nyt käsiteltävään asiaan.

91.      Siltä varalta, että unionin tuomioistuin kuitenkin katsoo, että yleistä tietosuoja-asetusta sovelletaan, käsittelen seuraavaksi USK:n pyytämää tulkintaa säännöksistä.

92.      Ennakkoratkaisua pyytänyt elin haluaa olennaisilta osin tietää seuraavaa: ensinnäkin, onko Itävallan laki, ADBG, yleisen tietosuoja-asetuksen mukainen, koska siinä edellytetään, että päätökset, joissa todetaan antidopingsääntöjen rikkominen, on asetettava yleisön saataville ilman yksilöllistä suhteellisuusharkintaa silloin, kun kyse on ammattiurheilijoista, ja toiseksi, onko NADAn päätöstä panna tämä julkaisuvelvoite täytäntöön asettamalla tiedot verkkosivustonsa julkisesti saatavilla oleviin osiin pidettävä välttämättömänä.

93.      Tästä syystä ennakkoratkaisua pyytänyt elin esittää useita kysymyksiä yleisen tietosuoja-asetuksen tulkinnasta. Mielestäni toinen ja kolmas kysymys, jotka olisi käsiteltävä yhdessä, ovat tärkeimpiä ja monitahoisimpia. Käsittelen siksi ensin muut kysymykset, minkä jälkeen käsittelen USK:n esiin tuomia lainmukaisuutta ja oikeasuhteisuutta koskevia kysymyksiä.

B       Ensimmäinen kysymys

94.      Ensimmäisellä kysymyksellään USK tiedustelee lähinnä, onko henkilön syyllistymistä tiettyyn dopingrikkomukseen koskevien tietojen julkaisemisessa kyse yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitetuista ”terveystiedoista”.

95.      Vastaus tähän kysymykseen voidaan mielestäni johtaa sekä terveystietojen käsitteen määritelmästä että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä.

96.      Yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 15 alakohdan määritelmän mukaan terveystiedoilla tarkoitetaan ”luonnollisen henkilön fyysiseen tai psyykkiseen terveyteen liittyviä henkilötietoja, mukaan lukien tiedot terveyspalvelujen tarjoamisesta, jotka ilmaisevat hänen terveydentilansa”.

97.      Kaikki osapuolet paitsi hakija katsovat perustellusti, että tämä määritelmä muodostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen on vaatimus, jonka mukaan kyseessä olevien henkilötietojen on liityttävä luonnollisen henkilön fyysiseen tai psyykkiseen terveyteen. Toinen on se, että nämä tiedot ilmaisevat tietoja luonnollisen henkilön terveydentilasta. Toisin sanoen sen lisäksi, että kyseessä olevien henkilötietojen on ainakin jollakin tavalla liityttävä rekisteröidyn terveyteen (millä ilmaistaan löyhänkin yhteyden riittävän), niiden on myös mahdollistettava se, että kyseisistä tiedoista voidaan tehdä päätelmiä rekisteröidyn terveydentilasta (mikä merkitsee kyseisten tietojen henkilökohtaista ulottuvuutta).

98.      Käsiteltävässä asiassa en ole vakuuttunut siitä, että viimeksi mainittu kriteeri eli kyseessä olevan rekisteröidyn subjektiivista terveydentilaa koskeva osatekijä täyttyy.

99.      Toteamus, jonka mukaan hakija on käyttänyt tai pitänyt hallussaan tiettyjä kiellettyjä aineita, ei kerro mitään hänen fyysisestä tai psyykkisestä terveydentilastaan. Aivan kuten alkoholin käyttö ei kerro mitään siitä, onko henkilö alkoholiriippuvainen, siitä, että hakija käyttää tai pitää hallussaan käsiteltävässä asiassa kyseessä olevia aineita, ei ilmene mitään loogista tai selvää yhteyttä hänen fyysiseen tai psyykkiseen terveyteensä.

100. En myöskään katso, että yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 35 perustelukappaleesta voitaisiin tehdä toisenlainen päätelmä.(86) Sen ensimmäisessä virkkeessä selvennetään lähinnä, että käsitteellä ”terveyttä koskevat tiedot” ei ole viimeistä käyttöpäivää. Sen toisessa virkkeessä luetellaan tämän jälkeen, mitkä tiedot voisivat kuulua kyseisen käsitteen piiriin, mutta siitä ei kuitenkaan millään tavalla ilmene, että yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 15 kohdan soveltamisala olisi ymmärrettävä eri tavalla.

101. Vaikka on totta, että unionin tuomioistuin katsoi tuomiossa Lindqvist, että käsitettä ”terveyteen liittyvät tiedot” on tulkittava laajasti,(87) tämä tulkinta on tehty tietosuojadirektiivin(88) eli yleisen tietosuoja-asetuksen edeltäjän yhteydessä, jossa ei ollut erityistä määritelmää terveyteen liittyvien tietojen käsitteelle. Unionin tuomioistuimen tulkinta ei myöskään sisältänyt vaatimusta siitä, että kyseessä olevien tietojen on liityttävä rekisteröidyn terveydentilaan. Vaikka tuomio Lindqvist voikin antaa joitakin ohjeita käsitteen tulkinnasta, se ei todellakaan voi kumota unionin lainsääntöön sisällytettyä erityistä lainsäädännöllistä lisäystä, jonka tarkoituksena on kytkeä rekisteröidyn terveystiedot hänen terveydentilaansa.(89)

102. Ehdotan siis vastauksena ensimmäiseen kysymykseen, että unionin tuomioistuin toteaa, että tieto, jonka mukaan ammattiurheilija on syyllistynyt kielletyn aineen tai menetelmän käyttöön tai käytön yritykseen tai hallussapitoon liittyvään antidopingsääntöjen rikkomiseen, ei sellaisenaan ole yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettu terveystieto.

C       Neljäs kysymys

103. Neljännellä kysymyksellään USK tiedustelee lähinnä, onko hakijan nimen, kyseessä olevan antidopingsääntöjen rikkomisen ja hänelle määrätyn rangaistuksen julkaiseminen yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa tarkoitettua ”rikostuomioihin tai rikoksiin liittyvien henkilötietojen” käsittelyä.

104. NADA, WADA sekä Belgian, Ranskan ja Puolan hallitukset vastustavat hakijalle määrättyjen rangaistusten luonnehtimista ”rikosoikeudellisiksi”. Tämän perusteella ne päättelevät, että yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklaa ei voida soveltaa nyt käsiteltävän asian tilanteessa.

105. Hakija, Latvian hallitus ja komissio ovat kuitenkin päinvastaista mieltä. Niiden kanta perustuu lähinnä siihen, että hakijalle määrätyllä toimintakiellolla on merkittävä henkilökohtainen vaikutus. Niiden mukaan rangaistuksella ei ole ainoastaan taloudellisia seurauksia eikä siitä seuraa vain suhteellisen merkittävää ammatinharjoittamista koskeva kieltoa vaan sillä on myös välillisiä seurauksia, jotka aiheutuvat julkisesta häpäisemisestä ja leimaamisesta, jotka liittyvät hakijan nimen, antidopingsääntöjen rikkomisen ja hänelle määrätyn rangaistuksen julkaisemiseen (rajoituksetta). Tämä yhdistelmä tekee niiden mielestä nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevasta seuraamuksesta luonteeltaan ”rikosoikeudellisen”. Tällä perusteella hakija väittää myös, että ÖADR on yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa tarkoitettu ”viranomainen”.

106. Olen samaa mieltä hakijan, Latvian hallituksen ja komission kanssa siitä, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevasta antidopingsääntöjen rikkomisesta määrätty rangaistus on yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa tarkoitetulla tavalla luonteeltaan rikosoikeudellinen.

107. On selvää, että yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa mainitun kahden ”rikosoikeudellisen” käsitteen (”rikostuomiot” ja ”rikokset”) tulkinta edellyttää itsenäistä tulkintaa.(90) Kun lisäksi otetaan huomioon se, että molemmilla käsitteillä on sama etymologinen perusta (joka löytyy myöhäislatinalaisesta sanasta ”criminalis”), ja se, että unionin lainsäädännössä on pyritty rajaamaan yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa säädetty parempi suoja koskemaan ainoastaan rikosoikeuden alaa,(91) kyseisen säännöksen sovellettavuus riippuu olennaisesti siitä, onko määrätty rangaistus luonteeltaan rikosoikeudellinen.(92)

108. Sen määrittämiseksi, onko seuraamus luonteeltaan rikosoikeudellinen, unionin tuomioistuin ottaa huomioon kolme kriteeriä: ensinnäkin rikkomuksen oikeudellinen luonnehdinta kansallisessa oikeudessa, toiseksi rikkomuksen luonne ja kolmanneksi sen rangaistuksen ankaruus, joka asianomaiselle henkilölle voidaan määrätä.(93) Kahdella viimeksi mainitulla kriteerillä on kiistatta suurempi painoarvo.(94)

109. Nyt käsiteltävässä asiassa asiakirja-aineistosta ilmenee, että hakijan toimintakieltoa koskevat julkaistavat tiedot liittyvät kiellettyjen aineiden hallussapitoon ja niiden osittaiseen käyttöön. Kuten komissio selittää – ja sillä varauksella, että tämä voidaan vahvistaa –, tällaisten aineiden hallussapito ja/tai käyttö on ADBG:n 28 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu rikos. Ennakkoratkaisupyynnön mukaan tästä rikkomuksesta seuraa tulosten mitätöinti ja palkintorahojen menettäminen sekä neljän vuoden pituinen kielto osallistua mihinkään (kansalliseen ja kansainväliseen) kilpailutoimintaan. ADBG:n 24 §:n 4 momentissa kielletään hakijan vastikkeellinen työskentely urheilujärjestöissä hänen toimintakieltonsa aikana.

110. Kuten kaikki tämän oikeudenkäynnin asianosaiset ovat myöntäneet, näiden seuraamusten tarkoituksena on selvästi rangaista hakijaa hänen toiminnastaan ja ehkäisemään sitä, että hän (tai muut urheilijat) ryhtyvät (uudelleen) samaan toimintaan.

111. Tulosten mitätöinnin ja palkintorahojen menettämisen (aiemmin perusteettomasti saadun hyödyn poistaminen) lisäksi myös määräaikainen ammatinharjoittamiskielto lisää rangaistavuutta, mikä lisää merkittävästi hakijan toiminnan kokonaisseuraamusten ankaruutta.

112. Toisin sanoen nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevalla seuraamuksella ei pyritä pelkästään aiheutuneen vahingon korvaamiseen, vaan sen tarkoituksena on nimenomaan rangaista hakijaa hänen teoistaan.(95) Sillä on myös ennaltaehkäisevä tehtävä eli sen ehkäiseminen, että muut urheilijat syyllistyvät antidopingsäännösten rikkomiseen.

113. Juuri tämä tekijöiden yhdistelmä on osoitus rikoksesta ja ylittää sen, mikä muutoin katsotaan urheiluun liittyväksi kurinpitorikkomukseksi.(96)

114. Tämä ei tietenkään – kuten Latvian hallitus perustellusti esittää – vaikuta kyseessä olevien rikkomisten kansalliseen luokitteluun. Tämä päätelmä ei myöskään merkitse sitä, että jossakin toisessa tilanteessa olisi välttämättä saavutettu kynnys, jonka perusteella yksittäinen seuraamus voidaan katsoa luonteeltaan ”rikosoikeudelliseksi”.(97) Kuten selitin edellisessä kohdassa, katson kuitenkin, että hakijalle määrätty erityinen rangaistus on luonteeltaan sellainen, että se täyttää yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa tarkoitetun kynnyksen rikostuomiona tai rikoksena pitämiselle.

115. WADAn arvioinnista poiketen en katso, että nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisia antidopingsääntöjen rikkomuksia olisi yleisesti ottaen hyödyllistä pitää pelkkinä yksittäisten urheiluseurojen tai ‑järjestöjen (yksityisten) sääntöjen rikkomisina. Aineiden hallussapito tai käyttö ylittää hakijan tapauksessa selvästi esimerkiksi Kninin (Kroatia) shakkikerhon sääntöjen mahdollisen rikkomisen.(98)

116. Tällainen toiminta on kielletty kansallisessa lainsäädännössä, ADBG:ssä, eikä (pelkästään) urheiluseuran tai ‑järjestön yksityisissä säännöissä. Lisäksi hakijan henkilökohtaiseen ja ammatilliseen tilanteeseen kohdistuvat epäsuorat vaikutukset, jotka johtuvat antidopingsääntöjen rikkomisen toteamiseen liittyvästä yhteiskunnallisesta paheksunnasta ja leimautumisesta, ulottuvat paljon urheilumaailmaa laajemmalle.(99) Lopuksi se, että kyseisen lain rikkominen voi merkitä myös yksityisen urheiluseuran tai ‑järjestön kurinpitorikkomusta niiden sääntöjen nojalla, joilla säännellään sen jäsenten toimintaa (tässä tapauksessa IAAF:n antidoping- ja kilpailusäännöt), ei ole esteenä sille, että sama rikkominen ja rangaistukset voivat perustua myös jäsenvaltion julkisoikeudelliseen lainsäädäntöön.

117. Edellä esitetyistä syistä katson, että riidanalainen käsittelytoimi koskee yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa tarkoitettuja ”rikostuomioihin tai rikoksiin liittyviä henkilötietoja”.

118. Mitä seurauksia tällä päätelmällä on?

119. Kuten olen edellä selittänyt, toteamus, jonka mukaan käsittelytoimi kuuluu yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklan soveltamisalaan, edellyttää, että rekisteröidyn etu saa enemmän painoarvoa tietojen julkaisemista koskevassa punninnassa.(100) Kyseisen säännöksen sanamuodon mukaan käsittelyn on tapahduttava joko ”viranomaisen” valvonnassa tai silloin, kun se sallitaan unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä, jossa säädetään asianmukaisista suojatoimista rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi.

120. Tästä seuraa, että vastauksena neljänteen kysymykseen ehdotan, että unionin tuomioistuin toteaa, että yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklaa on tulkittava siten, että sitä on sovellettava sellaisten henkilötietojen käsittelyyn, jotka liittyvät siihen, että ammattiurheilija urheilutoiminnan yhteydessä pitää hallussaan ja osittain käyttää WADAn kiellettyjen aineiden luettelossa mainittuja aineita.

D       Viides kysymys

121. Viidennellä kysymyksellään, joka on esitetty vain siltä varalta, että neljänteen kysymykseen vastataan myöntävästi, USK pyrkii lähinnä selvittämään, tekeekö hakijan antidopingsääntöjen rikkomiseen liittyvien henkilötietojen käsittely USK:sta yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa tarkoitetun ”viranomaisen”.

122. Kuten olen selittänyt, nyt käsiteltävän asian olosuhteissa USK käsittelee yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa tarkoitettuja ”rikostuomioihin ja rikoksiin liittyviä henkilötietoja”. Tätä toimintaa suorittaessaan USK ei kuitenkaan toimi ”viranomaisena”, joka valvoo näiden tietojen käsittelyä.

123. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ADBG:n 5 §:n 6 momentin ja 6 §:n 1–5 momentin mukaan Itävallan lainsäädännössä NADA on valtuutettu toimimaan viranomaisena ja muun muassa valvomaan USK:n suorittamia yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklan soveltamisalaan kuuluvia henkilötietojen käsittelytoimia.

124. Aineellinen vastuu henkilötietojen asianmukaisesta käsittelystä USK:n tehtävien hoitamisen asiayhteydessä, mukaan lukien sen päätösten tulosten julkaiseminen, näyttää siten kuuluvan NADAlle.

125. Näin ollen pelkästään se, että USK käsittelee yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklan soveltamisalaan kuuluvia henkilötietoja, ei automaattisesti tee tästä elimestä samassa säännöksessä tarkoitettua ”viranomaista”.

126. Siksi ehdotan, että unionin tuomioistuin toteaa vastauksena viidenteen kysymykseen, että se, että elimen tehtäväksi annetaan antidopingsääntöjen rikkomisen toteavan päätöksen valvonta, ei automaattisesti tee kyseisestä elimestä yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa tarkoitettua ”viranomaista”, jos kansallisen lainsäädännön mukaan jokin muu elin on vastuussa tällaisen tietojenkäsittelyn valvonnasta.

E       Toinen ja kolmas kysymys

127. Toisella ja kolmannella kysymyksellään, joita ehdotan käsiteltäväksi yhdessä, USK tiedustelee lähinnä, onko ammattiurheilijan henkilötietojen ilmaiseminen yleisölle julkaisemalla ne julkisesti saatavilla olevalla verkkosivustolla yhdessä urheilijan kyseessä olevien antidopingsääntöjen rikkomisen ja hänelle määrätyn toimintakiellon kanssa yhteensopiva yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdassa ja 6 artiklan 3 kohdassa säädettyjen lainmukaisuutta ja tietojen minimointia koskevien vaatimusten kanssa.

128. ADBG:n mukaan ÖADR:n(101) tai – jos sen päätöksen uudelleentutkintaa on vaadittu – USK:n(102) on asetettava tiettyjä antidopingsääntöjen rikkomisia koskeva lopullinen päätöksensä julkisesti saataville. Julkaistaviin tietoihin kuuluu urheilijan nimi, hänen urheilulajinsa, kyseessä oleva antidopingsääntöjen rikkominen sekä siitä määrättävät rangaistukset. ADBG:n 5 §:n 6 momentin 4 kohdan mukaan julkaiseminen on annettu NADAn tehtäväksi, ja se on nimetty rekisterinpitäjäksi tätä tarkoitusta varten. ADBG:n mukaan tietojen julkaiseminen on automaattista ammattiurheilijoiden osalta ja yleensä valinnaista harrasteurheilijoiden osalta. ADBG:ssä ei ole julkaisemista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä. Näin ollen NADA päätti itse tietojen julkaisemisesta verkkosivustollaan.

129. USK:n esittämissä ennakkoratkaisukysymyksissä nousee mielestäni esiin useita ongelmia. Ensimmäinen on se, edellytetäänkö yleisessä tietosuoja-asetuksessa, että rekisterinpitäjän on arvioitava oikeasuhteisuutta tapauskohtaisesti ennen henkilötietojen julkaisemista yleisölle vai voidaanko tällaisen julkaisemisen oikeasuhteisuudesta päättää etukäteen yleisellä lainsäädännöllä? Ensimmäisessä tapauksessa, eli jos tapauskohtainen oikeasuhteisuuden arviointi on tarpeen, vaikuttaisi siltä, että ADBG on yleisen tietosuoja-asetuksen vastainen, koska siinä ei ilmeisesti sallita tällaista tapauskohtaisen tason arviointia. Toiseksi on katsottava, että jos oikeasuhteisuuden arviointi voidaan lähtökohtaisesti suorittaa in abstracto kansallisessa oikeudessa, mistä seuraa automaattinen velvoite rekisterinpitäjälle, unionin tuomioistuimelle esitetty toinen kysymys koskee sitä, täyttääkö ADBG yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa asetetun oikeasuhteisuuden vaatimuksen. Kolmanneksi on pohdittava sitä, että jos antidopingsääntöjen rikkomista koskevaan päätökseen liittyvien tietojen automaattinen julkaiseminen yleisölle on oikeasuhteinen lailla tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään tai oikeutettuihin päämääriin nähden, onko nämä tiedot tarpeen asettaa antidopingorganisaation julkisesti saatavilla olevalle verkkosivustolle? Käsittelen kutakin näistä seikoista vuorollaan.

1.     Edellytetäänkö yleisessä tietosuoja-asetuksessa, että rekisterinpitäjän on kussakin yksittäistapauksessa arvioitava oikeasuhteisuutta?

130. Yleistä tietosuoja-asetusta sovellettaessa on ensin ratkaistava, kuka on rekisterinpitäjä tietyn käsittelytoimen osalta. Sen 5 artiklan 2 kohdassa säädetään, että rekisterinpitäjä vastaa yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa lueteltujen tietojenkäsittelyn periaatteiden noudattamisesta ja että sen on pystyttävä osoittamaan niiden noudattaminen.

131. Yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdan mukaan rekisterinpitäjä on henkilö, joka määrittelee henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot. Saman säännöksen toisessa osassa täsmennetään, että ”jos tällaisen käsittelyn tarkoitukset ja keinot määritellään unionin tai jäsenvaltioiden lainsäädännössä, rekisterinpitäjä tai tämän nimittämistä koskevat erityiset kriteerit voidaan vahvistaa unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti”. Nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaisen käsittelytoimen tarkoitukset – mutta ei välttämättä keinoja – on määritetty ADBG:ssä (tai ainakin ne ilmenevät ADBG:stä), jossa samalla nimetään NADA rekisterinpitäjäksi.

132. Näin ollen NADA on hakijan henkilötietoja käsittelevä rekisterinpitäjä, kun se asettaa hakijan tiedot verkkosivustolleen. Mielestäni tämä ei estä sitä, että myös USK:ta pidetään rekisterinpitäjänä saman käsittelytoimen osalta.(103) Loppujen lopuksi ADBG:n mukaan NADA ainoastaan panee täytäntöön USK:n ADBG:hen perustuvan julkaisemisvelvoitteen. Tällä saattaa olla merkitystä, jos unionin tuomioistuin katsoo (toisin kuin ehdotan), että rekisterinpitäjän on kussakin yksittäistapauksessa tehtävä oikeasuhteisuuden arviointi. Tällöin herää kysymys, olisiko mainittu arviointi NADAn vai USK:n tehtävä.

133. Jotta henkilötietojen käsittely olisi lainmukaista, sen on yleisen tietosuoja-asetuksen mukaan täytettävä jokin sen 6 artiklassa säädetyistä edellytyksistä. Yrittämättä selittää 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohdan välistä eroa, nyt käsiteltävässä asiassa on riidatonta, että NADA toimii jommankumman tai molempien näiden säännösten nojalla, kun se asettaa hakijan henkilötiedot verkkosivustolleen.(104)

134. Kun käsittelyn oikeusperustana on jompikumpi edellisessä kohdassa mainitsemistani kahdesta säännöksestä, yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa säädetään, että lainsäädännöllä, jossa edellytetään henkilötietojen käsittelyä, eli nyt käsiteltävässä asiassa ADBG:llä, on pyrittävä yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen ja sen on oltava oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden.

135. Jos lainsäädännössä on tosiasiallisesti punnittu tietyn yleisen edun saavuttamiseen liittyviä eri etuja ja päätetty, että tietynlainen tietojenkäsittely on perusteltua, pitäisikö rekisterinpitäjän silti tehdä erillinen oikeasuhteisuuden arviointi kussakin yksittäistapauksessa? Vai onko sillä yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 2 kohdan perusteella velvollisuus osoittaa käsittelyn olevan tietojen minimoinnin periaatteessa ilmaistun suhteellisuusperiaatteen mukaista viittaamalla lainsäädännössä asetettuun velvoitteeseen?

136. Mielestäni yleisessä tietosuoja-asetuksessa ei edellytetä, että rekisterinpitäjä tekee oikeasuhteisuuden arvioinnin jokaisessa rekisterinpitäjän suorittamassa yksittäisessä tietojenkäsittelyssä. Rekisterinpitäjä voi pikemminkin luottaa – väittäisin jopa, että sen on luotettava – lainsäädännössä suoritettuun oikeasuhteisuuden arviointiin. Lainsäädännössä suoritettua oikeasuhteisuuden arviointia ei voida yksilöidä. Arvioinnissa voidaan kuitenkin abstraktisti ottaa huomioon tietyn henkilöryhmän tietosuojaan liittyvät intressit ja punnita niitä suhteessa muihin asiaan liittyviin yhteiskunnallisiin intresseihin.

137. Tietojen käsittelyn sallivassa (tai sitä edellyttävässä) lainsäädännössä voidaan omaksua erilainen lähestymistapa. Siinä voidaan sallia tietynlainen tietojenkäsittely siinä tapauksessa, että rekisterinpitäjä pitää sitä tarpeellisena ennalta määrätyssä asiayhteydessä. Tällaisessa tapauksessa rekisterinpitäjän on tehtävä oikeasuhteisuuden arviointi kussakin yksittäistapauksessa. Kuten nyt käsiteltävässä asiassa, lainsäädännössä voidaan kuitenkin myös edellyttää tietyntyyppistä tietojenkäsittelyä tietyn tavoitteen saavuttamiseksi. Tällaisessa tilanteessa en löydä yleisestä tietosuoja-asetuksesta mitään säännöstä, joka velvoittaisi kyseessä olevan henkilötietojen käsittelijän kyseenalaistamaan lainsäädännössä tehdyn oikeasuhteisuuden arvioinnin tai edes sallisi tämän. Tällaisessa tapauksessa yleisessä tietosuoja-asetuksessa ei edellytetä täydentävää oikeasuhteisuuden arviointia kussakin yksittäistapauksessa. Rekisteröidyt tai jopa rekisterinpitäjät voivat tietenkin riitauttaa tuomioistuimissa lainsäädännössä tehdyn oikeasuhteisuuden arvioinnin. Rekisterinpitäjällä on kuitenkin nyt käsiteltävän asian kaltaisessa tilanteessa velvollisuus suorittaa tietojenkäsittely, ellei se menestyksekkäästi riitauta lainsäädännössä tehtyä oikeasuhteisuuden arviointia.

138. Tällainen yleisen tietosuoja-asetuksen tulkinta on demokratian periaatteen mukaista, eikä se ole ristiriidassa asetuksen tekstin kanssa.

139. Demokraattisessa yhteiskunnassa juuri lainsäätäjän tehtävänä on löytää oikea tasapaino vastakkaisten oikeuksien ja etujen välillä. Se, että tämä tehtävä jätetään riippumattoman mutta ilman poliittista vastuuta olevan toimielimen tehtäväksi, on vähemmän demokraattinen ratkaisu, vaikka se saattaa olla toisinaan välttämätöntä.

140. Lisäksi on katsottava – kuten WADA perustellusti esitti –, että se, että antidopingsääntöjen rikkomisten julkaisemisen perustuisi kansallisten antidopingelinten harkinnanvaraiseen päätökseen kussakin yksittäistapauksessa, voisi johtaa väärinkäytöksiin ja korruptioon varsinkin, kun otetaan huomioon urheilijoiden, seurojen tai jopa hallitusten merkittävä intressi estää tällainen julkaiseminen. Tämä voi johtaa myös eriarvoiseen kohteluun sellaisten urheilijoiden välillä, jotka ovat itse asiassa toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa antidopingsääntöjen rikkomisen osalta.

141. Lisäksi yleisen tietosuoja-asetuksen tekstissä sallitaan ja jopa edellytetään, että oikeasuhteisuuden arviointi tehdään lainsäädännössä. Yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdassa säädetään mahdollisuudesta, että henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot määritetään unionin tai jäsenvaltion lainsäädännössä, eikä sitä tee rekisterinpitäjä. Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa edellytetään, että myös tietojenkäsittelyn mahdollistavan lain oikeasuhteisuutta on voitava arvioida.

142. Olen näin ollen sitä mieltä, että yleisessä tietosuoja-asetuksessa ei edellytä, että NADA (tai USK) hyväksyy kussakin yksittäistapauksessa antidopingsääntöjen rikkomisen, johon ammattiurheilija on syyllistynyt, julkaisemisen.

143. Tästä päädyn toisessa ja kolmannessa ennakkoratkaisukysymyksessä esiin tuotuun toiseen kysymykseen, joka koskee sitä, onko Itävallan lainsäädännössä saavutettu hyväksyttävä tasapaino eri intressien välillä, kun siinä edellytetään, että hakijan henkilötiedot, kyseessä olevan antidopingsäännön rikkominen ja hakijalle määrätty toimintakielto on asetettava yleisön saataville.

2.     Onko ADBG:n edellyttämä julkaiseminen yleisölle perusteltua?

144. Muistutan, että ADBG:n mukaan USK:n (tai ÖADR:n) on tiedotettava päätöksistään yleisölle ja ilmoitettava asianomaisten henkilöiden nimet sekä toimintakiellon kesto ja sen perustelut. Tämä velvoite koskee ensisijaisesti ammattiurheilijoita ja joissakin tapauksissa myös harrasteurheilijoita. ADBG:n mukaan on lisäksi mahdollista tehdä täydentävä oikeasuhteisuuden arviointi sen ratkaisemiseksi, julkaistaanko myös sellaiset antidopingsääntöjen rikkomiset, joihin harrasteurheilijat ja haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt ovat syyllistyneet.

145. Hakija kyseenalaistaa sen, onko yleisölle tiedottaminen hänen tapauksessaan perusteltua. NADA, WADA, komissio ja kaikki asian käsittelyyn osallistuvat jäsenvaltiot ovat sitä mieltä, ettei tietojen julkaisemiseen liity ongelmia.

146. Vaikka muitakin syitä voi olla, suurin osa mielipiteidenvaihdosta (asian käsittelyn kirjallisessa ja suullisessa vaiheessa) keskittyi kahteen mahdollista yleisölle tiedottamista koskevaan oikeuttamisperusteeseen eli i) sen ehkäisemiseen, että urheilutoimintaan osallistuvat henkilöt syyllistyvät antidopingsääntöjen rikkomiseen, ja ii) toimintakieltojen kiertämisen estämiseen ilmoittamalla kiellosta kaikille, jotka saattavat sponsoroida kyseistä urheilijaa tai tehdä sopimuksia hänen kanssaan.

147. Oikeasuhteisuuden arviointi(105) on tehtävä kunkin ehdotetun oikeuttamisperusteen osalta. Tarkastelen seuraavaksi kysymystä siitä, voidaanko yleisölle tiedottaminen oikeuttaa jommallakummalla tai molemmilla mainituista tavoitteista. Oikeasuhteisuuden arviointi kunkin oikeuttamisperusteen valossa käsittää useita vaiheita. Unionin tuomioistuimen on arvioitava, onko tietojen julkaiseminen yleisölle asianmukaista ilmoitetun tavoitteen saavuttamiseksi. Jos näin on, unionin tuomioistuimen on vielä varmistuttava siitä, että toimenpide on välttämätön, mikä puolestaan edellyttää sen arvioimista, onko käytettävissä jokin muu toimenpide, jolla voidaan saavuttaa sama tavoite siten, että rekisteröidyn tietosuojaa koskevaan perusoikeuteen puututaan vähemmän. On myös mahdollista, että unionin tuomioistuin katsoo, että kyseisen henkilön yksityiselämään puuttuminen oli niin mittavaa, ettei sitä voida oikeuttaa ilmoitetun tavoitteen saavuttamisen merkitsemällä hyödyllä.

a)     Ensimmäinen oikeuttamisperuste: ennaltaehkäiseminen pelotevaikutuksen avulla

148. Mielestäni antidopingsääntöjen rikkomista ja sen seurauksia koskevien yksilöityjen tietojen asettaminen yleisön saataville saattaa ehkäistä sitä, että ammatti- ja harrasteurheilijat syyllistyvät vastaaviin rikkomisiin. Toimenpide on asianmukainen myös ennaltaehkäisevästi, jotta nuoret, jotka ovat vasta tulleet urheilun maailmaan ja saattavat jonain päivänä haluta tulla ammattiurheilijoiksi, tulevat tietoisiksi siitä, mitä seurauksia kiellettyjen aineiden käyttämisestä parempien tulosten saavuttamiseksi voi olla. Minulla ei siten ole epäilyksiä siitä, etteikö kyseinen toimenpide soveltuisi ilmoitetun tavoitteen saavuttamiseen.

149. Vaikeampi kysymys on se, onko yksittäisen urheilijan nimen ilmoittaminen yleisölle välttämätöntä, jotta muut urheilijat eivät syyllistyisi vastaaviin antidopingsääntöjen rikkomisiin. Tältä osin on syytä ottaa huomioon nykyisen Euroopan tietosuojaneuvoston edeltäjän, 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän (jäljempänä tietosuojatyöryhmä) lausunto, jossa se tarkasteli WADC:n vastaavien sääntöjen oikeasuhteisuutta.(106) Tietosuojatyöryhmä katsoi, että pelotevaikutuksen aikaansaamiseksi riittää, että sääntöjen rikkomisia ja rangaistuksia koskevat tiedot julkaistaan anonyymisti.(107)

150. En ole samaa mieltä. On totta, että ennaltaehkäisevä vaikutus on olemassa jo rangaistusten ankaruuden vuoksi. Tiedolla siitä, että oma nimi voidaan julkaista antidopingsääntöjen rikkomisen yhteydessä, on kuitenkin täydentävä ja voimakkaampi pelotevaikutus. Nuori urheilija, joka yrittää luoda uraa, saattaa ajatella, että riski kannattaa ottaa, jos odotettavissa oleva rangaistus on muutaman kuukauden tai muutaman vuoden toimintakielto, mutta hän saattaa harkita kahdesti, kun hän huomaa, että yleisö saa tietää hänen rikkomuksestaan. Anonyymiä julkaisemista ei näin ollen voida pitää toimenpiteenä, jolla saavutetaan sama tavoite yhtä tehokkaasti.(108)

151. Tietosuojatyöryhmä katsoi myös, että kertaluonteinen julkaiseminen välittömästi antidopingsääntöjen rikkomisen vahvistavan päätöksen antamisen jälkeen saattaisi olla riittävä mutta vähemmän rajoittava toimenpide. Olen eri mieltä myös tästä. Jos tiedot ovat saatavilla koko toimintakiellon keston ajan, tiedoilla on paremmat mahdollisuudet tavoittaa kohdeyleisö. En myöskään ymmärrä, miten esimerkiksi erillisen lehdistötiedotteen julkaiseminen internetissä olisi lievempi toimenpide kuin samat tiedot sisältävän taulukon julkaiseminen. Tällainen lehdistötiedote voisi nimittäin olla saatavissa paljon pidempään kuin taulukko, jossa mainitaan toimintakieltoon asetetut urheilijat, koska heidät poistetaan taulukosta toimintakiellon päättyessä. Kuten hakija korostaa, on totta, että jos toimintakielto on elinikäinen, myös kyseessä olevassa taulukossa oleva merkintä pysyy verkossa elinikäisesti. Jos siihen sisältyvät tiedot ovat täsmällisiä, tällainen puuttuminen rekisteröidyn tietosuojaa koskevaan oikeuteen ei kuitenkaan ole liian ankaraa (vaikka voidaankin kysyä, onko elinikäinen toimintakielto liioiteltu, mutta se on eri kysymys), kun taas nuoriin urheilijoihin sen, että he saavat tiedon tällaisesta mahdollisuudesta, vuoksi kohdistuvan ehkäisevän vaikutuksen hyötyjä ei voida väheksyä. Nyt käsiteltävässä asiassa toimintakiellon kesto on joka tapauksessa neljä vuotta, jonka jälkeen kyseiseen taulukkoon sisältyvät hakijan henkilötiedot poistetaan.

152. Lopuksi voidaan kysyä, onko kaikki dopingrikkomukset tarpeen julkaista vai pitäisikö ainoastaan vakavimmat rikkomiset saattaa yleisön tietoon, pitäisikö vain toistuvasti rikkomisiin syyllistyvät henkilöt mainita nimeltä ja pitäisikö ottaa huomioon taso, jolla urheilija kilpailee, tai muita tekijöitä?

153. Mielestäni lainsäätäjälle on jätettävä tietty harkintavalta näiden tekijöiden arvioinnissa. Esimerkiksi ainoastaan tiettyjen rikkomusten julkaiseminen saattaisi helpottaa päätöstä tehdä muita rikkomuksia. Jos ainoastaan toistuvat rikkomiset julkaistaan, nuoret urheilijat saattavat laskelmoida, että riski kannattaa ottaa yhden kerran, koska heidän nimeään ei julkisteta yhden rikkomisen vuoksi.(109) Tässä yhteydessä voidaan esittää monia huolenaiheita ja argumentteja.

154. Itävallan lainsäätäjä näytti ottaneen huomioon erilaisia huolenaiheita saavuttaakseen ennalta ehkäisyä koskevan tavoitteen, joka on mahdollisten antidopingsääntöjen rikkomisten ehkäiseminen. Suoritettu etujen punninta johti siihen, että pääsäännön soveltamisesta säädettiin poikkeuksia ja rajoituksia, joiden ei selvästikään katsottu vaarantavan tavoiteltua päämäärää. Pääsäännön soveltamisen ulkopuolelle jätettiin alaikäiset, haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt ja useimmissa tapauksissa harrasteurheilijat. Unionin tuomioistuimelle ei ole esitetty yhtään vakuuttavaa argumenttia, jonka perusteella se voisi kyseenalaistaa lainsäätäjän arvion, jonka mukaan kyseessä oleva sääntö oli ammattiurheilijoiden osalta tarpeen ennaltaehkäisevistä syistä.

155. Olen näin ollen sitä mieltä, että antidopingsääntöjen rikkomisia, joihin ammattiurheilijat ovat syyllistyneet, koskevien yksilöllisten tietojen julkaiseminen yleisölle on asianmukaista ja tarpeen sen ehkäisemiseksi, että nykyiset ja tulevat urheilijat syyllistyvät tällaisiin rikkomisiin.

156. Katson vielä, että ammattiurheilijoiden oikeuksiin puuttuminen ei ole niin huomattavaa, ettei sitä voitaisi oikeuttaa kyseessä olevan toimenpiteen ennalta ehkäisevällä tavoitteella. Julkaistavia tietoja ovat urheilijan nimi, hänen urheilulajinsa, antidopingsääntöjen rikkominen, johon hän on syyllistynyt, ja siitä seuraavan toimintakiellon kesto. Näistä tiedoista ei paljastu mitään, mikä menisi kyseessä olevan urheilijan ammatillista elämää pidemmälle, ja niissä ainoastaan todetaan sääntöjenvastaisen toiminnan seuraukset, joista urheilija oli tietoinen, kun hän päätti tehdä kyseessä olevan sääntörikkomuksen.

b)     Toinen oikeuttamisperuste: toimintakiellon kiertämisen estäminen

157. Toinen menettelyn aikana ehdotettu oikeuttamisperuste on tarve tiedottaa asianomaisille sidosryhmille, että kyseinen urheilija ei voi osallistua mihinkään urheiluun liittyvään toimintaan niin kauan kuin kielto on voimassa. Näin varmistetaan rangaistuksen tehokkuus ja sen kiertämisen estäminen.

158. Julkisesti saatavilla oleva julkaisu soveltuu varmasti tiedonvälitykseen henkilöille, jotka saattavat sponsoroida urheilijaa, kutsua urheilijan osallistumaan järjestettävään kilpailuun tai palkata urheilijan johonkin urheiluun liittyvään tehtävään. Tätä varten sidosryhmien on tiedettävä urheilijan toimintakiellosta. Näin ollen ADBG:ssä säädetty toimenpide on asianmukainen ilmoitettuun tarkoitukseen nähden.

159. Tässäkin tapauksessa vaikeampi kysymys on se, onko tällainen toimenpide välttämätön.

160. Anonymisointia koskevia argumentteja ei voida esittää tällaisen julkisuutta koskevan tavoitteen yhteydessä. Jotta sidosryhmille voidaan tiedottaa asiasta kohdennetusti, on nimenomaan tarpeen ilmoittaa toimintakieltoon asetetun urheilijan nimi.

161. Hakija vetoaa tietosuojatyöryhmän lausuntoon ja katsoo, ettei yleisölle tiedottaminen ole välttämätöntä ilmoitetun tarkoituksen vuoksi. Riittää, että asiasta tiedotetaan urheilujärjestöille ja mahdollisille tai nykyisille sponsoreille. Vastauksessaan WADA ja NADA katsoivat, että on mahdotonta tietää etukäteen, kenelle asiasta on ilmoitettava. Lisäksi näillä tiedoilla voi milloin tahansa olla uusi kohde, esimerkiksi vastaperustetun kuntosalin omistaja.

162. Tietosuojatyöryhmän lausunnossa ehdotettiin mahdollisesti lievempää toimenpidettä, jolla voitaisiin estää toimintakiellon kiertäminen ja joka perustuu siihen, että urheilijaa vaaditaan toimittamaan todistus hyvämaineisuudesta.(110) Ymmärtääkseni tässä ehdotuksessa on kyse menettelystä, jossa kilpailujen järjestäjät, potentiaaliset työnantajat ja sponsorit pyytävät ennen kilpailuihin osallistumista, työpaikan tarjoamista urheilun parissa tai urheilijan sponsorointia koskevaa päätöstä, että kyseinen urheilija esittää tällaisen todistuksen. Jotta todistus täyttäisi tehtävänsä, se olisi annettava maailmanlaajuisesti ja kansainvälisesti, ja siihen liittyisi näin ollen erilaisia tietojenkäsittelyä koskevia kysymyksiä, kuten kysymys tietojen siirrosta kansainväliselle organisaatiolle. Joka tapauksessa tällaista järjestelmää ei tällä hetkellä ole olemassa. Tietosuojatyöryhmän ehdotuksella voi olla jonkin verran painoarvoa viestinä WADAlle siitä, että se voisi harkita tällaisen järjestelmän käyttöönottoa. Niin kauan kuin tällaista järjestelmää ei ole otettu käyttöön, sitä ei voida käyttää Itävallan lainsäädännössä vähemmän rajoittavana toimenpiteenä asianomaisille sidosryhmille tiedottamista varten.

163. Koska kohdennettu tiedottaminen ei ole tehokasta, koska ei voida tietää, ketkä saattavat tarvita tällaisia tietoja, ja koska tällä hetkellä ei ole olemassa asianmukaista järjestelmää hyvämaineisuuden todistamiseksi, katson, että kyseinen toimenpide on asianmukainen ja tarpeellinen toimintakiellon kiertämisen estämistä koskevan tavoitteen saavuttamiseksi.

164. Tähän on mahdollista lisätä toisena seikkana NADAn istunnossa esittämä lisäargumentti, jonka mukaan urheiluun liittyvän sopimuksen tekeminen toimintakieltoon määrätyn urheilijan kanssa on itsessään antidopingsäännöstön vastaista.(111) Niinpä tieto toimintakieltoon määrättyjen urheilijoiden tilanteesta vaikutta tarpeelliselta myös mahdollisten epäsuorien antidopingsääntöjen rikkomisten välttämiseksi.

165. NADAn verkkosivustolla julkaistavaa taulukkoa, joka sisältää urheilijoiden nimet, antidopingsääntöjen vastaiset teot ja toimintakiellot, päivitetään säännöllisin väliajoin. Tiedot poistetaan, kun toimintakielto päättyy. Tämä merkitsee sitä, että hakijan henkilötietoja ei säilytetä kyseisellä sivustolla pidempään kuin on tarpeen hakijan toimintakiellon kiertämisen estämiseksi.

3.     Onko internetissä julkaisemisella merkitystä?

166. ADBG:ssä edellytetään, että vaaditut tiedot ilmaistaan yleisölle, mutta siinä ei täsmennetä, millä menetelmällä tämä on tehtävä. Päätös tietojen asettamisesta NADAn verkkosivustolle oli NADAn.

167. Hakija on riitauttanut kyseisen päätöksen ja katsoo, että julkaiseminen internetissä on liian ankaraa ja että verkon ulkopuolella julkaiseminen tai ainakin login- ja salasanajärjestelmän käyttöönotto julkaistuihin tietoihin tutustumista varten olisivat toimenpiteitä, joilla puututtaisiin vähemmän urheilijan perusoikeuksiin.

168. Saman ajatuksen siitä, että julkaiseminen internetissä on liian ankaraa, ovat ilmaisseet esimerkiksi tietosuojatyöryhmä(112) tai eriävän mielipiteen esittänyt vähemmistö Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiossa L.B. v. Unkari.(113)

169. Voin tältä osin esittää asian erittäin lyhyesti. Jos velvollisuutta asettaa henkilötietoja sisältävät tiedot yleisön saataville pidetään perusteltuna, ainoa tapa, jolla tämä velvollisuus voidaan täyttää nyky-yhteiskunnassa, on julkaiseminen internetissä. Samaan tapaan kuin kukaan ei ole vaatinut sen jälkeen, kun Gutenberg keksi painokoneen, että uutiset kerrottaisiin kulkemalla ovelta ovelle, internetin käyttöönoton jälkeen painettu julkaisu (esimerkiksi tiedotuslehti) ei ole enää asianmukainen keino tietojen asettamiseksi yleisön saataville. Sen pyytäminen, että tiedot julkaistaan verkon ulkopuolella, vastaa pyyntöä yleisölle tiedottamista koskevan velvoitteen kiertämisestä.

170. Tietosuojatyöryhmä totesi lausunnossaan 4/2009, että internetissä julkaisemista pidetään haitallisempana kuin julkaisemista muilla tavoin.(114) Sen ensisijaisena perusteluna oli se, että internetissä kuka tahansa voi tutustua tietoihin. Tämä on totta, mutta juuri tämä ajatus on sen vaatimuksen taustalla, että tiedot on asetettava yleisön saataville. Tietosuojatyöryhmän toinen argumentti koski sitä, että internetissä olevia tietoja voidaan käyttää muihin tarkoituksiin ja myös jatkokäsitellä. On totta, että internetissä jo olevien tietojen uudelleenkäsittely on helpompaa. Pohjimmiltaan ei kuitenkaan ole mitään eroa sen välillä, voidaanko internetissä olevan tiedon tai tiedotuslehdessä painetun tiedon käyttötarkoitusta muuttaa. Myös esimerkiksi toimittajat voivat käyttää tiedotuslehdessä julkaistuja antidopingsääntöjen rikkomisia koskevia tietoja, ja ne voidaan sisällyttää verkossa olevaan uutisportaaliin.

4.     Välipäätelmä

171. Olen siis sitä mieltä, että antidopingsääntöjen rikkomisen, johon ammattiurheilija on syyllistynyt, pakollinen julkaiseminen julkisesti saatavilla olevalla antidopingviranomaisen verkkosivustolla on sekä asianmukaista että tarpeellista sen ennaltaehkäisevän vaikutuksen aikaansaamiseksi, jolla ehkäistään sitä, että nykyiset ja tulevat urheilijat syyllistyvät vastaavaan rikkomiseen, sekä urheilijoiden toimintakieltojen kiertämisen estämiseksi.

172. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa toiseen ja kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen, että yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 6 artiklan 3 kohta eivät ole esteenä sille, että kansallisen dopingvalvontaohjelman edistämisestä, koordinoinnista ja seurannasta vastaava kansallinen viranomainen julkaisee verkkosivustollaan julkisesti saatavilla olevia ammattiurheilijan henkilötietoja, jotka liittyvät antidopingsääntöjen rikkomiseen.

V       Ratkaisuehdotus

173. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Unabhängige Schiedskommissionin (riippumaton välityslautakunta, Itävalta) esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

1)      Tiedot, joiden mukaan ammattiurheilija on syyllistynyt kielletyn aineen tai menetelmän käyttöön tai käytön yritykseen tai hallussapitoon liittyvään antidopingsääntöjen rikkomiseen, eivät itsessään ole luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annetun asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) 9 artiklassa tarkoitettuja ”terveystietoja”.

2)      Asetuksen 2016/679 5 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja 6 artiklan 3 kohtaa

on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että kansallisen dopingvalvontaohjelman edistämisestä, koordinoinnista ja seurannasta vastaava kansallinen viranomainen julkaisee verkkosivustollaan julkisesti saatavilla olevia ammattiurheilijan henkilötietoja, jotka liittyvät antidopingsääntöjen rikkomiseen.

3)      Asetuksen 2016/679 10 artiklaa

on tulkittava siten, että sitä sovelletaan sellaisten henkilötietojen käsittelyyn, jotka koskevat sitä, että ammattiurheilija on pitänyt hallussaan ja osittain käyttänyt World Anti-Doping Agencyn kiellettyjen aineiden luettelossa mainittuja aineita urheilutoiminnan yhteydessä.

4)      Se, että elimelle annetaan tehtäväksi käsitellä uudelleen päätös, jossa todetaan antidopingsääntöjen rikkominen, ei tee tästä elimestä automaattisesti asetuksen 2016/679 10 artiklassa tarkoitettua ”viranomaista”.

Tämä pätee kuitenkin vain siltä osin kuin kansallisessa oikeudessa on muuten säädetty tietojenkäsittelystä valvovaksi viranomaiseksi nimetyn elimen valvonnassa.

1      Alkuperäinen kieli: englanti.

2      Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL 2016, L 119, s. 1).

3      Müller, R. K., ”History of Doping and Doping Control”, Thieme, D. ja Hemmersbach, P. (toim.), Doping in Sports, osa 195, Springer, 2010, s. 2 (jossa selitetään, että urheilusuoritusta parantavien lääkkeiden ja aineiden käyttö juontaa juurensa kolmannen vuosisadan lopulle eKr.).

4      Ks. van der Sloot, B., Paun, M., Leenes, R., Athletes Human Rights and the Fight Against Doping: A Study of the European Legal Framework, Springer, 2020, s. 14.

5      ”Kansainvälinen dopingin vastainen yleissopimus”, Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö, Pariisi, 2005.

6      Euroopan komission tilauksesta vuonna 2017 tehdyn tutkimuksen mukaan WADC on oikeudellisesti sitova joissakin jäsenvaltioissa mutta ei kaikissa. Ks. Euroopan komissio, koulutuksen, nuorisoasioiden, urheilun ja kulttuurin pääosasto, McNally, P., Paun, M., Sloot, B., ym., ”Anti-doping & data protection: an evaluation of the anti-doping laws and practices in the EU Member States in light of the General Data Protection Regulation”, julkaisutoimisto, 2017, https://data.europa.eu/doi/10.2766/042641, s. 77.

7      Sekä IAAF:n vuoden 2015 kilpailusäännöissä että IAAF:n vuoden 2017 antidopingsäännöissä ilmaisulla ”käyttö” tarkoitetaan ”kielletyn aineen tai kielletyn menetelmän käyttämistä, nauttimista, nielemistä, pistämistä tai kuluttamista millä tahansa tavoin”.

8      USK antoi kaksi 21.12.2021 päivättyä päätöstä. Ensimmäisessä päätöksessä vahvistetaan ÖADR:n aineelliset toteamukset ja keskeytetään menettely siltä osin kuin se koskee hakijan nimen, seuraamuksen ja antidopingsääntöjen rikkomisen julkaisematta jättämistä; toinen päätös on nyt käsiteltävässä asiassa esitetty ennakkoratkaisupyyntö.

9      Ks. ADBG:n 5 §:n 6 momentin 4 kohta.

10      Hakijan mukaan taulukko on saatavilla osoitteessa https://www.nada.at/de/recht/suspendierungen-sperren.

11      ÖADR on ADBG:n 7 §:llä perustettu riippumaton elin.

12      ADBG:n 23 §:n 2 momentti. NADA on elin, joka esitti tutkintapyynnön ÖADR:lle. Ks. ADBG:n 18 §.

13      ADBG:n 8 §:n 3 momentti.

14      ADBG:n 23 §:n 3 momentti.

15      ADBG:n 23 §:n 3 momentti. USK:n työjärjestys on saatavilla osoitteessa https://www.schiedskommission.at/files/doc/Gesetze-Richtlinien-und-Bestimmungen/USK-Verfahrensordnung-2021.pdf (jäljempänä USK:n työjärjestys).

16      Ks. USK:n työjärjestyksen 1 artiklan 3 kohta.

17      Ks. ADBG:n 8 §:n 2 momentti.

18      Nämä seikat sisältyvät myös ADBG:n 8 §:n 3 momenttiin.

19      ADBG:n 8 §:n 3 momentti.

20      Jos kyse on osallistumisesta kansainväliseen kilpailuun tai kansainvälisistä urheilijoista, päätökset voidaan riitauttaa suoraan CAS:ssa (Court of Arbitration for Sport, urheilun kansainvälinen vetoomustuomioistuin). Ks. ADBG:n 23 §:n 4 momentti. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei tätä poikkeusta sovelleta nyt käsiteltävässä asiassa.

21      Ks. 23 §:n 1 ja 4 momentti ja ennakkoratkaisupyynnön IV kohdan 3 alakohta. Viimeksi mainitussa selitetään, että Oberster Gerichtshof (Itävallan ylin tuomioistuin) on katsonut, että antidopingsääntöjen rikkomista koskeva asia voidaan saattaa siviilituomioistuinten käsiteltäväksi sillä edellytyksellä, että ÖADR:n päätös on ensin riitautettu USK:ssa.

22      ADBG:n 23 §:n 1 momentti.

23      ADBG:n 23 §:n 4 momentissa todetaan nimenomaisesti vain, että WADA, kansainvälinen olympiakomitea, kansainvälinen paraolympiakomitea ja kulloinkin toimivaltainen kansainvälinen lajiliitto voivat valittaa CAS:iin.

24      Tuomio 30.6.1966, Vaassen-Göbbels (61/65, EU:C:1966:39, s. 273).

25      Jotkut ovat arvostelleet unionin tuomioistuinta siitä, ettei se ole antanut kattavaa määritelmää tuomioistuimen käsitteelle. Ks. esim. julkisasiamies Ruiz-Jarabo Colomerin ratkaisuehdotus De Coster (C‑17/00, EU:C:2001:366, 14 kohta) tai Broberg, M., ja Fenger, N., Preliminary References to the European Court of Justice, toinen painos, Oxford University Press, Oxford, 2014, s. 70. Toiset, joiden kanssa olen samaa mieltä, katsovat, että EU:n jäsenvaltioiden toimielinten erilaisuus ja jatkuva kehitys edellyttävät joustavuutta arvioitaessa sitä, voidaanko elintä pitää tuomioistuimena. Ks. esim. julkisasiamies Wahlin ratkaisuehdotus Torresi (C‑58/13 ja C‑59/13, EU:C:2014:265, 27 kohta) ja Wahl, N. ja Prete, L., ”The Gatekeepers of Article 267 TFEU: On Jurisdiction and Admissibility of References for Preliminary Rulings’, Common Market Law Review, osa 55 (2), 2018, s. 511–548, s. 522.

26      Ks. esim. tuomio 17.9.1997, Dorsch Consult (C‑54/96, EU:C:1997:413, 23 kohta). Viimeaikaisen oikeuskäytännön osalta ks. tuomio 21.1.2020, Banco de Santander (C‑274/14, EU:C:2020:17, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27      Ks. esim. tuomio 27.2.2018, Associação Sindical dos Juízes Portugueses (C‑64/16, EU:C:2018:117, 42 kohta ja sitä seuraavat kohdat); tuomio 25.7.2018, Minister for Justice and Equality (Tuomioistuinjärjestelmän puutteet) (C‑216/18 PPU, EU:C:2018:586, 54 kohta ja sitä seuraavat kohdat) ja tuomio 24.6.2019, komissio v. Puola (Ylimmän tuomioistuimen riippumattomuus) (C‑619/18, EU:C:2019:531, 74 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

28      Tuomio 21.1.2020, Banco de Santander (C‑274/14, EU:C:2020:17, 55 kohta), mutta ks. myös koko analyysi riippumattomuudesta 51–77 kohdassa.

29      Tuomio 21.3.2000, Gabalfrisa ym. (C‑110/98–C‑147/98, EU:C:2000:145, 39 kohta).

30      Ks. tuomio 6.10.2015, Consorci Sanitari del Maresme (C‑203/14, EU:C:2015:664, 18 kohta).

31      Ks. esim. tuomio 12.6.2014, Ascendi Beiras Litoral e Alta, Auto Estradas das Beiras Litoral e Alta (C‑377/13, EU:C:2014:1754, 26 kohta, jossa todetaan, että vaikka ”[Tribunalin] ratkaisukokoonpanot ovat hetkellisiä ja niiden toiminta päättyy ratkaisun antamiseen, [Tribunal] on – – kokonaisuutena tarkastellen pysyvä”).

32      Ks. esim. tuomio 23.3.1982, Nordsee (102/81, EU:C:1982:107, 11 kohta) ja tuomio 17.10.1989, Handels- og Kontorfunktionærernes Forbund i Danmark (109/88, EU:C:1989:383, 7 kohta).

33      Ks. esim. määräys 17.7.2014, Emmeci (C‑427/13, ei julkaistu, EU:C:2014:2121, 25, 30 ja 31 kohta, jossa todetaan, että elin, joka antaa neuvoa-antavia lausuntoja, ei täytä ”tuomiovallan pakottavuutta” koskevaa kriteeriä).

34      Ks. esim. tuomio 6.10.2015, Consorci Sanitari del Maresme (C‑203/14, EU:C:2015:664, 24 kohta) ja tuomio 26.1.2023, Construct (C‑403/21, EU:C:2023:47, 41 kohta) (jossa todettiin, että sellaisten elinten, joilla on vastaava toimivalta kuin asianomaisilla hallintotuomioistuimilla, esittämä ennakkoratkaisupyyntö voitiin ottaa tutkittavaksi siinä tapauksessa, että kantaja saattoi sovellettavan lain mukaan valita asian viemisen ennakkoratkaisua pyytävän elimen käsiteltäväksi.

35      Ks. tuomio 17.9.1997, Dorsch Consult (C‑54/96, EU:C:1997:413, 31 kohta) ja tuomio 29.11.2001, De Coster (C‑17/00, EU:C:2001:651, 14 kohta) (joissa korostetaan sitä, että menettelyn kontradiktorisuutta koskeva vaatimus ei ole ehdoton, joten myös menettely, jolla ei ole tällaisia piirteitä, voi täyttää SEUT 267 artiklassa tarkoitetut edellytykset sille, että kyseessä on tuomioistuin).

36      Ks. tuomio 17.9.1997, Dorsch Consult (C‑54/96, EU:C:1997:413, 31 kohta).

37      Ks. esim. tuomio 16.7.2020, Governo della Repubblica italiana (Italialaisten rauhantuomarien asema) (C‑658/18, EU:C:2020:572, 63 kohta).

38      Tämä vaatimus täyttyy, vaikka myös lisäkriteerejä, joiden perusteella elin tekee ratkaisunsa, on olemassa. Ks. tuomio 27.4.1994, Almelo (C‑393/92, EU:C:1994:171, 23 kohta) (jossa todetaan, että sellaisen elimen esittämä ennakkoratkaisupyyntö voidaan ottaa tutkittavaksi, joka oikeussääntöjen soveltamisen lisäksi tekee ratkaisunsa sen mukaan, minkä se katsoo oikeaksi ja kohtuulliseksi).

39      Menettelysäännöistä, joita elin soveltaa, ei tarvitse säätää lailla, vaan elin voi itse antaa ne. Ks. esim. tuomio 17.9.1997, Dorsch Consult (C‑54/96, EU:C:1997:413, 33 kohta) (jossa hylättiin vastaväite, joka perustui siihen, että ennakkoratkaisua pyytänyt elin oli itse antanut kyseessä olevat menettelysäännöt, että näillä säännöillä ei ollut vaikutuksia kolmansiin nähden ja että niitä ei ollut julkaistu).

40      Ks. ADBG:n 23 §:n 3 momentti. Ks. myös USK:n työjärjestyksen 11 artikla.

41      Ks. USK:n työjärjestyksen 8 artikla.

42      ADBG:n 23 §:n 4 momentin mukaan koko menettely on saatettava päätökseen kuuden kuukauden kuluessa.

43      Ks. tältä osin julkisasiamies Darmonin ratkaisuehdotus Corbiau (C‑24/92, ei julkaistu, EU:C:1993:59, 10 kohta).

44      Tuomio 11.6.1987, X (14/86, EU:C:1987:275, 7 kohta). Jo kauan ennen tätä julkisasiamies Gand katsoi ratkaisuehdotuksessaan Vaassen-Göbbels (61/65, ei julkaistu, EU:C:1966:25, s. 281), että riippumattomuus on tuomioistuimen käsitteen tärkeä ominaispiirre.

45      Jotkut julkisasiamiehet ovat kuitenkin katsoneet, että unionin tuomioistuimen lähestymistapa ennakkoratkaisua pyytäneen elimen riippumattomuuteen on liian joustava. Ks. esim. julkisasiamies Ruiz-Jarabo Colomerin ratkaisuehdotus De Coster (C‑17/00, EU:C:2001:366, 19–28 kohta) (jossa selitetään, että oikeuskäytäntöä on lievennetty asteittain riippumattomuutta koskevan vaatimuksen osalta).

46      Ks. esim. Pech, L. ja Scheppele, K.L., ”Illiberalism Within: Rule of Law Backsliding in the EU, Cambridge Yearbook of European Legal Studies, osa 19, Centre for European Legal Studies, 2017, s. 3–47; Priebus, S., ”The Commission's Approach to Rule of Law Backsliding: Managing instead of Forcing Democcing Values?”, Journal of Common Market Studies, osa 60 (6), University Association for Contemporary European Studies and John Wiley the Sons Ltd., 2022, s. 1684–1700.

47      Yleiskatsaus asiaa koskeviin tuomioihin ks. Euroopan parlamentti, unionin sisäasioiden pääosasto, Pech, L., ”The European Court of Justice’s jurisdiction over national judiciary-related measures’, 2023, saatavilla osoitteessa https://democracyinstitute.ceu.edu/articles/european-parliament-publishes-study-laurent-pech.

48      Ks. esim. Broberg, M., Fenger, N., ”The European Court of Justice s Transformation of its Approach to Preliminary References from Member State Administrative Bodies”, Cambridge Yearbook of European Legal Studies, osa 24, Cambridge University Press, 2022, s. 2 ja sitä seuraavat sivut.

49      Esimerkkinä jälkimmäisestä on 19.9.2006 annettu tuomio Wilson (C‑506/04, EU:C:2006:587), jossa yhteisöjen tuomioistuin täsmensi, mitä tuomioistuinten ulkoisella ja sisäisellä riippumattomuudella tarkoitetaan. Unionin tuomioistuin tarkasteli ennakkoratkaisupyyntöä, joka koski sen arvioimista, onko kansallinen lainsäädäntö asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu, 16.4.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/5/EY (EYVL 1988, L 77, s. 36) 9 artiklassa asetettujen riippumattomuutta koskevien vaatimusten eli toisin sanoen asianajajien vapaan liikkuvuuden mukainen. Kyseisessä säännöksessä jäsenvaltiot velvoitettiin säätämään muutoksenhakukeinoista tuomioistuimessa asianajajan luetteloon merkitsemistä koskevan päätöksen osalta.

50      Ks. mm. tuomio 27.2.2018 (C‑64/16, EU:C:2018:117, 34–38 ja 42 ja 43 kohta).

51      Tuomio 21.1.2020, Banco de Santander (C‑274/14, EU:C:2020:17, 55 kohta ja sitä seuraavat kohdat). Ks. myös Broberg, M., Fenger, N., ”The European Court of Justice’s Transformation of its Approach towards Preliminary References from member State Administrative Bodies”, Cambridge Yearbook of European Legal Studies, osa 24, Cambridge University Press, 2022, s. 21 ja sitä seuraavat sivut (arviointi SEUT 267 artiklassa tarkoitetun riippumattomuuden käsitteen kehityksestä sekä SEU 19 artiklaa ja perusoikeuskirjan 47 artiklaa koskevan oikeuskäytännön heijastusvaikutuksista).

52      Ks. esim. Reyns, C., ”Saving judicial independence: a threat to the preliminary ruling mechanism?”, European Constitutional Law Review, osa 17 (1), Cambridge University Press, 2021, s. 26–52.

53      Ks. tältä osin julkisasiamies Wahlin ratkaisuehdotukset yhdistetyissä asioissa Torresi (C‑58/13 ja C‑59/13, EU:C:2014:265, 46–54 kohta) ja julkisasiamies Bobekin ratkaisuehdotus Pula Parking (C‑551/15, EU:C:2016:825, 76–107 kohta).

54      Oikeuskäytännössä on yleensä katsottu, että riippumattomuuteen tai puolueettomuuteen liittyvä ”sisäinen” osatekijä on tärkeä, koska sillä varmistetaan, että elin ylläpitää yhtäläistä etäisyyttä asian asianosaisiin. Ks. esim. tuomio 19.9.2006, Wilson (C‑506/04, EU:C:2006:587, 52 kohta). Ratkaisukokoonpanon jäsenillä ei siis tarvitse olla henkilökohtaista intressiä asian ratkaisuun. Mielestäni riippumattomuuden ”ulkoinen” osatekijä, joka edellyttää, ettei ratkaisukokoonpanoon vaikuteta ulkoisesti, edistää samaa tavoitetta eli yhtäläisen etäisyyden ylläpitämistä asianosaisiin. Ulkoinen painostus johtaa myös siihen, että riidan lopputulos ei perustu ratkaisijan itsenäiseen päätökseen vaan johtuu pikemminkin siitä, että ulkopuolinen toimija on vaikuttanut ratkaisijaan hyvin todennäköisesti jonkin osapuolen eduksi.

55      Ks. erityisesti tuomio 19.9.2006, Wilson (C‑506/04, EU:C:2006:587, 49–52 kohta) ja tuomio 21.1.2020, Banco de Santander (C‑274/14, EU:C:2020:17, 57–62 kohta).

56      Ks. esim. tuomio 5.11.2019, komissio v. Puola (Yleisten tuomioistuinten riippumattomuus) (C‑192/18, EU:C:2019:924, 109 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

57      Ks. tuomio 21.1.2020, Banco de Santander (C‑274/14, EU:C:2020:17, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 16.7.2020, Governo della Repubblica italiana (Italialaisten rauhantuomarien asema) (C‑658/18, EU:C:2020:572, 49 kohta).

58      Ks. tuomio 21.1.2020, Banco de Santander (C‑274/14, EU:C:2020:17, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 16.7.2020, Governo della Repubblica italiana (Italialaisten rauhantuomarien asema) (C‑658/18, EU:C:2020:572, 48 kohta).

59      ADBG:n 8 §:n 3 momentti. Sitä vastoin NADA nimittää ÖADR:n – joka toimii anti-dopingasioissa ensimmäisenä oikeusasteena – jäsenet. Ks. ADBG:n 7 §:n 3 momentti.

60      Tuomio 21.1.2020 (C‑274/14, EU:C:2020:17, 66 kohta).

61      Julkisasiamies Hoganin ratkaisuehdotus Banco de Santander (C‑274/14, EU:C:2019:802, 38 kohta).

62      Ks. vastaavasti tuomio 13.1.2022, Ministerstwo Sprawiedliwości (C‑55/20, EU:C:2022:6, 77 kohta) ja tuomio 26.1.2023, Construct (C‑403/21, EU:C:2023:47), (joka koski sen, että oikeutta kurinpitotuomioistuimen jäsenen erottamiseen ei ollut koskaan käytetty, käyttämistä perusteena arvioitaessa sitä todennäköisyyttä, että tällainen erottamisvalta saattaa vaarantaa ennakkoratkaisua pyytäneen elimen ”ulkoisen” riippumattomuuden.)

63      Ks. esim. tuomio 5.11.2019, komissio v. Puola (Yleisten tuomioistuinten riippumattomuus) (C‑192/18, EU:C:2019:924, 110 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

64      Ks. esim. tuomio 3.5.2022, CityRail (C‑453/20, EU:C:2022:341, 52 ja 64–69 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) (joka koskee hallintoviranomaista, joka käyttämällä viran puolesta muutoksenhakuvaltuuksia saattoi ”valittaa” itselleen ja siten valvoa rautatiealan kansallisen sääntelyelimen tekemiä hallinnollisia päätöksiä).

65      Ks. vastaavasti tuomio 21.1.2020, Banco de Santander (C‑274/14, EU:C:2020:17, 61 kohta ja sitä seuraavat kohdat oikeuskäytäntöviittauksineen).

66      Ks. esim. tuomio 31.5.2005, Syfait ym. (C‑53/03, EU:C:2005:333, 31–37 kohta) ja tuomio 30.5.2002, Schmid (C‑516/99, EU:C:2002:313, 34–38 kohta).

67      Tuomio 24.5.2016 (C‑396/14, EU:C:2016:347).

68      Tuomio 17.9.1997 (C‑54/96, EU:C:1997:413, 34 kohta).

69      Tuomio 17.9.1997 (C‑54/96, EU:C:1997:413, 35 kohta).

70      Ks. tuomio 21.1.2020 (C‑274/14, EU:C:2020:17, 67 ja 77 kohta).

71      Ks. esim. tuomio 6.10.1981, Broekmeulen (246/80, EU:C:1981:218, 9 kohta) (jossa kyseessä oleva elin koostui osittain lääkäreistä) ja tuomio 24.5.2016, MT Højgaard ja Züthe (C‑396/14, EU:C:2016:347, 27–29 kohta) (jossa kyseessä oleva elin koostui osittain maallikoista ja osittain tuomareista).

72      Ks. esim. tuomio 24.5.2016, MT Højgaard ja Züblin (C‑396/14, EU:C:2016:347, 27 kohta) ja tuomio 16.7.2020, Governo della Repubblica italiana (Italialaisten rauhantuomarien asema) (C‑658/18, EU:C:2020:572, 55 kohta).

73      Ks. tältä osin myös julkisasiamies Bobekin ratkaisuehdotus Ministerstwo Sprawiedliwości (C‑55/20, EU:C:2021:500, 58 ja 59 kohta).

74      Kuten kansallisesta asiakirja-aineistosta ilmenee, tämä asia on rekisteröity numerolla W108 2250401–1/10Z ja Bundesverwaltungsgericht on lykännyt sen käsittelyä siihen saakka, kunnes nyt käsiteltävä asia on ratkaistu.

75      Tuomio 12.1.2023 (C‑132/21, EU:C:2023:2, 57 kohta).

76      Tätä päätelmää tukee asiaa koskeva oikeuskirjallisuus; ks. Bresich, R.; Dopplinger, L.; Dörnhöfer, S.; Kunnert, G.; Riedl, E., Datenschutzgesetz – Kommentar, Linde Verlag, 2018, s. 201 ja Schwamberger, S., teoksessa Jahnel, D. (toim.), Jahrbuch 19 Datenschutzrecht (Neuer Wissenschaftlicher Verlag, 2019), s. 267 sekä viittaukset kansalliseen lainsäädäntöön.

77      Ks. vastaavasti rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta 26.2.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/14/EY (EYVL 2001, L 75, s. 29) osalta tuomio 9.11.2017, CTL Logistics (C‑489/15, EU:C:2017:834, 87 kohta) ja tuomio 27.10.2022, DB Station & Service (C‑721/20, EU:C:2022:832, 60, 80 ja 81 kohta) (joissa selitetään, että ennen oikeudellisiin toimenpiteisiin ryhtymistä rautatiemaksuja koskevat riidat on saatettava ensin direktiivillä 2001/14 perustetun sääntelyelimen käsiteltäviksi).

78      Yleisen tietosuoja-asetuksen 2 artiklan 1 kohta.

79      Ks. esim. tuomio 6.11.2003, Lindqvist (C‑101/01, EU:C:2003:596, 25 kohta) ja tuomio 13.5.2014, Google Spain ja Google (C‑131/12, EU:C:2014:317, 26 kohta) (jossa todetaan, että toimenpide, jolla henkilötiedot on ladattu internetsivulle, on käsittelyä).

80      Näitä tietoja voidaan käyttää hakijan tunnistamiseen sääntöjä rikkoneeksi henkilöksi, joten ne liittyvät selvästi yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun ”tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön”.

81      Ks. esim. tuomio 6.11.2003, Lindqvist (C‑101/01, EU:C:2003:596, 26 kohta).

82      Julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus WK (C‑33/22, EU:C:2023:397, 78 kohta).

83      SEUT 165 artiklan merkityksestä ks. julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus Royal Antwerp Football Club (C‑680/21, EU:C:2023:188, 48–55 kohta).

84      Ks. tältä osin Weatherill, S., Saving Football from Itself: Why and How to Re-make EU Sports Law, Cambridge Yearbook of European Legal Studies, osa 24, 2022, s. 8 ja 9).

85      Tuomio 15.12.1995, Bosman (C‑415/93, EU:C:1995:463, 73 kohta ja sitä seuraavat kohdat); tuomio 18.7.2006, Meca-Medina ja Majcen v. komissio (C‑519/04 P, EU:C:2006:492, 22 kohta ja sitä seuraavat kohdat); tuomio 1.7.2008, MOTOE (C‑49/07, EU:C:2008:376, 20–26 kohta); tuomio 16.3.2010, Olympique Lyonnais (C‑325/08, EU:C:2010:143, 27 kohta ja sitä seuraavat kohdat)ja tuomio 13.6.2019, TopFit ja Biffi (C‑22/18, EU:C:2019:497, 27 kohta ja sitä seuraavat kohdat) sekä julkisasiamies Rantosin ratkaisuehdotus International Skating Union v. komissio (C‑124/21 P, EU:C:2022:988, 36–43 kohta); julkisasiamies Rantosin ratkaisuehdotus European Superleague Company (C‑333/21, EU:C:2022:993, 39–42 kohta) ja julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus Royal Antwerp Football Club (C‑680/21, EU:C:2023:188, 34–36 kohta).

86      Kyseisen johdanto-osan perustelukappaleen asiaa koskevassa osassa todetaan seuraavaa: ”Terveyttä koskevia henkilötietoja ovat kaikki tiedot, jotka koskevat rekisteröidyn terveydentilaa ja paljastavat tietoja rekisteröidyn entisestä, nykyisestä tai tulevasta fyysisen terveyden tai mielenterveyden tilasta. Tähän kuuluvat – – kehon osan tai kehosta peräisin olevan aineen testaamisesta tai tutkimisesta saadut tiedot, kuten geneettiset tiedot ja biologiset näytteet.”

87      Ks. tuomio 6.11.2003 (C‑101/01, EU:C:2003:596, 50 kohta).

88      Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY (EYVL 1995, L 281, s. 31; jäljempänä tietosuojadirektiivi).

89      Se laadittiin alun perin vielä suppeampana kuin tekstin lopullisessa versiossa. Ks. tältä osin Euroopan unionin neuvosto, tietojenvaihto- ja tietosuojatyöryhmä ”General Data Protection Regulation – Revised draft of Chapters I and II ” (doc 6828/13, 26.2.2013, s. 10) (sisältää muutosehdotuksen, jossa edellytetään, että kyseessä olevat terveystiedot ”reveal information about significant health problems, treatments and sensitive conditions of an – – individual”).

90      Ks. tuomio 22.6.2021, Latvijas Republikas Saeima (Liikennerikkomuspisteet) (C‑439/19, EU:C:2021:504, 85 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) (jonka mukaan kyseisellä käsitteellä on itsenäinen luonne unionin oikeudessa).

91      Tuomio 22.6.2021, Latvijas Republikas Saeima (Liikennerikkomuspisteet) (C‑439/19, EU:C:2021:504, 77 ja 78 kohta) (jossa todetaan, että toisin kuin direktiivin 95/46 8 artiklan 5 kohdan, yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklan soveltamisala on rajattu ainoastaan rikosoikeuden alaan.)

92      Näin ollen nyt käsiteltävän asian kannalta ei ole tarpeen lausua siitä, onko hakija myös tuomittu rikoksesta.

93      Tuomio 22.6.2021, Latvijas Republikas Saeima (Liikennerikkomuspisteet) (C‑439/19, EU:C:2021:504, 87 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

94      Tuomio 22.6.2021, Latvijas Republikas Saeima (Liikennerikkomuspisteet) (C‑439/19, EU:C:2021:504, 88 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) (jossa muistutetaan, että jopa rikkomiset, joita ei kansallisessa oikeudessa pidetä ”rikosoikeudellisina”, voidaan katsoa rikosoikeudellisiksi unionin oikeutta sovellettaessa kyseessä olevan rikkomuksen luonteen ja seuraamusten ankaruuden perusteella).

95      Ks. tuomio 22.6.2021, Latvijas Republikas Saeima (Liikennerikkomuspisteet) (C‑439/19, EU:C:2021:504, 89 kohta) (jossa selitetään, että ”rikosoikeudellisen” seuraamuksen ominaispiirre ei liity pelkästään aiheutuneen vahingon korvaamiseen).

96      Tältä osin väittäisin näin ollen, että nyt käsiteltävä tilanne ylittää sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen että CAS:n oikeuskäytännössä hyväksytyn yleisen peruslähtökohdan, jonka mukaan urheiluun liittyviä kurinpitoriitoja ei yleisesti ottaen voida luokitella rikosoikeudellisiksi. Ks. tältä osin CAS:n ratkaisu 22.8.2011, Stichting AntiDoping Autoriteit Nederland (NADO) – Koninklijkklijke Nederlandsche Schaatsenrijders Bond (KNSB) v. W. (2010/A/2311 & 2312, 33 kohta, jossa todetaan, että sekä Sveitsin oikeudessa että CAS:n oikeuskäytännössä urheiluun liittyviä riita-asioita pidetään yleensä siviilioikeudellisina).

97      Ranskan hallitus viittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 6.11.2018 antamaan tuomioon Ramos Nunes de Carvalho e Sá v. Portugali (ECLI:CE:ECHR:2018:1106JUD005539113, erityisesti sen 67 kohtaan (tuomarin tehtävistä pidättäminen yhtäjaksoisesti 240 päivän ajaksi) ja 127 kohtaan (se, ettei tehtävistä pidättäminen täytä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan rikosoikeudellista kynnystä).

98      Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Kninin shakkikerho olisi hyvämaineinen instituutio. Asia on pikemminkin päinvastoin, sillä kroatialaisen kansanperinteen mukaan keskiaikainen Kroatian kuningas Stjepan Držislav, joka hallitsi ensimmäistä Kroatian valtiota Kninin linnoituksesta käsin, joutui tällä alueella Venetsian dogen Peter II Orseolon vangiksi. Saadakseen vapautensa takaisin Držislav pelasi kolmen pelin shakkiottelun Venetsian dogea vastaan, voitti kaikki pelit ja sai vastineeksi vapauden paitsi itselleen myös kaikille Kroatian kaupungeille Adrianmeren rannikolla. Juhlistaakseen voittoaan Držislav laittoi vaakunaansa ruutukuvion.

99      Ks. tältä osin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio, 2.10.2018 Mutu ja Pechstein v. Sveitsi (ECLI:CE:ECHR:2018:1002JUD004057510, 182 kohta) (jossa selitetään, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu julkinen oikeudenkäynti oli tarpeen, koska valittajan kahden vuoden kilpailukieltoon liittyi ”jonkinasteinen leimautuminen ja se vaikutti todennäköisesti haitallisesti hänen ammatilliseen kunniaansa ja maineeseensa”).

100      Ks. ratkaisuehdotukseni Norra Stockholm Bygg (C‑268/21, EU:C:2022:755, 81 kohta).

101      ADBG:n 21 §:n 3 momentti.

102      ADBG:n 23 §:n 14 momentti.

103      Ks. vastaavasti tuomio 29.7.2019, Fashion ID (C‑40/17, EU:C:2019:629, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) (jossa selitetään, että rekisterinpitäjän käsite voi sisältyä useita toimijoita, jotka osallistuvat henkilötietojen käsittelyyn).

104      Tältä osin unionin tuomioistuin on jo todennut, että sama käsittelytoimi voi täyttää useita käsittelyn lainmukaisena pitämisen edellytyksiä. Ks. tältä osin tuomio 9.3.2017, Manni (C‑398/15, EU:C:2017:197, 42 kohta). Ks. myös tuomio 1.8.2022, Vyriausioji tarnybinės jaikos komisija (C‑184/20, EU:C:2022:601, 71 kohta), jossa unionin tuomioistuin katsoi, että yhtäkin oikeuttamisperustetta voidaan pitää riittävänä yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan kannalta.

105      Oikeasuhteisuuden arviointi on välttämätön vaihe, joka unionin tuomioistuimen on suoritettava todetakseen, että perusoikeuden rajoitus on oikeutettu (perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohta). Tietosuojaa koskevan perusoikeuden osalta oikeasuhteisuuden periaate toistetaan yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa (tietojen minimoinnin periaate) ja 6 artiklan 3 kohdassa.

106      Tietosuojatyöryhmä, ”Toinen lausunto 4/2009 Maailman antidopingtoimiston (WADA) yksityisyyden ja henkilötietojen suojaa koskevasta kansainvälisestä standardista, siihen liittyvistä WADAn säännöstön määräyksistä ja muista yksityisyyden suojaa koskevista kysymyksistä, jotka liittyvät WADAn ja (kansallisten) antidopingtoimikuntien toimintaan dopingin käytön torjumiseksi urheilun alalla (WP 162, annettu 6.4.2009, 0746/09/FI) (jäljempänä tietosuojatyöryhmän lausunto 4/2009).

107      Tietosuojatyöryhmän lausunto 4/2009, s. 17, 3.6.2 kohta.

108      Unionin tuomioistuin on jo toimenpiteen tarpeellisuutta arvioitaessa käyttänyt kriteerinä sitä, olisiko vaihtoehtoinen toimenpide yhtä tehokas. Ks. tältä osin tuomio 1.8.2022, Vyriausioji tarnybinės jaikos komisija (C‑184/20, EU:C:2022:601, 85 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

109      Siksi ei ole mahdollista johtaa automaattisesti päätelmiä toteamuksista, jotka on tehty erilaisessa asiayhteydessä, kuten se, josta oli kyse 22.6.2021 annetussa tuomiossa Latvijas Republikas Saeima (Liikennerikkomuspisteet) (C‑439/19, EU:C:2021:504), joka koski kysymystä siitä, onko ensikertalaisia rikoksentekijöitä koskevien tietojen julkaiseminen kohtuutonta (tuomion 115 kohta). Kyseisessä asiassa liikennesääntöjen rikkomisen perusteella annettujen pisteiden julkaisemista pidettiin tarpeettomana ensikertalaisten tapauksessa. Asiayhteydessä, jota unionin tuomioistuimen ratkaisu koski, oikeuttamisperusteena oli kuitenkin liikenneturvallisuuden parantaminen (tuomion 107 kohta). Ensikertalaiset liikennesääntöjen rikkojat eivät välttämättä vaaranna liikennettä. Ensikertalaisia antidopingsääntöjen rikkojia koskevien tietojen julkaisemista saatetaan kuitenkin pitää välttämättömänä jo sen ehkäisemiseksi, että nuoret urheilijat edes yrittävät käyttää kiellettyjä aineita.

110      Tietosuojatyöryhmän lausunto 4/2009, s. 17, 3.6.1 kohta.

111      ADBG:n 1 §:n 2 momentin 10 kohdassa säädetään, että sitä, että ”toinen henkilö” auttaa tai yrittää auttaa toimintakieltoon määrättyä urheilijaa rikkomaan sääntöjä kyseisen urheilijan toimintakiellon aikana, pidetään erillisenä rikkomuksena.

112      Tietosuojatyöryhmän lausunto 4/2009, s. 17, 3.6.2 kohta.

113      Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 30.3.2023, L.B. v. Unkari (CE:ECHR:2023:0309JUD003634516).

114      Tietosuojatyöryhmän lausunto 4/2009, s. 17, 3.6.2 kohta.