Asia T‑614/13
Romonta GmbH
vastaan
Euroopan komissio
Ympäristö – Direktiivi 2003/87/EY – Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä – Siirtymäsäännökset, jotka koskevat päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa vuodesta 2013 alkaen – Päätös 2011/278/EU – Saksan kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet – Kohtuutonta rasitusta koskeva lauseke – Ammatillinen vapaus ja elinkeinovapaus – Omaisuudensuoja – Oikeasuhteisuus
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 26.9.2014
1. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Yksityistä suoraan koskeva päätös – Jäsenvaltioille osoitettu komission päätös kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien maksutta tapahtuvasta jaosta – Kaikki kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden osalta huomioon otettavat seikat on määritelty lopullisesti – Täytäntöönpano on luonteeltaan puhtaasti automaattista – Jäsenvaltioilla ei ole harkintavaltaa (SEUT 263 artiklan neljäs kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87 11 artikla; komission päätös 2013/448)
2. Ympäristö – Ilman pilaantuminen – Direktiivi 2003/87 – Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä – Oikeuksien maksutta tapahtuvaa jakoa koskeva siirtymäjärjestelmä – Yhdenmukaistetut jakosäännöt ovat luonteeltaan tyhjentäviä – Komissiolla ei ole harkintavaltaa – Komission päätös, jossa se kieltäytyi jakamasta oikeuksia kohtuutonta rasitusta koskevan lausekkeen perusteella – Suhteellisuusperiaatetta ja perusoikeuksia ei ole loukattu (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87 10 a artikla ja 11 artikla; komission päätöksen 2011/278 10 artikla ja 15 artiklan 3 kohta ja komission päätös 2013/448)
3. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Ylivoimainen este – Käsite – Sellaiset epätavalliset ja ennalta arvaamattomat olosuhteet, joihin siihen vetoavan ei ole ollut mahdollista vaikuttaa ja joiden seurauksia ei olisi voitu välttää kaikesta noudatetusta huolellisuudesta huolimatta – Yrityksen saattaminen kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän alaiseksi – Maksukyvyttömäksi tulemista koskeva vaara – Ylivoimaista estettä ei ole (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87; komission päätös 2013/448)
4. Ympäristö – Ilman pilaantuminen – Direktiivi 2003/87 – Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä – Oikeuksien maksutta tapahtuvaa jakoa koskeva siirtymäjärjestelmä – Kohtuutonta rasitusta koskevaa lauseketta ei ole – Perusoikeuksia ei ole loukattu (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 15–17 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87 10 a artikla ja 11 artikla; komission päätös 2011/278)
5. Ympäristö – Ilman pilaantuminen – Direktiivi 2003/87 – Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä – Oikeuksien maksutta tapahtuvaa jakoa koskeva siirtymäjärjestelmä – Kohtuutonta rasitusta koskevaa lauseketta ei ole – Suhteellisuusperiaatetta ei ole loukattu (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87 10 a artikla ja 11 artikla; komission päätös 2011/278)
6. Ympäristö – Ilman pilaantuminen – Direktiivi 2003/87 – Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä – Oikeuksien maksutta tapahtuvaa jakoa koskeva siirtymäjärjestelmä – Yhdenmukaistetut jakosäännöt ovat luonteeltaan tyhjentäviä – Jakaminen yhdenmukaistettuja sääntöjä pidemmälle menevän kansallisen säännön perusteella ei sovellu yhteen niiden kanssa – Komission päätös, jossa se kieltäytyi jakamasta oikeuksia kohtuutonta rasitusta koskevan lausekkeen perusteella – Toissijaisuusperiaatetta ei ole loukattu (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87 10 a artikla ja 11 artikla; komission päätös 2011/278)
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 29–37 kohta)
2. Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmässä maksutta tapahtuvaan oikeuksien jakoon sovelletaan päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten vahvistamisesta direktiivin 2003/87 10 a artiklan mukaisesti annetussa päätöksessä 2011/278 tyhjentävästi määriteltyjä sääntöjä.
Komission päätös siitä, kieltäytyykö se jakamasta oikeuksia laitokselle maksutta vai ei, riippuu täten yksinomaan siitä, onko kyseessä olevan jäsenvaltion laitokselle jakamat päästöoikeudet laskettu näiden sääntöjen mukaisesti. Komissiolla ei ole harkintavaltaa tämän osalta eikä se voi jakaa päästöoikeuksia maksutta kohtuutonta rasitusta koskevan lausekkeen perusteella. Näin ollen kieltäytyessään jakamasta oikeuksia sellaisessa tapauksessa komissio ei ole loukannut suhteellisuusperiaatetta eikä kyseisen laitoksen toimijan perusoikeuksia.
(ks. 44, 46 ja 47 kohta)
3. Ks. tuomion teksti.
(ks. 48 ja 49 kohta)
4. Päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten vahvistamisesta direktiivin 2003/87 10 a artiklan mukaisesti annetussa päätöksessä 2011/278 ei sallita päästöoikeuksien jakamista maksutta kohtuutonta rasitusta koskevan lausekkeen perusteella. Sillä, ettei sellaista lauseketta ole, puututaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 15–17 artiklassa määrättyyn ammatilliseen vapauteen ja elinkeinovapauteen sekä sellaisen rasituksen kohteeksi joutuneiden yritysten omaisuudensuojaan.
Perusoikeuksiin kohdistuvat rajoitukset eivät kuitenkaan vaikuta niiden keskeiseen sisältöön. Lisäksi päätöksellä 2011/278 vahvistettu järjestelmä vastaa tosiasiallisesti yleisen edun mukaista ympäristönsuojelun tavoitetta ja siinä otetaan huomioon päästöjen vähentämisen tasot, joita pidetään tieteellisesti välttämättöminä vaarallisen ilmastonmuutoksen välttämiseksi. Tästä seuraa, että koska päätös ei ole tavoiteltaviin päämääriin nähden ilmeisen soveltumaton kohtuutonta rasitusta koskevan lausekkeen puuttumisen johdosta, perusoikeuksiin puuttumisella ei loukata näitä oikeuksia.
(ks. 58, 59, 61, 67 ja 73 kohta)
5. Päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten vahvistamisesta direktiivin 2003/87 10 a artiklan mukaisesti annettu päätös 2011/278 ei ole ilmeisen suhteeton sanan suppeassa merkityksessä sen johdosta, ettei siinä sallita oikeuksien jakamista maksutta kohtuutonta rasitusta koskevan lausekkeen perusteella. Koska ei ole olemassa seikkaa, jonka nojalla voitaisiin katsoa, että markkinataloudellisen riskin lisäksi kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän piiriin kuuluvien laitosten toiminnanharjoittajien olemassaoloa uhkaa tyypillisesti päätöksessä 2011/278 säädettyjen jakosääntöjen soveltaminen, sen perusteella, ettei kyseisessä päätöksessä ole lauseketta sellaisten tilanteiden välttämiseksi, joissa yrityksen olemassaolo on uhattuna yrityksen yksilöllisestä hallinnoinnista johtuvien talous- ja rahoitusvaikeuksien vuoksi, ei voida katsoa, että päätös on ilmeisen suhteeton sanan suppeassa merkityksessä.
Tällaisen lausekkeen käyttöönottoa olisi nimittäin vaikea sovittaa yhteen ympäristön alalle tarkoitetun SEUT 191 artiklan 2 kohdassa määrätyn saastuttaja maksaa -periaatteen kanssa. Sitä paitsi silloinkin, kun tällaista lauseketta ei ole, unionin lainsäätäjän käyttöön ottamalla siirtymäjärjestelmällä voidaan välttää tietyissä tilanteissa sellaisen toimialan, joka on alttiina huomattavalle hiilivuodon riskille, laitosten taloudellisia vaikeuksia. Sitä vastoin komission tehtävänä ei ole taata kullekin yksittäiselle yritykselle vähimmäistuotantoa yrityksen omien kannattavuutta ja kehitystä koskevien kriteerien perusteella.
Lisäksi on niin, että ympäristölle aiheutuva lopullinen hyöty riippuu siitä, miten tiukasti vahvistetaan myönnettyjen päästöoikeuksien kokonaismäärä, joka muodostaa kyseisessä järjestelmässä sallittujen päästöjen ylärajan. Jos kohtuutonta rasitusta koskeva lauseke olisi olemassa, toiminnanharjoittajilla olisi vähemmän kannustimia vähentää päästöjään taloudellisten tai teknisten mukautustoimenpiteiden avulla.
(ks. 79, 81, 83, 89 ja 91–93 kohta)
6. Päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten vahvistamisesta direktiivin 2003/87 10 a artiklan mukaisesti annetussa päätöksessä 2011/278 määritellään tyhjentävästi säännöt, jotka koskevat päästöoikeuksien myöntämistä maksutta. Tällainen täysi yhdenmukaistaminen koko unionissa edellyttää, että näillä jakosäännöillä suljetaan väistämättä pois mahdollisuudet päästöoikeuksien jakamiseen maksutta kansallisten sääntöjen nojalla.
Koska tällaisille yleisille säännöille on ominaista, että niillä on suurempi vaikutus tiettyihin laitoksiin kuin toisiin, nämä säännöt koskevat kaikkia tilanteita ja myös epätyypillisiä tilanteita. Jäsenvaltio ei voi yksipuolisesti myöntää poikkeusta unionin yhdenmukaistetuista säännöistä.
Koska yhdenmukaistetut säännöt kuuluvat unionin yksinomaiseen toimivaltaan, toissijaisuusperiaatteen loukkaamiseen ei voida vedota sellaista komission päätöstä vastaan, jossa se kieltäytyi jakamasta päästöoikeuksia kohtuutonta rasitusta koskevan kansallisen säännöksen perusteella.
(ks. 101 ja 103–105 kohta)