Asia C-367/23
EA
vastaan
Artemis security SAS
(Ennakkoratkaisupyyntö – Cour de cassation (ylin tuomioistuin, Ranska))
Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 20.6.2024
Ennakkoratkaisupyyntö – Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu – Työajan järjestäminen – Direktiivi 2003/88/EY – 9 artiklan 1 kohdan a alakohta – Yötyöntekijöiden terveystarkastuksia koskeva velvoite – Se, että työnantaja laiminlyö tämän velvoitteen – Oikeus korvauksen saamiseen – Tarve näyttää erityisen vahingon olemassaolo toteen
1. Sosiaalipolitiikka – Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu – Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annettu direktiivi 2003/88 – Yötyöntekijöiden terveystarkastuksia koskeva velvoite – Työnantajan laiminlyönti – Oikeus korvauksen saamiseen – Vahingonkorvauksen määrän määrittäminen – Rahamääräisen korvauksen suuruutta koskevien kansallisten oikeussääntöjen soveltaminen – Edellytys – Vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteiden noudattaminen
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88 9 artiklan 1 kohdan a alakohta)
(ks. 25-27 ja 37 kohta)
2. Sosiaalipolitiikka – Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu – Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annettu direktiivi 2003/88 – Yötyöntekijöiden terveystarkastuksia koskeva velvoite – Työnantajan laiminlyönti – Oikeus korvauksen saamiseen – Täysi korvaus kärsitystä vahingosta – Ulottuvuus – Rangaistusluonteisen vahingonkorvauksen maksaminen – Ulkopuolelle jääminen
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88 9 artiklan 1 kohdan a alakohta)
(ks. 31–33, 35 ja 36 kohta)
3. Sosiaalipolitiikka – Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu – Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annettu direktiivi 2003/88 – Yötyöntekijöiden terveystarkastuksia koskeva velvoite – Työnantajan laiminlyönti – Oikeus korvauksen saamiseen – Tarve näyttää erityisen vahingon olemassaolo toteen
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88 9 artiklan 1 kohdan a alakohta)
(ks. 40-43 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)
Tiivistelmä
Unionin tuomioistuin, jolle Cour de cassation (ylin tuomioistuin, Ranska) on esittänyt ennakkoratkaisupyynnön, selventää tiettyjä sääntöjä, jotka koskevat direktiivin N:o 2003/88/EY(1) mukaista yötyötä ja oikeutta vahingonkorvaukseen, jos kyseisiä sääntöjä rikotaan.
Artemis security SAS (jäljempänä Artemis) otti EA:n palvelukseensa paloturvallisuus- ja ensihoitoyksikön työntekijäksi 1.4.2017. Koska EA siirrettiin päivätyöstä yötyöhön, hän nosti Conseil de prud’hommes de Compiègnessa (Compiègnen työoikeudellisten asioiden alioikeus, Ranska) kanteen, jossa hän vaati muun muassa, että Artemis velvoitetaan maksamaan hänelle vahingonkorvauksia yhtäältä siksi, että Artemis oli muuttanut hänen työsopimustaan yksipuolisesti, ja toisaalta siksi, ettei hänen osaltaan ollut suoritettu yötyöhön liittyvää tehostettua lääketieteellistä seurantaa.
EA:n vahingonkorvauskanne hylättiin, minkä jälkeen hän teki valituksen Cour d’appel d’Amiensiin (Amiensin ylioikeus, Ranska), joka pysytti hylkäävän tuomion sillä perusteella, että EA ei ollut osoittanut sen vahingon olemassaoloa ja laajuutta, jonka hän väittää aiheutuneen hänelle sen johdosta, ettei yötyöhön liittyvää tehostettua lääketieteellistä seurantaa ollut järjestetty. EA esitti ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen kyseisestä tuomiosta tekemänsä valituksen tueksi, että pelkkä toteamus siitä, ettei yötyöhön liittyvää tehostettua lääketieteellistä seurantaa koskevia vähimmäissuojasäännöksiä ollut noudatettu, antaa asianomaiselle työntekijälle oikeuden korvaukseen ja että Cour d’appel d’Amiens rikkoi Ranskan työkoodeksia(2) (Code du travail), luettuna yhdessä direktiivin 2003/88 9 artiklan kanssa, kun se hylkäsi hänen vahingonkorvausvaatimuksensa.
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy tältä osin muun muassa sitä, antaako pelkästään se, että työnantaja ei ole noudattanut kansallisia toimenpiteitä, jotka on toteutettu direktiivin 2003/88(3) 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyjen yötyöntekijöiden terveystarkastusten varmistamiseksi, itsessään oikeuden korvauksen saamiseen ilman, että asianomaiselle työntekijälle aiheutunut erityinen vahinko olisi tarpeen näyttää toteen.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
Unionin tuomioistuin muistuttaa aluksi, ettei unionin oikeudessa ole säännöksiä, joiden tarkoituksena on vahvistaa säännöt, jotka koskevat mahdollista korvausta, jota yötyöhön siirretty työntekijä voi vaatia sen johdosta, että hänen työnantajansa on rikkonut kansallisia sääntöjä, jotka koskevat siirron yhteydessä säädettyä terveystarkastusta ja joilla pannaan täytäntöön direktiivin 2003/88 9 artiklan 1 kohdan a alakohta. Jokaisen jäsenvaltion sisäisessä oikeusjärjestyksessä on näin ollen vahvistettava kanteita, joilla pyritään turvaamaan yksityisten kyseiseen säännökseen perustuvat oikeudet, koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja erityisesti edellytykset, joiden nojalla tällainen työntekijä voi saada korvausta mainitusta rikkomuksesta, sillä edellytyksellä, että vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita noudatetaan.
Tehokkuusperiaatteen osalta on niin, että koska kyseisessä artiklassa säädetyt yötyöntekijöiden terveystarkastuksia koskevat velvoitteet on käsiteltävässä asiassa saatettu osaksi kansallista oikeutta, asianomaisella työntekijällä on oltava mahdollisuus vaatia, että hänen työnantajansa täyttää mainitut velvoitteet, tarvittaessa vaatimalla velvoitteiden asianmukaista täyttämistä toimivaltaisissa tuomioistuimissa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti. Tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden käyttäminen on siten omiaan edistämään terveystarkastusta koskevan oikeuden, joka yötyöntekijällä on direktiivin 2003/88 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla, tehokkuuden varmistamista.
Se, että yötyöntekijä voi saada riittävää korvausta tilanteissa, joissa työnantaja rikkoo mainitussa artiklassa säädettyjä velvoitteita, edistää niin ikään tällaisen tehokkuuden varmistamista, koska kyseisellä korvauksella on kyettävä korvaamaan aiheutunut vahinko täysin. On nimittäin niin, että työntekijän oikeus vaatia korvausta vahingosta vahvistaa 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyjen suojasääntöjen toimivuutta ja on omiaan tekemään lainvastaisen toiminnan toistamisen vähemmän houkuttelevaksi. Aiheutuneen vahingon täysi korvaaminen vahinkoa kärsineelle henkilölle voi varmistaa, että tällainen vahinko tosiasiallisesti hyvitetään tai korvataan tavalla, joka on varoittava ja oikeasuhteinen. Näin ollen on niin, että kun otetaan huomioon nyt käsiteltävässä asiassa sovellettavassa kansallisessa oikeudessa säädetyn korvauksen saamista koskevan oikeuden vahingonkorvaustehtävä, tosiasiallisesti kärsityn vahingon korvaaminen täysimääräisesti on riittävää, eikä työnantajaa ole tarpeen velvoittaa maksamaan rangaistusluonteista vahingonkorvausta.
Sovellettavassa kansallisessa oikeudessa on lisäksi tältä osin erityisiä sääntöjä, jotka mahdollistavat seuraamusmaksujen määräämisen työnantajalle, joka rikkoo kansallisia säännöksiä, joilla direktiivin 2003/88 9 artiklan 1 kohdan a alakohta on pantu täytäntöön. Nämä erityiset säännöt edistävät osaltaan terveystarkastuksia koskevan oikeuden, joka yötyöntekijällä on mainitun säännöksen nojalla, tehokkuuden varmistamista. Tällaisissa säännöissä, joilla on pääasiallisesti rangaistustarkoitus, ei puolestaan edellytetä vahingon olemassaoloa. Näin ollen on niin, että vaikka tällaiset rangaistusluonteiset säännöt ja sopimusperusteista vastuuta tai tuottamusvastuuta koskevat säännöt täydentävät toisiaan siltä osin kuin ne molemmat kannustavat noudattamaan kyseistä unionin oikeuden oikeussääntöä, niillä on kuitenkin eri tehtävät.
Unionin tuomioistuin toteaa täten, ettei vaikuta siltä – jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen selvityksistä muuta johdu –, että pääasian kansallinen säännöstö olisi omiaan vaarantamaan direktiivin 2003/88 9 artiklan 1 kohdan a alakohdasta johtuvien oikeuksien tehokkuuden.
Kyseisellä artiklalla käyttöön otettujen terveystarkastuksia koskevien toimenpiteiden tavoitteesta on lopuksi todettava, että toisin kuin direktiivin 2003/88 6 artiklan b alakohdasta ja 8 artiklasta johtuvat työaikaa koskevat vaatimukset, joiden laiminlyöminen itsessään aiheuttaa vahinkoa asianomaiselle työntekijälle, se, että ennen yötyöhön ryhtymistä järjestettävää terveystarkastusta ja yötyöhön ryhtymisen jälkeen säännöllisesti järjestettävää lääketieteellistä seurantaa – joista säädetään mainitun direktiivin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa –, ei ole järjestetty, ei välttämättä vaaranna asianomaisen työntekijän terveyttä eikä näin ollen aiheuta korvattavaa vahinkoa työntekijälle. On näet niin, että tällaisen vahingon mahdollinen ilmeneminen riippuu muun muassa kunkin työntekijän terveydentilasta, sillä yötyötehtävät voivat lisäksi olla vaikeutensa ja aiheuttamansa stressin osalta erilaisia.