UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
18 päivänä marraskuuta 2015 (*)
Polkumyynti – Tiettyjen Kiinasta peräisin olevien kompressorien tuonti – Osa maksetuista polkumyyntitulleista on päätetty jättää palauttamatta – Vientihinnan määrittäminen – Polkumyyntitullien vähentäminen – Kumoamisen ajallisten vaikutusten mukauttaminen
Asiassa T‑74/12,
Mecafer, kotipaikka Valence (Ranska), edustajinaan solicitor R. MacLean ja asianajaja A. Bochon,
kantajana
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään A. Stobiecka-Kuik, K. Talabér-Ritz ja T. Maxian Rusche,
vastaajana,
jossa on kyse vaatimuksesta kumota osittain Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen kompressorien tuonnista maksettujen polkumyyntitullien palauttamisvaatimuksia koskevan, 6.12.2011 tehdyn komission päätöksen K(2011) 8804 lopullinen osittaista kumoamista koskeva vaatimus, ja siltä varalta, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa mainitun päätöksen, vaatimuksesta sen vaikutusten voimassa pitämiseksi siihen saakka, kunnes komissio on toteuttanut annettavan unionin yleisen tuomioistuimen tuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet.
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kanninen sekä tuomarit I. Pelikánová ja E. Buttigieg (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies I. Dragan,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 12.12.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Asian kantaja Mecafer tuo Euroopan unioniin Nu Air (Shanghai) Compressors and Tools Co. Ltd:n (jäljempänä Nu Air Shanghai tai vientiä harjoittava tuottaja), jonka kotipaikka on Kiina, tuottamia ilmakompressoreita. Lisäksi se jakelee ja myy Nu Air ‑konsernin johdossa olevan italialaisyhtiön, Nu Air Compressors and Tools SpA:n, johon vientiä harjoittava tuottaja kuuluu, tuottamia ilmakompressoreita. Käsiteltävän asian tosiseikkojen tapahtuma-aikana kantaja kuului Nu Air ‑konserniin ja oli siis etuyhteydessä vientiä harjoittavaan tuottajaan.
2 Euroopan unionin neuvosto antoi 17.3.2008 asetuksen (EY) N:o 261/2008 lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen kompressorien tuonnissa (EUVL L 81, s. 1). Asetuksessa N:o 261/2008 tarkoitettuihin Nu Air Shanghain tuottamiin kompressoreihin (jäljempänä tarkasteltava tuote) sovellettiin 13,7 prosentin polkumyyntitullia.
3 Kesäkuun 2009 ja kesäkuun 2010 välisenä aikana kantaja esitti polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1995 annetun neuvoston asetuksen (EYVL 1996, L 56, s. 1) (joka on korvattu polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51; jäljempänä perusasetus)), sellaisena kuin se on muutettuna, 11 artiklan 8 kohdan säännösten mukaisesti viisi asetuksella N:o 261/2008 käyttöön otettujen lopullisten polkumyyntitullien palauttamisvaatimusta; kantaja oli maksanut näitä polkumyyntitulleja Nu Air Shanghain tuottamien kompressoreiden tuonnista, ja se vaati yhteensä 576 474,76 euron palauttamista. Vaatimukset esitettiin Euroopan komissiolle Ranskan toimivaltaisten viranomaisten välityksellä.
4 Komissio käynnisti tutkimuksen, joka käsitti ajanjakson 1.9.2008–31.12.2009 (jäljempänä palautustutkimuksen ajanjakso).
5 Komissio esitti kantajalle 6.4.2011 lähettämässään ilmoituksessa ne olennaiset tosiseikat ja näkemykset, joiden perusteella se ehdotti, että Nu Air Shanghain oikaistuksi polkumyyntimarginaaliksi vahvistetaan 11,2 prosenttia ja että polkumyyntitullit palautetaan kantajalle osittain.
6 Komissio lähetti samana päivänä Nu Air Shanghai ‑konsernille asiakirjan, jossa se selvitti Nu Air Shanghaille vahvistetun oikaistun polkumyyntimarginaalin laskentamenetelmän.
7 Kantaja lähetti komissiolle 26.4.2011 polkumyyntimarginaalin laskentamenetelmää koskevat huomautuksensa. Se riitautti erityisesti polkumyyntitullien vähentämisen vientihinnan laskelmassa ja vetosi perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdan säännöksiin. Kantaja vaati vielä komissiolta, että sitä kuultaisiin näistä kysymyksistä muodollisessa kuulemisessa.
8 Tämä kuuleminen pidettiin 31.5.2011.
9 Kantaja pyysi 26.7.2011 lähettämässään sähköpostiviestissä komissiota toimittamaan sille laskelmat, joiden perusteella se oli vähentänyt polkumyyntitullit perusasetuksen 2 artiklan 9 kohtaan perustuvasta laskennallisesta vientihinnasta. Komissio toimitti nämä laskelmat kantajalle sähköpostitse samana päivänä.
10 Kantaja lähetti komissiolle 28.7.2011 sähköpostiviestin, jossa se pyysi selvitystä siitä, miten komissio oli tulkinnut edellä mainittujen laskelmien tuloksia, ja komissio vastasi pyyntöön samana päivänä sähköpostitse.
11 Komissio lähetti kantajalle 17.10.2011 lopullisen ilmoituksen, jossa esitettiin ne olennaiset tosiseikat ja näkemykset, joiden perusteella se aikoi oikaista tarkasteltavaan tuotteeseen sovellettavan polkumyyntimarginaalin ja palauttaa kantajalle sen maksamat polkumyyntitullit osittain.
12 Kantaja pyysi 20. ja 21.10.2011 lähettämissään sähköpostiviesteissä komissiolta lisäselvityksiä menetelmästä, jota se oli käyttänyt arvioidessaan, oliko polkumyyntitullit siirretty ensimmäiseltä unioniin sijoittautuneelta riippumattomalta ostajalta perittäviin tarkasteltavan tuotteen jälleenmyyntihintoihin. Komissio ei suostunut tähän pyyntöön ja viittasi 28.7.2011 lähettämässään edellisessä sähköpostiviestissä annettuihin selvityksiin.
13 Kantaja esitti 31.10.2011 huomautuksia lopullisesta ilmoituksesta.
14 Komissio antoi 6.12.2011 päätöksen K(2011) 8804 lopullinen (jäljempänä riidanalainen päätös), jossa se yhtäältä vahvisti Nu Air Shanghain oikaistuksi polkumyyntimarginaaliksi 10,7 prosenttia ja toisaalta määräsi, että kantajan perusteettomasti maksamat polkumyyntitullit on palautettava osittain alkuperäisen polkumyyntimarginaalin (13,7 prosenttia) ja oikaistun polkumyyntimarginaalin (10,7 prosenttia) välisen erotuksen perusteella.
15 Tarkasteltavan tuotteen normaaliarvo muodostettiin oikaistun polkumyyntimarginaalin laskemista varten perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
16 Kun tuotetta vietiin joko suoraan riippumattomille ostajille unioniin tai unionin ulkopuolella sijaitsevien etuyhteydessä olevien yhtiöiden välityksellä, vientihinta määritettiin tarkasteltavasta tuotteesta tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti.
17 Kun tuotetta vietiin unionissa sijaitsevan etuyhteydessä olevan yhtiön – kuten vientiä harjoittavaan tuottajaan etuyhteydessä olevan tuojan – välityksellä, joka hoiti kaikki tarkasteltavaa tuotetta koskevat tuontitoimet, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti sen hinnan perusteella, jolla maahantuodut tuotteet jälleenmyytiin unioniin sijoittautuneelle riippumattomalle ostajalle ensimmäisen kerran. Luotettavan vientihinnan määrittämiseksi tehtiin oikaisuja, jotta voitiin ottaa huomioon kaikki tuonnin ja jälleenmyynnin välillä aiheutuneet kustannukset ja kertynyt voitto.
18 Maksetut polkumyyntitullit vähennettiin perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdan mukaisesti laskennallisesta vientihinnasta erityisesti siksi, että kantaja ei ollut osoittanut, että ne oli siirretty asianmukaisesti kaikkiin jälleenmyyntihintoihin. Kantajan väite, jonka mukaan tarkasteltavan tuotteen jälleenmyynnistä sille kertyneen kokonaisliikevaihdon kasvu oli ylittänyt tämän tuotteen maahantuonnista maksettujen tullien kokonaismäärän, hylättiin, koska se ei saattanut kyseenalaiseksi toteamusta, jonka mukaan polkumyyntitullia ei ollut asianmukaisesti siirretty tarkasteltavan tuotteen useiden eri tuotetyyppien jälleenmyyntihintoihin eikä hintapolitiikkaa näin ollen ollut tarkistettu siten, että siinä otettaisiin huomioon maksetut polkumyyntitullit.
19 Lisäksi 10,7 prosentin polkumyyntimarginaali laskettiin vertaamalla kunkin tuotetyypin keskimääräistä normaaliarvoa tarkasteltavan tuotteen vastaavan tuotetyypin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan.
20 On vielä todettava, että komissio hyväksyi päätöksessä K(2011) 8804 lopullinen kantajan palauttamisvaatimuksen 126 235,35 euron määrään asti ja hylkäsi sen muilta osin, toisin sanoen 450 239,41 euron osalta.
Menettely ja asianosaisten vaatimukset
21 Kantaja nosti käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 16.2.2012 toimittamallaan kannekirjelmällä.
22 Unionin yleinen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn sekä esitti 2.5.1991 annetun työjärjestyksensä 64 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimenpiteenä asianosaisille kirjallisia kysymyksiä ja pyysi niitä toimittamaan tiettyjä asiakirjoja. Asianosaiset noudattivat näitä prosessinjohtotoimenpiteitä asetetuissa määräajoissa.
23 Unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston puheenjohtajan 11.11.2014 antamalla määräyksellä käsiteltävä asia yhdistettiin suullista käsittelyä varten asioihin Nu Air Polska v. komissio (T‑75/12) ja Nu Air Compressors and Tools v. komissio (T‑76/12) 2.5.1991 annetun työjärjestyksen 50 artiklan mukaisesti.
24 Kantaja yhtäältä pyysi 27.11.2014 päivätyssä kirjelmässä lupaa saada käyttää istunnossa tiettyjä teknisiä välineitä ja toisaalta esitti uutta näyttöä. Kantajan 27.11.2014 päivätty kirjelmä ja sen liitteenä oleva uusi esitettävä näyttö lisättiin asiakirja-aineistoon unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston puheenjohtajan 5.12.2014 tekemällä päätöksellä.
25 Asianosaisten suulliset lausumat ja niiden ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamat vastaukset kuultiin 12.12.2014 pidetyssä istunnossa.
26 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– ottaa kanteen tutkittavaksi
– kumoaa riidanalaisen päätöksen 1 artiklan siltä osin kuin siinä taataan kantajan maksamien polkumyyntitullien palauttaminen vain osittain
– määrää, että riidanalaisen päätöksen vaikutukset pidetään voimassa siihen saakka, kunnes komissio on toteuttanut annettavan unionin yleisen tuomioistuimen tuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
27 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen perusteettomana
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Tutkittavaksi ottaminen
Kantajan 27.11.2014 esittämän näytön tutkittavaksi ottaminen
28 Unionin yleisen tuomioistuimen 2.5.1991 annetun työjärjestyksen 48 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:
”Vastauksessaan asianosainen voi vedota lisänäyttöön. Asianosaisen on kuitenkin ilmoitettava syy, miksi näyttöön ei ole vedottu aikaisemmin.”
29 Tässä artiklassa sallitaan näytön esittäminen 2.5.1991 annetun työjärjestyksen 46 artiklan 1 kohdan ulkopuolisissa tapauksissa. Analogisesti unionin yleinen tuomioistuin hyväksyy tietyn näytön esittämisen vastauskirjelmän jättämisen jälkeen, jos näytön esittäneellä asianosaisella ei olisi voinut olla kyseisiä todisteita käytettävissään ennen kirjallisen käsittelyvaiheen päättymistä tai jos vastapuoli on esittänyt omaa aineistoaan myöhään ja asiakirja-aineiston täydentäminen on sallittava kontradiktorisen periaatteen noudattamisen turvaamiseksi (tuomio 14.4.2005, Gaki-Kakouri v. yhteisöjen tuomioistuin, C‑243/04 P, EU:C:2005:238, 32 kohta).
30 Koska kyseessä on poikkeus näytön esittämistä koskevista säännöistä, 2.5.1991 annetun työjärjestyksen 48 artiklan 1 kohdassa velvoitetaan asianosaiset perustelemaan, miksi näyttö on esitetty myöhässä. Tällainen velvollisuus merkitsee, että unionin yleiselle tuomioistuimelle annetaan toimivalta valvoa tämän näytön myöhässä esittämistä koskevien perustelujen hyväksyttävyyttä ja tarvittaessa näytön sisältöä ja hylätä se, mikäli vaatimusta ei ole perusteltu oikeudellisesti riittävällä tavalla. Sama pätee sitä suuremmalla syyllä näyttöön, jota halutaan esittää vastauskirjelmän esittämisen jälkeen (edellä 29 kohdassa mainittu tuomio Gaki-Kakouri v. yhteisöjen tuomioistuin, EU:C:2005:238, 33 kohta).
31 Käsiteltävässä asiassa kantaja toimitti 27.11.2014 päivätyn kirjelmän liitteenä yhdeksän komission päätöstä, jotka se oli antanut muissa polkumyyntitullien palauttamista koskevissa menettelyissä ja joista ensimmäiset kahdeksan annettiin ennen kirjallisen käsittelyn päättymistä ja viimeinen sen jälkeen. Perustellakseen tämän näytön esittämistä myöhässä kantaja totesi muun muassa, ettei edellä mainittuja päätöksiä ollut julkaistu ja että se oli siksi joutunut laatimaan komissiolle useita näihin asiakirjoihin tutustumista koskevia pyyntöjä, jotka komissio hyväksyi vastauksen toimittamiselle asetetun määräpäivän jälkeen.
32 Komissio ei esittänyt vastaväitteitä tältä osin.
33 Näin ollen kantajan 27.11.2014 päivätyn kirjelmän liitteenä toimittama näyttö on otettava tutkittavaksi.
Kantajan istunnossa pitämän power point ‑esityksen tutkittavaksi ottaminen sekä sähköisessä muodossa että paperiversiona
34 Kantaja pyysi 27.11.2014 päivätyssä kirjelmässä unionin yleiseltä tuomioistuimelta myös lupaa power point ‑esityksen pitämiseen istunnossa ja täsmensi, että kyseessä olisi ainoastaan tarkasteltavan tuotteen kuvaus.
35 Unionin yleisen tuomioistuimen hyväksyttyä kantajan pyynnön 12.12.2014 pidetyssä istunnossa kantaja piti edellä 34 kohdassa mainitun power point ‑esityksen ja toimitti unionin yleisen tuomioistuimen pyynnöstä esityksen paperiversiona.
36 Komissio ilmoitti vastustavansa kantajan power point ‑esitystä lähinnä sillä perusteella, ettei sen sisältö rajoittunut pelkästään tarkasteltavan tuotteen kuvaukseen eikä näin ollen vastannut kantajan 27.11.2014 päivätyssä kirjelmässä unionin yleiseltä tuomioistuimelta pyytämässä luvassa mainittua sisältöä.
37 Tältä osin on todettava, että komission esittämä kritiikki on perusteltua vain siltä osin kuin se koskee kantajan power point ‑esityksen kahta viimeistä kalvoa. Edellä mainituissa kalvoissa kuitenkin vain palautetaan mieliin ne perusteet, joihin kantaja vetoaa unionin yleiselle tuomioistuimelle esittämissään kirjelmissä, tai esitetään otteita taulukoista, jotka kantaja oli jo sisällyttänyt vastauskirjelmänsä liitteeseen C.12.
38 Näissä olosuhteissa kantajan power point ‑esitys, joka ei ole myöhässä esitetty näyttö, on otettava tutkittavaksi sekä sähköisessä muodossa että paperiversiona.
Komission istunnossa esittämän asiakirjan tutkittavaksi ottaminen
39 Komissio esitti istunnossa kaksi käsiteltävään asiaan liittyvää kalvoa, jotka olivat peräisin sen yksiköille tarkoitetusta sisäisestä power point ‑esityksestä. Se perusteli kyseessä olevan asiakirjan toimittamista lähinnä tarpeella vastata kantajan power point ‑esitykseen, jonka sisältö ei rajoittunut pelkästään tarkasteltavan tuotteen sisällön kuvaamiseen, ja siten turvata menettelyllisen yhdenvertaisuuden periaate asianosaisten kesken.
40 On muistutettava, että istunnossa pidetyssä power point ‑esityksessä kantaja paitsi esitteli tarkasteltavan tuotteen ja tavan, jolla komissio oli ryhmitellyt sen eri tuotteen valvontakoodien mukaan, myös selvitti lähinnä ne syyt, joiden takia tutkintamenetelmä, jota komissio noudatti selvittääkseen, olivatko kantaja ja muut vientiä harjoittaviin tuottajiin etuyhteydessä olevat unioniin sijoittautuneet maahantuontiyhtiöt (jäljempänä yhdessä etuyhteydessä olevat tuojat) siirtäneet polkumyyntitullit ensimmäiseltä unioniin sijoittautuneelta riippumattomalta ostajalta perittäviin tarkasteltavan tuotteen jälleenmyyntihintoihin, sen mielestä loukkasi tarkasteltavan tuotteen yksikköluonnetta ja johti oikaistun polkumyyntimarginaalin määrittämiseen virheellisesti käsiteltävässä asiassa.
41 Tältä osin on yhtäältä todettava, etteivät edellä esitetyt perustelut olleet uusia, koska kantaja oli jo vedonnut niihin sekä kannekirjelmässä että vastauskirjelmässä (edellä 37 kohta), ja toisaalta, että komissiolla oli ollut tilaisuus vastata niihin ja esittää lisänäyttöä unionin yleisessä tuomioistuimessa pidetyssä kirjallisessa käsittelyssä.
42 Tässä yhteydessä komissio ei voi vedota menettelyllisen yhdenvertaisuuden periaatteeseen perustellakseen sitä, että se esitti istunnossa edellä 39 kohdassa tarkoitetut kaksi kalvoa, jotka ovat myöhässä esitettyjä todisteita.
43 On lisäksi todettava, ettei komissio ole ilmoittanut unionin yleiselle tuomioistuimelle niitä syitä, joiden takia sen oli mahdotonta esittää edellä mainittua näyttöä ennen kirjallisen menettelyn päättymistä, kun tältä osin täsmennetään, että se käsitti kaavion ja taulukon, jotka komissio oli laatinut jo palautustutkimuksen ajanjaksosta lähtien tiedossaan olleiden seikkojen pohjalta.
44 Edellä esitetyn perusteella komission istunnossa esittämä näyttö on jätettävä tutkimatta edellä 29 ja 30 kohdassa tarkoitetun oikeuskäytännön mukaisesti.
Asiakysymys
45 Kantaja vaatii yhtäältä riidanalaisen päätöksen osittaista kumoamista SEUT 263 artiklan perusteella ja toisaalta sen vaikutusten tilapäistä voimassa pitämistä SEUT 264 artiklan perusteella.
Ensimmäinen vaatimuskohta, joka koskee riidanalaisen päätöksen osittaista kumoamista
46 Ensimmäisessä vaatimuskohdassa kantaja vaatii lähinnä riidanalaisen päätöksen osittaista kumoamista siksi, että komissio on hyväksynyt sen esittämät polkumyyntitullien palauttamisvaatimukset vain osittain eikä näin ollen määrää tullien palauttamisesta siltä osin kuin ne ylittävät kyseisen päätöksen 1 artiklassa mainitut määrät.
47 Kantaja vetoaa ensimmäisen vaatimuskohtansa tueksi kolmeen kanneperusteeseen. Ensimmäisessä kanneperusteessa kantaja väittää, että komissio on tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä määrittäessään perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti muodostetusta vientihinnasta vähennettävän voittomarginaalin ja että se on rikkonut perusasetuksen 2 artiklan 9 kohtaa ja 18 artiklan 3 kohtaa. Toisessa kanneperusteessa se väittää lähinnä, että komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen vähentäessään etuyhteydessä olevien tuojien maksamien polkumyyntitullien määrän laskennallisesta vientihinnasta ja ettei se näin ollen ole onnistunut vahvistamaan luotettavaa vientihintaa ja polkumyyntimarginaalia ja rikkoo siten perusasetuksen 2 artiklan 9 ja 11 kohtaa ja 11 artiklan 10 kohtaa. Kolmannessa kanneperusteessa se vetoaa siihen, että sen puolustautumisoikeuksia ja hyvän hallinnon periaatetta on loukattu.
48 Unionin yleinen tuomioistuin pitää asianmukaisena tutkia aluksi ensimmäisen vaatimuskohdan tueksi esitetyn toisen kanneperusteen ja sen jälkeen ensimmäisen ja kolmannen kanneperusteen.
49 Toisessa kanneperusteessa on viisi osaa, joissa kantaja väittää ensinnäkin, että komissio on tulkinnut virheellisesti perusasetuksen 11 artiklan 10 kohtaa siltä osin kuin se on katsonut, että polkumyyntitullien siirtäminen hintoihin oli todettava kunkin ilmakompressorityypin osalta, toiseksi, että tämä lähestymistapa haittaa luotettavan vientihinnan ja painotetun keskimääräisen polkumyyntimarginaalin vahvistamista, kolmanneksi, että Maailman kauppajärjestön (WTO) valituselimen ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä on loukattu, neljänneksi, että tälle lähestymistavalle on annettu kohtuuton merkitys jälleenmyyntihintojen tarkastelussa, ja viidenneksi, että kyseinen lähestymistapa on mielivaltainen.
50 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo asianmukaiseksi tutkia ensin toisen kanneperusteen ensimmäisen osan ja sen jälkeen sen kolmannen, neljännen, viidennen ja toisen osan.
– Toisen kanneperusteen ensimmäinen osa
51 Kantaja väittää lähinnä, että komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen ja oikeudellisia virheitä sikäli kuin se on arvioinut, oliko polkumyyntitullit siirretty ensimmäiseltä unioniin sijoittautuneelta riippumattomalta ostajalta perittäviin jälleenmyyntihintoihin, soveltamalla tuotteen valvontakoodikohtaista arviointimenetelmää (jäljempänä tuotteen valvontakoodikohtainen menetelmä), jolle ei ole perusteita perusasetuksessa eikä oikeuskäytännössä. Kantajan mukaan tämä menetelmä on kuitenkin ristiriidassa perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdan sanamuotoon perustuvan ja teleologisen tulkinnan kanssa; sen mukaan polkumyyntitullien siirtämistä hintoihin on arvioitava niiden samojen sääntöjen ja menetelmien mukaisesti, joita tarkoitetaan perusasetuksen 2 artiklassa, johon mainitun asetuksen 11 artiklan 10 kohdassa nimenomaisesti viitataan, ja näin ollen kokonaisuutena, toisin sanoen tarkasteltavan tuotteen osalta eikä kunkin tuotteen valvontakoodin osalta. Se lisää, että tuotteen valvontakoodikohtainen menetelmä muodostaa lisäesteen sille, että polkumyyntitullit jätetään vähentämättä laskettaessa vientihintaa, ja että se on näin ollen ristiriidassa perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdan kanssa, kun sitä tulkitaan WTO:n perustamissopimuksen (EYVL 1994, L 336, s. 3) liitteessä 1 A olevan tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 VI artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen (GATT) valossa (EYVL L 336, s. 103; jäljempänä polkumyyntisopimus), jolla ensin mainittu sopimus pannaan täytäntöön.
52 Komissio kiistää näiden väitteiden paikkansapitävyyden.
53 Aluksi on yhtäältä todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan neuvostolla ja komissiolla (jäljempänä yhdessä toimielimet) on kauppapoliittisten suojatoimenpiteiden alalla laaja harkintavalta, koska ne taloudelliset, poliittiset ja oikeudelliset tilanteet, joita toimielinten on arvioitava, ovat monitahoisia (tuomio 17.7.1998, Thai Bicycle v. neuvosto, T‑118/96, Kok., EU:T:1998:184, 32 kohta ja tuomio 25.10.2011, CHEMK ja KF v. neuvosto, T‑190/08, Kok., EU:T:2011:618, 38 kohta). Siitä seuraa, että toimielinten suorittamia arviointeja koskevassa unionin tuomioistuinten valvonnassa varmistetaan ainoastaan, että menettelyä koskevia sääntöjä on noudatettu, että ne tosiseikat, joiden perusteella riitautettu valinta on tehty, pitävät aineellisesti paikkansa ja että näitä tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti tai ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin (tuomio 14.3.1990, Gestetner Holdings v. neuvosto ja komissio, C‑156/87, Kok., EU:C:1990:116, 63 kohta; em. tuomio Thai Bicycle v. neuvosto, EU:T:1998:184, 33 kohta ja tuomio 7.2.2013, EuroChem MCC v. neuvosto, T‑84/07, Kok., EU:T:2013:64, 32 kohta).
54 On toisaalta muistettava ensinnäkin, että perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdassa säädetään, että vientihinta on tosiasiallisesti maksettu tai maksettava hinta tuotteesta, joka on myyty vientiin viejämaasta unioniin. Perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan on kuitenkin niin, että jos vientihintaa ei ole tai jos näyttää siltä, että vientihinta ei ole luotettava, koska viejän ja tuojan tai kolmannen osapuolen välillä on yhtiösuhde tai hyvitysjärjestely, vientihinta voidaan muodostaa sen hinnan perusteella, jolla maahantuodut tuotteet jälleenmyydään ensimmäisen kerran riippumattomalle ostajalle, tai jos tuotteita ei jälleenmyydä riippumattomalle ostajalle tai niitä ei jälleenmyydä samanlaisessa kunnossa, jossa ne olivat tuotaessa, millä tahansa muulla hyväksyttävällä perusteella (edellä 53 kohdassa mainittu tuomio CHEMK ja KF v. neuvosto, EU:T:2011:618, 25 kohta).
55 Perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdasta johtuu siis, että toimielimet voivat katsoa, ettei vientihinta ole luotettava, kahdessa tapauksessa, nimittäin kun viejän ja tuojan tai kolmannen osapuolen välillä on yhtiösuhde tai hyvitysjärjestely. Muissa kuin näissä tapauksissa toimielimillä on velvollisuus määrittää polkumyyntitulli vientihinnan perusteella, jos sellainen on olemassa (edellä 53 kohdassa mainittu tuomio CHEMK ja KF v. neuvosto, EU:T:2011:618, 26 kohta).
56 Toiseksi on todettava, että perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan toisen alakohdan nojalla on niin, että kun vientihinta muodostetaan sen hinnan perusteella, jolla maahantuodut tuotteet jälleenmyydään ensimmäisen kerran riippumattomalle ostajalle, tai minkä tahansa muun hyväksyttävän perusteen nojalla, tuonnin ja jälleenmyynnin välisten kaikenlaisten kustannusten, mukaan lukien tullit ja verot, ja voittomarginaalin huomioon ottamiseksi tehdään oikaisuja luotettavan vientihinnan laskemiseksi unionin rajalla. Perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään, että oikaistaviin kustannuksiin kuuluvat kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa (edellä 53 kohdassa mainittu tuomio CHEMK ja KF v. neuvosto, EU:T:2011:618, 27 kohta).
57 On lisättävä, että toimielimet tekevät perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan toisessa ja kolmannessa alakohdassa säädetyt oikaisut viran puolesta (ks. analogisesti tuomio 7.5.1987, Nachi Fujikoshi v. neuvosto, 255/84, Kok., EU:C:1987:203, 33 kohta; tuomio Minebea v. neuvosto, 260/84, Kok., EU:C:1987:206, 43 kohta ja tuomio 14.9.1995, Descom Scales v. neuvosto, T‑171/94, Kok., EU:T:1995:164, 66 kohta).
58 Perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdasta ilmenee kolmanneksi, että jos vientihinta päätetään polkumyyntitullien tarkastelu- tai palauttamismenettelyssä muodostaa perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti, komission on laskettava vientihinta vähentämättä maksettujen polkumyyntitullien määrää, jos esitetään ratkaisevat todisteet, joiden mukaan tulli siirretään asianmukaisesti jälleenmyyntihintoihin ja myöhempiin myyntihintoihin unionissa.
59 Käsiteltävässä asiassa on muistettava, että kantaja moittii komissiota lähinnä siitä, että se on arvioinut sitä, onko polkumyyntitullit siirretty hintoihin, tuotteen valvontakoodikohtaisen menetelmän mukaan eikä kokonaisuutena, toisin sanoen ottamalla huomioon etuyhteydessä oleville tuojille tarkasteltavan tuotteen kaikkien mallien myynnistä kertyneen liikevaihdon kasvun, joka todettiin alkuperäisen tutkimusajanjakson ja palautustutkimuksen ajanjakson välillä. Kantajan mukaan on niin, että jos komissio olisi tehnyt kokonaisarvioinnin, se olisi todennut, että liikevaihto, siten kuin se edellä määriteltiin, oli kasvanut enemmän kuin mainitun tuotteen tuonnista maksettujen polkumyyntitullien määrä ilmaistuna prosentteina palautustutkimuksen ajanjaksolla toteutuneen tuonnin arvosta, joka sisältää hinnat, kustannukset, rahdin ja vakuutukset.
60 Kantajan toisen kanneperusteen ensimmäisen osan tueksi esittämien väitteiden paikkansapitävyyttä on tutkittava näiden seikkojen valossa.
61 Kantaja vetoaa edellä 59 kohdassa kuvatun menetelmän tueksi ensin sanamuotoa koskevaan perusteluun, jonka mukaan perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdassa käytetystä ilmauksesta ”siirretään asianmukaisesti” ilmenee lähinnä, että polkumyyntitullien siirtämistä hintoihin on arvioitava sen mukaan, mikä on tarpeen ja tarkoituksenmukaista, eli kantajan mukaan soveltamalla perusasetuksen 2 artiklassa mainittuja sääntöjä ja menetelmiä, joiden avulla pyritään vahvistamaan kullekin vientiä harjoittavalle tuottajalle yksi yksilökohtainen polkumyyntimarginaali riippumatta siitä, onko tarkasteltavasta tuotteesta olemassa useampia malleja.
62 Komissio kiistää tämän väitteen paikkansapitävyyden.
63 Tältä osin on yhtäältä todettava, että vaikka perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdassa viitataan kahdesti saman asetuksen 2 artiklaan, adverbilla ”asianmukaisesti” ei viitata perusasetuksen 2 artiklassa tarkoitettuun tutkimusmenetelmään tai sääntöön vaan tavoitteeseen siirtää polkumyyntitullit hintoihin, joita vientiä harjoittaviin tuottajiin etuyhteydessä olevat yhtiöt perivät ensimmäiseltä unioniin sijoittautuneelta riippumattomalta ostajalta, toisin sanoen muuttaa mainittujen yhtiöiden käyttäytymistä polkumyyntitullien käyttöönoton seurauksena siten, että alun perin todettu polkumyyntimarginaali lopulta poistetaan (ks. vastaavasti tuomio 5.6.1996, NMB France ym. v. komissio, T‑162/94, Kok., EU:T:1996:71, 76–81 kohta).
64 Perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdassa ei toisaalta vahvisteta menetelmää sen arvioimiseksi, onko polkumyyntitullien palauttamista vaativien tuojien esittämä näyttö ”ratkaisevaa” ja onko polkumyyntitulli siirretty asianmukaisesti ensimmäiseltä riippumattomalta ostajalta unionissa perittäviin myyntihintoihin.
65 Näin ollen on katsottava, että yhden sijasta on olemassa useampia menetelmiä, joiden avulla voidaan tutkia, täyttyvätkö perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdassa säädetyt edellytykset.
66 Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä kuitenkin ilmenee, että erilaisten laskutapojen välillä tehtävä valinta edellyttää monimutkaisten taloudellisten tilanteiden arvioimista, mikä rajoittaa myöskin unionin tuomioistuinten tällaisen arvioinnin suhteen harjoittamaa valvontaa (ks. analogisesti tuomio 7.5.1987, NTN Toyo Bearing ym. v. neuvosto, 240/84, Kok., EU:C:1987:202, 19 kohta; edellä 57 kohdassa mainittu tuomio Nachi Fujikoshi v. neuvosto, EU:C:1987:203, 21 kohta ja edellä 63 kohdassa mainittu tuomio NMB France ym. v. komissio, EU:T:1996:71, 72 kohta).
67 Edellä esitetyn perusteella on todettava, että komissiolla on laaja harkintavalta valitessaan menetelmää, jota on noudatettava tutkittaessa, täyttyvätkö perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdassa säädetyt edellytykset, joten unionin yleinen tuomioistuin voi harjoittaa tällä alalla vain rajoitettua tuomioistuinvalvontaa (edellä 53 kohta).
68 Toisin kuin kantaja väittää, perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdan sanamuodosta ei siis voida päätellä, että polkumyyntitullien siirtämistä hintoihin on arvioitava kokonaisuutena.
69 Kantajan väite on näin ollen hylättävä.
70 Kantaja väittää toiseksi lähinnä, että kokonaisliikevaihdon kasvuun perustuvaa tutkimusmenetelmää voidaan perustella sillä, että on olemassa yksi tarkasteltava tuote, jota on tarkasteltava kokonaisuutena. On nimittäin niin, että vaikka käsiteltävässä asiassa on olemassa useita ilmakompressorimalleja, joista on maksettava voimassa oleva polkumyyntitulli, asetuksen N:o 261/2008 johdanto-osan 19 perustelukappaleessa todetaan nimenomaisesti, että mainittuja tuotteita pidetään alkuperäisessä polkumyyntitutkimuksessa yhtenä tuotteena. Tarkasteltavan tuotteen yksikköluonne vahvistetaan kantajan mukaan lisäksi sekä perusasetuksen johdanto-osan 20 perustelukappaleessa että 21.3.2012 annetussa tuomiossa Marine Harvest Norway ja Alsaker Fjordbruk v. neuvosto (T‑113/06, EU:T:2012:135).
71 Komissio kiistää tämän väitteen paikkansapitävyyden.
72 Tältä osin on aivan aluksi todettava, että se, että polkumyyntitullien siirtämistä hintoihin arvioidaan tuotteen valvontakoodikohtaisen menetelmän mukaan, ei vaikuta tarkasteltavan tuotteen erityislaatuisuuteen, koska komissio on määrittänyt tarkasteltavalle tuotteelle valvontakoodikohtaisen polkumyyntimarginaalin sijasta yhden polkumyyntimarginaalin.
73 On siis selvää, että käsiteltävässä asiassa tarkasteltavana on monimutkainen tuote, jonka eri malleilla on erilaiset tekniset ominaisuudet ja jonka hinta voi vaihdella tuntuvasti. Näin ollen tuotteen valvontakoodikohtainen menetelmä, jossa vertaillaan sellaisten tuotteiden valvontakoodeja, joiden ominaisuudet ja jälleenmyyntihinnat vastaavat toisiaan, vaikuttaa tarkoituksenmukaisemmalta, kun tutkitaan tarkasteltavan tuotteen jälleenmyyntihintojen muuttumista alkuperäisen tutkimusajanjakson ja palautustutkimuksen ajanjakson välisenä aikana, minkä kantaja on sitä paitsi itse myöntänyt palautustutkimuksen aikana komissiolle 29.7.2011 osoittamassaan kirjelmässä.
74 Kuten komissio on lisäksi istunnossa perustellusti korostanut, tarkasteltavan tuotteen kaikkien mallien myynnistä kertyneestä kokonaisliikevaihdosta ei saada täsmällistä tietoa mainitun tuotteen eri mallien yksikkökohtaisesta jälleenmyyntihinnasta. On siis todettava, että kokonaisliikevaihdon kasvuun perustuvan tutkintamenetelmän avulla ei voida vahvistaa, ovatko etuyhteydessä olevat tuojat tosiasiallisesti muuttaneet markkinakäyttäytymistään vai ovatko ne päinvastoin harjoittamansa hintapolitiikan avulla voineet korvata vähiten myytyjä malleja kaikkein myydyimmillä malleilla ja siten vaikuttaneet toteutuneisiin marginaaleihin.
75 Perusasetuksen johdanto-osan 20 perustelukappaleessa säädetään lisäksi muun muassa, että ”jos polkumyynnin uudelleenlaskeminen edellyttää vientihintojen uudelleenmuodostamista, polkumyyntitulleja ei saa pitää tuonnin ja jälleenmyynnin välisenä kuluna, jos nämä tullit siirretään niiden tuotteiden hintoihin, joita [unionin] toimenpiteet koskevat”.
76 Päinvastoin kuin kantaja väittää, perusasetuksen johdanto-osan 20 perustelukappaleessa käytetystä ilmauksesta ”tuotteiden – –, joita – – toimenpiteet koskevat”, ei voida päätellä, että polkumyyntitullien siirtämistä hintoihin on arvioitava tarkasteltavan tuotteen osalta kokonaisuutena. Perusasetuksen johdanto-osan 20 perustelukappaleessa samoin kuin mainitun asetuksen 11 artiklan 10 kohdassa viitataan nimittäin monikossa ”jälleenmyyntihintoihin”, ”myöhempiin myyntihintoihin” ja ”niiden tuotteiden hintoihin, joita [unionin] toimenpiteet koskevat”. Edellä mainittujen säännösten sanamuodon mukaisen tulkinnan mukaan polkumyyntitullien siirtämistä on siis tutkittava kunkin myyntihinnan osalta ja näin ollen mieluummin liiketoimikohtaisen ja tarvittaessa jopa tuotteen malli- tai valvontakoodikohtaisen menetelmän mukaisesti.
77 Kantajan tekemällä viittauksella edellä 70 kohdassa mainittuun tuomioon Marine Harvest Norway ja Alsaker Fjordbruk v. neuvosto (EU:T:2012:135) ei ole merkitystä käsiteltävässä asiassa, koska riita, joka saatettiin unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi tämän tuomion antamiseen johtaneessa asiassa, ei koskenut vientihinnan määrittämistä.
78 Edellä esitetyn perusteella on todettava, ettei komissio ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä katsoessaan, että käsiteltävässä asiassa oli tarkoituksenmukaisempaa tutkia polkumyyntitullien siirtämistä hintoihin tuotteen valvontakoodikohtaisen menetelmän mukaan eikä kokonaisuutena alkuperäisen tutkimusajanjakson ja palautustutkimuksen ajanjakson välillä tapahtuneen liikevaihdon kasvun perusteella.
79 Kantajan väite on näin ollen hylättävä.
80 Kantaja väittää kolmanneksi lähinnä, että komission soveltama tuotteen valvontakoodikohtainen menetelmä on vastoin perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdan tavoitetta, kun sitä tulkitaan polkumyyntisopimuksen 9.3.3 artiklan valossa.
81 Aluksi on todettava, että oikeuskäytännöstä ilmenee, että perusasetuksen säännöksiä on tulkittava niin pitkälti kuin mahdollista vastaavien polkumyyntisopimuksen säännösten mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 9.1.2003, Petrotub ja Republica v. neuvosto, C‑76/00 P, Kok., EU:C:2003:4, 57 kohta ja tuomio 22.5.2014, Guangdong Kito Ceramics ym. v. neuvosto, T‑633/11, EU:T:2014:271, 38 kohta).
82 Unioni on nimittäin antanut perusasetuksen täyttääkseen polkumyyntisopimukseen perustuvat kansainväliset velvoitteensa (edellä 81 kohdassa mainittu tuomio Petrotub ja Republica v. neuvosto, EU:C:2003:4, 56 kohta). Perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdassa unionin tarkoituksena on lisäksi ollut panna täytäntöön polkumyyntisopimuksen 9.3.3 artiklaan sisältyvät erityiset velvoitteet. Perusasetuksen 11 artiklan 10 kohtaa on siis tulkittava tämän määräyksen valossa.
83 Tältä osin on muistettava, että polkumyyntisopimuksen 9.3.3 artiklassa määrätään, että ”silloin kun vientihinta on muodostettu [polkumyyntisopimuksen] 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti, viranomaisten on hyvityksestä [oikeammin: palautuksesta] ja sen suuruudesta päättäessään otettava huomioon normaaliarvon muutokset, tuonnin ja jälleenmyynnin välillä tapahtuneet kustannusten muutokset ja vähittäismyyntihinnassa tapahtuneet muutokset, jotka asianmukaisesti heijastuvat myöhemmissä myyntihinnoissa, ja laskettava vientihinta vähentämättä maksettujen polkumyyntitullien määrää, milloin edellä mainitusta on sitovaa todistusaineistoa”.
84 Polkumyyntisopimuksen 2.3 artiklassa määrätään lisäksi, että ”milloin vientihintaa ei ole olemassa tai asianomaiset viranomaiset katsovat, että vientihinta ei ole luotettava sen vuoksi, että viejän ja tuojan tai kolmannen osapuolen välillä on olemassa yhtiösuhde tai hyvitysjärjestely, vientihinta voidaan laskea sen hinnan pohjalta, jolla maahan tuodut tuotteet myydään ensimmäiselle riippumattomalle ostajalle, tai mikäli tavaroita ei myydä riippumattomalle ostajalle tai samanlaisessa kunnossa kuin ne tuotiin maahan, sellaiselta hyväksyttävältä pohjalta, jonka viranomaiset määräävät”.
85 Polkumyyntisopimuksen 2.4 artiklan neljännessä virkkeessä määrätään vielä, että ”tämän artiklan 3 kohdassa mainituissa tapauksissa tulisi myös ottaa huomioon kustannukset, mukaan lukien verot ja tullit, jotka on maksettu maahan tuonnin ja jälleenmyynnin välisenä aikana, samoin kuin tavaran arvoon lisätty voitto – –”.
86 Edellä esitetystä ilmenee, että polkumyyntisopimuksen 2.4 artiklan neljännessä virkkeessä vahvistetaan perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan toisen alakohdan tavoin ns. kustannukseen samaistettavaa tullia koskeva periaate, jonka mukaan maahantuonnin ja jälleenmyynnin välisenä aikana aiheutuneet maksut ja verot, joista on maksettu polkumyyntitulli, ovat kuluja, jotka on vähennettävä vientihintaa muodostettaessa (edellä 63 kohdassa mainittu tuomio NMB France ym. v. komissio, EU:T:1996:71, 104 kohta).
87 Tässä asiayhteydessä on katsottava, että polkumyyntitullien vähentämättä jättäminen polkumyyntisopimuksen 9.3.3 artiklan mukaisesti on poikkeus kustannukseen samaistettavaa tullia koskevasta säännöstä, joka sisältyy mainitun sopimuksen 2.4 artiklan neljänteen virkkeeseen. Samoin perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdassa säädetty polkumyyntitullien vähentämättä jättäminen on poikkeus mainitun asetuksen 2 artiklan 9 kohdan toisessa alakohdassa esitetystä kustannukseen samaistettavaa tullia koskevasta säännöstä.
88 Kuten kaikkia poikkeuksia yleisestä säännöstä myös polkumyyntitullien vähentämättä jättämistä laskennallisesta vientihinnasta on kuitenkin tulkittava suppeasti (ks. analogisesti tuomio 18.3.2009, Shanghai Excell M&E Enterprise ja Shanghai Adeptech Precision v. neuvosto, T‑299/05, Kok., EU:T:2009:72, 82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
89 Käsiteltävässä asiassa on korostettava, että kantajan puolustaman liikevaihdon kasvuun perustuvan menetelmän seurauksena olisi todettava, että polkumyyntitullit on kokonaan siirretty etuyhteydessä olevien tuojien asiakkaiden maksettavaksi. Soveltamalla tuotteen valvontakoodikohtaista menetelmää komissio on kuitenkin pystynyt osoittamaan, ettei polkumyyntitulleja ollut siirretty hintoihin useiden tarkasteltavan tuotteen mallien osalta.
90 Tuotteen valvontakoodikohtainen menetelmä, jonka seurauksena polkumyyntitullien siirtämistä hintoihin tulkitaan käsiteltävän kaltaisessa asiassa suppeasti, vastaa paremmin perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdan sanamuotoon perustuvaa ja teleologista tulkintaa, ja se on näin ollen asetettava etusijalle alkuperäisen tutkimusajanjakson ja palautustutkimuksen ajanjakson välillä tapahtuvaan kokonaisliikevaihdon kasvuun perustuvaan lähestymistapaan nähden.
91 Kantajan esittämät väitteet eivät kyseenalaista tätä toteamusta.
92 Kantaja väittää heti aluksi, että polkumyyntisopimuksen 9.3.3 artiklan ilmauksessa ”vähittäismyyntihinnassa tapahtuneet muutokset” käytetystä sanamuodosta voidaan päätellä, että polkumyyntitullien siirtämistä hintoihin on tutkittava kokonaisuutena.
93 Ilmausta ”vähittäismyyntihinnassa tapahtuneet muutokset” seuraa kuitenkin välittömästi ilmaus ”jotka asianmukaisesti heijastuvat myöhemmissä myyntihinnoissa”. Myös polkumyyntisopimuksen 9.3.3 artiklassa käytetyt ilmaukset ”muutokset” ja ”tapahtuneet muutokset” ovat tarkemmin määrittelemättömiä.
94 Kantaja väittää seuraavaksi lähinnä, että tuotteen valvontakoodikohtainen menetelmä on vastoin polkumyyntisopimuksen 9.3.3 artiklan tavoitetta eli polkumyyntitullien vähentämättä jättämisen esteiden poistamista. Tämä menetelmä nimittäin vahvistaa sen mukaan ns. double jump ‑esteen, jonka perusteella etuyhteydessä oleva tuoja saa maksamansa polkumyyntitullit kokonaisuudessaan takaisin vain, jos se osoittaa korottaneensa jälleenmyyntihintaa unionissa kaksinkertaista polkumyyntitullia vastaavalla määrällä, tai sillä pyritään oikeuttamaan uusi ns. triple jump ‑este.
95 Edellä 86–88 kohdasta ilmenee tältä osin yhtäältä, että kun myynti tapahtuu etuyhteydessä olevan tuojan välityksellä, vientihinta on laskettava vähentämällä maksettujen polkumyyntitullien määrä kustannukseen samaistettavaa tullia koskevan säännön perusteella. Myös perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdassa säädetty polkumyyntitullien vähentämättä jättäminen on poikkeus tästä perussäännöstä, ja sitä on siis tulkittava suppeasti (edellä 88 kohta). Näin ollen kantajan mainitsema ns. double jump ‑este on väistämätön seuraus perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdassa asetettujen edellytysten täyttymättä jäämisestä ja siten kustannukseen samaistettavaa tullia koskevan säännön noudattamisesta.
96 On toisaalta todettava, että tuotteen valvontakoodikohtaisen menetelmän noudattaminen, sikäli kuin sitä sovelletaan johdonmukaisesti kaikissa palauttamisvaatimuksen tutkintavaiheissa, ei merkitse lisäedellytysten asettamista maksettujen polkumyyntitullien palauttamiselle kokonaisuudessaan vaan ainoastaan sitä, että perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdassa säädettyjen edellytysten noudattaminen todennetaan pikemminkin yksittäisten tuotteen valvontakoodien kuin kokonaisuutena tarkastellun tuotteen osalta.
97 Näissä olosuhteissa kantaja väittää virheellisesti, että tuotteen valvontakoodikohtainen menetelmä vahvistaa ns. double jump ‑esteen ja jopa että sillä pyritään oikeuttamaan uusi este polkumyyntitullien vähentämättä jättämiselle.
98 Näin ollen on todettava, että tuotteen valvontakoodikohtainen menetelmä ei ole vastoin perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdan sanamuotoon perustuvaa ja teleologista tulkintaa.
99 Kantajan väite on siis hylättävä.
100 Edellä esitetyn perusteella komissio ei ole tehnyt virhettä katsoessaan yhtäältä, että kantajan puolustaman kokonaisliikevaihdon kasvuun perustuvan menetelmän perusteella ei voida käsiteltävässä asiassa osoittaa pitävästi, että etuyhteydessä olevat tuojat olivat asianmukaisesti siirtäneet maksamansa polkumyyntitullit unioniin sijoittautuneiden omien asiakkaidensa maksettavaksi, ja katsoessaan toisaalta, että tuotteen valvontakoodikohtainen menetelmä oli käsiteltävän asian olosuhteisiin ja erityisesti tarkasteltavan tuotteen monimutkaisuuteen nähden kaikkein tarkoituksenmukaisin.
101 Toisen kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä.
– Toisen kanneperusteen kolmas osa
102 Kantaja väittää, että tuotteen valvontakoodikohtaisen menetelmän noudattaminen tutkittaessa polkumyyntitullien hintoihin siirtämistä vastaa hyvin pitkälti ns. nollaamismenetelmää ja että se on näin ollen ristiriidassa WTO:n valituselimen 1.3.2001 antaman raportin ”European Communities – Anti-Dumping Duties on Imports of Cotton-Type Bed Linen from India” (WT/DS141/AB/R) ja 27.9.2007 annetun tuomion Ikea Wholesale (C‑351/04, Kok., EU:C:2007:547) kanssa.
103 Komissio kiistää näiden väitteiden paikkansapitävyyden.
104 Aluksi on muistutettava, että komissio sovelsi ns. nollaamismenetelmää, jonka WTO:n valituselin ja unionin tuomioistuin ovat todenneet virheelliseksi, vain yleisen polkumyyntimarginaalin laskemiseen. Sellaisessa tapauksessa, jossa tarkasteltava tuote käsitti useampia malleja, marginaali laskettiin yhtäältä lisäämällä polkumyynnin määrä ainoastaan niiden mallien osalta, joiden polkumyyntimarginaalin oli todettu olevan positiivinen, ja toisaalta nollaamalla kaikki negatiiviset polkumyyntimarginaalit. Näin laskettu polkumyynnin kokonaismäärä ilmaistiin tämän jälkeen prosentteina kaikkien mallien kaikkien vientitapahtumien yhteisarvosta riippumatta siitä, oliko mallit tuotu polkumyynnillä.
105 Tältä osin on todettava yhtäältä, että käsiteltävässä asiassa kantaja ei riitauta polkumyyntimarginaalin laskentamenetelmää vaan menetelmän, jota komissio on noudattanut selvittääkseen, täyttyvätkö edellytykset sille, ettei polkumyyntitulleja vähennetä perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti muodostetusta vientihinnasta. Tuotteen valvontakoodikohtaista menetelmää, jonka kantaja riitauttaa, käytetään kuitenkin polkumyyntimarginaalin laskemista edeltävässä vaiheessa ja eri tarkoituksessa.
106 Kantaja ei ole toisaalta esittänyt mitään näyttöä sen väitteensä tueksi, joka koskee nollaamismenetelmän ja tuotteen valvontakoodikohtaisen menetelmän samankaltaisuutta.
107 Näin ollen se ei ole osoittanut nollaamismenetelmän ja tuotteen valvontakoodikohtaisen menetelmän samankaltaisuutta.
108 Unionin yleisen tuomioistuimen esittämään suulliseen kysymykseen istunnossa antamassaan vastauksessa kantaja täsmensi väitteitään toteamalla lähinnä, että sen mukaan nollaamismenetelmän vaikutus, toisin sanoen vientihinnan ja siten polkumyyntimarginaalin muuttuminen, on samantapainen kuin valvontakoodikohtaisen menetelmän vaikutus.
109 Edellä kuitenkin todettiin, ettei komissio ole tehnyt virhettä noudattaessaan polkumyyntitullien hintoihin siirtämisen arvioinnissa tuotteen valvontakoodikohtaista menetelmää, jolla pystyttiin käsiteltävän asian olosuhteiden valossa tarkimmin tutkimaan, täyttyivätkö perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdassa asetetut edellytykset (edellä 73, 89 ja 90 kohta).
110 Näin ollen kantaja ei voi perustellusti väittää, että komission noudattama tuotteen valvontakoodikohtainen menetelmä olisi vääristänyt vientihintoja ja viime kädessä Nu Air Shanghain oikaistua polkumyyntimarginaalia.
111 Edellä esitetyn perusteella toisen kanneperusteen kolmas osa on hylättävä.
– Toisen kanneperusteen neljäs osa
112 Kantaja väittää, että tuotteen valvontakoodikohtaisen menetelmän noudattamiselle ei ole mitään oikeudellista perustetta.
113 Komissio kiistää tämän väitteen paikkansapitävyyden.
114 Vaikka tuotteen valvontakoodikohtaiseen menetelmään perustuvaa lähestymistapaa ei mainita perusasetuksessa, se ei ole osoitus siitä, että se olisi lainvastainen tai ilmeisen virheellinen.
115 Tältä osin on huomattava, että kantaja on kannekirjelmässä myöntänyt, että tuotteen valvontakoodikohtainen menetelmä on hallinnollinen menetelmä, jota voidaan perustellusti noudattaa painotetun keskimääräisen polkumyyntimarginaalin laskennassa perusasetuksen 2 artiklan 12 kohdan mukaisesti, koska sen avulla voidaan varmistaa tutkimuksen kohteena olevien erimallisten tai ‑tyyppisten tavaroiden, joilla on erilaiset ominaisuudet, tasapuolinen vertailu.
116 Kantaja ei kuitenkaan selitä, millä perusteella tuotteen valvontakoodi- tai mallikohtaista menetelmää voidaan pitää tarkoituksenmukaisena polkumyyntimarginaalia laskettaessa mutta ei tutkittaessa polkumyyntitullien vaikutusta.
117 Päinvastoin kuin kantaja väittää, toimielimet voivat joka tapauksessa soveltaa edellä mainittua menetelmää käytännössä muuhunkin kuin polkumyyntimarginaalin laskemiseen. Unionin tuomioistuin on nimittäin hyväksynyt mallikohtaisen menetelmän noudattamisen laskettaessa viejämaan kotimarkkinoiden kulutukseen tarkoitetun samankaltaisen tuotteen osalta kynnysarvoa, jonka alittavalta määrältä myyntiä ei oteta huomioon (ks. vastaavasti tuomio 5.10.1988, Canon ym. v. neuvosto, 277/85 ja 300/85, Kok., EU:C:1988:467, 14 kohta).
118 Edellä esitetyn perusteella toisen kanneperusteen neljäs osa on hylättävä.
– Toisen kanneperusteen viides osa
119 Kantaja väittää, että komission noudattama tuotteen valvontakoodikohtainen menetelmä on mielivaltainen, koska se on toisissa asioissa katsonut, että perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, ja suostunut ottamaan huomioon painotettuja keskimääräisiä jälleenmyyntihintoja unionissa ja vieläpä hyväksynyt käsiteltävässä asiassa edellytettyä alemman näyttökynnyksen.
120 Komissio kiistää tämän väitteen paikkansapitävyyden.
121 On ensinnäkin muistettava, että tullien palautusmenettelyssä komissiolla on laaja harkintavalta tutkittaessa, täyttyvätkö edellytykset sille, että polkumyyntitullit jätetään vähentämättä laskennallisesta vientihinnasta (edellä 67 kohta). Tätä harkintavaltaa on käytettävä tapauskohtaisesti kaikkien asiassa merkityksellisten tosiseikkojen mukaisesti (ks. analogisesti edellä 53 kohdassa mainittu tuomio Gestetner Holdings v. neuvosto ja komissio, EU:C:1990:116, 43 kohta).
122 Edellytyksiä sille, ettei polkumyyntitulleja vähennetä vientihinnan laskelmassa, on toiseksi arvioitava yhtäältä sen näytön valossa, jota polkumyyntitullien vähentämättä jättämistä vaativat tuojat esittävät, ja toisaalta kunkin tapauksen tosiseikaston valossa.
123 Näin ollen ei voida hyväksyä kantajan väitettä, jonka mukaan komission riidanalaisessa päätöksessä noudattama lähestymistapa on mielivaltainen sen aikaisempaan tai myöhempään käytäntöön nähden (ks. analogisesti tuomio 7.5.1991, Nakajima v. neuvosto, C‑69/89, Kok., EU:C:1991:186, 119 kohta; tuomio 17.12.2010, EWRIA ym. v. komissio, T‑369/08, Kok., EU:T:2010:549, 93 kohta ja tuomio 10.10.2012, Ningbo Yonghong Fasteners v. neuvosto, T‑150/09, EU:T:2012:529, 119 ja 120 kohta).
124 On joka tapauksessa todettava, ettei kantaja ole osoittanut, että käsiteltävän asian olosuhteet vastasivat täysin niitä, jotka vallitsivat muissa polkumyyntitullien palauttamista tai tutkintaa koskevissa menettelyissä, joihin se vetosi tuotteen valvontakoodikohtaisen menetelmän mielivaltaisuutta koskevan väitteensä tueksi.
125 On erityisesti korostettava, että käsiteltävän asian olosuhteet poikkeavat niistä olosuhteista, jotka vallitsivat muun muassa Venäjältä peräisin olevan ferropiin tuonnissa sovellettavia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä koskevan osittaisen välivaiheen tarkastelun päättämisestä asetuksen (EY) N:o 1225/2009 11 artiklan 3 kohdan nojalla 16.1.2012 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EUVL L 22, s. 1), jonka kantaja esitti kannekirjelmän liitteessä, ja Venäjältä peräisin olevan ferropiin tuonnista maksettujen polkumyyntitullien palauttamisvaatimuksista 10.8.2012 annettujen komission päätösten, jotka kantajat esittivät 24.11.2014 päivätyn kirjelmän liitteenä, taustalla olleissa asioissa (jäljempänä Venäjältä peräisin olevaa ferropiitä koskevat tapaukset). Komissio nimittäin selitti vastauskirjelmässään ja istunnossa yhtäältä, että ns. Venäjältä peräisin olevaa ferropiitä koskevissa tapauksissa se oli ryhmitellyt tarkasteltavan tuotteen neljän valvontakoodin mukaan ja tästä lähtökohdasta käsin tutkinut, täyttyivätkö perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdassa säädetyt edellytykset kunkin tuotteen valvontakoodin osalta. Se totesi toisaalta, että polkumyyntitullit oli tosiasiallisesti siirretty hintoihin neljästä tuotteen valvontakoodista yhden osalta, mikä kattoi yli 80 prosenttia tarkasteltavista liiketoimista ja oli sen mielestä riittävä peruste hyväksyä vaatimus jättää polkumyyntitullit vähentämättä perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti muodostetusta vientihinnasta.
126 Käsiteltävässä asiassa on sitä vastoin kiistatonta, että kymmenestä myydyimmän tuotteen valvontakoodista viiden osalta kantaja ei ole osoittanut, että polkumyyntitullit oli siirretty etuyhteydessä olevien tuojien asiakkaiden maksettavaksi.
127 Tässä yhteydessä kantaja ei voi moittia komissiota siitä, ettei se ole joka tapauksessa tehnyt samaa ratkaisua kuin Venäjältä peräisin olevaa ferropiitä koskevissa tapauksissa.
128 Toisen kanneperusteen viides osa on näin ollen hylättävä.
– Toisen kanneperusteen toinen osa
129 Kantaja väittää lähinnä, että polkumyyntitullien vähentäminen täysimääräisinä vientihinnan laskelmassa on suhteetonta, koska vähennyksessä on otettu huomioon niistä malleista tai tuotteiden valvontakoodeista maksetut tullit, joiden osalta ne on siirretty myöhempiin jälleenmyyntihintoihin. Näin tehdessään komissio ei siis ole onnistunut vahvistamaan luotettavasti vientihintaa eikä painotettua keskimääräistä polkumyyntimarginaalia.
130 Komissio kiistää näiden väitteiden paikkansapitävyyden.
131 Aluksi on yhtäältä muistutettava, että perusasetuksen 11 artiklan 10 kohta on poikkeus saman asetuksen 2 artiklan 9 kohdan toisessa alakohdassa esitetystä kustannukseen samaistettavaa tullia koskevasta säännöstä. Mahdollisuutta jättää polkumyyntitullit vähentämättä laskennallisesta vientihinnasta on siis tulkittava suppeasti (edellä 87 ja 88 kohta).
132 Tutkittuaan polkumyyntitullien hintoihin siirtämistä tuotteen valvontakoodikohtaisella menetelmällä komissio totesi toisaalta, että useiden tuotteiden valvontakoodien osalta ei ollut osoitettu, että polkumyyntitullit oli siirretty jälleenmyyntihintoihin ja myyntihintoihin unionissa.
133 Komission suorittama tuotteen valvontakoodikohtainen arviointi osoitti kuitenkin myös, että kymmenestä myydyimmän tuotteen valvontakoodista viiden osalta maksetut polkumyyntitullit oli otettu huomioon jälleenmyyntihinnoissa, jotka etuyhteydessä olevat tuojat perivät unioniin sijoittautuneilta riippumattomilta asiakkailta. Niistä komission laatimista laskelmista, jotka ovat sen 26.7.2011 lähettämän sähköpostiviestin liitteenä ja jotka kantajat esittivät kannekirjelmän liitteessä A.14, ilmenee kuitenkin, että edellä mainittujen viiden tuotteen valvontakoodin osuus on 119 523 myytyä ilmakompressoria niistä yhteensä 229 239 ilmakompressorista, jotka etuyhteydessä olevat tuojat myivät palautustutkimuksen ajanjaksolla, ja toisaalta yli 50 prosenttia mainitun myynnin kokonaisarvosta, joka sisältää hinnat, kustannukset, rahdin ja vakuutukset.
134 Näiden muistutusten ja täsmennysten valossa on tutkittava, onko komissio tehnyt ilmeisen arviointivirheen ja siten rikkonut perusasetuksen 2 artiklan 9 ja 11 kohtaa ja 11 artiklan 10 kohtaa vähentäessään maksetut polkumyyntitullit laskennallisesta vientihinnasta, vaikka hintoihin siirtäminen oli tosiasiassa tehty tiettyjen tuotteen valvontakoodien osalta.
135 Aluksi on todettava, että kuten kantaja perustellusti väittää, perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan ja 11 artiklan 10 kohdan välillä on kiistämätön yhteys.
136 Perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdassa nimittäin yhtäältä viitataan nimenomaisesti sekä saman asetuksen 2 artiklaan että 2 artiklan 9 kohtaan.
137 Se, että polkumyyntitullien tarkastelu- tai palauttamismenettelyssä tutkitaan, onko polkumyyntitullit siirretty etuyhteydessä olevan tuojan asiakkaiden maksettavaksi, kuten perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdassa säädetään, on toisaalta yksi vaihe laskettaessa mainitun asetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti muodostettavaa vientihintaa. Tämän tutkinnan päätteeksi saadun tuloksen perusteella polkumyyntitullit vähennetään laskennallisesta vientihinnasta, ja ne vaikuttavat näin ollen suoraan vientihinnan määrään siten, että se on välttämättä alhaisempi kuin siinä tapauksessa, ettei polkumyyntitulleja olisi vähennetty.
138 On lisäksi huomattava, että mitä alhaisempi on vientihinta, sitä suurempi on ero normaaliarvoon nähden ja sitä korkeampi on oikaistu polkumyyntimarginaali.
139 Perusasetuksen 11 artiklan 10 kohta vaikuttaa siis vientihinnan muodostamiseen ja välillisesti myös oikaistun polkumyyntimarginaalin laskemiseen.
140 Tätä taustaa vasten komission on otettava käyttöön yhdenmukaiset menetelmät perusasetuksen 2 artiklan 9 ja 11 kohdan ja 11 artiklan 10 kohdan soveltamiseksi.
141 Tältä osin on muistettava, että silloin, kun tarkasteltava tuote oli myyty unionissa etuyhteydessä olevien tuojien välityksellä, vientihinnan laskemiseksi komissio piti tarkoituksenmukaisena selvittää – etenkin kun otetaan huomioon tarkasteltavan tuotteen luonne –, oliko polkumyyntitullien siirtäminen tehty kunkin tuotteen osalta valvontakoodikohtaisesti.
142 Komissio on lisäksi noudattanut tuotteen valvontakoodikohtaista arviointimenetelmää yhtäältä laskiessaan kullekin tuotteen valvontakoodille yhden painotetun keskimääräisen vientihinnan ja yhden painotetun keskimääräisen normaaliarvon ja toisaalta laskiessaan kullekin tuotteen valvontakoodille polkumyyntimarginaalin ennen yhden polkumyyntimarginaalin laskemista tarkasteltavalle tuotteelle.
143 Komissio ei kuitenkaan perustanut kaikkia päätelmiään tuotteen valvontakoodikohtaiseen menetelmään, jota se itse päätti soveltaa, koska se epäsi polkumyyntitullien vähentämättä jättämisen vientihinnoista niiden tuotteiden valvontakoodien osalta, joiden polkumyyntitullit oli kuitenkin siirretty jälleenmyyntihintoihin ja myöhempiin myyntihintoihin unionissa. Sen seurauksena komissio vähensi maksetut polkumyyntitullit kokonaisuudessaan perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti muodostetusta vientihinnasta ja alensi siten keinotekoisesti yhtä painotettua keskimääräistä valvontakoodikohtaista vientihintaa ja korotti näin ollen Nu Air Shanghain oikaistua polkumyyntimarginaalia.
144 Tämän toteamuksen perusteella on katsottava, että komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen, joka vaikuttaa oikaistun polkumyyntimarginaalin määrään ja siten kantajalle palautettavien polkumyyntitullien määrään, kun muistetaan, että se saadaan laskemalla alkuperäisen polkumyyntimarginaalin ja oikaistun polkumyyntimarginaalin välinen erotus (edellä 14 kohta).
145 Komission esittämät väitteet eivät kyseenalaista edellä esitettyä toteamusta.
146 Komissio väittää ensiksi lähinnä, että perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdan suppean tulkinnan mukaan ei ole mahdollista vähentää maksettuja polkumyyntitulleja ainoastaan tiettyjen liiketoimien, mallien ja tuotteen valvontakoodien osalta ja jättää ne muiden osalta vähentämättä, koska silloin ei voitaisi torjua tullin kiertämisen ja hintojen manipuloinnin vaaraa, mikä puolestaan olisi vastoin perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdan tavoitetta eli polkumyyntimenettelyistä johtuvan jälleenmyyntihintojen ja myöhempien myyntihintojen vääristymisen torjumista. Jos nimittäin hyväksyttäisiin polkumyyntitullien osittainen vähentämättä jättäminen, etuyhteydessä oleva tuoja voisi perustaa sisäisiä hyvitysmekanismeja esimerkiksi siirtämällä polkumyyntitullit hintoihin kysynnältään tasaisten tuotteiden valvontakoodien osalta mutta jättämällä ne siirtämättä niihin muiden kysynnältään hyvin vaihtelevien tuotteiden valvontakoodien osalta.
147 Tältä osin on yhtäältä muistettava, että perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdassa ei vahvisteta yhtä arviointimenetelmää sen toteamiseksi, onko polkumyyntitullit siirretty asianmukaisesti jälleenmyyntihintoihin ja myöhempiin myyntihintoihin unionissa, ja näin ollen komissiolla on tällä alalla laaja harkintavalta (edellä 64–67 kohta). Päinvastoin kuin komissio lähinnä väittää, perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdassa ei myöskään velvoiteta sitä säännönmukaisesti vähentämään maksettujen polkumyyntitullien kokonaismäärää nyt käsiteltävän asian kaltaisessa tilanteessa, jossa polkumyyntitullien siirtämistä hintoihin on tutkittu tuotteen valvontakoodikohtaisen menetelmän mukaisesti mutta ei ole voitu päätellä, että tullit on siirretty hintoihin kaikkien eikä vain tiettyjen tuotteen valvontakoodien osalta.
148 Komissio ei toisaalta ole osoittanut käsiteltävässä asiassa, että etuyhteydessä oleva tuoja olisi kiertänyt tullin perustamalla hyvitysmekanismeja eniten ja vähiten myytyjen tuotteiden valvontakoodien tai kysynnältään tasaisten ja kysynnältään erittäin vaihtelevien tuotteiden valvontakoodien välille.
149 Näin ollen komission väite on hylättävä.
150 Komissio väittää toiseksi, ettei polkumyyntitullien osittainen vähentämättä jättäminen ole mahdollista, koska sitä ei voida käytännössä soveltaa uusien tuotteiden tapauksessa. Jos nimittäin alkuperäisessä tutkimuksessa myytyjä vertailukelpoisia tuotteita ei ole, on mahdotonta selvittää, ovatko niiden jälleenmyyntihinnat nousseet siinä määrin, että niiden perusteella voidaan ottaa huomioon maksetut polkumyyntitullit.
151 Perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdassa edellytetään kuitenkin ainoastaan, että etuyhteydessä oleva tuoja esittää ratkaisevia todisteita polkumyyntitullien siirtämisestä jälleenmyyntihintoihin ja myöhempiin myyntihintoihin unionissa.
152 Siinä tapauksessa, että todiste polkumyyntitullien siirtämisestä jälleenmyyntihintoihin ja myöhempiin myyntihintoihin on ratkaiseva, se voidaan tässä yhteydessä esittää mitä hyvänsä asianmukaista keinoa käyttäen eikä ainoastaan vertaamalla ennen polkumyyntitullien asettamista ja sen jälkeen käytettyjä myyntihintoja.
153 Näin ollen komission väite on hylättävä.
154 Komissio riitauttaa kolmanneksi kantajan väitteen, jonka mukaan on niin, että jos polkumyyntitulleja ei olisi vähennetty laskennallisesta myyntihinnasta niiden viiden tuotteen valvontakoodin osalta, joiden tapauksessa tuotteen valvontakoodikohtaisen menetelmän perusteella oli voitu todeta tullien siirtäminen jälleenmyyntihintoihin ja myöhempiin myyntihintoihin, oikaistu polkumyyntimarginaali olisi 10,7 prosentin sijasta 4,28 prosenttia. Komissio huomauttaa tältä osin, että edellä mainituista viidestä tuotteen valvontakoodista kahdelle laskettu polkumyyntimarginaali oli tosiasiallisesti korkeampi kuin yleinen polkumyyntimarginaali, joka oli määritetty sekä alkuperäisessä tutkimuksessa että palauttamista koskevassa tutkimuksessa. Näin ollen se katsoo, ettei olisi perusteltua jättää polkumyyntitulleja vähentämättä näistä myynneistä, joihin liittyy keskimääräistä enemmän polkumyyntiä.
155 Kuten kantaja perustellusti toteaa, syy viimeksi mainittujen liiketoimien keskimääräistä korkeampaan polkumyyntimarginaaliin on polkumyyntitullien vähentäminen edellä 154 kohdassa mainittujen kahden tuotteen valvontakoodin alle kuuluvien liiketoimien laskennallisesta vientihinnasta.
156 Näin ollen komission väite on hylättävä.
157 Edellä esitetyn perusteella komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen vähentäessään polkumyyntitullit kokonaisuudessaan eikä ainoastaan niiden tuotteen valvontakoodien vientihinnoista, joiden osalta se totesi tuotteen valvontakoodikohtaisen arvioinnin päätteeksi, ettei tulleja ollut siirretty jälleenmyyntihintoihin ja myöhempiin myyntihintoihin unionissa, ja siten rikkonut perusasetuksen 2 artiklan 9 ja 11 kohtaa ja 11 artiklan 10 kohtaa.
158 Näin ollen on riidatonta, että jos komissio ei olisi tehnyt virhettä, kantajalle palautettavien polkumyyntitullien määrä olisi ollut riidanalaisen päätöksen 1 artiklassa mainittua määrää suurempi.
159 Tämän vuoksi toisen kanneperusteen toinen osa ja siten ensimmäinen vaatimuskohta, joka koskee riidanalaisen päätöksen osittaista kumoamista, on hyväksyttävä siltä osin kuin komissio ei määrää palauttamaan kantajalle kyseisen päätöksen 1 artiklassa mainittujen määrien lisäksi perusteettomasti maksettuja polkumyyntitulleja, eikä ensimmäisen vaatimuskohdan tueksi esitettyä ensimmäistä ja kolmatta kanneperustetta siis ole tarpeen tutkia.
Toinen vaatimuskohta, joka koskee riidanalaisen päätöksen vaikutusten tilapäistä voimassa pitämistä SEUT 264 artiklan perusteella
160 Kantaja pyytää unionin yleistä tuomioistuinta lähinnä – jos se hyväksyy ensimmäisen vaatimuskohdan – käyttämään sille SEUT 264 artiklan nojalla annettuja valtuuksia ja näin ollen määräämään, että riidanalaisen päätöksen vaikutukset pidetään voimassa siihen saakka, kunnes komissio on toteuttanut annettavan unionin yleisen tuomioistuimen tuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet. Kantaja väittää tältä osin ensinnäkin, että jos riidanalainen päätös kumottaisiin, se olisi velvollinen tilittämään toimivaltaisille viranomaisille kokonaisuudessaan mainitun päätöksen perusteella sille palautetut määrät. Kantaja täsmentää toiseksi, että se vaatii ainoastaan riidanalaisen päätöksen oikaisemista eikä sen kumoamista kaikilta osin, koska sen vaatimukset on tämän päätöksen perusteella osittain hyväksytty.
161 Komissio ei vastusta toista vaatimuskohtaa.
162 Tästä on muistettava, että riidanalainen päätös on kumottava siltä osin kuin komissio on osittain kieltäytynyt hyväksymästä kantajan esittämiä polkumyyntitullien palauttamisvaatimuksia eikä näin ollen ole määrännyt palauttamaan sille tulleja siltä osin kuin ne ylittävät kyseisen päätöksen 1 artiklassa mainitut summat, joiden tarkan määrän laskeminen on komission tehtävä.
163 Tässä tilanteessa riidanalaisen päätöksen osittainen kumoaminen ei edellytä, että kantaja tilittää sille edellä mainitun päätöksen perusteella palautetut määrät toimivaltaisille viranomaisille.
164 Edellä esitetyn perusteella on hylättävä kantajan väitteet tehottomina ja näin ollen hylättävä myös toinen vaatimuskohta.
Oikeudenkäyntikulut
165 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kantajan vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen kompressorien tuonnista maksettujen polkumyyntitullien palauttamisvaatimuksia koskevan, 6.12.2011 tehdyn komission päätöksen K(2011) 8804 lopullinen 1 artikla kumotaan siltä osin kuin siinä ei määrätä tässä artiklassa mainittujen määrien lisäksi perusteettomasti suoritettujen polkumyyntitullien palauttamisesta Mecaferille.
2) Kanne hylätään muilta osin.
3) Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Kanninen | Pelikánová | Buttigieg |
Julistettiin Luxemburgissa 18 päivänä marraskuuta 2015.
Allekirjoitukset