Asia T-74/12
Mecafer
vastaan
Euroopan komissio
Polkumyynti – Tiettyjen Kiinasta peräisin olevien kompressorien tuonti – Osa maksetuista polkumyyntitulleista on päätetty jättää palauttamatta – Vientihinnan määrittäminen – Polkumyyntitullien vähentäminen – Kumoamisen ajallisten vaikutusten mukauttaminen
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 18.11.2015
1. Tuomioistuinmenettely – Todisteiden toimittaminen – Määräaika – Näytön esittäminen myöhässä – Edellytykset
(Unionin yleisen tuomioistuimen vuoden 1991 työjärjestyksen 46 artiklan 1 kohta ja 48 artiklan 1 kohta)
2. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntitullien palauttaminen – Todellisen polkumyyntimarginaalin laskeminen – Vientihinnan määrittäminen – Laskennallisen vientihinnan käyttäminen – Oikaisut – Maksettujen polkumyyntitullien määrän vähentämättä jättäminen – Edellytys – Polkumyyntitullien siirtäminen myyntihintoihin, jotka peritään ensimmäiseltä riippumattomalta ostajalta unionissa – Analyysimenetelmän valinta – Toimielinten harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Rajat
(Neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 9 kohta ja 11 artiklan 10 kohta)
3. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Vientihinnan määrittäminen – Laskennallisen vientihinnan käyttäminen – Edellytykset – Oikaisut – Soveltaminen viran puolesta
(Neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 9 kohta)
4. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntitullien palauttaminen – Todellisen polkumyyntimarginaalin laskeminen – Vientihinnan määrittäminen – Laskennallisen vientihinnan käyttäminen – Oikaisut – Maksettujen polkumyyntitullien määrän vähentämättä jättäminen – Edellytys – Polkumyyntitullien siirtäminen myyntihintoihin, jotka peritään ensimmäiseltä riippumattomalta ostajalta unionissa – Tuotteen valvontakoodikohtainen analyysi
(Neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 johdanto-osan 20 perustelukappale ja 11 artiklan 10 kohta)
5. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntitullien palauttaminen – Todellisen polkumyyntimarginaalin laskeminen – Vientihinnan määrittäminen – Laskennallisen vientihinnan käyttäminen – Oikaisut – Tulkitseminen vuoden 1994 GATT:n polkumyyntisopimuksen valossa – Maksettujen polkumyyntitullien määrän vähentämättä jättäminen – Poikkeus – Suppea tulkinta
(Tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VI artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen, ”vuoden 1994 polkumyyntisopimuksen”, 2.4 artikla ja 9.3.3 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 9 kohdan toinen alakohta ja 11 artiklan 10 kohta)
6. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntitullien palauttaminen – Todellisen polkumyyntimarginaalin laskeminen – Vientihinnan määrittäminen – Laskennallisen vientihinnan käyttäminen – Oikaisut – Maksettujen polkumyyntitullien määrän vähentämättä jättäminen – Edellytys – Tapauskohtainen arviointi – Toimielinten aiemmalla tai myöhemmällä käytännöllä ei ole merkitystä
(Neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 11 artiklan 10 kohta)
7. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntitullien palauttaminen – Todellisen polkumyyntimarginaalin laskeminen – Vientihinnan määrittäminen – Laskennallisen vientihinnan käyttäminen – Oikaisut – Maksettujen polkumyyntitullien määrän vähentämättä jättäminen – Analyysimenetelmän valinta – Velvollisuus käyttää menetelmää, joka on johdonmukainen sen menetelmän kanssa, jota käytetään arvioitaessa polkumyyntitullien ensimmäiseen riippumattomaan ostajaan unionissa kohdistuvia vaikutuksia
(Neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 9 ja 11 kohta sekä 11 artiklan 10 kohta)
8. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntitullien palauttaminen – Todellisen polkumyyntimarginaalin laskeminen – Vientihinnan määrittäminen – Laskennallisen vientihinnan käyttäminen – Oikaisut – Maksettujen polkumyyntitullien määrän vähentämättä jättäminen – Todistustaakka kyseisen määrän siirtämisestä on tuojalla
(Neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 11 artiklan 10 kohta)
9. Kumoamiskanne – Kumoamistuomio – Vaikutukset – Unionin tuomioistuimen asettamat rajoitukset – Sellaisen päätöksen osittainen kumoaminen, jolla kieltäydytään osittain virheellisesti maksettujen polkumyyntitullien palauttamisesta – Päätöksen vaikutuksia ei ole tarpeen pysyttää väliaikaisesti, jotta vältytään velvollisuudelta maksaa palautetut määrät uudelleen kokonaisuudessaan
(SEUT 264 artikla)
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 28–30 kohta)
2. Polkumyyntiasiassa polkumyyntiä koskevan perusasetuksen N:o 1225/2009 11 artiklan 10 kohdassa ei vahvisteta erityistä menetelmää sen arvioimiseksi, onko polkumyyntitulli siirretty asianmukaisesti myyntihintoihin, jotka peritään ensimmäiseltä riippumattomalta ostajalta unionissa. Vaikka perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdassa viitataan kahdesti saman asetuksen 2 artiklaan, adverbilla ”asianmukaisesti” ei viitata perusasetuksen 2 artiklassa tarkoitettuun tutkimusmenetelmään tai sääntöön vaan tavoitteeseen siirtää polkumyyntitullit hintoihin, joita vientiä harjoittaviin tuottajiin etuyhteydessä olevat yhtiöt perivät ensimmäiseltä unioniin sijoittautuneelta riippumattomalta ostajalta, toisin sanoen muuttaa mainittujen yhtiöiden käyttäytymistä polkumyyntitullien käyttöönoton seurauksena siten, että alun perin todettu polkumyyntimarginaali lopulta poistetaan.
Koska perusasetuksessa ei määritetä yhtä menetelmää, jonka avulla voidaan tutkia, täyttyvätkö perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdassa säädetyt edellytykset, erilaisten menetelmien välillä tehtävä valinta edellyttää monimutkaisten taloudellisten tilanteiden arvioimista. Tämän vuoksi komissiolla on laaja harkintavalta valitessaan menetelmää, joten unionin tuomioistuimet voivat harjoittaa tällä alalla vain rajoitettua tuomioistuinvalvontaa.
(ks. 53 ja 63–67 kohta)
3. Kun kyse on vientihinnan määrittämisestä polkumyynnin olemassaolon arvioimiseksi, polkumyyntiä koskevan perusasetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 9 kohdasta johtuu, että toimielimet voivat katsoa, ettei vientihinta ole luotettava, kahdessa tapauksessa, nimittäin kun viejän ja tuojan tai kolmannen osapuolen välillä on yhtiösuhde tai hyvitysjärjestely. Muissa kuin näissä tapauksissa toimielimillä on velvollisuus määrittää polkumyyntitulli vientihinnan perusteella, jos sellainen on olemassa.
Kun vientihinta muodostetaan sen hinnan perusteella, jolla maahantuodut tuotteet jälleenmyydään ensimmäisen kerran riippumattomalle ostajalle, tai minkä tahansa muun hyväksyttävän perusteen nojalla, toimielimet toteuttavat polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan toisessa ja kolmannessa alakohdassa säädetyt oikaisut viran puolesta.
(ks. 55–57 kohta)
4. Määritettäessä polkumyyntiä koskevan perusasetuksen N:o 1225/2009 11 artiklan 10 kohdan mukaisesti, onko maksetut polkumyyntitullit siirretty myyntihintoihin, jotka peritään ensimmäiseltä riippumattomalta ostajalta unionissa, tuotteen valvontakoodikohtaisen arviointimenetelmän soveltaminen ei vaikuta tarkasteltavan tuotteen erityislaatuisuuteen, kun komissio on määrittänyt tarkasteltavalle tuotteelle valvontakoodikohtaisen polkumyyntimarginaalin sijasta yhden polkumyyntimarginaalin.
Kun tarkasteltavana on monimutkainen tuote, jonka eri malleilla on erilaiset tekniset ominaisuudet ja jonka hinta voi vaihdella tuntuvasti, tuotteen valvontakoodikohtainen menetelmä, jossa vertaillaan sellaisten tuotteiden valvontakoodeja, joiden ominaisuudet ja jälleenmyyntihinnat vastaavat toisiaan, on tarkoituksenmukaisempi, kun tutkitaan tarkasteltavan tuotteen jälleenmyyntihinnan muuttumista alkuperäisen tutkimusajanjakson ja palautustutkimuksen ajanjakson välisenä aikana. Sen sijaan kokonaisliikevaihdon kasvuun perustuvan arviointimenetelmän avulla ei voida vahvistaa, onko etuyhteydessä oleva tuoja tosiasiallisesti muuttanut markkinakäyttäytymistään vai onko se päinvastoin harjoittamansa hintapolitiikan avulla voinut korvata vähiten myytyjä malleja kaikkein myydyimmillä malleilla ja siten vaikuttanut toteutuneisiin marginaaleihin.
Lisäksi polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 20 perustelukappaleen ja 11 artiklan 10 kohdan sanamuodon mukaisen tulkinnan mukaan polkumyyntitullien siirtämistä on tutkittava kunkin myyntihinnan osalta ja näin ollen mieluummin liiketoimikohtaisen ja tarvittaessa jopa tuotteen malli- tai valvontakoodikohtaisen menetelmän mukaisesti.
Tässä yhteydessä tuotteen valvontakoodikohtaisen menetelmän noudattaminen, sikäli kuin sitä sovelletaan johdonmukaisesti kaikissa palauttamisvaatimuksen tutkintavaiheissa, ei merkitse lisäedellytysten asettamista maksettujen polkumyyntitullien palauttamiselle kokonaisuudessaan vaan ainoastaan sitä, että polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdassa säädettyjen edellytysten noudattaminen todennetaan pikemminkin yksittäisten tuotteen valvontakoodien kuin kokonaisuutena tarkastellun tuotteen osalta.
Myöskään se, että tuotteen valvontakoodikohtaiseen menetelmään perustuvaa lähestymistapaa ei mainita perusasetuksessa, ei tarkoita, että se olisi lainvastainen tai ilmeisen virheellinen.
(ks. 72–74, 76, 96 ja 114 kohta)
5. Polkumyyntiä koskevan perusasetuksen N:o 1225/2009 säännöksiä on tulkittava niin pitkälti kuin mahdollista vastaavien tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen VI artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen (polkumyyntisopimuksen) säännösten mukaisesti.
Unioni on nimittäin antanut polkumyyntiä koskevan perusasetuksen täyttääkseen polkumyyntisopimukseen perustuvat kansainväliset velvoitteensa. Perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdassa unionin tarkoituksena on lisäksi ollut panna täytäntöön polkumyyntisopimuksen 9.3.3 artiklaan sisältyvät erityiset velvoitteet. Perusasetuksen 11 artiklan 10 kohtaa on siis tulkittava tämän määräyksen valossa.
Polkumyyntisopimuksen 2.4 artiklan neljännessä virkkeessä vahvistetaan perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan toisen alakohdan tavoin ns. kustannukseen samaistettavaa tullia koskeva periaate, jonka mukaan maahantuonnin ja jälleenmyynnin välisenä aikana aiheutuneet maksut ja verot, mukaan lukien maksettu polkumyyntitulli, ovat kuluja, jotka on vähennettävä vientihintaa muodostettaessa. Tässä asiayhteydessä on katsottava, että polkumyyntitullien vähentämättä jättäminen polkumyyntisopimuksen 9.3.3 artiklan mukaisesti on poikkeus kustannukseen samaistettavaa tullia koskevasta säännöstä, joka sisältyy mainitun sopimuksen 2.4 artiklan neljänteen virkkeeseen. Samoin polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdassa säädetty polkumyyntitullien vähentämättä jättäminen on poikkeus mainitun asetuksen 2 artiklan 9 kohdan toisessa alakohdassa esitetystä kustannukseen samaistettavaa tullia koskevasta säännöstä, ja sitä on tulkittava suppeasti.
Este, jonka mukaan maksetut polkumyyntitullit voidaan saada kokonaisuudessaan takaisin vain osoittamalla, että jälleenmyyntihinta unionissa on noussut kaksinkertaista polkumyyntitullia vastaavalla määrällä, on väistämätön seuraus perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdassa asetettujen edellytysten täyttymättä jäämisestä ja siten kustannukseen samaistettavaa tullia koskevan säännön noudattamisesta.
(ks. 81, 82, 86–88, 94 ja 95 kohta)
6. Tullien palautusmenettelyssä komissiolla on laaja harkintavalta tutkittaessa, täyttyvätkö edellytykset sille, että polkumyyntitullit jätetään vähentämättä laskennallisesta vientihinnasta. Tätä harkintavaltaa on käytettävä tapauskohtaisesti kaikkien asiassa merkityksellisten tosiseikkojen mukaisesti.
Edellytyksiä sille, että polkumyyntitulleja ei vähennetä vientihinnan laskelmassa, on arvioitava yhtäältä sen näytön valossa, jota polkumyyntitullien vähentämättä jättämistä vaativat tuojat esittävät, ja toisaalta kunkin tapauksen tosiseikaston valossa.
Näin ollen hyötyäkseen siitä, että polkumyyntitulleja ei vähennetä, tuoja ei voi vedota komission aikaisempaan tai myöhempään käytäntöön.
(ks. 121–123 kohta)
7. Se, että polkumyyntitullien palauttamismenettelyssä tutkitaan, onko polkumyyntitullit siirretty etuyhteydessä olevan tuojan asiakkaiden maksettavaksi, kuten polkumyyntiä koskevan perusasetuksen N:o 1225/2009 11 artiklan 10 kohdassa säädetään, on yksi vaihe laskettaessa mainitun asetuksen 2 artiklan 9 kohtaan perustuvaa laskennallista vientihintaa.
Tämän tutkinnan päätteeksi saadun tuloksen perusteella polkumyyntitullit vähennetään laskennallisesta vientihinnasta, ja ne vaikuttavat näin ollen suoraan vientihinnan määrään siten, että se on välttämättä alhaisempi kuin siinä tapauksessa, ettei polkumyyntitulleja olisi vähennetty. Lisäksi mitä alhaisempi on vientihinta, sitä suurempi on ero normaaliarvoon nähden ja sitä korkeampi on oikaistu polkumyyntimarginaali. Perusasetuksen 11 artiklan 10 kohta vaikuttaa siis vientihinnan muodostamiseen ja välillisesti myös oikaistun polkumyyntimarginaalin laskemiseen.
Tässä yhteydessä komission on otettava käyttöön yhdenmukaiset menetelmät polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 2 artiklan 9 ja 11 kohdan ja 11 artiklan 10 kohdan soveltamiseksi.
Kun komissio tutkii, onko polkumyyntitullit siirretty myyntihintoihin, jotka peritään ensimmäiseltä riippumattomalta ostajalta unionissa, tuotteen valvontakoodikohtaisen arviointimenetelmän mukaisesti, se tekee ilmeisen arviointivirheen, kun se epää polkumyyntitullien vähentämättä jättämisen vientihinnoista niiden tuotteiden valvontakoodien osalta, joiden polkumyyntitullit oli kuitenkin siirretty jälleenmyyntihintoihin ja myöhempiin myyntihintoihin unionissa. Toimiessaan näin komissio ei perusta kaikkia päätelmiään tuotteen valvontakoodikohtaiseen menetelmään siltä osin kuin se vähentää maksetut polkumyyntitullit kokonaisuudessaan perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti muodostetusta vientihinnasta ja alentaa siten keinotekoisesti yhtä painotettua keskimääräistä valvontakoodikohtaista vientihintaa.
Polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdassa ei myöskään velvoiteta komissiota säännönmukaisesti vähentämään maksettujen polkumyyntitullien kokonaismäärää tilanteessa, jossa polkumyyntitullien siirtämistä hintoihin on tutkittu tuotteen valvontakoodikohtaisen menetelmän mukaisesti mutta ei ole voitu päätellä, että tullit on siirretty hintoihin kaikkien eikä vain tiettyjen tuotteen valvontakoodien osalta.
(ks. 137–144 ja 147 kohta)
8. Määritettäessä polkumyyntitullien palauttamismenettelyssä, onko laskennallinen vientihinta laskettava vähentämättä näiden tullien määrää, polkumyyntiä koskevan perusasetuksen N:o 1225/2009 11 artiklan 10 kohdassa edellytetään ainoastaan, että etuyhteydessä oleva tuoja esittää ratkaisevia todisteita polkumyyntitullien siirtämisestä jälleenmyyntihintoihin ja myöhempiin myyntihintoihin unionissa.
Siinä tapauksessa, että todiste polkumyyntitullien siirtämisestä jälleenmyyntihintoihin ja myöhempiin myyntihintoihin on ratkaiseva, se voidaan tässä yhteydessä esittää mitä hyvänsä asianmukaista keinoa käyttäen.
(ks. 151 ja 152 kohta)
9. Ks. tuomion teksti.
(ks. 162–164 kohta)