Kanne 4.6.2008 - Team Relocations NV v. komissio

(Asia T-204/08)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Team Relocations NV (Zaventum, Belgia) (edustaja: asianajaja H. Gilliams ja asianajaja J. Bocken)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Asiassa COMP/38.543 - Kansainväliset muuttopalvelut 11.3.2008 tehty komission päätös on kumottava siltä osin kuin siinä todetaan, että kantaja on rikkonut EY 81 artiklaa ja ETA 53 artiklan 1 kohtaa tammikuusta 1997 syyskuuhun 2003 kestäneen ajanjakson aikana vahvistamalla suoraan ja välillisesti hintoja kansainvälisille muuttopalveluille Belgiassa, jakamalla markkinoita ja ohjailemalla tarjouksentekomenettelyä.

asiassa COMP/38.543 - Kansainväliset muuttopalvelut 11.3.2008 tehty komission päätös on kumottava siltä osin kuin siinä määrätään kantajalle 3,49 miljoonan euron suuruinen sakko

edellä mainitulla päätöksellä määrätyn sakon määrää on vaihtoehtoisesti alennettava huomattavasti

komissio on joka tapauksessa velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii tällä kanteellaan EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamista koskevasta menettelystä asiassa 11.3.2008 tehdyn komission päätöksen K(2008)926 lopullinen (asia COMP/38.543 - Kansainväliset muuttopalvelut) 1 ja 2 artiklan kumoamista EY 230 artiklan nojalla siltä osin kuin siinä määrätään kantajalle sakko.

Kantaja esittää vaatimustensa tueksi kahdeksan kanneperustetta

Kantaja väittää ensiksi, että komissio rikkoi EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa sekä laiminlöi perusteluvelvollisuutensa, kun se totesi päätöksensä 1 artiklassa, että kantaja osallistui tammikuusta 1997 syyskuuhun 2003 kestäneen ajanjakson aikana yhtenä kokonaisuutena pidettävään ja jatkettuun EY 81 artiklan rikkomiseen.

Kantaja väittää toiseksi, että komissio loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja sovelsi virheellisesti vuonna 2006 annettuja sakkojen laskennassa sovellettavia suuntaviivoja¹, kun se otti sakon perusmäärää määrittäessään huomioon kantajan kokonaismyynnin kansainvälisten muuttojen markkinoilla Belgiassa, mukaan lukien yksityishenkilöiden muuttoihin liittyvän liikevaihto.

Kolmanneksi kantaja esittää, että komission kantajan sakon perusmäärän laskennassa soveltama 17 prosentin osuus myyntiarvosta on kohtuuttoman suuri. Soveltaessaan kyseistä arvoa komissio väitetysti loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta, sovelsi virheellisesti vuonna 2006 annettuja sakkojen laskennassa sovellettavia suuntaviivoja sekä laiminlöi perusteluvelvollisuutensa.

Kantaja väittää neljänneksi, että kantajan myyntiarvon kertomiselle niiden vuosien lukumäärällä, jolloin menettelyt, joihin kantaja osallistui, tapahtuivat, ei ole perustetta. Lisäksi kantajan mukaan myyntiarvon perusteella määritetyn määrän automaattinen kertominen niiden vuosien lukumäärällä, joiden aikana yritys osallistui rikkomiseen johtaa siihen, että rikkomisen väitetylle kestolle annetaan kohtuuttoman suuri painoarvo suhteessa muihin seikkoihin ja erityisesti rikkomisen vakavuuteen.

Viidenneksi kantaja esittää, että kantajalle määrätyn 17:ää prosenttia kantajan myyntiarvosta vastaavan 436 850,53 euron lisäsakon määräämiselle ei ole perustetta.

Kuudenneksi kantaja väittää, että komission olisi tullut ottaa huomioon useita sellaisia lieventäviä seikkoja, jotka takaavat kantajalle määrätyn sakon määrän huomattavan alentamisen.

Seitsemänneksi kantaja väittää, että sellaisen sakon määräämiselle, joka ylittää 10 prosentin osuuden kantajan liikevaihdosta, ei ole perustetta. Määrätessään tällaisen sakon komissio rikkoi asetuksen (EY) 1/2003² 23 artiklaa ja suhteellisuusperiaatetta.

Kahdeksanneksi kantaja väittää vaihtoehtoisesti, että sakon määrää on alennettava huomattavasti kantajan maksukyvyttömyyden huomioon ottamiseksi.

____________

¹ - Suuntaviivat asetuksen n:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta (EUVL 2006 C 210, s. 2).

² - Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EUVL 2003 L 1, s. 1).