EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

18 päivänä marraskuuta 2014

Asia F‑156/12

Robert McCoy

vastaan

Euroopan unionin alueiden komitea

Henkilöstö – Virkamiehet – Vahingonkorvauskanne – Virheellinen menettely – Työpaikkakiusaaminen esimiesten taholta – Ammattitauti – Henkilöstösääntöjen 73 artiklan nojalla myönnetty korvaus, joka ei korvaa koko vahinkoa – Täydentävää korvausta koskeva vaatimus 

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Robert McCoy vaatii, että virkamiestuomioistuin velvoittaa Euroopan unionin alueiden komitean maksamaan 354 000 euron suuruiseksi ennakolta arvioidun summan korvauksena alueiden komitean virheellisen menettelyn seurauksena hänelle aiheutuneesta aineellisesta vahingosta sekä 100 000 euroa korvauksena henkisestä kärsimyksestä.

Ratkaisu:      Euroopan unionin alueiden komitea velvoitetaan maksamaan Robert McCoylle 20 000 euron suuruinen summa. Kanne hylätään muilta osin. Euroopan unionin alueiden komitea vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan McCoyn oikeudenkäyntikulut

Tiivistelmä

1.      Henkilöstökanne – Määräajat – Toimielimelle osoitettu vahingonkorvausvaatimus – Kohtuullisen ajan noudattaminen – Määräajan pituus ja alkamisajankohta – Ammattitaudin johdosta esitetty täydentävää korvausta koskeva vaatimus

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artikla; henkilöstösääntöjen 90 artikla)

2.      Virkamiehet – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Lainvastaisuus – Vahinko – Syy-yhteys – Kumulatiiviset edellytykset – Ammattitaudin johdosta esitetty täydentävää korvausta koskeva vaatimus – Todistustaakka

3.      Henkilöstökanne – Määräajan jälkeen nostettu kumoamiskanne – Vahingonkorvauskanne, jolla pyritään samaan lopputulokseen – Tutkimatta jättäminen

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

4.      Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva huolenpitovelvollisuus –Ulottuvuus – Tiukempi velvollisuus, kun virkamiehen terveydentila on heikentynyt

(Henkilöstösääntöjen 24 artikla)

1.      Jos vahingonkorvausvaatimuksen, joka perustuu virkamiehen ja toimielimen, johon virkamies kuuluu, väliseen työsuhteeseen, esittämiseen sovellettavassa lainsäädännössä ei aseteta määräaikaa, kyseinen vaatimus on esitettävä kohtuullisessa ajassa, joka määritetään käsiteltävän asian olosuhteiden valossa. Kun asiassa sovellettavissa säännöksissä ei säädetä asiasta, unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklassa säädetty viiden vuoden vanhentumisaika on sopiva vertailukohta arvioitaessa, voidaanko virkamiehen vahingonkorvausvaatimus ottaa tutkittavaksi, mutta se ei kuitenkaan ole jäykkä ja ehdoton raja.

Ammattitautiin sairastuneella virkamiehellä on oikeus hakea täydentävää korvausta ainoastaan siinä tapauksessa, että henkilöstösääntöjen 73 artiklalla käyttöön otettu järjestelmä ei mahdollista asianmukaista korvausta. Näin ollen tällaista vaatimusta ei periaatteessa voida ottaa tutkittavaksi niin kauan kuin henkilöstösääntöjen 73 artiklan perusteella aloitettu menettely ei ole päättynyt.

(ks. 81 ja 82 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Eagle ym. v. komissio (T‑144/02, EU:T:2004:290, 66 ja 71 kohta)

Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio Allen ym. v. komissio (T‑433/10 P, EU:T:2011:744, 45 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio A v. komissio (F‑142/12, EU:F:2013:193, 95 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

2.      Virkamiehen esittämän vahingonkorvausvaatimuksen yhteydessä unioni on vastuussa vahingosta ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: toimielinten moitittu toiminta on lainvastaista, vahinko on todella syntynyt ja toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys. Koska nämä kolme edellytystä ovat kumulatiivisia, yhden edellytyksen täyttymättä jääminen riittää vahingonkorvauskanteen hylkäämiseen.

Kun kyse on ammattitautiin sairastuneesta virkamiehestä, jolla on oikeus vaatia täydentävää korvausta sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun perusteella ainoastaan siinä tapauksessa, että henkilöstösääntöjen 73 artiklalla käyttöön otettu järjestelmä ei mahdollista asianmukaista korvausta, kyseisen virkamiehen on osoitettava, että hallinnon vastuun syntymisen edellytyksenä olevat kolme edellytystä täyttyvät ja että henkilöstösääntöjen 73 artiklan nojalla myönnetyllä korvauksella ei varmisteta täyttä korvausta vahingosta, joka on aiheutunut hallinnon lainvastaisen menettelyn seurauksena.

(ks. 88–90 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: tuomio N v. parlamentti (F‑26/09, EU:F:2010:17, 68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio A v. komissio (F‑50/13, EU:F:2014:78, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

3.      Kantaja ei voi pyrkiä vahingonkorvausvaatimuksella lopputulokseen, joka olisi samanlainen kuin siinä tapauksessa, että kumoamiskanne, jonka hän on laiminlyönyt nostaa määräajassa, olisi menestynyt.

Näin ollen virkamiehen vahingonkorvausvaatimus on jätettävä tutkimatta, jos sillä pyritään saamaan korvaus vahingosta, jonka väitetään aiheutuneen samoista teoista, menettelyistä ja loukkauksista, joihin on vedottu avustamis- ja vahingonkorvausvaatimusten tueksi, kun kyseiset vaatimukset on hylätty päätöksellä, josta virkamies ei ole nostanut kannetta.

(ks. 96, 102 ja 103 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio Bossi v. komissio (346/87, EU:C:1989:59, 32, 34 ja 35 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Lopes v. yhteisöjen tuomioistuin (T‑547/93, EU:T:1996:27, 174 ja 175 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio Andersen v. tilintarkastustuomioistuin (F‑1/12, EU:F:2013:46, 29, 34 ja 35 kohta)

4.      Huolenpitovelvollisuus merkitsee muun muassa sitä, että kun hallinto antaa ratkaisun virkamiehen tilanteesta, se ottaa huomioon kaikki seikat, jotka saattavat vaikuttaa sen päätökseen, ja että näin menetellessään se ottaa huomioon yksikön edun lisäksi myös asianomaisen virkamiehen edun. Lisäksi huolenpitovelvollisuudesta hallinnolle seuraavat velvollisuudet ovat huomattavasti tiukempia, kun kyse on sellaisen virkamiehen tilanteesta, jonka fyysinen tai psyykkinen terveydentila on heikentynyt. Tällaisessa tilanteessa hallinnon on tarkasteltava virkamiehen vaatimuksia erityisen avoimin mielin.

(ks. 106 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: tuomio BN v. parlamentti (F‑24/12, EU:F:2014:165, 33 ja 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)