Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
NICHOLAS EMILIOU
18 päivänä tammikuuta 2024(1)
Asia C‑766/21 P
Euroopan parlamentti
vastaan
Axa Assurances Luxembourg SA,
Bâloise Assurances Luxembourg SA,
La Luxembourgeoise SA ja
Nationale-Nederlanden Schadeverzekering Maatschappij NV
Muutoksenhaku – SEUT 272 artikla – Euroopan unionin tekemään sopimukseen sisältyvä välityslauseke – Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 123 artikla – Pois jäänyt vastaaja – Yksipuolinen tuomio – Hakemus yksipuolisen tuomion kumoamiseksi – Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artikla – Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 172 ja 176 artikla – Vastine valitukseen – Liitännäisvalitus – Tulkintavirhe – Riittämättömät ja ristiriitaiset perustelut
I Johdanto
1. Euroopan unionin tuomioistuimessa käytäviä menettelyjä koskevat tekstit muistuttavat rautatiejärjestelmää. Kukin raide edustaa menettelyllistä reittiä, samalla kun näillä raiteilla liikennöivät junat symboloivat Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettuja asioita. Asian käsittelyn edetessä menettelysäännöt toimivat rautateiden merkinantojärjestelmänä, jolla varmistetaan, että asia pysyy oikeilla raiteilla lopulliseen määräpaikkaansa saakka.
2. Junamatkan tavoin asian käsittelyssä voi kuitenkin tulla vastaan risteyksiä. Valitukset, liitännäisvalitukset ja muut mekanismit voivat muuttaa asian käsittelyn suuntaa tarjoamalla vaihtoehtoisen reitin sen määränpäähän siten, että koko ajan noudatetaan vahvistettuja menettelysääntöjä. Aivan kuten juna tarvitsee sujuvasti toimivan rautatieverkon, oikeudellisten asioiden oikeuden- ja asianmukainen ratkaiseminen on riippuvainen täsmällisesti määritellyistä menettelysäännöistä.
3. Käsiteltävä asia koskee näitä näkökohtia.
4. Euroopan parlamentti vaatii valituksessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan osittain unionin yleisen tuomioistuimen tuomion parlamentti v. Axa Assurances Luxembourg ym.,(2) jolla kyseinen tuomioistuin hylkäsi suurimmaksi osaksi sen kanteen, jossa vaadittiin korvaamaan Luxemburgin kaupungissa (Luxemburg) olevassa Konrad Adenauer ‑rakennuksessa (jäljempänä KAD) toukokuussa 2016 sattuneesta vesivahingosta aiheutuneet kulut.
5. Käsiteltävässä asiassa on samanaikaisesti kyse Nationale-Nederlanden Schadeverzekering Maatschappij NV:n (jäljempänä NN), joka oli yksi vastaajista ensimmäisessä oikeusasteessa, tekemästä liitännäisvalituksesta, jossa vaaditaan kumoamaan valituksenalainen tuomio siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin määräsi sen poissa olevana korvaamaan parlamentille osan parlamentin vaatimista kuluista lakisääteisine viivästyskorkoineen.
6. Unionin tuomioistuimen pyynnöstä tässä ratkaisuehdotuksessa keskitytään NN:n tekemään liitännäisvalitukseen. Käsiteltävän asian erityispiirteet tarjoavat kuitenkin unionin tuomioistuimelle tilaisuuden selventää yksipuolisella tuomiolla ratkaistavan asian käsittelyn tiettyjä piirteitä, mikä on sitäkin tärkeämpää käsiteltävässä asiassa, koska unionin yleinen tuomioistuin on nähdäkseni tehnyt oikeudellisen virheen soveltaessaan asiaa koskevia sääntöjä tältä osin. Tässä ratkaisuehdotuksessa käsitelläänkin myös näitä kysymyksiä.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Euroopan unionin tuomioistuimen perussääntö
7. Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön (jäljempänä perussääntö) 41 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Jos oikeassa järjestyksessä haastettu vastaaja ei anna kirjallista vastinetta, asiassa annetaan yksipuolinen tuomio. Asian uudelleenkäsittelyä voidaan vaatia kuukauden kuluessa tuomion tiedoksi antamisesta. – –”
8. Perussäännön 56 artiklan sanamuoto on seuraava:
”– – voidaan hakea muutosta unionin tuomioistuimelta kahden kuukauden kuluessa muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen tiedoksiantamisesta.
Muutosta voivat hakea kaikki asianosaiset, joiden vaatimukset on kokonaan tai osittain hylätty. – –”
B Unionin tuomioistuimen työjärjestys
9. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 172 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeus vastineen jättämiseen”, määrätään, että ”unionin yleisessä tuomioistuimessa käsitellyn asian asianosainen, jonka etujen mukaista on, että valitus hyväksytään, hylätään tai jätetään tutkimatta,
voi toimittaa vastineen kahden kuukauden kuluessa valituksen tiedoksi antamisesta. – –”
10. Kyseisen työjärjestyksen 176 artikla koskee liitännäisvalituksia. Sen 1 kohdan mukaan ”työjärjestyksen 172 artiklassa tarkoitetut asianosaiset voivat tehdä liitännäisvalituksen samassa määräajassa, jossa vastine valitukseen on toimitettava”. Saman työjärjestyksen 178 artiklan 1 kohdassa määrätään, että liitännäisvalituksessa voidaan vaatia unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun kumoamista kokonaan tai osittain.
C Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestys
11. Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 123 artiklassa, jonka otsikko on ”Yksipuolinen tuomio”, määrätään seuraavaa:
”1. Jos unionin yleinen tuomioistuin toteaa, ettei asianmukaisesti haastettu vastaaja ole vastannut kanteeseen menettelyvaatimuksia ja määräaikaa koskevien – – määräysten mukaisesti – –, kantaja voi puheenjohtajan asettamassa määräajassa vaatia, että unionin yleinen tuomioistuin hyväksyy sen vaatimukset yksipuolisella tuomiolla.
2. Pois jäänyt vastaaja ei osallistu yksipuolisella tuomiolla ratkaistavan asian käsittelyyn, eikä vastaajalle anneta tiedoksi muita oikeudenkäyntiasiakirjoja kuin asian käsittelyn päätteeksi annettava ratkaisu.
3. Yksipuolisessa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin hyväksyy kantajan vaatimukset, paitsi jos kanne on selvästi sen toimivaltaan kuulumaton, kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat tai kanne on selvästi oikeudellisesti täysin perusteeton.
– –”
12. Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 166 artiklan mukaan pois jäänyt vastaaja voi hakea yksipuoliseen tuomioon takaisinsaantia perussäännön 41 artiklan mukaisesti.
III Asian tausta, menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio
A Asian tausta
13. Asian tausta esitetään yksityiskohtaisesti valituksenalaisessa tuomiossa.(3) Tämän ratkaisuehdotuksen kannalta merkitykselliset tosiseikat voidaan tiivistää seuraavasti.
14. Parlamentti aloitti vuonna 2011 tarjouspyyntömenettelyn ”Kaikki työmaariskit” (tous risques chantier) ‑vakuutussopimuksen tekemiseksi merkittäviä kunnostus- ja laajennustöitä varten, jotka olivat osa Luxemburgin kaupungissa toteutettavaa KAD:n laajennushanketta. Valituksi tuli AXA Assurances Luxembourg SA:n (jäljempänä AXA), Bâloise Assurances Luxembourg SA:n, La Luxembourgeoise SA:n ja Delta Lloyd Schadeverzekering NV:n ehdotus. Viimeksi mainittu yhtiö sulautui 12.12.2018 NN:ään (jäljempänä yhteisesti vastaajat ensimmäisessä oikeusasteessa tai ensimmäisessä oikeusasteessa vastaajina olleet).
15. Euroopan unioni, jota parlamentti edusti, teki 3.4.2012 tarjouspyynnössä mainitun Kaikki työmaariskit ‑sopimuksen (jäljempänä CAR-sopimus) ensimmäisessä oikeusasteessa vastaajina olleiden kanssa. Sopimuksessa nimettiin AXA johtavaksi vakuutuksenantajaksi.(4)
16. 27 ja 30.5.2016 esiintyneiden rankkasateiden jälkeen KAD:n tontille kertynyt sadevesi vuoti rakennuksen kellariin. Kellariin kertynyttä vettä ei voitu tyhjentää, jolloin alueille, joihin oli jo asennettu teknisiä laitteita, syntyi kosteutta. Sen seurauksena laitteet vahingoittuivat.
17. Tontilla tehtäviä merkittäviä töitä valvova yhtiö teki 30.5.2016 olosuhteet huomioon ottaen vakuutuskorvaushakemuksen. Johtavana vakuutuksenantajana toimiva AXA ilmoitti 15.7.2016 päivätyllä kirjeellä parlamentille, että sen asiantuntijoiden tutkimien tietojen perusteella edellä mainitut olosuhteet eivät kuuluneet CAR-sopimuksen piiriin, ja kiisti siten korvausvastuun.
18. Kirjeenvaihdosta ja tapaamisesta huolimatta AXA:n ja parlamentin välinen erimielisyys jatkui. Parlamentti lähetti vastaajille ensimmäisessä oikeusasteessa virallisen huomautuksen alustavan vahinkoarvion perusteella.
19. Tämän ensimmäisen kirjeen jälkeen parlamentti lähetti 28.11.2018 uuden virallisen huomautuksen, jonka mukaan aiheutunut vahinko oli 800 624,33 euroa ilman arvonlisäveroa.
B Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio
20. Parlamentti nosti 20.6.2019 unionin yleisessä tuomioistuimessa SEUT 272 artiklan nojalla kanteen, jossa se vaati, että vastaajat ensimmäisessä oikeusasteessa velvoitetaan maksamaan KAD:n laitteille toukokuussa 2016 aiheutuneista vesivahingoista syntyneet kulut. Parlamentti vetosi kanteensa tueksi kuuteen kanneperusteeseen.
21. AXA, Bâloise Assurances Luxembourg ja La Luxembourgeoise toimittivat 10.9.2016 vastineensa unionin yleiseen tuomioistuimeen.
22. Saatuaan tiedon siitä, että Delta Lloyd Schadeverzekering oli sulautunut NN:ään, unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamo ilmoitti 13.1.2020 päivätyllä kirjeellä NN:lle kanteen nostamisesta ja vahvisti määräajan vastineen esittämiselle.
23. NN ei toimittanut vastinetta asetetussa määräajassa.
24. Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamo ilmoitti 29.6.2020 päivätyllä kirjeellä NN:lle, että yksipuolista tuomiota koskevan sen työjärjestyksen 123 artiklan mukaisesti ja parlamentin pyynnöstä NN ei enää osallistuisi yksipuolisella tuomiolla ratkaistavan asian
käsittelyyn ja että sille annettaisiin tiedoksi ainoastaan asian käsittelyn päätteeksi annettava ratkaisu.
25. 29.9.2021 annetun valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 2 ja 4 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen siltä osin kuin se koski vastaajia ensimmäisessä oikeusasteessa, lukuun ottamatta NN:ää. Tuomiolauselman 1 ja 3 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin velvoitti NN:n korvaamaan parlamentille 79 653,89 euroa (mikä vastaa parlamentin kannevaatimuksissaan NN:ltä vaatimaa määrää) lakisääteisine viivästyskorkoineen ja vastaamaan oikeudenkäyntikuluista, jotka liittyvät sen osalta annettuun yksipuoliseen tuomioon johtaneeseen menettelyyn.
26. NN haki 18.11.2021 perussäännön 41 artiklan ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 166 artiklan mukaisesti takaisinsaantia yksipuoliseen tuomioon ja vaati kumoamaan valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 1 ja 3 kohta. Unionin yleinen tuomioistuin lykkäsi 10.1.2022 tekemällään päätöksellä asia käsittelyä, kunnes unionin tuomioistuin on ratkaissut nyt käsiteltävänä olevan valituksen.
IV Menettely unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset
27. Parlamentti teki 8.12.2021 päivätyllä asiakirjalla valituksenalaisesta tuomiosta nyt käsiteltävän valituksen.
28. Valituksessaan parlamentti vaatii, että unionin tuomioistuin
– kumoaa valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 2 ja 4 kohdan
– palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen
– päättää oikeudenkäyntikuluista myöhemmin, lukuun ottamatta niitä oikeudenkäyntikuluja, joista on kyse valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 3 kohdassa, ja
– toissijaisesti kumoaa valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 2 ja 4 kohdan ja hyväksyy parlamentin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät vaatimukset.
29. Vastineessaan valitukseen vastaajat ensimmäisessä oikeusasteessa, NN mukaan luettuna, vaativat, että unionin tuomioistuin
– hylkää parlamentin valituksen
– hylkää parlamentin vaatimuksen, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin
– toissijaisesti siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin hyväksyy parlamentin valituksen, palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen ja
– edelleen toissijaisesti hylkää parlamentin AXA:ta, Bâloise Assurances Luxembourgia ja La Luxembourgeoisea vastaan esittämät vaatimukset niiden ensimmäisessä oikeusasteessa esittämien väitteiden perusteella ja ratkaisee asian niiden vaatimusten mukaisesti.
30. NN vaatii 6.4.2022 tekemässään liitännäisvalituksessa, että unionin tuomioistuin
– ottaa liitännäisvalituksen tutkittavaksi ja
– kumoaa valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 1 ja 3 kohdan.
31. Liitännäisvalitukseen antamassaan vastineessa parlamentti vaatii, että unionin tuomioistuin
– jättää liitännäisvalituksen tutkimatta
– toissijaisesti toteaa liitännäisvalituksen perusteettomaksi ja
– velvoittaa NN:n korvaamaan liitännäisvalituksesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
V Asian tarkastelu
32. Käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimeen on tehty kaksi valitusta, joista toisen on tehnyt parlamentti ja toisen NN.
33. Päävalituksen tueksi parlamentti esittää kolme valitusperustetta, joissa se riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen tulkinnan CAR-sopimuksen I.15.1.1 artiklaan sisältyvästä tulvan käsitteestä. Parlamentti vetoaa tältä osin i) unionin oikeuden tulkintaa koskevien periaatteiden loukkaamiseen, ii) perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin ja iii) tosiseikkojen ja selvitysaineiston vääristämiseen.
34. NN esittää liitännäisvalituksensa tueksi kaksi valitusperustetta. Se väittää ensinnäkin, että unionin yleinen tuomioistuin rikkoi työjärjestyksensä 45 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, joka koskee oikeudenkäyntikielen määräytymistapaa, kun se ei todennut, että ranskaksi laaditulta parlamentin kanteelta puuttuivat selvästi tutkittavaksi ottamisen edellytykset siltä osin kuin se koski NN:ää.
35. Toiseksi ja toissijaisesti se väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 123 artiklan 3 kohtaa (joka koskee toimia, jotka unionin yleisen tuomioistuimen on toteutettava voidakseen antaa yksipuolisen tuomion) on rikottu ja että perusteluvelvollisuus on laiminlyöty siltä osin kuin valituksenalaisessa tuomiossa hyväksyttiin kanne NN:n osalta, samalla kun se hylättiin muiden ensimmäisessä oikeusasteessa vastaajina olleiden osalta, vaikka parlamentin vaatimukset perustuvat samoihin oikeudellisiin seikkoihin ja tosiseikkoihin.
36. Kuten aiemmin täsmennettiin, tässä ratkaisuehdotuksessa keskitytään unionin tuomioistuimen pyynnöstä lähinnä toisen valituksen, siis NN:n liitännäisvalituksen, tutkittavaksi ottamisen edellytysten tarkasteluun. On kuitenkin korostettava, ettei NN:n liitännäisvalitusta voida tarkastella erillisenä ottamatta asianmukaisesti huomioon laajempaan asiayhteyteen liittyviä olosuhteita – etenkin sitä, että NN on pois jäänyt vastaaja ja on käyttänyt kahta erillistä menettelyllistä mekanismia. Nähdäkseni on tarpeen tarkastella myös näitä näkökohtia, vaikka ne ovatkin jossain määrin liitännäisvalitusta laajempia.
37. Nämä seikat huomioon ottaen esitän aluksi joitain alustavia huomautuksia, jotka koskevat NN:n asemaa pois jääneenä vastaajana ja – kuten edellä 26 kohdassa todettiin – sen unionin tuomioistuimelle esittämää vaatimusta siitä, että valituksenalainen tuomio (tai ”yksipuolinen tuomio”) kumotaan (jäljempänä A jakso). Tarkastelen sen jälkeen NN:n päävalitukseen antaman vastineen tutkittavaksi ottamista (jäljempänä B jakso). Seuraavaksi arvioin, voiko NN tehdä liitännäisvalituksen (jäljempänä C jakso). Lopuksi keskityn tiettyihin tulkintakysymyksiin, jotka juontavat juurensa unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 123 artiklan 3 kohdan sanamuodosta ja tavasta, jolla unionin yleinen tuomioistuin sovelsi sitä valituksenalaisessa tuomiossa (jäljempänä D jakso).
A Yksipuolinen tuomio ja NN:n vaatimus sen kumoamiseksi
38. Perussäännön 41 artiklassa, luettuna yhdessä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 123 artiklan kanssa, määrätään, että jos asianmukaisesti haastettu vastaaja ei ole vastannut kanteeseen kirjallisesti menettelyvaatimuksia ja määräaikaa koskevien määräysten mukaisesti ja jos kantaja sitä vaatii, unionin yleinen tuomioistuin voi antaa asiassa yksipuolisen tuomion vastaajaa vastaan.
39. Tässä tilanteessa tällaista asianosaista pidetään ”pois jääneenä vastaajana”.(5)
40. Perussäännön 41 artiklan ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 166 artiklan mukaisesti pois jäänyt vastaaja voi kuitenkin hakea unionin yleisessä tuomioistuimessa yksipuoliseen tuomioon takaisinsaantia yhden kuukauden kuluessa yksipuolisen tuomion tiedoksi antamisesta.(6) Menettelyä Euroopan unionin tuomioistuimessa sääntelevissä asiakirjoissa onkin nimenomaisesti määrätty muutoksenhakua koskevasta menettelyllisestä keinosta kenelle tahansa asianosaiselle, josta on tullut pois jäänyt vastaaja. Tämän menettelyllisen keinon käyttäminen antaa tällaiselle vastaajalle mahdollisuuden asian uudelleenkäsittelyyn ja (tilapäisesti) inaudita altera parte ratkaistun asian uudelleentarkasteluun.
41. NN käytti 18.11.2021 tätä menettelyllistä keinoa tekemällä unionin yleisen tuomioistuimen antaman yksipuolisen tuomion takaisinsaantia koskevan hakemuksen. Unionin yleinen tuomioistuin päätti kuitenkin 10.1.2022 lykätä asian käsittelyä ottaen huomioon, että parlamentti oli tehnyt päävalituksen valituksenalaisesta tuomiosta.
42. Myöhemmin, 6.4.2022, NN toimitti vastineen ja liitännäisvalituksen parlamentin aloittamassa muutoksenhakumenettelyssä.
43. Tätä taustaa vasten parlamentti katsoo, että sekä NN:n antama vastine että sen tekemä liitännäisvalitus on jätettävä tutkimatta. Seuraavissa kahdessa jaksossa tarkastelen parlamentin tältä osin esittämiä väitteitä.
B NN:n päävalitukseen antaman vastineen tutkittavaksi ottaminen
44. Parlamentti väittää ensinnäkin, että ensimmäisessä oikeusasteessa vastaajina olleiden yhteisesti antama vastine on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se koskee NN:ää, koska se, että valitus hyväksytään, hylätään tai jätetään tutkimatta, ei ole kyseisen yhtiön etujen mukaista.
45. Parlamentin mukaan sen valitus koskee ainoastaan valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 2 ja 4 kohtaa, joissa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi sen kanteen siltä osin kuin se kohdistui muihin vastaajiin ensimmäisessä oikeusasteessa. Se väittääkin, ettei päävalitus vaikuta NN:n oikeusasemaan.
46. En ole samaa mieltä tästä.
47. Palautan mieleen, että unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 172 artiklan mukaan unionin yleisessä tuomioistuimessa ”käsitellyn asian asianosainen, jonka etujen mukaista on, että valitus hyväksytään, hylätään tai jätetään tutkimatta”, voi toimittaa vastineen kahden kuukauden kuluessa valituksen tiedoksi antamisesta.
48. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 172 artiklan pelkästä sanamuodosta seuraakin, että kuka tahansa, jolla oli ”asianosaisen” muodollinen asema ensimmäisen oikeusasteen menettelyssä, voi lähtökohtaisesti osallistua muutoksenhakumenettelyyn antamalla vastineen toisen asianosaisen tekemään valitukseen edellyttäen, että valituksen menestyminen tai hylkääminen on sen etujen mukaista. Sovellettavan määräajan lisäksi osallistuminen riippuu näin ollen siitä, täyttyvätkö seuraavat kaksi kumulatiivista edellytystä.
49. Ensinnäkin ”asian asianosaisen” on annettava vastine.
50. Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 1 artiklan 2 kohdan c ja d alakohtaan sisältyvien asianosaisen ja varsinaisen asianosaisen käsitteiden määritelmien mukaisesti tällä ilmaisulla tarkoitetaan ymmärtääkseni tietyn asian kantajaa (kantajia) ja vastaajaa (vastaajia) samoin kuin väliintulijoita.(7) Koska NN oli vastaaja valituksenalaisessa tuomiossa, se täyttää tämän edellytyksen.
51. NN:n luokitteleminen ”pois jääneeksi vastaajaksi” ei vaikuta sen asemaan ”asianosaisena”. Itse asiassa NN säilytti asemansa vastaajana koko unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyn menettelyn ajan. Juuri tästä syystähän valituksenalainen tuomio nimittäin annettiin sille tiedoksi.(8)
52. Samaan tapaan unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 172 artiklassa todetaan selvästi, että valitus, jos sellainen tehdään, annetaan tiedoksi unionin yleisessä tuomioistuimessa käsitellyn asian muille asianosaisille. Parlamentin tekemän valituksen tiedoksi antaminen NN:lle vahvistaa myös selkeästi, että NN on asianosainen.(9)
53. Toiseksi sen, että ”valitus hyväksytään, hylätään tai jätetään tutkimatta”, on oltava asianosaisen, joka haluaa antaa vastineen, ”etujen mukaista”.
54. Asiassa on riidatonta, että asianosaisen, joka haluaa nostaa kanteen, on voitava osoittaa, että menettely, jos kanne hyväksytään, tuottaa todennäköisesti hyötyä kyseiselle asianosaiselle.(10) Tältä osin saman olisi pädettävä asianosaiseen, joka haluaa antaa vastineen valitukseen, koska valituksen lopputuloksen on myös oltava sen ”etujen” mukaista, jotta se voi tehdä näin. Vaikka olenkin samaa mieltä siitä, että edun käsite voi pitää sisällään monenlaista hyötyä eikä sen tarvitse välttämättä olla oikeudellinen,(11) tietyn menettelyn lopputuloksella on voitava olla oikeudellisia seurauksia menettelyn aloittavalle asianosaiselle ja nähdäkseni myös niille, jotka haluavat osallistua siihen.(12)
55. Kuten edellä todettiin, NN haki valituksenalaiseen tuomioon takaisinsaantia perussäännön 41 artiklan ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 166 artiklan mukaisesti. Unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin lykkäsi asian käsittelyä, kunnes unionin tuomioistuin on ratkaissut päävalituksen.
56. Päävalitusta koskevassa tulevassa tuomiossaan unionin tuomioistuimen on tutkittava parlamentin esittämien valitusperusteiden perusteella, tekikö unionin yleinen tuomioistuin virheen, kun se hylkäsi kanteen muiden ensimmäisessä oikeusasteessa vastaajina olleiden osalta.
57. Tältä osin on syytä korostaa, että parlamentti vetosi samoihin tosiseikkoihin ja samoihin oikeudellisiin perusteisiin kaikkia vastaajia (siis myös NN:ää) vastaan. Näin ollen on hyvin selvää, että unionin tuomioistuimen arviointi parlamentin valituksessa esittämistä perusteista mitä todennäköisimmin määrää unionin yleisessä tuomioistuimessa parhaillaan vireillä olevan NN:n hakemuksen (joka käsittelyä on tosin lykätty) lopputuloksen. Jos unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen tuomion ja hyväksyy parlamentin vaatimukset, NN:n unionin yleisessä tuomioistuimessa tekemän hakemuksen kohtalo on todennäköisesti sinetöity. Sama pätee myös päinvastaisessa tapauksessa: jos unionin tuomioistuin hylkää parlamentin valituksen, NN:n mahdollisuudet siihen, että yksipuolinen tuomio kumotaan, kasvavat huomattavasti.
58. Näin ollen vaikuttaa selvältä, että parlamentin esittämistä perusteluista poiketen NN:llä on huomattava ja suora oikeudellinen intressi tämän muutoksenhakumenettelyn lopputulokseen. NN täyttää siten molemmat edellä 49 ja 53 kohdassa mainitut edellytykset ja voi siten antaa vastineen nyt käsiteltävään valitukseen.
59. Nähdäkseni on kuitenkin myös periaatteellisia syitä sille, miksi NN:n, vaikka se onkin pois jäänyt vastaaja, pitäisi voida pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa antaa vastine päävalitukseen.
60. Päävalituksen tekeminen johti siihen, että unionin yleinen tuomioistuin lykkäsi NN:n tekemän, takaisinsaantia yksipuoliseen tuomioon koskevan hakemuksen käsittelyä. Tältä osin oikeussuojakeinoa, joka oli alun perin NN:n käytettävissä perussäännön 41 artiklan ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 166 artiklan nojalla, lykättiin tilapäisesti, samalla kun annettiin etusija parlamentin käyttämälle oikeussuojakeinolle eli valitukselle.
61. Olisi mielestäni sekä tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden että kuulluksi tulemista koskevan oikeuden vastaista, jos asianosainen, vaikka olikin pois jäänyt vastaaja ensimmäisessä oikeusasteessa, huomaisi jääneensä ansaan tähän oikeudelliseen limboon, jossa se ei voi tehokkaasti käyttää tilanteessaan käytettävissä olevaa oikeussuojakeinoa, nimittäin yksipuolisen tuomion takaisinsaantia koskevaa hakemusta, tai osallistua muutoksenhakumenettelyyn, joka koskee juuri sitä asiaa, jossa se oli – ja on edelleen – asianosainen.
62. Oikeus tulla kuulluksi on unionin oikeuden yleinen periaate. Se liittyy puolustautumisoikeuksiin, sellaisina kuin ne vahvistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) määräyksissä, etenkin sen 47 artiklassa. Yleisesti ottaen tällä oikeudella varmistetaan, että kaikilla asianosaisilla on oikeus esittää kirjallisesti tai suullisesti lausumia ennen päätöstä, joka on omiaan vaikuttamaan kielteisesti kyseisen asianosaisen etuihin.(13)
63. Unionin tuomioistuimen tehtävä on näin ollen varmistaa, että kullekin asianosaiselle tarjotaan kohtuullinen mahdollisuus esittää asiansa sellaisten edellytysten vallitessa, jotka eivät saata tätä muihin asianosaisiin nähden selvästi epäedullisempaan asemaan.(14)
64. Jos NN:n kaltainen asianosainen ei voi antaa vastinetta valitukseen, se ei voi ilmaista oikeudellista kantaansa eikä tulla kuulluksi sellaisten omien oikeudellisten argumenttiensa perusteella, jotka se on esittänyt puolustuksekseen ja jotka unionin tuomioistuimen on otettava asianmukaisesti huomioon. Tällaisessa tilanteessa on jokseenkin vaikea nähdä, miten unionin tuomioistuin voisi varmistaa, että NN:n oikeutta tulla kuulluksi ja oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin voidaan käyttää.
65. Edellä esitetyn perusteella katson, että ensimmäisessä oikeusasteessa vastaajina olleiden yhteisesti antama vastine voidaan ottaa tutkittavaksi kokonaisuudessaan, myös siltä osin kuin se koskee NN:ää.
C NN:n liitännäisvalituksen tutkittavaksi ottaminen
66. Parlamentti väittää toiseksi, että unionin tuomioistuimen olisi jätettävä NN:n liitännäisvalitus tutkimatta sillä perusteella, että pois jääneenä vastaajana se ei täytä edellytyksiä tämän menettelyllisen oikeussuojakeinon käyttämiselle.
67. NN:n liitännäisvalituksen tutkittavaksi ottamisen edellytysten arvioinnin yhteydessä tarkastelen ensin asiaa koskevia säännöksiä, jotka muodostavat perustan tämän oikeudellisen mekanismin käytölle. Tätä varten tutkin liitännäisvalituksia koskevaa unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 176 artiklaa ja selitän, miksi valituksia käsittelevä perussäännön 56 artikla on nähdäkseni myös merkityksellinen tässä erityisessä asiayhteydessä (jäljempänä 1 jakso). Tämän jälkeen suuntaan huomioni kyseisen perussäännön määräyksen mukaisiin vaatimuksiin ja selitän, että NN:llä ei nähdäkseni on oikeutta tehdä liitännäisvalitusta käsiteltävän asian yhteydessä (jäljempänä 2 jakso). Lopuksi esitän muutamia lyhyitä pohdintoja pois jääneen vastaajan käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen järjestelmästä ja etenkin siitä, voiko tällainen vastaa käyttää useita mekanismeja samanaikaisesti (jäljempänä 3 jakso).
1. Liitännäisvalituksen tekemistä käsittelevät asiaa koskevat määräykset
68. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 176 artiklassa määritetään liitännäisvalitusten menettelyllinen kehys. Kyseisen määräyksen mukaan unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 172 artiklassa tarkoitetut asianosaiset voivat tehdä liitännäisvalituksen. Tältä osin liitännäisvalituksen tekijä voi olla unionin yleisessä tuomioistuimessa käsitellyn asian mikä tahansa asianosainen, jonka etujen mukaista on, että valitus hyväksytään, hylätään tai jätetään tutkimatta.
69. Unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään todennut, että näiden määräysten soveltamisalaan kuuluva asianosainen voi toimittaa vastineen valitukseen ja samanaikaisesti tehdä liitännäisvalituksen.(15) Vastineessa ei kuitenkaan voida vaatia unionin yleisen tuomioistuimen tuomion kumoamista perustein, jotka ovat valituksessa esitettyihin perusteisiin nähden erillisiä ja itsenäisiä, koska tällaisiin perusteisiin voidaan vedota vain liitännäisvalituksessa.(16) Tältä osin liitännäisvalitus on tehtävä vastineesta erillisellä asiakirjalla ja ainoastaan sellaisten oikeudellisten perusteiden ja perustelujen perusteella, jotka ovat eri perusteita ja perusteluja kuin ne, joihin vedotaan saman asianosaisen valitukseen annetussa vastineessa.(17)
70. Kuten edellä selvennettiin, käsiteltävän asian yhteydessä NN:ää voidaan pitää asianosaisena, joka voi toimittaa vastineen päävalitukseen unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 172 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Näin ollen unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 176 artiklan sanamuodon mukaisen tulkinnan perusteella NN vaikuttaisi myös olevan oikeutettu tekemään liitännäisvalituksen edellä esitettyjen edellytysten mukaisesti.
71. Nämä edellytykset vaikuttavat täyttyvän käsiteltävässä asiassa. Asiakirja-aineistosta nimittäin ilmenee, että vastaajat ensimmäisessä oikeusasteessa, NN mukaan luettuna, toimittivat vastineen päävalitukseen samana päivänä kuin NN teki liitännäisvalituksensa erillisellä asiakirjalla ja määräajassa. Kyseisessä liitännäisvalituksessa vaaditaan valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 1 ja 3 kohdan kumoamista. Liitännäisvalituksen sisältö perustuu siten eri perusteisiin kuin ne, joihin vedotaan päävalituksessa (ja jotka koskevat valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 2 ja 4 kohtaa), ja sen perustelut ovat eri perusteluja kuin ne, joihin vedotaan päävalitukseen annetussa vastineessa.
72. Tältä osin, ja parlamentin tästä seikasta esittämistä väitteistä poiketen, en näe mitään ongelmaa siinä, että NN:n liitännäisvalituksessa esitetään eri perusteluja kuin ne, joita se esittää päävalituksen yhteydessä, ja pyritään eri ratkaisuun kuin se, johon se pyrkii päävalituksen yhteydessä.(18)
73. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 172 ja 176 artiklan muodollisten vaatimusten täyttäminen on kuitenkin vain yksi este, joka asianosaisen on ylitettävä ennen kuin se voi tehdä menestyksekkäästi liitännäisvalituksen.
74. Perussäännön 56 artiklassa esitetään perusedellytykset, joiden on täytyttävä, jotta asianosainen voi tehdä valituksen. Kyseisen määräyksen toisessa kohdassa todetaan, että muutosta voivat hakea ”kaikki asianosaiset, joiden vaatimukset on kokonaan tai osittain hylätty”.
75. Tältä osin herää heti yksi kysymys: koska siitä ei ole nimenomaista mainintaa, kattaako perussäännön 56 artikla sekä perinteisen valituksen että liitännäisvalituksen?
76. Vastaus tähän on mielestäni hyvin selvä.
77. Kyseisessä määräyksessä käytetään ilmaisua ”muutoksenhaku”, joka kuvaa oikeussuojakeinoa, jota asianosainen voi käyttää riitauttaakseen tuomioistuinratkaisun tai sen osan esittämällä oikeudellisia perusteluja, joilla pyritään saamaan kyseinen ratkaisu kumottua joko kokonaan tai osittain.
78. ”Liitännäisvalitus” on oikeussuojakeino, jolla on sama tarkoitus. Se on itse asiassa pohjimmiltaan samankaltainen kuin tavanomainen valitus sillä ratkaisevalla erotuksella, että asianosainen tekee liitännäisvalituksen päävalituksen tekemisen jälkeen ja vetoaa luonnollisestikin eri oikeudellisiin perusteluihin ja perusteisiin kuin ne, joihin vedotaan päävalituksessa. Valituksen ja liitännäisvalituksen välinen ero ei perustu näiden mekanismien sisältöön vaan niiden ajalliseen ulottuvuuteen ja itsenäiseen tai liitännäiseen luonteeseen.
79. Valitus on nimittäin tehtävä kahden kuukauden kuluessa muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen tiedoksiantamisesta,(19) kun taas liitännäisvalitus voidaan tehdä senkin jälkeen, kun tämä määräaika on päättynyt. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 172 ja 176 artiklan nojalla se voidaan tehdä ”samassa määräajassa, jossa vastine valitukseen on toimitettava” eli kahden kuukauden kuluessa valituksen tiedoksi antamisesta.(20)
80. Lisäksi, jos eri asianosaiset tekevät useita valituksia samasta unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisusta, kullakin näistä valituksista on ”oma elämänsä”. Unionin tuomioistuin voi tarvittaessa yhdistää (kaikki) nämä asiat (tai osan niistä) käsittelyn kirjallista tai suullista vaihetta tai asian lopulliseksi ratkaisuksi annettavaa tuomiota varten.(21) Jos yksi näistä asioista kuitenkin peruutetaan tai jätetään tutkimatta, tämä ei vaikuta toisen valituksen (tai toisten valitusten) käsittelyyn.
81. Liitännäisvalitus on sitä vastoin asia, joka ”istutetaan” olemassa olevaan asiaan. Tämä tarkoittaa, että unionin tuomioistuimen tekemä liitännäisvalituksen tutkinta voi olla riippuvainen päävalituksesta. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 183 artiklan mukaan liitännäisvalitus voi nimittäin raueta, jos päävalituksen tehnyt asianosainen peruuttaa valituksensa tai jos päävalitus jätetään tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat tiettyjen syiden vuoksi.(22)
82. Edellä esitetty huomioon ottaen liitännäisvalitusta koskeva mekanismi on ilmeisestikin otettu käyttöön ennen kaikkea prosessiekonomiaan liittyvistä syistä, etenkin tarkoituksena ehkäistä tarpeettomia oikeudenkäyntejä ja sallia toisiinsa liittyvien asioiden tutkiminen yhdessä ja samassa menettelyssä.
83. Kun unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (tai muu ratkaisu, johon voidaan hakea muutosta) on annettu, minkä tahansa siihen tyytymättömän asianosaisen tavanomainen menettelytapa olisi tehdä siitä viipymättä valitus. Voi kuitenkin olla tilanteita, joissa asianosainen saattaa olla tyytymätön ratkaisun tiettyihin näkökohtiin mutta tyytyväinen muihin. Näissä tapauksissa on mahdollista, että asianosainen on valmis hyväksymään ensimmäisessä oikeusasteessa annetun ratkaisun edellyttäen, että muutkin asianosaiset hyväksyvät sen, jotta riita ratkaistaan lopullisesti.
84. Ellei unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 176 artiklan 1 kohdan kaltaista määräystä olisi, ”istua ja odottaa” ‑lähestymistapa olisi riskialtis mille tahansa asianosaiselle, koska toinen asianosainen voisi tehdä valituksen kahden kuukauden määräajan loppupuolella, jolloin ensiksi mainitun olisi vaikea reagoida siihen ajoissa. Tällaisessa skenaariossa perusteettomien valitusten tekeminen olisi todennäköisempää, myös sellaisissa tapauksissa, joissa asianosaiset olisivat saattaneet olla taipuvaisia pidättymään jälleen uuden oikeudenkäynnin aloittamisesta.
85. Edellä esitettyjen syiden perusteella katson, että liitännäisvalitukset ja päävalitukset ovat yksinkertaisesti saman suvun, nimittäin valitusten, kaksi lajia.
86. Kutakin valitustyyppiä koskevissa määräyksissä käytetyn käsitteistön vähäiset eroavuudet pelkästään auttavat erottamaan ne toisistaan, kun näihin oikeussuojakeinoihin viitataan jossain tietyssä menettelyssä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että niitä olisi kohdeltava eri tavalla pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa.
87. Itse asiassa olisi ristiriidassa hyvän oikeudenkäytön varmistamisen tärkeyden ja sen ajatuksen kanssa, että asianosaisten olisi oltava yhdenvertaisessa asemassa, jos perussäännön 56 artiklaa voitaisiin soveltaa ainoastaan asianosaiseen, joka haluaa tehdä valituksen, eikä asianosaiseen, joka haluaa tehdä liitännäisvalituksen sen jälkeen, kun päävalitus on jo tehty.
88. Katsonkin, että perussäännön 56 artiklaa sovelletaan kaikkiin valitusmuotoihin, joita on käytettävissä unionin tuomioistuimessa käytäviä menettelyjä, joihin kuuluvat liitännäisvalitukset, sääntelevien asiakirjojen perusteella.
89. Käsiteltävän asian yhteydessä, vaikka katsonkin, että NN täyttää unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 172 ja 176 artiklan mukaiset edellytykset, on näin ollen määritettävä, täyttääkö se myös perussäännön 56 artiklassa vahvistetut muodolliset vaatimukset.(23)
2. Perussäännön 56 artiklan mukaiset vaatimukset
90. Kuten edellä 74 kohdassa mainitsin, perussäännön 56 artiklan toisen kohdan mukaan muutosta voivat hakea ”kaikki asianosaiset, joiden vaatimukset on kokonaan tai osittain hylätty”.
91. Vaikka valtaosassa tapauksista pitäisi olla suhteellisen helppoa tarkistaa, täyttyykö tämä edellytys, voi olla tapauksia, joissa se ei ole niin yksinkertaista. Näin voi olla muun muassa siksi, että käsitteet ”hylätty”(24) ja ”vaatimukset”(25) ovat jossain määrin monitulkintaisia. Tällainen monitulkintaisuus johtuu osittain perussäännön eri kieliversioiden välisistä eroavaisuuksista.(26)
92. Näistä tulkintaan liittyvistä epäilyistä huolimatta voidaan nähdäkseni tuskin kiistää sitä, että pois jäänyt vastaaja ei täytä näitä edellytyksiä. Tällainen vastaaja ei ole esittänyt lausumia eikä siten esittänyt mitään tiettyä vaatimusta. Lisäksi tästä seuraa, että väite, jonka mukaan tällainen asianosainen on hävinnyt asian perussäännön 56 artiklassa tarkoitetulla tavalla, on kestämätön.
93. Tämän ratkaisuehdotuksen johdannossa käytettyä kielikuvaa lainatakseni junan määräpaikkaan pääseminen edellyttää ensinnäkin, että matkustaja ostaa lipun ja selvittää matkareitin ja sen jälkeen nousee kyseiseen junaan.
94. Tämä näkemys vaikuttaisi olevan yhdenmukainen unionin tuomioistuimen tuomiossa Bayer CropScience ja Bayer v. komissio omaksuman lähestymistavan kanssa. Kyseisessä asiassa sekä Bayer CropScience että Bayer tekivät valituksen unionin tuomioistuimeen, vaikka ainoastaan ensiksi mainittu oli ollut osapuolena unionin yleisen tuomioistuimen menettelyssä. Koska Bayer ei ollut osallistunut asian käsittelyyn unionin yleisessä tuomioistuimessa ja koska se ei ollut vedonnut mihinkään erityiseen seikkaan, jonka perusteella se voisi mahdollisesti tehdä valituksen, unionin tuomioistuin katsoi, että valitus on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se oli tehty kyseisen yhtiön nimissä.(27)
95. Unionin tuomioistuin on tehnyt vastaavan päätelmän tietyissä tavaramerkkiasioissa, kun kyse oli mahdollisista väliintulijoista muutoksenhakumenettelyssä. Tilanteissa, joissa valituksen tekevä asianosainen ei ollut toimittanut vastinetta menettelyn aloittaneeseen kanteeseen, unionin tuomioistuin on todennut, ettei tällaisen asianosaisen voida katsoa osallistuneen menettelyyn unionin yleisessä tuomioistuimessa, koska se ei ollut esittänyt omia vaatimuksia eikä todennut tukevansa muiden asianosaisten vaatimuksia.(28)
96. Tässä valossa ja parlamentin esittämien perustelujen mukaisesti katson, että NN:n liitännäisvalitus on jätettävä tutkimatta.
3. Laajemmat menettelylliset näkökohdat
97. Vaikka päädyinkin edellä esitettyyn päätelmään käsiteltävän asian erityispiirteiden perusteella, sama logiikka pätee kuitenkin myös laajempaan menettelylliseen kehykseen, jossa määritetään Euroopan unionin tuomioistuimessa käytettävissä olevat oikeussuojakeinot.
98. Tämän menettelyn eri osapuolten esittämät perustelut paljastavat, että tiettyjen oikeudellisten mekanismien käyttöön tässä lainkäyttöelimessä ja asianmukaiseen ajankohtaan, jona niitä voidaan käyttää, liittyy huomattavaa epäselvyyttä.
99. Kun siirretään käsiteltävän asian erityisolosuhteet hetkeksi syrjään, tältä osin on asianmukaista tarkastella seuraavia kahta kysymystä, jotka liittyvät selvästi kiinteästi toisiinsa: i) voiko pois jäänyt vastaaja tehdä valituksen yksipuolisesta tuomiosta vai onko sen käytettävä menettelyllistä keinoa, jossa se voi hakea takaisinsaantia kyseiseen tuomioon; ja jos viimeksi mainittuun vastataan myöntävästi, ii) voiko tällainen vastaaja käyttää molempia keinoja samanaikaisesti tai tehdä tällaisen hakemuksen yhdessä liitännäisvalituksen kanssa, kuten käsiteltävässä asiassa?
100. Vastaus molempiin kysymyksiin on nähdäkseni melko selkeä.
101. Pois jäänyt vastaaja ei nimittäin voi valittaa ensimmäisessä oikeusasteessa annetusta tuomiosta, koska sen on käytettävä erityistä oikeussuojakeinoa, jossa haetaan takaisinsaantia yksipuoliseen tuomioon. A fortiori pois jäänyt vastaaja ei voi käyttää molempia keinoja samanaikaisesti tekemällä valituksen unionin tuomioistuimeen ja hakemalla takaisinsaantia yksipuoliseen tuomioon unionin yleisessä tuomioistuimessa.
102. Unionin tuomioistuin näyttää vahvistaneen tällaisen tulkinnan viimeksi tuomiossaan Eulex Kosovo v. SC, joka julistetaan samana päivänä kuin tämä ratkaisuehdotus esitetään.(29)
103. Nämä kaksi menettelyllistä keinoa ovat siten vaihtoehtoisia ja toisensa poissulkevia, minkä lisäksi ne eivät ole vaihdettavissa keskenään.
104. Yhtäältä tehdäkseen valituksen asianosaisen on täytettävä perussäännön 56 artiklassa vahvistetut muodolliset vaatimukset, joissa edellytetään lähinnä osallistumista menettelyyn ensimmäisessä oikeusasteessa. Pois jäänyt vastaaja ei siten edellä esitetyistä syistä täytä tätä edellytystä. Sen yritys tehdä valitus menestyksekkäästi vaikuttaa turhalta.
105. Toisaalta, jos asianosainen on osallistunut menettelyyn ensimmäisessä oikeusasteessa, sitä ei voida lähtökohtaisesti pitää pois jääneenä vastaajana. Näin ollen ei olisi yksipuolista tuomiota, johon kyseinen asianosainen voisi hakea takaisinsaantia.
106. Toisenlainen näkemys olisi ristiriidassa oikeussuojakeinoja koskevan unionin järjestelmän logiikan kanssa.
107. Sillä nimittäin paitsi kierrettäisiin sääntöjä, joissa määrätään menettelyllisestä keinosta, jonka nimenomaisesti katsotaan olevan esteenä yksipuoliselle tuomiolle, myös alennettaisiin tällaisen keinon arvoa, kun otetaan huomioon näihin mekanismeihin sovellettavat eri määräajat ja ratkaiseva painoarvo, joka unionin tuomioistuimen tuomiolla on muutoksenhaussa. Lisäksi se heikentäisi yksipuolisten tuomioiden perusolemusta; yksipuolisilla tuomioilla pyritään kannustamaan aktiivista osallistumista oikeudenkäyntiin rajoittamalla sellaisen asianosaisen osallistumista ja käytettävissä olevia keinoja, joka ei ole osallistunut alkuperäiseen menettelyyn, vaikka sitä on pyydetty tekemään näin.
108. Lisäksi kahden oikeussuojakeinon samanaikaisen käytön salliminen merkitsisi sitä, että pois jääneen vastaajan sallitaan syövän kakkua ja säästävän sitä – tai edellä käyttämääni kielikuvaa jatkaakseni, matkustavan kahdella junalla samaan aikaan. Tämä olisi ristiriidassa sen periaatteen kanssa, että kaikkien asianosaisten olisi oltava prosessuaalisesti yhdenvertaisia. Kun asiaa tarkastellaan tällä tavalla, miten asianosaisella, joka ei ollut osallistunut menettelyyn ensimmäisessä oikeusasteessa, voisi tästä huolimatta olla mahdollisuus käyttää unionin yleisessä tuomioistuimessa yhtä ja unionin tuomioistuimessa toista oikeussuojakeinoa, joilla molemmilla pyritään viime kädessä samaan lopputulokseen?
109. Tällainen tilanne saattaisi lisäksi häiritä hyvää oikeudenkäyttöä siten, että se vaikuttaa menettelyllisen kehyksen loukkaamattomuuteen aiheuttamalla sekaannusta tietyssä asiassa soveltuvasta oikeussuojakeinosta, minkä lisäksi se on omiaan lisäämään rinnakkaisiin menettelyihin osallistuvan asianosaisen oikeudenkäyntikuluja samoin kuin unionin tuomioistuimelle aiheutuvia kuluja.(30)
110. Nämä huomautukset ovat aivan yhtä merkityksellisiä liitännäisvalituksen käytön kannalta.
111. Tällaisessa tilanteessa perustelut, joihin pois jäänyt vastaaja vetosi yksipuolisen tuomion takaisinsaantia koskevassa hakemuksessaan, saattavat muistuttaa niitä, joita sama vastaaja on esittänyt liitännäisvalituksessa. Kuten NN:n liitännäisvalitus osoittaa, voi kuitenkin olla myös niin, että liitännäisvalituksessa esitetyt perustelut ovat täysin erilaiset.
112. Tältä osin en yhdy NN:n näkemykseen siitä, että tällainen skenaario tehostaisi menettelyä antamalla unionin tuomioistuimelle mahdollisuuden ratkaista asia lopullisesti, millä ratkaistaan myös lopullisesti unionin yleiseen tuomioistuimeen tehdyssä yksipuolisen tuomion takaisinsaantia koskevassa hakemuksessa esille tulleet kysymykset.
113. Tällaisessa tilanteessa pikemminkin annetaan tahattomasti etua pois jääneelle vastaajalle menettelyllisen lisäkeinon käyttämisessä uusien oikeudellisten perustelujen esittämiseksi takaamatta, että yksipuolisen tuomion takaisinsaantia koskevassa hakemuksessa, unionin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkojen muodostamassa asiayhteydessä alun perin esitettyjä perusteluja tarkastellaan asianmukaisesti, vaikka unionin tuomioistuin toteaisikin liitännäisvalituksen perustelluksi. Tämä johtuu siitä, että liitännäisvalituksen yhteydessä unionin tuomioistuin voi tarkastella ainoastaan oikeudellisia seikkoja.
114. Juuri kuvaamani seuraukset eivät mielestäni kuvasta sitä, miten oikeussuojakeinojen järjestelmän on tarkoitus toimia, mikä vahvistetaan menettelyjä Euroopan unionin tuomioistuimessa sääntelevissä asiakirjoissa – yksi juna ei voi kulkea kaksilla raiteilla yhtä aikaa.
115. Edellä esitetyn perusteella vaikuttaa näin ollen siltä, että menettelyllinen keino, jossa pois jäänyt vastaaja voi hakea takaisinsaantia yksipuoliseen tuomioon unionin yleisessä tuomioistuimessa, on asianmukaisin (rectius, ainoa) menettelytapa, jota tällainen asianosainen voi käyttää kyseisessä tilanteessa.
116. Jos unionin yleinen tuomioistuin vastaanottaa vastaajalta yksipuolisen tuomion takaisinsaantia koskevan hakemuksen, ensimmäisessä oikeusasteessa annettua tuomiota ei pidetä lopullisena. Käytännössä, jos kyseinen hakemus hyväksytään, uusi ratkaisu korvaa yksipuolisen tuomion.
117. Käänteisesti, jos hakemus hylätään, yksipuolinen tuomio pysyy voimassa, ja siitä tulee ensimmäisessä oikeusasteessa käydyn menettelyn osalta lopullinen. Tässä vaiheessa pois jäänyt vastaaja voi halutessaan tehdä valituksen kahden kuukauden kuluessa tuomion tiedoksiantamisesta. Tämä prosessi on mielestäni yhdenmukainen sen kanssa, miten menettelyllisessä kehyksessä käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen järjestelmän on tarkoitus toimia.(31)
118. Edellä esitetyn perusteella toistan päätelmäni, jonka mukaan NN:n liitännäisvalitus olisi jätettävä tutkimatta. Näin ollen unionin tuomioistuimen ei ole tarpeen arvioida NN:n siinä esittämiä kahta valitusperustetta.
119. Jos unionin tuomioistuin on kuitenkin eri mieltä edellä esittämästäni arvioinnista ja tulee siten siihen tulokseen, että NN:n liitännäisvalitus voidaan ottaa tutkittavaksi, katson, että – jäljempänä selittämistäni syistä – sen olisi todettava kyseinen liitännäisvalitus perustelluksi ja siten kumottava valituksenalainen tuomio siltä osin kuin se koskee NN:ää.
D Yksipuolisen tuomion antamista NN:n osalta koskeva unionin yleisen tuomioistuimen lähestymistapa
120. Kuten edellä 34 kohdassa totesin, NN esittää liitännäisvalituksessaan kaksi valitusperustetta. Prosessiekonomiaan liittyvistä syistä ehdotan, että unionin tuomioistuin tutkii ensin NN:n toisen valitusperusteen. Koska kyseinen valitusperuste on nähdäkseni ilmeisen perusteltu, unionin tuomioistuimen ei ole tarpeen tutkia NN:n ensimmäistä valitusperustetta.
121. Toisessa valitusperusteessaan NN väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 123 artiklan 3 kohtaa, joka koskee edellytyksiä, joiden täyttyessä unionin yleinen tuomioistuin voi antaa yksipuolisen tuomion, on rikottu ja että perusteluvelvollisuus on laiminlyöty siltä osin kuin valituksenalaisessa tuomiossa kanne hyväksyttiin siltä osin kuin se koskee NN:ää mutta hylättiin muiden ensimmäisessä oikeusasteessa vastaajina olleiden osalta, vaikka parlamentin vaatimukset perustuivat samoihin oikeudellisiin ja tosiseikkoja koskeviin perusteluihin.
122. Valituksenalaisen tuomion 45–61 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin tutki, olisi parlamentin vaatimus yksipuolisen tuomion antamisesta NN:ää vastaan hyväksyttävä ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 123 artiklan 3 kohdassa asetetut edellytykset. Kyseisen määräyksen mukaan ennen kuin unionin yleinen tuomioistuin voi antaa kantajan hyväksi yksipuolisen tuomion, sen on tarkistettava, että i) kanne kuuluu selvästi sen toimivaltaan, ii) kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset eivät selvästi puutu ja että iii) kanne ei selvästi ole oikeudellisesti täysin perusteeton.
123. Valituksenalaisessa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin katsoi työjärjestyksensä 123 artiklan 3 kohdan mukaisten edellytysten täyttyvän.
124. Todettuaan, että parlamentin nostama kanne kuuluu sen toimivaltaan ja että kyseiseltä kanteelta eivät selvästi puutu tutkittavaksi ottamisen edellytykset, unionin yleinen tuomioistuin tutki kolmatta edellä mainittua edellytystä. Yhdessä lyhyessä tuomion kohdassa se totesi seuraavaa:
”– – parlamentin perustelujen tarkastelu prima facie ei osoita, että kanne olisi selvästi oikeudellisesti täysin perusteeton. Kysymystä siitä, kuuluuko parlamentin korvausvaatimus CAR-sopimuksen piiriin ilman, että se on kyseiseen sopimukseen sisältyvän poissulkemislausekkeen kohteena, edellyttää kyseisen sopimuksen ehtojen lähempää tarkastelua asiayhteydessään ja ottaen huomioon sopimuspuolten aikomus.”(32)
125. Tämän perusteella unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi parlamentin kanteen siltä osin kuin se koski NN:ää. Arvioidessaan kanteen perusteltavuutta siltä osin kuin se koskee muita vastaajia ensimmäisessä oikeusasteessa unionin yleinen tuomioistuin – tutkittuaan yksityiskohtaisemmin parlamentin väitteitä – katsoi, että nämä väitteet olivat perusteettomia, ja hylkäsi siten kanteen tämän osan.(33)
126. Valituksenalaisen tuomion kyseisiä kohtia rasittaa nähdäkseni kaksi erillistä oikeudellista virhettä: unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 123 artiklan tulkintavirhe ja perusteluvelvollisuuden laiminlyönti.
127. Ensinnäkin unionin yleisen tuomioistuimen lähestymistapa paljastaa, että se on ymmärtänyt väärin työjärjestyksensä 123 artiklassa määrätyn tuomioistuinvalvonnan tarkoituksen ja ulottuvuuden sekä siinä käytetyn käsitteen ”selvästi”.
128. Äskettäisessä ratkaisuehdotuksessani komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta (Ylimmän tuomioistuimen tuomio)(34) esittämieni selitysten pohjalta huomautan, että menettelyä, jossa annetaan yksipuolinen tuomio, koskevista unionin menettelysäännöistä ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee selvästi, että se, ettei vastaaja osallistu menettelyyn, ei tarkoita automaattisesti sitä, että unionin tuomioistuin hyväksyisi kantajan vaatimukset. Menettelyssä, jossa annetaan yksipuolinen tuomio, kantajan väitteitä ei nimittäin voida lähtökohtaisesti olettaa paikkansapitäviksi.
129. Samanaikaisesti Euroopan unionin tuomioistuimen soveltamassa tarkastelussa kantajan vaatimuksiin suhtaudutaan kuitenkin verrattain suopeasti. Unionin tuomioistuimen ei edellytetä tutkivan täysimääräisesti kantajan esittämiä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, eikä sen voitaisi odottaa tarkastelevan tosiseikkoja koskevia väitteitä ja oikeudellisia seikkoja, joita vastaaja olisi voinut esittää, jos se olisi osallistunut menettelyyn. Luopuessaan oikeudestaan saapua oikeuteen vastaaja päättää luopua mahdollisuudestaan muun muassa esittää näyttöä, joka voi kyseenalaistaa kantajan esittämien tosiseikkojen paikkansapitävyyden, tai puolustautua esittämällä seikkoja, joiden esittäminen ja toteen näyttäminen kuuluvat lähtökohtaisesti vastaajalle.(35)
130. Lyhyesti sanottuna unionin yleisessä tuomioistuimessa käytävässä menettelyssä, jossa annetaan yksipuolinen tuomio, kantajalla on todistustaakka sen osoittamisessa, että sen vaatimuksille ”ilmeisesti on vakavasti otettavat perustelut”.(36) Tämä taakka täytetään, jos näiden vaatimusten tueksi esitetyt väitteet vaikuttavat seikkaperäistä tarkastelua tekemättä oikeudellisesti ja tosiseikkojen valossa perustelluilta ja jos niiden tueksi on tarvittaessa esitetty riittävästi näyttöä.
131. Prosessiekonomiaan liittyvistä syistä unionin menettelysääntöjen mukaan unionin tuomioistuinten ei tarvitse tarkastella seikkaperäisesti kantajan vaatimuksia, jos vastaaja on päättänyt olla osallistumatta menettelyyn, vaikka kanne on annettu sille tiedoksi asianmukaisesti.
132. Näitä sääntöjä ei sen sijaan voida tulkita siten, ettei kantajan esittämiä vaatimuksia tarvitse tarkastella lainkaan, jos ne ovat monimutkaisia. Pintapuolisen tarkastelun ja tarkastelun kokonaan tekemättä jättämisen välillä on tietenkin ero.
133. Haluan painottaa tätä seikkaa. Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 123 artiklan 3 kohdassa asetetut edellytykset eivät anna unionin yleiselle tuomioistuimelle mahdollisuutta katsoa, että kantajan vaatimukset ovat prima facie perusteltuja yksinomaan siksi, että kantajan esille tuoma asia on niin monimutkainen (oikeudellisesti ja/tai tosiseikkojen osalta), että sitä on tarkasteltava lähemmin. Esitettyjen väitteiden monimutkaisuus ei oikeuta siihen, että nämä väitteet jätetään kaikenlaisen oikeudellisen arvioinnin ulkopuolelle.(37)
134. Juuri näin kuitenkin tapahtui käsiteltävässä asiassa parlamentin NN:ää vastaan esittämien väitteiden osalta. Valituksenalaisen tuomion 57 kohdasta ilmenee kiistatta, ettei unionin yleinen tuomioistuin arvioinut lainkaan näiden väitteiden sisältöä.
135. Edellä esitetystä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen tulkitessaan ja soveltaessaan työjärjestyksensä 123 artiklaa. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi ainakin pitänyt tutkia, oliko parlamentin CAR-sopimuksesta esittämä tulkinta sen ehdot – kun niitä luetaan asiayhteydessään – huomioon ottaen riittävän uskottava, jotta sen vaatimukset ovat prima facie perusteltuja.
136. Joka tapauksessa on nähdäkseni yhtä selvää, ettei tietty väite ole enää uskottava, jos unionin yleinen tuomioistuin lausuu samassa ratkaisussa kyseisen väitteen perusteltavuudesta ja tulee siihen tulokseen, että se on lähemmän tarkastelun perusteella perusteeton.
137. Kuten olen edellä selittänyt, unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 123 artiklassa sallitaan se, että unionin yleinen tuomioistuin ei tutki seikkaperäisesti kantajan vaatimuksia menettelyssä, jossa annetaan yksipuolinen tuomio. Kyseistä määräystä ei voida kuitenkaan tulkita siten, että siinä edellytetään unionin yleisen tuomioistuimen tyytyvän pintapuoliseen tarkasteluun, kun se arvioi pois jäänyttä vastaajaa vastaan esitettyjä väitteitä, jos syystä tai toisesta näitä samoja väitteitä on tarkasteltava seikkaperäisemmin.
138. On vaikea hahmottaa sellaisen tuomioistuinratkaisun taustalla olevaa logiikkaa, jossa tuomioistuin katsoo kyseisen ratkaisun yhdessä osassa (in casu NN:ää koskevassa arvioinnissa), että samat väitteet eivät ole ilmeisen virheellisiä, mutta pitää niitä virheellisinä saman ratkaisun toisessa osassa (in casu, kun niitä arvioidaan muiden ensimmäisessä oikeusasteessa vastaajina olleiden yhteydessä).
139. Unionin yleisen tuomioistuimen tulkinta työjärjestyksensä 123 artiklasta vaikuttaisi merkitsevän sitä, että joissain tapauksissa se on itse asiassa velvollinen hyväksymään väitteen, vaikka se on täysin tietoinen tällaisen väitteen virheellisyydestä ja – mikä vielä pahempaa – vaikka se on nimenomaisesti todennut tämän samassa ratkaisussa.
140. Tätä ei mielestäni voida pitää unionin yleisen tuomioistuimen tehtävän asianmukaisena ja oikeudenmukaisena hoitamisena. Tuomioistuin tekisi pois jääneelle vastaajalle vastaisen ratkaisun pohjimmiltaan yksinomaan siitä syystä, että kyseinen asianosainen päätti olla osallistumatta menettelyyn. Kuten edellä on todettu, tämä ei kuitenkaan vastaa sitä, mitä yksipuoliseen tuomioon johtavia menettelyjä koskevissa unionin säännöissä määrätään. Näissä säännöissä edellytetään edelleen, että unionin tuomioistuimet arvioivat asiaa: tässä arvioinnissa – vaikka se onkin pintapuolisempaa – on tästä huolimatta noudatettava perusoikeuskirjan 47 artiklasta johtuvia vaatimuksia.
141. Tältä osin ei pidä sivuuttaa sitä seikkaa, että päätös olla osallistumatta menettelyyn, niin valitettava kuin se voikin olla, on täysin yksittäisen asianosaisen harkintavallassa ja siten perusteltu.(38) Tähän valintaan liittyy tietenkin riski siitä, että asianosaista kohdellaan pois jääneenä vastaajana; tämä asema voi johtaa yksipuoliseen tuomioon, jolla on – kuten olen selittänyt – monia menettelyllisiä seurauksia, joista osa on vastaajan kannalta epäedullisia.
142. Unionin menettelysääntöjen kirjainta ja tarkoitusta tulkittaisiin kuitenkin liian laajasti, millä voisi olla kohtuuttoman rankaiseva seuraus, jos tuomioistuin tulkitsisi niitä siten, että sillä on velvollisuus hyväksyä automaattisesti kantajan väitteet olosuhteista huolimatta.
143. Näkemystäni vaikuttaisi tukevan unionin tuomioistuimen suuren jaoston asiassa Tomkins antama tuomio, jossa se vahvisti unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen lyhentää kilpailunvastaisen menettelyn, josta yhtiötä syytettiin, kestoa toisesta yhtiöstä esitettyjen toteamusten perusteella, vaikka ensiksi mainittu yhtiö ei ollut esittänyt mitään vaatimuksia rikkomisen kestosta.(39) Komissio oli arvostellut unionin yleistä tuomioistuinta kanteen ulkopuolisesta seikasta (ultra petita) lausumisesta. Unionin tuomioistuin kuitenkin hylkäsi valituksen ja totesi lähinnä, että kyseiset kaksi yhtiötä olivat etuyhteydessä toisiinsa (emo- ja tytäryhtiö) ja että kyse ei ollut kahdesta erillisestä kilpailusääntöjen vastaisesta menettelyn muodosta vaan yhdestä ainoasta rikkomisesta, josta molempien yhtiöiden voidaan katsoa olevan vastuussa.
144. Kyseisestä tuomiosta johdetut periaatteet vaikuttavat olevan mutatis mutandis merkityksellisiä käsiteltävän asian kannalta. Vastaajat ensimmäisessä oikeusasteessa ovat etuyhteydessä toisiinsa sikäli, että niitä kaikkia sitoo yksi ja sama sopimus ja että parlamentti nosti niitä kaikkia vastaan kanteen unionin yleisessä tuomioistuimessa kyseisen sopimuksen väitetystä rikkomisesta. Kyseiset neljä vakuutuksenantajaa olivat unionin yleisen tuomioistuimen menettelyssä tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen osalta täysin samassa tilanteessa: parlamentti väitti samojen oikeudellisten perusteiden nojalla, että ne olivat yhteisesti velvollisia korvaamaan kulut, joita oli aiheutunut yhden tietyn tapahtuman (toisin sanoen KAD-rakennuksen väitetyn tulvimisen) aiheuttamasta vahingosta.
145. Kuten tuomiossa Tomkins, jossa unionin tuomioistuimet eivät pystyneet määrittämään samalle menettelylle kahta eri ajankohtaa sen mukaan, mistä yhtiöstä on kyse, syistä, niiden menettelyyn oikeudenkäynnissä liittyvistä syistä, käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuin ei voi katsoa, että saman sopimuksen samoilla ehdoilla on kaksi eri merkitystä sen mukaan, mistä yhtiöstä on kyse, niiden menettelyyn oikeudenkäynnissä liittyvistä syistä.
146. Edellä esitetystä seuraa lisäksi, että valituksenalaisessa tuomiossa on myös laiminlyöty perusteluvelvollisuutta: sen 57 kohdassa ei ole arvioitu lainkaan prima facie kantajan esittämiä väitteitä, ja sen 62–138 kohta ovat ristiriidassa tämän kanssa.(40)
147. Edellä esitetyn perusteella katson näin ollen, että valituksenalaisessa tuomiossa on i) tulkittu virheellisesti unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 123 artiklaa ja ii) esitetty riittämättömiä ja ristiriitaisia perusteluja sille, miksi kyseisessä määräyksessä, jonka nojalla unionin yleinen tuomioistuin voi antaa yksipuolisen tuomion kantajan hyväksi, asetettu kolmas edellytys täyttyi.
148. Jos unionin tuomioistuin katsoo, että NN:n liitännäisvalitus voidaan ottaa tutkittavaksi, sen olisi näin ollen mielestäni kumottava valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 1 ja 3 kohta.
VI Ratkaisuehdotus
149. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin
– toteaa, että Nationale-Nederlanden Schadeverzekering Maatschappij NV:n päävalituksen antama vastine voidaan ottaa tutkittavaksi
– jättää Nationale-Nederlanden Schadeverzekering Maatschappijn liitännäisvalituksen tutkimatta.