JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
HENRIK SAUGMANDSGAARD ØE
7 päivänä marraskuuta 2019 (1)
Asia C‑215/18
Libuše Králová
vastaan
Primera Air Scandinavia
(Ennakkoratkaisupyyntö – Obvodní soud pro Prahu 8 (Prahan 8. kaupunginosan alioikeus, Tšekki))
Ennakkoratkaisupyyntö – Tuomioistuimen toimivalta siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetus (EY) N:o 44/2001 – 5 artiklan 1 alakohta – Toimivalta sopimusta koskevassa asiassa – II luvun 4 jakso – Toimivalta kuluttajansuojaa koskevissa riita-asioissa – Soveltamisalat – Asetus (EY) N:o 261/2004 – 6 ja 7 artikla – Lentoliikenne – Matkustajille annettava korvaus ja apu – Lennon pitkäaikainen viivästyminen – Matkustajan ja matkanjärjestäjän välillä tehty kuljetussopimus, johon sisältyy majoitus – Korvauskanne sellaista lentoliikenteen harjoittajaa vastaan, joka ei ole tämän sopimuksen osapuoli – Matkapaketti – Direktiivi 90/314/ETY
I Johdanto
1. Obvodní soud pro Prahu 8:n (Prahan 8. kaupunginosan alioikeus, Tšekki) esittämä ennakkoratkaisupyyntö koskee korvauskannetta, jonka matkustaja, jonka kotipaikka sijaitsee asianomaisen tuomioistuimen tuomiopiirissä, on nostanut asetuksen (EY) N:o 261/2004(2) nojalla Tanskaan sijoittautunutta lentoyhtiötä vastaan sellaisen lennon pitkäaikaisen viivästymisen takia, jonka tämä lentoyhtiö oli toteuttanut mutta jonka tšekkiläinen matkatoimisto oli myynyt matkustajalle yhdessä majoituksen kanssa.
2. Unionin tuomioistuimelta kysytään ensinnäkin sitä, sovelletaanko tällaiseen kanteeseen asetuksen (EY) N:o 44/2001(3) 5 artiklan 1 alakohdassa säädettyjä sopimusta koskevassa asiassa sovellettavia toimivaltasääntöjä, vaikka kantaja ei ole tehnyt sopimusta vastaajan kanssa ja vaikka asianomainen lento on sisältynyt kolmannelta osapuolelta hankittuun palvelupakettiin. Tässä ratkaisuehdotuksessa esitetyistä syistä katson, että tähän kysymykseen on vastattava myöntävästi.
3. Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko asetuksen N:o 44/2001 II luvun 4 jakson, joka sisältää asetuksen 15–17 artiklan, säännöksiä tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kanne kuuluu asianomaisessa jaksossa esitettyjen kuluttajansuojaa koskevissa riita-asioissa sovellettavien toimivaltasääntöjen piiriin. Mielestäni tähän kysymykseen on vastattava kieltävästi.
4. Kolmanneksi unionin tuomioistuin joutuu ratkaisemaan, voiko matkustaja, joka on ostanut lennon matkatoimistolta direktiivissä 90/314/ETY(4) tarkoitetussa matkapaketissa, vedota niihin oikeuksiin, joita asetuksen N:o 261/2004 6 ja 7 artiklasta johtuu lennosta vastaavaan lentoliikenteen harjoittajaan nähden, silloin, kun lennon viivästyminen on kestänyt pitkään. Katson, että tähän kysymykseen on vastattava myöntävästi.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Asetus N:o 44/2001
5. Asetuksen N:o 44/2001 II luvun 2 jaksossa, jonka otsikko on ”Erityinen toimivalta”, olevan 5 artiklan 1 alakohdan sanamuoto on seuraava:
”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa:
1) a) sopimusta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä kanteen perusteena oleva velvoite on täytetty tai täytettävä,
b) jollei toisin ole sovittu, tätä säännöstä sovellettaessa kanteen perusteena olevan velvoitteen täytäntöönpanopaikka on:
– irtaimen – – kaupassa – –,
– palvelujen osalta se paikkakunta jäsenvaltiossa, missä palvelut sopimuksen mukaan suoritettiin tai oli suoritettava,
c) jollei sovelleta b alakohtaa, sovelletaan a alakohtaa”.
6. Asetuksen N:o 44/2001 II luvun 4 jaksossa, jonka otsikko on ”Toimivalta kuluttajansuojaa koskevissa riita-asioissa”, olevassa 15 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Kun asia koskee henkilön, jäljempänä ’kuluttaja’, sellaista tarkoitusta varten tekemää sopimusta, jota ei voida pitää hänen ammattiinsa tai elinkeinotoimintaansa liittyvänä, tuomioistuimen toimivalta määräytyy tämän jakson säännösten mukaisesti, jollei 4 artiklan ja 5 artiklan 5 kohdan säännöksistä muuta johdu,
a) jos sopimus koskee irtaimen kauppaa ja hinta on suoritettava maksuerissä, tai
b) jos sopimus koskee lainaa, joka on maksettava takaisin erissä, tai muuta luottoa, joka on tarkoitettu irtaimen tavaran kaupan rahoittamiseen, tai
c) kaikissa muissa tapauksissa, jos sopimus on tehty henkilön kanssa, joka harjoittaa kaupallista tai elinkeinotoimintaa siinä jäsenvaltiossa, missä kuluttajan kotipaikka on, tai joka millä keinoin tahansa suuntaa tällaista toimintaa kyseiseen jäsenvaltioon tai useisiin valtioihin kyseinen jäsenvaltio mukaan lukien, ja sopimus kuuluu kyseisen toiminnan piiriin.
– –
3. Tämän jakson säännöksiä ei sovelleta kuljetussopimuksiin, yhteishintaan tarjottavia kuljetus- ja majoituspalvelujen yhdistelmiä lukuun ottamatta.”
7. Mainitussa 4 jaksossa olevan 16 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”kuluttaja voi nostaa kanteen toista sopimuspuolta vastaan joko sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, missä tämän kotipaikka on, tai sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä kuluttajan kotipaikka on”.
8. Saman 4 jakson lopussa olevassa 17 artiklassa määritetään edellytykset, joiden täyttyessä tämän jakson säännöksistä voidaan poiketa kuluttajan kanssa tehdyin oikeuspaikkaa koskevin sopimuksin.
9. Asetusta N:o 44/2001 sovelletaan ajallisesti käsiteltävään asiaan, vaikka se onkin kumottu asetuksella (EU) N:o 1215/2012(5), koska viimeksi mainittua säädöstä sovelletaan sen 66 artiklan 1 kohdan mukaisesti ainoastaan 10.1.2015 tai sen jälkeen nostettuihin kanteisiin ja koska pääasian kanne on nostettu ennen kyseistä ajankohtaa.(6)
10. Asetusta N:o 44/2001 sovelletaan käsiteltävään asiaan myös alueellisesti, kun otetaan huomioon, että vaikka tämän asetuksen säännökset eivät alun perin sitoneet Tanskan kuningaskuntaa, niitä on sovellettu unionin ja asianomaisen jäsenvaltion välisiin suhteisiin 1.7.2007 alkaen tätä tarkoitusta varten tehdyn sopimuksen(7) nojalla.
B Asetus N:o 261/2004
11. Asetuksen N:o 261/2004 1 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään, että asetuksella ”vahvistetaan siinä säädetyin edellytyksin lentomatkustajien vähimmäisoikeudet [muun muassa silloin, kun] matkustajan lento viivästyy”.
12. Kyseisen asetuksen 2 artiklan b alakohdan määritelmän mukaan käsitteellä ”lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja” tarkoitetaan asianomaisessa asetuksessa ”lentoliikenteen harjoittajaa, joka suorittaa tai aikoo suorittaa lennon joko matkustajan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti tai sellaisen toisen oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön puolesta, joka on tehnyt matkustajan kanssa sopimuksen”.
13. Mainitun asetuksen 3 artiklan, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, 5 ja 6 kohdassa säädetään seuraavaa:
”5. Tätä asetusta sovelletaan lennosta vastaaviin lentoliikenteen harjoittajiin, jotka suorittavat 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen matkustajien kuljetusta. Kun lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja, jolla ei ole sopimusta matkustajan kanssa, suorittaa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia velvollisuuksia, sen katsotaan toimivan sen henkilön lukuun, joka on tehnyt kyseisen matkustajan kanssa sopimuksen.
6. Tämä asetus ei vaikuta direktiivin [90/314] mukaisiin matkustajien oikeuksiin. Tätä asetusta ei sovelleta tapauksiin, joissa valmismatka peruutetaan muista syistä kuin lennon peruuntumisen takia.”
14. Tämä viimeksi mainittu säännös sisältää viittauksen direktiiviin 90/314, ja sen osalta on syytä täsmentää, että mainittu direktiivi on kumottu 1.7.2018 direktiivillä (EU) 2015/2302(8) sen 29 artiklan mukaisesti. Kun otetaan huomioon pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aika, pääasiaan sovelletaan kuitenkin aikaisempaa säädöstä.
15. Asetuksen N:o 261/2004 6 artiklassa säädetään matkustajan oikeudesta lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan tarjoamaan apuun silloin, kun lennon viivästyminen kestää pitkään, ja 7 artiklassa oikeudesta kiinteämääräiseen korvaukseen näissä artikloissa säädetyin edellytyksin.
III Pääasia, ennakkoratkaisukysymykset ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa
16. Libuše Králová, jonka kotipaikka on Praha (Tšekki), teki FIRO-tour a.s. ‑nimisen matkatoimiston, jonka kotipaikka on Tšekin tasavallassa, kanssa sopimuksen, johon kuului Prahan ja Keflavikin (Islanti) välinen lento, jonka oli määrä lähteä 25.4.2013 klo 12:40, sekä majoitus. Lentokuljetuksen toteuttamisesta vastasi Primera Air Scandinavia ‑niminen yhtiö, jonka kotipaikka on Tanskassa. Tämä lento viivästyi neljä tuntia aikataulun mukaisesta lähtöajastaan.
17. Králová vaati 24.7.2013 Primera Air Scandinaviaa korvaamaan vahingon, joka hänelle oli aiheutunut lennon viivästymisestä. Lentoliikenteen harjoittaja vastusti vaatimusta ja väitti, että tämä viivästyminen oli johtunut poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei ollut voitu ennakoida.
18. Králová saattoi asian 10.10.2013 Obvodní soud pro Prahu 8:n käsiteltäväksi, jotta Primera Air Scandinavia tuomittaisiin maksamaan hänelle 400 euron suuruinen kiinteämääräinen korvaus. Vaatimustensa tueksi hän vetosi tuomioistuimen toimivallan osalta asetuksen N:o 44/2001 16 artiklan 1 kohtaan ja asiakysymyksen osalta asetuksen N:o 261/2004 6 artiklan 1 kohtaan ja 7 artiklaan, sellaisina kuin yhteisöjen tuomioistuin on niitä tulkinnut tuomiossa Sturgeon ym. (9).
19. Kyseinen tuomioistuin totesi 1.4.2014 antamassaan päätöksessä, että sillä ei ole toimivaltaa tässä asiassa erityisesti sillä perusteella, että Primera Air Scandinavian kotipaikka oli Tanskan kuningaskunnan alueella, johon asetusta N:o 44/2001 ei sen mukaan sovelleta, ja lisäksi sillä perusteella, ettei tšekkiläisten tuomioistuinten kansainvälistä toimivaltaa pitäisi voida perustaa tämän säädöksen säännöksiin, koska asianosaiset eivät näyttäneet olevan sopimussuhteessa eikä niiden välillä ainakaan ollut kyseisen asetuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaista kuljetus- ja majoituspalvelun yhdistävää sopimusta.
20. Městský soud v Praze (Prahan kaupunkioikeus, Tšekki) hylkäsi 4.8.2014 antamassaan päätöksessä Králován tekemän valituksen ja totesi samalla, että asetusta N:o 44/2001 pitäisi soveltaa käsiteltävässä asiassa, koska se on sitonut Tanskan kuningaskuntaa 1.7.2007 alkaen,(10) mutta että sillä ei voitu perustella tšekkiläisten tuomioistuinten toimivaltaa.
21. Nejvyšší soud (ylin tuomioistuin, Tšekki), jonka käsiteltäväksi Králová oli saattanut kassaatiovalituksen, kumosi 15.9.2015 ensimmäisen asteen tuomioistuimen ja toisen asteen tuomioistuimen tekemät päätökset ja palautti asian tämän jälkeen Obvodní soud pro Prahu 8:n käsiteltäväksi ja kehotti sitä erityisesti ratkaisemaan, voitiinko Primera Air Scandinaviaa vastaan nostaa kanne tšekkiläisissä tuomioistuimissa asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan sekä 15 ja 16 artiklan nojalla, ja esittämään myös tarvittaessa Euroopan unionin tuomioistuimelle asiassa ennakkoratkaisupyynnön.(11)
22. Tässä tilanteessa Obvodní soud pro Prahu 8 päätti 25.1.2018 tekemässään päätöksessä, joka saapui unionin tuomioistuimen kirjaamoon 26.3.2018, lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko [pääasian] kantajan ja [pääasian] vastaajan välillä ollut [asetuksen N:o 44/2001] 5 artiklan 1 alakohdan mukainen sopimussuhde, vaikka kantajan ja vastaajan välillä ei ollut tehty sopimusta ja lento oli ollut osa matkapakettia, jonka oli tarjonnut kolmas osapuoli (matkatoimisto) kantajan kanssa tehdyn sopimuksen perusteella?
2) Voidaanko tällainen suhde määritellä kuluttajasopimukseen perustuvaksi suhteeksi [asetuksen N:o 44/2001] [II luvun] 4 jakson 15–17 artiklan säännösten nojalla?
3) Onko [pääasian] vastaajalla passiivilegitimaatio siltä osin kuin on kyse [asetukseen N:o 261/2004] perustuvista vaatimuksista?”
23. Tšekin hallitus ja Euroopan komissio ovat esittäneet unionin tuomioistuimelle kirjallisia huomautuksia. Istuntoa osapuolten kuulemiseksi ei ole pidetty.
IV Asian tarkastelu
24. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii lähinnä sitä, onko pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa, nimittäin tilanteessa, jossa matkustajan asetuksen N:o 261/2004(12) nojalla esittämä korvauskanne koskee lentoa, josta on sovittu osana kolmannen osapuolen myymää palvelupakettia, sovellettava asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdassa säädettyä sopimusvelvoitteen täytäntöönpanopaikkaan perustuvaa toimivaltasääntöä (A) vai kyseisen asetuksen 16 artiklan 1 kohdassa säädettyä toimivaltasääntöä, joka on kuluttajalle edullisempi (B).(13) Lisäksi, mikäli oletetaan, että tuomioistuimen oma kansainvälinen toimivalta voisi tosiasiallisesti perustua jompaankumpaan mainituista säännöksistä, asianomainen tuomioistuin pohtii, voiko tällainen matkustaja nostaa kanteen asetukseen N:o 261/2004 perustuvien vaatimustensa täyttämiseksi sitä lennosta vastaavaa lentoliikenteen harjoittajaa vastaan, jolla oli vastuu huolehtia näiden oikeuksien toteutumisesta,(14) vaikka riita-asian kohteena oleva lento myytiin matkatoimiston välityksellä ja direktiivissä 90/314 tarkoitetussa matkapaketissa(15) (C).(16)
A Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdassa säädettyjen toimivaltasääntöjen sovellettavuus (ensimmäinen kysymys)
25. Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta lähinnä tulkitsemaan asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohtaa, jotta ratkaistaisiin se, sovelletaanko tässä säännöksessä esitettyjä erityistä toimivaltaa ”sopimusta koskevassa asiassa” koskevia sääntöjä(17) pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen korvauskanteeseen, jonka matkustaja on nostanut asetuksen N:o 261/2004 perusteella lennosta vastannutta lentoliikenteen harjoittajaa(18) vastaan, vaikka kyseinen kantaja ja kyseinen vastaaja eivät olleet tehneet minkäänlaista sopimusta ja vaikka kyseinen lento oli kuulunut kantajan ja matkatoimiston tekemällä sopimuksella tarjottuun palvelukokonaisuuteen.
26. Tšekin hallitus ja komissio ovat yhtä mieltä siitä, että tähän kysymykseen olisi vastattava myöntävästi, ja minäkin yhdyn tähän näkemykseen seuraavista syistä.
27. Muistutan tältä osin, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa säädetään, että ”sopimusta koskevassa asiassa” sellaista henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa ”sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä kanteen perusteena oleva velvoite on täytetty tai täytettävä”. Tämän 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan ”palvelujen suorittamista” koskevan toisen luetelmakohdan määritelmän mukaan kanteen perusteena olevan velvoitteen täytäntöönpanopaikka on, jollei toisin ole sovittu, ”se paikkakunta jäsenvaltiossa, missä palvelut sopimuksen mukaan suoritettiin tai oli suoritettava”. Mainitun 5 artiklan 1 alakohdan c alakohdan mukaan kyseisen 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa säädettyä oletusarvoista liittymäperustetta on tarkoitus soveltaa silloin, kun asianomaisessa sopimussuhteessa ei ole kyse 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdassa tarkoitetusta ”palvelujen suorittamisesta”.(19)
28. Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen päätöksen perusteista käy ilmi, että tuomioistuin epäilee erityisesti, voiko sen oma toimivalta käsitellä pääasiaa pohjautua asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa esitettyyn erityiseen liittymäperusteeseen, jonka on jo todettu olevan sovellettavissa niissä tapauksissa, joissa matkustaja on esittänyt korvausvaatimuksen lentoyhtiölle sekä niiden välisen sopimuksen että asetuksen N:o 261/2004 perusteella.(20) Unionin tuomioistuin joutuu tältä osin ratkaisemaan, päteekö tällainen lähestymistapa myös käsiteltävän asian kaltaisissa olosuhteissa, joissa asianomaisen matkustajan sopimuskumppani ei ollut lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja vaan matkatoimisto, joka oli myynyt sille riita-asian kohteena olevan lennon yhdessä majoituksen kanssa.
29. Katson Tšekin hallituksen ja komission tavoin, että unionin tuomioistuin on jo ottanut tuomioon flightright ym. johtaneissa yhdistetyissä asioissa(21) kantaa tilanteeseen, joka on verrattavissa käsiteltävässä asiassa tarkasteltavaan tilanteeseen. Asioissa oli näet niin ikään kyse asetukseen N:o 261/2004 perustuneista korvauskanteista, jotka koskivat sellaisten lentojen pitkäaikaista viivästymistä, jotka oli suorittanut lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja, joka ei ollut tehnyt sopimusta asianomaisten matkustajien kanssa, koska kukin heistä oli ostanut lentolippunsa muilta lentoyhtiöiltä, minkä jälkeen he olivat nostaneet kanteen sitä lentoliikenteen harjoittajaa vastaan, joka oli hoitanut suoraan toisiinsa liittyneistä lennoista sen matkaosuuden, jolla riita-asian kohteena ollut viivästyminen oli tapahtunut.(22)
30. Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin yhtäältä totesi, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa tarkoitetun käsitteen ”sopimusta koskeva asia” alaan on laskettava kuuluviksi sellaiset korvauskanteet, jotka matkustajat ovat nostaneet toisiinsa suoraan liittyvien lentojen pitkäaikaisen viivästymisen johdosta asetuksen N:o 261/2004 perusteella sellaista lennosta vastannutta lentoliikenteen harjoittajaa vastaan, joka ei ole ollut kyseisten matkustajien sopimuskumppani, seuraavassa mainituin perustein.(23)
31. Unionin tuomioistuin on ensinnäkin muistuttanut, että käsitettä ”sopimusta koskeva asia” ei pidä tulkita kansallisen lainsäädännön perusteella vaan itsenäisesti ja että tämän käsitteen alaan kuuluvat kaikki velvoitteet, jotka perustuvat sopimukseen, jonka noudattamatta jättämiseen vedotaan kantajan kanteen tueksi. Lisäksi se vahvisti, että mainitun 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdan soveltaminen ei edellytä asianosaisten välillä tehtyä sopimusta mutta edellyttää kuitenkin sellaisen oikeudellisen velvoitteen olemassaoloa, johon henkilö on vapaaehtoisesti antanut suostumuksensa suhteessa toiseen henkilöön ja johon kantajan kanne perustuu, joten tämä toimivaltasääntö perustuu kanteen perusteeseen eikä asianosaisten henkilöllisyyteen.(24) Unionin tuomioistuin korosti niin ikään, että asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 5 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetun kaltaisen lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan, nimittäin lentoliikenteen harjoittajan, joka ei ole tehnyt sopimusta asianomaisen matkustajan kanssa mutta täyttää kyseisestä asetuksesta johtuvia velvoitteita ja jonka katsotaan näin ollen toimivan sen henkilön puolesta, joka on tehnyt sopimuksen tämän matkustajan kanssa, on katsottava täyttävän ne velvoitteet, joihin se on vapaaehtoisesti antanut suostumuksensa matkustajan sopimuskumppaniin nähden ja jotka perustuvat viimeksi mainitun sopimuskumppanin kanssa tehtyyn lentokuljetussopimukseen.
32. Toisaalta unionin tuomioistuin esitti samassa tuomiossa flightright ym. asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisesta luetelmakohdasta lentokuljetuspalveluiden täytäntöönpanopaikan määrittelyn osalta tulkinnan kyseessä olleiden pääasioiden kohteen kaltaisessa tapauksessa eli tapauksessa, jossa suoraan toisiinsa liittyvien lentojen suorittamisesta oli vastannut kaksi lentoyhtiötä, joista toinen ei ollut asianomaisten matkustajien sopimuskumppani.(25) Unionin tuomioistuin esitti tältä osin yleisluonteisia huomioita, jotka ovat mielestäni merkityksellisiä myös nyt käsiteltävässä asiassa.
33. Unionin tuomioistuin muistutti näin siitä, että on tärkeää, että oikeuspaikan ja kulloisenkin asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohtaan perustuvan riita-asian tosiseikaston välillä on riittävän läheinen liittymä, koska tällaista liittymää edellytetään kaikissa kyseisessä säännöksessä säädetyissä erityistä toimivaltaa koskevissa säännöissä ja koska tällainen läheisyyttä koskeva tavoite vahvistetaan kyseisen asetuksen johdanto-osan 12 perustelukappaleessa(26). Se myös varmensi, että esitetty tulkinta vastasi hyvin kyseisen asetuksen johdanto-osan 11 perustelukappaleessa säädettyä ennakoitavuusperiaatetta, joka näillä toimivaltasäännöillä pyritään takaamaan, jotta sekä kantaja että vastaaja pystyisivät tunnistamaan helposti toimivaltaisen tuomioistuimen. Tämän lisäksi se korosti, että lentoliikenteen harjoittajien välillä vapaaehtoisesti tehdyissä kaupallisissa sopimuksissa, joista oli kyse käsiteltävissä asioissa, lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan, joka ei ole tehnyt sopimusta matkustajan kanssa, katsotaan toimivan asianomaisen matkustajan sopimuskumppanina olevan lentoliikenteen harjoittajan lukuun.
34. Olen sitä mieltä, että tässä esitettyjä huomioita ja tulkintoja voidaan soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa soveltuvin osin,(27) joten kantajan pääasiassa nostama kanne kuuluu asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan soveltamisalaan.
35. Tuomioon flightright ym. johtaneissa asioissa samoin kuin nyt käsiteltävässä asiassa lennon pitkäaikaisen viivästymisen vuoksi nostettu korvauskanne perustuu nimittäin velvoitteisiin, jotka pohjautuvat asianomaisen matkustajan tekemään alkuperäiseen sopimukseen ja joiden puutteelliseen täytäntöönpanoon matkustaja vetoaa vaatimuksensa tueksi. Vastaaja on niin ikään tässä tapauksessa lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja, joka ei ole henkilö, joka on tehnyt riidanalaisen sopimuksen asianomaisen matkustajan kanssa (tässä tapauksessa matkatoimisto), mutta joka on tähän henkilöön nähden vapaaehtoisesti suostunut suorittamaan lennon ja vastaamaan näin ollen asianomaisen henkilön puolesta asetuksen N:o 261/2004 soveltamisalaan kuuluvista velvoitteista,(28) joihin kyseinen kanne perustuu. Katson, että sillä ei ole tässä yhteydessä merkitystä, että riita-asian kohteena oleva lento on myyty yhdessä majoituksen kanssa eli että se on sisältynyt direktiivissä 90/314 tarkoitettuun ”matkapakettiin”(29), koska tämä yksityiskohta ei muuta millään tavalla niiden oikeudellisten velvoitteiden sopimusluonnetta, joihin kantaja vetoaa, eikä kanteen perustetta. Näin ollen pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kanne kuuluu nähdäkseni selvästi asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetun käsitteen ”sopimusta koskeva asia” piiriin.(30)
36. Erityisesti tämäntyyppinen kanne kuuluu minun nähdäkseni kyseisessä 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa esitetyn nimenomaisesti palvelujen suorittamista koskevan liittymäperusteen piiriin, eli kyse on paikkakunnasta, jossa kyseessä oleva lentokuljetuspalvelu suoritettiin. Kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka koskee asianomaisen säännöksen tulkintaa sellaisten korvausvaatimusten yhteydessä, jotka matkustajat ovat esittäneet asetuksen N:o 261/2004 perusteella,(31) katson, että tuomioistuin, jolla on toimivalta tutkia pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kanne, on se tuomioistuin, jonka tuomiopiiriin viivästyneen lennon täytäntöönpanopaikka kuuluu, jolloin tällä paikalla tarkoitetaan kantajan valinnan mukaan asianomaisen matkustajan ja matkatoimiston tekemässä sopimuksessa määrättyä lentokoneen lähtö- tai saapumispaikkaa,(32) kun otetaan huomioon, että jompikumpi näistä paikoista on käytännössä usein matkustajan kotipaikka.
37. Kuten unionin tuomioistuin on korostanut tuomiossa flightright ym., katson, että huolimatta siitä, että lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja ei ole matkustajan sopimuskumppani, tässä ehdotettu tulkinta on kaikilla asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdassa säädetyillä erityistä toimivaltaa koskevilla säännöillä tavoiteltujen ennakoitavuuden ja läheisyyden tavoitteiden mukainen, sikäli kuin kyseinen lentoliikenteen harjoittaja on suostunut täyttämään asetuksen N:o 261/2004 soveltamisalaan kuuluvat velvoitteet asianomaisen sopimuskumppanin puolesta. Näin ollen, koska käsiteltävässä asiassa Tanskaan sijoittautunut lentoliikenteen harjoittaja on vapaaehtoisesti suostunut vastaamaan tšekkiläisen matkatoimiston myymän lennon suorittamisesta, se ei ole voinut olla tietämätön sen enempää lentokoneen lähtöpaikasta (Tšekissä) kuin sen saapumispaikasta (Islannissa), ja näin ollen sen olisi kohtuudella pitänyt asianomaisen matkustajan tavoin varautua siihen, että mahdollista riita-asiaa tultaisiin käsittelemään tšekkiläisessä tuomioistuimessa, jonka maantieteellinen sijainti on vieläpä otollinen tällaisen asian käsittelyyn.
38. Näin ollen ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on mielestäni vastattava, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohtaa on tulkittava siten, että se kattaa kanteen, jonka matkustaja on korvausta saadakseen nostanut lennosta vastaavaa lentoliikenteen harjoittajaa vastaan, vaikka nämä osapuolet eivät olleet tehneet sopimusta keskenään ja vaikka kyseinen lento kuului kantajan ja kolmannen henkilön välillä tehdyn sopimuksen perusteella tarjottuun palvelukokonaisuuteen.
B Asetuksen N:o 44/2001 II luvun 4 jaksossa säädettyjen toimivaltasääntöjen sovellettavuus (toinen kysymys)
39. Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta, kuuluuko matkustajan ja lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan välinen oikeussuhde käsiteltävän asian kaltaisissa olosuhteissa asetuksen N:o 44/2001 II luvun 15–17 artiklan käsittävän 4 jakson soveltamisalaan; niissä säädetään erityistä toimivaltaa koskevista säännöistä ”kuluttajansuojaa koskevissa riita-asioissa”.
40. Tšekin hallitus ehdottaa, että esitettyyn kysymykseen vastataan, että pääasiassa kyseessä olevaa suhdetta ei voida määritellä asetuksen N:o 44/2001 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi kuluttajasopimukseksi. Komissio sitä vastoin katsoo, että kyseisen asetuksen II luvun 4 jakson säännöksiä olisi sovellettava tässä asiayhteydessä. Omasta puolestani sen sijaan katson, että kyseisessä 4 jaksossa olevat toimivaltasäännöt eivät koske ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä olevan kaltaista kannetta.
41. Totean aluksi, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin epäilee erityisesti sitä, voiko sen oma toimivalta käsitellä pääasiaa perustua kyseisen asetuksen 16 artiklan 1 kohtaan, jonka perusteella kuluttaja voi nostaa kanteen sopimuksen toista osapuolta vastaan joko sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa hänen kotipaikkansa sijaitsee, tai sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jonka alueella vastaajan kotipaikka sijaitsee.
42. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä kuitenkin ilmenee, että asetuksen N:o 44/2001 16 artiklan 1 kohdassa säädetty kuluttajan kotipaikan tuomioistuimen toimivalta edellyttää tämän asetuksen 15 artiklan 1 kohdassa säädettyjen kolmen soveltamisedellytyksen täyttymistä. Näihin kumulatiivisiin edellytyksiin kuuluvat ensinnäkin se, että yksi sopimuspuoli on kuluttaja, joka on toiminut tarkoituksessa, jota ei voida pitää hänen ammattiinsa tai elinkeinotoimintaansa liittyvänä, toiseksi se, että tällaisen kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välillä on tosiasiassa tehty sopimus, ja kolmanneksi se, että tällainen sopimus kuuluu johonkin mainitun 15 artiklan 1 kohdan a–c alakohdassa tarkoitettuun ryhmään.(33)
43. Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät epäilykset eivät suoranaisesti koske kyseisiä kolmea edellytystä, joiden täyttymistä käsiteltävässä asiassa ei ilmeisesti kiistetä – ainakaan sen osalta, että pääasian kantajan ja matkatoimiston välillä on tehty sopimus.(34) Kyseisen tuomioistuimen epävarmuus johtuu kuitenkin siitä, että elinkeinonharjoittaja, jota vastaan kanne oli pääasiassa nostettu, ei ollut se, jonka kanssa kuluttaja oli tehnyt sopimuksen, johon kyseisen menettelyn kohteena olevat oikeudelliset velvoitteet perustuivat.
44. Lisäksi muistutan, että asetuksen N:o 44/2001 15 artiklan 3 kohdan nojalla tämän asetuksen II luvun 4 jaksoa ei sovelleta kuljetussopimuksiin, lukuun ottamatta ”yhteishintaan tarjottavia kuljetus- ja majoituspalvelujen yhdistelmiä”, ja tämän ilmaisun osalta on täsmennetty, että sitä on tulkittava direktiivissä 90/314 tarkoitetun ”matkapaketin” käsitteen valossa.(35) Näin ollen yksittäisen lentolipun ostanut lentomatkustaja ei voi vedota kyseisessä 4 jaksossa esitettyihin kuluttajansuojaa koskeviin riita-asioihin liittyviin erityistä toimivaltaa koskeviin sääntöihin toisin kuin matkustaja, joka on hankkinut lentolippunsa matkapaketissa.(36)
45. Nyt käsiteltävässä asiassa asianomaisen matkustajan nostamaan korvauskanteeseen johtanut viivästynyt lento oli ostettu yhdessä majoituksen kanssa, joten on selvää, että mikäli tällainen kanne olisi nostettu tähän lentoon liittyvän lentolipun myynyttä matkatoimistoa vastaan, asiassa olisi sovellettu kyseisen 4 jakson säännöksiä. Ei sitä vastoin ole ilmeistä, että asia olisi näin myös silloin, kun on kyse kanteesta, joka, kuten pääasiassa, on nostettu yksinomaan sellaista kolmatta henkilöä vastaan, joka on lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja.
46. Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin epäilee nähdäkseni ensisijaisesti sitä, voitaisiinko sellainen tuomioistuimen toimivalta, joka olisi voinut perustua kuluttajan ja matkatoimiston välillä tehtyyn matkapakettisopimukseen, mikäli kanne olisi nostettu tuota matkatoimistoa vastaan, ulottaa koskemaan lennosta vastaavaa lentoliikenteen harjoittajaa(37) siten, että tätä viimeksi mainittua vastaan voitaisiin nostaa kanne sen toimiston tavoin, jolle se oli suostunut suorittamaan riidanalaisen lennon, sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa kuluttajalla on kotipaikka.(38)
47. Komissio suhtautuu myönteisesti tällaiseen laajaan lähestymistapaan, jota myös kantajana oleva Králová on kannattanut pääasiassa. Komission mukaan asetuksen N:o 44/2001 15 artiklan 3 kohdan loppuosassa säädettyä poikkeusta ja näin ollen sen II luvun 4 jaksoa olisi sovellettava pääasiassa siitä syystä, että velvoitteet, joita on yhtäältä kuluttajan ja matkatoimiston välillä niiden tekemän kuljetus- ja majoituspalveluja yhdistävän sopimuksen perusteella ja toisaalta asianomaisen toimiston ja lentoliikenteen harjoittajan välillä niiden tekemän kaupallisen sopimuksen perusteella, liittyvät erottamattomasti toisiinsa, vaikka näissä velvoitteissa on eri sopimuskumppanit. En yhdy tähän näkemykseen seuraavien seikkojen perusteella.
48. Ensinnäkin asetuksen N:o 44/2001 II luvun 4 jakson, jonka otsikko on ”Toimivalta kuluttajansuojaa koskevissa riita-asioissa”, säännösten sanamuoto on kokonaisuudessaan sellainen, että olen taipuvainen kannattamaan Tšekin hallituksen tavoin komission näkemykseen nähden päinvastaista tulkintaa. Näissä säännöksissä viitataan nimittäin ”kuluttajan – – tekemiin sopimuksiin”, ”kuluttajan sopimuskumppaniin”, kuluttajan tekemän sopimuksen ”toiseen sopimuspuoleen” taikka vieläpä ”kuluttajan ja hänen sopimuskumppaninsa” tekemiin oikeuspaikkasopimuksiin,(39) jotka ovat ilmauksia, joiden perusteella katson, että paitsi kuluttajasopimuksen tosiasiallinen tekeminen(40) myös menettelyn asianosaisten henkilöllisyys(41) ovat ratkaisevia kyseisessä jaksossa esitettyjen toimivaltasääntöjen soveltamisen kannalta toisin kuin silloin, kun sovelletaan asetuksen 5 artiklan 1 alakohtaa erityisestä toimivallasta ”sopimusta koskevassa asiassa”.(42) Unionin tuomioistuin on vastaavasti jo todennut, että ”[asetuksen N:o 44/2001] 16 artiklan 1 kohdassa annettuja sääntöjä, jotka liittyvät toimivaltaan kuluttajasopimuksia koskevissa asioissa, sovelletaan kyseisen säännöksen sanamuodon mukaan yksinomaan kuluttajan toista sopimuspuolta vastaan nostamaan kanteeseen, mikä välttämättä tarkoittaa sitä, että kuluttaja on tehnyt sopimuksen vastaajana olevan ammatin- tai elinkeinonharjoittajan kanssa”.(43)
49. Pääasian kaltaisissa olosuhteissa asetuksen N:o 44/2001 II luvun 4 jakson soveltamisen kannalta ei kuitenkaan voida katsoa, että vastaaja eli lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja on elinkeinonharjoittaja, jonka kanssa kuluttaja on tehnyt asianomaisen sopimuksen. Tšekin hallitus korostaa nähdäkseni perustellusti, että vaikka matkustajan lentoliikenteen harjoittajaa vastaan nostaman kanteen on tällaisissa olosuhteissa katsottava kuuluvan asianomaisen asetuksen 5 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuihin ”sopimusta koskeviin asioihin”,(44) tämä ei itsessään vielä millään tavalla tarkoita sitä, että kyseisten osapuolten välillä olisi II luvun 4 jaksossa tarkoitettu sopimussuhde. Tämä erottelu johtuu siitä, että kyseisessä 5 artiklan 1 alakohdassa säädetyt toimivaltasäännöt eroavat soveltamisalaltaan ja täytäntöönpanoedellytyksiltään asetuksen 4 jaksossa säädetyistä toimivaltasäännöistä; nämä viimeksi mainitut ovat poikkeus ensin mainituista säännöistä.(45)
50. Toiseksi totean, että pääasian kantaja on kuitenkin väittänyt ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, että unionin tuomioistuin on tulkinnut tuomiossa Maletic asetuksen N:o 44/2001 16 artiklan 1 kohdassa olevaa käsitettä ”toinen sopimuspuoli” siten, että sillä ”tarkoitetaan pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa myös toimijan, jonka kanssa kuluttaja on tehnyt kyseisen sopimuksen, sopimuspuolta, jonka kotipaikka on siinä jäsenvaltiossa, missä mainitun kuluttajan kotipaikka on”.(46) Komissio käyttää niin ikään tätä tuomiota nyt käsiteltävässä asiassa ehdottamansa tulkinnan tukena, mutta tämä on mielestäni väärin.
51. Katson ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ja Tšekin hallituksen tavoin, että tuomioon Maletic johtaneen asian olosuhteet erosivat monin tavoin nyt käsiteltävän asian olosuhteista.(47) Myöhemmän tuomion yhteydessä(48) unionin tuomioistuin on korostanut, että tuomiossa Maletic tehty tulkinta ”perustuu – – sellaisiin erityisiin olosuhteisiin, joissa kuluttaja oli heti alkuunsa sopimusoikeudellisesti erottamattomasti sidoksissa kahteen sopimuspuoleen”,(49) ja ottaa huomioon sen, että ”kuluttajan jäsenvaltioon sijoittautuneen sopimuspuolen sulkemisesta kyseisen 16 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle olisi – – seurannut, että tuomioistuin, jossa nostetulla kanteella vaaditaan näiden kahden sopimuspuolen velvoittamista suoritukseen yhteisvastuullisesti, olisi ollut toimivaltainen vain toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen toimijan osalta”.(50) Tuomioistuin lisäsi, että ”tällainen tulkinta ei voi olla pätevä pääasian olosuhteissa, joissa vastaajana olevan elinkeinonharjoittajan kanssa ei ole tehty minkäänlaista sopimusta”.(51)
52. Tätä negatiivista päätelmää on mielestäni sovellettava myös nyt käsiteltävässä asiassa, koska yhtäältä tässä asiassa asianomainen kuluttaja ei ole ollut heti alkuunsa sopimusoikeudellisesti erottamattomasti sidoksissa kahteen sopimuskumppaniin vaan tehnyt sopimuksen ainoastaan matkatoimiston kanssa ja koska toisaalta pääasiassa kyseessä olevalla kanteella ei tavoitella sitä, että nämä sopimuskumppanit velvoitettaisiin suoritukseen yhteisvastuullisesti, vaan vain sellaisen elinkeinonharjoittajan velvoittamista suoritukseen, joka ei ollut tehnyt sopimusta kyseisen kuluttajan kanssa ja jonka kotipaikka oli lisäksi toisessa jäsenvaltiossa.
53. Kolmanneksi korostan, että ehdottamani tulkinta ei ole ristiriidassa niiden asetuksen N:o 44/2001 tavoitteiden kanssa, joihin komissio vetoaa.
54. Kuten asetuksen N:o 44/2001 johdanto-osan 15 perustelukappaleesta ilmenee ja kuten unionin tuomioistuin on erityisesti tuomiossa Maletic muistuttanut, asianomaisen asetuksen yleisenä tavoitteena on ehkäistä rinnakkaisten oikeudenkäyntien ja näin ollen keskenään ristiriitaisten tuomioiden riskiä,(52) ja tämän osalta tyydyn toteamaan, että tällainen riski on olematon pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen kanteen tapauksessa ja ettei tämän riskin ehkäiseminen ole joka tapauksessa kyseisen asetuksen II luvun 4 jakson pääasiallinen päämäärä.
55. Kuluttajansuojasta, joka asetuksen N:o 44/2001 II luvun 4 jaksolla pyritään nimenomaisesti varmistamaan säätämällä tämän heikomman osapuolen etuja palvelevista toimivaltasäännöistä, kuten kyseessä olevan asetuksen johdanto-osan 13 perustelukappaleesta ilmenee,(53) totean, että komissio vetoaa – nähdäkseni väärin perustein – nimenomaisesti kyseiseen päämäärään puolustamansa näkemyksen tueksi.(54)
56. Unionin tuomioistuin on nimittäin toistuvasti muistuttanut, että kyseisessä 4 jaksossa esitettyjä säännöksiä on tulkittava suppeasti ja ettei niistä näin ollen pitäisi tehdä tulkintaa, joka ylittäisi ne oletetut tapaukset, joita jaksossa nimenomaisesti tarkoitetaan, kun otetaan huomioon, että nämä säännökset ovat poikkeuksia(55) ja että niillä poiketaan paitsi asianomaisen asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa säädetystä yleisestä toimivaltasäännöstä(56) myös niistä sopimuksia koskevissa asioissa sovellettavista erityistä toimivaltaa koskevista säännöistä, joista säädetään saman asetuksen 5 artiklan 1 alakohdassa.(57)
57. Lisäksi unionin tuomioistuin on jo todennut asetuksen N:o 44/2001 16 artiklan 1 kohdan osalta, että ”edellytys, jonka mukaan kuluttajan ja vastaajana olevan ammatin- tai elinkeinonharjoittajan välillä on oltava sopimus, mahdollistaa toimivallan jakaantumisen ennustettavuuden takaamisen, mikä on yksi [tämän asetuksen] tavoitteista, kuten sen 11 perustelukappaleesta ilmenee”.(58) Näin ollen vastapainona sille, että elinkeinonharjoittajaa vastaan voidaan asianomaisen 16 artiklan 1 kohdan perusteella nostaa kanne sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa heikommalla osapuolella eli kuluttajalla on kotipaikka, edellytetään ennustettavuuden mahdollistamiseksi, että osapuolet ovat tehneet keskenään sopimuksen.
58. Mielestäni tästä seuraa, että kyseisen asetuksen II luvun 4 jaksossa ja erityisesti sen 16 artiklan 1 kohdassa säädettyjä suojaavia toimivaltasääntöjä ei ole aiheellista soveltaa sellaisissa olosuhteissa, jotka liittyvät ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettuun asiaan, eli silloin, kun asianomainen kuluttaja ei ole tehnyt sopimusta sen elinkeinonharjoittajan kanssa, joka on vastaajana korvauskannetta koskevassa asiassa.
59. Näin ollen ehdotan, että toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan, että asetuksen N:o 44/2001 II luvun 4 jakson säännöksiä, joihin kuuluvat asetuksen 15–17 artikla, on tulkittava siten, ettei niitä sovelleta tällaiseen kanteeseen.
C Direktiivin 90/314 mukaisen matkapaketin yhteydessä ostetun lennon viivästymisen kohteeksi joutuneen matkustajan mahdollisuus nostaa kanne lennosta vastaavaa lentoliikenteen harjoittajaa vastaan asetuksen N:o 261/2004 6 ja 7 artiklan perusteella (kolmas kysymys)
60. Kolmannella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta pääasiallisesti sitä, onko lennosta vastaavalla lentoliikenteen harjoittajalla passiivilegitimaatio siltä osin kuin on kyse asetukseen N:o 261/2004 perustuvista matkustajan vaatimuksista, vaikka kyseiset osapuolet eivät ole tehneet sopimusta keskenään ja vaikka kyseinen lento on ostettu matkatoimistolta matkapaketissa, joka kuuluu direktiivin 90/314 soveltamisalaan.
61. Sekä Tšekin hallitus(59) että komissio(60) ehdottavat, että kyseiseen kysymykseen vastattaisiin myöntävästi, joskin niiden sanamuodot ja perustelut eroavat toisistaan. Minäkin olen sitä mieltä, että kysymykseen on vastattava myöntävästi seuraavien seikkojen perusteella.
62. Aluksi totean, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät kysymykset koskevat pohjimmiltaan kahta ongelmaa.
63. Yksi ongelma koskee sen ratkaisemista, koskevatko asetukseen N:o 261/2004 perustuvat velvoitteet lennosta vastaavaa lentoliikenteen harjoittajaa, joka on suorittanut riita-asian kohteena olevan lennon sen henkilön puolesta, joka on tehnyt sopimuksen matkustajan kanssa’,(61) myös silloin, jos tämä henkilö on myynyt – kuten käsiteltävässä tapauksessa on asianlaita – matkustajalle matkustuspalvelukokonaisuuden eikä vain pelkkää lentokuljetusta. Tyydyn tässä yhteydessä toteamaan, että mielestäni asia on näin, ja viittaamaan vastaavasti ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen osalta esittämiini huomioihin tuomiosta flightright ym. tehtävistä päätelmistä.(62) Myös komissio katsoo kyseisen tuomion perusteella,(63) että tässä tilanteessa matkustaja voi nostaa kanteen sitä lentoliikenteen harjoittajaa vastaan, joka täyttää velvoitteita, joihin se on vapaaehtoisesti suostunut siihen matkatoimistoon nähden, joka on myynyt matkapakettiin kuuluneen lennon.
64. Toinen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esiin nostama ongelma, joka on minun nähdäkseni edellistä vaikeampi, liittyy asetukseen N:o 261/2004 perustuvien oikeuksien ja direktiiviin 90/314 perustuvien oikeuksien niveltymiseen toisiinsa.(64)
65. Samankaltaista kysymystä on tarkasteltu hiljattain tuomioon Aegean Airlines(65) johtaneessa asiassa, joka tarkemmin sanottuna koski oikeutta vaatia lennosta vastaavalta lentoliikenteen harjoittajalta lentolipun hinnan palautusta lennon peruuntumisen johdosta eritoten tilanteessa, jossa matkanjärjestäjä(66) on mennyt konkurssiin. Kyseisessä tuomiossa unionin tuomioistuin tulkitsi ”asetuksen N:o 261/2004 8 artiklan 2 kohtaa[(67)] – – siten, että matkustajalla, jolla on direktiivin 90/314 perusteella oikeus vaatia matkanjärjestäjältään lentolipusta maksamansa hinnan palauttamista, ei siis enää ole mahdollisuutta vaatia tästä lipusta maksetun hinnan palautusta lentoliikenteen harjoittajalta mainitun asetuksen perusteella silloinkaan, kun matkanjärjestäjä ei kykene taloudellisen tilanteensa vuoksi palauttamaan lipun hintaa eikä se ole toteuttanut mitään toimenpiteitä palautuksen takaamiseksi”.(68) Tätä tulkintaa oli mielestäni sovellettava syistä, jotka olen esittänyt tästä asiasta esittämässäni ratkaisuehdotuksessa.(69)
66. Korostan, että vaikka käsiteltävässä asiassa esitetty kysymys koskee kaikkia asetuksessa N:o 261/2004 matkustajille myönnettyjä oikeuksia, ennakkoratkaisupyyntöpäätöksestä ilmenee,(70) että pääasian kanne perustuu erityisesti asetuksen 6 ja 7 artiklaan, joissa säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan on lennon pitkäaikaisen viivästymisen tapauksessa tarjottava matkustajalle apua 8 ja 9 artiklassa esitetyllä tavalla sekä suoritettava tälle kiinteämääräinen korvaus sen tuomiossa Sturgeon ym. esitetyn tulkinnan mukaisesti, jossa vähintään kolme tuntia viivästyneen lennon aiheuttama vahinko (jollaisesta käsiteltävässä asiassa on kyse) rinnastetaan peruutetun lennon aiheuttamaan vahinkoon. Käsittelen tässä ratkaisuehdotuksessa siis pääasiallisesti mainittujen 6 ja 7 artiklan tulkintaa kuvatun kaltaisissa olosuhteissa mutta otan kuitenkin myös huomioon täydentävät säännökset.
67. Asetuksen N:o 261/2004 käsiteltävässä asiassa merkityksellisten säännösten sanamuodon ja rakenteen osalta totean, että asetuksessa on tiettyjä säännöksiä, jotka koskevat yleisesti kyseisen säädöksen niveltymistä direktiivin 90/314 kanssa. Näin ollen kyseisen asetuksen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa todetaan, että asetuksen antamaa suojaa olisi sovellettava myös matkustajiin, joiden lennot ovat osa pakettikiertomatkoja ja joihin sovelletaan asianomaista direktiiviä. Tämän asetuksen 3 artiklan 6 kohdassa myös säädetään, että asetus ei vaikuta direktiivin 90/314 mukaisiin matkustajien oikeuksiin.(71)
68. Tuomiossa Aegean Airlines tulkitussa asetuksen N:o 261/2004 8 artiklan 2 kohdassa säädetään erityisesti, että tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa vahvistettua oikeutta saada lentolipun hinta palautetuksi(72) sovelletaan myös matkustajiin, joiden lento on osa matkapakettia, lukuun ottamatta tapausta, jossa matkustajalla on – tai saattaa olla – tämä oikeus direktiivin 90/314 nojalla.(73) Mainitussa tuomiossa unionin tuomioistuin toi esiin asetuksen N:o 261/2004 valmistelutyöt(74) ja muistutti kyseisen asetuksen 3 artiklan 6 kohdan sanamuodosta, minkä jälkeen tuomioistuin totesi, että kyseinen 8 artiklan 2 kohta merkitsee, että lipusta maksetun hinnan palauttamista koskevat tämä asetuksen ja direktiivin 90/314(75) mukaiset oikeudet eivät ole päällekkäisiä, koska tällainen päällekkäisyys olisi omiaan johtamaan siihen, että asianomaista matkustajaa suojeltaisiin perusteettomasti liikaa lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan vahingoksi, sillä viimeksi mainittu saattaisi tässä tapauksessa joutua ottamaan osittain kantaakseen vastuun, joka matkanjärjestäjällä on asiakkaitaan kohtaan näiden kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella.(76)
69. Sitä vastoin asetuksen N:o 261/2004 6 ja 7 artikla, joiden tulkintaa pyydetään käsiteltävässä asiassa, jotta niitä sovellettaisiin pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen lennon pitkäaikaisen viivästyksen johdosta esitettyyn kiinteämääräiseen korvausvaatimukseen, eivät sisällä mitään nimenomaista direktiivin 90/314 säännöksiä koskevaa varausta, joka vastaisi kyseisen asetuksen 8 artiklan 2 kohdan loppuosassa esitettyä varausta, joka rajataan koskemaan lentolipun hinnan palautusta koskevia vaatimuksia.(77)
70. Minun nähdäkseni tämän sanamuotojen erilaisuuden perusteella on selvää, että asetuksen N:o 261/2004 7 artiklassa säädettyä oikeutta korvaukseen, joka koskee sekä peruutettuja lentoja että ainakin kolme tuntia viivästyneitä lentoja,(78) voidaan ilman muuta soveltaa matkustajaan, jonka lento on ollut osa matkapakettia, riippumatta siitä, millaisia oikeuksia palautukseen tai vahinkojen korvaukseen hänelle direktiivissä 90/314 annetaan sen perusteella, että mainitun matkapaketin kohteena olleita suorituksia ei ollut pantu täytäntöön tai niiden täytäntöönpano oli puutteellista.(79) Toisin sanoen tällainen matkustaja voi mielestäni vedota lennosta vastaavaan lentoliikenteen harjoittajaan nähden oikeuteen saada vakiomuotoinen korvaus asetuksen N:o 261/2004 perusteella(80) ja matkapaketin myyneeseen henkilöön nähden oikeuteen saada direktiivin 90/314 perusteella yksilöllinen korvaus, jolla korvataan kuljetussopimuksessa sovittujen ja kuluttajalle tosiasiassa suoritettujen palvelujen arvon välinen erotus.
71. Käsiteltävänä olevassa asiassa pääasian kantajan mainitseman kaltainen lennon pitkäaikaisen viivästymisen aiheuttama vahinko ei mielestäni voi itsessään kuulua viimeksi mainitun tyyppisiin korvauksiin, vaikka kyseessä olevan lennon aikataulu sisältyi todennäköisesti matkustajan ja matkatoimiston välillä tehtyyn sopimukseen. Katson, että tällaisesta viivästyksestä voisi sitä vastoin olla seurauksena direktiivissä 90/314 matkanjärjestäjälle asetettu korvausvelvollisuus, jos on näytetty toteen, että viivästyminen on johtanut siihen, että muita matkapaketin kohteena olleita suorituksia on pantu täytäntöön puutteellisesti. Kuitenkin, kuten olen maininnut asian Aegean Airlines yhteydessä,(81) on pyrittävä välttämään liiallisia korvauksia, joita aiheutuu siitä, että asetukseen N:o 261/2004 ja direktiiviin 90/314 perustuvia oikeuksia korvaukseen sovelletaan yhdessä, joten minun nähdäkseni kyseisen asetuksen perusteella perittävät korvausmäärät tulisi myöhemmin vähentää niistä määristä, jotka peritään kyseisen direktiivin perusteella.(82)
72. Kuten unionin tuomioistuin on todennut tuomiossa Aegean Airlines ja kuten olen huomauttanut asianomaista asiaa koskevassa ratkaisuehdotuksessani,(83) korostan tässäkin merkityksellisten säännösten historiallisen taustan osalta sitä, että asetuksen N:o 261/2004 valmistelutyöt osoittavat, että unionin lainsäätäjä ei ole aikonut sulkea niitä matkustajia tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, joiden lento on osa matkapakettia, vaan aikomuksena on ollut antaa heille mahdollisuus hyödyntää asetuksen heille myöntämiä oikeuksia ja yhä samalla ylläpitää aiemmin direktiivillä 90/314 käyttöön otettua järjestelmää, joka antaa kyseisille matkustajille riittävän suojan. Eritoten asetuksen N:o 261/2004 7 artiklaan perustuva oikeus vakiomääräiseen korvaukseen kuuluu mitä ilmeisimmin niihin keskeisiin oikeuksiin, joita kyseisellä säädöksellä on myönnetty lentomatkustajille lennosta vastaavaan lentoliikenteen harjoittajaan nähden,(84) eikä direktiivillä 90/314 perustetusta järjestelmästä nähdäkseni löydy vastaavaa oikeutta matkanjärjestäjään nähden.
73. Tämän ajallisen näkökulman osalta on nähdäkseni niin ikään otettava huomioon direktiivin 90/314 korvanneen direktiivin 2015/2302 sanamuoto,(85) koska tämä uusi matkapaketeista annettu direktiivi sisältää säännöksiä, joissa esitetään täsmällisesti, mikä on asianmukainen tapa yhdistää tämä direktiivi asetukseen N:o 261/2004 direktiivissä säädettyjen korvausten tai hinnanalennusten saantia koskevien oikeuksien osalta.(86) Tästä ilmenee erityisesti, että direktiivin 2015/2302 nojalla matkapalvelujen virheellisestä suorittamisesta myönnetyt määrät ja määrät, jotka myönnetään direktiivissä mainitun muun unionin lainsäädännön (muun muassa asetuksen N:o 261/2004) nojalla, on vähennettävä toisistaan liiallisten korvausten välttämiseksi. Vastaavia huomioita on esitetty asetusta N:o 261/2004 koskevassa komission tiedonannossa, joka julkaistiin sen jälkeen, kun direktiivi 2015/2302 oli hyväksytty.(87) Mielestäni tämä osoittaa, että unionin lainsäätäjä on sittemmin todennut selväsanaisesti, että asetuksen N:o 261/2004 7 artiklassa annettua oikeutta saada korvausta voidaan soveltaa matkustajiin, joiden lento on osa matkapakettia.
74. Asian kannalta merkityksellisten säännösten tavoitteiden osalta(88) asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan 1 perustelukappaleesta ilmenee, että asetuksen päätarkoituksena on taata matkustajien suojelun korkea taso, vaikka säädöksellä pyritään myös varmistamaan, että suojeltujen matkustajien ja lentoliikenteen harjoittajien edut ovat keskenään tasapainossa.
75. Sillä, että kaikille lentomatkustajaryhmille, mukaan lukien sellaiset matkustajat, joiden lento on osa matkapakettia, annetaan mahdollisuus hyötyä asetuksen N:o 261/2004 7 artiklaan perustuvasta oikeudesta saada korvausta, saavutetaan täysimääräisesti asetuksen päätavoite(89) ilman, että tämä vaikuttaisi haitallisesti asetuksen toissijaiseen tavoitteeseen, kun otetaan huomioon se, että kyseisen asetuksen 13 artiklalla annetaan lennosta vastaavalle lentoliikenteen harjoittajalle, joka on suorittanut korvauksen matkustajalle tämän säädöksen nojalla, oikeus hakea sovellettavan lainsäädännön nojalla korvausta muulta henkilöltä, jonka takia asianomainen lentoliikenteen harjoittaja ei ollut suoriutunut velvoitteistaan.(90)
76. Edelleen totean käytännön kannalta, että siinä missä asetuksen N:o 261/2004 8 artiklaan perustuvat lentolipun hinnan palauttamista koskevat vaatimukset synnyttävät ongelmia, koska lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan saattaa olla vaikeaa määrittää lennon ostohintaa siinä tapauksessa, että lento on ollut osa kolmannen osapuolen myymää matkapakettia,(91) tämän asetuksen 7 artiklaan perustuvat korvausvaatimukset eivät samanlaisissa myyntiolosuhteissa synnytä tällaisia laskentaongelmia, koska tällöin matkustajalle suoritettava korvausmäärä on kiinteä ja se maksetaan tässä viimeksi mainitussa artiklassa esitettyjen yhdenmukaistettujen perusteiden mukaisesti.(92)
77. Tarkennan vielä, että en jaa Tšekin hallituksen näkemystä, jonka mukaan myöntävä vastaus kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen olisi rajattava koskemaan niitä tapauksia, joissa viivästyminen on johtunut lennosta vastaavasta lentoliikenteen harjoittajasta,(93) koska tällä toimijalla on oltava mahdollisuus sanoutua irti vastuustaan, mikäli tämä osoittaa sellaisten olosuhteiden olemassaolon, joihin tämä ei ole voinut vaikuttaa.(94) Mielestäni olennaista tähän kysymykseen vastaamisessa on ratkaista se, voivatko matkustajat nostaa tuomioistuimessa tällaista lentoliikenteen harjoittajaa vastaan korvauskanteen, eikä niinkään se, millä edellytyksillä lentoliikenteen harjoittaja voisi vapautua sille asetuksen N:o 261/2004 nojalla lähtökohtaisesti kuuluvasta velvoitteesta suorittaa matkustajalle korvaus.
78. Näin ollen katson, että kolmanteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 261/2004 6 ja 7 artiklaa on tulkittava siten, että matkustajalla, jonka lento on viivästynyt vähintään kolme tuntia, on mahdollisuus vaatia lennosta vastaavalta lentoliikenteen harjoittajalta korvausta tämän asetuksen perusteella, vaikka nämä osapuolet eivät olisi tehneet sopimusta ja vaikka kyseinen lento olisi osa direktiivin 90/314 soveltamisalaan kuuluvaa matkapakettipalvelua, joka tuli suorittaa tämän matkustajan ja matkatoimiston välillä tehdyn sopimuksen nojalla.
V Ratkaisuehdotus
79. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Obvodní soud pro Prahu 8:n (Prahan 8. kaupunginosan alioikeus, Tšekki) esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
1) Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohtaa on tulkittava siten, että se kattaa kanteen, jonka matkustaja on korvausta saadakseen nostanut lennosta vastaavaa lentoliikenteen harjoittajaa vastaan, vaikka nämä osapuolet eivät olleet tehneet sopimusta keskenään ja vaikka kyseinen lento kuului kantajan ja kolmannen henkilön välillä tehdyn sopimuksen perusteella tarjottuun palvelukokonaisuuteen.
2) Asetuksen N:o 44/2001 II luvun 4 jakson säännöksiä, joihin kuuluvat asetuksen 15–17 artikla, on tulkittava siten, ettei niitä sovelleta tällaiseen kanteeseen.
3) Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 261/2004 6 ja 7 artiklaa on tulkittava siten, että matkustajalla, jonka lento on viivästynyt vähintään kolme tuntia, on mahdollisuus vaatia lennosta vastaavalta lentoliikenteen harjoittajalta korvausta tämän asetuksen perusteella, vaikka nämä osapuolet eivät olisi tehneet sopimusta ja vaikka kyseinen lento olisi osa matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista 13.6.1990 annetun neuvoston direktiivin 90/314/ETY soveltamisalaan kuuluvaa matkapakettipalvelua, joka tuli suorittaa tämän matkustajan ja matkatoimiston välillä tehdyn sopimuksen nojalla.